Ooppera

Aulis Sallisen kronikka Linna vedessä on kunnianosoitus Olavinlinnalle

  • 2 h 8 min
  • ei kuunneltavissa

Kronikka lausujalle, neljälle laulajalle, orkesterille ja Olavinlinnalle (2014-2016).
Pohjautuu Lassi Nummen runokokoelmaan Linna vedessä (1975). Libretto säveltäjän.

Musiikinjohto Ville Matvejeff.
Konsertin toteutuksen suunnittelu Kari Heiskanen.
Savonlinnan Oopperajuhlaorkesterin kamarikokoonpano.

Kertoja - Jukka-Pekka Palo.
Tiina-Maija Koskela, sopraano
Tuija Knihtilä, mezzosopraano
Jussi Myllys, tenori
Tommi Hakala, baritoni.

Äänitetty oopperan kantaesityksestä Olavinlinnassa 8.7.

Ennen esitystä säveltäjä Aulis Sallinen on Outi Paanasen haastateltavana.
Päätteeksi teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat kapellimestari Kari Kropsu, oopperalaulaja Petri Lindroos ja Outi Paananen.

Olavinlinna rakennettiin keskiajalla turvaamaan strategisesti tärkeää Savon aluetta. Historiansa aikana linna on kokenut lukuisia vallanvaihdoksia, miekan kalsketta ja tykkien jylinää. Savonlinnan Oopperajuhlien tilausteos Linna vedessä kertoo Olavinlinnan ja seutukunnan värikkäistä vaiheista, hieman tulevaisuuteenkin katsoen.

Aulis Sallinen on valinnut Lassi Nummen runoelmasta kaksi tekstiä koko teoksen motoiksi:

MOTTO 1

"Muutama tuhat ratsua ja miestä ei koskaan ole pahitteeksi,
pari tukevaa linnoitusta ja riittävästi ruutia ja tykkejä,
ne ikään kuin selventävät ajatuksia neuvotteluissa,
tulee pilkut ja pisteet oikeaan paikkaan."

MOTTO 2

"Tänään linna on kalliolla istuva vanhus
jonka ympärillä aika on pysähtynyt.
Kuin vallasta luopunut kuningas
ennen jyrkkä, yrmeä ja kiivas.
Entäpä jos vanhus yhtäkkiä kohottaa päätään,
siristää silmiään ja kysyy:
Kuka sinä olet?
Mistä löydän, mistä löydät sen tiedon, suomalainen?"

Lähetykset

  • la 15.7.2017 19.04 • Yle Radio 1

Jaksot

  • 3-näytöksinen ooppera. Libretto: Selma Lagerlöf. Musiikinjohto: Marit Strindlund. Göteborgin oopperan kuoro ja orkesteri. Päärooleissa: Ingeborg - Julia Sporsén, sopraano. Fritiof - Markus Pettersson, tenori. Kuningas Helge - Mats Almgren, basso. Guatemi - Ann-Kristin Jones, mezzosopraano. Kuningas Ring - Carl Ackerfeldt, baritoni. Hilding - Anders Lorentzson, basso. Björn - Pater Loguin, basso. (Äänitetty 8.3.) - Väliajalla musiikintutkija Liisamaija Hautsalo ja kirjailija Tapio Koivukari keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä. Toimittajana Risto Nordell.

    Oopperan juoni:

    Fritjiof ja Ingeborg rakastavat toisiaan mutta sota ja valtapolitiikka erottavat heidät. Ingeborgin veli Helge antaa hänet vaimoksi kuningas Ringille. Fritjiof polttaa Balderin pyhäkön, lähtee maanpakoon ja viikinkiretkelle ja menee lopulta kuolemaa tekevän kuningas Ringin luo, joka luovuttaa hänelle valtakuntansa ja Ingeborgin

    1. NÄYTÖS
    Ensimmäisessä näytöksessä Fritjiof on jo kosinut Ingeborgia ja kuningas Ringin hyökkäys on alkanut. Naiset pakenevat sitä turvaan pyhitetylle alueelle, Balderin temppeliin. He vievät mukanaan Gautemin, jonka he haluavat surmata. Gautemi on Finnmarkin noita ja hän on harjoittanut noituuttaan Balderin temppelissä, mutta Ingeborg pelastaa kälynsä. Kuningas Ring on asettanut rauhan ehdoksi sen, että hän saisi Ingborgin puolisokseen. Gautemi haluaa pelastaa Ingeborgin joutumasta vaimoksi vanhalle ukolle. Hän kertoo kaikille, että Ingeborg rakastaa. Fritjiofia. Kuningas Ring vihastuu näistä puheista ja Ingeborg on vaarassa joutua häpeään Gautemin puheiden tähden. Ring tajuaa, että Ingeborg on viaton ja päättää kuitenkin ottaa hänet vaimokseen

    2. NÄYTÖS
    Ensimmäisen ja toisen näytöksen välissä on kulunut pitkä aika. Gautemi ja Helge ovat Balderin temppelissä. Gautemi haluaa pukea rannerenkaan pohjoisesta tuomalleen omalle jumalalleen, jonka nimi myös oopperan tekstissä on Jumala. He korvaavat Balderin patsaan Jumalan kuvalla, pukevat sille Balderin asusteet ja uhraavat sille. Muutkin noidat tietävät, mitä on tekeillä. Fritjiof palaa retkeltään Orkney-saarilta Angantyrin kanssa. Hän näkee rannerenkaan vieraan jumalan kädessä, riisuu sen ja sytyttää temppelin tuleen.

    Toisen näytöksen lopussa kaikki on liekkien vallassa. Ingeborg on nyt kuningatar ja hän on vierailulla kotipuolessa. Kuningas Ring on ymmärtänyt, että Ingeborg kaipaa meri-ilmaa. Fritjiof on lähdössä maanpakoon temppelin polttamisen jälkeen ja tulee tapaamaan Ingeborgia. Heidän tavatessaan Fritjiof haluaa ottaa Ingeborgin väkisin mukaansa. Keskustelun lopuksi Fritjiof lähtee pois. Gautemi nostattaa myrskyn, mutta Ingeborgin rukoukset tyynnyttävät sen ja Fritjiof purjehtii turvassa pois.

    3. NÄYTÖS
    Kolmannessa näytöksessä vietetään joulua kuningas Ringin juhlasalissa. Ingeborg pitää iäkkäästä puolisostaan ja on hänen lastensa äiti. Ring laulaa kuolinlaulunsa ja Ingeborg, että jokin on vialla. Juhlien aikana saliin saapuu kolme ihmistä. Pelästynyt orja kertoo nähneensä tiellä aseistautuneita miehiä. Ring lähettää hänet pois, mutta ilmapiiri käy huolestuneeksi. Sitten tulee Gautemi joka on pakosalla Helgen kuoleman jälkeen- tämä kun jäi kaatuvan Jumalan patsaan alle. Viimeinen tulija on, Fritjiof joka pukeutunut vanhaksi mieheksi. Ingeborg tunnistaa hänet. Kun tulee nukkumaanmenon aika, Fritjiof käy pitkäkseen salin penkille. Gautemi yrittää pakottaa hänet taistelemaan ja ottamaan aseet, mutta hän kieltäytyy. Fritjiofin teeskennellessä nukkuvaa, Ingeborg ilmoittaa, että hän haluaa nähdä hänet hyvänä miehenä. Gautemi yllyttää Björniä ja viikinkejä hyökkäämään, mutta Fritjiof estää sen ja rikkoo miekkansa takkaa vasten. Lopulta hän lyö tikarillaan kilpiin herättääkseen palvelijat. Björn ja viikingit pakenevat ja myös Gautemi katoaa taianomaisesti. Kuningas Ring kannetaan saliin. Hän on haavoittanut itseään keihäällä ja tekee kuolemaa. Hän velvoittaa Fritjiofin pitämään huolta Ingborgista ja lapsista. Kuningas kuolee ja Fritjiof on päässyt voitolle kostonhimostaan. Hän lupaa rakentaa polttamansa temppelin uudestaan.

  • Jaakko Kuusiston Jää

    Teos perustuu Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittuun romaaniin (2012)
    Libretto: Juhani Koivisto

    Suomen kansallisoopperan orkesteri ja kuoro
    Musiikinjohto: Jaakko Kuusisto

    Rooleissa:
    Marjukka Tepponen - Mona Kummel
    Ville Rusanen - Petter Kummel
    Sointu Vestman - Sanna Kummel
    Jussi Merikanto - lukkari
    Jenny Carlstedt - Irina Gyllen
    Jenni Lättilä - Adele Bergman
    Pekka Kuivalainen - Elis Bergman
    Hannu Niemelä - Artur Manström
    Tiina Penttinen - Lydia Manström
    Matias Haakana - suntio
    Tove Åman - Francine
    Jyrki Korhonen - piispa
    Hannu Forsberg - Fredrik Berg
    Petri Vesa - asessori
    Jarmo Ojala - surutalon isäntä
    Helinä Siltanen - naisääni
    Arto Hosio - itäsaarelainen
    Marko Nykänen - länsisaarelainen

    Ohjaaja Anna Kelo
    Lavastus Kati Lukka
    Puvut Marja Uusitalo
    Valaistus- ja videosuunnittelu Thomas Hase
    Äänisuunnittelu Antti Murto
    Koreografi Ari Numminen.

    Ohjelman toimittavat Ainomaija Pennanen ja Inari Tilli.

    Oopperan tapahtumat:

    1. Näytös

    Posti-Anton tuo saarelle uuden papin, Petter Kummelin ja hänen vaimonsa Monan ja pienen tyttärensä Sannan. Pappilassa keskustellaan sillan rakentamisesta. Ilmenee, että länsi- ja itäluotolaiset ovat kaikesta eri mieltä. Petter ja Mona ovat tyytyväisiä ja uskovat jäävänsä saarelle.

    Petter tuskailee ensimmäisen saarnansa kanssa ja käyttää lopulta apuna salkusta löytyvää viimevuotista saarnaa. Kellot ja urut soivat, kirkko on täynnä väkeä, ja Petterin ensimmäinen saarna sujuu hyvin. Seurakuntalaiset näyttävät pitävän hänestä, etenkin nuoret naiset, mitä Mona katsoo vihaisena.

    Saaren lääkäri Irina Gyllen kertoo, miten hän oli joutunut pakenemaan Suomeen ja jättämään
    lapsensa Neuvostoliittoon.

    Petter on vesillä Posti-Antonin kanssa. Anton kertoo, miten häntä autetaan merellä suunnistaessa. Hän näkee oppaita, kuolleita ihmisiä, joita muut eivät näe.

    Talvi on tullut ja jää peittänyt meren, kaikki pääsevät nyt kulkemaan ja saarten väki kokoontuu yhteen. Samalla puhutaan myös kunnan jakautumisesta kahteen saareen ja päätetään sillanrakentamiskomiteasta.

    2. Näytös

    Jäät lähtevät, kuoro kertoo arkielämästä saarella, kesä vieraineen tulee. Syksyllä Posti-Anton lähtee viemään mantereelle Petteriä, jonka pitää suorittaa pastoraalitutkinto.

    Saareen palattuaan Petter kertoo, että tutkinto meni huonosti, vaikka se hyväksyttiin. Petter oli
    väsynyt, sillä hän oli saanut matkustajakodissa vieraakseen heidän entisen palvelijansa Hildan, joka oli puhunut myöhään yöhön. Mona kysyy mustasukkaisena mitä Hilda tahtoi, sillä hän tietää, mitä Petter oli nuorena kokenut Hildan kanssa.

    On joulu, myrskyää, laiva on uponnut Utön edustalla. Petter pitää jumalanpalvelusta ja rukoilee miehistön puolesta ja saarelaiset puhuvat laivan kohtalosta.

    3. Näytös

    On kesä, Petter vihitään kirkkoherraksi, kuoro laulaa jään murtumisesta ja kaikki iloitsevat. Posti-Antonilla on kuitenkin aavistuksia.

    Petter lähtee pitämään muistotilaisuutta taloon, josta on kuollut lapsi. Paluumatkalla hän putoaa jäihin eikä kuule oppaiden neuvoja, on jo pääsemässä ylös, mutta tavoittelee vielä salkkuaan eikä jaksa enää nousta.

    Petter löydetään ja tuodaan pappilaan. Mona ei aluksi ymmärrä hänen kuolleen ja haluaa jäädä Petterin kanssa kaksin. Hän kaipaa Petteriä ja on samalla vihainen siitä, että jää nyt yksin. Mona
    alkaa järjestellä käytännön asioita ja huolehtia hautajaistarjoiluista.

    Samaan aikaan kun Petter on kuollut, Irina Gyllen on saanut tiedon, että hänen poikansa on turvassa.

    Saarelaiset kokoontuvat saattamaan Monaa ja Sannaa, jotka lähtevät saarelta. Silta on valmis, saarella on uusi pappi. Posti-Anton ja kuoro laulavat siitä, miten muistot etääntyvät ja pian papista ja hänen kohtalostaan on tullut tarina, jota saarella kerrotaan.

  • Jacques Offenbachin viisinäytöksinen ooppera Hoffmannin kertomukset

    Libretto Jules Barbier
    Perustuu Jules Barbier'n and Michel Carrén samannimiseen näytelmään

    Musiikinjohto Patrick Fournillier
    Ohjaus Johannes Erath
    Lavastus Heike Scheele
    Puvut Gesine Völlm
    Valaistus Fabio Antoci
    Videot Alexander Scherpink

    Runoilija Hoffmann - Dominik Sutowicz, tenori
    Muusa - Jenny Carlstedt, mezzosopraano
    Olympia - Rocío Pérez, sopraano
    Antonia - Helena Juntunen, sopraano
    Giulietta - Measha Brueggergosman, sopraano
    Lindorf / Coppelius / Dapertutto / Mirakel - Franco Pomponi, baritoni
    Andreas/ Cochenille/ Pitichinaccio/ Frantz - Dan Karlström, tenori
    Palanzani - Roland Liiv, tenori
    Schlemihl / Hermann - Robert McLoud, basso
    Crespel - Luther - Koit Soasepp, basso
    Äidin ääni - Sari Nordqvist, mezzosopraano
    Nathanael - Matias Haakana, tenori
    Wilhelm - Ari Hosio, basso

    Oopperan väliajalla ja päätteeksi oopperalaulaja Johanna Bister, korrepetiittori Tero Valtonen ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä.

    Äänitetty Kansallisoopperassa 16.11.2018

    OOPPERAN TAPAHTUMAT

    Ennen varsinaisen oopperan alkua on tiedossa, että runoilija Hoffmann ja oopperalaulaja Stella ovat olleet toisiinsa intohimoisesti rakastuneita, mutta siinä missä Stellan ura on ollut yhtä nousukiitoa, Hoffmann on jäänyt raapustamaan runojaan entisiin ympyröihinsä. Ainoat tunnustukset hän saa kapakassa tarinoidessaan. Niinpä rakastavaiset ovat eronneet.

    1. näytös
    Kun ooppera alkaa tapaamme Muusan, joka esittäytyy Hoffmannin suojelijana ja ilmoittaa haluavansa kamppailla laulajatar Stellan kanssa Hoffmannin rakkaudesta ja taiteesta. Sitten Muusa muuntautuu opiskelijapoika Niklaukseksi sulautuakseen muiden nuorukaisten joukkoon.
    Stella esiintyy juuri Mozartin Don Giovannissa. Stella on lähettänyt Hoffmannille kirjeen, mutta synkeä Lindorf , yksi runoilija Hoffmannia matkan varrella vainoavista pahiksista, nappaa kirjeen.
    Lindorf pilkkaa naisia jotka suosivat menestymätöntä taiteilijaa hänen sijastaan.

    Lutherin viinikellarissa kokoontuva seurue kaipailee Hoffmannia. Kun hän alakuloisena ilmaantuu paikalle, seurue pyytää häntä viihdyttämään heitä tarinalla kääpiöstä nimeltä Klein-Zack. Hoffmann täyttää pyynnön, kadottaa kuitenkin ajatuksen kesken laulun ja kuvaileekin epämuotoisen kääpiön sijasta ihannenaistaan, Stellaa. Lindorfin ja ystävien yllyttämänä Hoffmann alkaa kertoa kolmesta rakastetustaan.

    2. näytös
    Monsieur Spalanzaninin luona Hoffmann ja Muusa tapaavat uskomattoman kauniin Olympian. Hoffmann ihastuu häneen ensi silmäyksellä eikä piittaa kumppaninsa varoituksista. Silloin ilmestyy salaperäinen Coppelius, joka myy "silmiä" ja tekee kauppoja myös Hoffmannin kanssa. Coppelius ja Spalanzani kiistelevät "heidän" Olympiansa hinnasta. Myöhemmin Spalanzani esittelee kutsuvierailleen Olympian ”tyttärenään” - kaikki ovat ihastuneita hänen täydellisyyteensä, erityisesti Hoffmann, joka rauhallisella hetkellä tunnustaa hänelle rakkautensa. Yhteisen valssin aikana Olympiaa ei saada pysähtymään ennen kuin Coppelius rikkoo hänet. Vasta nyt Hoffmann tajuaa rakastuneensa mekaaniseen nukkeen.

    3. näytös
    Laulajatar Antonia odottaa kaivaten Hoffmannia, jonka kanssa hän kerran musisoi yhdessä. Sittemmin hänen isänsä Crespel on vienyt hänet toiseen kaupunkiin ja kieltänyt häntä laulamasta.

    Antonia tapaa pikaisesti Hoffmannin, joka sen jälkeen seuraa merkillisen tohtori Miraklen, jälleen yksi pahanilman lintu, Antonialle antamaa salaperäistä hoitoa. Hoffmann kuulee nyt sairaudesta, joka aiheuttaa kuoleman, jos Antonia laulaa. Samaan sairauteen on kuollut jo Antonian äiti, kuuluisa laulajatar.

    Hoffmann ja Antonia vannovat toisilleen rakkautta, ja Antonia lupaa, ettei enää koskaan laula. Tuskin Hoffmann on poistunut, kun Miracle ilmaantuu ja herättää Antonian kunnianhimon. Antonia on kuulevinaan äitinsä äänen, puhkeaa taas laulamaan – ja kuolee.

    4. näytös
    Tämän kertomuksen nainen on venetsialainen kurtisaani Giulietta. Hoffmann on kuitenkin päättänyt luopua rakkaudesta. Demoninen Dapertutto, neljäs paholaishahmo, lupaa Giuliettalle kimaltavan timantin, jos tämä viettelee Hoffmannin ja ottaa vielä tämän peilikuvan. Aiemmin hän oli jo varastanut Schlemihlin varjon. Giulietta onnistuu herättämään Hoffmannin intohimon, ja Hoffmann on valmis antamaan hänelle mitä vain, jos vain saa elää Giuliettan kanssa. Liian myöhään Hoffmann tajuaa, että menettäessään peilikuvansa hän menettää itsensä.

    5. näytös
    Muusa huomaa, että Hoffmannin kolmen epäonnisen rakkauden, nuken, taiteilijan ja kurtisaanin piirteet yhdistyvät yhdessä naisessa, Hoffmannin vanhassa rakkaudessa Stellassa. Menetyksien kalvama Hoffmann ei kuitenkaan enää löydä Stellaa. Muusa lohduttaa Hoffmannia: Ihmisen tekee suureksi rakkaus, mutta vielä suuremmaksi kyyneleet, mutta Hoffmannin sielun yllä on jo Lindorfin varjo.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä