Kuusi kuvaa

Pepi Reinikainen on hyväksynyt elämäntarinassaan myös kurjat vaiheet

  • 44 min
  • toistaiseksi

Kirjailija Pepi Reinikaisen keskeinen elämäntyö on ollut luoda elämänkaarikirjoittamismalli, jota lukemattomat ihmiset ovat opiskelleet kursseilla ja Pepin kirjoittamien kirjojen kautta. Elämänkaarikirjoittamisessa tutkitaan oman elämän tapahtumia ja etsitään syitä ja niiden seurauksia – kuitenkaan syyllistämättä ketään. Tarinan kirjoittamisella haetaan armollisuutta ja ymmärrystä sekä itseään että lähipiiriä kohtaan.

Omaa tarinaa peilataan suvun kautta ottamalla selvää isovanhempien ja isoisovanhempien vaiheista tai jos se ei ole mahdollista, ainakin tutkimalla sitä aikakautta, millä aikaisemmat sukupolvet ovat eläneet. Oma elämä alkaa näyttäytyä pitkän ketjun yhtenä osana ja moni asia on helpompi hyväksyä. Pepi Reinikaisen motto onkin: ”Mitä ei voi muuttaa, se tulee hyväksyä – uhriutumatta.”

Pepi Reinikainen syntyi vuonna 1949 Pohjois-Karjalan Valtimossa. Jo pienenä tyttönä hän muistaa miettineensä elämäntehtäväänsä ja tulleensa siihen johtopäätökseen, että hänestä pitää tulla joko lähetyssaarnaaja tai näyttelijä.

- Näyttelijäntyöstä tuli minulle pitkäaikainen unelma ja nuorena pääsinkin amatöörinä mukaan turkulaisiin teattereihin. Unelma näyttelijän ammatista murskaantui, kun ymmärsin kahden yrittämisen jälkeen, etten tule koskaan pääsemään Teatterikorkeakouluun sisälle. Päätin sulkea  teatterinoven lopullisesti. Lähetyssaarnaajaakaan minusta ei tullut, mutta ehkä olen näiden molempien ammatin vaatimia taitoja käyttänyt elämässäni muulla tavalla, Pepi miettii.

Merkittävä elämänvaihe Pepillä oli sisäoppilaitosvuodet Porvoon naisopisto- ja tyttölukiossa, jota kutsuttiin Nunnalaksi. Pepin isä laittoi Pepin vastoin tämän tahtoa Nunnalaan. Nunnala oli aikoinaan ollut edistyksellisen koulun maineessa ja Armi Kuuselan mainostettiin sitä käyneen.

- Mutta kun minä aloitin Nunnalan 60-luvun loppupuolella, koulu eli jo rappion aikaa. Opettajat olivat ikääntyneitä ja elivät vanhaa maailmaa, vaikka yhteiskunta koulun ulkopuolella oli jo modernisoitumassa. Jo pelkästään ruuan suhteen elettiin vanhaa sota-aikaa. Ruoka oli ala-arvoisen huonoa. Koko lukion aikana emme nähneet salaatteja tai mitään tuoretta, Pepi moittii. Nuukuuden nimissä ruokaa jatkettiin aina päivästä päivään ja lämmitettiin vanhaa ruokaa uudestaan.

Opettajat ihailivat kauniita, iloisia, varakkaista perheistä tulevia tyttöjä. Ne, jotka tähän ihanteeseen eivät sopineet, heitä alettiin jopa vainota. - Itse koin olleeni opettajien kiusaama, jatkuvasti heidän hampaissaan. Opettajat eivät nähneet meitä millään lailla yksilöinä, eivät nähneet, miten yksinäisiä ja ahdistuneita meistä monet olivat. Koulussa tapahtui useita itsemurhayrityksiäkin, eivätkä opettajat puuttuneet pahoinvointiin mitenkään. Koin nuo neljä lukiovuotta Nunnalassa suorastaan traumaattisiksi, Pepi pahoittelee. Nyt hän valmistelee parhaillaan romaanikäsikirjoitusta, joka liittyy Nunnalaan.

Toinen ”erämaavaihe” Pepin elämässä olivat vuodet Hollannissa, minne hän muutti aviomiehensä perässä 70-luvun lopussa. Pariskunta asettui miehen kotipaikkakunnalle Maastrichtiin, jonka murre oli siihen aikaan jopa muiden hollantilaisten mielestä käsittämätöntä. Pepi puhui miehensä kanssa englantia, mutta muutoin kielimuuri ympäröi hänet tiiviisti.

- Olin yksinäinen ja ulkopuolinen. Toisaalta tuona aikana tajusin, että osaan sentään suomea hyvin! Aloin muokata Nunnala-vuosina kirjoittamiani päiväkirjoja ja sain julkaistua ensimmäisen fiktiivisen kirjani "Hullu ihana lintu –metsäkyyhky". Siinä tosin en vielä pystynyt kertomaan Nunnalasta suoraan, vaan vertauskuvin.”

Pepin ja hänen miehensä liitto päättyi eroon ja Pepi muutti poikansa kanssa Suomeen. Alkoi sinnittely. Tässä vaiheessa Pepi oli julkaissut jo useampia kirjoja, mutta varsinaista läpimurtoa ei ollut syntynyt. Työttömyyden ja satunnaisten keikkatöiden jälkeen Pepi päätyi kouluavustajaksi kouluun, missä hän oli aiemmin vieraillut kirjailijan ominaisuudessa. Koulun rehtori ehdotti, että Pepi alkaisi pitää lapsille kirjoittajaryhmää.

- Olin ottanut kouluavustajan työn ilolla vastaan ja päätin, että teen kaikkeni työni ja koulun eteen. Niinpä innostuin tästä kirjoituskerhoideastakin. Keksin, että laitan lapset kirjoittamaan oman elämänsä tarinan, mutta niin, että heidän täytyy ensin haastatella vanhempiaan ja isovanhempiaan ja vasta sitten mennä oman elämänsä vaiheisiin. Huomasin, että tämä malli toimi! Samaa mallia sovelsin sitten Vanajaveden opiston kurssilla, mitä minulta pyydettiin. Tästä alkoi elämäntyöni elämänkaarikirjoittamiskurssien vetäjänä, Pepi kiteyttää.

Pepi sanoo työnsä kirjoittajakurssien vetäjänä olleen valtava rikkaus. - Olen oppinut näiltä ihmisiltä valtavasti. On hienoa olla todistamassa, millaisia löydöksiä ja oivalluksia ihmiset tekevät elämästään. Nämä kirjoittajat ovat se suku, minkä olen tässä maailmassa saanut. Nämä ihmiset, joita kiinnostaa elämä ja jotka haluavat olla rehellisiä oman elämänsä ja omien valintojensa suhteen. Ihmiset, jotka oppivat antamaan arvon elämälleen ja antamaan anteeksi itselleen mahdolliset virheet eivät uhriudu. Olen hyväksynyt omassa elämäntrinassani myös kurjat vaiheet, sanoo Pepi Reinikainen.

Lähetykset

  • la 17.6.2017 8.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Ranualainen Markku Kuha kaipaa entisaikojen yhteisöllisyyttä ja elävää maaseutua. Hänen mielestään ihmiset ovat hukanneet aitouden ja yhteyden luontoon, mutta muutos parempaan on onneksi käynnissä. Kuha on biodynaaminen maanviljelijä, joka elää ja työskentelee kotitilallaan Ranualla. Elämää ja työtä rytmittävät luonnon ja taivaankappalaiden kiertokulku, ja kierrossa tilalla ovat myös ravinteet. Ruoka tulee omasta maasta, ja se, mikä ei ihmisille kelpaa, menee eläimille. Markku Kuhan mielestä ihminen on sitä mitä hän syö, ja terve ravinto pitää myös ihmisen terveenä ja onnellisena. Hänen mielestään siinä piilee ratkaisu moniin ongelmiin.

    Ohjelman on toimittanut Sandra Järvenpää.

  • Helsingin hiippakunnan uutta piispaa, Teemu Laajasaloa, kiinnostavat teologia ja tavallisen ihmisen elämä. Kiinnostus eettisiin kysymyksiin vei nuoren uskonnonopettajan aikoinaan teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän päätyi sittemmin myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Valinta piispaksi on tuonut eteen uudenlaisia vaativia tehtäviä ja haastavia tilanteita. Julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi piispan Helsingin tuomiokapitulissa.

  • Suomentaja Kersti Juvan lapsuudenkodin seiniä reunustivat kirjahyllyt. Isä kertoi jännittäviä tarinoita ja rikas suomen kieli kuului eri puolilta Suomea tulleiden kotiapulaisten puheessa. Kirjastokortin saatuaan Juva ei tehnyt muuta kuin luki. Sittemmin Juvan työpöydän kautta ovat valmistuneet suomeksi Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut brittiläiset merkkiteokset. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskuntaan on haluttu muutosta. Opiskeluaikana Juva lähti mukaan vasemmistolaiseen liikkeeseen. Välit liikkeeseen kuitenkin katkesivat, kun Juva tuli ulos kaapista ja sitä ei vasemmistolaisessa opiskelijajärjestössä hyväksytty. Luonteva vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Juva on ollut nyt vuoden naimisissa pitkäaikaisen puolisonsa kanssa.

    Ohjelman on toimittanut Aino Saarenmaa.

  • Oopperalaulaja ja valtiotieteilijä Sören Lillkung on elämänsä varrella laulanut niin perinteistä oopperaa Suomen Kansallisoopperassa, kuin nykyoopperaa Kokkolan oopperatuotannoissa. Tunnetuksi hän on kuitenkin tullut erityisesti musikaalirooliensa kautta muun muassa Les Miserablesin poliisipäällikkö Javertina. Pitkään hän on toiminut myös ammattikorkeakoulu Novian yksikönjohtajana Pietarsaaressa ja lisäksi kuoronjohtajana. Nyt hän aloittaa erään Suomen merkittävimpiin kulttuurin tukijoihin kuuluvän säätiön, Svenska Kulturfondenin ensimmäisenä toimitusjohtajana. Toimittaja Lisa Enckell tapasi hänet Pietarsaaren seudun musiikkiopistossa.

  • Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on aina luonut omat työpaikkansa. Myös halu tehdä kokonaisvaltaisesti musiikkiteatteria synnytti ensin Ooppera Skaalan ja sittemmin Musiikkiteatteri Kapsäkin. Parhaillaan häntä työllistää Suomalainen kamariooppera. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan,suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. Parhaimmillaan Ami sanoo olevansa juuri live-artistina. Ura jatkuu nyt uuden musiikkigenren myötä. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Ihmisen alkuperäisin ilmaisumuoto on laulu. Näin ajattelee muusikko Heikki Laitinen, joka elämänsä varrella on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan valokuviensa parissa.

  • Graafikko Virpi Talvitie pitää eniten tarinan ja tunnelman kuvittamisesta, ei niinkään hahmojen luomisesta. Hän on kuvittaja ja graafikko, joka tekee kuvia niin lapsille kuin aikuisille. Talvitie on kuvittanut paljon lastenkirjoja, kuten Maukkaa ja Väykkää, mutta myös aikuisten lyhytproosaa ja runoantologioita. Hänelle on tärkeää vaihtaa maiemaa ja siksi hän vie työt välillä mukanaan matkalle Italiaan. Hän nauttii maan kauneudesta ja sieltä hän saa kuviin uusia vaikutteita. Kuvittajan työ aiheuttaa Talvitielle joskus kiukkua, joita hän päästää ulos käsitöiden avulla. Kodistaan hän on luonut poikkeuksellisen värikkään ympäristön itselleen ja perheelleen.

    Virpi Talvitien seurana elämän tärkeitä kuvia katselee toimittaja Teresia Jokinen.

  • Kirjailija ja tutkija Virpi Hämeen-Anttila on kokenut elämänsä aikana monenlaista kasvutarinaa. Vaikenevasta ja ujosta tytöstä tuli sanojen käytön mestari. Itseään vihaavasta teinistä tuli ilon ja rakkauden puolestapuhuja.Erakkoelämää viettäneestä tutkijasta tuli esiintymiskykyinen ja sosiaalinen vaikuttaja. Pelokkaana hiirenä itseään pitäneestä tytöstä kasvoi rohkeasti Intian ihmispaljoudessa liikkuva nainen, joka ei myöskään pelkää enää vastoinkäymisiä, vaan näkee ne eteensä tulleina ratkottavina haasteina.

    Virpi Hämeen-Anttila on julkaissut lukuisia romaaneja ja tekee parhaillaan Helsingin yliopistoon väitöskirjaa vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hänet tapasi valokuvien katselemisen merkeissä toimittaja Sari Valto.

  • Kuusi kuvaa ohjelmassa tavataan pitkän linjan näyttelijä Terhi Panula. Suomen Kansallisteatterissa näyttelevän Panulan tämä kevät kuluu mm. Lemminkäisestä kertovan komedian parissa. Näytelmässä Lemminkäinen on tyttö ja tarina kertoo viikinkiaikojen huijarikoplasta. Pienen näyttämön Lemminkäinen perustuu Juha Hurmeen Finlandia-palkittuun romaaniin Niemi.

    Näyttelijänä Terhi Panula haluaa muuttaa maailmaa kertomalla vahvoja tarinoita. Lähi-idän tarinat ja sieltä pakoon lähteneiden taiteilijakollegoiden elämänkohtalot ovat viime vuosina koskettaneet häntä syvältä. Myös lapsuudessa ranskalaisen koulun myötää syntynyt rakkaus Ranskaan, kieleen ja kulttuuriin, syvenee vuosi vuodelta. Toimittaja on Lisa Enckell.

  • Kehitysyhteistyössä ja pakolaisleireillä toivon näkökulma säilyy parhaiten kun kohtaa ihmisiä, joilla on se toivo, ja kun katsoo heitä silmiin. Näin ajattelee Luterilaisen maailmanliiton Maailmanpalvelun osaston johtaja Maria Immonen. Hän on koko elämänsä elänyt ja työskennellyt monikulttuurisessa ympäristössä. Kehitysyhteistyöllä ja humanitaarisella avulla olisi hänen mukaan nyt hirvittävästi annettavaa Euroopalle. Kuudessa kuvassa hän kertoo elämästään ja haastavasta työstään. Toimittajana Lisa Enckell.

  • André Noël Chaker on kanadanranskalainen juristi, liikemies, tunnettu puhuja ja monipuolinen taiteilija. Hän on toiminut Suomessa eri organisaatioissa ja vapaana kouluttajana lähes 30 vuotta. Hänet tunnetaan positiivisena, suomalaisia arvoja kunnioittavana puhujana, joka rohkaisee ja ravistelee kuulijoita etsimään uusia ulottuvuuksia itsestään. Hän ei tyydy siihen, että suutarin pitäisi pysyä lestissään. Siksi hän itse laulaa, juontaa, kirjoittaa viihteellisesti sävytettyjä kirjoja ja harjoittaa silti huippujuristin ammattiaan.

    Ohjelma kertoo värikkäästä, ei kovin helposta taustasta nousseen, monikulttuurisen, miehen elämästä henkilökohtaisten valokuvien kautta. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä