Kuusi kuvaa

Sattuma vei Kirsti Kirjavaisen Nepaliin, mutta siitä tuli toinen kotimaa

  • 44 min
  • toistaiseksi

Lähetystyöntekijä ja kätilö Kirsti Kirjavainen oli päättänyt lähteä nuorena avustustyöhön ulkomaille, mutta Nepal valikoitui kohteeksi sattumalta. Uusiin tehtäviin hän valmistautui Englannissa ja suuntana piti olla Pakistan, mutta viisumia ei kuulunut ja sitä odotellessa aukesi kätilölle paikka Nepalissa ja Kirsti oli lähtöön valmis, vaikka ei juuri mitään vuoristoisesta maasta tiennyt. Maasta tuli hänen toinen kotimaansa, jossa hän on viettänyt 30 vuotta.

Avustustyö Nepalissa on ollut monipuolista auttamista ja monet projektit ovat keskittyneet terveydenhuollon lisäksi koulutukseen. Kirsti Kirjavaisen työ on vienyt hänet köyhän maan kaikkein syrjäisimmille seuduille ja auttamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, kuten alakastisia ja vammaisia.

- Katmandu oli silloin vanha kaupunki, jota temppelit hallitsivat ja liikennettä oli hyvin vähän. riksoja oli ja ihmiset kantoivat tavaroita. Hyppäsin satoja vuosia taaksepäin, hän muistelee ensitunnelmia Nepalista 40 vuotta sitten.

Lapsikuolleisuus maassa oli suuri ja kätilöiden toimintaan ei ollut erikoistumista lainkaan, joten tehtävää riitti. Tärkeimpänä oppina hän piti kuitenkin sitä, että uuteen kohteeseen ei voi mennä sanelemaan asioita. – Sinne mennään aina oppimaan. Suunnitelmia ei voi tehdä etukäteen vaan aina ensin kuuntelemaan ihmisiä. asutaan heidän maalattiaisissa taloissa ja rakennetaan oma vessa ja keittiöpuutarha ja eletään kuten paikalliset, hän kertoo.

Vaikeimmissakin kohteissa Kirsti Kirjavainen onnistui aina löytämään luottamuksen paikallisten keskuudessa.  Tärkeää oli tehdä yhteistyötä paikallisten auttajien kanssa oli sitten kyseessä kansanparantaja tai kyläkätilö. Monesti projektina oli lukutaidon opettaminen, sillä se oli hyvin alhainen Nepalissa 40 vuotta sitten kun hän maahan asettui. – Olin heille isosisko, sillä nimiä ei ollut tapana käyttää. Ihmiset saivat myös nimen luonteenpiirteiden mukaan ja minä olin Pääskynen kun olen kova menemään, hän hymähtää. Hyviä muistoja Kirstillä on Nepalista paljon, vaikka on huonojakin, mutta niistä hän ei mielellään puhu.

Köyhyyden ja maanjäristysten lisäksi Nepalissa ongelmana oli pitkä sisällissota ja Kirsti joutui sen keskellä monesti vaaratilanteisiin. Kyläläiset olivat kuitenkin aina häntä auttamassa ja varoittamassa maolaississien saapumisesta, mutta aina piti olla valmiina lähtöön. Myös maolaississien puolelta hän sai lopulta tukea, sillä jotkut heistä kokivat, että avustustyöntekijät ovat heidän kanssaan samalla puolella, suojelemassa ihmisiä. – He välittivät ihmisistä ja meillä oli aivan mielettömän hyviä keskusteluja maolaisjoukkojen kanssa kylissä ja poluilla ja heistä olen saanut myös hyviä ystäviä.

Kastittomat daliitit ovat olleen keskeisesti Kirstin avustustyön kohteena. Huonossa asemassa syntyperänsä vuoksi olevat ihmiset ovat maassa suuri epäkohta edelleen, vaikka virallisesti kastijärjestelmä on lopetettu. Heidän luottamuksensa voittaminen on ollut haastavaa. Lukutaito on ollut alhainen ja monissa daliittien kylissä sitä ei edes arvostettu. – Syrjäisissä halveksituissa alakstisten ompelijoiden kylissä meille sanottiin, että he eivät ole kiinnostuneita mistään, mitä heille tarjosimme. Ei lukutaitoa voi syödä, meille sanottiin, Kirsti muistelee. Lopulta kuitenkin luottamus voitettiin ja myös dalittikylissä lukutaito ja koulutus on nyt paremmin arvostettua.

Kirsti Kirjavaista on kaikkina Nepalissa vietettyinä vuosina kannustanut se, että hänen elämänkatsomuksessaan usko ja teot kuuluvat yhteen. - Nepalilaisilla on sananlasku, että yhdellä kädellä ei voi taputtaa. Se tarkoittaa sitä, että vanhojen ja nuorten, miesten ja naisten pitää toimia yhdessä ja myös sitä, että usko ja teot kuuluvat yhteen, hän kiteyttää oman ajattelunsa.

Lähetykset

  • la 19.8.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Musiikki tuli säveltäjä Kaija Saariahon elämään jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Vanhemmat antoivat esikoisensa leikkiä perheen isolla radiolla. Siitä tuli hyvin rakas, koska hän pystyi itse kanavia vaihtamalla valitsemaan mieleistään musiikkia. Toimittaja Lisa Enckell tapasi säveltäjän jolle elämä ilman säveltämistä on hukattua elämää.

  • Kaksi väitöskirjaa tehnyt filosofi Mikko Lahtinen löysi 2010-luvulla kehollisuutensa uudelleen. 45-vuotiaana hän aloitti uudestaan juoksemisen ja siirtyi sitten kehonrakennukseen. Lahtisen bodaamiseen löytyy myös akateemiset syyt. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Mikko Lahtisen Tampereen yliopistolla.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen asuu Helsingin Kalliossa ja rakastaa sen tarinoita. Albert Edelefeltin maalausten mallien ja erityisesti Virginien tarina on kiehtonut häntä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.Toimittaja Lisa Enckell tapasi Anna Kortelaisen Kallion kirjastossa.

  • Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen. Toimittaja on Rita Trötschkes.

    Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta.

  • Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta hän toteutti 20 vuotta sitten hankittuaan ensin perinteisen hinokipuisen kylpyammeen. Riitta Oikawan kiinnostus Japania kohtaan syntyi jo lapsuudessa osittain sattuman kautta. Kun Riitan eno lähti Amerikkaan, jätti hän pikku-Riitalle kirjansa, joista löytyi Japanin satumainen maailma. Toimittaja on Rita Trötschkes.

  • Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom kuvailee oopperakokemusta kummalliseksi tapahtumaksi. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Söderblom herkistyy kun puhutaan äidin merkittävästä roolista uralle. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Outi Airola puhaltaa henkeä Kokkolan Ykspihlajan kaupunginosaan pelastamalla vanhoja rakennuksia ja pyörittämällä asukas- ja kulttuuriyhdistyksiä, joissa ovet ovat avoinna ihan kaikille. Outi Airolan valitsemien kuvien kautta kuljetaan Ykspihlajan työläis- ja satamakortteleiden värikkäisiin vaiheisiin ja puhutaan siitä, millaisia raitoja elämä on räsymattoon kutonut. Toimittajana on Leena Peltokangas.

  • Näyttelijänkään elämässä kaikki ei mene aina kuin elokuvissa. Jari Ahola oli hyvin vähällä luovuttaa unelmansa suhteen, kun pääsykoepettymykset Teatterikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle toistuivat keväästä toiseen. Pääsykoenöyryytykseen kyllästynyt kapinallinen päätti vielä kerran kokeilla onneaan, ja ovet Teatterikorkeakouluun avautuivat kuin avautuivatkin. Ura lopulta johdatti hänet tähdittämään ennätyksiä rikkonutta manserock-musikaalia Vuonna 85. Yleisön rakastaman Mauno Pepposen sijaan Aholan elämän tärkein rooli on kaikesta huolimatta olla hyvä isä ja aviomies. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Aholan Tampereen Työväen Teatterissa.

  • Orivedellä asuva monipuolinen kulttuuripersoona Esa Kallio tuntee Tuusulan Rantatien taiteilijakohteet kuin omat taskunsa. Aleksis Kivi, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat Esa Kallion taidesuosikkeja. Myös Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa, Kalelassa, hän on vieraillut usein. Orivedellä Esa Kallio kunnostaa vanhoja taloja, toimii puutarhurina ja tekee itsekin taidetta. Piha-aittaan hän on tehnyt isovanhempiensa tavaroista kotimuseon. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Arkkitehdin työ edellyttää kommunikointi- ja johtamiskykyä, sillä se on ennen kaikkea ryhmätyötä. Näin ajattelee pitkän uran tehnyt arkkitehti ja professori Rainer Mahlamäki. Toimittaja Lisa Enckell tapasi monia palkintoja voittaneen ja viime vuosina kansainvälisiin projekteihin keskittyneen Mahlamäen hänen toimistossaan eteläisessä Helsingissä.

  • Kun tanssija Jukka Haapalainen näki pienenä poikana tanssikohtauksen mustavalkoelokuvassa, hän ei saanut seuraavana yönä unta. Jokin oli pysyvästi muuttunut hiljaisen ja rauhallisen lapualaispojan mielessä. Tuosta unettomasta yöstä syntyi tahto ja urkeni ura, jota ihaillaan paitsi Suomessa myös ympäri maailmaa. Mutta miten tähän pisteeseen on tultu? Se on vaatinut ankaraa työtä ja tanssiuran lopettamisenkin. Toimittaja Mirva Lahtimaa tapasi Jukka Haapalaisen Jukan ja hänen vaimonsa Sirpan perustamassa tanssikoulussa Helsingissä.

  • Karismaattinen Anneli Saaristo osaa eläytyä ja mennä syvälle laulujen tulkinnassa. Ura on kestänyt tähän asti 50 vuotta, ja ääni toimii edelleen. Parhaita muistoja uran varrelta on edelleen osallistuminen Euroviisuihin ja vaikeuksien keskellä onnistuminen siellä. Toimittajana Rita Trötschkes.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä