Kuusi kuvaa

Pepi Reinikainen on hyväksynyt elämäntarinassaan myös kurjat vaiheet

  • 44 min
  • toistaiseksi

Kirjailija Pepi Reinikaisen keskeinen elämäntyö on ollut luoda elämänkaarikirjoittamismalli, jota lukemattomat ihmiset ovat opiskelleet kursseilla ja Pepin kirjoittamien kirjojen kautta. Elämänkaarikirjoittamisessa tutkitaan oman elämän tapahtumia ja etsitään syitä ja niiden seurauksia – kuitenkaan syyllistämättä ketään. Tarinan kirjoittamisella haetaan armollisuutta ja ymmärrystä sekä itseään että lähipiiriä kohtaan.

Omaa tarinaa peilataan suvun kautta ottamalla selvää isovanhempien ja isoisovanhempien vaiheista tai jos se ei ole mahdollista, ainakin tutkimalla sitä aikakautta, millä aikaisemmat sukupolvet ovat eläneet. Oma elämä alkaa näyttäytyä pitkän ketjun yhtenä osana ja moni asia on helpompi hyväksyä. Pepi Reinikaisen motto onkin: ”Mitä ei voi muuttaa, se tulee hyväksyä – uhriutumatta.”

Pepi Reinikainen syntyi vuonna 1949 Pohjois-Karjalan Valtimossa. Jo pienenä tyttönä hän muistaa miettineensä elämäntehtäväänsä ja tulleensa siihen johtopäätökseen, että hänestä pitää tulla joko lähetyssaarnaaja tai näyttelijä.

- Näyttelijäntyöstä tuli minulle pitkäaikainen unelma ja nuorena pääsinkin amatöörinä mukaan turkulaisiin teattereihin. Unelma näyttelijän ammatista murskaantui, kun ymmärsin kahden yrittämisen jälkeen, etten tule koskaan pääsemään Teatterikorkeakouluun sisälle. Päätin sulkea  teatterinoven lopullisesti. Lähetyssaarnaajaakaan minusta ei tullut, mutta ehkä olen näiden molempien ammatin vaatimia taitoja käyttänyt elämässäni muulla tavalla, Pepi miettii.

Merkittävä elämänvaihe Pepillä oli sisäoppilaitosvuodet Porvoon naisopisto- ja tyttölukiossa, jota kutsuttiin Nunnalaksi. Pepin isä laittoi Pepin vastoin tämän tahtoa Nunnalaan. Nunnala oli aikoinaan ollut edistyksellisen koulun maineessa ja Armi Kuuselan mainostettiin sitä käyneen.

- Mutta kun minä aloitin Nunnalan 60-luvun loppupuolella, koulu eli jo rappion aikaa. Opettajat olivat ikääntyneitä ja elivät vanhaa maailmaa, vaikka yhteiskunta koulun ulkopuolella oli jo modernisoitumassa. Jo pelkästään ruuan suhteen elettiin vanhaa sota-aikaa. Ruoka oli ala-arvoisen huonoa. Koko lukion aikana emme nähneet salaatteja tai mitään tuoretta, Pepi moittii. Nuukuuden nimissä ruokaa jatkettiin aina päivästä päivään ja lämmitettiin vanhaa ruokaa uudestaan.

Opettajat ihailivat kauniita, iloisia, varakkaista perheistä tulevia tyttöjä. Ne, jotka tähän ihanteeseen eivät sopineet, heitä alettiin jopa vainota. - Itse koin olleeni opettajien kiusaama, jatkuvasti heidän hampaissaan. Opettajat eivät nähneet meitä millään lailla yksilöinä, eivät nähneet, miten yksinäisiä ja ahdistuneita meistä monet olivat. Koulussa tapahtui useita itsemurhayrityksiäkin, eivätkä opettajat puuttuneet pahoinvointiin mitenkään. Koin nuo neljä lukiovuotta Nunnalassa suorastaan traumaattisiksi, Pepi pahoittelee. Nyt hän valmistelee parhaillaan romaanikäsikirjoitusta, joka liittyy Nunnalaan.

Toinen ”erämaavaihe” Pepin elämässä olivat vuodet Hollannissa, minne hän muutti aviomiehensä perässä 70-luvun lopussa. Pariskunta asettui miehen kotipaikkakunnalle Maastrichtiin, jonka murre oli siihen aikaan jopa muiden hollantilaisten mielestä käsittämätöntä. Pepi puhui miehensä kanssa englantia, mutta muutoin kielimuuri ympäröi hänet tiiviisti.

- Olin yksinäinen ja ulkopuolinen. Toisaalta tuona aikana tajusin, että osaan sentään suomea hyvin! Aloin muokata Nunnala-vuosina kirjoittamiani päiväkirjoja ja sain julkaistua ensimmäisen fiktiivisen kirjani "Hullu ihana lintu –metsäkyyhky". Siinä tosin en vielä pystynyt kertomaan Nunnalasta suoraan, vaan vertauskuvin.”

Pepin ja hänen miehensä liitto päättyi eroon ja Pepi muutti poikansa kanssa Suomeen. Alkoi sinnittely. Tässä vaiheessa Pepi oli julkaissut jo useampia kirjoja, mutta varsinaista läpimurtoa ei ollut syntynyt. Työttömyyden ja satunnaisten keikkatöiden jälkeen Pepi päätyi kouluavustajaksi kouluun, missä hän oli aiemmin vieraillut kirjailijan ominaisuudessa. Koulun rehtori ehdotti, että Pepi alkaisi pitää lapsille kirjoittajaryhmää.

- Olin ottanut kouluavustajan työn ilolla vastaan ja päätin, että teen kaikkeni työni ja koulun eteen. Niinpä innostuin tästä kirjoituskerhoideastakin. Keksin, että laitan lapset kirjoittamaan oman elämänsä tarinan, mutta niin, että heidän täytyy ensin haastatella vanhempiaan ja isovanhempiaan ja vasta sitten mennä oman elämänsä vaiheisiin. Huomasin, että tämä malli toimi! Samaa mallia sovelsin sitten Vanajaveden opiston kurssilla, mitä minulta pyydettiin. Tästä alkoi elämäntyöni elämänkaarikirjoittamiskurssien vetäjänä, Pepi kiteyttää.

Pepi sanoo työnsä kirjoittajakurssien vetäjänä olleen valtava rikkaus. - Olen oppinut näiltä ihmisiltä valtavasti. On hienoa olla todistamassa, millaisia löydöksiä ja oivalluksia ihmiset tekevät elämästään. Nämä kirjoittajat ovat se suku, minkä olen tässä maailmassa saanut. Nämä ihmiset, joita kiinnostaa elämä ja jotka haluavat olla rehellisiä oman elämänsä ja omien valintojensa suhteen. Ihmiset, jotka oppivat antamaan arvon elämälleen ja antamaan anteeksi itselleen mahdolliset virheet eivät uhriudu. Olen hyväksynyt omassa elämäntrinassani myös kurjat vaiheet, sanoo Pepi Reinikainen.

Lähetykset

  • la 17.6.2017 8.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Ilo ja nauru ovat Noora Västisen elämän kantavia elementtejä. Luustonhaurauden vuoksi pyörätuolissa koko elämänsä istunut Västinen on 29-vuotiaana ehtinyt opiskella jo viiteen eri ammattiin. Parhaiten hänet tunnetaan naurujoogaohjaajana. Lisäksi häneltä on ilmestynyt kaksi lastenkirjaa. Vahvan luonteensa ja sairautensa lisäksi Västistä on puskenut tekemään hänen saamansa kasvatus. Toimittaja on Sandra Järvenpää.

  • Leena Taavitsainen-Petäjä tunnetaan ansioikkaista italialaisen kirjallisuuden romaanisuomennnoksistaan, joihin kuuluu nimekkäitä kirjailijoita kuten Domenico Starnone, Claudio Magris, Umberto Eco, Roberto Saviano ja Irene Cao. Hän on myös tunnettu, korkean tason tulkki, jonka kirjallisuuden ystävät tuntevat monista alan tapahtumista ja yleisötilaisuuksista, sekä pitkäaikainen italian kielen opettaja. Työssä, jossa kielitaito, kommunikaatio ja toisen ihmisen kohtaaminen ovat keskeisellä sijalla, vaaditaan tietoa, tutkijan otetta ja tuntosarvia. Italian ja Suomen kulttuurit ovat Leena Taavitsainen-Petäjän elämässä toisiaan täydentäviä ääripäitä. Toimittaja on Sini Sovijärvi

  • Meikkitaitelija Piia Hiltunen inspiroitui luonnosta kotiseudullaan Mikkelissä jo lapsena ja Lapin erämaareissuilla. Nykyisin hän on tuttu näky kansainvälisillä muotiviikoilla niin Pariisissa, Milanossa kuin Lontoossakin. Myös televisiosta tuttu nainen on työskennellyt kansainvälisten brändien johtavana meikkitaiteilijana ja tänä päivänä hän meikkaa muun muassa Jenni Vartiaista, Chisua ja Anna Puuta. Ujosta persoonastaan huolimatta hänen tyylinsä meikata on rohkea, tunnistettava ja hänelle se on keino purkaa omaa, päänsisäistä maailmaa. Toimittajana Teresia Jokinen.

  • Spekulatiivista fiktiota kirjoittava kirjailija Anne Leinonen ei pelkää yöllä metsässä juoksemista. Hän rakastaa outoja aiheita ja kirjoittaa kummista tapahtumista. Kirjanoitana maailman suurimmassa science fiction tapahtuma Worldconissa esiintynyt Leinonen haluaa omassa arjessaan inspiroida ja tukea aloittelevia kumman-kirjoittajia. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kirjailijan hänen kotonaan Ristiinassa.

  • Tutkipa kulttuuriantropologi Taina Kinnunen kauneuskirurgiaa tai kehonrakentajia, laittaa hän aina myös itsensä likoon. Tutkimuskohteena Kinnusella on tällä hetkellä ruumiillisuus työelämässä. Työ ei usein enää ole fyysistä, mutta kehoon kohdistuu silti työmarkkinoilla vaatimuksia. Kulttuuriantropologi ihmettelee ja tutkii ihmisiä työkseen, mutta Taina haluaa välillä karata muita pakoon toiselle puolelle maailmaa tai yksin luontoon. Kinnunen on sanonut puoliksi tosissaan, että ihmisten sijaan hän pitää enemmän eläimistä ja luonnosta. Onnellisimmat hetket hän on viettänyt hiihtoretkillä tunturissa, yksin. Arjestaan hän nauttii nyt syrjäisessä omakotitalossa vinttikoirien kanssa Joensuussa. Siellä hänet tapasi elämän kuuden kuvan ääressä kevättalvella 2018 toimittaja Leena Pihkala.

  • Eeva Lennon toimi vuosikymmeniä Yleisradion kirjeenvaihtajana Lontoossa. Toimittajan lukuisat niin kulttuuria kuin politiikkaa käsittelevät raportit Britannian saarilta ovat sivistäneet useampia sukupolvia. Nyt tämä utelias feministi raottaa yksityiselämänsä verhoa tuoreessa elämänkerrassaan. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Eeva Lennonin Suomessa.

  • Kuvataiteilija Teo Annanollia on aina kiinnostanut vanhojen taiteilijoiden, kuten Michelangelon ja Rembrandtin kuvaamisen tapa. Heidän kaltainen analyyttinen ote ja hidas tekeminen ovat sopineet Kokkolan Ykspihlajassa kasvaneelle ja maailmaa kiertävälle Tero Annanollille. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kuvataiteilijan ja taidepedagogin työhuoneella Helsingissä.

  • Suomenruotsalaisen, kosmopoliitin, kirjailijan ja journalistin, Tuva Korsströmin uran ydin on tukeva kielitaito, joka on saattanut hänet suoraan kontaktiin kansainvälisten kulttuuripersoonien kanssa. Hän on toiminut pitkään kirjallisuustoimittajana Hufvudstadsbladetissa ja yksi hänen suurtyönsä on mittava suomenruotsalaisen kirjallisuuden esittely 1960-luvulta vuoteen 2013. Hänet muistetaan myös Ylen kieliohjelmien pitkäaikaisena toimittajana ja kehittäjänä. Hän inspiroituu saaristoissa Euroopan äärilaidoilla. Taiteilijaisä Torsten Korsströmin suvun muistorikas kotiseutu Korppoo tarjoaa kesäparatiisin. Legendaarinen Kreeta on usein ollut kohteena yhteisille matkoille Kyra-sisaren ja lastenlasten kanssa. Tuva Korsströmin kansainvälisten kontaktien perusteella käydyt keskustelut on julkaistu sekä Hufvudstadsbladetin lukuisissa artikkeleissa, että hänen pohdiskelevissa esseekirjoissaan. Ohjelman on toimittanut Sini Sovijärvi.

  • Teatteritekijänä Katriina Honkanen uskoo teatterin voimaan. Hän toivoo että teatteri menisi avoimempaan yhteiskunnalliseen ja yhteisöllisen suuntaan ja saisi vahvemman roolin niin ihmisten arjessa kuin yhteiskunnassa, Muusikkona on haluaa tehdä lauluja naisista ja heidän vahvoista tarinoistaan. Niin musiikki kuin teatteri voivat muuttaa maailmaa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Katriina Honkasen Mikkelissä.

  • Sanoittaja, säveltäjä ja kehotaiteilija Sirkka-Liisa Krapinoja-Sassilla on unelma että kaikenlaiset ja näköiset ihmiset saisivat kokea tulevansa hyväksytyiksi. Kahdeksankymmentä vuotta täyttävä taiteilija on vahvasti nykypäivässä kiinni. Kolmas syöpä ei häiritse arkea, vaikka se onkin tikittävä aikapommi taiteilijan kehossa. Kehollisuus, tai oikeastaan ruumiillisuus, niin kuin Sirkka-Liisa Krapinoja-Sass haluaa asian nimetä, astui hänen mukaansa taiteen foorumille 1990-luvulla. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan hänen kotonaan.

  • Kun tutkija Tuula Juvonen ymmärsi olevansa lesbo, hän kertoi sen kaikille, jotka vain suostuivat kuuntelemaan - ja niillekin, jotka eivät. Sukupuolentutkimus ja homohistorian dokumentointi ovat hänen tutkimuskohteitaan ja Tampereen lisäksi hän työskentelee Turun yliopistossa ja on opettanut myös Jyväskylässä ja Helsingissä. Tuula Juvonen on asunut vuosia myös ulkomailla, mutta lopulta palannut aina Tampereelle takaisin. Toimittaja Leena Pihkala.

  • Turun yliopiston professori emerita Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa. Toimittajana Aino Saarenmaa.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä