Koe uusi yle.fi
Kuusi kuvaa

Katriina Järvinen nosti luokkaerot yhteiskunnalliseen keskusteluun

  • 43 min
  • toistaiseksi

Kirjailija Katriina Järvinen on elämänsä aikana joutunut etsimään itseään tavanomaista enemmän. Lapsuusperheen tiukka uskonnollisuus oli rikkonut hänen minuutensa ja identiteettiä piti alkaa nuorena aikuisena rakentaa alusta. Itsensä etsimisestä on merkkinä Katriinan hankkima monipuolinen pätevyys: hän on paitsi kirjailija myös psykoterapeutti, kulttuuriantropologi, sosiaalipsykologi ja kouluttaja.

Katriina Järvinen tuli isomman yleisön tietoisuuteen vuonna 2007 julkaistuaan yhdessä historian professori Laura Kolben kanssa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa –kirjan, joka nostatti luokkaerot julkiseen keskusteluun. Katriina oli huomannut jo yliopistoaikoinaan, että akateemiset opinnotkaan eivät riittäneet tasoittamaan eroja, jotka olivat hänen kaltaisensa työläisperheen kasvatin ja vaikkapa kulosaarelaisen varakkaan perheen taloudellisesta ja sosiaalisesta pääomasta nauttivan opiskelijakaverin välillä.

Katriina Järvinen syntyi vuonna 1962 tamperelaiseen työläisperheeseen. Äiti oli Verkatehtaan siivooja, isä töissä Nokia kumitehtaalla. Lapsia oli neljä. Iso perhe asui ahtaasti Pellavatehtaankadulla kaksion puolikkaassa. Katriina muistaa, että Pellavatehtaankadulla heräsi paitsi hänen tietoisuutensa ihmisten luokkaeroista myös kiinnostuksensa ihmisten erilaisuutta kohtaan. - Talossamme asui myös taiteilijoita kuten Eeva-Liisa Manner sekä Eila Roine ja Vili Auvinen. Eilan ja Vilin teatteriperheessä oli ihana kyläillä. Siellä suhtauduttiin lapsiin tasavertaisesti. Vaikka he tekivät näyttelijäkavereidensa kaikkea sitä, mistä omassa kodissamme varoiteltiin eli polttivat tupakkaa, joivat alkoholia, ehkä kiroilivatkin, niin he olivat valtavan mukavia ja reiluja ihmisiä. Heidän kodistaan puuttui pelko.

Pelko oli sen sijaan vahvasti läsnä Katriinan omassa kodissa. Vanhemmat kuuluivat helluntailaiseen Saalem-seurakuntaan. Jo neljävuotiasta Katriinaa oli alettu painostaa antamaan elämänsä Jeesukselle ja tekemään synneistään parannuksen. Helvetinlieskoilla peloteltiin ja aina piti olla valmis siihen, että milloin tahansa saattaisi taivas aueta ja autuaat tempaistaisiin ylös.

Perhe kiersi maaseudulla telttakokouksia pitämässä. - Siellä manattiin henkiä epilepsiakohtauksen saaneesta ihmisestä ja nostatettiin taistelutahtoa teltan ulkopuolella riehuvia henkivaltoja vastaan. Se oli hirvittävän pelottavaa ja ahdistavaa, hän muistaa.

Parikymppisenä Katriina Järvinen päätti tehdä irtioton uskonnosta ja perheestään ja muutti Tukholmaan. Siellä hän elätti itsensä laitossiivoojana. Ulkoisesti hän muutti itsensä ”normaaliksi”  nuoreksi: alkoi meikata, vaihtoi pukeutumistyyliä ja kiharsi hiuksensa. Sisältä hän oli kuitenkin oman kokemuksensa mukaan aivan solmussa.

- Olin tynnyrissä kasvanut tyttö, en tiennyt yhtään miten pitäisi olla. Yritin matkia muita ja aloin kerätä kokemuksia juomisesta ja seksin harrastamisesta. Kuitenkin sisälläni oli jatkuva syyllisyys siitä, että olin aiheuttanut sen pahimman asian vanhemmilleni eli olin päätymässä helvettiin. - On vaikeaa olla ei-hyväksytty, mutta se kuitenkin on ollut hinta siitä, että valitsin toisin kuin vanhemmat, hän huokaa.

Kirjassaan Kaikella kunnioituksella Katriina Järvinen on kyseenalaistanut vanhan hokeman siitä, että vanhempiaan pitää aina kaikesta huolimatta kunnioittaa. Hän muistuttaa, että kaikkia tekoja ei voi hyväksyä eikä niitä siksi voi kunnioittaa.  - Lapsuusperheen merkitys on kuitenkin valtavan suuri ihmiselle. Pitkään kuvittelin, että voin luoda oman elämäni ja tuosta vain irrottautua menneestä.

Katriina Järvisen tuorein kirja on Saanko esitellä monenlaiset minämme, jossa hän pohtii minuuden muuttumista elämäntilanteiden vaihtuessa ja ihmisen ikääntyessä. - Uskon, että meillä kaikilla on monia minuuksia. Olen hyväksynyt sen, miten erilainen olen ollut eri elämäntilanteissa. Kaikista menneistä ministäni en edes pidä. Mutta olen oppinut olemaan armollinen itselleni. En koskaan kyllästy ihmettelemään itseäni ja muita ihmisiä.

Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

Lähetykset

  • la 21.10.2017 8.07 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Turun vanhan keskusta ja Turun tuomiokirkon seudun joenvarsi ovat olleet arkkitehti Benito Casagranden elämässä monella tapaa merkityksellisiä. Pikkupoikana joenranta tarkoitti paikkaa, missä hän leikki ystävänsä Keijo Ketosen kanssa. Valmistuessaan kiitettävillä arvosanoilla arkkitehdiksi Benito Casagrande ihastui vanhaan suurtoriin ja historialliseen jokimiljööseen ja teki siitä diplomityönsä. Monet diplomityössä ehdotetut ajatukset ovat 40 vuoden jälkeen käyneet toteen. Yksi hänen näkyvimmistä töistään on Turun Hansakorttelin kauppakeskuksen suunnittelu.

    Benito Casagranden merkityksellisemmät elämänvaiheet kulminoituvat joen rannassa olevaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennukseen, jonka turkulaiset tuntevat Ingmanin talona. Benito Casagranden isoisä Antonio Casagranden piti samaisessa talossa 1900-luvun alussa piskuista lelukauppaa. Casagranden ansiosta rakennus kunnostettiin museoviraston valvonnassa ja nykyään talo tunnetaan Casagranden talona. Ikkuna ikkunalta ja metri metriltä Benito Casagrande hankki talon omistukseensa ja sinne rakennettiin hänen toivomuksestaan katolinen kappeli. Hän toivoo tulevansa puolisonsa kanssa myös haudatuksi sinne.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Sota-aikana lasten elämässä oli vähän leikkiä, sillä arki oli täynnä töitä ja huolia. Lähes 80 vuotta sitten evakkomatkalle lähtenyt Kaarina Peltola on entinen lotta ja aina avulias sotaveteraani. Talvisodan alkaaessa vain 13-vuotias Kaarina Peltola osallistui monenlaisiin töihin pikkulottana sekä talvi- että jatkosodan aikana. Mieluisimpia töitä hänestä oli leipominen. Hänen tuli myös ommella lumipukuja, viljellä hyötykasveja, auttaa kotiaskareissa ja huolehtia pienemmistä sisaruksistaan. Ohjelman on toimittanut rita Trötschkes.

  • Hyppäys solistin tehtävästä oopperan johtoon oli Lilli Paasikivelle mahdollisuus, johon piti tarttua heti, vaikka laulajan uralla oli ja on vielä paljon tarjolla. Laulamista hän ei kiireenkään keskellä ole jättänyt vaan esiintyy syksyn aikana isoissa tehtävissä mm. Yhdysvalloissa ja Japanissa.

    Suomen kansallisooppera on mullistusten keskellä kun sekä pääjohtaja, että baletin johtaja vaihtuvat. Siihen liittyy hänen ajatuksissaan sekä haikeutta, että kiehtovia mahdollisuuksia.

    Hallintotyöt eivät Lilli Paasikiveä ahdista. Haasteet on tehty voitettaviksi. Jos rahat ovat tiukassa, pitää toiminta sopeuttaa sen mukaan. Lilli korostaa, että hän on diplomi-insinöörin tytär ja arvostaa tehokkaita ratkaisuja. Hänen ihanteensa on myös renessanssi-ihminen, jolta löytyy monenlaista osaamista.

    Ohjelman Lilli Paasikiven kuudesta kuvasta on toimittanut Ari Meriläinen.

  • Kulttuurin monitoimimies, espoolainen Ilkka Aaltonen tunnetaan parhaiten teekkarilauluperinteen ylläpitäjänä ja uudistajana. Diplomi-insinööritaustainen Aaltonen on säveltänyt ja/tai sanoittanut satoja kappaleita ja julkaissut kymmeniä nuottivihkoja. Aaltonen on myös Hummeripojat- laulukvintetin perustajana. Häntä ovat työllistäneet lisäksi kuunnelmien ja näytelmien käsikirjoittaminen, sarjakuvapiirtäminen, graafisen alan työt. Ilkka Aaltosen elämän kuuden kuvan äärellä on toimittaja Esa Viherä.

  • Kirjailija Niina Hakalahtea kiinnostavat hallitsemattomuuden ja erillisyyden teemat. Molempia hän on käsitellyt kirjoissaan, joille tyypillistä on hersyvä huumori. Palkittu lastenkirja kertoo Tuukka-Omarin elämästä, josta hän on kirjoittanut peräti neljä romaania. Niinan lastenkirjoissa mukana on piirteitä myös omista pojista.Kirjailijan omassa kahden kulttuurin kodissa puhutaan suomea ja arabiaa, sillä aviomies Muhannad on syyrialainen. Kulttuurien kohtaamisen Niina kokee hedelmälliseksi kirjailijan työn kannalta, sillä Muhannad toimii Niinalle ikään kuin haamukirjoittajana: arvioi tarinoita ja ehdottaa juonen käänteitä. Hän myöntää, että läheiset ihmiset joutuvat usein saaliiksi kun kirjailijan henkinen metallinetsin tekee työtään. Tärkeä teemä hänelle on ystävyys, josta hän on kirjoittanut eräänlaisen parisuhdekirjan.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Tanssija, koreografi ja laulaja Jorma Uotinen ei ole 67-vuotiaana jäänyt eläkkeelle, vaan tekee yhä paljon tanssin parissa töitä ja esiintyy lisäksi laulajana. Hän ei haikaile nuoruutta eikä murehdi tulevaisuutta, vaan elää vahvasti tässä päivässä. Kuusi kuvaa –ohjelmassa hän käy nyt toimittaja Sari Valton kanssa läpi itselleen tärkeitä valokuvia elämänsä varrelta.

  • Kirjailija Katriina Järvinen on elämänsä aikana joutunut etsimään itseään tavanomaista enemmän. Lapsuusperheen tiukka uskonnollisuus oli rikkonut hänen minuutensa ja identiteettiä piti alkaa rakentaa nuorena aikuisena alusta. Itsensä etsimisestä on merkkinä Katriinan hankkima monipuolinen pätevyys: Hän on paitsi kirjailija myös psykoterapeutti, kulttuuriantropologi, sosiaalipsykologi ja kouluttaja. Katriina Järvinen tuli isomman yleisön tietoisuuteen vuonna 2007 julkaistuaan yhdessä historian professori Laura Kolben kanssa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa –kirjan. Ohjelman on toimittnut Sari Valto.

  • Koko kansan viherpeukalo Aarno Kasvi on omistanut koko elämänsä puutarhoille. Hän on tehnyt lukemattomia hauskoja radio- ja televisio-ohjelmia puutarha-asioista, kirjoittanut kirjoja sekä opastanut puutarhavieraita Suomessa ja ulkomailla Elämäntyönsä hän on tehnyt kahdessa kasvitieteellisessä puutarhassa, joista toinen on Turun Ruissalossa ja toinen Ruotsin Uppsalassa. Puutarhaneuvos, emeritus ylipuutarhuri Aarno Kasvin unelma on ostaa iso maalaistalo puutarhoineen, josta hän tekisi nähtävyyden. Toimittaja on Rita Trötschkes.

  • Elämänmuutos tapahtuu joskus yllättäen. Kirsti Kurosen päätös vaihtaa ammattia ja ryhtyä kokopäiväiseksi kirjailijaksi oli pyörinyt mielessä jo useamman vuoden ajan. Kuitenkin vasta vakava sairastuminen parantumattomaan verisyöpään teki lopulta päätöksen helpoksi. Hän päätti elää sitä elämää jota halusi. Erityisesti lasten- ja nuortenkirjailijana menestynyt Kirsti Kuronen kertoo kuuden kuvan kautta elämästään. Ohjelman on toimittanut Maarit Lehtonen.

  • Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä on ehtinyt toimia jo monessa roolissa ja ammatissa elämänsä aikana. Nykyisen työn ohessa hän tekee useammassa paikassa vapaaehtoistyötä, toimii pappina, sijaisäitinä sekä äitinä omille lapsilleen. Hänet headhantattiin Kirkon Ulkomaanavun palveluksesta äitiysloman aikana Marttojen keulakuvaksi, vaikka ruoanlaitto ja kotitalous eivät olleet hänen vahvuuksiaan. Mariannen aurinkoinen olemus saa kiitosta, sillä hänellä on hyvin lämmin ja mutkaton tapa kohdella muita. Marianne toivoo olevansa sellainen johtaja, joka antaa muille tilaa loistaa ja toteuttaa itseään.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Tunnettu keramiikkataiteilija, muotoilija ja yrittäjä Anu Pentik on toteuttanut haaveensa kovalla työllä, sitkeydellä ja luovuudella. Aina energistä Anu Pentikiä ei kiinnosta menneisyys, vaan tulevaisuus, uudet näytöt ja jatkuva onnistuminen. Posiolle kotiutuneen Pentikin voimakaksikon toinen puoli on aviomies Topi Pentikäinen, jonka kanssa hän on kulkenut yhteistä taivalta yli 50 vuotta. Toinen tärkeä ihminen Anun elämässä on Pentikin brändijohtaja Auli Harjama. Pentikin tuotteiden keskeisiä viestejä ovat lämpö, koti, turvallisuus ja pitkä käyttöikä. Keramiikkataiteilijana hän on saanut valtavasti uutta energiaa joka suuntautuu nyt jo seuraavaan näyttelyyn vuonna 2020. Vapaa-ajalla Anu on kulinaristi, jonka suurinta herkkua ovat äyriäiset. Niiden tarina liittyy jo lapsuuteen, jossa hän oli innokas ravustaja ja saattoi elää viikkoja vain rapuja syöden.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Lapsuusmuistoissaan lääketieteen tohtori ja esikoiskirjailija Heidi Mäkinen siirtyy Kiuruvedelle, jossa tärkeinä henkilöinä hänen elämänsä liittyivät isovanhemmat. Savosta on jäänyt jäljelle elinikäisiä ystävyyksiä. Sieltä tulevat myös monet muistot, jotka elävät osittain myös hänen kirjassaan "Ei saa mennä ulos saunaiholla". Heidi Mäkinen julkaisi ensimmäisen romaaninsa syksyllä 2016.

    Mistä hauska kirjan nimi on peräisin, ja mitä kaikkea muuta Heidin Mäkinen kantaa mukanaan? Hän on sitä mieltä, että huumori auttaa monessa kohtaa ja että melkein mille tahansa voi nauraa. Ei kuitenkaan ihan kaikelle eikä millä tavalla vaan. Vakava paikka hänelle on ollut tyttären halu korjata sukupuoltaan. Siihen Heidi suhtautuu avoimesti ja myönteisesti, mutta esiin nousee monia kysymyksiä.

    Heidi Mäkinen on elämänsä tärkeiden valokuvien äärellä toimittaja Maarit Lehtosen kanssa.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä