Ykkösaamun kolumni

Inka Mero: Heräsimmekö kansainväliseen osaajakisaan liian myöhään?

  • 5 min
  • toistaiseksi

Vihdoin mediassa kaikuu toivo: Suomen ja globaalin talouskasvun siivittämänä saattaa maamme velkaantuminen loppua. Ehkä. Vienti vetää ja isot kansainväliset yritykset uudistuneen metsäteollisuuden rinnalla investoivat taas Suomeen.

Sama toivo on kytenyt tai oikeastaan roihunnut liekkinä kasvuyrityssektorilla jo pidempään. Vielä kymmenen vuotta sitten laman kynnyksellä 'startup  huuhaaksi' leimattu toimiala työllistää nykyisin 87 000 Suomalaista  huippuosaajaa. Viimeisen viiden vuoden ajan jo yli puolet uusista työpaikoista on syntynyt Suomessa kasvuyrityksiin. Näiden parin kolmen tuhannen yrityksen joukkoon  ei ole ainoastaan syntynyt Supercellin ja Rovion kaltaisia peliyhtiötä, vaan firmoja kuten Beddit, Hybrid Graphics ja Holvi, jotka Apple, grafiikkateknologiajätti NVidia ja Espanjalainen finanssitoimija BBVA ovat ostaneet.

Miksi kansainväliset suuryritykset ja sijoittajat tähyävät yhä useammin Helsinkiin,  ja pohjolan peräkylille? Vastauksia on kysyttäessä kaksi: osaaminen ja tekemisen kulttuuri. Digitaalisessa murroksessa suuryritykset eivät enää yksin dominoi vaan pienet huippuosaajatiimit voivat rakentaa uusia toimialoja murtavia palveluita tai liiketoimintoja. Täältä Suomesta löytyy hyvä koulutuspohja, insinöörivoimaa ja teknologia-alojen osaamista. Ja Sisua. Tekemisen kulttuurin voidaan todeta olevan ehkä vielä merkityksellisempi tekijä sijoitusten ja startuppien määrän kasvuun. Sisulla tekemisestä hyvä esimerkki on vapaaehtoisvoimin rakennettu opiskelijavetoinen Slush  kasvuyritystapahtuma, jonka ansiosta Helsinki on aidosti nostettu maailmankartalle siten alueen kasvuyrityksiin houkuteltu ulkomaista pääomaa jo satoja miljoonia.

Onnistuminen vaatii päätöksiä ja tekoja. Aikoinaan päättäjien keskuudessa oivallettiin kasvun, tuotekehitysrahoituksen ja kansainvälistymisen merkitys. Startup- ja kasvuyrityssektorin vahva ja aktiivinen taustavaikuttaja onkin ollut Tekes, toki bisnesenkeleitä, pioneerihenkisiä pääomasijoittajia ja erityisesti opiskelijavetoisia  StartupSauna kiihdyttämöä, Junction - koodaustapahtumaa ja Startuplife opiskelija vaihto-ohjelmaa unohtamatta.

Kilpailu on kuitenkin kovaa ja globaalia. Kansainvälisissä vertailuissa Helsinki pärjää nykyisin hienosti, mutta jää selkeästi jälkeen kahdessa asiassa: kansainvälisyydessä ja osaajien määrässä. Viime vuosina myös skandinaaviset suuryritykset ovat alkaneet panostaa digitalisaatioon ja alan osaajien kysyntä on todella kova, eikä kaikkea tarvittavaa osaamista edes ole meillä Suomessa. Väitänkin, että Suomen seuraavan kymmenen vuoden kasvun pullonkaula ei ole enää rahoitus, vaan osaajat. Kasvun yhtälö tarvitsee kipinäksi ensin tarvitaan osaajia: ohjelmoijia, tuotetteistuksen ammattilaisia, konseptoijia, tekoäly- ja koneoppimisen guruja, digimarkkinoinnin ja lanseerauksen ammattilaisia, data-anlyytikkoja ja tietenkin yrittäjätiimejä ja sarjayrittäjiä. Huippuosaajia seuraavat onnistumiset, kansainvälinen pääoma ja muut osaajat. Syntyy positiivinen kehä.

Tätä logiikkaa tukee vastikään julkaistu tutkimus eri kasvuyrityskeskuksista, jossa todetaan sama. Vain osaajien tuominen voi luoda kasvun mahdollisuuksia ja nostaa Helsingin ja sitä kautta koko Suomen Berliinin ja Lontoon kansainväliseen liigaan.

Mitä ovien avaaminen osaajille sitten tarkoittaa käytännössä? Nopea tiedustelu alan konkareilta antaa selkeän vastauksen, sillä asian puolesta ovat puhuneet aktiivisesti jo kohta kymmen vuotta useat startup sijoittajat ja yrittäjät kuten Lifeline Venturesin Timo Ahopelto, Slushin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Kivimäki, Supercellin Ilkka Paananen, mutta myös Nokian Risto Siilasmaa. Se tarkoittaa pieniä ja suuria asioita koko Suomelta. Systemaattisuutta ja usean vuoden panostusta.  Kun bulgarialainen tekoälyyn erikoistunut huipputiimi miettii mihin perustaa oman uuden startupin pääkonttorin, vastauksen pitäisi olla Suomi tai Helsinki eikä Berliini. Samoin kiinalaisen huippuyliopiston professorin pitäisi haluta tulla juuri tänne tekemään tutkimusta muutamaksi vuodeksi. Tai pelialalle tähtäävän Piilaaksosta Eurooppaan muuttavan parikymppisen markkinoinnin huippuammattilaisen, joka enää kestä päivittäisiä kaksituntisia työmatkoja tai asumisen kalleutta.

Vastaus on Suomi, koska täällä ovat parhaat kasvuyritykset, muut alan huippuosaajat, alaa ymmärtävät sijoittajat ja potentiaaliset globaalit suuryritysasiakkat ja kumppanit. Suomi, koska täällä puhutaan englantia ja lapsille on tarjolla hyvä, tai oikeastaan maailman paras varhaiskasvatus ja peruskoulu, myös englanniksi. Suomi, koska täällä on järkevä optioverotus työntekijöille, hyvä työn- ja vapaa-ajan tasapaino, nopeat globaalit lentoliikenneyhteydet ja upea luonto. Suomi, koska täällä töissä tehdään asiat niin kuin sovitaan ja aina tähdätään korkealle. Suomi, koska täällä yhteiskunta on turvallinen, yhteistyö viranomaisten kanssa kitkatonta ja työluvan saa nopeasti, koska haluamme kaikki huippuosaajat tänne töihin  ja äkkiä.

Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Tukholma on vielä kansainvälisempi. Berliinissä on kymmenen kertaa enemmän sekä osaajia, yrityksiä ja pääomaa. Eikä Suomesta löydy edes lapsille englannin kielisiä koulupaikkoja. Kuinka tässä näin kävi? Suomalaisen koulujärjestelmänhän piti olla meille vientivaltti. Nyt sen tarjoaminen onkin osaamistuonnin edellytys ja talouskasvun kynnyskysymys.

Pieni satavuotias Suomi voisi näyttää tässä asiassa kyntensä ja nyt panostaa kokonaisvaltaisesti seuraavaan kasvun kymmenvuotiskauteen: ovet auki huippuosaajille. Yhteinen tavoite voisi olla näin alkuun 10 000 huippuosaajaa vuodessa, jotka työllistyvät läpi eri toimialojen suuriin ja pieniin yrityksiin. Siksi tarvitaan nopeampi lupamenettely suomalaiselta yritykseltä työtarjouksen saaneille hakijoille. Ja tarvitaan takuu englanninkielisestä päivähoito- tai koulupaikasta lapsille.

Ja lopuksi tietenkin iso rummutus maailmalla. Tervetuloa Suomeen.

 

Lähetykset

  • ma 14.8.2017 9.00 • Yle Areena

Jaksot

Klipit

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä