Kuusi kuvaa

Aurinkoinen Marianne Heikkilä edistää hyvinvointia monessa roolissa

  • 43 min
  • toistaiseksi

Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä on ehtinyt toimia jo monessa roolissa ja ammatissa elämänsä aikana. Nykyisen työn ohessa hän tekee useammassa paikassa vapaaehtoistyötä, toimii pappina, sijaisäitinä sekä äitinä omille lapsilleen.

Hänet headhantattiin Kirkon Ulkomaanavun palveluksesta äitiysloman aikana Marttojen keulakuvaksi, vaikka ruuanlaitto ja kotitalous eivät olleet hänen vahvuuksiaan ollenkaan. Mariannen aurinkoinen pappisolemus saa kiitosta, sillä hänellä on hyvin lämmin ja mutkaton tapa kohdella muita.

Marttaliitto on suuri jäsenjärjestö, joka tekee hyvin konkreettista arkeen liittyvää työtä. Marianne toivoo olevansa sellainen johtaja, joka antaa muille tilaa loistaa ja toteuttaa itseään.

Seitsemän vuotta Marttaliiton pääsihteerinä on vaikuttanut Marianne Heikkilän arkeen. Hän on oppinut arvostamaan kädentaitoja kuten ruuanlaittoa, siivoamista ja vaatteiden huoltoa. Nyt Martat ovatkin ajan trendien ytimessä kun puhuvat kotoilun taidoista. Tänä päivänä he opettavat myös kestävää kehitystä.

– Martoissa ajatellaan, että uuden oivaltamisen mahdollisuus on tärkeää. Kaikkia sellaisia taitoja, jotka vahvistavat arjenhallintaa ja hyvää elämää, voi opetella. Oman elämän hallitseminen tuo turvallisuuden tunnetta, toivoa ja näköalaa, eikä silloin ole koskaan yksin elämässään. Marttojen yksi slogan onkin ”Elämä on parasta itse tehtynä”, kuvailee Marttojen energinen johtaja.

Marianne Heikkilän omat vanhemmat työskentelivät muodin ja vaatteiden parissa Mariannen isoäidin Kaisu Heikkilän vaatetehtaassa. –Vanhempani olivat toki kotona, mutta henkisesti etänä. Lapsuuden tärkeimpiä henkilöitä olivat kotiapulaiset, jotka eivät olleet äidinkorvikkeita, vaan suorastaan äitejä. He hoitivat kodin, tekivät ruuan, hakivat lapset koulusta ja piirsivät ja lukivat meille lapsille, hän muistelee.

– Tärkeä henkilö elämässäni on ollut isän äiti, Kaisu Heikkilä. Hänellä oli aikaa myös minulle, kertoo Marianne onnellisena. - Mummoni oli minulle turva ja toivo ja vahvan naisen esikuva, joka pyöritti yritystään, toimi naisrotareissa ja erilaisissa järjestötehtävissä sekä näytti miten maailmaa voi parantaa ja epäkohtiin puuttua.

Kun Marianne voitti kauneuskilpailuissa matkan Pariisin, oli mummo ainoa, joka ehti Mariannen seuraksi matkalle. – Kun hän vei minut Pariisissa revyteatteri Moulin Rougeen katsomaan alastomia can can -tanssijoita, ajattelin että onpa minulla rajoja rikkova isoäiti.

Mariannen äiti, Roswitha Möhring oli 1960 - ja 1970 – luvuilla paljon julkisuudessa malliuransa vuoksi, joten julkisuus on tullut Marianne Heikkilälle tutuksi lapsesta lähtien. - Äiti opetti minulle miten puhun kameralle ja miten kävelen muotinäytöksissä. Äidin kontaktien avulla pääsin myös Yleisradioon töihin. – Toimin tv-juontajana ja sain hyvän journalistisen kokemuksen, hän iloitsee.

- Nykyään pidämme paljon yhteyttä äidin kanssa, vaikka hän asuu kaukana Lieksassa.

Marianne sanoo olevansa kiitollinen hyvistä isovanhemmistaan. Hän iloitsee siitä, että myös hänen lapsillaan on myös läsnä olevat isovanhemmat. Isovanhempien merkitys lapselle on tärkeä, jos suhde saa syntyä. 

-  Olen kiitollinen, että anoppi ja appi ovat antaneet meidän lapsille mummolan.  Läsnäolon lisääminen on ollut myös meidän tavoitteena omien lastemme suhteen.

Lähetykset

  • la 23.9.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Pietarsaarelainen arktisen Nanoq-museon johtaja Pentti Kronqvistin elämän on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia seikkailuja, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavarojaan on koeteltu. Kesäkuussa 80 vuotta täyttävä Kronqvist ponnisti lapsuutensa köyhyydestä pelottomaksi napapiiriretkeilijäksi ja sitkeäksi museonjohtajaksi, joka osaa unelmoida ja toteuttaa unelmiaan. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Pentti Kronqvistin Pietarsaaren vanhassa kaupungissa.

  • Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan kevät on ollut hektinen. Kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet käsi kädessä kun hän on valmistellut kuraattorina Mäntän kuvataideviikkoja ja tiedottajana Kajaanin runoviikkoja. Roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona ovat eläneet sulassa sovussa samassa henkilössä jo vuosia. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Halmetojan hänen omassa galleriassaan Helsingissä.

  • Koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän nuoruudessaan kävi katsomassa baletti-esityksiä, hän itki lähes aina, sillä tanssijan ura ei silloin ollut mahdollinen. Kaipaus tanssin pariin oli kuitenkin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta. Toimittaja Lisa Enckell tapasi syntymäpäiviensä kynnyksellä olevan tanssitaiteilijan.

  • Ranualainen Markku Kuha kaipaa entisaikojen yhteisöllisyyttä ja elävää maaseutua. Hänen mielestään ihmiset ovat hukanneet aitouden ja yhteyden luontoon, mutta muutos parempaan on onneksi käynnissä. Kuha on biodynaaminen maanviljelijä, joka elää ja työskentelee kotitilallaan Ranualla. Elämää ja työtä rytmittävät luonnon ja taivaankappalaiden kiertokulku, ja kierrossa tilalla ovat myös ravinteet. Ruoka tulee omasta maasta, ja se, mikä ei ihmisille kelpaa, menee eläimille. Markku Kuhan mielestä ihminen on sitä mitä hän syö, ja terve ravinto pitää myös ihmisen terveenä ja onnellisena. Hänen mielestään siinä piilee ratkaisu moniin ongelmiin.

    Ohjelman on toimittanut Sandra Järvenpää.

  • Helsingin hiippakunnan uutta piispaa, Teemu Laajasaloa, kiinnostavat teologia ja tavallisen ihmisen elämä. Kiinnostus eettisiin kysymyksiin vei nuoren uskonnonopettajan aikoinaan teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän päätyi sittemmin myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Valinta piispaksi on tuonut eteen uudenlaisia vaativia tehtäviä ja haastavia tilanteita. Julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi piispan Helsingin tuomiokapitulissa.

  • Suomentaja Kersti Juvan lapsuudenkodin seiniä reunustivat kirjahyllyt. Isä kertoi jännittäviä tarinoita ja rikas suomen kieli kuului eri puolilta Suomea tulleiden kotiapulaisten puheessa. Kirjastokortin saatuaan Juva ei tehnyt muuta kuin luki. Sittemmin Juvan työpöydän kautta ovat valmistuneet suomeksi Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut brittiläiset merkkiteokset. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskuntaan on haluttu muutosta. Opiskeluaikana Juva lähti mukaan vasemmistolaiseen liikkeeseen. Välit liikkeeseen kuitenkin katkesivat, kun Juva tuli ulos kaapista ja sitä ei vasemmistolaisessa opiskelijajärjestössä hyväksytty. Luonteva vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Juva on ollut nyt vuoden naimisissa pitkäaikaisen puolisonsa kanssa.

    Ohjelman on toimittanut Aino Saarenmaa.

  • Oopperalaulaja ja valtiotieteilijä Sören Lillkung on elämänsä varrella laulanut niin perinteistä oopperaa Suomen Kansallisoopperassa, kuin nykyoopperaa Kokkolan oopperatuotannoissa. Tunnetuksi hän on kuitenkin tullut erityisesti musikaalirooliensa kautta muun muassa Les Miserablesin poliisipäällikkö Javertina. Pitkään hän on toiminut myös ammattikorkeakoulu Novian yksikönjohtajana Pietarsaaressa ja lisäksi kuoronjohtajana. Nyt hän aloittaa erään Suomen merkittävimpiin kulttuurin tukijoihin kuuluvän säätiön, Svenska Kulturfondenin ensimmäisenä toimitusjohtajana. Toimittaja Lisa Enckell tapasi hänet Pietarsaaren seudun musiikkiopistossa.

  • Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on aina luonut omat työpaikkansa. Myös halu tehdä kokonaisvaltaisesti musiikkiteatteria synnytti ensin Ooppera Skaalan ja sittemmin Musiikkiteatteri Kapsäkin. Parhaillaan häntä työllistää Suomalainen kamariooppera. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan,suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. Parhaimmillaan Ami sanoo olevansa juuri live-artistina. Ura jatkuu nyt uuden musiikkigenren myötä. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Ihmisen alkuperäisin ilmaisumuoto on laulu. Näin ajattelee muusikko Heikki Laitinen, joka elämänsä varrella on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan valokuviensa parissa.

  • Graafikko Virpi Talvitie pitää eniten tarinan ja tunnelman kuvittamisesta, ei niinkään hahmojen luomisesta. Hän on kuvittaja ja graafikko, joka tekee kuvia niin lapsille kuin aikuisille. Talvitie on kuvittanut paljon lastenkirjoja, kuten Maukkaa ja Väykkää, mutta myös aikuisten lyhytproosaa ja runoantologioita. Hänelle on tärkeää vaihtaa maiemaa ja siksi hän vie työt välillä mukanaan matkalle Italiaan. Hän nauttii maan kauneudesta ja sieltä hän saa kuviin uusia vaikutteita. Kuvittajan työ aiheuttaa Talvitielle joskus kiukkua, joita hän päästää ulos käsitöiden avulla. Kodistaan hän on luonut poikkeuksellisen värikkään ympäristön itselleen ja perheelleen.

    Virpi Talvitien seurana elämän tärkeitä kuvia katselee toimittaja Teresia Jokinen.

  • Kirjailija ja tutkija Virpi Hämeen-Anttila on kokenut elämänsä aikana monenlaista kasvutarinaa. Vaikenevasta ja ujosta tytöstä tuli sanojen käytön mestari. Itseään vihaavasta teinistä tuli ilon ja rakkauden puolestapuhuja.Erakkoelämää viettäneestä tutkijasta tuli esiintymiskykyinen ja sosiaalinen vaikuttaja. Pelokkaana hiirenä itseään pitäneestä tytöstä kasvoi rohkeasti Intian ihmispaljoudessa liikkuva nainen, joka ei myöskään pelkää enää vastoinkäymisiä, vaan näkee ne eteensä tulleina ratkottavina haasteina.

    Virpi Hämeen-Anttila on julkaissut lukuisia romaaneja ja tekee parhaillaan Helsingin yliopistoon väitöskirjaa vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hänet tapasi valokuvien katselemisen merkeissä toimittaja Sari Valto.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä