Ykkösaamun kolumni

Paula Takio: Auktoriteettia etsimässä

  • 4 min
  • toistaiseksi

Oli tiukka tilanne oppitunnilla. Yksi opiskelija käyttäytyi ikävästi minua kohtaan eikä rauhoittunut, vaikka mitä yritin. Hän ei suostunut poistumaan luokasta, koska "siitä tulee sitten luvaton poissaolo", enkä viitsinyt yrittää taluttaa vastahakoista itseäni yli päätä pidempää urheilijanuorukaista ovelle, koska arvelin, että en siinä kuitenkaan onnistuisi.

Ryhmän toinen opiskelija ehätti toteamaan: "Jos sulla olisi auktoriteettia, olisit ajanut sen pois luokasta."

Se tuntui iskulta palleaan. Totesin, että tuo on muuten varmaan aika lailla kurjin moite, mitä opettajana voi kuulla. Sehän oikeastaan ilman muuta tarkoittaa yhtä kuin olet huono opettaja.

Toiset opiskelijat alkoivat pohdiskella: "Mutta mitä se auktoriteetti oikeastaan on?" He innostuivat muistelemaan, millaisia erilaisia opettajia heillä on ollut ja miten eri tavoilla opettajat ovat heidän kanssaan pärjänneet. Jotakuta on pelätty, toisen kanssa ollut rennompaa ja silti on saatettu onnistua sekä työrauhan että opiskelun edistämisessä.

Paljastavaa on myös se, että me opettajat itsekään emme aina tiedä, mitä se auktoriteetti on, jota meiltä odotetaan. Tampereen ammattikorkeakoulun kehittämishankkeena tehdystä työstä "Opettajan auktoriteetti: ilmiön tarkastelua toisella asteella" käy ilmi, että yli puolet kyselyyn vastanneista opettajista ei osannut määritellä auktoriteettia. Emmi Hallikaisen ja Maija Komun pro gradu -tutkielma "Nuorten ja kokeneiden opettajien kokemuksia auktoriteetin rakenteesta ja kehittymisestä" vuodelta 2015 (Jyväskylän yliopisto) valaisee mukavasti erilaisia auktoriteettiin liitettäviä mielikuvia ja näkemyksiä.

Perinteisesti auktoriteetti helposti mielletään kyvyksi saada ihmiset  -- minun tapauksessani opiskelijat -- toimimaan tismalleen haluamallani tavalla. Tottelemaan saumattomasti, kun komennan olemaan hiljaa. Tekemään antamiani tehtäviä kyseenalaistamatta niiden mielekkyyttä, vain koska minä käsken tehdä ne. Tällaiseen käsitykseen auktoriteetista liittyy ulkoinen pakko ja sanktioilla pelottelu sekä myös se, että auktoriteettiasemassa oleva on ehdottoman varma siitä, että on absoluuttisen oikeassa. Yhden opiskelijani kertoma tarina alakoulunsa opettajasta, joka käveli luokassa pesäpallomaila kädessä "eikä kukaan ryppyillyt sille", on ehkä jo aika äärimmäinen esimerkki tällaisesta uhkaavuuteen perustuvasta työrauhan ylläpitämisestä.

Toisenlaista auktoriteettiakin on. Silloin ei pelata pelolla vaan molemminpuolisella kunnioituksella. Suhde antaa tilaa inhimillisyydelle. Opiskelijat voivat kyseenalaistaa sen, mitä minä sanon, ilman että menetän kasvoni tai auktoriteettini. Voin myöntää ääneen, että hupsista, olen tehnyt virheen tai erehtynyt suunnitelmissani, enkä silti menetä kasvojani. Usein opiskelijani kuitenkin tietävät asioita, joita minä en tiedä, ja yhdistämällä osaamisemme saamme opiskelun sujumaan. Kun mainitsin alakouluaikojaan muistelleille opiskelijoille, että aika vaikea minun kyllä olisi kuvitella itseäni pesäpallomailan kanssa luokassa kiertelemään, heitäkin nauratti sellainen mielikuva.

Alussa mainitsemani ryhmä lähti keskustelun jälkeen ja tunnin loputtua luokasta eikä minulle ainakaan jäänyt alun palleaiskusta huolimatta siitä tunnista sittenkään huono muisto.

Opettajana on tekemisissä parinkymmenen nuoren kanssa kerrallaan, viikossa aineenopettajalla on jo satoja opiskelijoita. Vuositasolla enemmän. Harvoin ongelmia on kaikkien kanssa. Joskus yhteenottoja on yhden tai useamman jossain ryhmässä olevan opiskelijan kanssa, vaikka useimpien kanssa homma toimiikin. Negatiivinen kuitenkin tahtoo saada positiivista enemmän huomiota, ja helposti jonkin ongelmatilanteen tai ongelmallisen suhteen takia kokonainen ryhmä saattaa leimautua hankalaksi  tai yhden ryhmän tai yksittäisen opiskelijan kanssa taistelemaan joutuva opettaja voi kokea olevansa epäonnistunut opettaja, vaikka samaan aikaan vastaavia ongelmia ei useimpien ryhmien ja opiskelijoiden kanssa olisikaan.    

Erityisesti kun on tekemisissä myllertävässä elämänvaiheessa olevien ihmisten kanssa, on armollista tunnustaa se tosiasia, että joskus tulee väistämättä yhteenottoja ja toisinaan on vaikeampaa, välillä helpompaa. Vaikka yhdellä kertaa menisi huonosti, kokeillaan ensi kerralla tavatessa puhtaalta pöydältä uudestaan.

Lähetykset

  • ti 12.9.2017 8.10 • Yle Areena

Jaksot

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä