Kalle Haatanen

Myrkkyjen maailma

  • 53 min
  • toistaiseksi

Myrkkyjen käytöllä on hyvin pitkä historia. Arkeologisten löytöjen perusteella arvellaan, että ihminen on käyttänyt nuolimyrkkyjä metsästyksessä jo jopa 10 000 vuotta sitten. 

Afrikassa myrkkyjä on jo varhain käytetty myös ihmisten tappamiseen.  Jo varhaisten kulttuurien valtataisteluissa saatettiin käyttää myrkkyjä kilpailijoiden eliminoinnissa. Entisinä aikoina myrkkyjä saatiin muun muassa käärmeistä, kasveista ja sammakoista.

Myrkyillä on ollut keskeinen sija myös alkemiassa. Kiinalaisessa alkemiassa yritettiin saada aikaa eliksiirejä, joilla pääsi korkeammalle henkiselle tasolle tai jopa kuolemattomaksi. Elohopea on ollut suosittu raaka-aine sekä aasialaisessa että eurooppalaisessa alkemiassa.

Antiikin Roomassa tunnettiin jo laaja kirjo myrkkyjä, joita saattoi ostaa rohdoskaupoista. Roomassa myrkyttämisestä tuli hyvin yleinen murhatapa. Myrkyttämällä raivattiin tieltä sekä poliittisia että taloudellisia vastustajia.

Tietokirjailija Matti Vuento on perehtynyt myrkkyjen historiaan. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

 

 

 

Lähetykset

  • la 7.10.2017 9.58 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Aiemmin ajateltiin että nauru on yksin ihmisen ominaisuus. Nykytutkimuksen valossa näyttää kuitenkin siltä että myös jotkin eläimet osaavat myös nauraa.
    Tutkijatohtori Jarno Hietalahti on perehtynyt huumorin olemukseen ja filosofiaan.
    Naurun ja huumorin alkuperää ja merkitystä on pohdittu jo antiikin filosofeista lähtien.
    1600-luvun filosofi Thomas Hobbes määritteli, että nauru on merkki äkillisestä ylemmyyden tunteesta, jota me tunnemme heikompaa kohdetta kohtaan. Nauru liittyy Hobbesin mukaan siis valta-hierarkiaan.
    Sigmund Freud selitti huumoria huojennusteoriansa avulla. Freudin mukaan ihminen kamppailee jatkuvasti intohimojensa ja sivistyksen ristipaineissa. Tähän paineeseen voi huumori tuoda aika ajoin vapautuksen, joka purkautuu nauruna.
    Nykyään useimmat huumorin tutkijat lähtevät liikkeelle yhteensopimattomuusteorioista. Meillä on oletuksia siitä, miten asiat menevät ja kun ne eivät menekään ennakko-odotusten mukaisesti, muodostuu ristiriita, josta huumori kumpuaa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi se kun mies pukeutuu naiseksi tai kun eläin käyttäytyy kuin ihminen.
    Huumori on ollut hyvin olennainen osa ihmisyyttä pitkin historiaa eikä ihminen ei halua luopua siitä edes ääriolosuhteissa. Siksi huumori elää jopa diktatuureissa tai keskitysleireillä.

  • Pohjoiset maat alkoivat jo 1600-luvulta lähtien suuntautua Atlantin kautta Amerikkaan, Afrikkaan ja muille kaukaisille alueille. Tämä varhainen globalisaatio syntyi siirtolaisuuden, kaupankäynnin ja myös tieteellisten tutkimusmatkojen kautta. Sen vaikutus oli merkittävä. Kaupan ja siirtolaisuuden mukana tuli uutta tietoa, uusia kulutustottumuksia ja myös uusia aatteita.

    Hollanti tuli 1600-luvulla mukaan siirtomaiden valloitukseen aiempien merimahtien, Portugalin ja Englannin rinnalle. Tämä innoitti myös Pohjoismaita, Ruotsia ja Tanskaa mukaan merentakaiseen kaupankäyntiin. Myös Ruotsi yritti luo itsestään siirtomaavaltaa. Se perusti Delawareen siirtokunnan ja nykyisen Ghanan rannikolle orjakaupan tukikohdan.

    Filosofian tohtori Lauri Tähtinen on tutkinut globalisaation aatehistoriaa ja Pohjoismaiden varhaisten suhteiden syntymistä kaukomaihin. Hän on Kalle Haatasen vieraana.

  • Propagandalla on kautta aikojen edistetty sekä hyviä että huonoja pyrkimyksiä. Nykyään propagandalla on yleisesti huono maine. Näin ei ole kuitenkaan ollut aina, muistuttaa propagandan historiaa tutkinut Ville-Juhani Sutinen. Esimerkiksi sekä Neuvostoliitossa että Suomessa propaganda-sanalla oli neutraali merkitys aina toiseen maailmansotaan saakka. Natsi-Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto aiheuttivat sitten valtiolliselle propagandalle kielteisen maineen.
    Propagandalla on kautta historian ollut merkittävä rooli valtioiden syntymisessä ja vakiinnuttamisessa. Propagandan avulla on lietsottu vallankumouksia ja kun valta on saatu, on aloitettu kansalaisten integrointiin pyrkivä propaganda. Integraatiopropaganda on nykyvaltioissakin jatkuvasti meneillään. Se on usein näkymätöntä piilovaikuttamista johon kansalaiset totutetaan.
    Integraatiopropagandaan voidaan kuitenkin alkaa ujuttaa agitaatiopropagandan sisältöjä pikku hiljaa ja totuttaa tällä tavoin kansalaiset omaksumaan aivan uusia aatteita. Ville-Juhani Sutisen mukaan esimerkiksi Donald Trump toimii juuri näin. Integraatiopropanda onkin juuri meidän aikamme vaikutuskeino. Enää ei yleensä pyritä tekemään suuria vallankumouksia agitaation avulla vaan mielipiteitä muokataan väsytystaktiikalla integraaatiopropagandan keinoin.

  • Filosofian alkuperäisimpiä pyrkimyksiä on elää filosofian kautta hyvää elämää. Filosofia ei kuitenkaan tarjoa suoria ohjeita tai vinkkejä hyvään elämään, sanoo uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö akateeminen filosofiantutkimus voisi tarkastella oikeita elämän ongelmia.
    Pihlström on pohtinut moraalin merkitystä ihmiselämässä. Hänen mielestään moraalin olemusta voisi tarkastella siitä lähtökohdasta käsin, että miksi me emme yleensä pysty elämään omien moraalisten sääntöjemme mukaan. Miksi moraalin vaatimukset ovat niin ehdottomia ja loputtomia, että ihminen ei kykene niitä täyttämään? Tämän filosofisen ongelman teologinen vastine voisi olla perisynti.
    Moraalin paradoksi on siinä, että sillä ei ole perustaa. Ollakseen oikeata moraalia moraali ei voi alistua muille näkökulmille.

  • Neljä kuukautta sodan päättymisen jälkeen ensimmäinen neuvostoliittolainen kulttuurivaltuuskunta tuli Suomeen. Valtuuskunnan mukana tuli muun muassa Puna-armeijan kuoro, joka konsertoi Kansallisteatterissa ja Messuhallissa. Tästä alkoivat Suomen ja Neuvostoliiton väliset kulttuurisuhteet, joiden vaaliminen oli keskeinen osa maiden välistä uutta politiikkaa.
    Kulttuuri oli Neuvostoliitolle tärkeä propaganda-ase, jolla pyrittiin kääntämään entisen vihollismaan kansalaiset ystäviksi.
    Suomen ja Neuvostoliiton välisiä kulttuurisuhteita tutkinut Leena Sharma sanoo, että suurinta osaa kansasta tämä hymykampanja ei kuitenkaan koskaan vakuuttanut. Sitä kannattelivat etupäässä poliittinen eliitti, vasemmistolaiset kulttuuripiirit ja opportunistit, jotka haistoivat ystävyyspolitiikassa hyötymismahdollisuuksia.
    Kekkosen kaudella kulttuurisuhteissakin omaksuttiin vahva itsesensuuri. Taiteessa tai mediassa ei saanut arvostella Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto oli hyvin herkkähipiäinen ystävä, joka loukkaantui varovaisestakin kritiikistä. Niinpä suomalaiset omaksuivat idänsuhteissa liturgisen kielenkäytön. Ne jotka poikkesivat tästä linjasta, tuomittiin julkisesti.

  • Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen on tutkinut 1800-luvun alun turkulaisten seksityöläisten elämää. Tuolloin suomalainen yhteiskunta ei suhtautunut seksin myyntiin yhtä moralistisesti kuin myöhempinä aikoina. Prostituution voimakas paheksunta alkoi vasta vuosisadan jälkipuoliskolla.
    Seksin myynti oli vähävaraiselle naiselle elinkeino muiden joukossa. Se oli laillista mutta sitä harjoittavien naisten piti käydä kerran kuussa poliisilaitoksen tarkatuksessa, sillä kuppa oli kansantauti.
    Toki seksityöllä elävien naisten vaarana oli usein saada irtolaisen status. Tällöin saattoi joutua pakkotyöhön köyhien kehruusaliin, jossa kova kuri ja ankarat elinolot.
    Suurin osa seksityöläisistä tuli köyhistä yhteiskuntaluokista mutta joukossa oli myös vauraammista oloista lähtöisin olevia naisia, jotka olivat onnettomien elämänkohtaloiden vuoksi ajautuneet köyhyyteen.

  • Psykopaatti on voimakas sana. Sitä voi käyttää loukkaavana terminä ja tautimäärityksenäkin se voi olla potilasta stigmatisoiva. Psykiatriassakin psykopatiaa on käytetty hyvin kirjavasti. Joskus sitä on käytetty jopa kaatoluokkana. Diagnoosissa saatetiin päätyä psykopatiaan kun mitään muutakaan sopivaa määritelmää ei ole löydetty. Suomessa luovuttiin psykopatian diagnosoinnista 1960-luvun lopussa.
    Historiantutkija Katariina Parhi on tutkinut psykopatiadiagnooseja eri vuosikymmeniltä. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Erilaiset poltergeist-ilmiöt ovat tuttuja suomalaisessakin kansanperinteessä, vaikka ne ovat usein jääneet muun kertomaperinteen varjoon. Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa on runsaasti tarinoita, joissa kerrotaan, miten ilkeät tai ilkikuriset räyhähenget ovat pelotelleet ihmisiä liikuttelemalla ja rikkomalla esineitä, ääntelemällä mystisesti tai tekemällä muuta kiusaa.

    Suomessa yliluonnolliset ilmiöt liitettiin usein vanhaan uskomusperinteen hahmoihin, tonttuihin ja haltioihin. Mutta usein yliluonnolliset ilmiöt selitettiin myös kristinuskon mukaisesti pirun aikaansaannoksiksi. Kirkko kielsi jyrkästi olemasta yhteydessä piruun tai muihin henkiolentoihin, mutta tämä oppi meni Suomessa huonosti perille. Kun papit saarnasivat pirusta ja hänen monenkirjavista juonistaan, pirusta tuli samalla kansan mielissä mielenkiintoinen hahmo. Niinpä kansa uskoi, että tämän inhimillisen pirun kanssa saattoi tehdä liittoja ja sopimuksia ja parhaassa tapauksessa piruakin saattoi huijata.
    Itä-Suomessa tietäjäperinne eli paljon pitempään ja voimakkaampana kuin Länsi-Suomessa. Tietäjiä käytettiin räyhähenkien karkottajina mutta usein heitä epäiltiin myös outojen tapahtumien aiheuttajiksi.
    Räyhäävien henkien karkottajina käytettiin toki myös pappeja.
    Perinteentutkija Pasi Klemettinen on tutkinut Karjalan ja Suomen räyhähenkitarinoita. Hän on Kalle Haatasen haastateltavana.

  • Friedrich Nietzschen teos Näin puhui Zarathustra on monitulkintainen ja arvoituksellinen teos.
    Kirjan päähenkilö on persialainen profeetta Zarathustra, jonka opetuksien pohjalta on syntynyt zarathustralainen filosofia ja uskonto. Nietzsche tosin käyttää Zarathustran hahmoa hyvin vapaasti oman filosofiansa esittelyyn.
    Miten Nietzschen ajatukset ja filosofia avautuvat nykylukijalle?
    Nietzschen pääteoksesta keskustelevat Kalle Haatanen ja teoksen uuden suomennoksen tekijä kirjailija Jari Tammi.

  • Valokuvaaja Emma Vepsä liftasi yksin Moskovasta Afganistaniin. Vepsä halusi näyttää epäilijöille että maailma ei ole aivan niin vaarallinen paikka kuin mitä usein luullaan.
    Matkaa kertyi yli 7 000 kilometriä halki Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Tadzikistanin ja Uzbekistanin.
    Millaista on liftaajan matkanteko maissa, joita Suomessa pidetään epävakaina ja jopa vaarallisina?
    Millainen on peukalokyytiläisen maailmankuva? Emma Vepsä on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Sananvapauden merkitys alkoi kasvaa Euroopassa 1600-luvulla porvariston nousun myötä. Kauppiaiden ja käsityöläisten sujuva ammatinharjoitus vaati jossain määrin vapaata ilmaisun vapautta.
    Ruotsin suurvalta-aseman menetys 1700-luvun alussa johti kuninkaan vallan heikkenemiseen ja tämä loi edellytykset laajenevalle sananvapaudelle. Merkittävä virstanpylväs oli vuoden 1766 painovapauslaki, joka vapautti ennakkosensuurista kaiken paitsi uskonnolliset ja ulkomaiset painotuotteet. Laki toisin kumottiin muutaman vuoden päästä. Autonomian aikana sananvapauden rajat vaihtelivat suuresti sen mukaan kuinka vahva kulloinenkin tsaari oli ja kuinka vahva on Venäjän lainsäädännön yhtenäistämishalu oli. 1800-luvun loppua kohti suomalaisten sanomalehtien määrä kasvoi mutta samalla lisääntyivät myös sensuuritoimet.
    Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvonen on tutkinut Suomen sananvapauden kehitystä. Hän ei pidä nykyistä aikaa sananvapauden kannalta mitenkään erityisen poikkeuksellisena. Monet nykyaikana hämmästellyt ilmiöt ovat tuttuja historiasta. Sisällissodan aikana harrastettiin räikempää vihapuhetta kuin nykyään. Valelehdistöstä puhuttiin Saksassa jo 1800-luvulla. Someaikana uutta on se, että tavallisen kansalaisen mielipide tai kannanotto voi saada nopasti hyvn laajan yleisön.

  • Ensimmäisenä eurooppalaisena ihmesatuna pidetään Apuleiuksen teokseen Kultainen aasi sisältyvää tarinaa Cupido ja Psykhe. Teos kirjoitettiin 100-luvulla. Satu kertoo siitä, miten kaunis Psykhe joutuu voittamaan monia vastoinkäymisiä saadakseen komean Cupidon omakseen. Antiikin satujen hahmot olivat joko jumalia tai eläimiä. Keskiajalla satujen hahmoiksi nousivat taas haltijat, pirut ja peikot.
    Eurooppalaisen sadun perinteessä näkyy selvästi yhteiskunnan patriarkaalisuus, sanoo Helsingin yliopiston folkloristiikan professori emerita Satu Apo. Tämä näkyy muun muassa siinä, että naisen arvo on erityisesti hänen kauneudessaan. Usein toistuvat ilkeiden sisarusten tai pahan äitipuolen teemat korostavat naisellista pahuutta. Lähes kaikki satukirjailijat olivat miehiä ja se näkyy satujen arvomaailmassa.
    Erikoinen poikkeus on satu Kaunottaresta ja hirviöstä, joka on naisten kirjoittama. Sadun kaunotar Belle on aktiivinen nainen, joka uskaltaa tehdä omia valintoja.
    Kautta aikojen saduilla on ollut monta eri päämäärää. Iltapuhteen huvituksen ohella sadut ovat välittäneet sekä yhteisöjen arvoja että myös poliittisia kannanottoja. Satujen kautta voitiin tehdä pilkkaa aatelisista, kirkonmiehistä ja jopa kuninkaista. Grimmin veljesten sadut pönkittivät nousevaa saksalaista idealismia ja nationalismia. Grimmit väittivät, että heidän satunsa perustuivat saksalaiseen suulliseen kerrontaperinteeseen vaikka tosiasiassa heidän saduissaankin oli muista kielistä käännettyjä tarinoita.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä