Kuusi kuvaa

Aurinkoinen Marianne Heikkilä edistää hyvinvointia monessa roolissa

  • 43 min
  • toistaiseksi

Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä on ehtinyt toimia jo monessa roolissa ja ammatissa elämänsä aikana. Nykyisen työn ohessa hän tekee useammassa paikassa vapaaehtoistyötä, toimii pappina, sijaisäitinä sekä äitinä omille lapsilleen.

Hänet headhantattiin Kirkon Ulkomaanavun palveluksesta äitiysloman aikana Marttojen keulakuvaksi, vaikka ruuanlaitto ja kotitalous eivät olleet hänen vahvuuksiaan ollenkaan. Mariannen aurinkoinen pappisolemus saa kiitosta, sillä hänellä on hyvin lämmin ja mutkaton tapa kohdella muita.

Marttaliitto on suuri jäsenjärjestö, joka tekee hyvin konkreettista arkeen liittyvää työtä. Marianne toivoo olevansa sellainen johtaja, joka antaa muille tilaa loistaa ja toteuttaa itseään.

Seitsemän vuotta Marttaliiton pääsihteerinä on vaikuttanut Marianne Heikkilän arkeen. Hän on oppinut arvostamaan kädentaitoja kuten ruuanlaittoa, siivoamista ja vaatteiden huoltoa. Nyt Martat ovatkin ajan trendien ytimessä kun puhuvat kotoilun taidoista. Tänä päivänä he opettavat myös kestävää kehitystä.

– Martoissa ajatellaan, että uuden oivaltamisen mahdollisuus on tärkeää. Kaikkia sellaisia taitoja, jotka vahvistavat arjenhallintaa ja hyvää elämää, voi opetella. Oman elämän hallitseminen tuo turvallisuuden tunnetta, toivoa ja näköalaa, eikä silloin ole koskaan yksin elämässään. Marttojen yksi slogan onkin ”Elämä on parasta itse tehtynä”, kuvailee Marttojen energinen johtaja.

Marianne Heikkilän omat vanhemmat työskentelivät muodin ja vaatteiden parissa Mariannen isoäidin Kaisu Heikkilän vaatetehtaassa. –Vanhempani olivat toki kotona, mutta henkisesti etänä. Lapsuuden tärkeimpiä henkilöitä olivat kotiapulaiset, jotka eivät olleet äidinkorvikkeita, vaan suorastaan äitejä. He hoitivat kodin, tekivät ruuan, hakivat lapset koulusta ja piirsivät ja lukivat meille lapsille, hän muistelee.

– Tärkeä henkilö elämässäni on ollut isän äiti, Kaisu Heikkilä. Hänellä oli aikaa myös minulle, kertoo Marianne onnellisena. - Mummoni oli minulle turva ja toivo ja vahvan naisen esikuva, joka pyöritti yritystään, toimi naisrotareissa ja erilaisissa järjestötehtävissä sekä näytti miten maailmaa voi parantaa ja epäkohtiin puuttua.

Kun Marianne voitti kauneuskilpailuissa matkan Pariisin, oli mummo ainoa, joka ehti Mariannen seuraksi matkalle. – Kun hän vei minut Pariisissa revyteatteri Moulin Rougeen katsomaan alastomia can can -tanssijoita, ajattelin että onpa minulla rajoja rikkova isoäiti.

Mariannen äiti, Roswitha Möhring oli 1960 - ja 1970 – luvuilla paljon julkisuudessa malliuransa vuoksi, joten julkisuus on tullut Marianne Heikkilälle tutuksi lapsesta lähtien. - Äiti opetti minulle miten puhun kameralle ja miten kävelen muotinäytöksissä. Äidin kontaktien avulla pääsin myös Yleisradioon töihin. – Toimin tv-juontajana ja sain hyvän journalistisen kokemuksen, hän iloitsee.

- Nykyään pidämme paljon yhteyttä äidin kanssa, vaikka hän asuu kaukana Lieksassa.

Marianne sanoo olevansa kiitollinen hyvistä isovanhemmistaan. Hän iloitsee siitä, että myös hänen lapsillaan on myös läsnä olevat isovanhemmat. Isovanhempien merkitys lapselle on tärkeä, jos suhde saa syntyä. 

-  Olen kiitollinen, että anoppi ja appi ovat antaneet meidän lapsille mummolan.  Läsnäolon lisääminen on ollut myös meidän tavoitteena omien lastemme suhteen.

Lähetykset

  • la 23.9.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • André Noël Chaker on kanadanranskalainen juristi, liikemies, tunnettu puhuja ja monipuolinen taiteilija. Hän on toiminut Suomessa eri organisaatioissa ja vapaana kouluttajana lähes 30 vuotta. Hänet tunnetaan positiivisena, suomalaisia arvoja kunnioittavana puhujana, joka rohkaisee ja ravistelee kuulijoita etsimään uusia ulottuvuuksia itsestään. Hän ei tyydy siihen, että suutarin pitäisi pysyä lestissään. Siksi hän itse laulaa, juontaa, kirjoittaa viihteellisesti sävytettyjä kirjoja ja harjoittaa silti huippujuristin ammattiaan.

    Ohjelma kertoo värikkäästä, ei kovin helposta taustasta nousseen, monikulttuurisen, miehen elämästä henkilökohtaisten valokuvien kautta. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Säveltäjä Olli Kortekangas on aina ollut kiinnostunut ihmisen äänestä. Tuorein ihmisäänen ja musiikin kokonaisuus on Tampere-talossa 16. helmikuuta kantaesitettävä ooppera Veljeni vartija, joka kertoo sisällissodasta Tampereella. Olli Kortekangas on uransa aikana säveltänyt toistasataa teosta, joihin kuuluu muun muassa orkesterimusiikkia, kuoro- ja kamarimusiikkia sekä kahdeksan oopperaa. Ratkaisevin askel säveltäjän uralla oli kohtaaminen säveltäjä Einojuhani Rautavaaran kanssa. Säveltäjän elämän kuutta kuvaa on selaamassa toimittaja Lisa Enckell.

  • Elokuvientekijä Taru Mäkelä oppi lukemaan elokuvajulisteiden avulla ja ne myös opettivat hänelle tiivistämisen taidon. Viime vuodet hän on elokuvatyönsä rinnalla kamppaillut syövän kanssa ja kolmen syöpää sairastaneena hänen tavoitteensa on nyt, että hänestä tulee vanha nainen. Taru Mäkelä on merkittävän suomalaisen elokuvasuvun lapsi ja elokuvien myötä jo varhain lapsuudessa hän oppi näkemään arkitodellisuuden toisenlaisena. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Tanssija ja koreografi Jens Walentinsson on yksi modernin tanssin uranuurtajista Suomessa. Kun Jorma Uotinen Pariisista palattuaan perusti Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän, Walentinsson oli tanssijana mukana Uotisen legendaarisissa produktioissa (1980 – 1989), jotka kiersivät ympäri Eurooppaa. Uranuurtaja Walentinsson oli myös Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön tanssin lehtorina (1992 - 2005). Hänet tunnetaan monimuotoisista töistään eri taiteilijoiden kanssa ja omista koreografioistaan Suomen teattereissa. Taiteellisuus kukoistaa myös keittiössä. Kuulemme Jens Walentinssonin värikkäästi liikkuvasta elämästä kuuden valokuvan kautta. Toimittaja Sini Sovijärvi.

  • Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Maria-Anna Auviselle uskontojen välinen vuoropuhelu ja rauhantyö ovat arkipäivää. Feministiteologina hänelle ihmisoikeuksien puolustaminen ja naisten aseman esiin nostaminen niin kirkoissa kuin yhteiskunnassa ovat olleet aina tärkeitä. Afrikassa työskennellessään Auvinen sai oppia että ihminen ei ole ihminen yksin, vaan ihmisyys on jaettu ominaisuus. Jos yrittää olla ihminen yksin, ei esimerkiksi tervehdi tai ota huomioon toista ihmistä, eli kieltää toisen ihmisyyden, menettää samalla omansa, korostaa Mari-Anna Auvinen. Toimittajana on Lisa Enckell.

  • Tampereen taidemuseon ja vasta perustetun Muumimuseon johtaja Taina Myllyharjua on kiinnostanut kuvataide ihan pienestä pitäen. Lapsuudessaan Raumalla hän piirsi paljon yhdessä Tiina-siskonsa kanssa sekä kävi maamme ensimmäistä kuvataidekoulua. "Sain historiasta ja kuvaamataidosta kympin koulussa, joten ehkä nämä olivat enteitä siitä, että tarvitsen kumpaakin elämässäni."

    Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Suomen "viralliseksi Muumimammaksi" hän ei olisi kuvitellut tulevansa. Hän piti kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen suuri Star Trekin fani. Lapsuuteen liittyi vahva nallekarhujen keräilyvaihe ja hän omistaa edelleen siskonsa kanssa suuren kokoelman nallepehmoleluja.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Professori, kuvataiteilija, graafikko, animaatioelokuvataiteilija ja kirjailija Riitta Nelimarkka tunnetaan huikeasta, värikylläisestä ja materiaaleja kokeilevasta taiteestaan. Hänen yhdessä miehensä Jaakko Seeckin kanssa työstämä Seitsemän veljestä (1979) oli ensimmäinen pitkä, kotimainen animaatioelokuva. Siitä valmistui 2011 ranskankielinen versio, jota on esitetty elokuvafestivaaleilla eri maissa. Suomen juhlavuotena 2017 valmistui Riitta Nelimarkan isoisästä Eero Nelimarkasta työstämä dokumenttielokuva.

    Riitta Nelimarkan taiteessa toistuvat, sympaattiset otukset ovat muunnelmia hahmosta nimeltä Elise, joka on vapaa, kokeileva, ihmettelevä ja kyseenalaistava eli hänen alter egonsa. Nosce te ipsum (tunne itsesi) on Riitta Nelimarkan keskeisiä tunnuslauseita. Kansainvälisesti tunnettu kuvataiteilija kertoo elämästään keskeisten valokuvien kautta Helsingin Marjaniemessä, värejä räiskyvässä ateljeekodissaan meren rannalla.

    Ohjelman on toimittanut Sini Sovijärvi.

  • Nuotio on yksi hienoimmista lämmönlähteistä. Sillä voi kypsentää hiilloksella, siinä voi loimuttaa, käristää tai valmistaa ruokaa astiassa. Tuli on lähentävä elementti. Se on vähän kuin keittiö, jossa on aina hauskimmat jutut, nauraa keittiömestari Markus Maulavirta, joka 50-vuotiaana irtisanoutui ravintolatyöstä ja lähti Lappiin eräoppaaksi.

    Markus Maulavirta intohimo puhtaisiin raaka-aineisiin syttyi nuorena kokkina, kun hän työskenteli Michelin-tähdenkin saaneessa ravintola Georgessa. Lähiruuan puolestapuhujana hän iloitsee suomalaisesta ruuasta, joka on hieno valttikortti maailmalla. Suomalaisessa ruokakulttuurissa on menty askel eteenpäin, sillä aistit on päästetty valloilleen ja nautiskelu sallitaan, iloitsee Maulavirta. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi on tehnyt koko työuransa Punaisessa Ristissä. Tie avustusjärjestöön vei nuorena sattumalta, mutta sille tielle hän jäi. Yhdessä tekemisen aatos koukutti hänet mukaansa. Katastrofista toiseen kulkeminen ei ole saanut häntä turhautumaan. Hän keskittää energiansa aina siihen, mitä pystytään tekemään eikä siihen, mihin ei voida vaikuttaa. Joulun hän viettää rauhassa perheensä kanssa Valkeakosken kodissaan, mikäli mikään katastrofi ei vie häntä juuri silloin avustusoperaatioon. Kalle Löövin tapasi Sari Valto.

  • Turun vanhan keskusta ja Turun tuomiokirkon seudun joenvarsi ovat olleet arkkitehti Benito Casagranden elämässä monella tapaa merkityksellisiä. Pikkupoikana joenranta tarkoitti paikkaa, missä hän leikki ystävänsä Keijo Ketosen kanssa. Valmistuessaan kiitettävillä arvosanoilla arkkitehdiksi Benito Casagrande ihastui vanhaan suurtoriin ja historialliseen jokimiljööseen ja teki siitä diplomityönsä. Monet diplomityössä ehdotetut ajatukset ovat 40 vuoden jälkeen käyneet toteen. Yksi hänen näkyvimmistä töistään on Turun Hansakorttelin kauppakeskuksen suunnittelu.

    Benito Casagranden merkityksellisemmät elämänvaiheet kulminoituvat joen rannassa olevaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennukseen, jonka turkulaiset tuntevat Ingmanin talona. Benito Casagranden isoisä Antonio Casagranden piti samaisessa talossa 1900-luvun alussa piskuista lelukauppaa. Casagranden ansiosta rakennus kunnostettiin museoviraston valvonnassa ja nykyään talo tunnetaan Casagranden talona. Ikkuna ikkunalta ja metri metriltä Benito Casagrande hankki talon omistukseensa ja sinne rakennettiin hänen toivomuksestaan katolinen kappeli. Hän toivoo tulevansa puolisonsa kanssa myös haudatuksi sinne.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Sota-aikana lasten elämässä oli vähän leikkiä, sillä arki oli täynnä töitä ja huolia. Lähes 80 vuotta sitten evakkomatkalle lähtenyt Kaarina Peltola on entinen lotta ja aina avulias sotaveteraani. Talvisodan alkaaessa vain 13-vuotias Kaarina Peltola osallistui monenlaisiin töihin pikkulottana sekä talvi- että jatkosodan aikana. Mieluisimpia töitä hänestä oli leipominen. Hänen tuli myös ommella lumipukuja, viljellä hyötykasveja, auttaa kotiaskareissa ja huolehtia pienemmistä sisaruksistaan. Ohjelman on toimittanut rita Trötschkes.

  • Hyppäys solistin tehtävästä oopperan johtoon oli Lilli Paasikivelle mahdollisuus, johon piti tarttua heti, vaikka laulajan uralla oli ja on vielä paljon tarjolla. Laulamista hän ei kiireenkään keskellä ole jättänyt vaan esiintyy syksyn aikana isoissa tehtävissä mm. Yhdysvalloissa ja Japanissa.

    Suomen kansallisooppera on mullistusten keskellä kun sekä pääjohtaja, että baletin johtaja vaihtuvat. Siihen liittyy hänen ajatuksissaan sekä haikeutta, että kiehtovia mahdollisuuksia.

    Hallintotyöt eivät Lilli Paasikiveä ahdista. Haasteet on tehty voitettaviksi. Jos rahat ovat tiukassa, pitää toiminta sopeuttaa sen mukaan. Lilli korostaa, että hän on diplomi-insinöörin tytär ja arvostaa tehokkaita ratkaisuja. Hänen ihanteensa on myös renessanssi-ihminen, jolta löytyy monenlaista osaamista.

    Ohjelman Lilli Paasikiven kuudesta kuvasta on toimittanut Ari Meriläinen.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä