12 diktaattoria

13. apostoli Jean-Bedel Bokassa

  • 35 min
  • toistaiseksi

Kun ilmasto on sopiva diktaattoreita tulee niin kuin tatteja sateella. Näin kävi myös Keski-Afrikan tasavallalle. Jean-Bedel Bokassa, Berengon hirviöksikin kutsuttu, on yksi kaikkien aikojen brutaaleimmista hirmuhallitsijoista, jolle muiden maanosien on vaikea tarjota häiriintyneisyyden jalolla saralla vastusta. Bokassa toimi presidenttinä 1966 - 1979. Hän murhautti yhden hallituksensa ministereistä ja tarjoili hänet päivällisenä muille ministereille. Reseptin hän paljasti vasta aterian jälkeen.

Bokassa liittyi 1939 Ranskan armeijaan, koska tuohon aikaan Keski-Afrikan tasavalta oli Ranskan siirtomaa, jota se oli aina vuoteen 1960 asti. Kuten kolmannen maailman sotilaspomoilla oli tapana, Bokassa kaappasi 1966 Ranskan tukemana vallan kommunistiseen Kiinaan suuntautuneelta serkultaan David Dackolta. Tarkoituksena oli varmistaa, että valta siirtyi henkilöille, joka säilyttää Ranskan taloudelliset ja strategiset edut Keski-Afrikan tasavallassa eli pääsyn käsiksi uraani- ja timanttivarantoihin.

Valtaan päästyään menestys nousi yksinkertaiseksi mainitulle ja syvästi Napoleonia ihailleelle Bokassalle hetki hetkeltä enemmän päähän. Vuonna 1972 hän nimitti itsensä sotamarsalkaksi ja elinikäiseksi presidentiksi, mutta tämä oli vasta alkua. Seuraavien vuosien kuluessa Bokassa liiskasi demokratian viimeisetkin rippeet kantansa alle, ja korvasi kansanvallan irvokkaalla nepotismilla eli sukulaisten suosimisella.

Vuoden 1976 joulukuussa Bokassa toteutti Napoleon-fantasiansa. Hän julisti perustetuksi Keski-Afrikan keisarikunnan ja kruunautti vuotta myöhemmin itsensä keisariksi nimellä Bokassa 1. Juhlassa oli mm. 100 limusiinia ja 130 jalosukuista hevosta, 65 000 pulloa shamppanjaa, jota tarjoili ranskasta lennätetty tarjoilijoiden armeija. 120 henkinen orkesteri piti huolta musiikista. Pariisilainen jalokiviseppä valmisti Bokassalle kruunun, joka oli kuorrutettu timanteilla. Bokassa itse istui kahteen leopardiviittaan sonnustautuneen valtavalla täyttä kultaa olevalla valtaistuimella. Laskun kuittasi humanitaarisena apuna Ranska.

Monet valtiot pitivät Bokassaa hulluna ja vierastivat tätä kuin ruttoa, mutta juhlavieraiden joukossa oli kuitenkin esimerkiksi Italian ja Länsi-Saksan suurlähettiläät. He eivät tienneet, että Bokassa oli valikoinut paikallisesta vankilasta kaksitoista teurastettavaa vankia, jotka tarjoiltiin vieraille paahtopaistina. Mitä pidemmälle Bokassan valtakausi eteni, sitä hurjemmaksi kävi meininki. Keisari tappoi ns. kilokaupalla kansalaisiaan.

1975 Jean-Bedel Bokassa julkisti uuden säädöksen, jonka mukaan kaikkien Keski-Afrikan tasavallan koulutyttöjen tuli käyttää sinistä univormua, joita valmisti tehdas, jonka omisti yksi Bokassan 17 vaimosta. Harvoilla vanhemmilla oli kuitenkaan varaa ostaa univormu. Niinpä eräänä päivänä noin sadan säädöstä vastustanee koululaislapsen joukko kivitti Bokassan limusiinia. Presidentti pidätytti koululaiset ja lapset vietiin Banguin vankilaan, jossa nämä nuijittiin kuoliaaksi. Bokassa osallistui verilöylyyn ja joidenkin raporttien mukaan söi osan uhreista. Tämä oli ratkaiseva tapaus, joka johti Bokassan kaatumiseen.

Ranska asetti lopulta mielipuolisesta ihmissyöjäkeisarista eroon pääsyn timanttikaivoksista hyötymisen edelle. Ranska palautti erikoisjoukkojen salamaoperaatiolla Bokassan edeltäjän David Dackon valtaan vuonna 1979. Tästä ei kuitenkaan meno Keski-Afrikan tasavallassa paljoa parantuntu.

Jean-Bedel Bokassan tarinan kertoo Afrikassa usein vieraillut ja siitä paljon kirjoittanut toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Kuva: Romanian Communism Online Photo Collection

Lähetykset

  • ma 13.3.2017 9.00 • Yle Areena

Jaksot

  • Kolumbialaisen Medellin-kartellin legendaarisella huumeparonilla Pablo Escobarilla oli valtansa huipulla millä mällätä. Hänen lasketaan ansainneen viikossa jopa noin 400 miljoonaa euroa. Escobar murhautti urallaan yli 200 tuomaria ja poliitikkoa, tuhat poliisia ja lukemattomia muita ihmisiä. Kolumbian johto sai lopulta Escobarista tarpeekseen, hänen haudattua presidentin serkun elävältä. Pablo Escobarin tarina kertoo miten ilmastolliset olosuhteet voivat tehdä hautakivivarkaasta maailman johtavan huumeparonin, joka johti kartelliaan diktaattorin ottein mutta ilman rajoja ja rajoitteita, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Poppamiehen poika Francisco Macias Nguema oli Päiväntasaajan Guinean itsenäisyyden ajan ensimmäinen valtionpäämies, jonka valtakaudella 1968 - 1979 hänen hirmuhallintonsa loi kaaoksen, jonka aikana maan tuolloin vajaasta 400 000 asukkaasta arviolta lähes 100 000 oli tapettu ja 125 000 oli paennut maasta. Nguema loi Päiväntasaajan Guineasta maanpäällisen helvetin, tosin tätä ilmausta pidetään liian latteana kertoo toimittaja Hannu Pesonen, joka on seurannut Lähi-itää ja Afrikkaa kirjeenvaihtajana ja reportaasimatkoilla säännöllisesti yli 35 vuotta. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Sudan on Orwellin painajaisvaltion islamilainen versio, jossa on ollut käynnissä diktaattori Omar Hassan al- Bashirin johtama kansanmurha jo pitkään. Jos George Orwell olisi halunnut kirjoittaa kirjastaan 1984 islamilaisen version, olisi lopputuloksena mitä todennäköisimmin ollut kuvaus al-Bashirin johtamasta Sudanista. 1989 vallan kaapannut al-Bashir perusti heti totuuden oikeaksi todistamisen osaston valvomaan poliittisen, yhteiskunnallisen ja uskonnollisen oikean näkemyksen toteutumista. Diktaattori al- Bashirin elämäntyöstä kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Gamal Abdel Nasser oli työnarkomaani diktaattori, joka nousi valtaan osallistuttuaan vallankaappaukseen 1952, jolla lopetettiin Egyptissä 5000 vuotta yhtäjaksoisesti jatkunut kuningaskunta vuonna 1953. Yleensä diktaattorit ovat aika nopeasti sopeutuneet leppoisaan elämäntyyliin ja delegoineet työt uskotuille miehille. Nasser oli siis toista maata. Hän oli ahkera ja asui vaatimattomasti, mutta yhtäläisyyksiä muihinkin diktaattoreihin toki oli. Poliittiset vastustajansa Nasser hirtätti tai heitti tyrmään. Egyptiläisten isän säteilevän hammastahnahymyn takaa paljastui mielivaltaine ja vainoharhainen mies, kertoo tietokirjailija filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia/Stevan Kragujević

  • 12 diktaattoria sarjassa piipahdetaan tällä kertaa Swazimaassa. Maata voisi kutsua prinssien ja prinsessojen valtakunnaksi, mutta ei niistä syistä mitä olemme saduista oppineet. Todellisuus on paljon karumpi. Swazimaa on Afrikan viimeinen absoluuttinen monarkia, jossa viriili kuningas Mswati III voi tehdä ja tekee mielivaltaisia päätöksiä. Myös Me Too - kampanja olisi Swazimaassa tarpeen, tuumii pitkäaikainen Afrikan kirjeenvaihtaja, toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Burmasta eli nykyisestä Myanmarista on tullut yksi maailman merkillisimmistä ja köyhimmistä maista. Tie sosialismiin sulki rajat ja pysäytti talouden kehityksen. Sotilasjuntta raiskasi, tappoi ja vangitsi siviiliväestöä vuosikymmenten ajan samalla kun se haali varallisuutta itselleen. Tämän kehityksen keulakuva oli vuodesta 1992 vuoteen 2011 kenraali Than Shwe. Tavattoman vainoharhaisen ja taikauskoisen diktaattori Than Shwen tähtiin kirjoitetusta politiikasta kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Government of Thailand

  • Kenraali Manuel Antonio Noriega oli omassa maassaan Panamassa yksinkertaisesti vain Kenraali tai Mies. Noriega hallitsi Panamassa vuosina 1983-1989. Hänen valtakauttaan leimasivat mm. vastustajien katoamiset ja murhat. Valtansa huipulla diktaattori Noriega toimi kolmoisagenttina ja punoi juonia Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Kuuban kanssa omaksi parhaakseen pelauttamalla niitä toisiaan vastaan, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Argentiinassa Juan Peron ehti olla 1940-luvun alun ja vuonna 1974 tapahtuneen kuolemansa välillä sotilaskaappaaja, vaaleilla valittu presidentti, maanpakolainen ja taas presidentti. Hän oli populisti, joka ei kaihtanut väkivaltaa. Peronin yhtä lailla vasemmistoa kuin Saksan natseja liehitellyt populismi pani Argentiinan politiikan niin sekaisin, ettei maan vaaleissa ole vieläkään helppo erottaa vasemmistoa oikeistosta. Vahvoille väitteille siitä, että Juan Peronin sukujuuret ylettyvät Ahvenanmaan Peroniuksiin ei tietokirjailija, filosofi Leif Sundström lämpene. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Bashar al-Assadin kyvykkyyttä astua isänsä saappaisiin epäiltiin laajasti mutta toisin kävi. Hienosti sanottuna Bashar on kasvanut tehtävässään, kertoo toimittaja tietokirjailija Hannu Pesonen, joka on seurannut Lähi-itää kirjeenvaihtajana ja reportaasimatkoilla säännöllisesti yli 35 vuotta ja sinä aikana viettänyt paljon aikaa myös Syyriassa, ensin isä Hafezin valtakaudella ja sitten raportoinut siellä sisällisodasta poika Basharin aikana. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Kremlin.ru

  • Pohjois-Korean Kim Jong-un on diktaattori kolmannessa polvessa. Hän fanittaa Chicago Bullsia. Loistavasta toverista, Suuresta seuraajasta sekä kansan, armeijan ja puolueen kiistattomasta johtajata kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Harvan maan nykyhistoria on niin surkea kuin Etiopian, jonka kansalaisia ovat piinanneet pahat nälänhädät ja sanoinkuvaamattomia julmuuksia toteuttanut Mengistu Haile Mariamin marxilainen diktatuuri.

    Vuodesta 1930 Etiopiaa hallinnut keisari Haile Selassie kukistui vuonna 1974 sotilaskaappauksessa. Eversti Mengistu Haile Mariam osallistui keisari Haile Selassien syrjäyttäneeseen ja kadottamiseen omakätisesti.

    Valtaan noustuaan diktaattori pisti hihat heilumaan ja Mengistun johtamana juntta käänsi maan ulkopoliittista kurssia 180 astetta hankkimalla taloudellista ja sotilaallista apua mm. Neuvostoliitosta ja Kuubasta. Etiopian salaisen poliisin organisointi annettiin urakaksi poliittisesti samoin ajattelevalle DDR:n Stasille.

    Mengistu Haile Mariam poikkesi useimmista despooteista siten, että hän halusi johtaa esimerkkiä näyttäen ja riisti hengen omin käsin useilta vastustajiltaan. Vainoharhainen diktaattori lähetti aluksi kuusikymmentä keisari Haile Selassien tärkeintä virkamiestä teloitusryhmien eteen ilman oikeudenkäyntiä. Sitten oli puoluetovereiden vuoro. Mengistu murhautti omat ministerinsä konepistoolilla ja tämän jälkeen muutaman kuukauden kuluttua murhattiin Etiopian ortodoksikirkon patriarkka. Mengistun edessä kaikki olivat yhtä syntisiä, niin rikkaat kuin köyhätkin.

    Vuonna 1976 Mengistu piti puheen valtavalle väkijoukolle maan pääkaupungissa Addis Abebassa. Hän piteli käsissään suuria lasipulloja, joiden hän väitti olevan täynnä vihollistensa verta. Tästä muodostui sitten Mengistun diktatuurisin ottein johtaman uuden hallinnon tapa toimia. Kaikkialla Etiopiassa perustettiin paikallisia komiteoita tutkimaan ja nimeämään vallankumouksen vihollisia. Naapurit pantiin valvomaan toisiaan, vanhemmat lapsiaan ja lapset vanhempiaan. Epäiltyjen nimet kirjattiin ylös keskushallinnossa ja pian valtion palkkaamat miliisit kävivät noutamassa kyseiset henkilöt. Moni löytyi seuraavana päivänä tai seuraavina viikkoina kuolleena; monia ei löydetty koskaan. Mikäli ruumis palautettiin hautausta varten, komiteat vaativat uhrin perhettä maksamaan ne luodit, joilla heidän omaisensa oli tapettu.

    Mengistun tuhlasi maan bruttokansantuotteesta sotilasmenoihin yli 60 prosenttia. 1980-luvun runsaan kehitysavun Mengistu kanavoi suurelta osin sotilas- ja ylellisyysmenoihin. Koko muun yhteiskunnan rakenteet kärsivät. Vuosina 1984-85 Etiopian kurjuus paljastui koko maailmalle kuivuuden aiheuttaman nälänhädän ajettua miljoonia pakolaisia naapurimaihin.

    Monille 1980-luvulla eläneelle nuorelle vuosikymmen on jäänyt mieleen siitä, että Länsimaailma lauloi Live Aidia. Live Aid oli usealla paikkakunnalla yhtaikaa 13. heinäkuuta 1985 järjestetty konserttien sarja, jolla kerättiin rahaa Etiopian nälänhädän uhreille. Konsertteja pidettiin mm. Wembleyllä Lontoossa (72 000 katsojaa paikalla), JFK Stadionilla Philadelphiassa (90 000 katsojaa) sekä pienempiä tapahtumia useissa muissa kaupungeissa, kuten Sydneyssä ja Moskovassa. Televisiosta konsertteja seurasi noin 1,5 miljardia katsojaa sadassa maassa. Konsertin pääjärjestäjinä toimivat Bob Geldof ja Midge Ure. Suurin osa kerätyistä varoista taisi mennä diktattorin omiin taskuihin.

    Mengistu Haile Mariamin on esimerkki siitä, miten ihminen voi vieraantua omasta kansastaan ja ihmisten hädästä niin täydellisesti, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. 12 diktaattoria sarjaa toimittaa Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: Wikipedia

  • Nykyään katkera viha suurta saatanaa eli Yhdysvaltoja ja länttä kohtaan sekä antisemitismi ovat Iranin koossapitävät voimat. Mutta toisin oli aiemmin. Mohammad Reza Pahlavi nousi Iranin valtaistuimelle toisen maailmansodan aikana 1941 brittien ja neuvostoliittolaisten syrjäytettyä hänen natsimielisen isänsä vallasta. Iranin öljy oli länsimaille äärettömän tärkeä ja se piti länsimaiden teollisuuden rattaat pyörimässä. Varaa virheille ei ollut, ja shaahista tuli länsimaiden öljynsaannin korvaamaton takuumies. Britannian M16:sta ja Yhdysvaltojen CIA:sta tuli puolestaan shaahin vallan takuumiehiä lähes 40 vuodeksi.

    Shaahi oli viettänyt nuoruutensa vahvan äitinsä johtamana ja isäänsä peläten. Pelko oli eräs shaahia ohjaava voima. Tultuaan valtaan Reza Pahlavi oli idealisti. Shaahin tarkoitus oli tehdä Iranista johtava moderni länsimaalainen maailmanvaltio. Ei ainakaan itsevarmuutta ja kunnianhimoa nuorukaiselta puuttunut, mutta ehkä järkeä hivenen. Shaahi antoi kansalle toivon mutta vei sen itse. Iranin salainen palvelu SAVAK tukahdutti poliittiset vastalauseet kovin ottein ja tästä kidutus- ja murhakoneistosta tuli vallan säilymisen vahtikoira, ei niin kovin länsimainen tapa.

    Yritystä kuitenkin oli. Vuonna 1963 shaahi aloitti Iranissa niin sanotun valkoisen vallankumouksen, johon kuului paljon uudistuksia. Mm. huntupakko poistettiin ja naisille luvattiin tasa-arvo, naiset saivat äänestää, ajaa autoa ja käydä töissä. Naiset myös pääsivät ehdokkaiksi parlamenttivaaleihin. Näin shaahi sai lisänimen äijäfeministi.

    Iranin uudistusohjelmat kuitenkin epäonnistuivat, koska shaahin vastustajista yhdet syyttivät Irania demokratian puutteesta ja toiset perinteisen šiiapapiston syrjäyttämisestä uudistuksia tehtäessä. Shaahin kerrotaan valitelleen julkisesti, että kun en hoitanut asioita minua sanottiin playboyksi ja kun ryhdyin hoitamaan asioita minua sanottiin itsevaltaiseksi. Iranin nykyisen virallisen kannan mukaan shaahi oli homo ja länsimaissakin shaahia pidettiin vähintäänkin biseksuaalina, mutta tätä ei haluttu turhaan korostaa, koska Iran on muslimimaa.

    Shaahin voimakas länsimaalaistamispolitiikka ja Israelin tunnustaminen sai monelta iranilaiselta kupin nurin. Shaahi halusi saavuttaa nopeasti Ruotsin elintason ja olla itsevaltias modernissa länsimaisessa Iranissa. Shaahin mukaan vain diktatuuri pystyi takaaman länsimaalaisuuden. Niinpä shaahi rupesi pönkittämään asemaansa diktaattorimaisin ottein ja poliittinen oppositio tehtiin toimintakyvyttömäksi muun muassa lakkauttamalla kommunistinen Tudeh-puolue. Tehtiin myös maauudistus, metsien kansallistaminen ja teollisuuden voitot jaettiin osittain työntekijöille. Aikaisemmin teollisuuden omistus oli jaettu pääosaltaan yläluokille, joista tulikin sitten älyttömän rikkaita. Vuonna 1976 vähemmän kuin yksi prosentti väestöstä omisti 80 prosenttia kaikesta yksityisomaisuudesta Iranissa. Epäsuhta oli kestämätön. Shaahi lapioi rahaa omiin taskuihinsa ja shaahin tulonlähde oli jopa kolehti, jota kerättiin pyhiinvaelluspaikalla, jonka suojelija shaahi oli. Englantilainen lehtimies Robert Graham on onnistunut jäljittämään kolmen ja puolen sivun mittaisen listan Pahlevi-säätiön omistamista osakkeista, joille arvoa kertyi likimain 3 miljardia dollaria. Totuutta Iranin korruptiosta on kuitenkin vaikea sanoa, sillä perinteisesti Lähi-idän monarkioissa on ollut vain vähän eroa hallitsijan ja kansakunnan aarteiden välillä.

    Shaahin motto oli, että jos totuuden puhuminen on vaarallista, sen puolustaminen on uhkarohkeaa. Shaahi puhui niin kuin eli. Väestön pitämiseksi kurissa tarvittiin uudenaikainen kalusto armeijalle ja siihen tuhlattiinkin rahaa valtavat määrät, samaan aikaan kun maanviljelys oli kuokka-asteella ja maaseudulta tapahtui valtaisa pako.

    Shaahi, jonka sanotaan katsoneen paljon televisiota ja pääosin täyttä roskaa - länkkäreitä, salapoliisielokuvia ja huonoja romansseja, ei kyennyt näkemään ruudun takaa kuinka syvästi kansalaiset vihasivat korruptiota ja poliisiterroria, kuinka vakavasti länsimaistuminen uhkasi islamilaisia perinteitä, kuinka paljon keskiluokka, johon hän oli kohdistanut toiveensa, kaipasi poliittista ilmaisunvapautta ja aineellista vaurautta. Shaahi oli rakentanut ympärilleen muurin, jonka yli hän ei kyennyt näkemään. Shaahista oli tullut M16:ta ja CIA:n tukema despootti operettikeisari ja länsimaat kompastuivat omaan ahneuteensa, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: YLE

Klipit

  • 12 diktaattoria sarja saa jatko-osia ja sarjan nimenä pysyy 12 diktaattoria. Uudet jaksot ilmestyvät tälle Yle Areenan sivulle pe 2.3.2018.

    Yle Puheella sarjaa lähetetään sunnuntaisin 11.3.2018 alkaen kello 12 uutisten jälkeen.

    Historiasta löytyy monia todellisia hirviöitä, jotka ovat jääneet suotta Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin varjoon. Nämä generalissimot, joita voisi kuvailla vaikka äiti Teresan vastakohdiksi, olivat aina valmiita antamaan kaikkensa saadakseen lisää.

    He näkivät mahdollisuutensa, jotka osasivat myös käyttää, omaksi hyväkseen.

    Raha oli monille rakkainta, mutta eivät he henkilökulttikaan vierastaneet.

    Diktaattorit ovat kautta aikain olleet kuumaverisiä idealisteja ja kylmäverisiä pyöveleitä, jotka ovat rakentaneet hallintoaan eniten arvostamansa asian ympärille: itsensä.

    Kyllä valta turmelee mutta kyllä se väsyttääkin, toteavat sarjan asiantuntijavieraat.

    12 diktaattoria sarjaa toimitta Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: The Johannesburg Star, EPA

  • 12 diktaattoria sarja saa jatko-osia keväällä 2018. Sitä odotellessa kuuntelukokemuksen antaa sarja Rotuopin kahdeksat kasvot, jossa mm. seurataan kahden diktaattorin Hitlerin ja Stalinin jalanjäljissä sankarista sadistiksi. Sarja lähetetään Yle Puheella sunnuntaisin klo 12.07 ja se on nyt kuultavissa kokonaisuudessaan Yle Areenassa https://areena.yle.fi/1-4255663

    1 osassa aiheena on Raamattu ja rasismi. Raamatun tulkinnoilla on historian saatossa perusteltu kolonialismia, apartheidia, kansanryhmien orjuuttamista, väkivaltaa, rasismia ja syrjintää. Raamatulla on puolustettu juutalaisvihaa ja kasteella on yritetty pelastaa mustan afrikkalaisen sielu, jonka tuli muuttua valkoiseksi.

    2 osassa aiheena on Jalosukuisten synty. Ihmisrodun jalostus eli eugeniikka kehittyi evoluutioteorian inspiroimana 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäisiä alan tutkijoita oli Charles Darwinin serkkupuoli Francis Galton. Hän loi eugeniikka-termin klassisen kreikan sanasta eugenes, joka tarkoittaa jalosukuista tai syntyperältään hyvää. 1865 Galton kirjoitti mm. ”jos ihmisrodun parantamiseen käytettäisiin edes kahdeskymmenes osa niistä kustannuksista ja ponnistuksista, jotka käytetään hevos- ja nautarotujen jalostamiseen, saataisiin aikaan todellinen älyn galaksi.

    3 osassa aiheena on ääri-ilmiö ja absoluuttinen julmuus joiden nousu vanhasta kulttuurikansasta Saksassa on paitsi järkyttävä myös kiehtova tarina ihmismielen hulluudesta, jolle Adolf Hitler antoi kasvot.

    4 osassa kuljemme Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin matkassa hänen tiellään sankarista sadistiksi. Mikä oikein oli miehiään tämä kukkia rakastava kirkkokuorolaulaja ja rakkausrunoja kirjoittava gruusialainen pankkirosvo, joka rahoitti ryöstöillään bolsevikkipuolueen ja hurmasi kaikki. Valtaan päästyään Stalinista tuli tunteeton hirviö. Stalin totesi mm. että Jumala esti Iivana Julmaa menemästä loppuun asti. Häntä Jumala ei estä.

    5 osassa aiheena on rotupuhdas Ruotsi. Koska sikojakin jalostetaan niin miksi ei ihmisiä. Tämän ajatuksen siivittämänä 1921 Ruotsin valtiopäivillä päätettiin, että Ruotsista tulee maailman ensimmäinen valtio, johon perustetaan valtiollinen rotubiologinen instituutti edistämään rotubiologista tutkimusta ja pohtimaan sen sovellusmahdollisuuksia humaanisen lopullisen ratkaisun löytämisessä. Ruotsin instituutti toimi esikuvana mm. natseille.

    6 osassa kuullaan kuinka 1900- luvun alussa rotuopit ja erityisesti rotuhygienia hiipivät myös Suomeen tiedemiesten ja filosofien ajatusten mukana. Tuolloin tieteen terävimmän kärjen mukaan mm. naisella oli olemassa erityinen geeni, joka aiheutti vaellusvietin. Merimiehillä oli puolestaan erityinen geeni, joka veti merille. Tällainen ajattelu oli siis 1900-luvun alun huipputiedettä, josta kehiteltiin positiivinen ja negatiivinen rotuhygienian, jotka olivat pääosin luterilaisten maiden ratkaisu moniin yhteiskunnallisiin ongelmiin, näin kävi myös Suomessa.

    7 osassa kuulemme tarina rotuoppien ja käsitysten kohteeksi joutuneista afrikkalaisista toiseuden edustajista. Eurooppalaisten luoma näkemys afrikkalaisista tuotti afrikkalaisille itselleenkin vääristyneen tietoisuuden omasta arvostaan, kulttuuristaan ja paikastaan maailmassa. Tämän seuraukset on nähtävissä nyt pakolaisvirtoina, kun suuri joukko nuoria haluaa Afrikasta Eurooppaan, se on heidän Eldoradonsa. Kuitenkin monille Eurooppa on mahdollisuus, joka on enää jäljellä.

    8 osassa todetaan, että kun ihmiset jakavat toisiaan rotuihin, on se jokseenkin teennäistä, tarkoitushakuista tai poliittista. Se miten asiat voivat olla tulevaisuudessa onkin sitten jo ihan eri luokan asia, sillä mukaan on tulossa tiede ja sen uusimmat menetelmät ihmisrodun jalostuksessa. Ihmisten perimän muokkaus on viekoittelevan helppoa, mutta vielä mietitään, saako ihmistä muunnella. Muuntogeenisistä eli gm-ihmisistä on tullut siis realistinen mahdollisuus. Nyt olisi ensi kertaa teknisesti kyllin helppoa muokata ihmisen geenejä niin, että muutos periytyy sukusoluissa jälkeläisille.

    Kuva: SA-kuva metro

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä