Kuusi kuvaa

Kirjailija Kirsti Kurosen tärkein elämän oppi tulee mummulta: Ei saa pelätä elämää

  • 43 min
  • toistaiseksi

Kirsti Kurosen tie kirjailijaksi ei ole se kaikkein tavanomaisin. Vaikka Kirsti kirjoitti jo hyvin pienenä tyttönä runoja ja vaikka kirjoittaminen jatkui myös aikuisena.  Oma ammatti  liittyi silloin vielä kuvaan, ei kirjoittamiseen.

- En oikeastaan osannut ajatella vielä kolmikymppisenäkään että kirjailija voisi olla ammatti. Vasta kolmannen tai neljännen julkaistun kirjan jälkeen uskalsin sanoa ääneen olevani kirjailija, hän tunnustaa.

Kirstillä oli lapsuudesta aikuisikään saakka oma muusa ja innoittaja, joka kehui ja ylisti Kirstin runoja. Tuo muusa oli aina kuolemaansa asti Kirstin äidinäiti, rakas mummu. Mummu oli pyyteetön kannustaja ja hyvin myönteinen ihminen. Vaikka mummun omaan elämään liittyi hirvittävä tragedia, oli hänen elämänasenteensa hieno:  “Miksi katson taaksepäin kun tulevat on edessäin”.

Mummun oma esikoispoika oli kuollut 12-vuotiaana salamaniskuun. Tästä mummu ei puhunut koskaan, mutta kirjoitti runoja. Runoja jotka hän näytti vain Kirstille. Heillä oli oma salainen kahden naisen runopiiri.  Mummun ruutuvihkoon kirjoittamat runot päätyivät lopulta Kirstille. Ammatiltaan mummu oli matonkutoja, ja matoissa näkyivät myös ne elämän tummat raidat. Mummu kirjoitti jokaisesta lapsenlapsestaan pieniä, hyvin jokaista lasta kuvaavia runoja. Ja Kirsti puolestaan sai takuuvarmasti kehut, kun luki mummulle omia runojaan.

- Mummu kehui aina että olin ihmeellinen tyttö, pikkulintu, aivan erityinen tyttö. Ja tämä oli tietysti tosi tärkeä elämän kannustin, ihan murrosikään asti ja vielä aikuisenakin, Kirsti iloitsee.

Hän on paitsi kirjoittanut, myös urheillut koko ikänsä. Hiihdosta tuli tärkeä yhteinen harrastus isän kanssa. Niin tärkeä, että Kirsti hiihti kilpaa ihan tosissaan. Voittolusikoita on tallessa edelleen kellarin laatikoista.  - Muistan miten isä odotti maalipaikalla kuuman mehun kanssa ja kääri mut vilttiin.

Liikkuminen oli Kirstin lapsuudessa luonnollista. Lempäälässä lapset hiihtivät, juoksivat ja uivat. Kirstille ei kuitenkaan sekään riittänyt. Kahdeksan vuotta baletti oli se kaikkein tärkein juttu, kunnes hän joutui lopettamaan sen. Vaihtoehtona oli selkäleikkaus tai lajin jättäminen.

- Kolmikymppisenä päässäni alkoi kuitenkin yhtäkkiä pyöriä lause: “Minusta tulee balettitanssija, minusta tulee balettitanssija!” Aloin kirjoittaa kirjaa "Piruettiystävyys" ja silloin tuo lause katosi päästäni.

Kirsti Kuronen oli kameramiehenä YLE:ssä, kun häneltä julkaistiin esikoiskirja "Vili Voipio". Kesti kuitenkin vielä neljä vuotta ennen kuin entinen ammatti sai jäädä ja Kirsti uskalsi jäädä kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Sysäyksen tälle antoi vakava sairaus, joka todettiin vuonna 2008.

- Diagnoosin saaminen oli helpottavaa. Vihdoinkin löytyi syy huonoon oloon. Sain tietää, että olin sairastunut parantumattomaan syöpään, myeloomaan. Kun kuulin tämän lääkäriltä, päätin että entisen työhöni en enää palaa.

Sairastumista seurasivat rankat hoitojaksot, jotka kuitenkin tehosivat. On kulunut yhdeksän vuotta ja uusia hoitoja ei enää ole tarvittu. Kolmen kuukauden välein Kirsti käy kontrolleissa. Joka kerta on itkun paikka, kun lääkäri kertoo että kaikki on hyvin.

Sairastuminen teki selväksi sen, että omat unelmat täytyy toteuttaa nyt eikä tulevaisuudessa. Se oli mahdollisuus tarttua kaikkiin haaveisiin kuten vaikkapa kirjoittaminen, laskuvarjohyppy ja leikkimökin rakentaminen.

Oma puoliso on ollut tärkeässä roolissa ainakin yhden haaveen toteuttamisessa. Ilman Jyrkiä ei Kirstin haavetta omasta leikkimökistä olisi toteutunut. Jyrki piirsi ja suunnitteli mökin, Pääskysen, ja Kirsti rakensi sen omin käsin.

Pääskynen on tärkeä pikku mökki Kirstin lapsuuden maisemissa, järven rannalla. Kirsti muuttaa siihen  nukkumaan joka kevät kun pääskyset saapuvat. Ja siirtyy sisälle taloon kun linnut palaavat etelään. Tyyny on vuoteessa juuri sillä korkeudella että sängystä näkee järvelle.

- Se on yhtäkuin katsoisi avaraan tulevaisuuteen jossa kaikki on mahdollista, hän perustelee.

Samanlainen oma, hiljainen ja rauhallinen paikka, löytyy myös Vänön saarelta Hiittisistä jonne Kirsti lähtee yksin viikoksi joka toukokuu. Ja siellä hän kuvaa joka vuosi, satoja valokuvia. 

Kirstillä on kuitenkin vielä yksi kuva ottamatta. Siinä kuudennessa kuvassa hän nostaa maljan yhdessä poikansa Oskarin kanssa. Se on malja tälle hetkelle jossa on kaikki. Siinä hetkessä kaikki on hyvin ja kaikki on läsnä.

Ohjelman on toimittanut Maarit Lehtonen.

Lähetykset

  • la 30.9.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Keittiömestari Heikki Nikula ei ollut lapsena ruoan perään. Kalastajaukki sai pojan maistamaan kuitenkin suolakalaa – muuten ei ollut asiaa verkoille. Krantusta pojasta kasvoi innokas kalastaja, matkailuyrittäjä ja keittiömestari, joka tuo paikalliset raaka-aineet keskiöön ravintola Aanarissa Inarissa. Saamelaisesta perinteestä ammentava moderni ruoka on nostanut Aanaarin toistuvasti Suomen parhaimpien ravintoloiden listauksiin. Muusikoksikin kouluttautuneen Nikulan mukaan työ on parhaimmillaan kuin bändisoittamista, jossa sijaa jää myös improvisaatiolle. Anna Nevalainen tapasi Heikki Nikulan ravintolasalin puolella Inarissa.

  • Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta asui lapsuutensa kodissa, jossa arvostettiin tietoa ja lukemista. Johanna oppi jo lapsena ajattelemaan, että hänestä voi tulla mitä vain ja että koko maailma on hänelle avoin. Sieltä hän sai myös kipinän opiskella useita kieliä. Ja niin hänestä on tullut väitellyt tohtori, joka on kolunnut varsinkin Eurooppaa monesta suunnasta. Maisteriksi hän valmistui Lontoosta ja Istanbul on ollut hänelle tärkeä kaupunki. Sari Valto tapasi Johanna Vuorelman hänen elämänsä kuvien äärellä.

  • Korusuunnittelija Tytti Bräysy ikuistaa Lapin luontoa koruihin ja valokuviin. Inariin asettuneen oululaisen päivät kuluvat sotkuisissa merkeissä työpajalla tai kuvausretkillä karun kauniissa maisemissa. Polku mainosalalta korusuunnittelijaksi on vaatinut tilaisuuksiin tarttumista ja sattumiin luottamista. Paljosta käy kiittäminen myös pientä korpiorvokkia. Tytti Bräysyn tapasi Inarissa toimittaja Anna Nevalainen.

  • Opettaja ja kirjoittaja Arno Kotron elämässä on ollut hurjia käänteitä. Vastavalmistuneesta, lähes syrjäytyneestä humanistista tuli 2000-luvun alussa hetkessä koko kansan tuntema esikoiskirjailija, jota kutsuttiin vierailemaan televisioon, radioon ja erilaisiin kissanristiäisiin niin tiheään, että taksin ovet paukkuivat ja kioskilta haettu jäätelötuuttikin alkoi näyttää mikrofonilta, jolle hän tilitti elämäänsä. Lopulta boheemi ja viinanhöyryinen taiteilijaelämä sai jäädä, kun mies havahtui elämänsä holtittomuuteen, raitistui ja löysi rakkauden. Nyt on kirjailijan urakin telakalla ja Kotro viettää keskiluokkaista perhe-elämää ja nauttii siitä. Hän toimii filosofian, psykologian ja elämänkatsomustiedon opettajana. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Kotron tämän työpaikalla Herttoniemen yhteiskoulussa Helsingissä.

  • Kirjailija Eve Hietamies tunnetaan erityisesti Yösyöttö-trilogiastaan, joka kertoo yksinhuoltajaisä Antti Pasasen elämästä. Uusikin kirja on tekeillä. Even kirjailijatarina on tarina sinnikkyydestä: Koulu meni penkin alle, mutta kotona oli kirjoituskone, jota Eve takoi teini-iästä lähtien. Ensimmäistä romaaniaan hän kirjoitti viisi vuotta, kun kuuluisan sukunimen takia kustantamo piti julkaisukynnystä tavallista korkeammalla. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa pitkän uran tehnyt Jukka Petäjä on haastatellut lähes kaikkia aikamme huomattavia kirjailijoita. Petäjä tunnetaan erityisesti kirjallisuuskriitikkona, mutta myös montaa muuta taiteenalaa tutkivana toimittajana ja esseistinä. Mielenkiinnon kohteet liikkuvat kaikkialla Euroopan ja Amerikan kansainvälisissä tuulissa. Tohtorinväitöskirjansa hän teki v. 2010 kanadalais-yhdysvaltalaisen kirjailijan Saul Bellow’n romaanista Herzog. Hän kertoo olevansa vahvaa helsinkiläsissukua - jo viidennessä polvessa ja suuri Italian kulttuurin tuntija ja matkailee siellä säännöllisesti. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Kulttuurityöntekijä Anna Lumikivi halusi pienenä rokkitähdeksi ja merimieheksi. Musiikkihaaveet toteutuivat aikuisiällä koltansaamen kautta. Kielen takaisinottoon rohkaisi kotikylässä yllättänyt Amorin osuma. Nyt Lumikivi opettelee ja elvyttää uhanalaisen koltansaamen katoavia murteita musiikin avulla. Pioneerityötä tekevän muusikon sielu lepää suvun lohiapajilla, Jäämeren rannalla. Toimittaja Anna Nevalainen tapasi Anna Lumikiven Keväjärven kylässä Inarissa.

  • Kirsimaria E. Törönen on saanut kuvataiteilija monta kertaa kokea, miten tie nousee pystyyn, mutta jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla hän aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kirsimaria E. Törösen hänen työhuoneellaan Studio Wäkevässä Mikkelissä.

  • Valotaiteilija Kari Kola valaisee poikkeuksellisia paikkoja ympäri maailmaa. Suunnitelma yhdeksäntuhannen kilometrin pituisen Kiinan muurin yhden päivän valotaideteokseen odottaa toteutustaan ja suunnitelmat Grönlannin jäätikön valaisusta etenevät. Huiman rohkeana ja ennakkoluulottomana joensuulainen valotaiteilija luo yhteyksiä niin ministereihin, pormestareihin kuin prinsessoihin toteuttaakseen suunnitelmiansa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Kari Kolan Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa Botaniassa.

  • Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä opettaa, tutkii ja kirjoittaa kirjoja. Hän hallitsee arabiaa, hepreaa, arameaa sekä syyriaa, joita jokaista kirjoitetaan omalla aakkostollaan. Armenia ja armenialaiset ovat lähellä hänen sydäntään. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Serafim Seppälän työhuoneellaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa.

  • Joulussa tärkeintä kansanmuusikko ja Joensuun kulttuurijohtaja Sari Kaasiselle on olla yhdessä rakkaittensa kanssa. Tänä vuonna hän rauhoittuu jouluun viettoon lapsuuden maisemissa Rääkkylässä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Sari Kaasisen Joensuun Taitokorttelin punaisessa salongissa.

  • Historia herää eloon pianotaiteilija ja -pedagogi Meri Louhoksen seurassa. Yli yhdeksäänkymmeneen vuoteen mahtuu monipuolisen pianotaiteilijan niin arkea ja juhlaa, kuin tv- ja radiojuontajan uran käänteitä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan hänen kotonaan Helsingin Käpylässä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä