Ykkösaamun kolumni

Risto Makkosen kolumni: Sie kennen mich – tunnette minut

  • 5 min
  • toistaiseksi

Liittokansleri Angela Merkelin poliitikon ura näytti viime vuonna kariutuvan pakolaiskriisiin. Tämän vuoden alussa sosiaalidemokraatit löysivät hänelle haastajan, Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin. Mielipidemittaukset osoittivat hallituspuolueille, eli sekä kristillisdemokraateille että sosiaalidemokraateille 30 prosentin kannatusta.

Kampanjan alku näytti Schulzille hyvältä. Hän  on räiskyvä puhuja – retorinen lahjakkuus.

Schulz on kotoisin lännestä Saksan, Belgian ja Hollannin rajojen kulmauksesta. Hänelle laskettiin monissa arvoissa  jopa ansioksi, että tällä entisellä kirjakauppiaalla ei ole akateemista taustaa, ei edes ylioppilastutkintoa. Näin tämä mies EU:n huipulta olisi ikäänkuin lähempänä kansaa kuin lähes saman ikäinen kilpailijansa Angela Merkel, uskoivat  monet SPD:ssä.

Angela Merkel onkin monessa suhteessa Schulzin vastakohta. Idässä, DDR:ssä kasvanut fyysikko, joka joidenkin arvioiden mukaan suhtautuu politiikkaan yhä kuin luonnontieteilijä tutkimukseen. Pakolaiskriisin pahin oli tosin ohi, mutta Merkelillä on menossa jo kolmas kanslerikausi. Schulziin verrattuna hän vaikutti väsyneeltä ja värittömältä. Kulunut vaalitunnuskin -  Sie kennen mich – tunnette minut, ei viittaa uusiin visioihin tai riskien ottamiseen. 

Mutta kesän aikana kävi ilmi, ettei Schulzilla ollut uskottavia uusia vaihtoehtoja. SPD on olut hallituksessa tekemässä yhteistä politiikkaa kristillisdemokraattien kanssa. Laskeutuminen EU-sfääreistä sisäpolitiikan arkeen ei ottanut onnistuakseen.

Saksan talous on kunnossa. Jos ja kun ongelmia on, ovat niistä hyötyneet pienpuolueet oppositiossa, ei SPD.

Viime viikon mielipidemittauksissa Merkein CDU on ylivoimaisessa johdossa. Sille ennustetaan noin 36 prosentin kannatusta. SPD:lle kahtakymmentä. Jos tulos on tämä, on nykyinen puna-musta hallituspohja erittäin epätodennäköinen.

Epätodennäköinen on myös puna-kelta-vihreä, eli sosiaalidemokraattien, vapaiden demokraattien ja vihreiden yhteinen hallitus. Laidat ovat liian leveällä.

Vihreiden ja vapaiden demokraattien kanssa samassa kokoluokassa ovat myös Die Linke, eli vasemmista ja AfD – Vaihtoehto Saksalle. AfD edustaa oikeaa äärilaitaa ja on nyt nousemassa liittopäiville. Jos se nousee kolmanneksi vahvimmaksi puolueeksi, ei Saksan politiikka ole entisellään. Vaikka se ei ole mukana missään hallitusvaihtoehdoissa, kuuluu sille merkittäviä paikkoja parlamentissa, jos se saa kolmannen sijan.

Olipa hallituspohja mikä tahansa, ei Eurooppa järky. Silti tulosta odotetaan kaikissa EU-maiden pääkaupungeissa nyt kun Braxit on päätetty ja Hollannin sekä Ranskan vaalit ovat takana. Sen sijaan epävarmuus Euroopan ulkopuolella jatkuu. Venäjää johtaa epäilemättä vastedeskin presidentti Putin ja Yhdysvaltoja arvaamaton Trump. Sanasota Saksan ja Turkin välillä jatkuu. 

Ulkoiset epävarmuudet – viimeksi Trump – ovat yhdistäneet Eurooppaa. Lisäksi EU-maiden taloudet ovat nousussa ja näin tie on auki Unionin uudistamiselle.

Kesäkuussa kuoli Helmut Kohl. Hän oli aikanaan kuusitoista vuotta Saksan liittokansleri. Kohl yhdisti Saksat, oli vahvistamassa ja laajentamassa Euroopan integraatiota yhdessä Ranskan presidenttien kanssa. Saksan tuli olla ystävien ympäröimä.

Nyt seuraavan liittokanslerin vaikeimpia haasteita on pitää itänaapurit ns. Visegrad-maat Puola, Tšekki, Slovakia ja Unkari EU:ssa mukana. Kysymys ei ole vain suhtautumisesta pakolaisten taakanjakoon, vaan oikeusvaltion ja muiden EU:n perusarvojen toteuttamisesta. Saksa on etulinjassa näiden arvojen puolustajana.

Samaan aikaan länsipuolella Ranskan uusi presidentti Emmanuel Macronin tarvitsee Saksan vetoapua maansa ja EU:n uudistuksiin. Jos Martin Schulz olisi kansleri, olisi Macronin kanssa helppo sopia vaikka yhteisestä valtiovarainministeristä ja euro-parlamentista. Mutta, jos ja kun kanslerina jatkaa Merkel, tulee hänkin presidentti Macronia vastaan, mutta varovaisemmin, varsinkin jos valtiovarainministeri on yhä Wolfgang Schäuble.

Entä Suomi ja Saksa? Saksa on Suomen suurin kauppakumppani. Vaalien tuloksella ei kauppaan ole suoraa merkitystä. Euro-kriisin aikana Suomi peesasi Saksaa. Tämä tie voi kaventua. Olipa hallituspohja mikä tahansa, voimme odottaa, että EU:n ja erityisesti talous- ja rahaliiton kehittäminen lähtee liikkeelle.

Jos Suomi aikoo vaikuttaa Brysselissä, on linjat pidettävä auki paitsi Berliiniin, myös Pariisiin – ettei joudu vain reagoimaan.

Lähetykset

  • ke 20.9.2017 8.53 • Yle Areena

Jaksot

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä