Kuusi kuvaa

Kirjailija Kirsti Kurosen tärkein elämän oppi tulee mummulta: Ei saa pelätä elämää

  • 43 min
  • toistaiseksi

Kirsti Kurosen tie kirjailijaksi ei ole se kaikkein tavanomaisin. Vaikka Kirsti kirjoitti jo hyvin pienenä tyttönä runoja ja vaikka kirjoittaminen jatkui myös aikuisena.  Oma ammatti  liittyi silloin vielä kuvaan, ei kirjoittamiseen.

- En oikeastaan osannut ajatella vielä kolmikymppisenäkään että kirjailija voisi olla ammatti. Vasta kolmannen tai neljännen julkaistun kirjan jälkeen uskalsin sanoa ääneen olevani kirjailija, hän tunnustaa.

Kirstillä oli lapsuudesta aikuisikään saakka oma muusa ja innoittaja, joka kehui ja ylisti Kirstin runoja. Tuo muusa oli aina kuolemaansa asti Kirstin äidinäiti, rakas mummu. Mummu oli pyyteetön kannustaja ja hyvin myönteinen ihminen. Vaikka mummun omaan elämään liittyi hirvittävä tragedia, oli hänen elämänasenteensa hieno:  “Miksi katson taaksepäin kun tulevat on edessäin”.

Mummun oma esikoispoika oli kuollut 12-vuotiaana salamaniskuun. Tästä mummu ei puhunut koskaan, mutta kirjoitti runoja. Runoja jotka hän näytti vain Kirstille. Heillä oli oma salainen kahden naisen runopiiri.  Mummun ruutuvihkoon kirjoittamat runot päätyivät lopulta Kirstille. Ammatiltaan mummu oli matonkutoja, ja matoissa näkyivät myös ne elämän tummat raidat. Mummu kirjoitti jokaisesta lapsenlapsestaan pieniä, hyvin jokaista lasta kuvaavia runoja. Ja Kirsti puolestaan sai takuuvarmasti kehut, kun luki mummulle omia runojaan.

- Mummu kehui aina että olin ihmeellinen tyttö, pikkulintu, aivan erityinen tyttö. Ja tämä oli tietysti tosi tärkeä elämän kannustin, ihan murrosikään asti ja vielä aikuisenakin, Kirsti iloitsee.

Hän on paitsi kirjoittanut, myös urheillut koko ikänsä. Hiihdosta tuli tärkeä yhteinen harrastus isän kanssa. Niin tärkeä, että Kirsti hiihti kilpaa ihan tosissaan. Voittolusikoita on tallessa edelleen kellarin laatikoista.  - Muistan miten isä odotti maalipaikalla kuuman mehun kanssa ja kääri mut vilttiin.

Liikkuminen oli Kirstin lapsuudessa luonnollista. Lempäälässä lapset hiihtivät, juoksivat ja uivat. Kirstille ei kuitenkaan sekään riittänyt. Kahdeksan vuotta baletti oli se kaikkein tärkein juttu, kunnes hän joutui lopettamaan sen. Vaihtoehtona oli selkäleikkaus tai lajin jättäminen.

- Kolmikymppisenä päässäni alkoi kuitenkin yhtäkkiä pyöriä lause: “Minusta tulee balettitanssija, minusta tulee balettitanssija!” Aloin kirjoittaa kirjaa "Piruettiystävyys" ja silloin tuo lause katosi päästäni.

Kirsti Kuronen oli kameramiehenä YLE:ssä, kun häneltä julkaistiin esikoiskirja "Vili Voipio". Kesti kuitenkin vielä neljä vuotta ennen kuin entinen ammatti sai jäädä ja Kirsti uskalsi jäädä kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Sysäyksen tälle antoi vakava sairaus, joka todettiin vuonna 2008.

- Diagnoosin saaminen oli helpottavaa. Vihdoinkin löytyi syy huonoon oloon. Sain tietää, että olin sairastunut parantumattomaan syöpään, myeloomaan. Kun kuulin tämän lääkäriltä, päätin että entisen työhöni en enää palaa.

Sairastumista seurasivat rankat hoitojaksot, jotka kuitenkin tehosivat. On kulunut yhdeksän vuotta ja uusia hoitoja ei enää ole tarvittu. Kolmen kuukauden välein Kirsti käy kontrolleissa. Joka kerta on itkun paikka, kun lääkäri kertoo että kaikki on hyvin.

Sairastuminen teki selväksi sen, että omat unelmat täytyy toteuttaa nyt eikä tulevaisuudessa. Se oli mahdollisuus tarttua kaikkiin haaveisiin kuten vaikkapa kirjoittaminen, laskuvarjohyppy ja leikkimökin rakentaminen.

Oma puoliso on ollut tärkeässä roolissa ainakin yhden haaveen toteuttamisessa. Ilman Jyrkiä ei Kirstin haavetta omasta leikkimökistä olisi toteutunut. Jyrki piirsi ja suunnitteli mökin, Pääskysen, ja Kirsti rakensi sen omin käsin.

Pääskynen on tärkeä pikku mökki Kirstin lapsuuden maisemissa, järven rannalla. Kirsti muuttaa siihen  nukkumaan joka kevät kun pääskyset saapuvat. Ja siirtyy sisälle taloon kun linnut palaavat etelään. Tyyny on vuoteessa juuri sillä korkeudella että sängystä näkee järvelle.

- Se on yhtäkuin katsoisi avaraan tulevaisuuteen jossa kaikki on mahdollista, hän perustelee.

Samanlainen oma, hiljainen ja rauhallinen paikka, löytyy myös Vänön saarelta Hiittisistä jonne Kirsti lähtee yksin viikoksi joka toukokuu. Ja siellä hän kuvaa joka vuosi, satoja valokuvia. 

Kirstillä on kuitenkin vielä yksi kuva ottamatta. Siinä kuudennessa kuvassa hän nostaa maljan yhdessä poikansa Oskarin kanssa. Se on malja tälle hetkelle jossa on kaikki. Siinä hetkessä kaikki on hyvin ja kaikki on läsnä.

Ohjelman on toimittanut Maarit Lehtonen.

Lähetykset

  • la 30.9.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Karismaattinen Anneli Saaristo osaa eläytyä ja mennä syvälle laulujen tulkinnassa. Ura on kestänyt tähän asti 50 vuotta, ja ääni toimii edelleen. Parhaita muistoja uran varrelta on edelleen osallistuminen Euroviisuihin ja vaikeuksien keskellä onnistuminen siellä. Toimittajana Rita Trötschkes.

  • Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.Sari Kaasisen tapasi Joensuussa toimittaja Lisa Enckell.

  • Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomaisten sinfoniaorkestereiden kanssa, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta. Toimittajana on Sari Valto.

  • Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki jo uransa alussa tärkeän oivalluksen. Suomalainen rentoutuu kirjoja lukemalla ja silloin hän haluaa historian faktoja, romantiikka ja jännitystä. Somerniemellä asuva aktiivinen kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kirjailijan kotonaan hänen elämänsä kuuden kuvan ääressä.

  • Eila Rooseli on yleislääkäri, joka on parantanut sairaita ja loukkaantuneita paitsi Pirkanmaalla, myös lukuisissa maailman kriisikohteissa. Niitä ovat Haitin maanjäristys 2010, Sierra Leonen koleraepidemia samana vuonna, taifuunituhot Flippiineillä 2013, maanjäristys Nepalissa 2015, viimeksi pakolaiskriisit Kreikassa 2016 ja Bangladeshissä viime vuonna. Kun lupautuu SPR:n delegaatiksi, pitää olla valmis nopeaankin lähtöön. Silloin jää lääkärintyö yksityisellä lääkäriasemalla ja alkaa nopea pakkkaus. Toimittaja Mauri Tikkamäki tapasi maailman kriisikohteissa aktiivisesti työskentelevän lääkäri Eila Rooselin kotipirtin lämmössä Kangasalla.

  • Pohjalainen on sisukas tahtoihminen, joka tietää miten asiat ovat. Niin on myös Pohjanmaalla syntynyt periksiantamaton Pekka Piri, joka toteutti suuren unelman 25 vuotta sitten. Hän ajoi yhdessä merikapteeni Matti Pullin kanssa avoveneellä Islantiin. Sittemmin hän on tehnyt matkan yhä uudelleen mielessään, muistossaan ja ajatuksissaan. Kuohuja ja käänteitä on Pekka Pirin vaiherikkaassa elämässä muitakin. Kokenut merenkulkija Pekka Piristä tuli Helsingin vuosina, kun hän rakensi Kökariin itselleen kämpän. Uloimman luodon luonnon karuus ja saaristolaiset ovat jättäneet lähtemättömän jäljen seikkailijan sielunmaisemaan. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Geriatrian professori, emeritus, Jaakko Valvanne on koko uransa puhunut vanhusten itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänen mielestään kotihoitoa pitäisi kehittää niin hyväksi, että iäkkäät ihmiset voivat halutessaan asua loppuun asti kotona ja elää siellä oman rytminsä mukaan. Hyvän vanhuuden reseptistä liikunnalla on hänen mielestään olennaisen iso osuus.

    Alun perin Jaakko Valvanteesta ei pitänyt tulla vanhuusikään erikoistunutta lääkäriä vaan psykoanalyytikko, mutta vähitellen haaveet hiipuivat. Terveyskeskuslääkärinä Valvannetta häiritsi, ettei hän ymmärtänyt, mistä iäkkäiden oireilussa oli kyse. Kiinnostus geriatriaa kohtaan kasvoi. Lapsuuden kesät Keski-Suomessa yhdessä mumman kanssa olivat opettaneet hänelle luontaisia taitoja olla ikäihmisten seurassa. Toimittaja on Sari Valto.

  • Kuvataiteilijana ja kirjailijana palkittu monipuolinen taiteilija Hannu Väisänen elää kutsumustaan todeksi joka päivä. Maaliskuussa Helsingissä avautunut tuore näyttely pursuaa värejä. Kirjailijanura alkoi aikoinaan Ranskassa hyvin dramaattisissa merkeissä. Kaapatuksi joutuminen ja siitä selviytyminen synnyttivät tarpeen kertoa tarinoita ja kirjailijan ura aukeni. Nykyisin hän myös asuu Ranskassa. Ohjelman on toimittanut Lisa Enckell.

  • Keittiömestari Heikki Nikula ei ollut lapsena ruoan perään. Kalastajaukki sai pojan maistamaan kuitenkin suolakalaa – muuten ei ollut asiaa verkoille. Krantusta pojasta kasvoi innokas kalastaja, matkailuyrittäjä ja keittiömestari, joka tuo paikalliset raaka-aineet keskiöön ravintola Aanarissa Inarissa. Saamelaisesta perinteestä ammentava moderni ruoka on nostanut Aanaarin toistuvasti Suomen parhaimpien ravintoloiden listauksiin. Muusikoksikin kouluttautuneen Nikulan mukaan työ on parhaimmillaan kuin bändisoittamista, jossa sijaa jää myös improvisaatiolle. Anna Nevalainen tapasi Heikki Nikulan ravintolasalin puolella Inarissa.

  • Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta asui lapsuutensa kodissa, jossa arvostettiin tietoa ja lukemista. Johanna oppi jo lapsena ajattelemaan, että hänestä voi tulla mitä vain ja että koko maailma on hänelle avoin. Sieltä hän sai myös kipinän opiskella useita kieliä. Ja niin hänestä on tullut väitellyt tohtori, joka on kolunnut varsinkin Eurooppaa monesta suunnasta. Maisteriksi hän valmistui Lontoosta ja Istanbul on ollut hänelle tärkeä kaupunki. Sari Valto tapasi Johanna Vuorelman hänen elämänsä kuvien äärellä.

  • Korusuunnittelija Tytti Bräysy ikuistaa Lapin luontoa koruihin ja valokuviin. Inariin asettuneen oululaisen päivät kuluvat sotkuisissa merkeissä työpajalla tai kuvausretkillä karun kauniissa maisemissa. Polku mainosalalta korusuunnittelijaksi on vaatinut tilaisuuksiin tarttumista ja sattumiin luottamista. Paljosta käy kiittäminen myös pientä korpiorvokkia. Tytti Bräysyn tapasi Inarissa toimittaja Anna Nevalainen.

  • Opettaja ja kirjoittaja Arno Kotron elämässä on ollut hurjia käänteitä. Vastavalmistuneesta, lähes syrjäytyneestä humanistista tuli 2000-luvun alussa hetkessä koko kansan tuntema esikoiskirjailija, jota kutsuttiin vierailemaan televisioon, radioon ja erilaisiin kissanristiäisiin niin tiheään, että taksin ovet paukkuivat ja kioskilta haettu jäätelötuuttikin alkoi näyttää mikrofonilta, jolle hän tilitti elämäänsä. Lopulta boheemi ja viinanhöyryinen taiteilijaelämä sai jäädä, kun mies havahtui elämänsä holtittomuuteen, raitistui ja löysi rakkauden. Nyt on kirjailijan urakin telakalla ja Kotro viettää keskiluokkaista perhe-elämää ja nauttii siitä. Hän toimii filosofian, psykologian ja elämänkatsomustiedon opettajana. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Kotron tämän työpaikalla Herttoniemen yhteiskoulussa Helsingissä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä