Kuusi kuvaa

Kuvataiteilija Anita Jensen kuvaa teoksissaan mielen teatteria

  • 43 min
  • toistaiseksi

Kuvataiteilija Anita Jensenin lapsuusperheeseen kuuluivat äiti, isä, isosisko ja isoveli. Kun Anita syntyi vuonna 1957 tähän helsinkiläiseen perheeseen, tunnelma ei ollut onnellinen ja iloinen. Äiti oli sairastunut mieleltään; hän oli yrittänyt ensimmäistä kertaa itsemurhaa viiltämällä kaulavaltimoaan. Myöhemmin hän hyökkäsi miehensä kimppuun veitsi kädessä ja riehui niin, että paikalle tarvittiin poliisit.  Anita muistaa lapsuudestaan ahdistavan tunteen siitä, että heidän perheensä oli jotain erilaista ja että heistä supistiin naapureissa.

Jokainen perheenjäsen otti erilaisen roolin suhteessa äitiin. Isosisko yritti ylläpitää iloisuudellaan ja positiivisuudellaan hyvää ilmapiiriä. Anita otti hiljaisen tarkkailijan roolin.

Äiti oli alkanut vihata kaikkea sitä, mitä hänen miehensä eli lastensa isä edusti. Äiti oli lähtöisin kurjista ja köyhistä maaseudun oloista ja tullessaan kaupunkiin töihin hän oli isään rakastuttuaan toivonut elämänsä kohentuvan kertaheitolla. Anitan isä kun puolestaan oli vaurasta,  Amerikasta tullutta ja alun perin Tanskasta lähtöisin olevaa sukua. Isän isoisä oli menestynyt liikemies, joka bisnesten ohella oli kanssa perustamassa Suomeen mm. Talin golfkenttää.  Hänen poikansa jatkoivat hänen jalanjäljissään. Anitan isä kuitenkin teki omat valintansa sodan sytyttyä hänen oman isänsä lähdettyä Amerikoihin etsimään onneaan,  jättäen kaksi murrosikäistä poikaa äidilleen ilman minkään maan kansalaisuutta. Sodan pyörteissä Anitan isäkin oli vuoden sitten internointileirillä etelä Ruotsissa.  Suomeen palattuaan hän  tapasi kauniin tytön Karjalohjalta ja he menivät naimisiin joukkohäissä  Helsingin suurkirkossa. Hän koki sosiaalisen pudotuksen kaiken tämän  seurauksena ja teki koko ikänsä töitä varastomiehenä. Tämä kaikki oli Anitan äidille vaikeaa kestää vuosien varrella.

Vanhemmat erosivat, kun Anita oli teini-iässä. Äiti eristi Anitan ja isän toisistaan kymmenen vuoden ajaksi, mutta kun Anita sitten aikuisena sai uudelleen yhteyden isäänsä, he jatkoivat läheistä suhdettaan siitä, mihin se oli jäänyt. Isä kävi tuolloin lähes päivittäin Anitan ateljeessa katsomassa tämän työskentelyä.

Anitasta tuli kuvataiteilija, vaikka äiti oli tuhahdellut, että tuosta ei mitään tule. Teini-iästä lähtien Anita alkoi omatoimisesti hankkia itselleen kuvataiteen koulutusta erilaisilta kursseilta ja myöhemmin Kulttuuritalon kuvataidepiiristä. Hän päätti hakea Taideakatemian kouluun grafiikkalinjalle ja pääsi sisään. Valmistuttuaan hän on elättänyt itsensä vapaana taiteilijana ja syväpainografiikan opettajana  Taideteollisessa Korkeakoulussa /Aalto-yliopistossa.

Anita Jensen on huomannut käsittelevänsä lapsuutensa vaikeita asioita taiteessaan. Hän alkoi tehdä taidetta omalla versiollaan musteläiskätesteistä. Esteettisesti kauniit ja erikoiset teokset saivat kiitosta, mutta kun Anita yritti niiden kautta analysoida itseään, häneltä loppuivat voimat ja jalat menivät alta.  Hän päätti mennä psykoanalyysiin, koska pelkäsi mielenterveytensä romahtavan kuten äidille oli käynyt.  Vuosien mittaan Anita onkin huomannut, että hänen mielensä kyllä kestää, mutta elämän kuormittaessa se on keho, joka häneltä herkästi pettää.

Anita sai opintostipendin Japaniin 1990-luvun puolivälissä ja tuosta matkasta tuli hänelle käännekohta. Japanista tuli hänelle maa, johon hän palaa säännöllisesti. Japanissa yllätti se, että hän törmäsi lapsuutensa ilmapiiriin ja ulkopuolisuuden tunteeseen. Hän tunsi tulevansa torjutuksi ihmisten taholta, vaikka pintapuolisesti kaikki vaikuttivat ystävällisiltä. Ihmiset näyttivät hänelle hymyileviä kasvoja, mutta heidän todellisia tunteitaan hän ei pystynyt aistimaan. Tutulta tuntui myös japanilaisten tapa pitää kulissia yllä. Toisaalta kylpiessään Japanissa maalaiskylässä yhdessä paikallisten mummojen kanssa hän koki yhtymäkohtia lapsuutensa hyviin hetkiin yhdessä isoäidin kanssa.

Japanissa Anita Jensen kiinnostui valokuvista ja alkoi keräillä niitä kirpputoreilta. Hän löysi kokonaisia vanhoja perhealbumeja. Kuvista hän etsii vihjauksia perheenjäsenten välisistä siteistä ja tunteista pinnan alla. Valokuvat paljastavat teatterin, jota perheenjäsenet esittävät toisilleen ja ulkopuolisille.Näitä valokuvia hän käyttää nykyään pigmenttivedoksissa ja yhdistelee niitä yllättäviin arkisiin asioihin. Kuvissa on rinnastettu esineitä Anitan lapsuudenkodista ja satavuotiaita japanilaisia perhepotretteja.

Japanilaisessa estetiikassa häntä kiehtovat esteettiset ääripäät. Kuihtunut ja lakastunut on siellä yhtä arvostettua ja kaunista kuin tuore ja kukoistava ja hienostunut ja groteski ovat liitossa keskenään.

Tänä vuonna Anita Jensenistä julkaistaan kirja "Silmä elämän sydämessä" (Maahenki), jossa tulkitaan hänen taidettaan.

Lähetykset

  • la 6.5.2017 8.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta asui lapsuutensa kodissa, jossa arvostettiin tietoa ja lukemista. Johanna oppi jo lapsena ajattelemaan, että hänestä voi tulla mitä vain ja että koko maailma on hänelle avoin. Sieltä hän sai myös kipinän opiskella useita kieliä. Ja niin hänestä on tullut väitellyt tohtori, joka on kolunnut varsinkin Eurooppaa monesta suunnasta. Maisteriksi hän valmistui Lontoosta ja Istanbul on ollut hänelle tärkeä kaupunki. Sari Valto tapasi Johanna Vuorelman hänen elämänsä kuvien äärellä.

  • Korusuunnittelija Tytti Bräysy ikuistaa Lapin luontoa koruihin ja valokuviin. Inariin asettuneen oululaisen päivät kuluvat sotkuisissa merkeissä työpajalla tai kuvausretkillä karun kauniissa maisemissa. Polku mainosalalta korusuunnittelijaksi on vaatinut tilaisuuksiin tarttumista ja sattumiin luottamista. Paljosta käy kiittäminen myös pientä korpiorvokkia. Tytti Bräysyn tapasi Inarissa toimittaja Anna Nevalainen.

  • Opettaja ja kirjoittaja Arno Kotron elämässä on ollut hurjia käänteitä. Vastavalmistuneesta, lähes syrjäytyneestä humanistista tuli 2000-luvun alussa hetkessä koko kansan tuntema esikoiskirjailija, jota kutsuttiin vierailemaan televisioon, radioon ja erilaisiin kissanristiäisiin niin tiheään, että taksin ovet paukkuivat ja kioskilta haettu jäätelötuuttikin alkoi näyttää mikrofonilta, jolle hän tilitti elämäänsä. Lopulta boheemi ja viinanhöyryinen taiteilijaelämä sai jäädä, kun mies havahtui elämänsä holtittomuuteen, raitistui ja löysi rakkauden. Nyt on kirjailijan urakin telakalla ja Kotro viettää keskiluokkaista perhe-elämää ja nauttii siitä. Hän toimii filosofian, psykologian ja elämänkatsomustiedon opettajana. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Kotron tämän työpaikalla Herttoniemen yhteiskoulussa Helsingissä.

  • Kirjailija Eve Hietamies tunnetaan erityisesti Yösyöttö-trilogiastaan, joka kertoo yksinhuoltajaisä Antti Pasasen elämästä. Uusikin kirja on tekeillä. Even kirjailijatarina on tarina sinnikkyydestä: Koulu meni penkin alle, mutta kotona oli kirjoituskone, jota Eve takoi teini-iästä lähtien. Ensimmäistä romaaniaan hän kirjoitti viisi vuotta, kun kuuluisan sukunimen takia kustantamo piti julkaisukynnystä tavallista korkeammalla. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa pitkän uran tehnyt Jukka Petäjä on haastatellut lähes kaikkia aikamme huomattavia kirjailijoita. Petäjä tunnetaan erityisesti kirjallisuuskriitikkona, mutta myös montaa muuta taiteenalaa tutkivana toimittajana ja esseistinä. Mielenkiinnon kohteet liikkuvat kaikkialla Euroopan ja Amerikan kansainvälisissä tuulissa. Tohtorinväitöskirjansa hän teki v. 2010 kanadalais-yhdysvaltalaisen kirjailijan Saul Bellow’n romaanista Herzog. Hän kertoo olevansa vahvaa helsinkiläsissukua - jo viidennessä polvessa ja suuri Italian kulttuurin tuntija ja matkailee siellä säännöllisesti. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Kulttuurityöntekijä Anna Lumikivi halusi pienenä rokkitähdeksi ja merimieheksi. Musiikkihaaveet toteutuivat aikuisiällä koltansaamen kautta. Kielen takaisinottoon rohkaisi kotikylässä yllättänyt Amorin osuma. Nyt Lumikivi opettelee ja elvyttää uhanalaisen koltansaamen katoavia murteita musiikin avulla. Pioneerityötä tekevän muusikon sielu lepää suvun lohiapajilla, Jäämeren rannalla. Toimittaja Anna Nevalainen tapasi Anna Lumikiven Keväjärven kylässä Inarissa.

  • Kirsimaria E. Törönen on saanut kuvataiteilija monta kertaa kokea, miten tie nousee pystyyn, mutta jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla hän aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kirsimaria E. Törösen hänen työhuoneellaan Studio Wäkevässä Mikkelissä.

  • Valotaiteilija Kari Kola valaisee poikkeuksellisia paikkoja ympäri maailmaa. Suunnitelma yhdeksäntuhannen kilometrin pituisen Kiinan muurin yhden päivän valotaideteokseen odottaa toteutustaan ja suunnitelmat Grönlannin jäätikön valaisusta etenevät. Huiman rohkeana ja ennakkoluulottomana joensuulainen valotaiteilija luo yhteyksiä niin ministereihin, pormestareihin kuin prinsessoihin toteuttaakseen suunnitelmiansa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kari Kolan Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa Botaniassa.

  • Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä opettaa, tutkii ja kirjoittaa kirjoja. Hän hallitsee arabiaa, hepreaa, arameaa sekä syyriaa, joita jokaista kirjoitetaan omalla aakkostollaan. Armenia ja armenialaiset ovat lähellä hänen sydäntään. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Serafim Seppälän työhuoneellaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa.

  • Joulussa tärkeintä kansanmuusikko ja Joensuun kulttuurijohtaja Sari Kaasiselle on olla yhdessä rakkaittensa kanssa. Tänä vuonna hän rauhoittuu jouluun viettoon lapsuuden maisemissa Rääkkylässä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Sari Kaasisen Joensuun Taitokorttelin punaisessa salongissa.

  • Historia herää eloon pianotaiteilija ja -pedagogi Meri Louhoksen seurassa. Yli yhdeksäänkymmeneen vuoteen mahtuu monipuolisen pianotaiteilijan niin arkea ja juhlaa, kuin tv- ja radiojuontajan uran käänteitä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan hänen kotonaan Helsingin Käpylässä.

  • Muotisuunnittelija ja matkatoimittaja Jaakko Selin rakastaa muodin monimuotoisuutta. Kuudenkympin kynnyksellä hän nauttii tyylien moninaisuudesta ja pukeutumisen vapaudesta. Kuolema on vienyt viime vuosina Jaakko Selinin elämästä monia läheisiä, mutta rakkaus kantaa.
    Toimittaja Lisa Enckell tapasi Selinin Helsingissä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä