Ooppera

W. A. Mozartin Don Giovanni

  • 3 h 36 min
  • ei kuunneltavissa

Wolfgang Amadeus Mozart: Don Giovanni, kaksinäytöksinen ooppera
Libretto: Lorenzo Da Ponte
Musiikin johto: Josep Pons

Barcelonan Liceu-teatterin kuoro ja orkesteri

Don GIovanni - Mariusz Kwiecien, baritoni
Leporello - Simón Orfila, baritoni
Don Pedro - Eric Halfvarson, basso
Donna Anna - Carmela Remigio, sopraano
Don Ottavio - Dmitry Korchak, tenori
Donna Elvira - Miah Persson, sopraano
Masetto - Valeriano Lanchas, basso
Zerlina - Julia Lezhneva, sopraano

Oopperasta ja sen esityksestä keskustelevat toimittaja Risto Nordell, oopperalaulaja Ritva-Liisa Korhonen ja cembalotaiteilija Elina Mustonen.

Esitys on äänitetty Barcelonassa 26.6.

Oopperan tapahtumat:

1. näytös

Don Giovanni saapuu kylään palvelijansa Leporellon vetämissä vaunuissa. Don Giovanni tekeytyy Donna Annan sulhaseksi ja ahdistelee tätä. Donna Anna tajuaa kuitenkin ettei Don Giovanni ole hänen sulhasensa Annan isä, Komtuuri saapuu paikalle mutta Don Giovanni tappaa tämän.

Anna vannoo sulhasensa Don Ottavion kanssa kostoa ja Leporello nuhtelee isäntäänsä murhasta, mutta Don Giovanni ei ole kuulevinaankaan. Seuraavaksi parivaljakko kohtaa Donna Elviran, Don Giovannin entisen rakastetun. Elvira muistuttaa Don Giovannia, että hän vannoi rakastavansa Don Giovannia aikoinaan. Don Giovanni lähtee pois ja Leporello selittää kuuluisassa luettelosaariassaan,että Donna Elvira ei ole suinkaan ainoa nainen, jota Don Giovanni on vannonut rakastavansa: Hän on yksi 2065 muun naisen lisäksi.

Zerlina ja Masetto, aviopari, juhlivat häitään, Don Giovanni kutsuu juhlaväen jatkoille huvilaansa, Masetto vastustelee, mutta suostuu lopulta tulemaan mukaan. Don Ottavio ja Donna Anna pyytävät Don Giovannilta apua Komtuurin murhaajan kiinniottamisessa. Donna Anna tunnistaa Don Giovannin isänsä murhaajaksi ja vannoo kostoa raivoissaan. Juhlat jatkuvat Don Giovannin huvilassa, tanssin huumassa Don Giovannin viettelee Zerlinan. Samassa Donna Anna ilmoittaa kaikille, että Don Giovanni on Komtuurin murhaaja. Ensimmäinen näytös päättyy kun Don Giovanni ja Leporello pötkivät pakoon.

2. näytös

Kyllästynyt Leporello uhkaa ottaa lopputilin, mutta Don Giovanni lahjoo hänet jäämään suostumatta kuitenkaan luopumaan lemmenseikkailuista. Seuraava kohde on Elviran palvelijatar, jota Don Giovanni lähestyy Leporellon vaatteissa. Isäntänsä vaatteisiin pukeutunut Leporello joutuu pitämään seuraa Elviralle sillä aikaa kun Don Giovanni liehittelee palvelijatarta. Masetto ja joukko talonpoikia saapuvat paikalle toiveenaan saada Don Giovanni hengiltä. Leporelloksi pukeutunut Don Giovanni käskee joukkoa hajaantumaan ja vetää Masetton sivuun. Kun muut eivät ole kuuloetäisyydellä, hän iskee Masettoa miekkansa lappeella ja pakenee paikalta.

Isäntänsä viittaan ja hattuun pukeutunut Leporello on väsynyt Elviran kujerrukseen ja yrittää karistaa tämän kannoiltaan. Anna, Ottavio, Masetto ja Zerlina estävät häneltä ulospääsyn olettaen, että he saavat kiinni Don Giovannin. He ovat aikeissa surmata tämän kun Leporello paljastaa henkilöllisyytensä, anoo armoa ja pakenee. Ottavio vannoo kostoa ja Elvira kauhistelee Don Giovannin tekosia. Leporello kohtaa isäntänsä hautausmaalla, lähellä Komtuurin muistomerkkiä. Kun Don Giovanni kuvailee kovaan ääneen seikkailujaan, ääni keskeyttää hänet ja varoittaa, että aamuun mennessä konnan nauru on vaiennettu. Leporello näkee patsaan ja ajattelee kauhuissaan, että he ovat kuulleet Komtuurin äänen. Giovanni nauraa ja määrää palvelijansa kutsumaan patsaan illalliselle vielä samana iltana. Sillä aikaa Ottavio yrittää saada Annan vaimokseen, mutta Anna sanoo, ettei hän surunsa keskellä pysty ajattelemaan avioliittoa.

Don Giovanni on istahtamaisillaan pöydän ääreen linnansa suuressa salissa, kun Elvira ryntää paikalle ja anelee häntä palaamaan luokseen. Välinpitämätön isäntä vaatii Elviraa lähtemään, mutta Elvira kauhistuu niin, ettei pääse ulos. Hän kirkuu ja juoksee salin läpi. Hänen pelkonsa on oikeutettua: Komtuuri on saapunut illalliselle. Kun Don Giovanni kieltäytyy katumasta tekosiaan ja helvetti nielaisee hänet. Toiset ryntäävät sisään ja Leporello kertoo heille tapahtuneesta. Elostelija on viimein saanut ansionsa mukaan.

Lähetykset

  • la 5.8.2017 19.03 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Oopperailta New Yorkin Metropolitanissa
    Giuseppe Verdi: La Traviata - 3-näytöksinen ooppera

    Libretto Francesco Maria Piave

    Musiikinjohto Yannick Nézet-Séguin
    Metropolitan-oopperan kuoro ja orkesteri

    Violetta - Diana Damrau, sopraano
    Alfredo - Juan Diego Flórez, tenori
    Germont - Quinn Kelsey, baritoni
    Flora - Kirstin Chavéz, mezzosopraano
    Annina - Maria Zifchak, sopraano
    Gaston - Scott Scully, tenori
    Paroni Douphol - Dwayne Croft, baritoni
    Markiisi d'Obigny - Jeongcheol Cha, basso
    Tohtori Grenvil - Kevin Short, basso
    Giuseppe, Violettan palvelija - Marco Antonio Jordão, tenori
    Lähetti - Ross Benoliel, baritoni.

    - Suoran lähetyksen aikana teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat oopperalaulajat Riikka Hakola ja Jaakko Kortekangas sekä Risto Nordell.

    OOPPERAN TAPAHTUMAT

    I näytös - Lokakuu

    Kurtisaani Violettan salongissa juhlitaan, illan emäntä keskustelee vieraitten kanssa. Ystävykset Alfredo ja Gaston saapuvat yhdessä. Violetta saa kuulla Alfredon olevan rakastunut häneen. Violettan tuolloinen seuralainen paroni Douphol on mustasukkainen Alfredolle.

    Alfredo yllytetään laulamaan juomalaulu "Libiamo ne'lieti calici" (Juokaamme ilon malja). Juomalaulun toisen säkeistön laulaa Violetta. Vieraat siirtyvät viereiseen salonkiin. Violetta jää paikalleen saatuaan yskänkohtauksen. Alfredo ja kertoo rakastavansa Violettaa. Alfredo haluaa tavata Violettan uudelleen, ja Violetta antaa kameliankukan ja sanoo, että Alfredo voi palauttaa kuihtuneen kukan.
    Violetta jää yksin kaikkien poistuttua. Hän muistelee Alfredoa suuressa näytöksen päättävässä aariassaan "É strano! - Ah, fors'è lui che l'anima". Lopuksi hän on kuitenkin sitä mieltä, että hänen kaltaisensa nainen ei voi löytää kestävää rakkautta.

    II näytös - Tammikuu

    1. kohtaus
    Violetta ja Alfredo ovat muuttaneet yhteen ja asuvat Pariisin ulkopuolella. Alfredo iloitsee elämästään Violettan kanssa. Alfredo kuulee Anniinalta, että Violetta on päättänyt myydä omaisuuttansa. Alfredo lähtee Pariisiin järjestämään raha-asiat kuntoon.

    Violetta on saanut kutsun ystävättärensä Floran juhliin samana iltana, mutta hän ei ole aikeissa mennä sinne. Alfredon isä Giorgio Germont on tullut keskustelemaan Violettan kanssa. Isä on huolissaan siitä, Germontin suvun maine on vaarassa ja heidän tyttärensä ei pääse kunniallisiin naimisiin, mikäli Violettan ja Alfredon häpeällinen suhde jatkuu. Giorgio Germont vetoaa Violettaan. Aluksi Violetta kieltäytyy, mutta lopulta taipuu ja uhraa oman rakkautensa.

    Germontin lähdettyä Violetta kirjoittaa myöntävän vastauksen Floran kutsuun. Annina lähtee viemään sitä ja hänen poistuttuaan Violetta kirjoittaa jäähyväiset Alfredolle. Alfredo saapuu yllättäen ja Violetta pyytää Alfredoa rakastamaan häntä niin kuin hän on aina rakastanut Alfredoa. Violetta poistuu ja jättää hämmästyneen Alfredon yksin.

    Lähetti tuo Alfredolle Violettan jäähyväisviestin ja Giorgio Germont saapuu lohduttamaan poikaansa. Alfredo toteaa Violettan menneen Floran juhliin ja lähtee perään kosto mielessään.

    2. kohtaus
    Floran juhlissa esiintyvät mustalais-, ja matadoritanssiryhmät. Alfredon jälkeen saapuu Violetta käsipuolessaan paroni Douphol. Alfredo pelaa ja voittaa. Paroni pelaa Alfredoa vastaan ja Alfredo voittaa edelleen. Vieraat siirtyvät salonkiin.

    Violetta tapaa Alfredon kahden. Hän pyytää Alfredoa poistumaan ja sopimuksen mukaan hän sanoo rakastavansa paronia. Alfredo kutsuu raivoissaan kaikki sisään ja heittää pelivoittonsa Violettan jalkoihin maksuksi tämän kanssa viettämästään ajasta. Vieraat tyrmistyvät ja Violetta pyörtyy. Loppuensemblessä Alfredon isä on paikalla. Hän ymmärtää tilanteen ja tuomitsee poikansa käytöksen, Alfredo sopertelee anteeksipyyntöä ja Violetta purkaa sydänsuruaan itsekseen. Paroni Douphol heittää kaksintaisteluhaasteen Alfredolle.

    III näytös - Helmikuu

    Violetta herää makuuhuoneessaan heikkona. Tuberkuloosi on jo vienyt kaikki voimat. Tohtori Grenvil sanoo käyntinsä jälkeen Anniinalle, että Violettalla on enää muutamia tunteja elinaikaa jäljellä.
    Violetta lukee isä Germontilta saamansa kirjeen. Kaksintaistelu pidettiin ja paroni haavoittui. Alfredo tietää totuuden ja on tulossa pyytämään anteeksi. Violetta tuntee kuoleman lähestyvän. Kadulta kuuluu karnevaalihumua. Alfredo astuu sisään ja mikään ei voi erottaa heitä enää. Violetta saa kohtauksen, ja Alfredo lähettää hakemaan tohtorin. Violetta tuntee kuolevansa, Giorgio Germont, tohtori Grenvil ja Annina saapuvat ja näkevät La Traviatan muistelevan onnensa ensi hetkiä. Violetta kuolee Alfredon käsivarsille

  • Jacques Offenbachin viisinäytöksinen ooppera Hoffmannin kertomukset

    Libretto Jules Barbier
    Perustuu Jules Barbier'n and Michel Carrén samannimiseen näytelmään

    Musiikinjohto Patrick Fournillier
    Ohjaus Johannes Erath
    Lavastus Heike Scheele
    Puvut Gesine Völlm
    Valaistus Fabio Antoci
    Videot Alexander Scherpink

    Runoilija Hoffmann - Dominik Sutowicz, tenori
    Muusa - Jenny Carlstedt, mezzosopraano
    Olympia - Rocío Pérez, sopraano
    Antonia - Helena Juntunen, sopraano
    Giulietta - Measha Brueggergosman, sopraano
    Lindorf / Coppelius / Dapertutto / Mirakel - Franco Pomponi, baritoni
    Andreas/ Cochenille/ Pitichinaccio/ Frantz - Dan Karlström, tenori
    Palanzani - Roland Liiv, tenori
    Schlemihl / Hermann - Robert McLoud, basso
    Crespel - Luther - Koit Soasepp, basso
    Äidin ääni - Sari Nordqvist, mezzosopraano
    Nathanael - Matias Haakana, tenori
    Wilhelm - Ari Hosio, basso

    Oopperan väliajalla ja päätteeksi oopperalaulaja Johanna Bister, korrepetiittori Tero Valtonen ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä.

    Äänitetty Kansallisoopperassa 16.11.2018

    OOPPERAN TAPAHTUMAT

    Ennen varsinaisen oopperan alkua on tiedossa, että runoilija Hoffmann ja oopperalaulaja Stella ovat olleet toisiinsa intohimoisesti rakastuneita, mutta siinä missä Stellan ura on ollut yhtä nousukiitoa, Hoffmann on jäänyt raapustamaan runojaan entisiin ympyröihinsä. Ainoat tunnustukset hän saa kapakassa tarinoidessaan. Niinpä rakastavaiset ovat eronneet.

    1. näytös
    Kun ooppera alkaa tapaamme Muusan, joka esittäytyy Hoffmannin suojelijana ja ilmoittaa haluavansa kamppailla laulajatar Stellan kanssa Hoffmannin rakkaudesta ja taiteesta. Sitten Muusa muuntautuu opiskelijapoika Niklaukseksi sulautuakseen muiden nuorukaisten joukkoon.
    Stella esiintyy juuri Mozartin Don Giovannissa. Stella on lähettänyt Hoffmannille kirjeen, mutta synkeä Lindorf , yksi runoilija Hoffmannia matkan varrella vainoavista pahiksista, nappaa kirjeen.
    Lindorf pilkkaa naisia jotka suosivat menestymätöntä taiteilijaa hänen sijastaan.

    Lutherin viinikellarissa kokoontuva seurue kaipailee Hoffmannia. Kun hän alakuloisena ilmaantuu paikalle, seurue pyytää häntä viihdyttämään heitä tarinalla kääpiöstä nimeltä Klein-Zack. Hoffmann täyttää pyynnön, kadottaa kuitenkin ajatuksen kesken laulun ja kuvaileekin epämuotoisen kääpiön sijasta ihannenaistaan, Stellaa. Lindorfin ja ystävien yllyttämänä Hoffmann alkaa kertoa kolmesta rakastetustaan.

    2. näytös
    Monsieur Spalanzaninin luona Hoffmann ja Muusa tapaavat uskomattoman kauniin Olympian. Hoffmann ihastuu häneen ensi silmäyksellä eikä piittaa kumppaninsa varoituksista. Silloin ilmestyy salaperäinen Coppelius, joka myy "silmiä" ja tekee kauppoja myös Hoffmannin kanssa. Coppelius ja Spalanzani kiistelevät "heidän" Olympiansa hinnasta. Myöhemmin Spalanzani esittelee kutsuvierailleen Olympian ”tyttärenään” - kaikki ovat ihastuneita hänen täydellisyyteensä, erityisesti Hoffmann, joka rauhallisella hetkellä tunnustaa hänelle rakkautensa. Yhteisen valssin aikana Olympiaa ei saada pysähtymään ennen kuin Coppelius rikkoo hänet. Vasta nyt Hoffmann tajuaa rakastuneensa mekaaniseen nukkeen.

    3. näytös
    Laulajatar Antonia odottaa kaivaten Hoffmannia, jonka kanssa hän kerran musisoi yhdessä. Sittemmin hänen isänsä Crespel on vienyt hänet toiseen kaupunkiin ja kieltänyt häntä laulamasta.

    Antonia tapaa pikaisesti Hoffmannin, joka sen jälkeen seuraa merkillisen tohtori Miraklen, jälleen yksi pahanilman lintu, Antonialle antamaa salaperäistä hoitoa. Hoffmann kuulee nyt sairaudesta, joka aiheuttaa kuoleman, jos Antonia laulaa. Samaan sairauteen on kuollut jo Antonian äiti, kuuluisa laulajatar.

    Hoffmann ja Antonia vannovat toisilleen rakkautta, ja Antonia lupaa, ettei enää koskaan laula. Tuskin Hoffmann on poistunut, kun Miracle ilmaantuu ja herättää Antonian kunnianhimon. Antonia on kuulevinaan äitinsä äänen, puhkeaa taas laulamaan – ja kuolee.

    4. näytös
    Tämän kertomuksen nainen on venetsialainen kurtisaani Giulietta. Hoffmann on kuitenkin päättänyt luopua rakkaudesta. Demoninen Dapertutto, neljäs paholaishahmo, lupaa Giuliettalle kimaltavan timantin, jos tämä viettelee Hoffmannin ja ottaa vielä tämän peilikuvan. Aiemmin hän oli jo varastanut Schlemihlin varjon. Giulietta onnistuu herättämään Hoffmannin intohimon, ja Hoffmann on valmis antamaan hänelle mitä vain, jos vain saa elää Giuliettan kanssa. Liian myöhään Hoffmann tajuaa, että menettäessään peilikuvansa hän menettää itsensä.

    5. näytös
    Muusa huomaa, että Hoffmannin kolmen epäonnisen rakkauden, nuken, taiteilijan ja kurtisaanin piirteet yhdistyvät yhdessä naisessa, Hoffmannin vanhassa rakkaudessa Stellassa. Menetyksien kalvama Hoffmann ei kuitenkaan enää löydä Stellaa. Muusa lohduttaa Hoffmannia: Ihmisen tekee suureksi rakkaus, mutta vielä suuremmaksi kyyneleet, mutta Hoffmannin sielun yllä on jo Lindorfin varjo.

  • 3-näytöksinen ooppera

    Musiikinjohto Aapo Häkkinen

    Esityksen konsepti Erik Söderblom
    Ohjaus Ville Sandqvist

    Helsingin Barokkiorkesteri
    Helsingin kamarikuoro

    Solistit:
    Gustaf Ericsson Wasa - Mario Zeffiri, tenori
    Christiern II - Cornelius Uhle, baritoni
    Sevrin Norrby - Niall Chorell, tenori
    Christina Gyllenstierna - Martina Janková, sopraano
    Cecilia af Eka - Helena Juntunen, sopraano
    Margaretha Wasa - Monica Groop, mezzosopraano
    Sveriges Skydds-ängel - Tuuli Lindeberg, sopraano

    Oopperan väliajalla ja sen päätteeksi professori Veijo Murtomäki, muusikko Jukka Rautasalo ja toimittaja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Outi Paananen.

    Kustaa Vaasa kertoo Ruotsin kuninkaan taistelusta Tanskan kuningas Kristianin johtamia valloittajia vastaan Ruotsin valtakunnassa 1500-luvulla.

    Kadonneeksi luultua oopperaa ei ole koskaan esitetty säveltäjänsä elinajan jälkeen. Kozeluch (1747-1818) oli Mozartin merkittävä kilpailija, ja aikalaisten keskuudessa näistä kahdesta jopa arvostetumpi.

    Huikeassa videoteknisessä toteutuksessa Musiikkitalon konserttisali muuntuu keskiaikaisen valtataistelun areenaksi.

    SYNOPSIS

    Alkusoitto:
    Søren Norby saapuu Helsingin Musiikkitalolle. Hän kävelee salista toiseen, kunnes saapuu linnan tyrmään.

    I NÄYTÖS
    Kustaa Vaasan äiti Cecilia ja sisko Margareta, jonka puoliso Joakim Brahe mestattiin Tukholman verilöylyssä, ovat vangittuina Tukholman linnassa.

    Vangittujen naisten ja lasten joukkoon liittyy myös Sten Sturen leski Kristina Gyllenstierna. Kristiina kertoo kapinaliikkeen johtajan Kustaa Vaasaan olevan kaupungin ulkopuolella. Naiset panevat kaiken toivonsa Kustaa Vaasaan.

    Søren Norby astuu tyrmään ja ilmoittaa, että naiset viedään Kristian II:n, Tukholman verilöylyn toimeenpanijan, luokse.

    Kalmarin unionikuningas, Tanskan Kristian II, lisänimeltään Tyranni, kävelee kunnian kentillä pitkin Tukholman linnan saleja.

    Saavuttuaan perille Kristian saa kuulla Norbyltä Kustaa Vaasan ruotsalaisjoukkoineen olevan lähettyvillä. Norby kehottaa Kristiania maltillisuuteen. Kristian uhoaa tuhoavansa vihollisen ja käyttävänsä Kustaan äitiä panttivankina.

    Naiset tuodaan Kristianin eteen. He raivoavat Kristianille, syyttävät tätä miestensä murhaamisesta ja sanovat olevansa valmiita kuolemaan myös itse.

    Kristian päättää lähettää Kristiinan taivuttelemaan ruotsalaisia perääntymään välittömästi. Mikäli Kustaa kieltäytyy, hän tulee saamaan äitinsä pään lahjana heti seuraavana päivänä. Cecilia, Kustaan äiti, kehottaa Kristiinaa kieltäytymään ja toteaa mieluummin kuolevansa.Kristiina suostuu kuitenkin Kristianin lähettilääksi ja lähtee Norbyn kanssa.

    Kustaa Vaasan kapinaleiri piirtyy esiin kaupungin laitamilla.

    II NÄYTÖS
    Auringon laskiessa Kustaa Vaasa pohtii elämän katoavaisuutta. Yhdessä sotilaittensa kanssa
    hän rukoilee kerettiläisten protestanttista Jumalaa suojelemaan Ruotsia ja antamaan voimia
    vihollisen lyömiseen. Kustaa määrää hyökkäyksen alkamaan aamunkoitteessa.

    Norby ja Kristiina saapuvat. Kustaa hämmästyy luullessaan Sten Sturen lesken toimivan yhteistyössä vihollisen kanssa. Kristiina kertoo Kristianin tappavan Kustaan äidin, mikäli hän
    ei peräänny. Kristiina kehottaa Kustaata siitä huolimatta hyökkäämään. Norby ei ole osannut
    odottaa tällaista käännettä.

    Kustaa ahdistuu ja epäröi, ei tiedä mitä tehdä. Hyökkääminen johtaa hänen äitinsä kuolemaan,
    perääntyminen valtakunnan menetykseen. Hän kysyy neuvoa sotilailtaan, jotka ilmoittavat
    olevansa valmiita uhraamaan Ruotsin puolesta kaiken. Kustaa lähettää Norbyn viemään
    Kristianille sanan, että hän on valmis taistelemaan kuolemaan saakka. Kristiinaa hän pyytää
    sanomaan jäähyväiset äidilleen.

    Jäätyään yksin Kustaa kiroaa Kristianin julmuuden ja kutsuu taivaallisia voimia tuhoamaan
    tämän. Lopulta hän vaipuu uneen.

    Ruotsin Suojelusenkeli ilmestyy. Hän kutsuu ihanat henget paikalle lahjoittamaan Kustaalle
    autuaat, voimia antavat unet.

    Henget laulavat ja tanssivat nukkuvalle Kustaalle. Uneen ilmestyy Voitto, jota seuraa Maine, joka laakeroi Kustaan. Mainetta seuraa Kunnia, jolta hän saa kruunun ja valtikan. Sen jälkeen saapuu Rakkaus, joka johdattaa Kustaan hänen äitinsä luokse, ja lopulta he yhdessä kohtaavat Kuolemattomuuden, joka korkealla ilmassa kantaa kuvaa Kustaa Vaasasta.

    Suojelusenkeli ilmoittaa, että Kustaa Vaasa tulee hallitsemaan Ruotsia. Suojelusenkeli
    pyytää Ceciliaa antamaan pojalleen palmunlehden merkkinä tehtävän täytäntöön panosta, maan
    pelastamisesta.

    III NÄYTÖS
    Cecilia viruu yksin tyrmässä. Hän rukoilee pojalleen voimia pysyä päätöksessään. Hän ei pelkää
    kuolemaa. Hän jopa uskoo sen olevan siunaukseksi pojalleen.

    Kristiina saapuu ja kertoo käynnistään Kustaan leirissä. Kustaa on päättänyt pysyä hyökkäyssuunnitelmassaan.

    Cecilia ylistää poikaansa. Norby saapuu hakemaan Ceciliaa Kristianin luokse. Hänet on määrä viedä laivalle, näkyvälle paikalle, estämään hyökkäystä.

    Kristian on nähnyt painajaisunta. Raivottaret ovat ryöstäneet häneltä kruunun ja valtikan.
    Tukholman verilöylyssä mestatut, Kustaan isä Erik Johansson Vasa, Sten Sture ja Joakim Brahe,
    ilmestyvät kukin vuorollaan. Tultuaan tolkkuihinsa Kristian vannoo voittoa Kustaasta.

    Norby saapuu. Hän kertoo ruotsalaisten olevan linnan porteilla ja yrittää taivutella Kristiania
    vapauttamaan Kustaan äidin, sillä teko voisi saada ruotsalaiset luopumaan hyökkäysaikeista.
    Kristian ei aio missään nimessä luopua pantistaan. Hän haluaa nähdä ruotsalaisen veren vuotavan.
    Norbyn ja Kristianin välille kehkeytyy eripura. Kristian uhkaa Norbyä väkivallalla. Norbyn
    mielestä Kristianin olisi pikemminkin syytä olla huolissaan ruotsalaisten väkivallasta. Kristian
    sanoo hänellä olevan tikari heille molemmille. Silloin trumpetit kutsuvat taisteluun.

    Hyökkäys! Kustaa Vaasa on joukkoineen linnan muureilla. Valtaus. Cecilia ja Kustaa kohtaavat,
    Kristiina ja Margareta ovat turvassa. Norby liittyy ruotsalaisten joukkoihin. Kristian pakenee,
    häipyy alas Musiikkitalon uumeniin ja palaa takaisin Tanskaan.

    Cecilia kertoo, kuinka Søren Norby järjesti hänen pakonsa ja pelasti hänet. Kaikki ylistävät
    Kustaa Vaasaa, Ruotsin kuningasta.

  • Libretto Michael Baran ja Jyrki Linjama. Ohjaus Michael Baran. Lars Levi Laestadius - Esa Ruuttunen, baritoni. Enkeli Sofia, sekä naisia Laestadiuksen ja lestadiolaisuuden vaikutuspiiristä - Laura Mäkitalo, mezzosopraano. Kamariorkesteri Soli Deo Gloria. Musiikinjohto Juhani Lamminmäki. Oopperan väliajalla illan oopperasta ja sen esityksestä keskustelevat Risto Nordellin vieraina säveltäjä Kimmo Hakola ja tutkija Johanna Hurtig.
    Äänitetty Turun tuomiokirkossa 11.2.

    SYNOPSIS
    Ooppera tapahtuu Laestadiuksen kuolinvuoteella, tajuttomuuskohtauksen aikana,
    hetki ennen kuolemaa. Ajan ja paikan rajat katoavat: Laestadius kohtaa
    enkelin, kokee takaumia omasta elämästään ja saa kirjeitä tulevaisuudesta,
    oman aikamme naisilta.
    PROLOGI
    Enkeli Sofia laulaa Laestadiuksen sielunmessua. Enkeli kertoo Laestadiukselle,
    että tämän seuraajat tekevät pahoja tekoja. Laestadiuksen kysymyksiin Sofia
    lupaa vastauksen kolmen kirjeen muodossa. Seuraa ylimeno ja sen osana
    ensimmäinen raamattumeditaatio, katkelma Vuorisaarnasta.
    ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Laestadius on nuori kasvitieteilijä kenttätyössä. Hän löytää uuden sannikkaislajin
    ja iloitsee siitä. Sofia tutkii Raamatun luomiskertomusta.
    2. KOHTAUS
    Laestadius on vanha ja turhautunut kansatieteilijä. Hän saa 1. kirjeen tulevaisuudesta,
    oopperalaulajalta, Ailalta, jota 1900-luvun lestadiolaiset ovat yrittä-
    neet estää valitsemasta laulajan ammattia. Laestadius pitää parannussaarnan.
    Lopussa Sofia tutkii jälleen Raamattua: ”Cantate Domino canticum novum”:
    Laulakaa Herralle uusi laulu.
    VÄLIAIKA
    TOINEN NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Nuoren Laestadiuksen kihlautuminen ja avioituminen Brita-Kajsan kanssa.
    Seuraa siirtymä: Brita-Kajsan kehtolaulu ja Sofian laulama sielunmessu johdattavat
    2. kirjeeseen. Siinä Liisa kertoo oman kokemuksensa avioitumisesta
    körttipapin kanssa sekä kokemuksensa lestadiolaisesta hoitokokouksesta
    1980-luvun Suomessa. Laestadius järkyttyy. Sitten hän alkaa muistella oman
    elämänsä naisia.
    2. KOHTAUS
    Keski-ikäinen Laestadius kohtaa Lapin Marian. Tämä saarnaa Laestadiukselle
    synnit anteeksi. Marian työnäyn innoittamana Laestadius pitää toisen saarnansa.
    Lopussa saarna katkeaa siihen, ettei hän kykene aloittamaan Isä meidän
    -rukousta.
    KOLMAS NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Laestadius kipuilee isättömyyttään, elää uudelleen 3-vuotiaana kuolleen poikansa
    ruumiinsiunauksen ja putoaa siitä omaan varhaislapsuuteensa, juopon
    isän väkivallan kohteeksi. Isä sammuu ja Laestadiuksen saamelaisen äidin
    kehtolaulu lohduttaa ja ilahduttaa pikkupoikaa.
    2. KOHTAUS
    Laestadius saa 3. kirjeen tulevaisuudesta, Maijalta, joka on lapsena joutunut
    seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja jonka lestadiolaisyhteisö on asettunut
    tekijöiden puolelle ja Maijaa vastaan. Laestadius murtuu täysin. Hän kykenee
    kuitenkin tekemään oikeita kysymyksiä. Silloin Sofia ilmestyy hänelle näkyvä-
    nä, ja he lukevat yhdessä katkelman Ilmestyskirjasta, Jumalan Karitsasta, joka
    yksin kykenee ”avaamaan kirjan”. He käyvät vielä läpi kaikki kirjeet. Kello kutsuu
    Laestadiusta viimeiselle rajalle. Sofia rukoilee hänen puolestaan.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä