Kuusi kuvaa

Sattuma vei Kirsti Kirjavaisen Nepaliin, mutta siitä tuli toinen kotimaa

  • 44 min
  • toistaiseksi

Lähetystyöntekijä ja kätilö Kirsti Kirjavainen oli päättänyt lähteä nuorena avustustyöhön ulkomaille, mutta Nepal valikoitui kohteeksi sattumalta. Uusiin tehtäviin hän valmistautui Englannissa ja suuntana piti olla Pakistan, mutta viisumia ei kuulunut ja sitä odotellessa aukesi kätilölle paikka Nepalissa ja Kirsti oli lähtöön valmis, vaikka ei juuri mitään vuoristoisesta maasta tiennyt. Maasta tuli hänen toinen kotimaansa, jossa hän on viettänyt 30 vuotta.

Avustustyö Nepalissa on ollut monipuolista auttamista ja monet projektit ovat keskittyneet terveydenhuollon lisäksi koulutukseen. Kirsti Kirjavaisen työ on vienyt hänet köyhän maan kaikkein syrjäisimmille seuduille ja auttamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, kuten alakastisia ja vammaisia.

- Katmandu oli silloin vanha kaupunki, jota temppelit hallitsivat ja liikennettä oli hyvin vähän. riksoja oli ja ihmiset kantoivat tavaroita. Hyppäsin satoja vuosia taaksepäin, hän muistelee ensitunnelmia Nepalista 40 vuotta sitten.

Lapsikuolleisuus maassa oli suuri ja kätilöiden toimintaan ei ollut erikoistumista lainkaan, joten tehtävää riitti. Tärkeimpänä oppina hän piti kuitenkin sitä, että uuteen kohteeseen ei voi mennä sanelemaan asioita. – Sinne mennään aina oppimaan. Suunnitelmia ei voi tehdä etukäteen vaan aina ensin kuuntelemaan ihmisiä. asutaan heidän maalattiaisissa taloissa ja rakennetaan oma vessa ja keittiöpuutarha ja eletään kuten paikalliset, hän kertoo.

Vaikeimmissakin kohteissa Kirsti Kirjavainen onnistui aina löytämään luottamuksen paikallisten keskuudessa.  Tärkeää oli tehdä yhteistyötä paikallisten auttajien kanssa oli sitten kyseessä kansanparantaja tai kyläkätilö. Monesti projektina oli lukutaidon opettaminen, sillä se oli hyvin alhainen Nepalissa 40 vuotta sitten kun hän maahan asettui. – Olin heille isosisko, sillä nimiä ei ollut tapana käyttää. Ihmiset saivat myös nimen luonteenpiirteiden mukaan ja minä olin Pääskynen kun olen kova menemään, hän hymähtää. Hyviä muistoja Kirstillä on Nepalista paljon, vaikka on huonojakin, mutta niistä hän ei mielellään puhu.

Köyhyyden ja maanjäristysten lisäksi Nepalissa ongelmana oli pitkä sisällissota ja Kirsti joutui sen keskellä monesti vaaratilanteisiin. Kyläläiset olivat kuitenkin aina häntä auttamassa ja varoittamassa maolaississien saapumisesta, mutta aina piti olla valmiina lähtöön. Myös maolaississien puolelta hän sai lopulta tukea, sillä jotkut heistä kokivat, että avustustyöntekijät ovat heidän kanssaan samalla puolella, suojelemassa ihmisiä. – He välittivät ihmisistä ja meillä oli aivan mielettömän hyviä keskusteluja maolaisjoukkojen kanssa kylissä ja poluilla ja heistä olen saanut myös hyviä ystäviä.

Kastittomat daliitit ovat olleen keskeisesti Kirstin avustustyön kohteena. Huonossa asemassa syntyperänsä vuoksi olevat ihmiset ovat maassa suuri epäkohta edelleen, vaikka virallisesti kastijärjestelmä on lopetettu. Heidän luottamuksensa voittaminen on ollut haastavaa. Lukutaito on ollut alhainen ja monissa daliittien kylissä sitä ei edes arvostettu. – Syrjäisissä halveksituissa alakstisten ompelijoiden kylissä meille sanottiin, että he eivät ole kiinnostuneita mistään, mitä heille tarjosimme. Ei lukutaitoa voi syödä, meille sanottiin, Kirsti muistelee. Lopulta kuitenkin luottamus voitettiin ja myös dalittikylissä lukutaito ja koulutus on nyt paremmin arvostettua.

Kirsti Kirjavaista on kaikkina Nepalissa vietettyinä vuosina kannustanut se, että hänen elämänkatsomuksessaan usko ja teot kuuluvat yhteen. - Nepalilaisilla on sananlasku, että yhdellä kädellä ei voi taputtaa. Se tarkoittaa sitä, että vanhojen ja nuorten, miesten ja naisten pitää toimia yhdessä ja myös sitä, että usko ja teot kuuluvat yhteen, hän kiteyttää oman ajattelunsa.

Lähetykset

  • la 19.8.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Näyttelijänkään elämässä kaikki ei mene aina kuin elokuvissa. Jari Ahola oli hyvin vähällä luovuttaa unelmansa suhteen, kun pääsykoepettymykset Teatterikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle toistuivat keväästä toiseen. Pääsykoenöyryytykseen kyllästynyt kapinallinen päätti vielä kerran kokeilla onneaan, ja ovet Teatterikorkeakouluun avautuivat kuin avautuivatkin. Ura lopulta johdatti hänet tähdittämään ennätyksiä rikkonutta manserock-musikaalia Vuonna 85. Yleisön rakastaman Mauno Pepposen sijaan Aholan elämän tärkein rooli on kaikesta huolimatta olla hyvä isä ja aviomies. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Aholan Tampereen Työväen Teatterissa.

  • Orivedellä asuva monipuolinen kulttuuripersoona Esa Kallio tuntee Tuusulan Rantatien taiteilijakohteet kuin omat taskunsa. Aleksis Kivi, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat Esa Kallion taidesuosikkeja. Myös Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa, Kalelassa, hän on vieraillut usein. Orivedellä Esa Kallio kunnostaa vanhoja taloja, toimii puutarhurina ja tekee itsekin taidetta. Piha-aittaan hän on tehnyt isovanhempiensa tavaroista kotimuseon. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Arkkitehdin työ edellyttää kommunikointi- ja johtamiskykyä, sillä se on ennen kaikkea ryhmätyötä. Näin ajattelee pitkän uran tehnyt arkkitehti ja professori Rainer Mahlamäki. Toimittaja Lisa Enckell tapasi monia palkintoja voittaneen ja viime vuosina kansainvälisiin projekteihin keskittyneen Mahlamäen hänen toimistossaan eteläisessä Helsingissä.

  • Kun tanssija Jukka Haapalainen näki pienenä poikana tanssikohtauksen mustavalkoelokuvassa, hän ei saanut seuraavana yönä unta. Jokin oli pysyvästi muuttunut hiljaisen ja rauhallisen lapualaispojan mielessä. Tuosta unettomasta yöstä syntyi tahto ja urkeni ura, jota ihaillaan paitsi Suomessa myös ympäri maailmaa. Mutta miten tähän pisteeseen on tultu? Se on vaatinut ankaraa työtä ja tanssiuran lopettamisenkin. Toimittaja Mirva Lahtimaa tapasi Jukka Haapalaisen Jukan ja hänen vaimonsa Sirpan perustamassa tanssikoulussa Helsingissä.

  • Karismaattinen Anneli Saaristo osaa eläytyä ja mennä syvälle laulujen tulkinnassa. Ura on kestänyt tähän asti 50 vuotta, ja ääni toimii edelleen. Parhaita muistoja uran varrelta on edelleen osallistuminen Euroviisuihin ja vaikeuksien keskellä onnistuminen siellä. Toimittajana Rita Trötschkes.

  • Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.Sari Kaasisen tapasi Joensuussa toimittaja Lisa Enckell.

  • Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomaisten sinfoniaorkestereiden kanssa, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta. Toimittajana on Sari Valto.

  • Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki jo uransa alussa tärkeän oivalluksen. Suomalainen rentoutuu kirjoja lukemalla ja silloin hän haluaa historian faktoja, romantiikka ja jännitystä. Somerniemellä asuva aktiivinen kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kirjailijan kotonaan hänen elämänsä kuuden kuvan ääressä.

  • Eila Rooseli on yleislääkäri, joka on parantanut sairaita ja loukkaantuneita paitsi Pirkanmaalla, myös lukuisissa maailman kriisikohteissa. Niitä ovat Haitin maanjäristys 2010, Sierra Leonen koleraepidemia samana vuonna, taifuunituhot Flippiineillä 2013, maanjäristys Nepalissa 2015, viimeksi pakolaiskriisit Kreikassa 2016 ja Bangladeshissä viime vuonna. Kun lupautuu SPR:n delegaatiksi, pitää olla valmis nopeaankin lähtöön. Silloin jää lääkärintyö yksityisellä lääkäriasemalla ja alkaa nopea pakkkaus. Toimittaja Mauri Tikkamäki tapasi maailman kriisikohteissa aktiivisesti työskentelevän lääkäri Eila Rooselin kotipirtin lämmössä Kangasalla.

  • Pohjalainen on sisukas tahtoihminen, joka tietää miten asiat ovat. Niin on myös Pohjanmaalla syntynyt periksiantamaton Pekka Piri, joka toteutti suuren unelman 25 vuotta sitten. Hän ajoi yhdessä merikapteeni Matti Pullin kanssa avoveneellä Islantiin. Sittemmin hän on tehnyt matkan yhä uudelleen mielessään, muistossaan ja ajatuksissaan. Kuohuja ja käänteitä on Pekka Pirin vaiherikkaassa elämässä muitakin. Kokenut merenkulkija Pekka Piristä tuli Helsingin vuosina, kun hän rakensi Kökariin itselleen kämpän. Uloimman luodon luonnon karuus ja saaristolaiset ovat jättäneet lähtemättömän jäljen seikkailijan sielunmaisemaan. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Geriatrian professori, emeritus, Jaakko Valvanne on koko uransa puhunut vanhusten itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänen mielestään kotihoitoa pitäisi kehittää niin hyväksi, että iäkkäät ihmiset voivat halutessaan asua loppuun asti kotona ja elää siellä oman rytminsä mukaan. Hyvän vanhuuden reseptistä liikunnalla on hänen mielestään olennaisen iso osuus.

    Alun perin Jaakko Valvanteesta ei pitänyt tulla vanhuusikään erikoistunutta lääkäriä vaan psykoanalyytikko, mutta vähitellen haaveet hiipuivat. Terveyskeskuslääkärinä Valvannetta häiritsi, ettei hän ymmärtänyt, mistä iäkkäiden oireilussa oli kyse. Kiinnostus geriatriaa kohtaan kasvoi. Lapsuuden kesät Keski-Suomessa yhdessä mumman kanssa olivat opettaneet hänelle luontaisia taitoja olla ikäihmisten seurassa. Toimittaja on Sari Valto.

  • Kuvataiteilijana ja kirjailijana palkittu monipuolinen taiteilija Hannu Väisänen elää kutsumustaan todeksi joka päivä. Maaliskuussa Helsingissä avautunut tuore näyttely pursuaa värejä. Kirjailijanura alkoi aikoinaan Ranskassa hyvin dramaattisissa merkeissä. Kaapatuksi joutuminen ja siitä selviytyminen synnyttivät tarpeen kertoa tarinoita ja kirjailijan ura aukeni. Nykyisin hän myös asuu Ranskassa. Ohjelman on toimittanut Lisa Enckell.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä