Koe uusi yle.fi
Toivon tuoja

Kuuntelemisen taito

  • 4 min
  • toistaiseksi

Toivon tuoja -sarjassa kuuluttajat haastattelevat puhelimitse ihmisiä, jotka ovat tuoneet toivoa muille, ammatissaan tai vapaa-ajalla. Radio 1:n kuuntelijoita pyydettiin antamaan ilmi toivon tuojia lähi- tai tuttavapiiristään. Toivon tuojia ilmaantui runsaasti, ja heistä yhdeksän valittiin haastateltaviksi.

Yksi heistä on eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli Antti Timonen Joensuusta, jonka ilmiantoi hänen ystävänsä Eeva Putto. Perustelut olivat seuraavat:

"Eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli toimi ammatissaan kanssaihmisilleen lohtua, toivoa ja totuutta tuoden. Oman pojan itsemurha vei hänet mukaan Surunauha ry:n toimintaan ja esiintymään Näin unta elämästä -dokumenttiin. Seurakuntien Palvelevassa puhelimessa hän on erittäin tarpeellinen järkijätkä tunnetta unohtamatta."

Surunauha ry on valtakunnallinen vertaistukijärjestö, jonka tavoitteena on tukea itsemurhan tehneiden läheisiä ja lisätä avoimuutta puhua itsemurhista.

Antti Timosta haastattelee Timo Teräsvuori.

Lähetykset

  • ma 17.7.2017 14.54 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Toivon tuoja -sarjan päätösosassa keskitytään pohjoispohjalaiseen Ari-Pekka Auviseen, joka on luonnon asialla niin työssään kuin vapaa-ajalla. Hänet nimesi toivon tuojaksi tuttavansa Ritva Saarnio, joka kirjoitti näin:

    “Ari-Pekka Auvinen on ihailtavan positiivinen ja toimelias luonnon puolestapuhuja ja -toimija. Ilman monimuotoista, hyvinvoivaa luontoa meillä ihmisillä ei ole toivoa. Kaikki elämisemme rakentuu luonnon kivijalalle. Jos sen perustan tuhoamme, meiltä kuolee kaikki: kulttuuri, sivistys, humanismi... Siksi luonnon äänen tulee kuulua kaikkialla, myös Yle Radio 1:ssä. Ja erityisesti, kun teemana on toivo.
    Ari-Pekka Auvinen toimii valoisalla innolla muun muassa Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellisessä yhdistyksessä ja Luonnonperintösäätiössä. Minulle hänen kirjoituksensa esimerkiksi Luonnonperintösäätiön julkaisuissa (vuosilehti Uutisia ikimetsästä ja juhlakirja Turvapaikkoja elämälle) ovat olleet ilona, valona ja vertaistukena. Kertomukset retkistä, suojeluprosesseista jne. ovat paitsi asiantuntevia, myös niin taitavasti kirjoitettuja, monipuolisia, hauskoja, tunnelmallisia, vilpittömän avoimia... Oma suomalaisen luonnon puolesta usein huolta huokaavainen mieleni on saanut kirjoituksista toivoa, voimaa ja lohdutusta. Omiin tuskaisiin metsäpohdintoihini sain häneltä niin ymmärtäväisen ja avuliaan vastauksen, että se lämmitti ja kantoi eteenpäin.
    Ari-Pekka Auvinen on myös positiivinen ja valoisa esimerkki ympäristökasvattajana. Hän on opastanut koululaisryhmiä luontoretkillä ja ottaa lapsia mukaan omille retkilleen. Toivo on tulevissa sukupolvissa - meidän tulee suojella luontoa lastemmekin vuoksi, opettaa heitä rakastamaan metsiä, soita, niittyjä, vesiä, eläimiä, kasveja...
    Luonnon suojeluun liittyvät asiat voivat aiheuttaa ristiriitoja ihmisten välille. A-P Auvinen osaa toimia sosiaalisesti lahjakkaasti, eri osapuolien näkemyksiä taitavasti lähentäen. Se, että syntyy sopua, luo toivoa.
    Ari-Pekka Auvinen on tuore toivon ääni Pohjois-Suomesta!”

    Oulun poliisi ja pelastusviranomaiset tuntevat Ari-Pekka Auvisen “lintumiehenä”, hän kun on myös lintuyhdistyksen hoitoringin perustaja ja vetäjä. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen verkkosivuilta löytyy ohjeita loukkaantuneen tai muuten avuttomaan tilaan joutuneen luonnonvaraisen linnun löytäjälle.
    Innoittavan luontotoimijan tavoitti puhelimella Jari Aula, joka tiedusteli aluksi, missä Ari-Pekka on viimeksi luonnossa liikuskellut.

  • Vääksyläistä Sari Kolsia pitää toivon tuojana hänen tuttavansa Maija Myllylä, joka kirjoitti näin:

    “Sari Kolsi on henkilö joka nimenomaan luo toivoa monella tapaa pienellä paikkakunnallamme. Hänen toimintansa lähimmäisten auttamiseksi ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi on esimerkillistä.
    Sari toimii rohkeasti ja avoimesti olosuhteiden parantamiseksi niin paikallisesti kuin laajemminkin. Sarin asenne, taito organisoida ja aktivoida kuntalaisia tuli hyvin esille, kun kuntaamme muutti vastaanottokeskuksen myötä satoja turvapaikanhakijoita. Myös heitä Sari on auttanut hyvin monin eri tavoin. Hän on ihminen joka ei tavoittele omaa etuaan eikä jää tuleen makaamaan. Omalla toiminnallaan hän saa meitä jo vähän passivoituneita ihmisiä pohtimaan kuinka voisimme parantaa lähiympäristöämme ja kauempanakin elävien ihmisten elämää. Ja ihmisillä pitää vaikeuksista huolimatta aina olla toivoa paremmasta.”

    Sari Kolsi on myös Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistyksen puheenjohtaja.
    Aktiivista vapaaehtoistyötä hän tekee varsinaisen työnsä ohella. Sari on ollut turvapaikanhakijoiden kanssa tekemisissä jo vuodesta 2015 niin Lammilla kuin Vääksyssä. Turvapaikanhakijoille on kerätty yhteisvoimin mm.vaatetusta ja lastenrattaita. Vastaanottokeskuksen perustaminen Vääksyyn vaati vaiheensa, mutta kaikki on Sari Kolsin mukaan sujunut hyvin keskuksen toiminnan alettua.
    Tämän perusteella Charlotta Hagforsille syntyi vaikutelma, että on ollut melko vaivatonta toimia turvapaikanhakijoiden asioiden edistämiseksi.

  • Puhelimen päässä on nyt Matti J. Kuronen, jota on kuultu pitkään myös Yle Radio 1:n aamuhartauksissa. Toivon tuojaksi Kurosen ilmoittivat hänen ystävänsä Lauri ja Eeva Sisko Vaalgamaa, jotka kirjoittivat näin:

    “Matti Kuronen on eläkkeellä oleva lappeenrantalainen rovasti, perheneuvoja, joka omintakeisella rohkeudella, tyylillä, huumorilla, viisaudella, empaattisuudella on auttanut lähimmäisiään monenlaisissa asioissa. Syvällinen, ihmisiä kunnioittava, ortodoksipapin kaveri, rumpali, sana-akropaatti.”

    Matti J. Kuronen on toiminut pappina, rovastina, seksuaaliterapeuttina, mielenterveysseuran puheenjohtajana, parisuhdeneuvojana, perheasiain neuvottelukeskuksen johtajana sekä Tuonen tupa -kahvilassa, jossa käydään elävää keskustelua kuolemasta.
    Kurosta haastattelee Heikki Puskala, jota mietitytti, mahtaako toivottomuus olla keskeisesti esillä moisissa tehtävissä toimiessa.

  • Toivon tuoja -sarjassa ääneen pääsee nyt Vieno Viitakare. Hänen ystävänsä Eijaleena Martikainen suositteli Vienoa toivon tuojaksi näin:

    “Vieno on yli 70-vuotias kuusankoskelainen ex-diakonissa, joka on eläkkeelle jäätyään tuonut toivoa niin paikallisille työttömille kuin naapurimaiden asukkaille. Vienon Kammari kerää vaatetta ja tavaraa ja toimittaa sitä säännöllisesti Viipurin alueelle, Latviaan ja Viroon. Aiemmin tehtiin bussimatkoja, joilla “kilotytyöt” mahdollistivat tavaramäärien saamisen rajan yli. Vienon Kammarissa työskentelee työllistettyjä, joista moni on saanut uuden otteen koko elämäänsäkin, kun lopulta on löytynyt mielekästä tekemistä ja arvostava yhteisö. Vieno Viitakare jaksaa vääntää viranomaisten kanssa vuosi toisensa perään, jotta syrjäytyneitä tai työttömiä saataisiin edelleen työllistää erilaisin tuin. “Kukas sitten jaksaa, jos minä en?”, hän kuittaa.”

    Vienon Kammari toimittaa vaatetta ja tavaraa paitsi Viipuriin myös rekoittain Latvian ja Viron kouluihin, sosiaalikeskuksiin ja perheisiin.
    Tuijan Kurvinen kysyy aluksi Vienolta, mikä toimi kimmokkeena perustaa Vienon Kammari vuonna 2001.

  • Toivon tuoja -sarjassa kuuluttajat haastattelevat puhelimitse ihmisiä, jotka ovat tuoneet toivoa muille, ammatissaan tai vapaa-ajalla. Radio 1:n kuuntelijoita pyydettiin antamaan ilmi toivon tuojia lähi- tai tuttavapiiristään. Toivon tuojia ilmaantui runsaasti, ja heistä yhdeksän valittiin haastateltaviksi.

    Yksi heistä on eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli Antti Timonen Joensuusta, jonka ilmiantoi hänen ystävänsä Eeva Putto. Perustelut olivat seuraavat:
    "Eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli toimi ammatissaan kanssaihmisilleen lohtua, toivoa ja totuutta tuoden. Oman pojan itsemurha vei hänet mukaan Surunauha ry:n toimintaan ja esiintymään Näin unta elämästä -dokumenttiin. Seurakuntien Palvelevassa puhelimessa hän on erittäin tarpeellinen järkijätkä tunnetta unohtamatta."
    Surunauha ry on valtakunnallinen vertaistukijärjestö, jonka tavoitteena on tukea itsemurhan tehneiden läheisiä ja lisätä avoimuutta puhua itsemurhista.
    Antti Timosta haastattelee Timo Teräsvuori.

  • Toivon heinäkuun Kuuluttajan vieras -sarjassa kuuluttajat haastattelevat puhelimitse henkilöitä, jotka ovat tuoneet toivoa muille, ammatissaan tai vapaa-ajalla. Radio 1:n kuuntelijoita pyydettiin antamaan ilmi toivon tuojia lähi- tai tuttavapiiristään. Toivon tuojia ilmaantui runsaasti, ja heistä yhdeksän valittiin haastateltaviksi.

    Tällä kertaa vieraana on porvoolainen musiikkikasvattaja, säveltäjä Mia Makaroff. Kuorojen kanssa pitkään työskennelleen toivon tuojan ilmiantoi yksi kuorolaisista, Aira Raudasoja, joka kirjoitti Miasta näin:
    “Mia on loistava musiikkikasvattaja etenkin lapsille ja nuorille, mutta myös jo ikääntyville kuorolaisille. Mia ei tyydy ohjaamaan ainoastaan hyviä kuoroja ja laulajia vaan oman periaatteensa “kaikki oppivat laulamaan” mukaisesti ohjaa myös vähemmän taitavia kuoroja. Hän innostaa ja uskoo ihmisiin, ei koskaan suhtaudu kehenkään muutoin kuin rakastavan kannustavasti ja viisaasti. Mia ei ainoastaan opeta laulamaan vaan kunnioittamaan ja arvostamaan kaikkia taidoista ja taustoista riippumatta. Mia elää kurojensa mukana. Oman opetustyönsä ohessa Mia säveltää ja käy tuomaroimassa kuoroja eri puolilla maailmaa.”

    Marja Vehkanen pyysi juttutuokion alkajaisiksi Miaa valottamaan tarkemmin ajatuksiaan periaatteesta “kaikki oppivat laulamaan”.

  • Toivon tuoja -sarjassa kuuluttajat haastattelevat puhelimitse henkilöitä, jotka ovat tuoneet toivoa muille, ammatissaan tai vapaa-ajalla. Radio 1:n kuuntelijoita pyydettiin ilmiantamaan toivon tuojia lähi- tai tuttavapiiristä, ja ilmiantoja tuli runsaasti. Ilmiannetuista valittiin haastateltaviksi yhdeksän henkilöä.

    Maaria Holman haastateltavana on lempääläinen toivon tuoja Aino Vesamäki. Hänet ilmiantoi Asta Hilavuo, joka kirjoitti ystävästään näin:

    “Ensimmäinen muistikuvani ystävästäni Ainosta on, kun hän esitteli jossain seurakunnan tilaisuudessa afrikkalaisia liinoja. Aino on tuonut iloa ja toivoa sadoille ihmisille Keniassa mitä erilaisimmissa tehtävissä kyläyhteisön papin puolisona, Suomessa erilaisissa seurakunnan vapaaehtoistehtävissä, soittotaitoisena järjestänyt musiikki- ja lauluhetkiä vanhainkodeissa, toiminut swahilin epävirallisena tulkkina maahanmuuttajien kotouttamistyössä, sairaiden ystävien rinnalla kulkijana, saattohoitajana jne. Nykyisin hänellä taitaa olla sydäntä lähinnä varainkeruun ideointi ja vapaaehtoistyö Tansaniaan rakennettavan Kimbilio-turvakodin rakennusprojektissa.”

    Juttutuokion aluksi Aino kertoo mainituista afrikkalaisista liinoista.

  • Toivon tuoja -teemasarjassa kuuluttajat haastattelevat puhelimitse henkilöitä, jotka ovat tuoneet toivoa muille, ammatissaan tai vapaa-ajalla. Radio 1:n kuuntelijoita pyydettiin antamaan ilmi toivon tuojia lähi- tai tuttavapiiristään. Toivon tuojia ilmaantui runsaasti, ja heistä yhdeksän valittiin haastateltaviksi.

    Puhelimen päässä on tällä kertaa Erkki Kumpula, joka työskentelee palveluneuvojana Lapin Kuntoutus Oy:ssä. Hän on keskittynyt erityisesti veteraanityöhön. Erkki Kumpulan ilmiantoi Lapin Kuntoutus Oy:n toiminnanjohtaja Eija Räihä, joka kirjoitti Erkistä muun muassa näin:

    “Erkki on työskennellyt yli 25 vuotta sotiemme veteraanien hyväksi sekä työssään että vapaa-ajalla. Hän on aina lähtenyt, heti kun mahdollista, selvittämään veteraanien asioita ja tehnyt sen ilolla. Hän on työyhteisössä ollut henkilö, joka on meitä muita muistuttanut siitä, että maksamme kunniavelkaa sotiemme veteraaneille. Tämän lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä maahanmuuttajien kanssa, ohjannut ja opastanut heitä vapaaehtoistyöhön veteraanien kanssa ja kantanut huolta heidän kotouttamisestaan. Erkki on myös tuonut lapsensa ja vaimonsa vapaaehtoistyön piiriin veteraanien hyväksi. Jos kysyisin eri veteraanijärjestöjen ja Spr:n edustajilta suosittelevatko he Erkkiä haastateltavaksi, uskon että kaikki ilolla tekisivät sen.”

    Heikki Puskala kysyi alkuun, mitä Kumpula tarkalleen ottaen työssään on tehnyt.

  • Toivon tuoja -teemasarjassa kuuluttajat haastattelevat puhelimitse henkilöitä, jotka ovat tuoneet toivoa muille, ammatissaan tai vapaa-ajalla. Radio 1:n kuuntelijoita pyydettiin antamaan ilmi toivon tuojia lähi- tai tuttavapiiristään. Toivon tuojia ilmaantui runsaasti ympäri Suomen, ja heistä yhdeksän valittiin haastateltaviksi.

    Sarjan esimmäisessä osassa ääneen pääsee vuodesta 2008 pääasiassa Etelä-Suomessa vankilateatteria tehnyt helsinkiläinen ohjaaja, Taittuu ry:n taiteellinen johtaja Hannele Martikainen. Hänet ilmiantoi Päivi Kapiainen, Hannelen tuttava, joka kirjoitti näin:
    “Vankiloissa ei toivoa usein ole. Harva ihminen on edes kiinnostunut siitä, miten elämässään vankilaan tai vankilakierteeseen joutunutta voitaisiin todella auttaa. Hannele Martikaisen työ niin vankien kuin henkilökunnan keskuudessa toivon tuojana on oikeastaan ainutkertaista. Rohkeudesta ja taitavuudesta puhumattakaan. Hänen toimintansa vetää vierestä katsojatkin hiljaiseksi ja nöyräksi. Vaikea tehtävä, jonka isot saappaat hän täyttää täysin. Hän tekee perustavanlaatuista asenne- ja ilmapiirin muutosta Suomen vankiloissa.”

    Hannele Martikaisen ohjaamat esitykset suunnataan mahdollisuuksien mukaan vankiloiden ulkopuolelle. Yleensä ne toteutetaan ammattiteattereissa. Tähän mennessä Martikaisen ohjaamia esityksiä on nähty muun muassa Hämeenlinnan kaupunginteatterissa, Riihimäen teatterissa ja Helsingin KokoTeatterissa. Projektit ovat vapauttavia: vangit tulevat nähdyksi vankilan ulkopuolella, esiintyjinä, ja siten myös vangin idetiteetti muuttuu hiljalleen esiintyjän identiteetiksi. Hiljattain tehdyt tutkimuksetkin osoittavat, että vankilateatterilla on positiivisia vaikutuksia paitsi yksilön myös yhteiskunnan kannalta.

    Taittuu ry:n toiminnasta löytyy tietoa osoitteessa www.taittuu.fi.

    Hannele Martikainen kertoo alkuun Marja Vehkaselle millaista on kohdata ensi kertaa ihmiset, joiden kanssa tehdä teatteria.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä