Aristoteleen kantapää

Veikko Huovisen kieli

  • 24 min
  • toistaiseksi

Veikko Huovinen tunnetaan etupäässä kutkuttavasta yleisinhimillisestä huumorista, jossa pieni kohtaa suuren, juhlava arkisen, teoria käytännön, tavallinen eränkävijä nykyaikaisen tieteen ja Adolf Hitler arkielämän askareet. Mutta millaista on Veikko Huovisen kieli? Huovisharrastaja Kari Vuokare on tutkinut Huovisen kieltä ja kirjoittanut siitä kirjasen Marniva mäkipeura – selityksiä Veikko Huovisen sanastoon. Annetaan hänen kertoa, tässä vuoden kahdeksannessa yleisön toiveohjelmassa, johon vinkin antoi Leenamarja Tikkanen.

Kuva: Yle / Antero Tenhunen

Lähetykset

  • ke 4.10.2017 17.15 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Lintuharrastajien slangi on oma maailmansa ja uusia nimiä linnuille syntyy koko ajan. Pientä peukaloista voidaan kutsua jopa neljällä eri nimellä: peukku, troglo, rambo tai vahvajussi. Lintujen slanginimet tulevat usein niiden suomenkielisestä nimestä, mutta myös tieteellisistä nimistä, äänestä tai ruotsin kielestä.

    Haastateltavana on lintuharrastaja ja Radio Suomen Luontoillan lintuasiantuntija Juha Laaksonen.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Salme Unkuri.

    Kuva: Juha Laaksonen / Yle

  • Ensimmäiset merkit vehnän viljelystä löytyvät Lounais-Suomesta, jossa vehnää saatettiin viljellä jo 2500 vuotta sitten. Entä mitä yhteistä vehnällä on meille vieraampien maissin ja bambun kanssa? Ohjelmassa selviää myös, mitä tarkoitetaan uskomuksella “vilja tulee viljan luo”.

    Haastateltavana on Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Jouko Rikkinen.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Salme Unkuri.

    Kuva Mikko Nurmi / Yle

  • Julkisuudessa eduskuntakeskusteluja on verrattu jopa Twitter-väittelyihin. Toista kansanedustajaa ei saa syyttää valehtelusta, mikä onkin synnyttänyt lukuisia vaihtoehtoisia ilmauksia valehtelulle. Entä mikä on välihuutelun asema täysistunnossa?

    Haastateltavana on kielentutkija Eero Voutilainen.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Salme Unkuri.

    Kuva: Henrik Leppälä

  • Kenelle kuntaa markkinoidaan ja miten se kannattaisi tehdä?
    Haastateltavana Kuntaliiton markkinointijohtaja Maritta Mäkelä.
    Toimittajina Pasi Heikura ja Mira Selander.

  • Millä logiikalla ihmiset valitsevat koneisiinsa salasanoja ja miten niitä kannattaisi valita, jotta tilit ja tiedot pysyisivät suojassa? Pasi Heikuran haastateltavana on tietokirjailija Petteri Järvinen.
    Lisäksi asiaa myös kondomien nimistä, vanhustenhoidosta ja etymologiasta. Ohjelma on uusinta vuodelta 2008. Sen ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Anu Heikkinen.

  • Milloin me siirryimme digiaikaan ja minkälaisia sanoja sen mukana on kieleemme tullut tai siitä poistunut? Kannattaako englanninkielestä lainatuille digiajan sanoille keksiä suomalaisia vastineita, kun teknologia kehittyy niin huimaa vauhtia? Miksi hiiri on hiiri eikä vaikkapa rotta tai pallero?
    Haastateltavana on Yle Areenan palvelupäällikkö Kari Haakana.
    Asiaa myös öisestä mopoilusta sekä helleinfernosta ja helletistä.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Mira Selander.

    Kuva: Creative commons/Tobias Björkren

  • Sanataidekasvatuksen uranuurtaja Aulikki Rungren uskoo kielioppisääntöjä enemmän ihmisen omaan mielikuvitukseen. Siksi sanataidekoulussa ei anneta kritiikkiä eikä arvoteta oppilaiden tuotoksia vaan innostetaan lapsia ja aikuisia seikkailemaan sanojen avulla. Mutta kuinka suuri merkitys vanhemmilla on lapsen lukuharrastuksen syntymiseen ja voiko tarinankertomisen kyvyn löytäminen auttaa koululaista myös muissa oppiaineissa?

    Kuva: Pixabay

  • Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Jussi Halla- aho jakaa ajatuksiaan monien kansainvälisten oikeistopopulistien tapaan erityisesti sosiaalisessa mediassa ja valtamedian ulkopuolella. Sen avulla on helpompi välttää epäreiluiksi väitetyt kysymykset ja nostaa samalla omaa tärkeyttään. Kenelle ivallinen sarkasmi on suunnattu ja kuinka pitkälle se kantaa? Asiaa analysoi politiikan tutkija ja sosiologian tutkijatohtori Niko Pyrhönen. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Mira Selander.

  • Tankarunot olivat alunperin ikään kuin haikeita rakkausviestejä ja haiut taas kuvaavat runoilijan sisäistä mielen maailmaa ulkoisten asioiden ja aistien kautta. Ne levisivät Eurooppaan edellisen vuosituhannen alkupuolella ja niiden sanotaan sopivan niukkuutensa puolesta erityisen hyvin suomalaiseen mielenmaisemaan, mutta ovatko ne myös merkkimäärällisesti tarkkaan laskettujen twitter-viestien edeltäjiä?

    Aristoteleen kantapäässä japanilaista tanka- ja haikurunoutta avaa runoilija, kääntäjä Kai Nieminen.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Mira Selander.

  • Nykynuoriso osaa tulkita tuhansia vuosia vanhaa riimukirjoitusta tietokonepelien ansiosta ja J.R.R. Tolkien käytti sitä fantasiaromaanissaan Hobitti. Mutta kuka riimukirjoituksen alunperin keksi ja minkälaisia asioita sillä on ilmaistu? Haastattelussa on tähtititeen dosentti, tietokirjailija Heikki Oja. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Mira Selander.

    Kuva: Mostphotos

  • Miksi ihmiset ovat vuosisatojen ajan kokoontuneet tammien ja lehmusten juurelle ja mistä puusta Edda- taruston mukaan luotiin ensimmäinen mies? Esittelyssä myös eri puulajeista tehtyjen saunavihtojen ominaisuudet. Haastateltavana on sanaston erityisasiantuntija Kirsti Aapala. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Mira Selander. Kuva: Juha Hietikko

  • Tällä viikolla Aristoteleen kantapää perehtyy sääennustuksiin ja niiden kieleen. Voiko pakkanen olla löysää tai pehmeää? Missä vaiheessa sadekuurosta tulee jatkuva sade? Onko sanallisista sääennustuksista tulossa kuvallisten ennustusten myötä hiipuva taiteenlaji?

    Ohjelmassa haastateltavana on luonnontieteilijä, meteorologi ja tietokirjailija Seija Paasonen ja sen ovat toimittaneet Pasi Heikura, Tina Caven ja Mira Selander.

    Kuva: Pasi Heikura

Klipit

  • Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho kertoo Pasi Heikuralle miten poliittisesti hankala tilanne on katalaanin kielisillä alueilla.

  • Kirjallisuudentutkija, Topelius-seuran puheenjohtaja ja kirjallisuuden professori emerita Leena Kirstinä kertoo mitkä ovat hänen viisi suosikkiaan Zacharias Topeliuksen sadoista saduista.

  • Kielentutkija elokuvissa. Aristoteleen kantapään taustatoimittaja Jani Tanskanen ja kielentutkija Lea Nieminen keskustelevat Tatu ja Patu -elokuvan sekä -kirjojen kielestä.

    Kuva kirjasta Tatun ja Patun avaruusseikkailu: © Aino Havukainen ja Sami Toivonen / Otava.

  • Usein eri alojen erikoistermistö liukuu yleiskieleen. Monesti tästä seuraa sellaisia kysymyksiä kuin seuraava kuulijamme Jyrkisakarin meille lähettämä ihmettely:

    ”Me muusikot puhumme temposta ja urheiluselostajat temmosta. Olemmeko me väärässä, vai urheiluselostajat, vai taipuuko sana tempo käyttötarkoituksesta riippuen kahdella eri tavalla?”

    Tempo on tosiaan alun perin muusikoiden kieltä. Italiasta saatu lainasana tarkoittaa yleisesti aikaa ja musiikissa se viittaa sävellyksen nopeuteen, siihen montako nuottia tietyssä ajassa soitetaan. Ei ihme, että käsite sopii hyvin aikojen ja matkojen kanssa painivan urheilunkin filosofiaan.

    Jokainen ihminen kokee ajan eri tavalla, mutta aikaa koskevissa sanoissa ei kuitenkaan voi sallia erilaisia käytäntöjä. Musiikin ja urheilun tempot taipuvat siis samalla tavalla. Niinpä Aristoteleen kantapään nopeusfraasien aikaihminen määrää jokaisen temmon käyttäjän hankkimaan metronomin ja harjoittelemaan sen kanssa sanan tempo taivuttamista tempomerkinällä apassionato, intohimoisesti: tempo, tempon, tempoa, tempoon, tempot, tempojen, tempoja, tempoihin!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Aristoteleen kantapään kuulokuvasarja käy läpi 70-vuotisjuhliaan viettävän Kielitoimiston puhelinneuvonnan vuosikymmeniä. Sarjassa koetaan pikakelauksella joukko vuosikymmenten aikana esiinnousseita oleellisia kielellisiä ihmetyksen aiheita.

    Yle on tehnyt sarjan yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, ja sitä lähetään Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kerran kuukaudessa heinäkuuhun asti.

    Viimeinen jakso 'Vuosituhannen arvoitus!' sijoittuu 2000-luvulle.

  • Joskus eri lähtökohdista saattaa päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Jos nyt ajatellaan vaikka pilkottamista eli sitä, että jostain näkyy vähäisen. Ja sitten pilkkomista, paloittelua, lohkomista. Kummastakin saa johdoksen pilke, joka voi tarkoittaa sitä jotain, joka pilkottaa tai vilahtaa, ja toisaalta pilkkomisen tulosta.

    Niinpä kuulijanimimerkin Puilla lämmittävä Kurikasta meille lähettämä otsikko maaliskuisesta Maaseudun Tulevaisuudesta saa aikaan huikaisevia näköaloja. Otsikko kuului näin:

    "Lemillä tehdään polttopuuta pilkettä silmäkulmassa."

    Ilmiantajamme Puilla lämmittävä Kurikasta tuumaa: ”Jos pilke on fyysistä, käynti silmälääkärillä auttaa. Henkistä pilkettä silmäkulmaan tarvinnevat kaikki!”

    Näinhän se on. Siinäpä polttoainetta ajatuksille!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Ihmiset seuraavat kielen ilmiöitä suurella mielenkiinnolla. Niin tekee myös kuulijamme Seppo, joka lähestyi meitä hiljattain seuraavalla viestillä: ”Kiitti, okei ja moi. Ei ole Suomen kieltä. Varsinkin moi, jota kuulee jopa yleisissä radio-ohjelmissa. Jos Aristoteleen kantapää olisi ystävällinen ja tutkisi mistä moinen tervehdys on pesiytynyt Suomen kieleen.”

    Kielitoimiston sanakirjasta tämä arkinen tervehdyssana löytyy, mutta vuonna 1961 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa sitä ei vielä ollut. Se on siis melko tuore tuttavuus. Se – ja muut vastaavat sanat kuten moikka – on ilmeisesti muovautuneet hiukan pidemmästä tervehdyssanasta morjens, ehkä jopa hiukan vanhaa yleismaailmallista hei-tervehdystä mukaillen. Morjens, moron ja muut vastaavat taas tulevat mitä ilmeisimmin ruotsin aamua merkitsevästä morgon-sanasta ja hyvää huomenta eli god morgon –tervehdyksestä.

    Vuonna 2002 Taru Kolehmainen kertoi tosin Kielikello-lehdessä, että hyvää ja kaunista merkitsevä sana moi on käytössä myös saksassa, hollannissa ja ruotsissa, joskus jopa tervehdyssanana.

    Onko naapurikielestä lainattu sana sitten suomea? Niin kuin vaikka reipas terve? Kaisa Häkkisen etymologisen sanakirjan mukaan sana terve on vanha iranilainen laina. Taitaa olla niin, että kielet lainaavat sanoja toisista kielistä ja mukauttavat niitä omaan suuhun sopiviksi. Ei terve ole irania, se on suomea, niin kuin sana moi.

    Joten Seppo: kyllä moi on suomea. Samoin tuhannet muut lainasanat. Joten moi ensi kertaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Toiset muinaiset työkalut kestävät yhä käytössä, vaikka aina vaan kehittyneempiä aikoja uusine keksintöineen tulee ja menee. Puukko mainitaan jo Kalevalassa, mutta se on yhä jokapäiväisessä käytössä – niin kouriintuntuvassa kuin vertauskuvallisessa mielessä.

    Kuulijamme Pekka jäi maaliskuussa ihmettelemään seuraavaa MTV3:n formula-autoilusivujen otsikkoa:

    "Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin selässä."

    Pekka pohtii: ”Onko Ferrari siis joutunut selkään puukotuksen uhriksi? Kuka oli se Brutus, joka petti kunniakkaan italialaistallin? Vai hakeeko otsikon kirjoittaja kenties sanontaa Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin haavassa? Kyseinen kisahan ei mennyt Ferrari-tallilta lainkaan hyvin kun Räikkösen autokin syttyi tuleen.”

    Pekka on aivan oikeassa, vaikka Brutus onkin tulenarka esimerkki selkään puukottamisesta. Tässä Julius Caesarin tapauksessa kuvaannollista pettämisen ilmausta ei saa sekoittaa hänen salamurhansa toteuttamistapaan, jossa Brutus oli yksi kymmenistä, jotka haavoittivat hallitsijaa tikarilla edestäpäin. Ja vaikka puukko on supisuomalainen keksintö, ymmärrettävämpää on kääntää veistä haavassa silloin kun halutaan lyödä lyötyä tai hieroa suolaa haavoihin.

    Aristoteleen kantapään puukkofraasien ylijunkkari julistaakin MTV3:n formulakirjoittajan syylliseksi puukon väärinkäyttöön yleisellä paikalla ja tuomitsee hänet kesän ajaksi keskittymään selkään suukottamiseen!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä