Kuusi kuvaa

Katriina Järvinen nosti luokkaerot yhteiskunnalliseen keskusteluun

  • 43 min
  • toistaiseksi

Kirjailija Katriina Järvinen on elämänsä aikana joutunut etsimään itseään tavanomaista enemmän. Lapsuusperheen tiukka uskonnollisuus oli rikkonut hänen minuutensa ja identiteettiä piti alkaa nuorena aikuisena rakentaa alusta. Itsensä etsimisestä on merkkinä Katriinan hankkima monipuolinen pätevyys: hän on paitsi kirjailija myös psykoterapeutti, kulttuuriantropologi, sosiaalipsykologi ja kouluttaja.

Katriina Järvinen tuli isomman yleisön tietoisuuteen vuonna 2007 julkaistuaan yhdessä historian professori Laura Kolben kanssa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa –kirjan, joka nostatti luokkaerot julkiseen keskusteluun. Katriina oli huomannut jo yliopistoaikoinaan, että akateemiset opinnotkaan eivät riittäneet tasoittamaan eroja, jotka olivat hänen kaltaisensa työläisperheen kasvatin ja vaikkapa kulosaarelaisen varakkaan perheen taloudellisesta ja sosiaalisesta pääomasta nauttivan opiskelijakaverin välillä.

Katriina Järvinen syntyi vuonna 1962 tamperelaiseen työläisperheeseen. Äiti oli Verkatehtaan siivooja, isä töissä Nokia kumitehtaalla. Lapsia oli neljä. Iso perhe asui ahtaasti Pellavatehtaankadulla kaksion puolikkaassa. Katriina muistaa, että Pellavatehtaankadulla heräsi paitsi hänen tietoisuutensa ihmisten luokkaeroista myös kiinnostuksensa ihmisten erilaisuutta kohtaan. - Talossamme asui myös taiteilijoita kuten Eeva-Liisa Manner sekä Eila Roine ja Vili Auvinen. Eilan ja Vilin teatteriperheessä oli ihana kyläillä. Siellä suhtauduttiin lapsiin tasavertaisesti. Vaikka he tekivät näyttelijäkavereidensa kaikkea sitä, mistä omassa kodissamme varoiteltiin eli polttivat tupakkaa, joivat alkoholia, ehkä kiroilivatkin, niin he olivat valtavan mukavia ja reiluja ihmisiä. Heidän kodistaan puuttui pelko.

Pelko oli sen sijaan vahvasti läsnä Katriinan omassa kodissa. Vanhemmat kuuluivat helluntailaiseen Saalem-seurakuntaan. Jo neljävuotiasta Katriinaa oli alettu painostaa antamaan elämänsä Jeesukselle ja tekemään synneistään parannuksen. Helvetinlieskoilla peloteltiin ja aina piti olla valmis siihen, että milloin tahansa saattaisi taivas aueta ja autuaat tempaistaisiin ylös.

Perhe kiersi maaseudulla telttakokouksia pitämässä. - Siellä manattiin henkiä epilepsiakohtauksen saaneesta ihmisestä ja nostatettiin taistelutahtoa teltan ulkopuolella riehuvia henkivaltoja vastaan. Se oli hirvittävän pelottavaa ja ahdistavaa, hän muistaa.

Parikymppisenä Katriina Järvinen päätti tehdä irtioton uskonnosta ja perheestään ja muutti Tukholmaan. Siellä hän elätti itsensä laitossiivoojana. Ulkoisesti hän muutti itsensä ”normaaliksi”  nuoreksi: alkoi meikata, vaihtoi pukeutumistyyliä ja kiharsi hiuksensa. Sisältä hän oli kuitenkin oman kokemuksensa mukaan aivan solmussa.

- Olin tynnyrissä kasvanut tyttö, en tiennyt yhtään miten pitäisi olla. Yritin matkia muita ja aloin kerätä kokemuksia juomisesta ja seksin harrastamisesta. Kuitenkin sisälläni oli jatkuva syyllisyys siitä, että olin aiheuttanut sen pahimman asian vanhemmilleni eli olin päätymässä helvettiin. - On vaikeaa olla ei-hyväksytty, mutta se kuitenkin on ollut hinta siitä, että valitsin toisin kuin vanhemmat, hän huokaa.

Kirjassaan Kaikella kunnioituksella Katriina Järvinen on kyseenalaistanut vanhan hokeman siitä, että vanhempiaan pitää aina kaikesta huolimatta kunnioittaa. Hän muistuttaa, että kaikkia tekoja ei voi hyväksyä eikä niitä siksi voi kunnioittaa.  - Lapsuusperheen merkitys on kuitenkin valtavan suuri ihmiselle. Pitkään kuvittelin, että voin luoda oman elämäni ja tuosta vain irrottautua menneestä.

Katriina Järvisen tuorein kirja on Saanko esitellä monenlaiset minämme, jossa hän pohtii minuuden muuttumista elämäntilanteiden vaihtuessa ja ihmisen ikääntyessä. - Uskon, että meillä kaikilla on monia minuuksia. Olen hyväksynyt sen, miten erilainen olen ollut eri elämäntilanteissa. Kaikista menneistä ministäni en edes pidä. Mutta olen oppinut olemaan armollinen itselleni. En koskaan kyllästy ihmettelemään itseäni ja muita ihmisiä.

Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

Lähetykset

  • la 21.10.2017 8.07 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen. Toimittaja on Rita Trötschkes.

    Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta.

  • Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta hän toteutti 20 vuotta sitten hankittuaan ensin perinteisen hinokipuisen kylpyammeen. Riitta Oikawan kiinnostus Japania kohtaan syntyi jo lapsuudessa osittain sattuman kautta. Kun Riitan eno lähti Amerikkaan, jätti hän pikku-Riitalle kirjansa, joista löytyi Japanin satumainen maailma. Toimittaja on Rita Trötschkes.

  • Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom kuvailee oopperakokemusta kummalliseksi tapahtumaksi. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Söderblom herkistyy kun puhutaan äidin merkittävästä roolista uralle. Toimittajana Lisa Enckell.

  • Outi Airola puhaltaa henkeä Kokkolan Ykspihlajan kaupunginosaan pelastamalla vanhoja rakennuksia ja pyörittämällä asukas- ja kulttuuriyhdistyksiä, joissa ovet ovat avoinna ihan kaikille. Outi Airolan valitsemien kuvien kautta kuljetaan Ykspihlajan työläis- ja satamakortteleiden värikkäisiin vaiheisiin ja puhutaan siitä, millaisia raitoja elämä on räsymattoon kutonut. Toimittajana on Leena Peltokangas.

  • Näyttelijänkään elämässä kaikki ei mene aina kuin elokuvissa. Jari Ahola oli hyvin vähällä luovuttaa unelmansa suhteen, kun pääsykoepettymykset Teatterikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle toistuivat keväästä toiseen. Pääsykoenöyryytykseen kyllästynyt kapinallinen päätti vielä kerran kokeilla onneaan, ja ovet Teatterikorkeakouluun avautuivat kuin avautuivatkin. Ura lopulta johdatti hänet tähdittämään ennätyksiä rikkonutta manserock-musikaalia Vuonna 85. Yleisön rakastaman Mauno Pepposen sijaan Aholan elämän tärkein rooli on kaikesta huolimatta olla hyvä isä ja aviomies. Toimittaja Eelis Bjurström tapasi Aholan Tampereen Työväen Teatterissa.

  • Orivedellä asuva monipuolinen kulttuuripersoona Esa Kallio tuntee Tuusulan Rantatien taiteilijakohteet kuin omat taskunsa. Aleksis Kivi, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat Esa Kallion taidesuosikkeja. Myös Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa, Kalelassa, hän on vieraillut usein. Orivedellä Esa Kallio kunnostaa vanhoja taloja, toimii puutarhurina ja tekee itsekin taidetta. Piha-aittaan hän on tehnyt isovanhempiensa tavaroista kotimuseon. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Arkkitehdin työ edellyttää kommunikointi- ja johtamiskykyä, sillä se on ennen kaikkea ryhmätyötä. Näin ajattelee pitkän uran tehnyt arkkitehti ja professori Rainer Mahlamäki. Toimittaja Lisa Enckell tapasi monia palkintoja voittaneen ja viime vuosina kansainvälisiin projekteihin keskittyneen Mahlamäen hänen toimistossaan eteläisessä Helsingissä.

  • Kun tanssija Jukka Haapalainen näki pienenä poikana tanssikohtauksen mustavalkoelokuvassa, hän ei saanut seuraavana yönä unta. Jokin oli pysyvästi muuttunut hiljaisen ja rauhallisen lapualaispojan mielessä. Tuosta unettomasta yöstä syntyi tahto ja urkeni ura, jota ihaillaan paitsi Suomessa myös ympäri maailmaa. Mutta miten tähän pisteeseen on tultu? Se on vaatinut ankaraa työtä ja tanssiuran lopettamisenkin. Toimittaja Mirva Lahtimaa tapasi Jukka Haapalaisen Jukan ja hänen vaimonsa Sirpan perustamassa tanssikoulussa Helsingissä.

  • Karismaattinen Anneli Saaristo osaa eläytyä ja mennä syvälle laulujen tulkinnassa. Ura on kestänyt tähän asti 50 vuotta, ja ääni toimii edelleen. Parhaita muistoja uran varrelta on edelleen osallistuminen Euroviisuihin ja vaikeuksien keskellä onnistuminen siellä. Toimittajana Rita Trötschkes.

  • Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.Sari Kaasisen tapasi Joensuussa toimittaja Lisa Enckell.

  • Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomaisten sinfoniaorkestereiden kanssa, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta. Toimittajana on Sari Valto.

  • Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki jo uransa alussa tärkeän oivalluksen. Suomalainen rentoutuu kirjoja lukemalla ja silloin hän haluaa historian faktoja, romantiikka ja jännitystä. Somerniemellä asuva aktiivinen kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä. Toimittaja Lisa Enckell tapasi kirjailijan kotonaan hänen elämänsä kuuden kuvan ääressä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä