Kuusi kuvaa

Kuvataiteilija Anita Jensen kuvaa teoksissaan mielen teatteria

  • 43 min
  • toistaiseksi

Kuvataiteilija Anita Jensenin lapsuusperheeseen kuuluivat äiti, isä, isosisko ja isoveli. Kun Anita syntyi vuonna 1957 tähän helsinkiläiseen perheeseen, tunnelma ei ollut onnellinen ja iloinen. Äiti oli sairastunut mieleltään; hän oli yrittänyt ensimmäistä kertaa itsemurhaa viiltämällä kaulavaltimoaan. Myöhemmin hän hyökkäsi miehensä kimppuun veitsi kädessä ja riehui niin, että paikalle tarvittiin poliisit.  Anita muistaa lapsuudestaan ahdistavan tunteen siitä, että heidän perheensä oli jotain erilaista ja että heistä supistiin naapureissa.

Jokainen perheenjäsen otti erilaisen roolin suhteessa äitiin. Isosisko yritti ylläpitää iloisuudellaan ja positiivisuudellaan hyvää ilmapiiriä. Anita otti hiljaisen tarkkailijan roolin.

Äiti oli alkanut vihata kaikkea sitä, mitä hänen miehensä eli lastensa isä edusti. Äiti oli lähtöisin kurjista ja köyhistä maaseudun oloista ja tullessaan kaupunkiin töihin hän oli isään rakastuttuaan toivonut elämänsä kohentuvan kertaheitolla. Anitan isä kun puolestaan oli vaurasta,  Amerikasta tullutta ja alun perin Tanskasta lähtöisin olevaa sukua. Isän isoisä oli menestynyt liikemies, joka bisnesten ohella oli kanssa perustamassa Suomeen mm. Talin golfkenttää.  Hänen poikansa jatkoivat hänen jalanjäljissään. Anitan isä kuitenkin teki omat valintansa sodan sytyttyä hänen oman isänsä lähdettyä Amerikoihin etsimään onneaan,  jättäen kaksi murrosikäistä poikaa äidilleen ilman minkään maan kansalaisuutta. Sodan pyörteissä Anitan isäkin oli vuoden sitten internointileirillä etelä Ruotsissa.  Suomeen palattuaan hän  tapasi kauniin tytön Karjalohjalta ja he menivät naimisiin joukkohäissä  Helsingin suurkirkossa. Hän koki sosiaalisen pudotuksen kaiken tämän  seurauksena ja teki koko ikänsä töitä varastomiehenä. Tämä kaikki oli Anitan äidille vaikeaa kestää vuosien varrella.

Vanhemmat erosivat, kun Anita oli teini-iässä. Äiti eristi Anitan ja isän toisistaan kymmenen vuoden ajaksi, mutta kun Anita sitten aikuisena sai uudelleen yhteyden isäänsä, he jatkoivat läheistä suhdettaan siitä, mihin se oli jäänyt. Isä kävi tuolloin lähes päivittäin Anitan ateljeessa katsomassa tämän työskentelyä.

Anitasta tuli kuvataiteilija, vaikka äiti oli tuhahdellut, että tuosta ei mitään tule. Teini-iästä lähtien Anita alkoi omatoimisesti hankkia itselleen kuvataiteen koulutusta erilaisilta kursseilta ja myöhemmin Kulttuuritalon kuvataidepiiristä. Hän päätti hakea Taideakatemian kouluun grafiikkalinjalle ja pääsi sisään. Valmistuttuaan hän on elättänyt itsensä vapaana taiteilijana ja syväpainografiikan opettajana  Taideteollisessa Korkeakoulussa /Aalto-yliopistossa.

Anita Jensen on huomannut käsittelevänsä lapsuutensa vaikeita asioita taiteessaan. Hän alkoi tehdä taidetta omalla versiollaan musteläiskätesteistä. Esteettisesti kauniit ja erikoiset teokset saivat kiitosta, mutta kun Anita yritti niiden kautta analysoida itseään, häneltä loppuivat voimat ja jalat menivät alta.  Hän päätti mennä psykoanalyysiin, koska pelkäsi mielenterveytensä romahtavan kuten äidille oli käynyt.  Vuosien mittaan Anita onkin huomannut, että hänen mielensä kyllä kestää, mutta elämän kuormittaessa se on keho, joka häneltä herkästi pettää.

Anita sai opintostipendin Japaniin 1990-luvun puolivälissä ja tuosta matkasta tuli hänelle käännekohta. Japanista tuli hänelle maa, johon hän palaa säännöllisesti. Japanissa yllätti se, että hän törmäsi lapsuutensa ilmapiiriin ja ulkopuolisuuden tunteeseen. Hän tunsi tulevansa torjutuksi ihmisten taholta, vaikka pintapuolisesti kaikki vaikuttivat ystävällisiltä. Ihmiset näyttivät hänelle hymyileviä kasvoja, mutta heidän todellisia tunteitaan hän ei pystynyt aistimaan. Tutulta tuntui myös japanilaisten tapa pitää kulissia yllä. Toisaalta kylpiessään Japanissa maalaiskylässä yhdessä paikallisten mummojen kanssa hän koki yhtymäkohtia lapsuutensa hyviin hetkiin yhdessä isoäidin kanssa.

Japanissa Anita Jensen kiinnostui valokuvista ja alkoi keräillä niitä kirpputoreilta. Hän löysi kokonaisia vanhoja perhealbumeja. Kuvista hän etsii vihjauksia perheenjäsenten välisistä siteistä ja tunteista pinnan alla. Valokuvat paljastavat teatterin, jota perheenjäsenet esittävät toisilleen ja ulkopuolisille.Näitä valokuvia hän käyttää nykyään pigmenttivedoksissa ja yhdistelee niitä yllättäviin arkisiin asioihin. Kuvissa on rinnastettu esineitä Anitan lapsuudenkodista ja satavuotiaita japanilaisia perhepotretteja.

Japanilaisessa estetiikassa häntä kiehtovat esteettiset ääripäät. Kuihtunut ja lakastunut on siellä yhtä arvostettua ja kaunista kuin tuore ja kukoistava ja hienostunut ja groteski ovat liitossa keskenään.

Tänä vuonna Anita Jensenistä julkaistaan kirja "Silmä elämän sydämessä" (Maahenki), jossa tulkitaan hänen taidettaan.

Lähetykset

  • la 6.5.2017 8.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Outi Airola puhaltaa henkeä Kokkolan Ykspihlajan kaupunginosaan pelastamalla vanhoja rakennuksia ja pyörittämällä asukas- ja kulttuuriyhdistyksiä, joissa ovet ovat avoinna ihan kaikille. Outi Airolan valitsemien kuvien kautta kuljetaan Ykspihlajan työläis- ja satamakortteleiden värikkäisiin vaiheisiin ja puhutaan siitä, millaisia raitoja elämä on räsymattoon kutonut. Toimittajana on Leena Peltokangas.

  • Näyttelijänkään elämässä kaikki ei mene aina kuin elokuvissa. Jari Ahola oli hyvin vähällä luovuttaa unelmansa suhteen, kun pääsykoepettymykset Teatterikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle toistuivat keväästä toiseen. Pääsykoenöyryytykseen kyllästynyt kapinallinen päätti vielä kerran kokeilla onneaan, ja ovet Teatterikorkeakouluun avautuivat kuin avautuivatkin. Ura lopulta johdatti hänet tähdittämään ennätyksiä rikkonutta manserock-musikaalia Vuonna 85. Yleisön rakastaman Mauno Pepposen sijaan Aholan elämän tärkein rooli on kaikesta huolimatta olla hyvä isä ja aviomies. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Aholan Tampereen Työväen Teatterissa.

  • Orivedellä asuva monipuolinen kulttuuripersoona Esa Kallio tuntee Tuusulan Rantatien taiteilijakohteet kuin omat taskunsa. Aleksis Kivi, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat Esa Kallion taidesuosikkeja. Myös Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa, Kalelassa, hän on vieraillut usein. Orivedellä Esa Kallio kunnostaa vanhoja taloja, toimii puutarhurina ja tekee itsekin taidetta. Piha-aittaan hän on tehnyt isovanhempiensa tavaroista kotimuseon. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Arkkitehdin työ edellyttää kommunikointi- ja johtamiskykyä, sillä se on ennen kaikkea ryhmätyötä. Näin ajattelee pitkän uran tehnyt arkkitehti ja professori Rainer Mahlamäki. Toimittaja Lisa Enckell tapasi monia palkintoja voittaneen ja viime vuosina kansainvälisiin projekteihin keskittyneen Mahlamäen hänen toimistossaan eteläisessä Helsingissä.

  • Kun tanssija Jukka Haapalainen näki pienenä poikana tanssikohtauksen mustavalkoelokuvassa, hän ei saanut seuraavana yönä unta. Jokin oli pysyvästi muuttunut hiljaisen ja rauhallisen lapualaispojan mielessä. Tuosta unettomasta yöstä syntyi tahto ja urkeni ura, jota ihaillaan paitsi Suomessa myös ympäri maailmaa. Mutta miten tähän pisteeseen on tultu? Se on vaatinut ankaraa työtä ja tanssiuran lopettamisenkin. Toimittaja Mirva Lahtimaa tapasi Jukka Haapalaisen Jukan ja hänen vaimonsa Sirpan perustamassa tanssikoulussa Helsingissä.

  • Karismaattinen Anneli Saaristo osaa eläytyä ja mennä syvälle laulujen tulkinnassa. Ura on kestänyt tähän asti 50 vuotta, ja ääni toimii edelleen. Parhaita muistoja uran varrelta on edelleen osallistuminen Euroviisuihin ja vaikeuksien keskellä onnistuminen siellä. Toimittajana Rita Trötschkes.

  • Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.Sari Kaasisen tapasi Joensuussa toimittaja Lisa Enckell.

  • Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomaisten sinfoniaorkestereiden kanssa, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta. Toimittajana on Sari Valto.

  • Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki jo uransa alussa tärkeän oivalluksen. Suomalainen rentoutuu kirjoja lukemalla ja silloin hän haluaa historian faktoja, romantiikka ja jännitystä. Somerniemellä asuva aktiivinen kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kirjailijan kotonaan hänen elämänsä kuuden kuvan ääressä.

  • Eila Rooseli on yleislääkäri, joka on parantanut sairaita ja loukkaantuneita paitsi Pirkanmaalla, myös lukuisissa maailman kriisikohteissa. Niitä ovat Haitin maanjäristys 2010, Sierra Leonen koleraepidemia samana vuonna, taifuunituhot Flippiineillä 2013, maanjäristys Nepalissa 2015, viimeksi pakolaiskriisit Kreikassa 2016 ja Bangladeshissä viime vuonna. Kun lupautuu SPR:n delegaatiksi, pitää olla valmis nopeaankin lähtöön. Silloin jää lääkärintyö yksityisellä lääkäriasemalla ja alkaa nopea pakkkaus. Toimittaja Mauri Tikkamäki tapasi maailman kriisikohteissa aktiivisesti työskentelevän lääkäri Eila Rooselin kotipirtin lämmössä Kangasalla.

  • Pohjalainen on sisukas tahtoihminen, joka tietää miten asiat ovat. Niin on myös Pohjanmaalla syntynyt periksiantamaton Pekka Piri, joka toteutti suuren unelman 25 vuotta sitten. Hän ajoi yhdessä merikapteeni Matti Pullin kanssa avoveneellä Islantiin. Sittemmin hän on tehnyt matkan yhä uudelleen mielessään, muistossaan ja ajatuksissaan. Kuohuja ja käänteitä on Pekka Pirin vaiherikkaassa elämässä muitakin. Kokenut merenkulkija Pekka Piristä tuli Helsingin vuosina, kun hän rakensi Kökariin itselleen kämpän. Uloimman luodon luonnon karuus ja saaristolaiset ovat jättäneet lähtemättömän jäljen seikkailijan sielunmaisemaan. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Geriatrian professori, emeritus, Jaakko Valvanne on koko uransa puhunut vanhusten itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänen mielestään kotihoitoa pitäisi kehittää niin hyväksi, että iäkkäät ihmiset voivat halutessaan asua loppuun asti kotona ja elää siellä oman rytminsä mukaan. Hyvän vanhuuden reseptistä liikunnalla on hänen mielestään olennaisen iso osuus.

    Alun perin Jaakko Valvanteesta ei pitänyt tulla vanhuusikään erikoistunutta lääkäriä vaan psykoanalyytikko, mutta vähitellen haaveet hiipuivat. Terveyskeskuslääkärinä Valvannetta häiritsi, ettei hän ymmärtänyt, mistä iäkkäiden oireilussa oli kyse. Kiinnostus geriatriaa kohtaan kasvoi. Lapsuuden kesät Keski-Suomessa yhdessä mumman kanssa olivat opettaneet hänelle luontaisia taitoja olla ikäihmisten seurassa. Toimittaja on Sari Valto.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä