Radio Suomi Rovaniemi

Tenon lohisoppa kuohuu 2 - Yhteenveto kiistellystä Tenon säännöstä

  • 7 min
  • toistaiseksi

Tenon kalastussäännöllä yritetään suojella Tenon lohta mutta se on vaikeaa, sillä Tenon varrella monien ihmisryhmien edut törmäävät eikä asiaa auta yhtään, että kiistellään kalasta, joka on aina ollut riitaisin asia maailmassa.

Professori Pekka Sammallahti sanoo, että eturyhmiä on useita: paikalliset saamelaiset ja yrittäjät, luonnonsuojelijat ja turistikalastajat. Tenon lohisoppaa hämmentävät myös suomalaiset, joilla on ehdottomia mielipiteitä saamelaisista, vaikka eivät aina edes ymmärrä, mistä puhutaan. Toimittaja: Tapani Niemi.

Lähetykset

  • ke 2.8.2017 16.42 • Yle Areena

Jaksot

  • Romaani Katri Valan ja Olavi Paavolaisen vaiheista sotakeväänä 1942 on haikeuden täyttämä kuvaus nuoruudesta ja unelmista. Katria vaivaa parantumaton keuhkotauti, samoin huoli perheestä ja sodan uhreista. Pommejakin enemmän helsinkiläiset pelkäävät puhua. Katrin lähipiiri ryhtyy uhkarohkeasti vastarintaan rauhan puolesta. Kameleonttimainen Olavi pakenee sodan ristiriitoja omiin muistoihinsa. Hän haluaa vielä kerran tavata nuoruudenystävänsä Katrin ja pelastaa tämän viimeiset runot. 1920-luvulla Katri ja Olavi elivät valon juhlaa, mutta nälkätalvena 1942 suursodan synkkä varjo pimentää koko Euroopan. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Otava)

  • Sensuuri on iskenyt populaarimusiikkiin sen satavuotisen historian aikana joka puolella maailmaa. Se ei ole ainoastaan totalitarististen järjestelmien vaan myös länsimaisten demokratioiden todellisuutta. Levyjä on kielletty niin politiikan, uskonnollisen puhdasoppisuuden kuin sodan takia. Milloin on haluttu rajoittaa seksiin, huumeisiin tai alkoholiin liittyviä tekstejä, milloin motiivit ovat olleet puhtaasti rasistisia.

    Musiikkitoimittaja Jake Nymanin kirjoittama 'Kielletyt levyt' kuljettaa lukijaansa maailman ympäri toinen toistaan erikoisempiin kieltotapauksiin 1920-luvun Yhdysvalloista natsi-Saksaan ja Euroopan rautaesiripun taakse. Eikä sensuurin aika missään nimessä ole ohi.

    Suomea koskeva luku kuvaa, kuinka meillä sensuurin vaikuttimena oli paitsi yleinen moralismi myös ulkopolitiikka. Kiinnostavat arkistolöydöt todistavat surkuhupaisasta mekanismista, jolla musiikkia kiellettiin itsevaltaisin päätöksin.

    Kirjasta kertoo tuttuun tapaansa Juha Pikkarainen. (Kuva: Gummerus)

  • Osa Tove Janssonin teksteistä ei koskaan päätynyt kirjoiksi. Hän julkaisi ensimmäiset novellinsa 1930-luvulla lehdissä, joita hän samaan aikaan kuvitti.

    Moni varhaisnovelli sijoittuu Euroopan kaupunkeihin; ne kertovat rakastavaisista ja nuorten taiteilijoiden kommelluksista Pariisissa, syrjäytyneen naisen Veronasta tai yksinäisestä miehestä Dresdenin rautatieasemalla.

    Myös Juha Pikkarainen on avannut Janssonin kirjan. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi)

  • Botswanassa on mennyt hyvin jo 50 vuotta, koko itsenäisyyden ajan. Ei sotia naapureiden kanssa eikä varsinkaan maan sisällä. Botswana on noussut köyhyydestä keskituloisten maiden joukkoon eikä tarvitse kehitysapua.

    Lapset ovat ilmaisessa koulussa ja ilmainen terveydenhuolto toimii erinomaisesti. Maan johto on aina vaihtunut demokraattisesti ja vaalituloksia kunnioitetaan. Korruptio on Afrikan vähäisintä ja rikollisuus kohtuuden rajoissa.

    Eteläisestä Afrikasta jo vuosikymmeniä kirjoittanut Pekka Peltola on tehnyt viime vuosina kolme matkaa Botswanaan selvittääkseen menestyksen syyt. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Into Kustannus Oy)

  • Rovaniemeläisen Jarmo Huhtalan eräkirja vie Lapin jokivarsille tarinoin ja kuvin. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannus HD)

  • Svetlana Aleksijevits sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015. Hänen toinen teoksensa "Sodalla ei ole naisen kasvoja" on tunnustus, dokumentti ja muistelma. Siinä saa äänen yli 200 toiseen maailmansotaan osallistunutta tyttöä ja naista, jotka unelmoivat opinnoista ja avioliitosta, mutta joista vuonna 1941 tulikin sotilaita.

    Yli puoli miljoonaa neuvostonaista osallistui toiseen maailmansotaan, ei ainoastaan sairaanhoitajina vaan etulinjassa tarkka-ampujina, sillanräjäyttäjinä, tappajina. He kokivat velvollisuudekseen tappaa vihollisia, jotka olivat julmasti hyökänneet heidän maansa, kotiensa ja lastensa kimppuun.

    Rehellisesti kuvatut sodan kauhut ja niiden vaikutus yksilön myöhempään elämään tekevät kirjasta voimakkaasti sodanvastaisen, ja sen julkaiseminen sallittiin Neuvostoliitossa vasta 1985 Gorbatsovin tultua valtaan. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Tammen Keltainen Kirjasto)

  • 'Barbarian paluu' on tunnetun kulttuurikriitikon Timo Vihavaisen arvio yhteiskunnasta, jossa elämme. Vihavaisen tarkastelussa ovat eurooppalaisen sivilisaation murrokset, jotka ovat viitoittaneet tietä nykytilaan.

    Onko Eurooppa matkalla suvaitsevaisuudesta pysyvään konfliktiin ja kansanryhmien eriytymiseen – ja uuteen barbariaan? Onko eurooppalainen sivilisaatio vielä pelastettavissa? Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Otava)

  • Jenni Linturin kolmas romaani on teos äidinrak­kaudesta ja painosta, jonka edelliset sukupol­vet pakottavat seuraaville. Teoksen henkilöhahmot rakentuvat usko­mattomalla tarkkuudella kaikessa hellyydes­sään, heikkoudessaan, hädässään. Vaikka sota on päättynyt, tulevaisuutta ei heille näy. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusoakeyhtiö Teos)

  • Fjodor Dostojevski kuuluu venäläisen ja koko länsimaisen kirjallisuudenhistorian tärkeimpiin nimiin. Hänen vaikutuksensa psykologisen romaanin kehitykseen ja moderniin ihmiskuvaan on keskustelun yläpuolella, mutta siitä huolimatta hänestä keskustellaan jatkuvasti.

    Oliko hän profeetta vai väärä profeetta? Oliko hän anteeksiannon apostoli vai antisemiitti ja kiihkonationalisti? Toisin kuin moni niin sanottu klassikko, Dostojevski tuntuu jatkuvasti ajankohtaiselta. Miksi?

    Muun muassa näihin kysymyksiin etsivät vastausta 'Dostojevski – kiistaton ja kiistelty' -esseekokoelman neljätoista kirjoittajaa, jotka ovat kaikki alojensa arvostettuja vaikuttajia.

    Kirjan ovat toimittaneet Martti Anhava, Tomi Huttunen ja Pekka Pesonen. Ja kirjasta kertoo tuttuun tyyliinsä Kirjakammin isäntä Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Siltala Oy)

  • Uusi auto loistaa jalokiven lailla lapsen silmissä. Pikkupoika ei tiedä, että sellaiseen aarteeseen on sodanjälkeisessä Virossa varaa vain valtion turvallisuuspalvelulla. Autonkuljettaja ajeluttaa autoista innostunutta pikkupoikaa. Luottavainen lapsi tulee kyydissä kertoneeksi perheestään yhtä ja toista, asioita jotka myöhemmin johtavat isän katoamiseen.

    Ilmar Taskan esikoisromaani "Pobeda 1946" on ajankuva sodanjälkeisestä Virosta, jossa ihmiset yrittivät elää normaalia elämää puutteen ja pelon keskellä. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: WSOY)

  • 'Suon neljä vuodenaikaa ja muita kertomuksi'a on novellikokoelma ihmisen ja luonnon välisestä kanssakäymisestä. Taisto Tammelan esikoisteoksessa hehkuu metsän taika vesineen, kasveineen ja eläimineen. Kirjakammimies Juha Pikkarainen on kirjan parissa. (Kuva: Jukka Brusila)

  • Yksi sekunti voi muuttaa koko elämän. Rakastettunsa luo kiireellä ajava Aamu vilkuilee ratissa kännykkäänsä eikä huomaa Miroa ja Nadjaa, jotka lähestyvät pyörällä risteystä. Onnettomuus on kuin pommi, jonka sirpaleet tekevät tuhoa kaikkialla minne lentävät.

    Annamari Marttinen kuvaa tarkkavaistoisesti henkilöitään, jotka pahaa aavistamatta kulkevat kohti hetkeä, joka mullistaa heidän elämänsä. Olisiko ollut mahdollista valita toisin?

    Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi)

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Jokin aika sitten vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen nousi äänekkäästi lentokoneessa ylös ja harjoitti kansalaistottelemattomuutta estääkseen pakolaisen palauttamisen kotimaahansa. Siitä monet kansalaiset tyrmistyivät ja toiset pöyristyivät. Eihän niin saa tehdä.

    Mitä ajattelee radikalismista, mielenilmauksista, lain vastustamisesta ja kansalaistottelemattomuudesta Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Päivi Lundvall, joka on tehnyt pitkän virkauran Lapin ely-keskuksessa ja joka osallistui Sierilän soutuun kesällä? Tapani Niemi kysyy Päiviltä, saako lakia vastustaa? Hyväksytkö lainsäädäntösihteerin protestin lentokoneessa?

  • Eteläsuomalaiset Satu Härkönen ja Pauliina Motturi lomailivat pahimman helteen aikana Utsjoella ja päättivät helpottaa tukalaa oloa vilpoisalla Kevojärvellä. Tutkimusaseman johtaja lupasi veneen käyttöön ja neuvoi, mihin kannattaa soutaa.

    Järven toisella puolella kulkee luontopolku ja se kiinnosti erityisesti etelän neitoja. Vaikka he eivät ole uusavuttomia kaupunkilaisia, Lapissa sattuu kaikenlaista, johon ei osaa varautua, kun ympäristö on outo ja siellä liikkumisen välineet erilaisia kuin etelässä.

    Toimittaja: Tapani Niemi. Kuvassa Pauliina Motturi Tenojoen rannalla.

  • Kaksi helsinkiläistä radio- ja tv-dokumentaristia tutustui viikon ajan Lappiin. He köröttelivät verkkaisesti Rovaniemeltä Saariselälle, Utsjoelle ja Jäämeren rantaan, josta palasivat Tenon varsitietä pitkin takaisin etelään. Heillä ei ollut kiire.

    Satu Härkönen ja Pauliina Motturi havainnoivat työnsä vuoksi ääni- ja kuvamaisemia ja tarkkailevat ihmisiä, kuinka he toimivat ja puhuvat. Siksi Tapani Niemeä kiinnostaa kuulla, miten he kokivat Lapin maisemat ja ihmiset. Satu tuntee Lapin vanhastaan mutta Pauliina on piipahtanut pohjoisessa vain kerran.

  • Kevon tutkimusasema perustettiin 60 vuotta sitten, 1958. Sinä aikana vuoden keskilämpö on noussut yli kaksi astetta. Pohjoiset lajit taantuvat, koska Jäämeri tulee vastaan ja matalaan tunturiin ei pääse pakoon. Tilalle tunkee eteläisiä lajeja. Sinitiainen pesii nykyään Utsjoella mutta aseman perustamisvuonna se oli harvinainen Jyväskylän korkeudella.

    Kevon tutkijat nopeuttavat ilmaston lämpiämistä nähdäkseen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ilmiöt ovat monimutkaisia ja tuottavat yllätyksiä. Metsänrajan pitäisi nousta ylöspäin ja paljakan metsittyä mutta Utsjoella onkin käynyt päinvastoin. Puuttoman tunturipaljakan pinta-ala kasvaa.

    Kevon aseman johtajaa Otso Suomista haastattelee Tapani Niemi.

  • Kevon tutkimusasema Utsjoella kuuluu Turun yliopistolle. Tutkimusyksikön sijainnin ansiosta Turun yliopisto on Euroopan Unionin pohjoisin yliopisto. Kansan suussa kulkee tarina, että net tutkii vielä sitä matoa. Eikö ne jo tiijä, mikä se on.

    Kevon aseman johtaja Otso Suominen sanoo, että mato eli tunturimittari tunnetaan hyvin mutta koko ajan ilmenee uusia asioita, joista tiedämme vähän. Miten esimerkiksi hirven ja poron laidunnus vaikuttavat maaperään, kun sitä rokottavat tunturi-, halla- ja uusimpana tulokkaana vielä ruskamittari?

    Tapani Niemi kävi kysymässä Kevon aseman johtaja Otso Suomiselta, etä vieläkö sinä sitä matoa tutkit.

  • Lapin lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Ismo Kreivi ja sihteeri Esko Nevala ovat pitkän linjan lintuharrastajia, joitten lintuosaaminen ja –ammattitaito ovat erittäin korkeaa. Silti he eivät ole saaneet koulutusta varsinaiseen lintutieteeseen eli ornitologiaan. Miesten mukaan linnut ovat uskomattoman monipuolinen harrastus ilman koulutustakin. Toisessa ääripäässä ovat tieteelliset aputyöt ja toisessa bongaaminen, jota kumpikaan miehistä ei harrasta. Toimittaja: Tapani Niemi. (Kuvassa järripeippo)

  • Ihmiset etsivät innokkaasti juuriaan ja uusin tekniikka tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Ajatellaan vaikkapa metallinilmaisimia, joilla tavallinen, koulujakäymätön maallikko saattaa tehdä sensaatiomaisen muinaismetallikautisen löydön mutta samalla tuhoa muinaismuiston ja rikkoa räikeästi lakia. Muinaisaarre ei osoittaudukaan aarteeksi rahallisessa mielessä.

    Lapin maakuntamuseon johtaja, arkeologi Hannu Kotivuori esittelee Tapani Niemelle perusnäyttelyn esineitä, joita maallikot ovat löytäneet maaperästä metallinilmaisimen avulla ja aivan laillisesti.

  • Ennen museot olivat pyhiä paikkoja, jonne mentiin puku päällä ja tukka letillä. Siellä ei saanut meluta eikä käyttäytyä siivottomasti. Sitten alkoi kilpailu ihmisten vapaa-ajasta. Museot arkistuivat ja alkoivat käyttää uutta tekniikkaa, korostaa vuorovaikutusta ja puhua asiakasystävällisyydestä. Malttamattomat matkailijat toivovatkin näkevänsä museossa menneen ajan ihmiset elävinä erilaisten virtuaalilasien ja lisätyn todellisuuden avulla.

    Tuija Alariesto työskentelee näyttelyamanuenssia Lapin maakuntamuseossa ja hän on viettänyt puolet elinajastaan museoissa. Tapani Niemi haastattelee. (Kuva: Jukka Suvilehto / Lapin maakuntamuseo)

  • Lapin maakuntamuseo toimii Rovaniemellä, aivan Ivalon tien alkupäässä, Ounasjoen ja Kemijoen risteyksessä. Se pitkä valosormi, joka osoittaa pohjoiseen, juuri se on Lapin maakuntamuseo. Pohjoiseen osoittava sormi kielii sisällöstä. Lapin maakuntamuseo on pohjoisen kulttuurin ikkuna muulle maailmalle ja se on suunnattoman suosittu vierailukohde.

    Museon näyttelyt vaihtuvat aina silloin tällöin. Ensi vuonna esitellään muun muassa pohjoista aapasuota. Amanuenssi Tuija Alariesto osallistuu työryhmänsä kanssa näyttelyn sisällöntuotantoon. Mitä se tarkoittaa? Mitä sisältöä hän suunnittelee ja mitä tarkoittaa hänen ammattinimikkeensä ”amanuenssi”? Tapani Niemi haastattelee. (Kuva: Jukka Suvilehto / Lapin maakuntamuseo)

  • Rovaniemeläistynyt yrittäjä Tuija Kauppinen kertoi viime viikolla vaativista Lapin eräreissuista miehensä Ilkan kanssa. Tuijasta on kehittynyt vuosien varrella retkeilymatkailun asiantuntija. Sen lisäksi Tuija tuntee Lapin erinomaisesti myös liiketaloudellisesta näkökulmasta, koska hän vastaa luonnontuotealan yrityksen myynnistä ja markkinoinnista.

    Siksi meidän syntyperäisten, ja ehkä siksi omalle asialle sokeutuneiden, kannattaa kuunnella, mitä Tuija Kauppinen ajattelee Lapista. Millainen paikka Lappi on ja mikä on hänestä täällä arvokkainta. Onko esimerkiksi Rovaniemi hänen mielestään Lappia, entä kaupallisesti menestyneet tunturikeskukset? Tapani Niemi haastattelee. (Kuva: Tuija Kauppisen albumi)

  • Tuija Kauppinen muutti miehensä kanssa Helsingistä Rovaniemelle kymmenisen vuotta siten. Tuija tekee myynti- ja markkinointityötä luonnontuotealan yrityksessä. Kun nuori nainen tulee pääkaupungista, tekee bisnes- hommia ja elää markkinoinnin maailmassa, voisi vetää johtopäätöksiä naisen pukeutumisesta, tyylistä, ajattelusta ja arvoista.

    Voitte vetää aivan rauhassa johtopäätöksiä mutta olette täysin väärässä. Tuija rakastaa erämaita ja rymyää siellä miehensä kanssa aina, kun töiltä ehtii. Tapani Niemi haastattelee. (Kuva: Tuija Kauppisen albumi)

  • Viime vuonna Utsjoen matkailussa ja kalastuksessa kuohui todenteolla. Puhuttiin jopa Tenon kriisistä, joka kosketti kunnan kaikki palvelualoja. Uusi kalastussääntö ja erilaiset rajoitukset vähensivät matkailijoiden määrää ja moni yrittäjä ennusti lopettavansa toiminnan. Nyt meillä on käytössä Tenon viime vuoden saalistilastot ja matkailijamäärät. Millaiset ovat fiilikset Tenon Aittisuvannolla, jossa Petteri Valle pyörittää lomakylää?

    Tenon turistien pyyntikausi alkaa tänään. Perinnekalastajat ja paikalliset ovat saaneet pyydystää lohta kesäkuun alusta lähtien. Miltä näyttää tilanne? Tapani Niemi jatkaa Tenon rannalta.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä