Kuusi kuvaa

Katriina Järvinen nosti luokkaerot yhteiskunnalliseen keskusteluun

  • 43 min
  • toistaiseksi

Kirjailija Katriina Järvinen on elämänsä aikana joutunut etsimään itseään tavanomaista enemmän. Lapsuusperheen tiukka uskonnollisuus oli rikkonut hänen minuutensa ja identiteettiä piti alkaa nuorena aikuisena rakentaa alusta. Itsensä etsimisestä on merkkinä Katriinan hankkima monipuolinen pätevyys: hän on paitsi kirjailija myös psykoterapeutti, kulttuuriantropologi, sosiaalipsykologi ja kouluttaja.

Katriina Järvinen tuli isomman yleisön tietoisuuteen vuonna 2007 julkaistuaan yhdessä historian professori Laura Kolben kanssa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa –kirjan, joka nostatti luokkaerot julkiseen keskusteluun. Katriina oli huomannut jo yliopistoaikoinaan, että akateemiset opinnotkaan eivät riittäneet tasoittamaan eroja, jotka olivat hänen kaltaisensa työläisperheen kasvatin ja vaikkapa kulosaarelaisen varakkaan perheen taloudellisesta ja sosiaalisesta pääomasta nauttivan opiskelijakaverin välillä.

Katriina Järvinen syntyi vuonna 1962 tamperelaiseen työläisperheeseen. Äiti oli Verkatehtaan siivooja, isä töissä Nokia kumitehtaalla. Lapsia oli neljä. Iso perhe asui ahtaasti Pellavatehtaankadulla kaksion puolikkaassa. Katriina muistaa, että Pellavatehtaankadulla heräsi paitsi hänen tietoisuutensa ihmisten luokkaeroista myös kiinnostuksensa ihmisten erilaisuutta kohtaan. - Talossamme asui myös taiteilijoita kuten Eeva-Liisa Manner sekä Eila Roine ja Vili Auvinen. Eilan ja Vilin teatteriperheessä oli ihana kyläillä. Siellä suhtauduttiin lapsiin tasavertaisesti. Vaikka he tekivät näyttelijäkavereidensa kaikkea sitä, mistä omassa kodissamme varoiteltiin eli polttivat tupakkaa, joivat alkoholia, ehkä kiroilivatkin, niin he olivat valtavan mukavia ja reiluja ihmisiä. Heidän kodistaan puuttui pelko.

Pelko oli sen sijaan vahvasti läsnä Katriinan omassa kodissa. Vanhemmat kuuluivat helluntailaiseen Saalem-seurakuntaan. Jo neljävuotiasta Katriinaa oli alettu painostaa antamaan elämänsä Jeesukselle ja tekemään synneistään parannuksen. Helvetinlieskoilla peloteltiin ja aina piti olla valmis siihen, että milloin tahansa saattaisi taivas aueta ja autuaat tempaistaisiin ylös.

Perhe kiersi maaseudulla telttakokouksia pitämässä. - Siellä manattiin henkiä epilepsiakohtauksen saaneesta ihmisestä ja nostatettiin taistelutahtoa teltan ulkopuolella riehuvia henkivaltoja vastaan. Se oli hirvittävän pelottavaa ja ahdistavaa, hän muistaa.

Parikymppisenä Katriina Järvinen päätti tehdä irtioton uskonnosta ja perheestään ja muutti Tukholmaan. Siellä hän elätti itsensä laitossiivoojana. Ulkoisesti hän muutti itsensä ”normaaliksi”  nuoreksi: alkoi meikata, vaihtoi pukeutumistyyliä ja kiharsi hiuksensa. Sisältä hän oli kuitenkin oman kokemuksensa mukaan aivan solmussa.

- Olin tynnyrissä kasvanut tyttö, en tiennyt yhtään miten pitäisi olla. Yritin matkia muita ja aloin kerätä kokemuksia juomisesta ja seksin harrastamisesta. Kuitenkin sisälläni oli jatkuva syyllisyys siitä, että olin aiheuttanut sen pahimman asian vanhemmilleni eli olin päätymässä helvettiin. - On vaikeaa olla ei-hyväksytty, mutta se kuitenkin on ollut hinta siitä, että valitsin toisin kuin vanhemmat, hän huokaa.

Kirjassaan Kaikella kunnioituksella Katriina Järvinen on kyseenalaistanut vanhan hokeman siitä, että vanhempiaan pitää aina kaikesta huolimatta kunnioittaa. Hän muistuttaa, että kaikkia tekoja ei voi hyväksyä eikä niitä siksi voi kunnioittaa.  - Lapsuusperheen merkitys on kuitenkin valtavan suuri ihmiselle. Pitkään kuvittelin, että voin luoda oman elämäni ja tuosta vain irrottautua menneestä.

Katriina Järvisen tuorein kirja on Saanko esitellä monenlaiset minämme, jossa hän pohtii minuuden muuttumista elämäntilanteiden vaihtuessa ja ihmisen ikääntyessä. - Uskon, että meillä kaikilla on monia minuuksia. Olen hyväksynyt sen, miten erilainen olen ollut eri elämäntilanteissa. Kaikista menneistä ministäni en edes pidä. Mutta olen oppinut olemaan armollinen itselleni. En koskaan kyllästy ihmettelemään itseäni ja muita ihmisiä.

Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

Lähetykset

  • la 21.10.2017 8.07 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Pietarsaarelainen arktisen Nanoq-museon johtaja Pentti Kronqvistin elämän on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia seikkailuja, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavarojaan on koeteltu. Kesäkuussa 80 vuotta täyttävä Kronqvist ponnisti lapsuutensa köyhyydestä pelottomaksi napapiiriretkeilijäksi ja sitkeäksi museonjohtajaksi, joka osaa unelmoida ja toteuttaa unelmiaan. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Pentti Kronqvistin Pietarsaaren vanhassa kaupungissa.

  • Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan kevät on ollut hektinen. Kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet käsi kädessä kun hän on valmistellut kuraattorina Mäntän kuvataideviikkoja ja tiedottajana Kajaanin runoviikkoja. Roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona ovat eläneet sulassa sovussa samassa henkilössä jo vuosia. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Halmetojan hänen omassa galleriassaan Helsingissä.

  • Koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän nuoruudessaan kävi katsomassa baletti-esityksiä, hän itki lähes aina, sillä tanssijan ura ei silloin ollut mahdollinen. Kaipaus tanssin pariin oli kuitenkin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta. Toimittaja Lisa Enckell tapasi syntymäpäiviensä kynnyksellä olevan tanssitaiteilijan.

  • Ranualainen Markku Kuha kaipaa entisaikojen yhteisöllisyyttä ja elävää maaseutua. Hänen mielestään ihmiset ovat hukanneet aitouden ja yhteyden luontoon, mutta muutos parempaan on onneksi käynnissä. Kuha on biodynaaminen maanviljelijä, joka elää ja työskentelee kotitilallaan Ranualla. Elämää ja työtä rytmittävät luonnon ja taivaankappalaiden kiertokulku, ja kierrossa tilalla ovat myös ravinteet. Ruoka tulee omasta maasta, ja se, mikä ei ihmisille kelpaa, menee eläimille. Markku Kuhan mielestä ihminen on sitä mitä hän syö, ja terve ravinto pitää myös ihmisen terveenä ja onnellisena. Hänen mielestään siinä piilee ratkaisu moniin ongelmiin.

    Ohjelman on toimittanut Sandra Järvenpää.

  • Helsingin hiippakunnan uutta piispaa, Teemu Laajasaloa, kiinnostavat teologia ja tavallisen ihmisen elämä. Kiinnostus eettisiin kysymyksiin vei nuoren uskonnonopettajan aikoinaan teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän päätyi sittemmin myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Valinta piispaksi on tuonut eteen uudenlaisia vaativia tehtäviä ja haastavia tilanteita. Julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi piispan Helsingin tuomiokapitulissa.

  • Suomentaja Kersti Juvan lapsuudenkodin seiniä reunustivat kirjahyllyt. Isä kertoi jännittäviä tarinoita ja rikas suomen kieli kuului eri puolilta Suomea tulleiden kotiapulaisten puheessa. Kirjastokortin saatuaan Juva ei tehnyt muuta kuin luki. Sittemmin Juvan työpöydän kautta ovat valmistuneet suomeksi Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut brittiläiset merkkiteokset. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskuntaan on haluttu muutosta. Opiskeluaikana Juva lähti mukaan vasemmistolaiseen liikkeeseen. Välit liikkeeseen kuitenkin katkesivat, kun Juva tuli ulos kaapista ja sitä ei vasemmistolaisessa opiskelijajärjestössä hyväksytty. Luonteva vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Juva on ollut nyt vuoden naimisissa pitkäaikaisen puolisonsa kanssa.

    Ohjelman on toimittanut Aino Saarenmaa.

  • Oopperalaulaja ja valtiotieteilijä Sören Lillkung on elämänsä varrella laulanut niin perinteistä oopperaa Suomen Kansallisoopperassa, kuin nykyoopperaa Kokkolan oopperatuotannoissa. Tunnetuksi hän on kuitenkin tullut erityisesti musikaalirooliensa kautta muun muassa Les Miserablesin poliisipäällikkö Javertina. Pitkään hän on toiminut myös ammattikorkeakoulu Novian yksikönjohtajana Pietarsaaressa ja lisäksi kuoronjohtajana. Nyt hän aloittaa erään Suomen merkittävimpiin kulttuurin tukijoihin kuuluvän säätiön, Svenska Kulturfondenin ensimmäisenä toimitusjohtajana. Toimittaja Lisa Enckell tapasi hänet Pietarsaaren seudun musiikkiopistossa.

  • Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on aina luonut omat työpaikkansa. Myös halu tehdä kokonaisvaltaisesti musiikkiteatteria synnytti ensin Ooppera Skaalan ja sittemmin Musiikkiteatteri Kapsäkin. Parhaillaan häntä työllistää Suomalainen kamariooppera. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan,suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. Parhaimmillaan Ami sanoo olevansa juuri live-artistina. Ura jatkuu nyt uuden musiikkigenren myötä. Toimittaja on Sini Sovijärvi.

  • Ihmisen alkuperäisin ilmaisumuoto on laulu. Näin ajattelee muusikko Heikki Laitinen, joka elämänsä varrella on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan valokuviensa parissa.

  • Graafikko Virpi Talvitie pitää eniten tarinan ja tunnelman kuvittamisesta, ei niinkään hahmojen luomisesta. Hän on kuvittaja ja graafikko, joka tekee kuvia niin lapsille kuin aikuisille. Talvitie on kuvittanut paljon lastenkirjoja, kuten Maukkaa ja Väykkää, mutta myös aikuisten lyhytproosaa ja runoantologioita. Hänelle on tärkeää vaihtaa maiemaa ja siksi hän vie työt välillä mukanaan matkalle Italiaan. Hän nauttii maan kauneudesta ja sieltä hän saa kuviin uusia vaikutteita. Kuvittajan työ aiheuttaa Talvitielle joskus kiukkua, joita hän päästää ulos käsitöiden avulla. Kodistaan hän on luonut poikkeuksellisen värikkään ympäristön itselleen ja perheelleen.

    Virpi Talvitien seurana elämän tärkeitä kuvia katselee toimittaja Teresia Jokinen.

  • Kirjailija ja tutkija Virpi Hämeen-Anttila on kokenut elämänsä aikana monenlaista kasvutarinaa. Vaikenevasta ja ujosta tytöstä tuli sanojen käytön mestari. Itseään vihaavasta teinistä tuli ilon ja rakkauden puolestapuhuja.Erakkoelämää viettäneestä tutkijasta tuli esiintymiskykyinen ja sosiaalinen vaikuttaja. Pelokkaana hiirenä itseään pitäneestä tytöstä kasvoi rohkeasti Intian ihmispaljoudessa liikkuva nainen, joka ei myöskään pelkää enää vastoinkäymisiä, vaan näkee ne eteensä tulleina ratkottavina haasteina.

    Virpi Hämeen-Anttila on julkaissut lukuisia romaaneja ja tekee parhaillaan Helsingin yliopistoon väitöskirjaa vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hänet tapasi valokuvien katselemisen merkeissä toimittaja Sari Valto.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä