Sari Valto

Miksi luen kirjoja?

  • 53 min
  • toistaiseksi

Suomalaiset ovat yhä ahkeraa lukukansaa, vaikka kirjojen myynti onkin tasaisessa laskussa. Miksi lukeminen on hyvä harrastus? Mikä tekee kirjasta ainutlaatuisen verrattuna vaikkapa elokuvaan? Sosiaalisen median konsultti, kouluttaja ja Iso mieli -kulttuuriblogin kirjoittaja Marko Suomi on intohimoinen lukija ja on oppinut raivaamaan tilaa hektisestä arjestaan kirjan lukemiselle. Hän jopa mittaa elämänlaatuaan sillä, kuinka paljon ehtii lukemaan. Hänelle kirja on rauhoittava kokemus ja mahdollisuus päästä jonkun toisen mieleen sisälle tai tutustua paikkaan, jonne ei muuten voisi mennä. Hän myös näkee kirjan paikkana, jossa maailmaa voi tutkia rauhassa ja muodostaa siitä oman mielipiteen.

Toimittaja Baba Lybeck ei voisi hänkään kuvitella elämäänsä ilman kirjoja. Baballa on aina useita kirjoja kesken ja hän lukee sähkökirjoja jopa kaupanjonossa tai kulkuvälineissä. Hänelle kirjat edustavat henkistä pääomaa, jota hän on oppinut jo lapsuudenkodistaan lähtien arvostamaan enemmän kuin materiaalista mammonaa. Henkinen pääoma kun pysyy, mutta maallisen voi menettää koska tahansa.

 

Lähetykset

  • ti 28.11.2017 10.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Katkonaiset yöunet takana, taapero kiireellä päiväkotiin, puuroa rinnuksilta pyyhkien aamupalaveriin. Töissä ajatukset harhailevat lapsessa, kotiin päästyä on vaikeaa keskittyä lapseen, kun työt ovat jääneet kesken. Tätä on monen naisen elämä. Mutta se on myös tyytyväisyyttä siihen, että arjen kaaokseen onnistuu löytämään luovia ratkaisuja ja että työelämän kautta elämään saa sellaista intoa ja uuden oppimista, mitä ei kotiäitinä voisi saada.

    Viestinnän asiantuntija Anni Erkko huomasi lapsen saatuaan, että hänen ympärillään on paljon menestyneitä naisia, jotka keskittyvät vaativaan uraansa ja silti heillä on kotona pieniä lapsia. Miten he oikein sen tekevät? Hän päätyi haastattelemaan yhdeksää uraäitiä ja kirjoittamaan kirjan Uraäidin selviytymisopas.

    Maija Itkonen on yksi kirjassa tarinansa kertovista naisista. Hän on yrittäjä ja neljän lapsen äiti. Itkonen on oppinut alusta asti sukkuloimaan sujuvasti työn ja perheen välillä. Ensimmäinen lapsi oli vasta kolmen viikon ikäinen, kun Itkonen meni jo töihin. Kun yleensä lapsiperhearkea kuvataan vaikeaksi ja väsyttäväksi, niin Itkonen sanoo lasten olevan ihania ja antavan hänelle upeaa voimaa.

  • Jos työpaikalla alaiset luottavat esimieheensä ja toisiinsa, siitä seuraa paljon myönteistä: intoa, uskallusta, innovointia, työn imua. Tällaisessa työpaikassa myös esimerkiksi organisaatiomuutokset sujuvat paremmin kuin epäluottamuksen ilmapiirissä.

    Johtajilla on oman vuorovaikutuksensa kautta luottamuksen synnyttämisessä tärkeä rooli. Mutta entä jos johtajaksi valikoituu henkilö, jolla ei ole johtamistaitoja? Ja mitä kertoo ilmapiiristä tuoreet hoiva-alan esimerkit, joissa työntekijät eivät ole uskaltaneet tuoda epäkohtia ajoissa ilmi?

    Johtamisen professori Taina Savolainen Itä-Suomen yliopistosta vetää tutkimusryhmää, joka tutkii luottamussuhteita työpaikoilla. Tutkija Janne Kaltiainen Työterveyslaitokselta on väitöskirjassaan tutkinut työntekijöiden kokemuksia organisaatiomuutoksen keskellä ja luottamuksen merkitystä siinä prosessissa.

  • Hyvinvointivaltio passivoi ihmisiä ja lisää ihmisten piittaamattomuutta. Se on tehnyt toisten kustannuksella elämisestä yhteiskuntamoraalisen kansantaudin. Tätä mieltä on kulttuurin tutkija, sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth. Hänen mukaansa systeemiä pitäisi tiukentaa, eikä vastikkeettomia tukia pitäisi jakaa työkykyisille.

    Kansanedustaja, sosiologi Anna Kontula ei allekirjoita väitettä hyvinvointivaltion passivoivasta vaikutuksesta, vaan sanoo, että tämä usein kuultu väite on osoitettu tutkimuksissa vääräksi ajat sitten. Sen sijaan hän sanoo, että sosiaaliturvasta on muotoutunut liian monimutkainen järjestelmä, johon liittyy niin paljon vastikkeellisuutta ja kontrolli- ja kuribyrokratiaa, ettei ihmisten kannata ottaa sirpaletöitä vastaan. Jos nimittäin normista poikkeaa, joutuu elämään epätietoisuudessa siitä, milloin rahaa saa seuraavan kerran ja tämä byrokratian aiheuttama tilanne on se, joka Kontulan mukaan tuottaa passivoitumisriskin. Siksi hänen mukaansa sosiaaliturvajärjestelmää pitäisi yksinkertaistaa.

    Nykyisen hyvinvointivaltion pohja luotiin 1960-luvulla aivan erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Pitäisikö silloin luotua aatetta päivittää vastaamaan nykypäivän todellisuutta? Onko hyvinvointivaltio oikeastaan onnistunut tavoitteissaan: sen piti edistää työllistymistä ja vähentää köyhyyttä?

  • Neljäkymmentä prosenttia Suomen terveyskeskuksista kärsii lääkäripulasta. Eniten lääkäreistä on pulaa Etelä-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla, Etelä-Savossa, Kainuussa ja Keski-Suomessa. Miten tätä asiaa voisi parantaa? Ei ainakaan lisäämällä lääkärien koulutusmääriä, sanoo Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila. Hänen mukaansa nykyinen ja varsinkin tuleva lääkärimäärä pitää saada tehokkaampaan käyttöön ja terveyskeskustyöstä tehtävä lääkäreille houkuttelevampi. Mutta miten tämä tehdään, siinä onkin kysymys.

    HUS:n eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja ja yleislääketieteen erikoislääkäri Aki Lindén näkee, että terveyskeskusjärjestelmämme toimii suurimmalta osalta hyvin, ainoastaan hoitoon pääsyn pitäisi olla nopeampaa. Hänen mielestään terveyskeskuksiin pitäisikin palkata tuhat lääkäriä lisää.
    -Tuhat lääkäriä terveyskeskuksiin lisää eikä soteuudistusta tarvita, sanoo Lindén.
    Mutta miten lääkärit saataisiin menemään juuri niihin terveyskeskuksiin, joissa heistä on pulaa?

  • Ulkomaalaistaustaisten ihmisten määrä Suomessa on noussut tasaisesti pari viimeistä vuosikymmentä. Tällä hetkellä n 6,5 prosenttia väestöstämme on ulkomaalaistaustaisia. Maahanmuuttojärjestelmämme joutui kovalle koetukselle vuonna 2015, kun maahan saapui lyhyessä aikataulussa yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Pitäisikö maahanmuuttopolitiikan suuntaa nyt muuttaa? Sari Valton vieraina ovat Vasemmistoliiton kansanedustaja Silvia Modig ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho.

  • Korvavaloa, hopeavettä, mustaa salvaa, ph-hoitoja, homeopaattisia tippoja. Ihmiset ovat valmiita tarttumaan kaikenlaisiin keinoihin hallitakseen oireiluaan. Terveyttä edistämään nappaillaan maailmanlaajuisesti satojen miljardien edestä ravintolisiä, vaikka monen tuotteen, esimerkiksi antioksidanttilisien, kohdalla lääkärit ovat toistuvasti kertoneet, ettei niillä ole mitään vaikutusta. Rokotekriittisten määrä on kasvussa, eikä mikään määrä tutkimustuloksia riitä vakuuttamaan kaikkia vanhempia, jotka lukevat huolestuneina keskustelupalstoilla tarinoita rokotteesta sairastuneesta lapsesta.

    Nykyisessä yhteiskunnassamme luottamus ylipäätään asiantuntijoihin on horjumassa. Asioista halutaan ottaa selvää itse.
    -Lääkärin vastaanotolle tullaan neuvottelemaan, ei enää hakemaan auktoriteetilta ehdotonta tietoa, kuvaa ilmapiiriä tutkija Pia Vuolanto Tampereen yliopistosta. Vuolanto johtaa kolmivuotista tutkimushanketta, jossa pyritään avaamaan lääketiedekriittisyyttä ja tutkimaan, millaista ajallista jatkumoa sillä yhteiskunnassamme on.
    Professori Juhani Knuuti on huolissaan huuhaatiedon sitkeästä leviämisestä. Hänen mielestään tieteilijöiden pitäisi voimakkaammiin tulla esille ja korjata julkisuudessa esiintyviiä vääriä terveysväittämiä. Tätä faktantarkistustyötä hän tekee itse omassa blogissaan.
    -Lääkäreitä toimii kyllä huuhaan puolella, mutta tutkitun tiedon jakamisessa he ovat passiivisempia,
    Knuuti napauttaa.

  • Selkä julmetun kipeä, mutta magneettikuvauksessa selästä ei löydetä mitään vikaa? Tai polveen on tehty tekonivel, mutta polvi juimii edelleen, vaikka kivun syy on poistettu? Lääkärit alkavat vihjailla, että kipu on kuviteltua? Tällaisessa tai vastaavassa tilanteessa kärvistelee miljoona suomalaista.

    Kysymys on kroonistuneesta kivusta. Se ei ole kuviteltua, vaan totta, mikä voidaan myös aivokuvantein todistaa. Kipu on kroonista, jos se on kestänyt 2–6 kuukautta tai pitempään kuin mitä kudosten normaali paraneminen edellyttäisi.

    Kipu koetaan aivoissa ja aivoja ”uudelleenkouluttamalla” voi kipua hallita paremmin, joskaan ei poistaa kokonaan. Lääkäri Helena Mirandan ja fysioterapeutti, terveystieteiden tohtori Tapio Ojalan mukaan meillä on vääriä uskomuksia kivusta. ”En voi enää harrastaa liikuntaa, koska selkäni on kipeä” tai ”selässäni on jotain vaarallisesti pielessä, koska siihen sattuu”. Mirandan ja Ojalan mukaan ihminen voi tehdä paljonkin oman elämänlaatunsa kohentamiseksi kivusta huolimatta.

    Ensimmäinen asia on sen hyväksyminen, että ei enää voi saada takaisin vanhaa kivutonta elämäänsä. Seuraavaksi pitää sopeutua siihen, että kipu tulee olemaan aina läsnä arjessa. Ja lopuksi on nähtävä, että kivusta huolimatta elämä voi olla hyvää.

    Tapio Ojalan elämässä selkäkivut ovat olleet vuosikymmeniä läsnä, Helena Mirandalla on kipuja joka päivä: migreeniä, lonkka-ja polvikipuja, nivelrikkoa ja hammassärkyä. He siis tietävät, mistä puhuvat ja vakuuttavat, että kipua pystyy hallitsemaan muullakin tavalla kuin vahvoilla särkylääkkeillä.

    Kuva: Unsplash

  • Suomalaiset rakastavat joululauluja. Tästä yhtenä esimerkkinä on Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksien suosio: ne ovat tänäkin jouluna täyttäneet Suomen kirkot jo 46:nnen kerran. Joululauluja meillä on melkein kolmetuhatta, mutta vain muutamaa kymmentä niistä pyöritetään valikoimassa. Klassikoiden joukkoon on tässä sarjassa vaikea päästä. Sari Valton vieraina ovat Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin professorina toiminut Reijo Pajamo ja kirjailija Liisa Enwald. He ovat molemmat tutkineet joululaulujen taustoja, tekijöitä ja kertomuksia.

  • Sotaa käydään määritelmästä riippuen nykyään noin kymmenessä maassa. Aseellisten konfliktien määrä on sitten kylmän sodan laskenut, mutta siviiliuhreja kuolee konflikteissa enemmän kuin ennen. Aseet soivat nykyään valtioiden sisäisissä valtataisteluissa eivätkä niinkään valtioiden välillä. Ongelmat näissä sisäisissä konflikteissa ovat monimutkaisia ja ulkopuolisten vaikea niitä ymmärtää saati ratkoa. Mikä on rauhanliikkeen voima nykyään?

    Maailma on muuttunut sitten kansainvälisen rauhanliikkeen syntymisen. Kun -60-luvulla kansa marssi kaikkialla länsimaissa Vietnamin sotaa vastaan, miksi se ei marssi nyt samassa mittakaavassa Syyrian sotaa vastaan? Mitkä ovat rauhanliikkeen nykyiset keinovalikoimat? Millainen merkitys sen työllä on?

    Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri Leena Viikari uskoo ruohonjuuritason työhön. Hänen mukaansa kaikki lähtee lasten kasvatuksesta. Lasten on opittava tunnetaitoja kuten empatiaa ja toisten kunnioitusta.
    - Kun Loviisan Rauhanfoorumi elokuussa järjesti Hiroshima-kulkueen, sillä oli neljäsataa ihmistä yleisönään. Varmasti paljon sellaisia, jotka eivät rauhantyössä ole itse mukana. Varmasti mukana oli myös lapsia, jotka kysyvät vanhemmiltaan, mitä Hiroshima ja sota tarkoittavat. Tämä on tärkeää vaikuttamistyötä, sanoo Leena Viikari.

    Virkatyönään Viikari on Siviilipalvelukeskuksen koulutusasiantuntija. Hän toivoisi keskustelua siitä, tarvitseeko Suomen laittaa armeijaan niin paljon rahaa vuosittain. ”Miksi ihmiset eivät kyseenalaista sitä, mihin verorahojamme käytetään tai miksi Suomesta viedään sotavarusteita Lähi-itään?”

    Opettaja, sosiologi Timo Virtala on pitkään ollut mukana monessa eri rauhanjärjestössä. Hän valmistelee kirjaa nimeltä Kertomuksia rohkeudesta, missä esittelee väkivallattomuuden voimaa.
    - Kysymys on väkivallan vähentämisestä. Kun väkivallan tavoite on murskata toinen osapuoli, väkivallaton ratkaisu on saada toinen neuvottelun kautta ymmärtämään, että meillä voi olla yhteisiä etuja ja että voimmekin toimia yhdessä, Virtala sanoo.

    Virtala uskoo, että yksittäisillä ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin pitämällä kiinni omasta aatteestaan. ”Näin tekivät Mandela ja Gandhi esimerkiksi. Ja näin teki Arndt Pekurinen jatkosodan aikoina."

    Miten Viikari ja Virtala näkevät rauhanliikkeen tulevaisuuden? Entä miksi Suomessa toimii monta pienenpientä rauhanjärjestöä eikä yhtä isoa?

  • Jos nukkumisen tarkoitus on antaa paitsi kehollemme myös aivoillemme lepoa, niin miksi aivot eivät sitten lepää, vaan raksuttavat yö toisensa perään tuottaen päähämme mitä mielikuvituksellisempia unia?

    Miksi oikeastaan näemme unia? Onko unilla viestejä, joiden avulla voimme ratkaista ongelmia, oppia itsestämme, kuulla sisäistä tahtoamme? Vai onko tällainen unien psykologisointi huuhaata ja kyse on vain aivojen normaalista tavasta olla jatkuvassa toiminnassa? Mitä unia tutkimalla voidaan saada selville ihmisen tietoisuuden toiminnasta?

    Tutkija Katja Valli Turun yliopistosta ja tutkimusprofessori Timo Partonen THL:stä Sari Valton haastateltavina.

    Kuva: Unsplash/Niilo Isotalo

  • Vaikka kaikkea yritettäisiin ja miten paljon tahansa ihmistä autettaisiin, niin aina ei itsemurhaa voida estää. Tätä mieltä on eläkkeellä oleva lääkäri Ulla-Kaija Lammi, jonka mies teki 17 vuotta sitten itsemurhan. Ulla-Kaijan miehellä oli diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka oli suistanut miehen vuosia kestävään rajuun ja väsyttävään vuoristorataan. Masennuskausina tämä vain makasi sohvalla, maniavaiheessa taas touhukkuus ei aina pysynyt sopivuuden rajoissa. Lääkkeistä oli jonkin verran apua, mutta niiden sivuvaikutukset olivat mittavia.
    "Lopulta Kalevi ei vain enää jaksanut. Hän ei enää ollut entisensä ja hän tiesi, ettei hän enää pysty elämään siten kuin olisi halunnut."

    Ulla-Kaija toivookin, että itsemurhan tehnyttä voitaisiin myös ymmärtää. Tämä auttaisi omaisia surun keskellä. Ettei juoruiltaisi eikä syyllistettäisi, vaan ymmärrettäisiin, että ihmisellä on oikeus päättää elämästään. Annettaisiin anteeksi.
    "Totta kai on eri asia, jos ihminen tekee itsemurhan äkkipikaistuksissaan vaikkapa taloudellisen ahdingon tai rakkaussurun takia. Silloin teot pitäisi pystyä estämään. Mutta sitten on ihmisiä, jotka sairastavat vakavasti eikä heillä ole mitään toivoa paremmasta huomisesta."

    Psykiatri Matti O Huttunen on samaa mieltä siitä, että ihmisellä pitää olla oikeus päättää omasta elämästään.
    "Tietenkin voi sanoa, että itsemurha on pysyvä ratkaisu ohimenevään ongelmaan. 95% ongelmista menee ajan mittaan ohi. Mutta kun vastaanotollani ihminen puhuu toiveestaan kuolla, niin en vakuuttele hänelle, että kyllä kaikki muuttuu paremmaksi, odota vain. Koska en voi sellaista luvata."
    Suomessa tehdään noin 800 itsemurhaa vuodessa. Useampi kuin kolme nejästä heistä on miehiä.

  • Aalto-maljakoita, Muumi-mukeja, Teema-astiastoa. Näistä suomalainen muotoilu yhä tunnetaan ja näitä tuotteita myydään yhä sekä suomalaisille että turisteille. Uudistusta merkitsee korkeintaan se, että tuotteiden väriä vaihdetaan. Missä meillä tehdään uutta modernia muotoilua?

    Lasitaiteilija Marja Hepo-aho pyörittää omaa pientä lasistudiota Riihimäen vanhassa lasitehtaassa. Hän on sitä mieltä, että muotoilun kehitys on liikaakin hänen itsensä kaltaisten pienyrittäjien harteilla. Uusia ideoita on, uudenlaista suunnittelua on, uudenlaista taidetta on. Mutta miten saada tätä kaikkea esille, kun markkinointi on kaiken näkyvyyden perusedellytys ja pienyrittäjän pitäisi selvitä siitä yksin samalla kun tekee luovaa työtään. Marja Hepo-aho on hieman huolestunut perinteisten käsityöläisammattien puolesta. Vaikka hyvä muotoilu ja ammattitaito yhdistyvät, niin se ei kuitenkaan aina riitä halpatuonnin puristuksessa, hän sanoo.

    Muotoilija ja pitkään taideteollisen muotoilun professorina työskennellyt Timo Salli näkee menneeseen nojaavan muotoilumaailman olevan totta, mutta toisaalta hän ei ole tulevaisuuden suhteen pessimisti. Uusia nuoria tekijöitä on paljon. Eikä muotoilu tarkoita vain astioiden ja huonekalujen suunnittelemista, vaan siihen kuuluvat myös muun muassa digitaaliset asiakaskokemukset ja palvelumuotoilu yleensä. Niistäkin voi nousta uusi suomalainen menestys. Sallin mielestä valtion pitäisi laittaa rahaa uusien nimien vientiin. Vienti on nyt vain yritysten varassa. Hän näkee myös alan koulutuksessa kehittämisen varaa.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä