Kuusi kuvaa

Kirjailija Kirsti Kurosen tärkein elämän oppi tulee mummulta: Ei saa pelätä elämää

  • 43 min
  • toistaiseksi

Kirsti Kurosen tie kirjailijaksi ei ole se kaikkein tavanomaisin. Vaikka Kirsti kirjoitti jo hyvin pienenä tyttönä runoja ja vaikka kirjoittaminen jatkui myös aikuisena.  Oma ammatti  liittyi silloin vielä kuvaan, ei kirjoittamiseen.

- En oikeastaan osannut ajatella vielä kolmikymppisenäkään että kirjailija voisi olla ammatti. Vasta kolmannen tai neljännen julkaistun kirjan jälkeen uskalsin sanoa ääneen olevani kirjailija, hän tunnustaa.

Kirstillä oli lapsuudesta aikuisikään saakka oma muusa ja innoittaja, joka kehui ja ylisti Kirstin runoja. Tuo muusa oli aina kuolemaansa asti Kirstin äidinäiti, rakas mummu. Mummu oli pyyteetön kannustaja ja hyvin myönteinen ihminen. Vaikka mummun omaan elämään liittyi hirvittävä tragedia, oli hänen elämänasenteensa hieno:  “Miksi katson taaksepäin kun tulevat on edessäin”.

Mummun oma esikoispoika oli kuollut 12-vuotiaana salamaniskuun. Tästä mummu ei puhunut koskaan, mutta kirjoitti runoja. Runoja jotka hän näytti vain Kirstille. Heillä oli oma salainen kahden naisen runopiiri.  Mummun ruutuvihkoon kirjoittamat runot päätyivät lopulta Kirstille. Ammatiltaan mummu oli matonkutoja, ja matoissa näkyivät myös ne elämän tummat raidat. Mummu kirjoitti jokaisesta lapsenlapsestaan pieniä, hyvin jokaista lasta kuvaavia runoja. Ja Kirsti puolestaan sai takuuvarmasti kehut, kun luki mummulle omia runojaan.

- Mummu kehui aina että olin ihmeellinen tyttö, pikkulintu, aivan erityinen tyttö. Ja tämä oli tietysti tosi tärkeä elämän kannustin, ihan murrosikään asti ja vielä aikuisenakin, Kirsti iloitsee.

Hän on paitsi kirjoittanut, myös urheillut koko ikänsä. Hiihdosta tuli tärkeä yhteinen harrastus isän kanssa. Niin tärkeä, että Kirsti hiihti kilpaa ihan tosissaan. Voittolusikoita on tallessa edelleen kellarin laatikoista.  - Muistan miten isä odotti maalipaikalla kuuman mehun kanssa ja kääri mut vilttiin.

Liikkuminen oli Kirstin lapsuudessa luonnollista. Lempäälässä lapset hiihtivät, juoksivat ja uivat. Kirstille ei kuitenkaan sekään riittänyt. Kahdeksan vuotta baletti oli se kaikkein tärkein juttu, kunnes hän joutui lopettamaan sen. Vaihtoehtona oli selkäleikkaus tai lajin jättäminen.

- Kolmikymppisenä päässäni alkoi kuitenkin yhtäkkiä pyöriä lause: “Minusta tulee balettitanssija, minusta tulee balettitanssija!” Aloin kirjoittaa kirjaa "Piruettiystävyys" ja silloin tuo lause katosi päästäni.

Kirsti Kuronen oli kameramiehenä YLE:ssä, kun häneltä julkaistiin esikoiskirja "Vili Voipio". Kesti kuitenkin vielä neljä vuotta ennen kuin entinen ammatti sai jäädä ja Kirsti uskalsi jäädä kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Sysäyksen tälle antoi vakava sairaus, joka todettiin vuonna 2008.

- Diagnoosin saaminen oli helpottavaa. Vihdoinkin löytyi syy huonoon oloon. Sain tietää, että olin sairastunut parantumattomaan syöpään, myeloomaan. Kun kuulin tämän lääkäriltä, päätin että entisen työhöni en enää palaa.

Sairastumista seurasivat rankat hoitojaksot, jotka kuitenkin tehosivat. On kulunut yhdeksän vuotta ja uusia hoitoja ei enää ole tarvittu. Kolmen kuukauden välein Kirsti käy kontrolleissa. Joka kerta on itkun paikka, kun lääkäri kertoo että kaikki on hyvin.

Sairastuminen teki selväksi sen, että omat unelmat täytyy toteuttaa nyt eikä tulevaisuudessa. Se oli mahdollisuus tarttua kaikkiin haaveisiin kuten vaikkapa kirjoittaminen, laskuvarjohyppy ja leikkimökin rakentaminen.

Oma puoliso on ollut tärkeässä roolissa ainakin yhden haaveen toteuttamisessa. Ilman Jyrkiä ei Kirstin haavetta omasta leikkimökistä olisi toteutunut. Jyrki piirsi ja suunnitteli mökin, Pääskysen, ja Kirsti rakensi sen omin käsin.

Pääskynen on tärkeä pikku mökki Kirstin lapsuuden maisemissa, järven rannalla. Kirsti muuttaa siihen  nukkumaan joka kevät kun pääskyset saapuvat. Ja siirtyy sisälle taloon kun linnut palaavat etelään. Tyyny on vuoteessa juuri sillä korkeudella että sängystä näkee järvelle.

- Se on yhtäkuin katsoisi avaraan tulevaisuuteen jossa kaikki on mahdollista, hän perustelee.

Samanlainen oma, hiljainen ja rauhallinen paikka, löytyy myös Vänön saarelta Hiittisistä jonne Kirsti lähtee yksin viikoksi joka toukokuu. Ja siellä hän kuvaa joka vuosi, satoja valokuvia. 

Kirstillä on kuitenkin vielä yksi kuva ottamatta. Siinä kuudennessa kuvassa hän nostaa maljan yhdessä poikansa Oskarin kanssa. Se on malja tälle hetkelle jossa on kaikki. Siinä hetkessä kaikki on hyvin ja kaikki on läsnä.

Ohjelman on toimittanut Maarit Lehtonen.

Lähetykset

  • la 30.9.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Säveltäjä Olli Kortekangas on aina ollut kiinnostunut ihmisen äänestä. Tuorein ihmisäänen ja musiikin kokonaisuus on Tampere-talossa 16. helmikuuta kantaesitettävä ooppera Veljeni vartija, joka kertoo sisällissodasta Tampereella. Olli Kortekangas on uransa aikana säveltänyt toistasataa teosta, joihin kuuluu muun muassa orkesterimusiikkia, kuoro- ja kamarimusiikkia sekä kahdeksan oopperaa. Ratkaisevin askel säveltäjän uralla oli kohtaaminen säveltäjä Einojuhani Rautavaaran kanssa. Säveltäjän elämän kuutta kuvaa on selaamassa toimittaja Lisa Enckell.

  • Elokuvientekijä Taru Mäkelä oppi lukemaan elokuvajulisteiden avulla ja ne myös opettivat hänelle tiivistämisen taidon. Viime vuodet hän on elokuvatyönsä rinnalla kamppaillut syövän kanssa ja kolmen syöpää sairastaneena hänen tavoitteensa on nyt, että hänestä tulee vanha nainen. Taru Mäkelä on merkittävän suomalaisen elokuvasuvun lapsi ja elokuvien myötä jo varhain lapsuudessa hän oppi näkemään arkitodellisuuden toisenlaisena. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Tanssija ja koreografi Jens Walentinsson on yksi modernin tanssin uranuurtajista Suomessa. Kun Jorma Uotinen Pariisista palattuaan perusti Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän, Walentinsson oli tanssijana mukana Uotisen legendaarisissa produktioissa (1980 – 1989), jotka kiersivät ympäri Eurooppaa. Uranuurtaja Walentinsson oli myös Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön tanssin lehtorina (1992 - 2005). Hänet tunnetaan monimuotoisista töistään eri taiteilijoiden kanssa ja omista koreografioistaan Suomen teattereissa. Taiteellisuus kukoistaa myös keittiössä. Kuulemme Jens Walentinssonin värikkäästi liikkuvasta elämästä kuuden valokuvan kautta. Toimittaja Sini Sovijärvi.

  • Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Maria-Anna Auviselle uskontojen välinen vuoropuhelu ja rauhantyö ovat arkipäivää. Feministiteologina hänelle ihmisoikeuksien puolustaminen ja naisten aseman esiin nostaminen niin kirkoissa kuin yhteiskunnassa ovat olleet aina tärkeitä. Afrikassa työskennellessään Auvinen sai oppia että ihminen ei ole ihminen yksin, vaan ihmisyys on jaettu ominaisuus. Jos yrittää olla ihminen yksin, ei esimerkiksi tervehdi tai ota huomioon toista ihmistä, eli kieltää toisen ihmisyyden, menettää samalla omansa, korostaa Mari-Anna Auvinen. Toimittajana on Lisa Enckell.

  • Tampereen taidemuseon ja vasta perustetun Muumimuseon johtaja Taina Myllyharjua on kiinnostanut kuvataide ihan pienestä pitäen. Lapsuudessaan Raumalla hän piirsi paljon yhdessä Tiina-siskonsa kanssa sekä kävi maamme ensimmäistä kuvataidekoulua. "Sain historiasta ja kuvaamataidosta kympin koulussa, joten ehkä nämä olivat enteitä siitä, että tarvitsen kumpaakin elämässäni."

    Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Suomen "viralliseksi Muumimammaksi" hän ei olisi kuvitellut tulevansa. Hän piti kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen suuri Star Trekin fani. Lapsuuteen liittyi vahva nallekarhujen keräilyvaihe ja hän omistaa edelleen siskonsa kanssa suuren kokoelman nallepehmoleluja.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Professori, kuvataiteilija, graafikko, animaatioelokuvataiteilija ja kirjailija Riitta Nelimarkka tunnetaan huikeasta, värikylläisestä ja materiaaleja kokeilevasta taiteestaan. Hänen yhdessä miehensä Jaakko Seeckin kanssa työstämä Seitsemän veljestä (1979) oli ensimmäinen pitkä, kotimainen animaatioelokuva. Siitä valmistui 2011 ranskankielinen versio, jota on esitetty elokuvafestivaaleilla eri maissa. Suomen juhlavuotena 2017 valmistui Riitta Nelimarkan isoisästä Eero Nelimarkasta työstämä dokumenttielokuva.

    Riitta Nelimarkan taiteessa toistuvat, sympaattiset otukset ovat muunnelmia hahmosta nimeltä Elise, joka on vapaa, kokeileva, ihmettelevä ja kyseenalaistava eli hänen alter egonsa. Nosce te ipsum (tunne itsesi) on Riitta Nelimarkan keskeisiä tunnuslauseita. Kansainvälisesti tunnettu kuvataiteilija kertoo elämästään keskeisten valokuvien kautta Helsingin Marjaniemessä, värejä räiskyvässä ateljeekodissaan meren rannalla.

    Ohjelman on toimittanut Sini Sovijärvi.

  • Nuotio on yksi hienoimmista lämmönlähteistä. Sillä voi kypsentää hiilloksella, siinä voi loimuttaa, käristää tai valmistaa ruokaa astiassa. Tuli on lähentävä elementti. Se on vähän kuin keittiö, jossa on aina hauskimmat jutut, nauraa keittiömestari Markus Maulavirta, joka 50-vuotiaana irtisanoutui ravintolatyöstä ja lähti Lappiin eräoppaaksi.

    Markus Maulavirta intohimo puhtaisiin raaka-aineisiin syttyi nuorena kokkina, kun hän työskenteli Michelin-tähdenkin saaneessa ravintola Georgessa. Lähiruuan puolestapuhujana hän iloitsee suomalaisesta ruuasta, joka on hieno valttikortti maailmalla. Suomalaisessa ruokakulttuurissa on menty askel eteenpäin, sillä aistit on päästetty valloilleen ja nautiskelu sallitaan, iloitsee Maulavirta. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi on tehnyt koko työuransa Punaisessa Ristissä. Tie avustusjärjestöön vei nuorena sattumalta, mutta sille tielle hän jäi. Yhdessä tekemisen aatos koukutti hänet mukaansa. Katastrofista toiseen kulkeminen ei ole saanut häntä turhautumaan. Hän keskittää energiansa aina siihen, mitä pystytään tekemään eikä siihen, mihin ei voida vaikuttaa. Joulun hän viettää rauhassa perheensä kanssa Valkeakosken kodissaan, mikäli mikään katastrofi ei vie häntä juuri silloin avustusoperaatioon. Kalle Löövin tapasi Sari Valto.

  • Turun vanhan keskusta ja Turun tuomiokirkon seudun joenvarsi ovat olleet arkkitehti Benito Casagranden elämässä monella tapaa merkityksellisiä. Pikkupoikana joenranta tarkoitti paikkaa, missä hän leikki ystävänsä Keijo Ketosen kanssa. Valmistuessaan kiitettävillä arvosanoilla arkkitehdiksi Benito Casagrande ihastui vanhaan suurtoriin ja historialliseen jokimiljööseen ja teki siitä diplomityönsä. Monet diplomityössä ehdotetut ajatukset ovat 40 vuoden jälkeen käyneet toteen. Yksi hänen näkyvimmistä töistään on Turun Hansakorttelin kauppakeskuksen suunnittelu.

    Benito Casagranden merkityksellisemmät elämänvaiheet kulminoituvat joen rannassa olevaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennukseen, jonka turkulaiset tuntevat Ingmanin talona. Benito Casagranden isoisä Antonio Casagranden piti samaisessa talossa 1900-luvun alussa piskuista lelukauppaa. Casagranden ansiosta rakennus kunnostettiin museoviraston valvonnassa ja nykyään talo tunnetaan Casagranden talona. Ikkuna ikkunalta ja metri metriltä Benito Casagrande hankki talon omistukseensa ja sinne rakennettiin hänen toivomuksestaan katolinen kappeli. Hän toivoo tulevansa puolisonsa kanssa myös haudatuksi sinne.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Sota-aikana lasten elämässä oli vähän leikkiä, sillä arki oli täynnä töitä ja huolia. Lähes 80 vuotta sitten evakkomatkalle lähtenyt Kaarina Peltola on entinen lotta ja aina avulias sotaveteraani. Talvisodan alkaaessa vain 13-vuotias Kaarina Peltola osallistui monenlaisiin töihin pikkulottana sekä talvi- että jatkosodan aikana. Mieluisimpia töitä hänestä oli leipominen. Hänen tuli myös ommella lumipukuja, viljellä hyötykasveja, auttaa kotiaskareissa ja huolehtia pienemmistä sisaruksistaan. Ohjelman on toimittanut rita Trötschkes.

  • Hyppäys solistin tehtävästä oopperan johtoon oli Lilli Paasikivelle mahdollisuus, johon piti tarttua heti, vaikka laulajan uralla oli ja on vielä paljon tarjolla. Laulamista hän ei kiireenkään keskellä ole jättänyt vaan esiintyy syksyn aikana isoissa tehtävissä mm. Yhdysvalloissa ja Japanissa.

    Suomen kansallisooppera on mullistusten keskellä kun sekä pääjohtaja, että baletin johtaja vaihtuvat. Siihen liittyy hänen ajatuksissaan sekä haikeutta, että kiehtovia mahdollisuuksia.

    Hallintotyöt eivät Lilli Paasikiveä ahdista. Haasteet on tehty voitettaviksi. Jos rahat ovat tiukassa, pitää toiminta sopeuttaa sen mukaan. Lilli korostaa, että hän on diplomi-insinöörin tytär ja arvostaa tehokkaita ratkaisuja. Hänen ihanteensa on myös renessanssi-ihminen, jolta löytyy monenlaista osaamista.

    Ohjelman Lilli Paasikiven kuudesta kuvasta on toimittanut Ari Meriläinen.

  • Kulttuurin monitoimimies, espoolainen Ilkka Aaltonen tunnetaan parhaiten teekkarilauluperinteen ylläpitäjänä ja uudistajana. Diplomi-insinööritaustainen Aaltonen on säveltänyt ja/tai sanoittanut satoja kappaleita ja julkaissut kymmeniä nuottivihkoja. Aaltonen on myös Hummeripojat- laulukvintetin perustajana. Häntä ovat työllistäneet lisäksi kuunnelmien ja näytelmien käsikirjoittaminen, sarjakuvapiirtäminen, graafisen alan työt. Ilkka Aaltosen elämän kuuden kuvan äärellä on toimittaja Esa Viherä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä