Koe uusi yle.fi
Radio Suomen Ilta

Elämään kuuluvat melankolia ja surukin, laulussa näitä on helppo käsitellä

  • 29 min
  • toistaiseksi

Tuure Kilpeläinen kokoaa jälleen karavaaninsa ja lähtee tien päälle. Konserttikiertue starttasi lokakuun alussa ja Kilpeläinen viivähti vapaapäivänään Maija Salmisen vieraana Radio Suomen Illassa.

Kaihon karavaani bändin nimenä kiteyttää koko musatouhumme merkityksen, kertoo Kilpeläinen.
- Yhtyeen nimeen liittyvät mielikuvat karnevaalista, karavaanista ja remellyksestäkin. Kaiho on kaipuuta selittämättömään, rakkauteen ja kuolemaan. Se on tietoisuutta siitä, että on olemassa maaginen taso, jota ei pystytä selittämään. Tähän selittämättömään tunnen vetoa ja kaipuuta.

Kilpeläinen kuvailee musiikkinsa ydintä yhdellä sanalla - rakkaus.
- Se on myös elämän ydin. Rakkauden ympärille nivoutuvat myös ilo ja suru, sekä näiden väliset sävyt. Laulu on hyvä kanava käsitellä näitä asioita.

Laulujen kirjoittaminen ei aina ole Kilpeläiselle helppoa. Perustilanne on yleensä sellainen, että kolme biisiä on tekeytymässä.
- On aikoja, jolloin on biisin tekoni takkuaa. Ensin kirjoittelen puuta, heinää ja lapioin vuorellisen paskaa ja sitten putkahtaa yksi timantti esille. Kirjoittaminen on kuin lihas, se paranee harjoittamalla.
Pitää olla itsekritiikkiä ja antaa välillä teksti myös jonkun arvioitavaksi.

Vuosien myötä keikkailuun on tullut mukavuutta lisää kun yhtye ei enää roudaa laulukamojaan itse.
- Tekniikan pojat rakentavat keikkasettimme valmiiksi ja bändi menee nykyään "kermapeppuina" valmiiseen pöytään.

Kiertuemeininki on muuttunut paljon tervehenkisemmäksi, mutta joskus kyllä pitää vähän löysätäkin, tuumaa Kilpeläinen.
- Meidän bändin pojat osaavat myös nauttia vapaa-ajasta keikkailun lomassa. Teemme muutakin kuin jumppaamme ja juomme proteiinijuomia.

Keikkaelämän vastakohtana arki on tosi ihanaa, haikailee Kilpeläinen.
- Silloin olen tyttärieni kanssa ja laitamme ruokaa yhdessä. Sen parempaa hetkeä ei elämässä ole. Tällaisten päivien jälkeen on joskus vaikeaa lähteä tien päälle.

Lähetykset

  • ma 9.10.2017 19.05 • Yle Radio Suomi Oulu

Jaksot

  • Radio Suomi kutsui presidentti Tarja Halosen vieraaksi 100-vuotiaan Suomen itsenäisyysjuhlan kunniaksi. Lämminhenkisessä keskustelussa Sanna Pirkkalainen käy presidentin kanssa läpi Suomen vuosikymmeniä sodan jälkeisestä ajasta aina näihin päiviin saakka.

    Erityisen ylpeä presidentti Halonen on Suomen itsenäistymisestä, demokratiasta ja hyvinvointiyhteiskunnasta.
    - Nämä askeleet ovat auttaneet meitä kaikkia eteenpäin ja tehneet maastamme paremmin pärjäävän. Ei tämä meidän yhteiskuntamallimme suojaa tyhmyyksiltä ja epäonnistumisilta, mutta niistä selvitään nopeammin.

    Presidentti Halonen pitää tärkeänä ja luontevana esikuvana tavallista suomalaista naista.
    - Tämä nainen hoitaa lapset, työskentelee kodin ulkopuolella, ja pitää kaiken tämän ohessa miehenkin ojennuksessa.

    Euroopan Unionin tulevaisuuden presidentti Halonen näkee samanlaisena kuin suomalaiset yleensä kokevat avioliittonsa.
    - Voisi tuo puoliso paremminkin käyttäytyä, mutta kyllä me nyt tässä yhdessä toistaiseksi jaksetaan. Osaamme kyllä nähdä eron siihen, menisikö meillä paremmin jos ulkopuolle jäisimme.

    Presidentin kuva: Lasse Keltto

  • Mitä ajatuksia Radio Suomessa soiva musiikki sinussa herättää? Hyvää, huonoa vai siltä väliltä?
    Kuuntelijoiden kysymyksiin studiossa vastaaamassa radiopäällikkö Marja Keskitalo, Radio Suomen musiikkipäällikkö Johan Lindroos sekä musiikin syvä ymmärtäjä Pekka Laine.
    Keskustelua hallinnoi Olga Ketonen.

  • Millaista suomalainen musiikki juuri tällä hetkellä on? Miten vuonna 2017 mietitään julkaisuja ja uusia artisteja. Studiossa muusikko, tuottaja ja säveltäjä Matti Mikkola sekä kustannusjohtaja Tom Frisk. Toimittajana Olga Ketonen.

  • Rahastako johtuu, että laulajat kuulostavat aina samalta. Laila Kinnunen oli omana aikanaan se, johon kaikkia verrattiin ja jonka äänensävyyn pyrittiin.
    Hänen jälkeensä ovat tulleet rokkiäänet, folksaundit ja kaikki tämä jota me nyt kuulemme radioistamme. Tämä pätee tietysti myös miesääniin.

    Mutta siltikin on pakko kysyä musiikista tohtoriksi väitelleeltä Aija Puurtiselta, että missä Lolita-maailmassa levy-yhtiöt elävät juuri nyt? Missä voi kuulla luomuäänistä laulajaa? Korjataanko nykyään kaikki ns. virheet laulussa. Miksi nuori ääni kuulosta tällä hetkellä erityisen nuorelta?
    Olga Ketonen tapasi tohtori Puurtisen.

  • Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen Kylmän maan kuningatar on radio-ooppera kahdessa näytöksessä. Teos on lajissaan ensimmäinen Suomessa lähes 70 vuoteen. Ooppera etenee episodimaisesti pyörteen lailla pysähtymättä yhteen aikaan tai paikkaan. Olgan vieraaksi studioon pysähtyy kuitenkin säveltäjä Talvitie ja puhelimitse Turusta käsikirjoittaja Kinnunen.

  • Kuka hullu haluaa poliitikoksi? Loputtomia, paperinmakuisia kokouksia, olalle taputtelijoita ja selkään puukottajia, kissanristiäisiä ja saavikaupalla kahvia kera kuivan viinerin.
    Somessa tulee kuraa niskaan ja joskus sitä lentää perään kadullakin, ihan sananmukaisesti.
    Eikä kiitoksen sanaa koskaan: päätit niin tai näin, niin aina joku hermostuu.

    Ja silti tänkin vuonna 33 618 suomalaista halusi mukaan politiikkaan. Kuntavaalien ehdokasmäärä oli toki pienempi kuin aiemmin, mutta silti luku tuntuu hurjalta, jotain taikaa paikallisen politiikan tekemisessä on siis pakko olla.

    Lahden kaupunginvaltuustoon keväällä valitut kokoomuksen Helena Salakka ja keskustan Markku Karjula ovat molemmat työssäkäyviä, perheellisiä ihmisiä ja silti jostain löytyy aikaa myös yhteisten asioiden hoitamiseen.
    Mikä tätä kaksikkoa ajaa, motivoi ja auttaa jaksamaan politiikassa?

    Toimittajana Sanna Pirkkalainen.

  • Populaarimusiikkia on asetettu soittokieltoon viimeisen sadan vuoden aikana monestakin syystä. Levyjä on kielletty niin politiikan, alkoholin, seksin kuin uskonnollisen puhdasoppisuuden takia.
    Musiikkitoimittaja Jake Nyman on perehtynyt länsimaisen populaarimusiikin kiellettyihin levyihin. Pääsemme asiantuntijan opastuksella tarinoiden, anekdoottien ja musiikkiesimerkkien kautta löytöretkelle aikaan, jolloin surkuhupaisat mekanismit määrittivät sen mitä radioissamme soi. Lähetyksen juontajana Maija Salminen.

    Ohjelmassa soitetut levyt:

    Ensimmäinen tunti:
    1. Irwin Goodman: Ei tippa tapa (1966)
    2. Reino Helismaa: Suutarin tyttären pihalla (1948)
    3. Hiski Salomaa: Lännen lokari (1930)
    4. Veikko Lavi: Mies Mekkonen (1950)
    5. Juha Eirto: Kaksi nimeä kaidepuussa (1954)
    6. Tippavaaran Isäntä: Pieni polku (1961)
    7. Malando: Kriminal tango (1960-luvun alkup.)
    8. Hootenanny Trio: Hannu Salama (1967)

    Toinen tunti:
    1. Irwin Goodman: Työmiehen lauantai (1966)
    2. M.A. Numminen: Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa (1966)
    3. Kaisa Korhonen: Kastrofilauluja naisille (1967)
    4. Kalle Holmberg: Marski-marssi (1966)
    5. Juha Vainio: Jawohl, Jawohl (on Suomi kaunis maa) (1972)
    6. Tsizoit: Rajan kasvatti (1972)
    7. Serge Gainsbourg & Jane Birkin: Je t’aime (moi non plus) (1969)
    8. Irwin Goodman: Sensuuriin kaikki vaan (1967)

  • Olga Ketosen vieraana teknologiaguru Jufo Peltomaa. Puhetta todellisuudesta ja etenkin lisätystä todellisuudesta. Kuka määrittää tulevaisuuden, sen hinnan ja arvon? Entä kuinka pitkälle todellisuutta voi elämässämme lisätä.

  • Härskeys on lisääntynyt liikenteessä, sanoo vuosien kokemuksella liikenneopettaja Jukka Valli. Hänen mukaansa autoilijoita vaivaa “minä minä” -asenne ja välinpitämättömyys jopa toisten hengestä.

    Jukka Valli kouluttaa uusia kuskeja espoolaisessa autokoulu Safiirissa. Hän luettelee välinpitämättömyydestä lukuisia esimerkkejä: räikeät ohitukset, suuret ylinopeudet, vilkun käyttämättä jättäminen ja punaisia päin ajaminen ja niin edelleen. Valli arvelee, että ajotyyli heijastelee suorituskeskeistä yhteiskuntaa, kaikkialla pitää olla ykkönen ja kiire on armoton.

    Liikenneopettaja toivoo, että jokainen meistä osaisi katsoa myös peiliin, eikä aina ajattelisi, että kaikki muut törttöilevät liikenteessä. Jos ajattelisimme, että kyse on yhteispelistä ja osaisimme rauhoittua, olisi tien päällä kaikilla mukavampaa.

    Toimittajana Paula Jokimies.

  • Fredi on edustanut Suomea Euroviisuissa kaksi kertaa. Ensimmäistä kertaa hän oli kisaamassa vuonna 1967 kappaleella Varjoon – suojaan. Toisella kerralla vuonna 1976 hän oli mukana Fredi ja Ystävät kokoonpanolla, kappaleella Pump pump.

    Fredi on viihdekvartetti Kivikasvojen alkuperäisjäsen. Kivikasvojen televisio-ohjelma keräsi huimia katsojalukuja 70 -luvulla, jopa 2,5 miljoonaa katsojaa jaksolta. Parhaillaan Kivikasvot kiertävät konserttisaleja Satumaani Suomi -showkonsertilla.

    Isoisän rooli on Fredille mieleinen ja Juokse sinä humma -kappaletta on ahkerasti lastenlasten kanssa laulettu. Huokaisten Fredi muistuttaa isovanhempia siitä, että kontakti lapsenlapseen luodaan jo ihan varhaisvuosina. Kun lapsi varttuu, kiintymyksen sidettä on vaikeampi luoda. Hän myös tunnustaa, että isovanhempana hän on hyvin lempeä.

    Maija Salmisen ja Fredin juttutuokiossa muistellaan myös Kolmatta linjaa -kappaleen syntyhistoriaa, taiteilijanimen Fredi muotoutumista sekä pitkiä keikkamatkoja 60- ja 70 -luvuilla.

  • Urheilu-Suomi on Ylen uusi sarja, joka levittäytyy radioon, verkkoon ja televisioon. Miten syvissä vesissä sarjaa tehtäessä käytiin? Veraana sarjaa toimittaneet PT Laine ja Jouko Vuolle.
    Toimittajana Olga Ketonen

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä