Kalle Haatanen

Soturikulttuurit

  • 51 min
  • toistaiseksi

Historialliset soturiryhmät ja soturisankarit elävät yhä kirjoissa, elokuvissa ja peleissä. Tunnetuimpia soturimyyttejä  ovat viikinkisaagat ja samuraitarinat.

Uskontotieteen tutkija Karolina Kouvola on tutkinut eri kansojen soturikulttuureita.

Viikinkisaagoissa esiintyvistä berserkkisotureista on tutkijoillakin ristiriitaisia tulkintoja. Jotkut ovat sitä mieltä että tarinat haavoittumattomista ”berserkkiraivon” tilassa taistelevista viikinkisankareista ovat puhdasta fiktiota. Osa tutkijoista uskoo, että berserkit saattoivat olla  kuninkaiden henkivartiokaartien eliittisotilaita, joihin liitettiin yliluonnollisia ominaisuuksia.

Miten myyttiset soturiheimot syntyivät, ja mitä muinaisten sotureiden elämästä oikeasti tiedetään? Tutkija Karolina Kouvola on Kalle Haatasen vieraana.

 

Lähetykset

  • la 26.8.2017 10.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Populismilla tarkoitetaan tavallisimmin poliittista aatetta tai liikettä , joka rakentaa kuvaa väheksytystä tai unohdetusta kansasta, jonka eliitti on unohtanut tai jota eliitti ei ota päätöksenteossa huomioon. Populistiset liikkeet syntyvät usein jonkinlaisesta taloudellisesta tai poliittisesta kriisistä, jolloin ihmiset menettävät uskoaan poliittiseen järjestelmään tai puolueisiin.

    Ensimmäiset modernit populistiset liikkeet syntyivät USA:ssa ja Venäjällä 1800-luvulla, sanoo akatemiatutkija Juha Herkman. Näitä olivat muun muassa USA:n Kansanpuolue ja Venäjän narodnikit.
    Varhaiseen populismiin liittyi usein maaseudun ihannointi ja maaseutuväestön oikeuksien ajaminen ja kaupunkilaiseliitin vastustaminen. Ajatuksena oli, että kaupungin eliitti on vieraantuntu oikeasta, luonnollisesta elämäntavasta. Nykyajan populismi sen sijaan pyrkii usein kyseenalaistamaan asiantuntijavallan. Asiantuntijaeliitti sanelee yhteiskunnan kehityksen suunnan ja kansa joutuu tottelemaan. Sosiaalinen media mahdollistaa vaihtoehtoisen informaation levittämisen tehokkaasti.
    Populismiin liittyy usein myös voimakas vastakkainasettelu sekä uhka- ja viholliskuvien rakentaminen.
    Juha Herkman toteaa, että populismi ei kuitenkaan ole vain populististen liikkeiden ominaisuus. Populistisia keinoja käyttävät hyvin monet puolueet ja poliitikot.
    Viime vuosikyymeninä popuolismista on tullut merkittävä polittinen voimatekijä. Esimerkiksi Turkissa, Puolassa ja U nkarissa populistisina kansanliikkeenä aloittanet puolueet ovat päässeet sellaisenn valta-asemaan, että ne ovat pystyneet murtamaan perinteisiä demokraattisia rakenteita.
    Akatemiatutkija Juha Herkman on perehtynyt populismin historiaan ja kehitykseen. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Seneca (n. 4 eaa. – 65 jaa) oli roomalainen valtiomies, opettaja ja stoalainen filosofi.
    Teoksissaan Seneca pohti muun muassa onnellisuutta, elämän tarkoitusta ja ihmisen suhdetta omaan kuolevaisuutensa.
    Teologian tohtori Juhana Torkki on suomentanut Senecan teoksen ”Elämän lyhyydestä.”
    Torkki sanoo, että hämmästyttävää Senecan teksteissä on niiden ajankohtaisuus. Ne puhuttelevat hyvin syvästi myös nykyajan ihmistä.
    Elämän lyhyydestä –teoksessa Seneca toteaa, että aika on ihmisen arvokkain omaisuus ja siksi se pitäisi osata käyttää mahdollisimman hyvin. Senecan mielestä onnellisen elämän ainekset syntyvät elämän ihmeiden uteliaasta tarkastelusta ja oppimisesta, aktiivisesta osallistumisesta yhteiskunnan toimintoihin sekä itsensä hemmottelusta ja nautiskelusta. Senecan mielestä nautiskelu elämän päämääränä on kuitenkin huonoin valinta. Senecan mielestä ihmisen kannattaa ottaa aikansa hallinta omiin käsiinsä, eikä aikaa pidä tuhlata muiden sanelemiin tarkoituksiin. Oman aikansa roomalaisten ihmisten tapa torjua ajatukset kuolemasta ärsytti Senecaa. Hän oli sitä mieltä, että ihmisen pitäisi joka päivä muistaa kuolevaisuutensa koska se kirkastaa elämän arvon ja merkityksen.

  • Yksi sitkeimmistä feminismiin liittyvistä uskomuksista on se, että feministit vihaavat miehiä, sanoo kirjailija Eveliina Talvitie. Talvitie arvelee, että tätä myyttiä pidetään yllä, koska se tehokas keskustelun tyrehdyttäjä. Argumenttina sen kuitenkin huono, koska pelkästään vihan avulla on nykypäivänä vaikea vaikuttaa yhteiskuntaan.
    Eveliina Talvitie korostaa, että feminismin tavoitteena on yksinkertaisesti tasa-arvoisempi yhteiskunta. Täydellisen tasa-arvon saavuttamiseksi on kuitenkin joskus otettava käyttöön ikäviltäkin tuntuvia keinoja, kuten sukupuolikiintiöt.
    Toinen sitkeä feminismiin liitetty myytti on ”ovenavaamismyytti”. Jotkut miehet uskovat, että feminismi hävittää maailmasta herrasmiesmäiset hyvät tavat ja kohteliaisuuden kun tasa-arvosyistä mies ei voi enää edes avata ovea naiselle. Eveliina Talvitien mielestä tämä on absurdi väite, jonka perimmäinen tavoite on vain tappaa keskustelu tasa-arvosta.
    Feminismiin liitettyjä harhakäsityksiä tutkinut Talvitie ei kuitenkaan ihmettele sitä, että monet pitävät feministejä ilottomina tiukkapipoina. Feminismi on kuitenkin vallankumouksellinen liike, ja asioiden muuttaminen vaatii sitä, että pieniäkin epäkohtia otetaan esille. On tarpeen tarkkailla koko ajan missä seksismi ja epäoikeudenmukaisuus pesii.
    -Ehkä feministien pitäisi olla enemmän iloisia ja ylpeitä tiukkapipoja.

  • Valtioiden harjoittama tiedustelu on yhtä vanha ilmiö kuin valtiokin. Jo faaraoiden Egypti ja antiikin Kreikka ja Rooma harjoittivat tiedustelua. 1900-luvun alusta lähtien tiedustelu on kokenut monta murrosta. Lennättimen keksiminen moninkertaisti tiedustelutiedon määrän ja olennaisen tiedon seulominen tietotulvasta tuli entistä tärkeämmäksi. Maailmansotien aikana tiedustelun menetelmät kehittyivät merkittävästi ja tiedustelulla oli suuri vaikutus jopa sotatapahtumien lopputuloksiin.
    Toisen maailmansodan jälkeen tiedustelun päämäärät ovat muuttuneet etenkin länsimaissa. Kun ennen hallitsija pyrki tiedustelun kautta säilyttämään oman valtansa, niin nykyään valtiollisen tiedustelun ensisijaisena tavoitteena on taata kansalaisten turvallisuus sekä ihmisoikeuksien ja demokratian toteutuminen.
    Rikoskomisario Mikko Porvali on perehtynyt tiedustelun värikkääseen historiaan. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Helsingin Sanomien omistajilla Eljas ja Aatos Erkolla olivat vahvat suhteet USA:han ja Englantiin. Myös poliittisesti Erkot olivat vahvasti suuntautuneita länteen ja läntisiin arvoihin. Kuitenkin kylmän sodan aikana Erkot joutuivat sovittamaan maailmankuvansa Kekkosen ajan realiteetteihin.

    Vuoden 1956 presidentin vaalien alla Eljas Erkko vastusti Kekkosta ja tämä antipatia näkyi Helsingin Sanomien sivuilla.

    Eljas Erkko halusi vähentää Neuvostoliiton vaikutusta julkaisemalla Helsingin Sanomissa läntisten uutistoimistojen uutisia. Erkko toi Suomeen myös Valitut Palat ja Aku Ankan.

    Vaaran vuosina Helsingin Sanomat ei arvostellut suoraan Neuvostoliittoa mutta muista itäblokin maista saatettiin kirjoittaa hyvin kriittisesti.

    Filosofian tohtori Aleksi Mainio on tutkinut Erkon dynastian suhdetta Suomen politiikkaan ja sen vaikutusta suomalaiseen mediaan.

    Toimittajana on Kalle Haatanen.

  • Kotirintaman työvoimapula ja vaikea elintarviketilanne pakottivat Suomen jatkosodan aikana siirtämään tuhansia venäläisiä sotavankeja töihin maatiloille. Vangeille tällainen komennus oli yleensä onnenpotku. Maataloissa olot olivat inhimillisemmät kuin vankileirillä ja siellä sai kunnon ruokaa.

    Vaikka valvovat viranomaiset antoivat tiukkoja ohjeita vankien kohtelusta, suhtautuivat isäntäperheet vankeihin mutkattomasti. Joskus vangista tuli lähes perheenjäsen tai jopa rakastettu. Sodan loputtua monessa perheessä yritettiin anoa, että tuttu vanki saisi jäädä Suomeen.
    Ira Vihreälehto on tutkinut suomalaisten ja maatöihin sijoitettujen sotavankien suhteita. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Oikeudenmukaisuuden tarpeesta ollaan yleensä yhtä mieltä. Mutta kun ruvetaan määrittelemään, mitä oikeudenmukaisuus on, törmätään nopeasti hyvin erilaisiin käsityksiin. Yhdelle oikeudenmukaisuus tarkoittaa ehdotonta yksityisomaisuuden suojaa, toiselle taas laajaa yhteisvastuuta. Viime aikoina Suomessakin oikeudenmukaisuuden moninaisuus on tullut esille aina kun on keskusteltu siitä, millainen nykyajan hyvinvointivaltion tulisi olla. Aalto yliopiston johtamisen filosofian professori Matti Häyry on pohtinut oikeudenmukaisuuden ja liberalismin suhdetta. Jos oikeudenmukaisuuden nimissä suhtaudutaan suvaitsevasti esimerkiksi toisiin uskontoihin niin pitääkö hyväksyä myös toisten vapautta rajoittamaan pyrkivät uskonnot? Kalle Haatasen ohjelmassa pohditaan oikeudenmukaisuuden ominaispiirteitä ja vapauden ja oikeudenmukaisuuden vaikeaa suhdetta.

  • Sosiologi Erving Goffmanin mukaan sosiaalinen kanssakäyminen on esittämistä. Me esitämme itseämme eri tavoin eri tilanteissa yhteiskunnan näyttämöillä. Me yritämme saada aikaan hyvä vaikutelma, jotta saisimme edistettyä pyrkimyksiämme.
    Yhteiskuntatieteiden tohtori Sari Kuusela on sitä mieltä, että työyhteisön tilaa ja rakennetta voi tutkia dramaturgian keinoin. Jokaisessa työyhteisössä syntyy jatkuvasti lukuisia tarinoita, jotka kertovat paljon siitä, miten yhteisö voi ja mihin suuntaan se on kehittymässä. Me jäsennämme maailmaa tarinoiden ja kertomusten kautta ja jaamme mielellämme näitä tarinoita muille. Klassisten tarinoiden roolit toistuvat usein myös työyhteisöjen sisäisissä tarinoissa. Jokaisella yhteisöllä on omat sankarinsa, auttajansa ja vastustajansa ja on voittajia ja häviäjiä. Sari Kuusela on työelämän ja johtamisen asiantuntija. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Suomalaisen tiedepolitiikan arvomaailma on ollut viime vuosien ajan murroksessa, sanoo Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Sari Kivistö.

    Nykyään korostetaan dynaamisuutta ja ketteryyttä ja yliopistolaitosta pidetään vanhanaikaisena.
    Kuitenkin monet tutkimuksen prosessit ovat väistämättä hitaista ja tieteen vaikutustakin voimaan usein arvioida vain pitkällä aikavälillä. Varsinkin humanististen aineiden ominaispiirre on se, että niissä tavoitellaan tietoa ja totuutta itsearvoisina eikä välttämättä pyritä ratkaisemaan ongelmia. Kaikkea tutkimusta ei voi tuotteistaa.

    Kivistön mukaan tutkijoiden tulee osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun mutta heidän pitää osallistua siihen kriittisesti ja omilla ehdoillaan.

    Nykyajan tiedepolitiikka pyrkii moniin tavoin rajoittamaan akateemista vapautta. Tieteeltäkin vaaditaan tiukkaa profiloitumista, brändäämistä ja painopisteiden hakemista. Tämä kaventaa tutkimuksen moninaisuutta ja rikkautta.

    Kirjallisuuden tutkija Sari Kivistö on pohtinut akateemisen sivistyksen perusluonnetta, merkitystä ja arvoa sekä Suomen tiedepoltiikkaa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Suomalaisten enemmistö haluaisi kuolla kotonaan. Tämä toive ei useinkaan toteudu, sillä suurin osa suomalasista kuolee nykyään hoitolaitoksessa. Terho-kodin lääkäri Juha Hänninen sanoo, että monikaan ei kuitenkaan tiedä oikeasti, mitä kotona kuoleminen merkitsee. Usein voi olla niin, kuolevan viime toiveet ja tarpeet voidaan paremmin toteuttaa asiantuntevassa hoitolaitoksessa.
    Työskentely kuoleman läheisyydessä saattaa muuttaa ihmisen näkökulmaa elämään, pitkään saattohoitotyötä tehnyt Juha Hänninen pohtii. Kuolevat ihmiset ovat usein mukavia. He puhuvat tärkeistä asioista ja haluavat selvittää asioita. Pienet, mitättömät asiat menettävät silloin merkityksensä.
    Juha Hänninen on nähnyt monta kuolemaa ja hän pohtinut kuolemaa monelta eri näkökannalta. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Kun Minna Eväsoja opetteli japanilaista kalligrafiaa, hän joutui tekemään pelkää suoraa viivaa kuusi kuukautta. Japanilaisessa kulttuurissa muoto on hyvin tärkeä. Kun ihminen osaa tehdä muodon mahdollisimman täydellisesti niin se samalla myös vapauttaa mielen. Saman kuvion ja liikkeen loputonta toistamista ei Japanissa pidetä luovuutta tai yksilöllisyyttä kahlitsevana toimintona. Oma persoonallisuus tulee lopulta kuitenkin tiukan klassisen muodon läpi. Tämä ajattelu sisältyy paitsi kalligrafiaan myös muihin klassisiin japanilaisiin taidemuotoihin, muun muassa teetaiteeseen.
    Japanissa estetiiikka ja filosofia kulkevat käsi kädessä. Estetiikka, filosofia ja myös taidehistoria limittyvät toisiinsa. Myös uskonnolla merkittävä rooli tässä yhteydessä.
    Japanilainen käsitys opetuksesta ja oppimisesta poikkeaa länsimaisesta pedagogiikasta. Opettajat ovat hyvin tärkeitä auktoriteetteja mutta silti opettaja on parhaimmillaankin vain suunnannäyttäjä. Oppilaan on itse löydettävä ja sisäistettävä oikea tieto. Tärkeämpää kuin itse tieto on se, että ymmärtää oma tietämyksensä rajat. Tärkeää on siis tietää, mitä ei vielä tiedä. Oppiminen on lopulta tutkimusmatka minuuteen.
    Filosofian tohtori Minna Eväsoja on perehtynyt japanilaiseen filosodiaan ja klassisiin taiteisiin. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Arjen ja mikrohistorian tutkimus on suosittu tutkimussuunta tällä hetkellä myös antiikin tutkimuksessa. Antiikin Rooman ajan kirjallisista lähteistä voi löytää vieläkin uutta tietoa esimerkiksi perhesuhteista, kansalaisten moraalikäsityksistä ja tapakulttuurista.
    Filosofian tohtori Jussi Rantala on perehtynyt antiikin Rooman valta- ja moraalikäsityksiin. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

    Antiikin Rooman perheissä isällä oli vahva rooli. Isä oli perheen juridinen pää ja pojat yleensä seurasivat isäänsä virkauralla. Naisten tehtävänä oli huolehtia kotitaloudesta eikä heillä ollut juuri mahdollisuuksia toimia julkisessa elämässä. Vain uskonnollisissa riiteissä naisilla on omat roolinsa.
    Tytöt naitettiin hyvin nuorina, jopa 12-vuotiaina. Roomalaista perhe-elämää leimasi sekin, että hyvin usein lapset kokivat jo pieninä vanhempiensa kuoleman, koska eliniät olivat lyhyitä.

    Rooman aikana orjien asema saattoi vaihdella hyvin paljon. Suurin osa orjista oli hyvin alistetussa asemassa ja heidän kohtelunsa oli huonoa. Oppineet orjat saattoivat päästä hyviin asemiin, esimerksiksi kotiopettajiksi. Tällöin heitä saatettiin pitää jopa perhenjäseninä. Vaurastunut orja saattoi jopa ostaa itsensä vapaaksi.

    Antiikissa seksuaalisuus käsitettiin aivan eri tavoin kuin meidän aikanamme. Miesten väliset seksisuhteet olivat yleisiä eikä niitä pidetty mitenkään erityisenä seksuaalisena suuntauneisuutena. Seksi oli vapaille miehille yhtä arkinen asia kuin ruoka tai juoma.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä