Kuusi kuvaa

Sattuma vei Kirsti Kirjavaisen Nepaliin, mutta siitä tuli toinen kotimaa

  • 44 min
  • toistaiseksi

Lähetystyöntekijä ja kätilö Kirsti Kirjavainen oli päättänyt lähteä nuorena avustustyöhön ulkomaille, mutta Nepal valikoitui kohteeksi sattumalta. Uusiin tehtäviin hän valmistautui Englannissa ja suuntana piti olla Pakistan, mutta viisumia ei kuulunut ja sitä odotellessa aukesi kätilölle paikka Nepalissa ja Kirsti oli lähtöön valmis, vaikka ei juuri mitään vuoristoisesta maasta tiennyt. Maasta tuli hänen toinen kotimaansa, jossa hän on viettänyt 30 vuotta.

Avustustyö Nepalissa on ollut monipuolista auttamista ja monet projektit ovat keskittyneet terveydenhuollon lisäksi koulutukseen. Kirsti Kirjavaisen työ on vienyt hänet köyhän maan kaikkein syrjäisimmille seuduille ja auttamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, kuten alakastisia ja vammaisia.

- Katmandu oli silloin vanha kaupunki, jota temppelit hallitsivat ja liikennettä oli hyvin vähän. riksoja oli ja ihmiset kantoivat tavaroita. Hyppäsin satoja vuosia taaksepäin, hän muistelee ensitunnelmia Nepalista 40 vuotta sitten.

Lapsikuolleisuus maassa oli suuri ja kätilöiden toimintaan ei ollut erikoistumista lainkaan, joten tehtävää riitti. Tärkeimpänä oppina hän piti kuitenkin sitä, että uuteen kohteeseen ei voi mennä sanelemaan asioita. – Sinne mennään aina oppimaan. Suunnitelmia ei voi tehdä etukäteen vaan aina ensin kuuntelemaan ihmisiä. asutaan heidän maalattiaisissa taloissa ja rakennetaan oma vessa ja keittiöpuutarha ja eletään kuten paikalliset, hän kertoo.

Vaikeimmissakin kohteissa Kirsti Kirjavainen onnistui aina löytämään luottamuksen paikallisten keskuudessa.  Tärkeää oli tehdä yhteistyötä paikallisten auttajien kanssa oli sitten kyseessä kansanparantaja tai kyläkätilö. Monesti projektina oli lukutaidon opettaminen, sillä se oli hyvin alhainen Nepalissa 40 vuotta sitten kun hän maahan asettui. – Olin heille isosisko, sillä nimiä ei ollut tapana käyttää. Ihmiset saivat myös nimen luonteenpiirteiden mukaan ja minä olin Pääskynen kun olen kova menemään, hän hymähtää. Hyviä muistoja Kirstillä on Nepalista paljon, vaikka on huonojakin, mutta niistä hän ei mielellään puhu.

Köyhyyden ja maanjäristysten lisäksi Nepalissa ongelmana oli pitkä sisällissota ja Kirsti joutui sen keskellä monesti vaaratilanteisiin. Kyläläiset olivat kuitenkin aina häntä auttamassa ja varoittamassa maolaississien saapumisesta, mutta aina piti olla valmiina lähtöön. Myös maolaississien puolelta hän sai lopulta tukea, sillä jotkut heistä kokivat, että avustustyöntekijät ovat heidän kanssaan samalla puolella, suojelemassa ihmisiä. – He välittivät ihmisistä ja meillä oli aivan mielettömän hyviä keskusteluja maolaisjoukkojen kanssa kylissä ja poluilla ja heistä olen saanut myös hyviä ystäviä.

Kastittomat daliitit ovat olleen keskeisesti Kirstin avustustyön kohteena. Huonossa asemassa syntyperänsä vuoksi olevat ihmiset ovat maassa suuri epäkohta edelleen, vaikka virallisesti kastijärjestelmä on lopetettu. Heidän luottamuksensa voittaminen on ollut haastavaa. Lukutaito on ollut alhainen ja monissa daliittien kylissä sitä ei edes arvostettu. – Syrjäisissä halveksituissa alakstisten ompelijoiden kylissä meille sanottiin, että he eivät ole kiinnostuneita mistään, mitä heille tarjosimme. Ei lukutaitoa voi syödä, meille sanottiin, Kirsti muistelee. Lopulta kuitenkin luottamus voitettiin ja myös dalittikylissä lukutaito ja koulutus on nyt paremmin arvostettua.

Kirsti Kirjavaista on kaikkina Nepalissa vietettyinä vuosina kannustanut se, että hänen elämänkatsomuksessaan usko ja teot kuuluvat yhteen. - Nepalilaisilla on sananlasku, että yhdellä kädellä ei voi taputtaa. Se tarkoittaa sitä, että vanhojen ja nuorten, miesten ja naisten pitää toimia yhdessä ja myös sitä, että usko ja teot kuuluvat yhteen, hän kiteyttää oman ajattelunsa.

Lähetykset

  • la 19.8.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • André Noël Chaker on kanadanranskalainen juristi, liikemies, tunnettu puhuja ja monipuolinen taiteilija. Hän on toiminut Suomessa eri organisaatioissa ja vapaana kouluttajana lähes 30 vuotta. Hänet tunnetaan positiivisena, suomalaisia arvoja kunnioittavana puhujana, joka rohkaisee ja ravistelee kuulijoita etsimään uusia ulottuvuuksia itsestään. Hän ei tyydy siihen, että suutarin pitäisi pysyä lestissään. Siksi hän itse laulaa, juontaa, kirjoittaa viihteellisesti sävytettyjä kirjoja ja harjoittaa silti huippujuristin ammattiaan.

    Ohjelma kertoo värikkäästä, ei kovin helposta taustasta nousseen, monikulttuurisen, miehen elämästä henkilökohtaisten valokuvien kautta. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Säveltäjä Olli Kortekangas on aina ollut kiinnostunut ihmisen äänestä. Tuorein ihmisäänen ja musiikin kokonaisuus on Tampere-talossa 16. helmikuuta kantaesitettävä ooppera Veljeni vartija, joka kertoo sisällissodasta Tampereella. Olli Kortekangas on uransa aikana säveltänyt toistasataa teosta, joihin kuuluu muun muassa orkesterimusiikkia, kuoro- ja kamarimusiikkia sekä kahdeksan oopperaa. Ratkaisevin askel säveltäjän uralla oli kohtaaminen säveltäjä Einojuhani Rautavaaran kanssa. Säveltäjän elämän kuutta kuvaa on selaamassa toimittaja Lisa Enckell.

  • Elokuvientekijä Taru Mäkelä oppi lukemaan elokuvajulisteiden avulla ja ne myös opettivat hänelle tiivistämisen taidon. Viime vuodet hän on elokuvatyönsä rinnalla kamppaillut syövän kanssa ja kolmen syöpää sairastaneena hänen tavoitteensa on nyt, että hänestä tulee vanha nainen. Taru Mäkelä on merkittävän suomalaisen elokuvasuvun lapsi ja elokuvien myötä jo varhain lapsuudessa hän oppi näkemään arkitodellisuuden toisenlaisena. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Tanssija ja koreografi Jens Walentinsson on yksi modernin tanssin uranuurtajista Suomessa. Kun Jorma Uotinen Pariisista palattuaan perusti Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän, Walentinsson oli tanssijana mukana Uotisen legendaarisissa produktioissa (1980 – 1989), jotka kiersivät ympäri Eurooppaa. Uranuurtaja Walentinsson oli myös Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön tanssin lehtorina (1992 - 2005). Hänet tunnetaan monimuotoisista töistään eri taiteilijoiden kanssa ja omista koreografioistaan Suomen teattereissa. Taiteellisuus kukoistaa myös keittiössä. Kuulemme Jens Walentinssonin värikkäästi liikkuvasta elämästä kuuden valokuvan kautta. Toimittaja Sini Sovijärvi.

  • Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Maria-Anna Auviselle uskontojen välinen vuoropuhelu ja rauhantyö ovat arkipäivää. Feministiteologina hänelle ihmisoikeuksien puolustaminen ja naisten aseman esiin nostaminen niin kirkoissa kuin yhteiskunnassa ovat olleet aina tärkeitä. Afrikassa työskennellessään Auvinen sai oppia että ihminen ei ole ihminen yksin, vaan ihmisyys on jaettu ominaisuus. Jos yrittää olla ihminen yksin, ei esimerkiksi tervehdi tai ota huomioon toista ihmistä, eli kieltää toisen ihmisyyden, menettää samalla omansa, korostaa Mari-Anna Auvinen. Toimittajana on Lisa Enckell.

  • Tampereen taidemuseon ja vasta perustetun Muumimuseon johtaja Taina Myllyharjua on kiinnostanut kuvataide ihan pienestä pitäen. Lapsuudessaan Raumalla hän piirsi paljon yhdessä Tiina-siskonsa kanssa sekä kävi maamme ensimmäistä kuvataidekoulua. "Sain historiasta ja kuvaamataidosta kympin koulussa, joten ehkä nämä olivat enteitä siitä, että tarvitsen kumpaakin elämässäni."

    Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Suomen "viralliseksi Muumimammaksi" hän ei olisi kuvitellut tulevansa. Hän piti kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen suuri Star Trekin fani. Lapsuuteen liittyi vahva nallekarhujen keräilyvaihe ja hän omistaa edelleen siskonsa kanssa suuren kokoelman nallepehmoleluja.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Professori, kuvataiteilija, graafikko, animaatioelokuvataiteilija ja kirjailija Riitta Nelimarkka tunnetaan huikeasta, värikylläisestä ja materiaaleja kokeilevasta taiteestaan. Hänen yhdessä miehensä Jaakko Seeckin kanssa työstämä Seitsemän veljestä (1979) oli ensimmäinen pitkä, kotimainen animaatioelokuva. Siitä valmistui 2011 ranskankielinen versio, jota on esitetty elokuvafestivaaleilla eri maissa. Suomen juhlavuotena 2017 valmistui Riitta Nelimarkan isoisästä Eero Nelimarkasta työstämä dokumenttielokuva.

    Riitta Nelimarkan taiteessa toistuvat, sympaattiset otukset ovat muunnelmia hahmosta nimeltä Elise, joka on vapaa, kokeileva, ihmettelevä ja kyseenalaistava eli hänen alter egonsa. Nosce te ipsum (tunne itsesi) on Riitta Nelimarkan keskeisiä tunnuslauseita. Kansainvälisesti tunnettu kuvataiteilija kertoo elämästään keskeisten valokuvien kautta Helsingin Marjaniemessä, värejä räiskyvässä ateljeekodissaan meren rannalla.

    Ohjelman on toimittanut Sini Sovijärvi.

  • Nuotio on yksi hienoimmista lämmönlähteistä. Sillä voi kypsentää hiilloksella, siinä voi loimuttaa, käristää tai valmistaa ruokaa astiassa. Tuli on lähentävä elementti. Se on vähän kuin keittiö, jossa on aina hauskimmat jutut, nauraa keittiömestari Markus Maulavirta, joka 50-vuotiaana irtisanoutui ravintolatyöstä ja lähti Lappiin eräoppaaksi.

    Markus Maulavirta intohimo puhtaisiin raaka-aineisiin syttyi nuorena kokkina, kun hän työskenteli Michelin-tähdenkin saaneessa ravintola Georgessa. Lähiruuan puolestapuhujana hän iloitsee suomalaisesta ruuasta, joka on hieno valttikortti maailmalla. Suomalaisessa ruokakulttuurissa on menty askel eteenpäin, sillä aistit on päästetty valloilleen ja nautiskelu sallitaan, iloitsee Maulavirta. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi on tehnyt koko työuransa Punaisessa Ristissä. Tie avustusjärjestöön vei nuorena sattumalta, mutta sille tielle hän jäi. Yhdessä tekemisen aatos koukutti hänet mukaansa. Katastrofista toiseen kulkeminen ei ole saanut häntä turhautumaan. Hän keskittää energiansa aina siihen, mitä pystytään tekemään eikä siihen, mihin ei voida vaikuttaa. Joulun hän viettää rauhassa perheensä kanssa Valkeakosken kodissaan, mikäli mikään katastrofi ei vie häntä juuri silloin avustusoperaatioon. Kalle Löövin tapasi Sari Valto.

  • Turun vanhan keskusta ja Turun tuomiokirkon seudun joenvarsi ovat olleet arkkitehti Benito Casagranden elämässä monella tapaa merkityksellisiä. Pikkupoikana joenranta tarkoitti paikkaa, missä hän leikki ystävänsä Keijo Ketosen kanssa. Valmistuessaan kiitettävillä arvosanoilla arkkitehdiksi Benito Casagrande ihastui vanhaan suurtoriin ja historialliseen jokimiljööseen ja teki siitä diplomityönsä. Monet diplomityössä ehdotetut ajatukset ovat 40 vuoden jälkeen käyneet toteen. Yksi hänen näkyvimmistä töistään on Turun Hansakorttelin kauppakeskuksen suunnittelu.

    Benito Casagranden merkityksellisemmät elämänvaiheet kulminoituvat joen rannassa olevaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennukseen, jonka turkulaiset tuntevat Ingmanin talona. Benito Casagranden isoisä Antonio Casagranden piti samaisessa talossa 1900-luvun alussa piskuista lelukauppaa. Casagranden ansiosta rakennus kunnostettiin museoviraston valvonnassa ja nykyään talo tunnetaan Casagranden talona. Ikkuna ikkunalta ja metri metriltä Benito Casagrande hankki talon omistukseensa ja sinne rakennettiin hänen toivomuksestaan katolinen kappeli. Hän toivoo tulevansa puolisonsa kanssa myös haudatuksi sinne.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Sota-aikana lasten elämässä oli vähän leikkiä, sillä arki oli täynnä töitä ja huolia. Lähes 80 vuotta sitten evakkomatkalle lähtenyt Kaarina Peltola on entinen lotta ja aina avulias sotaveteraani. Talvisodan alkaaessa vain 13-vuotias Kaarina Peltola osallistui monenlaisiin töihin pikkulottana sekä talvi- että jatkosodan aikana. Mieluisimpia töitä hänestä oli leipominen. Hänen tuli myös ommella lumipukuja, viljellä hyötykasveja, auttaa kotiaskareissa ja huolehtia pienemmistä sisaruksistaan. Ohjelman on toimittanut rita Trötschkes.

  • Hyppäys solistin tehtävästä oopperan johtoon oli Lilli Paasikivelle mahdollisuus, johon piti tarttua heti, vaikka laulajan uralla oli ja on vielä paljon tarjolla. Laulamista hän ei kiireenkään keskellä ole jättänyt vaan esiintyy syksyn aikana isoissa tehtävissä mm. Yhdysvalloissa ja Japanissa.

    Suomen kansallisooppera on mullistusten keskellä kun sekä pääjohtaja, että baletin johtaja vaihtuvat. Siihen liittyy hänen ajatuksissaan sekä haikeutta, että kiehtovia mahdollisuuksia.

    Hallintotyöt eivät Lilli Paasikiveä ahdista. Haasteet on tehty voitettaviksi. Jos rahat ovat tiukassa, pitää toiminta sopeuttaa sen mukaan. Lilli korostaa, että hän on diplomi-insinöörin tytär ja arvostaa tehokkaita ratkaisuja. Hänen ihanteensa on myös renessanssi-ihminen, jolta löytyy monenlaista osaamista.

    Ohjelman Lilli Paasikiven kuudesta kuvasta on toimittanut Ari Meriläinen.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä