Radio Suomi Rovaniemi

Tenon lohisoppa kuohuu 5 - Tenon lohimatkailu nousee tuntureille

  • 5 min
  • toistaiseksi

Lohiturismin vaikeutuminen saa jotkut enolaisista matkailuyrittäjistä miettimään muutosta. Saamelaiskulttuurissa on valtava määrä hienoja mahdollisuuksia kehittää ohjelmapalveluita tavalla, joita ei tähän mennessä ole huomattu tai osattu hyödyntää.

Modernin matkailuteorian mukaan on alkukantaista myydä lohta kilohinnalla. Paremman tuoton saa matkailuelämyksistä. Saamelainen yrittäjä esimerkiksi ottaa matkailijan mukaan rakentamaan lohipatoa. Vieras osallistuu perinnepyynnin eri vaiheisiin ja maksaa kokemuksista.

Professori Pekka Sammallahti sanookin, että Tenon pyynti sisältää nykyään paljon miesuhoa, saaliilla rehvastelu, mikä kertoo matkailuelinkeinon kehittymättömyydestä. Toimittaja: Tapani Niemi.

Lähetykset

  • ti 8.8.2017 10.49 • Yle Areena

Jaksot

  • Romaani Katri Valan ja Olavi Paavolaisen vaiheista sotakeväänä 1942 on haikeuden täyttämä kuvaus nuoruudesta ja unelmista. Katria vaivaa parantumaton keuhkotauti, samoin huoli perheestä ja sodan uhreista. Pommejakin enemmän helsinkiläiset pelkäävät puhua. Katrin lähipiiri ryhtyy uhkarohkeasti vastarintaan rauhan puolesta. Kameleonttimainen Olavi pakenee sodan ristiriitoja omiin muistoihinsa. Hän haluaa vielä kerran tavata nuoruudenystävänsä Katrin ja pelastaa tämän viimeiset runot. 1920-luvulla Katri ja Olavi elivät valon juhlaa, mutta nälkätalvena 1942 suursodan synkkä varjo pimentää koko Euroopan. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Otava)

  • Sensuuri on iskenyt populaarimusiikkiin sen satavuotisen historian aikana joka puolella maailmaa. Se ei ole ainoastaan totalitarististen järjestelmien vaan myös länsimaisten demokratioiden todellisuutta. Levyjä on kielletty niin politiikan, uskonnollisen puhdasoppisuuden kuin sodan takia. Milloin on haluttu rajoittaa seksiin, huumeisiin tai alkoholiin liittyviä tekstejä, milloin motiivit ovat olleet puhtaasti rasistisia.

    Musiikkitoimittaja Jake Nymanin kirjoittama 'Kielletyt levyt' kuljettaa lukijaansa maailman ympäri toinen toistaan erikoisempiin kieltotapauksiin 1920-luvun Yhdysvalloista natsi-Saksaan ja Euroopan rautaesiripun taakse. Eikä sensuurin aika missään nimessä ole ohi.

    Suomea koskeva luku kuvaa, kuinka meillä sensuurin vaikuttimena oli paitsi yleinen moralismi myös ulkopolitiikka. Kiinnostavat arkistolöydöt todistavat surkuhupaisasta mekanismista, jolla musiikkia kiellettiin itsevaltaisin päätöksin.

    Kirjasta kertoo tuttuun tapaansa Juha Pikkarainen. (Kuva: Gummerus)

  • Osa Tove Janssonin teksteistä ei koskaan päätynyt kirjoiksi. Hän julkaisi ensimmäiset novellinsa 1930-luvulla lehdissä, joita hän samaan aikaan kuvitti.

    Moni varhaisnovelli sijoittuu Euroopan kaupunkeihin; ne kertovat rakastavaisista ja nuorten taiteilijoiden kommelluksista Pariisissa, syrjäytyneen naisen Veronasta tai yksinäisestä miehestä Dresdenin rautatieasemalla.

    Myös Juha Pikkarainen on avannut Janssonin kirjan. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi)

  • Botswanassa on mennyt hyvin jo 50 vuotta, koko itsenäisyyden ajan. Ei sotia naapureiden kanssa eikä varsinkaan maan sisällä. Botswana on noussut köyhyydestä keskituloisten maiden joukkoon eikä tarvitse kehitysapua.

    Lapset ovat ilmaisessa koulussa ja ilmainen terveydenhuolto toimii erinomaisesti. Maan johto on aina vaihtunut demokraattisesti ja vaalituloksia kunnioitetaan. Korruptio on Afrikan vähäisintä ja rikollisuus kohtuuden rajoissa.

    Eteläisestä Afrikasta jo vuosikymmeniä kirjoittanut Pekka Peltola on tehnyt viime vuosina kolme matkaa Botswanaan selvittääkseen menestyksen syyt. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Into Kustannus Oy)

  • Rovaniemeläisen Jarmo Huhtalan eräkirja vie Lapin jokivarsille tarinoin ja kuvin. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannus HD)

  • Svetlana Aleksijevits sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015. Hänen toinen teoksensa "Sodalla ei ole naisen kasvoja" on tunnustus, dokumentti ja muistelma. Siinä saa äänen yli 200 toiseen maailmansotaan osallistunutta tyttöä ja naista, jotka unelmoivat opinnoista ja avioliitosta, mutta joista vuonna 1941 tulikin sotilaita.

    Yli puoli miljoonaa neuvostonaista osallistui toiseen maailmansotaan, ei ainoastaan sairaanhoitajina vaan etulinjassa tarkka-ampujina, sillanräjäyttäjinä, tappajina. He kokivat velvollisuudekseen tappaa vihollisia, jotka olivat julmasti hyökänneet heidän maansa, kotiensa ja lastensa kimppuun.

    Rehellisesti kuvatut sodan kauhut ja niiden vaikutus yksilön myöhempään elämään tekevät kirjasta voimakkaasti sodanvastaisen, ja sen julkaiseminen sallittiin Neuvostoliitossa vasta 1985 Gorbatsovin tultua valtaan. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Tammen Keltainen Kirjasto)

  • 'Barbarian paluu' on tunnetun kulttuurikriitikon Timo Vihavaisen arvio yhteiskunnasta, jossa elämme. Vihavaisen tarkastelussa ovat eurooppalaisen sivilisaation murrokset, jotka ovat viitoittaneet tietä nykytilaan.

    Onko Eurooppa matkalla suvaitsevaisuudesta pysyvään konfliktiin ja kansanryhmien eriytymiseen – ja uuteen barbariaan? Onko eurooppalainen sivilisaatio vielä pelastettavissa? Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Otava)

  • Jenni Linturin kolmas romaani on teos äidinrak­kaudesta ja painosta, jonka edelliset sukupol­vet pakottavat seuraaville. Teoksen henkilöhahmot rakentuvat usko­mattomalla tarkkuudella kaikessa hellyydes­sään, heikkoudessaan, hädässään. Vaikka sota on päättynyt, tulevaisuutta ei heille näy. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusoakeyhtiö Teos)

  • Fjodor Dostojevski kuuluu venäläisen ja koko länsimaisen kirjallisuudenhistorian tärkeimpiin nimiin. Hänen vaikutuksensa psykologisen romaanin kehitykseen ja moderniin ihmiskuvaan on keskustelun yläpuolella, mutta siitä huolimatta hänestä keskustellaan jatkuvasti.

    Oliko hän profeetta vai väärä profeetta? Oliko hän anteeksiannon apostoli vai antisemiitti ja kiihkonationalisti? Toisin kuin moni niin sanottu klassikko, Dostojevski tuntuu jatkuvasti ajankohtaiselta. Miksi?

    Muun muassa näihin kysymyksiin etsivät vastausta 'Dostojevski – kiistaton ja kiistelty' -esseekokoelman neljätoista kirjoittajaa, jotka ovat kaikki alojensa arvostettuja vaikuttajia.

    Kirjan ovat toimittaneet Martti Anhava, Tomi Huttunen ja Pekka Pesonen. Ja kirjasta kertoo tuttuun tyyliinsä Kirjakammin isäntä Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Siltala Oy)

  • Uusi auto loistaa jalokiven lailla lapsen silmissä. Pikkupoika ei tiedä, että sellaiseen aarteeseen on sodanjälkeisessä Virossa varaa vain valtion turvallisuuspalvelulla. Autonkuljettaja ajeluttaa autoista innostunutta pikkupoikaa. Luottavainen lapsi tulee kyydissä kertoneeksi perheestään yhtä ja toista, asioita jotka myöhemmin johtavat isän katoamiseen.

    Ilmar Taskan esikoisromaani "Pobeda 1946" on ajankuva sodanjälkeisestä Virosta, jossa ihmiset yrittivät elää normaalia elämää puutteen ja pelon keskellä. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: WSOY)

  • 'Suon neljä vuodenaikaa ja muita kertomuksi'a on novellikokoelma ihmisen ja luonnon välisestä kanssakäymisestä. Taisto Tammelan esikoisteoksessa hehkuu metsän taika vesineen, kasveineen ja eläimineen. Kirjakammimies Juha Pikkarainen on kirjan parissa. (Kuva: Jukka Brusila)

  • Yksi sekunti voi muuttaa koko elämän. Rakastettunsa luo kiireellä ajava Aamu vilkuilee ratissa kännykkäänsä eikä huomaa Miroa ja Nadjaa, jotka lähestyvät pyörällä risteystä. Onnettomuus on kuin pommi, jonka sirpaleet tekevät tuhoa kaikkialla minne lentävät.

    Annamari Marttinen kuvaa tarkkavaistoisesti henkilöitään, jotka pahaa aavistamatta kulkevat kohti hetkeä, joka mullistaa heidän elämänsä. Olisiko ollut mahdollista valita toisin?

    Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi)

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Keväällä ilmestyi 'Matkasanakirja hiljaisuuteen', joka on verkkaisen ja kiireettömän kulkijan mietekirja. Lapin yliopiston matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola ja filosofi Janne Säynäjäkangas halusivat tutkijakavereiden kanssa tehdä teoksen, joka kulkee mukana repussa, johon tarttuu mielellään pysähtyessä ja joka antaa eväitä pohtimaan, mitä se matkustaminen tai matkanteko ylimalkaan tarkoittaa.

    Soile Veijola ehdottaa matkailijoille ja matkailun järjestäjille, että hidastakaa, herran tähden, hidastakaa. Mutta mutta. Mistä se yrittäjä rahaa saa, jos Lapin matkailukeskukset hiljenevät? Tapani Niemi kysyy.

  • Ruoasta on tullut merkittävä tekijä matkailussa. Suomen matkailun vetovoimaisin ykköstuote on luonto mutta heti perään hengittää ruoka, joka sekin on yhteydessä puhtaaseen luontoon, ainakin täällä Lapissa.

    Haaga-Helian ammattikorkeakoulun matkailun lehtori Kristiina Havas on työskennellyt vuosia suomalaisen matkailuruoan edistämiseksi. Havaksen mukaan ruokakulttuuri muuttuu koko ajan ja muutos menee matkailun kannalta hyvään suuntaan.

    Tarinallistamisesta ja tarinankerronnasta on tullut ykkösteema. Pelkkä hyvä ruoka ei enää riitä valistuneelle ja vaativalle matkailijalle. Ruoka täytyy höystää mehevällä tarinalla. Toimittaja: Tapani Niemi.

  • Sari Poikajärvi-Mustonen siirtyi kahdeksan vuotta sitten ravintolapäällikön tehtävistä kotiin ja alkoi leipoa lastenhoidon lomassa kakkuja omaksi ilokseen. Sana komeista fantasiakakuista kiiri nopeasti, ja nyt Poikajärvi-Mustonen saa elantonsa leipomuksistaan. Herkut syntyvät Rovaniemen Vennivaarassa, nelilapsisen perheen keittiössä. Anna Nevalainen vieraili kotileipomo Hässäkässä. Kuva: Sari Poikajärvi-Mustonen.

  • Tiedetoimittajien liiton pääsihteeri Ulla Järvi rakastui opiskeluaikana lappilaiseen mieheen, meni hänen kanssaan naimisiin ja muutti Pelloon. Nuoresta naisesta tuntui kuin olisi muuttanut toiselle planeetalle. Ajatelkaa hyvät ihmiset. Pellolaiset saattoivat mennä kysymättä kylään ja keskellä yötä. Tapani Niemi haastattelee. Kuva: Mikko Käkelä

  • Ajatelkaapa tilannetta, jos lähin puhelin sijaitsisi kymmenen kilometrin päässä. Kotiin ei olisi kunnollista maantietä vaan ainoastaan poropolkuja ja hevoskeinoja. Lapset menisivät kouluun suksilla. Kuulostaa varmaan esihistorialta mutta ei ole niin vanhaa aikaa. Kirjailija Niilo Aikio eli silloin lapsuuttaan Utsjoen Pulmankijärvellä ja siitä ajasta kertoo hänen Niga-trilogiansa.

    Niilo on eläkkeellä Saameradiosta ja innostunut kirjoittamaan tieto- ja kaunokirjoja. Niga-trilogiasta ilmestyi juuri toinen osa ja kirjat pohjaavat nimihenkilöä myöten Niilon lapsuuskokemuksiin.

    Niilo puhuu Niga-trilogiassaan mystisistä seidoista, staaloista ja savuriekoista ja Tapani Niemi kuuntelee.

  • Lapin lääkärit kokoontuivat huhtikuussa Olostunturiin keskustelemaan maailman menosta. Tapani Niemi pyysi kahta hyvin kokenutta lääkäriä pohtimaan, miten Lapin käy, kun sote tulee. Olemmeko valmiit historian suureen muutokseen?

    Lappilaisella Pekka Raudaskoskella ja helsinkiläisellä arkkiatri Risto Pelkosella on kokemusta lääkärintyöstä ja sairaanhoidosta yhteensä yli sata vuotta. Se on hurja määrä, kun tuo kokemus on karttunut aikana,
    jolloin lääketiede on kehittynyt enemmän kuin koko historiansa aikana.

  • Jerisjärven päivystävä tarinamestari Jari Rossi on tullut pörröksi. Pörröksi eli pösilöksi tai pöljäksi, miten itte kukin haluaa asian ilmaista. Vielä jokin aika sitten Rossi oli täyspäinen, keski-ikäinen tolkun mies, Lapin ja ehkä Suomenkin paras tarinankertoja ja televisiosta tuttu. Mutta nyt tuo rietas houkka on höyrähtänyt vanhojen ukkojen tautiin.

    Uskokaa tai älkää, Rossi on ruvennut katselemaan ilmojen enteitä, tutkimaan hauen maksoja ja nuuhkimaan kylän raitilla hevosen paskakikkaroita. Niissä muka on totuus ilmoista. Mikähän taika lie? Tapani Niemi haastattelee.

  • Arkkiatri Risto Pelkonen on Suomen tunnetuimpia ja arvostetuimpia lääkäreitä. Ei liene yllätys, että Risto Pelkonen on myös Lapin ystävä, ”suuri Lappi-romantikko”, kuten hän sanoo. Iisalmelais-helsinkiläinen Pelkonen tutustui Lappiin ensimmäisen kerran 1949, siis melkein 70 vuotta sitten. Sen jälkeen hän kävi useita kertoja Enontekiöllä parhaitten lintukavereittensa, Pentti Linkolan ja Jussa Lihtosen kanssa. Hän myös haaveili tulevansa joskus Enontekiölle kunnanlääkäriksi.

    Lapin luonnosta, kulttuureista ja ihmisistä jäi arkkiatrille rakkaat muistot. Mutta millainen on arkkiatri Risto Pelkosen Lappi ja mikä sen hullaantumisen synnytti sodan jälkeen? Tapani Niemi haastattelee.

  • Moni lappilainen on törmännyt englanninkieliseen nimeen House of Lapland, suomeksi Lapin Talo, joka on mitä ilmeisimmin tekemisissä maakuntamme asioiden kanssa. Talotehdas eikä rakennusfirma se ei ole vaan puulaaki, joka markkinoi ja tiedottaa kaikille lappilaisille tärkeistä asioista.

    Tapani Niemi kävi House of Laplandin verstaalla juomassa kahvia toimitusjohtaja Anna Häkkisen kanssa. Anna hoiti aikaisemmin firman viestintää kolmisen vuotta ja nyt sijaistaa toimitusjohtajan hommaa.

    Kuva: Anna Muotka / Lapin materiaalipankki

  • House of Lapland on julkisrahoitteinen yritys, joka markkinoi Lappia maailmalle matkailukohteena, asuinpaikkana ja yritysten toimintaympäristönä. House of Laplandin toimitusjohtaja Anna Häkkinen sanoo, että vaikka markkinointi on heidän päätehtävänsä, he eivät osallistu etelän suurille messuille eivätkä käytä muitakaan perinteisen markkinoinnin keinoja, maksettuja mainoksia ja muita sellaisia.

    House of Lapland on Häkkisen mukaan moderni markkinointipuulaaki, joka toimii verkossa. Tapani Niemi sanoo, että kaikkihan met olemma moderneja ja notkumme iltatolkulla netissä mutta mitä tarkoittaa, kun yritys toimii verkossa. Niemi kysyy kuin katekismus. Mitä se on? Miten myydä ja kehua Lappia verkossa?

    Kuva: Inka Hyvönen / House of Lapland

  • Rovaniemeläinen Anne Lukkarila suoritti Lapin yliopistossa hallintotieteen maisterin tutkinnon ja työskenteli pitkään matkailussa. Muuan vuosi sitten tilanne paheni työmarkkinoilla ja kehittämisjohtaja Anne Lukkarila sai potkut, joita hän itse valmisteli määrätietoisesti. Mitäs tehdä sen jälkeen?

    Koulutusta oli riittävästi yhdelle ihmiselle ja hyvin paljon osaavaa työkokemusta. Hän ei halunnut kääntää selkäänsä kokonaan vanhalle elämälle vaan alkoi miettiä ratkaisua, jolla voisi hyödyntää osaamistaan, opiskella tarvittaessa lisätaitoja ja samalla toteuttaa lapsuuden suuren unelmansa.

    Ratkaisu on erikoinen mutta hyvin nykyaikainen: suunnattomasti työtä ja vähän rahaa mutta Anne tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä. Tapani Niemi haastattelee.

  • Jerisjärven päivystävällä tarinamestarilla, Jari Rossilla, on koira, Vinski nimeltään, joka mettoja, turisteja ja hirviä haukkuu mutta on jo vanha iältään, ihmisen mitalla 91 vuotta. Mutta viisas Vinski on ja Jarin paras ystävä, joka osaa lukea ajatuksia ja lohduttaa murheenmurtamana päivänä.

    Vinski-koira on karvaturkkinen psykoloogi, jonka sielutieteellisiä tulkintoja pitää osata tulkita. Kun Vinski alkaa syödä heleälnä poutapäivänä heinää, se tietää sadetta ja hyvää kalailmaa. Mikähän taika siinä on? Tapani Niemi ottaa selvää.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä