Koe uusi yle.fi
Ooppera

Kylmän maan kuningatar, Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen radio-ooppera

  • 2 h 5 min
  • 20 pv

Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen Kylmän maan kuningatar on radiota varten tehty ooppera ja lajissaan ensimmäinen Suomessa lähes 70 vuoteen.

Aiemmat varta vasten radioon toteutetut oopperat ovat Ahti Sonnisen Merenkuninkaan tytär vuonna 1949 ja Tauno Pylkkäsen Sudenmorsian, joka oli voittoisa Prix Italia -kilpailussa vuonna 1950.

Kylmän maan kuningatar on episodimaisesti pyörteen lailla etenevä teos, joka ei pysähdy yhteen aikaan tai paikkaan. Kymmenet kansallishymnit, kalevalaiset myytit, erilaiset normit ja yritykset vapautua niistä sekoittuvat tarinaksi, jossa jokainen yrittää saada oman äänensä kuuluviin.

Radio-ooppera kahdessa näytöksessä

Libretto: Tommi Kinnunen ja Riikka Talvitie.
Dramaturgi: Juha-Pekka Hotinen.
Sävellys: Riikka Talvitie.

Ohjaus: Anni Klein.
Äänisuunnittelu: Heidi Soidinsalo.
Kapellimestari: Ruut Kiiski.
Ääniteknikko: Pentti Männikkö.
Tuotanto: Pekka Savolainen, Yle Radioteatteri.

Solistit:
Tyttö - Meeri Pulakka.
Emäntä - Päivi Nisula.
Miniä - Teppo Lampela.
Poika - Petri Bäckström.
Vanha mies - Tuukka Haapaniemi.
Takoja - Jussi Lehtipuu.
Neito - Aino Venna.

Muusikot:
Sampo Lassila, Harri Kuusijärvi ja Aleksi Trygg.
Radion sinfoniaorkesteri.

Oopperan väliajalla: Nationalismista keskustelevat Helsingin Sanomien toimittaja, tietokirjailija Heikki Aittokoski, Tukholman yliopiston mediatutkimuksen professori Anu Koivunen sekä Helsingin yliopiston dosentti, historioitsija Tuomas Tepora. Toimittaja Jakke Holvas haastattelee.

Illan toimittaa Outi Paananen, joka haastattelee ohjelman aluksi työryhmän jäseniä.

Teos on Ylen Suomi 100 -ohjelmistoa, ja sen on toteuttanut Radioteatteri yhteistyössä Radion sinfoniaorkesterin kanssa.

Henkilöt

Pohjolan emäntä

on ulkomaalaistaustainen naisjohtaja, joka saa osakseen vihapuhetta. Hän käy kauppaa tyttärestään Vanhan miehen kanssa naittaakseen tämän Takojalle. Emäntä toivoo vastineeksi Sampoa, konetta, joka tuo hänelle vapaan liikkuvuuden ja pääsyn maailman eri kolkkiin samanaikaisesti. Sammon saatuaan Emäntä tajuaa, että hän on tehnyt huonot kaupat. Hän saa Sammon, yhtenäiskulttuurin, joka säilyttää kaiken ennallaan. Miehet vievät tyttären, ja Emäntä katuu tekoaan. Kun tytär hukuttautuu koskeen, Emäntä syyttää itseään ja masentuu. Masennus kääntyy vähitellen aggressioksi ja Emäntä lähtee sotimaan hakeakseen sammon takaisin.

Emännän roolin laulaa sopraano/mezzosopraano Päivi Nisula.

Tytär

naitetaan väkisin Takojalle vaimoksi. Hän on katkera äidilleen ja vailla nimeä. Miehet vievät tyttären, joka päätyy lopulta tekemään itsemurhan hukuttautumalla koskeen.

Tytärtä esittää sopraano Meeri Pulakka.

Neito

päättää tulla raskaaksi keinohedelmöityksellä ilman isää. Hän kohtaa muiden naisten torjuvia asenteita raskauden vuoksi. Myös Vanha mies vastustaa raskautta. Lapsi syntyy keskelle sodan melskettä, ja se viedään heti sotimaan. Neito luulee synnyttäneensä pojan, mutta myöhemmin hän saakin kuulla, että lapsi on tyttö, joka saa nimen Kylmän maan kuningatar.

Neidon roolin esittää laulaja ja lauluntekijä Aino Venna, jonka äänialaa voisi luonnehtia kontra-altoksi.

Miniä

on aiemmassa liitossaan Saarelaisen kanssa pyrkinyt tasavertaiseen suhteeseen miehen ja naisen välillä. Hän ihmettelee Takojalle, miksei suhde kuitenkaan kestänyt. Miniä etsii läpi oopperan omaa ääntään yhtä epätoivoisesti kuin säveltäjät konsanaan.

Miniän roolin laulaa kontratenori Teppo Lampela.

Saarelainen

on tarinan ainoa nimetty henkilöhahmo. Hän avustaa Sammon takomisessa ja käy Pohjolan tyttären kanssa dialogia nimeämisen teemasta. Hän on myös aiemmin ollut parisuhteessa Miniän kanssa.

Saarelaista esittää tenori Petri Bäckström.

Takoja

etsii sukupuolista suuntautumistaan. Hän viihtyy pajassa takomassa. Kylillä ihmetellään, miksei Takojalla ole puolisoa. Hänen ystävänsä huolestuvat ympäristön puheista ja auttavat häntä etsimään vaimon. Vanha mies käy kauppaa Pohjolan tyttärestä Takojan puolesta. Takoja valmistaa ystäviensä kanssa Sammon, yhtenäiskulttuurin, jonka avulla hän saa puolison itselleen. Uusi puoliso, Pohjolan tytär, ei halua naimisiin ja ajautuu itsemurhaan. Takoja haluaisi antaa asian olla, mutta Vanha mies vaatii häntä lähtemään sotaan.

Takojan roolin esittää baritoni Jussi Lehtipuu.

Vanha mies

edustaa vanhaa maailmaa, toivetta yhtenäiskulttuurista ja kansallisvaltioiden säilymisestä. Hän toimii Takojan puhemiehenä.

Vanhaa miestä esittää Tuukka Haapaniemi, erittäin matala basso.

Oopperan tapahtumat

Ensimmäinen näytös

Prologissa naiset kuulevat, kuinka kansallisuusaate herää jälleen henkiin. Pohjolan emäntä yrittää repiä sen pois.

Ensimmäisessä kohtauksessa naiset saunovat ja haaveilevat siitä, minkälaisia runoja Elias Lönnrot olisi voinut kerätä Kalevalaan.

Toisessa kohtauksessa Vanha mies kosii Pohjolan Emännän tytärtä puolisoksi Takojalle, jonka seksuaalista suuntautumista on kylillä alettu epäillä. Vastalahjaksi Emännälle luvataan Sampo, kone jonka avulla hän voisi olla läsnä yhtä aikaa kaikkialla maailmassa ja tulla onnelliseksi.

Kolmannessa kohtauksessa saunan edustalla käy ilmi, että Neito on hankkiutunut raskaaksi keinohedelmöityksen avulla. Muut naiset epäilevät hänen ratkaisuaan. Kun Vanha Mies tuomitsee jyrkästi Neidon aikeet, muut naiset asettuvat puolustamaan Neitoa.

Neljännessä kohtauksessa Takoja ja Miniä uskoutuvat toisilleen. Takoja kertoo Miniälle yksinäisestä, mutta onnellisesta elämästään työnsä parissa. Miniä kertoo Takojalle entisestä miehestään, Saarelaisesta, joka lähti sillä ei kestänyt Miniän itsenäisyyttä. Takoja päättää näyttää kaikille epäilijöille ja mennä naimisiin.

Toinen näytös

Viidennessä kohtauksessa Pohjolan tytär odottaa kirkon pihalla häidensä alkua. Saarelainen saapuu lohduttamaan häntä.

Kuudennessa kohtauksessa häät alkavat. Alttarilla Emännälle paljastuu, ettei Sampo ollutkaan sellainen kuin hän toivoi. Miehet vievät Pohjolan Tyttären mennessään.

Seitsemännessä kohtauksessa Pohjolan Emäntä suree kosken rannalla, jonne hänen tyttärensä on hukuttautunut. Emäntä päättää kostaa tyttärensä kuoleman ja julistaa sodan.

Kahdeksannessa kohtauksessa sodan melskeen keskellä Neito synnyttää uuden lapsen, joka nimetään Kylmän maan kuningattareksi.
 

Libretto

Kylmän maan kuningatar

Radio-ooppera kahdessa näytöksessä

Henkilöt:

Pohjolan emäntä
Tytär
Neito
Miniä
Saarelainen
Takoja
Vanha mies

PROLOGI

I NÄYTÖS:

1. NAISTEN SAUNA
2. KAUPANKÄYNTI
3. NEIDON TARINA
4. TAKOJAN PAJA

II NÄYTÖS:

5. KIRKON PIHA
6. HÄÄT
7. EMÄNNÄN ITKUVIRSI
8. SOTA JA SYNTYMÄ

EPILOGI

 

I NÄYTÖS
 

PROLOGI

Naiset kuulevat, kuinka kansallisuusaate herää jälleen henkiin. Pohjolan Emäntä yrittää repiä sen pois.

MINIÄ

Missä me ollaan?

EMÄNTÄ

Outoa siritystä.

MINIÄ

Onko tämä joku huone tai tila?

NEITO

Täällä on vain ääntä ja tyhjyyttä.

TYTÄR

Ei jumalauta.

NEITO

Mitä?

TYTÄR

Ollaanko me nyt oopperassa?

NEITO

Niin kuin kuuntelemassa?

EMÄNTÄ

Ei kun mukana. Henkilöinä.

MINIÄ

Minä en ainakaan ole. Minä en osaa laulaa.

TYTÄR

Mikä tuo on?

NEITO

Mikä?

TYTÄR

Tuo tuollainen nätti. Odotas. Nyt taas kuului.

MINIÄ

Olisiko se oboe?

EMÄNTÄ

Ei kun se on Mauritania. Itsenäistyi 1960.

TYTÄR

Hieno.

EMÄNTÄ

Nyt soi Liberia. Julistautui itsenäiseksi jo 1847.

NEITO

Nyt se kansallisuusaate tulee taas.

EMÄNTÄ

Älä tunge sieltä senkin kansallisuusaate. Minä revin sinut pois!

MINIÄ (hyräilyä)

Emäntä repii kansallisuusaatetta.
 

1. NAISTEN SAUNA

Naiset saunovat ja haaveilevat siitä, minkälaisia runoja Elias Lönnrot olisi voinut kerätä Kalevalaan.

MINIÄ

Kaikki lauteille!

EMÄNTÄ

Morsiussauna.

TYTÄR

Kenen?

EMÄNTÄ

Riippuu kenen tarinoita kerrotaan. Että sitä Lönnrotiako vain?

MINIÄ

Naps, pois leikkasi kaikki naisten laulut, seikkailurunot se säilytti.

EMÄNTÄ

Ja onhan niitä, joita ei julkaistu missään.

NEITO

Millaisia?

EMÄNTÄ

Heitä vettä kiukaalle, niin lauletaan.

NAISET

Pillu koreana kunniasa

istui linnan akkunalla

valkiat sukat jalassa.

Näki kyrvän käydesähän,

lähti tuota ajamahan.

Kyrpä kuusehen kuhahti.

EMÄNTÄ

Tuo ei Eliakselle kelvannut. Liian mehevää multaa.

MINIÄ

On ihan siistejäkin.

TYTÄR

Millaisia?

MINIÄ

Se pelkäsi masentuneita naisia. Naps, naps – leikkasi tylsinä pois. Laittoi eri kirjaan.

NAISET

Kirjaan!

MINIÄ

Maistuuko?

EMÄNTÄ

Varmasti.

MINIÄ

Tämä on miesten tarina.

EMÄNTÄ

Jätkien omia ovat kaikki pitkät tarinat.

MINIÄ

Meille jää vain hetket kuolemien välissä.

TYTÄR

Jos se eepos olisi tässä.

NEITO

Rauhassa ihmisten kesken.

TYTÄR

Hetkessä, johon kukaan ei sanoja kaipaa.

NEITO

Hetkessä kuolemien välissä.

MINIÄ

Jos kerätään tarinat uudelleen?

TYTÄR

Eri paikoista kuin edellisellä kertaa.

EMÄNTÄ

Mitä ne olisivat?

NAISET

Omaishoitajien kosketuksen lämpö…lastentarhanopettajan lohtu…kun puhaltaa pieneltä pipiä pois…itsemurhan tehneen lapsen…äidin suru… kun hankkii lapsen…jolla ei ole isää…laborantin kysymys…tahdotko mieluummin maata verikokeen aikana… opettajan kuiskaus…miten oppilaalla oikeasti menee…onko kavereita…onko oikeasti tyttö vai poika…

MINIÄ

Erilaisiin lauluihin tarvitaan erilainen ääni.

TYTÄR

Oma ääni.

MINIÄ (etsii omaa ääntään)
 

2. KAUPANKÄYNTI

Vanha Mies kosii Pohjolan Emännän tytärtä puolisoksi Takojalle, jonka seksuaalista suuntautumista on kylillä alettu epäillä. Vastalahjaksi Emännälle luvataan Sampo, kone jonka avulla hän voisi olla läsnä yhtäaikaa kaikkialla maailmassa ja tulla onnelliseksi.

EMÄNTÄ

Haloo?

VANHA MIES

No se on minä täällä.

Tiedätte kuka,

tällaisessa tarinassa.

Sellaista minä

aloin soittelemaan:

että millä ehdoilla

Pohjolassa kauppaa käydään?

EMÄNTÄ

Ilmaiseksi älä mitään anna, vaan ota kaikesta maksu. Vihan saat ilmaiseksi, kaupan päälle. Sen tietävät ne naiset, jotka miesten maailmassa pelaavat. Se on hinta siitä, että pärjää.

Palaute tulee hyvinkin suorasanaisesti ja nimettömästi. Spreijattuna ulko-oveen: “Naama on kuin petolinnun perse, paskalla värjätty, painu kotiisi.”

EMÄNTÄ

Haloo?

VANHA MIES

Kysyin, että millä ehdoilla Pohjolassa kauppaa käydään?

EMÄNTÄ

Ei ilmaiseksi.

VANHA MIES

Ettei vaatisi liikoja?

EMÄNTÄ

Tuo Aurinko, niin saat tytön.

VANHA MIES

Aurinko?

EMÄNTÄ

Tai Maailmanpatsas!

VANHA MIES

Patsas!

EMÄNTÄ

Tuo Sampo!

VANHA MIES

Mikä se Sampo on?

EMÄNTÄ

Sen tarkoitus on tehdä minusta onnellinen elämän loppuun asti.

VANHA MIES

Kovaa kauppaa käyt naiseksi, mahtaako sisu kestää loppuun asti.

EMÄNTÄ

Mistä sen Sammon keksin?

Mitä sillä tarkoitin?

Onko kone vai

hämmentävä luonnonvoima?

Minä haluan liikkua esteittä,

nähdä toisaalle.

Miten voisin olla läsnä

kaikkialla yhtä aikaa?

Kone, jolla voisin rakastaa

Kone, jolla voisin vihata

toiselle puolelle maailmaa.

En ole syntynyt täällä, ja

vaikka kuinka tahtoisin.

Erotun joukosta, en puhu lailla toisten,

vaikka yrittäisin.

Minä haluan liikkua esteittä,

nähdä toisaalle.

Sampo tuokoon ratkaisun.

EMÄNTÄ

Ja kukas meille nyt soittaa?

VANHA MIES

Puhu sinne luuriin, Takoja, puhu.

EMÄNTÄ

Haloo?

VANHA MIES

En minä sitä itselleni kosinut.

TAKOJA

Miksi sitten?

VANHA MIES

Sinulle.

TAKOJA

Miksi?

VANHA MIES

Morsiameksi.

EMÄNTÄ

Ei kuulu minulle.

TAKOJA

Mitä varten?

VANHA MIES

Olisi sinullakin joku.

TAKOJA

Pitäisikö minulla olla?

SAARELAINEN

Kaikilla pitää.

VANHA MIES

Ei miestä voi muuten mieheksi sanoa.

SAARELAINEN

Kaikki puhuvat.

TAKOJA

Mitä puhuvat?

SAARELAINEN

Mikä vialla?

VANHA MIES

Eikö kiinnosta?

TAKOJA

Millä mina puheet lopetan?

VANHA MIES

Tao Sampo.

TAKOJA

En osaa.

VANHA MIES

Kyllä minä autan.

SAARELAINEN

Minäkin.

VANHA MIES

Ehkä olivat oikeassa?

SAARELAINEN

Ei löydy miestä.

TAKOJA

Sellaisia puhuvat?

VANHA MIES

Sellaisia.

TAKOJA

Minä niille Sammon näytän. Perkele.

MIEHET

Taotaan Sampo, niin loppuvat puheet.

Eivät naura enää.

Kun sitä potkii, syyllistää,

niin paikkansa lunastaa.

Hyvä veli, taotaan!

Hyvä veli, hitsataan!

Hyvä veli, hakataan kasaan

ja yhtenäistetään!

SAARELAINEN

Valmista tuli! Mikä se on?

VANHA MIES

Insinöörien suurin saavutus - yhtenäiskulttuuri.

TAKOJA

Tälläkö loppuvat puheet?

VANHA MIES

Tällä.

SAARELAINEN

Miten?

VANHA MIES

Nyt viedään tämä naisille ja saadaan tuolle morsian.
 

3. NEIDON TARINA

Saunan edustalla käy ilmi, että Neito on hankkiutunut raskaaksi keinohedelmöityksen avulla. Muut naiset epäilevät hänen ratkaisuaan. Kun Vanha Mies tuomitsee jyrkästi Neidon aikeet, muut naiset asettuvat puolustamaan Neitoa.

NEITO

Tuli tuuli kohtuiseksi

meri paksuksi panevi.

EMÄNTÄ

Jos ei tuo ole pieniin päin niin minä olen lammas. Oletkos löylyihin tulossa?

NEITO

En.

MINIÄ

No aiotkos kertoa meille?

TYTÄR

Kuka sinut paksuksi takoi?

NEITO

Ulkosalla minä olen ollut. Siellä ketään.

TYTÄR

Sitten se oli varmaan karhu.

NEITO

Sillä ei ole väliä, kuka sen isä on.

MINIÄ

Vai ei isää?

NEITO

Ei minkäänlaista. Pistelin nummella puolukan poskeen

NAISET

ja tässä nyt ollaan.

NEITO

Eikö riitä, että sillä on äiti?

EMÄNTÄ

Yksin tulee jäämään tässä maailmassa.

NEITO

Jätin kaiken kun kuulin puolukan kutsun. Miehet unohdin, ja itseni. Puolukan pinta on liukas ja kaunis. Marjaisa metsä tuoksuu kanervalle ja sammalelle. Kukaan ei huomannut, hiuksissa naavaa.

Suussa nauratti puolukan viipyilevä maku.

(Vanha Mies ilmestyy saunalle)

NEITO

Mitä sinä täällä?

VANHA MIES

Minä varoitin.

NEITO

Älä koske minuun.

VANHA MIES

Näin sitä Pohjolan rotua jalostetaan. Ensin klinikalla rastitetaan ruutuja ja valikoidaan geenejä.

Tahdotko musikaalisen lapsen? Vaiko urheilullista siementä?

EMÄNTÄ

Luuletko että tämä on ensimmäinen isätön? Kaikissa uskonnoissakin tärkein lapsi syntyy miehen koskematta.

NAISET

Aiotko teurastaa kaikki isättä syntyvät Pohjolassa?

VANHA MIES

Suu kiinni.
 

4. TAKOJAN PAJA

Takoja ja Miniä uskoutuvat toisilleen. Takoja kertoo Miniälle yksinäisestä, mutta onnellisesta elämästään työnsä parissa. Miniä kertoo Takojalle entisestä miehestään, Saarelaisesta, joka lähti sillä ei kestänyt Miniän itsenäisyyttä. Takoja päättää näyttää kaikille epäilijöille ja mennä naimisiin.

TAKOJA JA NAISET

Pillu koreana kunniasa

istui linnan akkunalla

valkiat sukat jalassa.

Lähti tästä kulkomahan:

nosti pappi lakkiahan,

kuningas kypärätänsä,

talonpojat polvillenhen.

Näki kyrvän käydesähän,

lähti tuota ajamahan.

Kyrpä kuusehen kuhahti.

Pillu katto kannon päästä,

sano sitten sanoilla näillä:

“Tule kulta kurkkuihini!”

Kyrpä vastasi vihasa:

“Tulkohon tuliset nuolet

sinun konna kurkkuhusi

ilkiä ikenihisi.

Kyllä muistan muinosetki:

pääni panit paljahaksi,

veden väänsit silmistäni,

nahkan korviini sivallit!”

TAKOJA

Ihmettelevät, mikä on miehessä vialla, kun ei naista löydy. Vai eikö kiinnosta.

MINIÄ (etsii omaa ääntään)

TAKOJA

En mina ketään tarvitse. Paja riittää, silmät kiinni löydän pihdit, vasarat ja lekat. Tunnen väristä metallin lämpötilat. Katson punaista, oranssia ja valkoista hehkua ja nauran. Ei sitä tarvitse kenenkään kanssa jakaa.

MINIÄ

Minä halusin jakaa.

TAKOJA

Miehen kanssa? Millaisen?

MINIÄ

Hän halusi pitää huolta,

olla vahva, elättää

ja kumartaa minulle

kolmesti päivässä.

Vapaasti sain mennä

yökerhoissa tyttökavereitten kanssa.

Elimme rinnakkain.

Ei edessä tai takana,

vaan rinnakkain.

TAKOJA

Mitä sitten tapahtui?

MINIÄ

Mies lähti.

TAKOJA

Oliko se Saarelainen?

MINIÄ

Se se oli.

TAKOJA

No, se se halusi saavuttaa kaiken, jokaisen,

MINIÄ

kantaa nimeään,

TAKOJA

rakentaa muistomerkkejä.

MINIÄ

Minä sain töitä, se jäi kotiin.

TAKOJA

Sanovat, että jokaisella on sama muisto menneisyydestä, sama mielikuva pakkasesta ja kädessä

lämpimän järven tuntu. Joka mies osaa rivissä paikkansa kyselemättä, kyseenalaistamatta.

MINIÄ

Ehkä ne kylillä olivat oikeassa.

TAKOJA

Ei minusta miestä löydy,

mutta minäpä lähetän terveisiä.

Terveisiä äidille,

ainoalle naiselle

jolle kelpasin.

Riitin.

Terveisiä äidille:

nyt on nainen.

En tiedä millainen,

mutta voi jo alkaa kutoa.

Lapselle sukkaa.

 

II NÄYTÖS
 

5. KIRKON PIHA

Pohjolan Tytär odottaa kirkon pihalla häidensä alkua. Saarelainen saapuu lohduttamaan häntä.

TYTÄR

Emännällä on nimi. Emännällä on valta

lähettää minut vaikka toiselle puolelle maailmaa.

Kuinka monelle hän minua myy?

Käsi sille, tukka tälle, jalat kolmannelle.

Entä tissit, yhdessä vai erikseen?

Saako kaksi yhden hinnalla?

SAARELAINEN

Kuka sinä olet?

TYTÄR

Sinulla on nimi, Saarelainen, minulla ei.

Tyttö, äiti, sisar!

SAARELAINEN

Eikö sinulle omaa anneta?

TYTÄR

Sinä et ehdi omaasi kuunnella.

SAARELAINEN

Olen nimen vanki.

TYTÄR

Ja minä nimettömyyden.

Katoan vailla ominaisuuksia.

SAARELAINEN

Minut muistetaan sellaisena, jota en ollut.

SAARELAINEN

Mutta nyt täytyy mennä.

TYTÄR

Minne?

SAARELAINEN

Häihin.

TYTÄR

Kenen?

EMÄNTÄ

Sinun.

TYTÄR

Onko Sampo valmis?

VANHA MIES

On se.
 

6. HÄÄT

Häät alkavat. Alttarilla Emännälle paljastuu, ettei Sampo ollutkaan sellainen kuin hän toivoi. Miehet vievät Pohjolan Tyttären mennessään.

EMÄNTÄ

Odottavat alttarilla jo.

TYTÄR

Meillä on kirkkokäytävän matka yhteistä aikaa.

EMÄNTÄ

Toivat taas Sammon.

Sinun täytyy mennä.

Niin sovittiin, niin toimitaan.

Niin tämä tarina kulkee.

TYTÄR

Toivat taas Sammon.

Minun täytyy mennä.

Niin sovittiin, niin toimitaan.

Niin tämä tarina kulkee.

EMÄNTÄ

Kunnon miehen sait. Eikö?

Älä puhu unelmista,

älä rakkaudesta.

TYTÄR

Uskotko sinä tuohon.

EMÄNTÄ

Minä koossa pidän itseni,

en ajattele.

TYTÄR

Minä en suostu tuohon elämään.

EMÄNTÄ

Pakko on. En arvannut, että saivat Sammon tehtyä.

TYTÄR

Niin.

EMÄNTÄ

Ei äiti tarkoituksella västäräkkiään pois hätistänyt.

Minä laskin väärin.

TYTÄR

Tiedän sen.

EMÄNTÄ

Perillä ollaan.

EMÄNTÄ

Kenelle teistä tämä on varattu?

VANHA MIES

Tuolle se on. Sano päivää vaimollesi.

TAKOJA

Päivää.

TYTÄR

En minä suostu.

EMÄNTÄ

Anteeksi.

TYTÄR

Minulla on oma nimi ja kieli.

SAARELAINEN

Maassa maan tavalla!

VANHA MIES

Tai maasta pois!

TYTÄR

Minne muka? Olen syntynyt täällä.

EMÄNTÄ

Anna anteeksi.

VANHA MIES

Tällainen. Mitä sanotaan?

TAKOJA

Kiitos.

VANHA MIES

Tässä on Sampo.

EMÄNTÄ

Mitä tekee se tällä kertaa?

SAARELAINEN

Se on kone, joka säilyttää kaiken ennallaan.

EMÄNTÄ

En minä tällaista tahdo.

MIEHET

Sait sen pyytämättä ja kysymättä.

Meille tämä, jota on pyydelty ja kyselty.
 

7. EMÄNNÄN ITKUVIRSI

Pohjolan Emäntä suree kosken rannalla, jonne hänen tyttärensä on hukuttautunut. Emäntä päättää kostaa tyttärensä kuoleman ja julistaa sodan.

EMÄNTÄ

Kun en oisi kurja raukka

luotu tänne ollenkana,

näille päiville pahoille,

ilmoille ilottomille.

Parempi minun olisi,

syntymättä, kasvamatta,

tämän ilman tuntematta,

näkemättä nämä päivät.

Kun oisin kuollut kuusiöisnä,

kaonnut kaheksan-öisnä.

En oisi paljoa vaatinut

pikkaraisen pientaretta,

kyynärän pyheä maata,

Eroon itkua vähäsen.

Se meni koskeen. Sellainen loppu ei ole kaunis. Se nielee vettä, yrittää päästä pinnan ylle, muttei onnistu. Hakkautuu kiviin, lyö päänsä töyrääseen, iskeytyy pohjaan. Vielä kerran se yrittää saada henkeä, mutta keuhkot täyttyvät vedellä. Keskellä koskea kuohuu veren värinen noro, takaraivosta lähtenyt.

Monta vuotta,

usean ihmisiän verran,

olen ollut hiljaa.

Nyt on pakko sanoa, kun sanoja on.

Ne veivät sen, perkeleen varikset.

Miehet. Ne veivät tytön

ja tekivät sellaisen,

mitä se ei ollut. Tappoivat tytön!

Nokin niiltä silmät päästä. Minä otan omani. Alas en enää taivu. SOTA!
 

8. SOTA JA SYNTYMÄ

Sodan melskeen keskellä Neito synnyttää uuden lapsen, joka nimetään Kylmän maan

Kuningattareksi.

NEITO

Mitä siellä tapahtuu?

MINIÄ

Me sodimme. Tämä on kerrottu niin monesti.

EMÄNTÄ

Tarujen mukaan me taistelemme siitä koneesta.

MINIÄ

Vaan ei kukaan sitä lopulta saa.

EMÄNTÄ

Nyt on sinun aikasi.

NEITO

Minunko?

EMÄNTÄ

Aika synnyttää.

(sota)

NAISET

Kantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata,

Kuuta yheksän satoa, eikä synny syntyminen,

Luovu luomatoin sikiö.

(sota)

TAKOJA

En minä lähde sinne sotimaan.

VANHA MIES

Miksi et?

TAKOJA

Ei se sen äidin vika ollut.

VANHA MIES

Se oli laillinen kauppa se sinun vaimosi. Itse päätät.

TAKOJA

Tuleeko muita?

VANHA MIES

Kaikki.

TAKOJA

Vasta uudelleen syntyneetkin?

NAISET

Tule tänne ilman impi, ilman kaiken kannattaja.

Päästä piika pintehestä, vaimo vatsanvääntehestä.

Kansallisuusaate herää jälleen.
 

EPILOGI

MINIÄ

Mitä tapahtui?

NEITO

Jäikö se lapsi henkiin?

MINIÄ

Jäi, lähti sotimaan.

NEITO

Saiko se nimen?

MINIÄ

Sai, sitä kutsuttiin Kylmän maan Kuningattareksi.

NEITO

Kuningatar! Oliko se tyttö?

MINIÄ

Oli. Sillä oli kikkara tukka.

NEITO

Puolukka maistuikin erilaiselta.

EMÄNTÄ

Kylmän maan Kuningatar.

NEITO

Hieno nimi.

EMÄNTÄ

Minä taisin menettää kruununi.

 

Lähetykset

  • la 2.12.2017 19.04 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Koko teos ilman keskusteluosuuksia.

    Kymmenet kansallishymnit, kalevalaiset myytit, erilaiset normit ja yritykset vapautua niistä sekoittuvat tarinaksi, jossa jokainen yrittää saada oman äänensä kuuluviin. Kylmän maan kuningatar on episodimaisesti pyörteen lailla etenevä teos, joka ei pysähdy yhteen aikaan tai paikkaan.

    Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen Kylmän maan kuningatar on radiota varten tehty ooppera ja lajissaan ensimmäinen Suomessa lähes 70 vuoteen. Aiemmat varta vasten radioon toteutetut oopperat ovat Ahti Sonnisen Merenkuninkaan tytär vuonna 1949 ja Tauno Pylkkäsen Sudenmorsian, joka oli voittoisa Prix Italia -kilpailussa vuonna 1950.

    Radio-ooppera kahdessa näytöksessä. Libretto: Tommi Kinnunen ja Riikka Talvitie. Dramaturgi: Juha-Pekka Hotinen. Sävellys: Riikka Talvitie. Ohjaus: Anni Klein. Äänisuunnittelu: Heidi Soidinsalo. Kapellimestari: Ruut Kiiski. Ääniteknikko: Pentti Männikkö. Tuotanto: Pekka Savolainen, Yle Radioteatteri. Solistit: Tyttö - Meeri Pulakka. Emäntä - Päivi Nisula. Miniä - Teppo Lampela. Poika - Petri Bäckström. Vanha mies - Tuukka Haapaniemi. Takoja - Jussi Lehtipuu. Neito - Aino Venna. Muusikot:Sampo Lassila, Harri Kuusijärvi ja Aleksi Trygg. Radion sinfoniaorkesteri.

    Teos on Ylen Suomi 100 -ohjelmistoa, ja sen on toteuttanut Radioteatteri yhteistyössä Radion sinfoniaorkesterin kanssa.

  • Ooppera kahdessa näytöksessä. Sisältää tekijöiden haastattelut ja väliaikakeskustelun.

    Libretto: Tommi Kinnunen ja Riikka Talvitie
    Dramaturgi: Juha-Pekka Hotinen
    Sävellys: Riikka Talvitie
    Ohjaus: Anni Klein
    Äänisuunnittelu: Heidi Soidinsalo
    Kapellimestari: Ruut Kiiski
    Ääniteknikko: Pentti Männikkö
    Tuotanto: Pekka Savolainen, Yle Radioteatteri

    Solistit:
    Tytär - Meeri Pulakka
    Emäntä - Päivi Nisula
    Miniä - Teppo Lampela
    Poika - Petri Bäckström
    Vanha mies - Tuukka Haapaniemi
    Takoja - Jussi Lehtipuu
    Neito - Aino Venna

    Muusikot:Sampo Lassila, Harri Kuusijärvi ja Aleksi Trygg
    Radion sinfoniaorkesteri

    Oopperan väliajalla:
    Kansallisuusaate nousi uudelleen, se hyödyntää historiaa, kansalliseepoksia, -lauluja ja lippuja. Nationalismista keskustelevat Helsingin Sanomien toimittaja, tietokirjailija Heikki Aittokoski, Tukholman yliopiston mediatutkimuksen professori Anu Koivunen sekä Helsingin yliopiston dosentti, historioitsija Tuomas Tepora. Toimittaja Jakke Holvas haastattelee.

    Illan toimittaa Outi Paananen, joka haastattelee ohjelman aluksi työryhmän jäseniä.

    Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen Kylmän maan kuningatar on radiota varten tehty ooppera ja lajissaan ensimmäinen Suomessa lähes 70 vuoteen. Aiemmat varta vasten radioon toteutetut oopperat ovat Ahti Sonnisen Merenkuninkaan tytär vuonna 1949 ja Tauno Pylkkäsen Sudenmorsian, joka oli voittoisa Prix Italia -kilpailussa vuonna 1950.

    Kylmän maan kuningatar on episodimaisesti pyörteen lailla etenevä teos, joka ei pysähdy yhteen aikaan tai paikkaan. Kymmenet kansallishymnit, kalevalaiset myytit, erilaiset normit ja yritykset vapautua niistä sekoittuvat tarinaksi, jossa jokainen yrittää saada oman äänensä kuuluviin.

    Teos on Ylen Suomi 100 -ohjelmistoa, ja sen on toteuttanut Radioteatteri yhteistyössä Radion sinfoniaorkesterin kanssa.

  • 3-näytöksinen ooppera vuodelta 1854
    Libretto: Eugène Scribe

    Musiikinjohto - Sakari Oramo
    Kokkola Opera Meyerbeer -orkesteri ja SibA Brass
    Meyerbeer-oopperakuoro, kuoromestari Chloé Dufresne

    Ohjaus: Maria Sid
    Kuoromestari: Chloe Dufresne
    Korrepetitio: Pia Värri

    Katariina Viipurista - Anu Komsi, sopraano
    Tsaari Peters - Michael Leibundgut, basso
    Prascovia - Anna Palimina, sopraano
    Ismail Danilowitz - Herman Wallén, tenori
    Gritzenko - Heikki Kilpeläinen, baritoni
    Georges Skawronski - Oliver Kuusik, tenori
    Natalie - Johanna Lehesvuori, sopraano
    Ekimonna - Annastiina Tahkola, sopraano
    Reynolds - Peter Achrén
    Germoloff - Robin Turunen

    Kukkaistytöt - Emilie Achrén ja Hilla Mäntylä
    Leipurin apulainen - Taras Kolsnyk

    - Suoran lähetyksen väliajalla professorit Hannu Salmi ja Veijo Murtomäki sekä Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen taustoista.

    Oopperan tapahtumat:

    1. NÄYTÖS
    Viipurin lähistöllä Suomenlahden rannalla kirvesmiehet ja muu kylän väki nautiskelevat päivätauosta. Tsaari Pietari esiintyy kirvesmiehenä ja haluaa olla ahkera. Leipuri Danilowitz ilmestyy kauppaamaan piirakoita ja kakkujaan työväelle, joka innostuu pilkkaamaan Pietaria hänen ihastumisestaan kanttiininpitäjä Katariinaan. Pietari ärsyyntyy ja väki innostuu juomaan ja tanssimaan, nostaa maljan Suomelle ja rukoilee samalla Jumalan suojelusta Ruotsille. Danilowitz provosoi kilistämään Venäjän Tsaarin kunniaksi, jolloin suomalaiset hermostuvat ja meinaa syntyä tappelu, kunnes kello soi taas takaisin töihin.

    Danilowitz ja Pietari toteavat olevansa Moskovasta kotoisin kumpainenkin joten liittyvät Tsaarin armeijaan.

    Pietari kuulee huilunsoitonopettajansa Georges Skawronskin soittoa ja haluaa soittaa mukana ja vähän juodakin. Katariina keskeyttää kostean soittotunnin kertoakseen, että on juuri onnistunut sopimaan avioliitosta veljensä Georgesin ja ystävänsä Prascovian välillä, luvan antoi Prascovian eno Reynolds.

    Pietari ja Georges kehuvat Katariinaa hyväksi diplomaatiksi ja taivaalle ilmestyy Pohjantähden tähtikuvio ja Katariinan ja Georgesin äidin ennustus.

    Prascovia juoksee hätääntyneenä paikalle ja kertoo kyliä polttavan tataariarmeijan lähestyvän. Katariina lupaa hoitaa tämänkin tilanteen, käskee muut piiloon ja jää kohtaamaan tataarit ja heidän päällikkönsä Gritzenkon.

    Katariina lumoaa tataarit laulullaan ja ennustaa kaikille onnea ja Gritzenkolle korpraalin arvoa, jos tämä liittyykin Tsaarin armeijaan. Tataarijoukkio on kerralla selätetty muutamalla trillillä ja koloratuurilla ja poistuvat paikalta.

    Tuskin on ehtinyt Katariina hengähtää, kun Pietari ilmestyy paikalle ja alkaa flirttailla Katariinalle. Katariina vastaa flirttiin ja kuulee mielessään taas äitinsä ennustuksen, jossa Katariina kohtaa suurmiehen ja pääsee itsekin pitkälle elämässään. Rakastuneet vaihtavat sormuksen ja kaulakorun keskenään.Pietari jättää jäähyväiset ja vannoo uskollisuutta Katariinalle.

    Prascovia juoksee Katariinan luo entistä hätääntyneempänä, häät Georgesin kanssa ovat uhattuna ja sitä myötä kuherruskuukausi, koska Geroges on kutsuttu armeijaan. No ei hätää, Katariina lupaa hoitaa homman niin, että nuoripari saisi kaksi viikkoa olla keskenään häitten jälkeen.

    Koittaa häät, joissa on iloinen ja riehakas tunnelma.Katariina astuu laivaan sotilaaksi pukeutuneena ja uhrautuu Georgesin puolesta armeijaan.

    2. NÄYTÖS
    Tsaarin armeijan sotilaat rentoutuvat sotilasleirissä tanssien ja juoden, Danilowitz innostuu esittämään kasakkalaulua, hulvatontota menoa jatkuu naissotilaitten rumpumarssilla ja Tsaarin marssilla, joka onkin yhtäkkiä kielletty.

    Gritzenko on kuin onkin Korpraali, kuten Katariina ennusti ja on vastaanottanut salaliitosta kertovan kirjeen, jonka Katariina osaa lukea. Germoloff tulee ilmoittamaan Tsaarin määräyksestä ottaa kauhea Nagaikka-ruoska käyttöön armeijan omassa kurinpidossa. Sotilaat eivät tykkää asiasta. Gritzenko määrää Katariinan sotilaan valeasussa vahtimaan erästä telttaa.

    Vahtivuorossaan Katariina tunnistaa teltassa ryypiskelevät miehet Pietariksi ja Danilowitziksi ja yrittää vakoilla heitä. Kanttiinin naiset Nathalie ja Ekimonna liittyvät ryyppyseuraan ja kertovat juttua arpakuutioista, joilla arvotaan lemmitty. Katariina on kauhuissaan, kun näkee Pietarin pettävän häntä. Gritzenko yrittää saada Katariinan jättämään vahtivuoronsa, mutta tämäpä ei suostu ja antaa vielä Gritzenkolle korvapuustinkin! Tästä suivaantuneena Gritzenko saa juopuneen Pietarin määräämään Katariinalle kuolemantuomion. Kun Katariinaa viedään teloitettavaksi, niin Katariina lähettää Pietarille sormuksensa yhdessä salaliitosta kertovan kirjeen kanssa.

    Kapinalliset riehaantuvat yhä enemmän kiroamaan Tsaarin pahuutta, kunnes Pietari paljastaa itsensä Tsaariksi ja lupaa hallita valtakuntaansa voittajana. Kaikki kumartavat Tsaarille ja vannovat hänelle uskollisuutta.

    3. NÄYTÖS
    Tsaari Pietari on onnettomana palatsissaan ja luopuisi mistä vaan, jos vaan saisi Katariinansa takaisin. Danilowitz yrittää lohduttaa Tsaaria surussaan. Gritzenko tulee anomaan ylennystä, kun on nyt niin ansioitunut sotilaana.Tsaarille paljastuu kuka Katariinan kuoleman takana on, mutta Gritzenko ilmoittaakin että Katariina pääsi uimalla luoteja pakoon. Katariina ei siis olekaan kuollut!
    Tällä välin suomalaisia on saapunut palatsin porteille ja Prascovia ja Georges törmäävät Gritzenkoon, joka nyt uhkaa Georgesia kuolemantuomiolla. Prascovia ja Georges päättävät paeta, mutta Danilowitz ilmoittaa Katariinan olevan elossa ja pian hänet tuodaankin palatsiin shokissa ja muistinsa menettäneenä.

    Pietari auttaa Katariinaa muistamaan tuomalla hänen eteensä muistoja Viipurista ja huilutunneista. Viimein tutut huilumelodiat saavat Katariinan tokenemaan ja samantien järjestetään häät, jossa Pietari saa Katariinansa ja Katariinasta tulee Tsaaritar äitinsä ennustuksen mukaisesti.

  • Savonlinnan Oopperajuhlat 2017 - Aulis Sallisen ooppera Linna vedessä

    Kronikka lausujalle, neljälle laulajalle, orkesterille ja Olavinlinnalle
    (2014-2016)

    Pohjautuu Lassi Nummen runokokoelmaan Linna vedessä.
    Libretto säveltäjän.

    Ville Matvejeff, musiikinjohto
    Konsertin toteutuksen suunnittelu Kari Heiskanen.
    Kertoja - Jukka-Pekka Palo.
    Tiina-Maija Koskela, sopraano
    Tuija Knihtilä, mezzosopraano
    Jussi Myllys, tenori
    Tommi Hakala, baritoni
    Savonlinnan Oopperajuhlaorkesterin kamarikokoonpano

    Olavinlinna rakennettiin keskiajalla turvaamaan strategisesti tärkeää Savon aluetta. Historiansa aikana linna on kokenut lukuisia vallanvaihdoksia, miekan kalsketta ja tykkien jylinää. Savonlinnan Oopperajuhlien tilausteos Linna vedessä kertoo Olavinlinnan ja seutukunnan värikkäistä vaiheista, hieman tulevaisuuteenkin katsoen.

    Sävellystään Aulis Sallinen luonnehtii seuraavasti: "Kyseessä on kronikka lausujalle, neljälle laulajalle, orkesterille ja Olavinlinnalle." Teos pohjautuu Lassi Nummen runokokoelmaan Linna vedessä.

    Aulis Sallinen on valinnut Lassi Nummen runoelmasta kaksi tekstiä koko teoksen motoiksi:

    MOTTO 1
    "Muutama tuhat ratsua ja miestä ei koskaan ole pahitteeksi,
    pari tukevaa linnoitusta ja riittävästi ruutia ja tykkejä,
    ne ikään kuin selventävät ajatuksia neuvotteluissa,
    tulee pilkut ja pisteet oikeaan paikkaan."

    MOTTO 2
    "Tänään linna on kalliolla istuva vanhus
    jonka ympärillä aika on pysähtynyt.
    Kuin vallasta luopunut kuningas
    ennen jyrkkä, yrmeä ja kiivas.
    Entäpä jos vanhus yhtäkkiä kohottaa päätään,
    siristää silmiään ja kysyy:
    Kuka sinä olet?
    Mistä löydän, mistä löydät sen tiedon, suomalainen?"

    Äänitetty oopperan kantaesityksestä Olavinlinnassa 8.7.

    Ennen esityksen alkua säveltäjä Aulis Sallinen on Outi Paanasen haastateltavana. Päätteeksi teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat kapellimestari Kari Kropsu, oopperalaulaja Petri Lindroos ja Outi Paananen.

  • Erkki Melartin: Aino
    Libretto: Jalmari Finne, perustuu Kalevalan runoihin
    Musiikinjohto Klaus Mäkelä

    Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

    Aino - Helena Juntunen, sopraano
    Väinö - Juha Kotilainen, baritoni
    Jouko - Jyrki Anttila, tenori
    Annikki - Anna-Kristiina Kaappola, sopraano
    Taina, äiti - Jeni Packalen, mezzosopraano
    Vedenneidot - Meriliinu Haataja, sopraano, Tuula Paavola, altto, ja Johanna Lehesvuori, sopraano

    Suoran lähetyksen toimittaa Risto Nordell. Oopperan väliajalla illan teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat Erkki Melartin -seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja oopperalaulaja Jaakko Kortekangas.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös
    Aino on hakemassa vihdaksia ja laulaa auringolle ja keväälle: "rientävi sorea sulho, aurinko ylinen ylkä ". Aino muistaa syntymäänsä. Silloin alkoi uhrilehdossa kasvaa "Ainon koivu, Ainon sielu". Väinö kuulee laulun ja innostuu, sillä Ainolla on hänen mielestään sama kaipuu ja "ikuinen ikävä" kuin hänellä. Väinöltä puuttuvat luonnon syntysanat ja hän uskoo saavansa ne luonnosta syntyneen Ainon kanssa. Vasta silloin Väinö olisi kokonainen. Aino ei halua, vaan pakenee metsään. Väinö tuntee kuin nuortuneensa Ainon vaikutuksesta. Hän ei halua Ainoa väkisin, vaan päättää tulla pyytämään Ainoa tämän perheeltä. Taina etsii Ainoa, tytärtään. Myös Ainon veli Jouko tulee etsimään. Aino löytyy, mutta hän on allapäin. Aino kertoo unestaan: hän oli lentänyt lintuna, haukka oli syöksynyt häntä kohti ja silloin hän oli lentänyt auringon syliin. Sitten hän sanoo Väinön pyytäneen häntä. Taina ilahtuu suurmiehen kiinnostuksesta, mutta Jouko vakuuttaa kukistavansa Väinön. Jouko odottaa, kun Väinö tulee kalevalaistensa kanssa. Yhteenotto huipentuu Väinön laulaessa Joukon suohon ja loihtiessa myrskyn. Jouko on valmis lupaamaan mitä vain päästäkseen pulasta, ja lopulta hänen täytyy antaa sisarensa ennen kuin Väinö laulaa hänet vapaaksi.

    II näytös
    Aino istuu koivun juurella ja laulaa "tuli kevät, tuli toivo, tuli kevät, tuli kaiho, tuli ikuinen ikävä". Ainon nuorempi sisar Ainikki tulee ja iloitsee käkien kukkumisesta. Aino uskoo jo Joukon voittaneen koska luonto kukoistaa. Aino sanoo odottavansa aurinkoa sulhasekseen, mutta Ainikki sanoo Väinön olevan tulossa. Jouko tulee ja joutuu tunnustamaan joutuneensa tappiolle ja luvanneensa Ainon Väinölle. Jouko pakenee, Aino on epätoivoinen, mutta Taina iloitsee häistä. Väinö tulee väkensä kanssa. Aino ei vieläkään halua hänelle, mutta Väinö ei luovuta, sillä Aino on hänelle "selitys kysynnän kaiken, elon selvitys ihana." Väinöä pyydetään laulamaan, mutta hän haluaa avukseen soittimen, loihtii Ainon koivusta kanteleen ja laittaa siihen kielet Ainon hiuksista. Väinö alkaa soittaa, mutta soitto on "suruista tehty, murehista muovaeltu", ja silloin Väinö huomaa surun kaiken syntysanaksi. Väinön laulaessa Aino tuntee saavansa siivet, kohoavansa ilmaan ja lentävänsä kohti aurinkoa. Hän katoaa metsään, ja Väinö ihmettelee, miksi äkkiä "soitto on samea kuin ois riemu kesken laannut". Ainoa lähdetään etsimään.

    Epilogi Väinön laulaessa Aino on ymmärtänyt oman ikävänsä: "kun hän suruja ylisti, tunsin, hän minusta lauloi." Nyt hän kuuntelee rannalla hurmioituneena vedenneitojen laulua ja odottaa auringon nousua. Kuoron laulaessa nousevan auringon ylistystä "kuin itse luonto laulaisi " Aino syöksyy mereen.

    (Lähde: Suomen Kansallisooppera)

  • Ensimmäinen Kalevala-aiheinen ooppera. Libretto Friedrich Wilhelm Otto Spengler. Musiikinjohto Leif Segerstam. Turun filharmoninen orkesteri. Chorus Cathedralis Aboensis (valm. Märt Krell). Ilmarinen - Tommi Hakala, baritoni. Louchi - Johanna Rusanen-Kartano, sopraano. Achti Lemminkäinen - Christian Juslin, tenori. Ismo - Kaisa Ranta, sopraano. Luonnotar - Anna Danik, mezzosopraano. Wäinämöinen - Petri Lindroos, basso. Zauberer - Petter Andersson, baritoni. - Oopperan väliajalla ja päätteeksi professori Timo Virtanen, pianisti Erkki Korhonen ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. (Äänitetty Turun Logomossa samana päivänä).

    OOPPERAN TAPAHTUMAT

    I näytös - Morsiamen kosinta
    Kalevalaiset saapuvat Pohjolaan, jonne heidät on houkutellut huhu hallitsijantyttären, Ismon kauneudesta. Ensin tytärtä tavoittelee Ahti Lemminkäinen. Pohjolan tietäjät pilkkaavat isottelevaa Ahtia, mutta tämä kostaa tuhoamalla heidät. Raivostunut Louhi asettaa Ahdille mahdottomia tehtäviä: tämä lähettää nuorukaisen Hiiden hirven hiihdäntään ja ampumaan Tuonelan joutsenen. Varmistaakseen toivotun tuloksen Louhi järjestää Tuonen virralle väijytyksen, jossa Ahti menettää henkensä.

    Ismo näkee harmaahapsisen miehen pihamaalla. Louhi riemastuu, sillä hän oivaltaa, että tulija on Väinämöinen, jalo laulaja. Louhi ei kuitenkaan aio luovuttaa tytärtään ilmaiseksi: hän vaatii Väinämöistä takomaan Sammon ja antamaan sen vastalahjaksi Pohjolaan. Väinämöinen ei kuitenkaan voi takoa Sampoa, sillä hänen ilonsa on miekassa ja laulussa. Oikea mies työhön on suuren laulajan veli, seppä Ilmarinen.

    Väinämöinen kehottaa Ilmarista takomaan Sammon. "Pitääkö minun auttaa sinua vielä kosinnassakin", leukailee Ilmarinen. Ilmarinen lupaa takoa Sammon, kunhan keksii miten se tehdään.

    Ilmarinen kohtaa Ismon, joka paljastaa äidiltään oppimallaan salaisuudella Sammon synnyn: "Sepän pitää huutaa Sammon syntysanat hiillokseen". Ilmarinen oivaltaa, että "rakkaus" on se taikasana, jolla avataan autuuden portit. Louhi vaatii Ilmarista tarttumaan toimeen ja ihmettelee tytärtään, joka halajaa metsään poimimaan kukkia hääseppelettä varten.

    Louhen Tuonelan joelle lähettämä tietäjä saapuu ja kertoo Ahdin kuolemasta. Ismon sydäntä kylmää: pihamaalla on outo ja pelottava vieras. Luonnotar on aavistanut poikansa kohtalon ja saapunut etsimään Ahtia Pohjolasta. Louhi ei suo äidille tietoa pojan haudanpaikasta ja raivostunut Luonnotar langettaa Pohjolan emännän ylle kirouksen.

    II näytös - Sampo
    Ilmarinen saa Sammon taontaan avukseen renkijoukon, joka pumppaa palkeilla ilmaa hiillokseen niin, että liekit roihuavat kohti taivasta. Ilmarinen huutaa ilmoille syntysanoja: Valo! Voima! Runsaus! Ne eivät auta: "Ei, sinäkään et ole onni! Sinutkin isken kappaleiksi! Palaa hiillokseen ja muovaudu uudelleen."

    Maanhenget ja vedenhenget kiiruhtavat apuun ja kun Ilmarinen kuulee Ismon laulavan yksikseen "Sinä olet rakkaus", hän muistaa taikasanan. Ilmarisen kajauttaessa tuon sanan hiillokseen syntyy Sampo. Ilmarinen ja Ismo julistavat rakkauttaan, mutta Louhi varastaa Sammon ja vie Ismon mukanaan.

    III näytös - Ahdin henkiinherääminen
    Väinämöinen saattaa Luonnotarta Tuonelan joelle. Äidin etsiessä poikansa ruumista Väinämöinen laulaa kanteleen säestyksellä rukouksen, jossa hän pyytää tähtiä osoittamaan tietä Luonnottarelle ja Tapion tyttäriä valmistamaan pehmoisen leposijan tämän pojalle.

    Luonnotar anoo Ukkoa kuulemaan rukouksensa. Sitten hän pyytää mehiläisiä laskeutumaan Ahdin suulle ja vuodattamaan tilkkasen hunajaa. Ahti herää henkiin ja kohtaa Väinämöisen, joka kehottaa Ahtia taisteluun. Paikalle saapuu myös Ilmarinen miehineen. Yhdessä Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti päättävät saada Sammon takaisin. Luonnotar ei haluaisi päästää manan majoilta pelastamaansa poikaa uusiin taistoihin, mutta antaa lopulta periksi. Kaikki vannovat kuolemaa Pohjan tuville ja kunniaa Kalevan pojille.

    IV näytös - Kamppailu onnesta
    Sampo jauhaa Pohjolaan onnea. Tietäjä saapuu ja ilmoittaa Louhelle Kalevan miesten lähestyvän. Äitinsä vankina oleva Ismo laulaa surumielistä lauluaan. Laulun johdattamana Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti miehineen löytävät Ismon. Pohjolan ja Kalevan joukkojen välinen taistelu on jo kääntymässä kalevalaisten tappioksi, mutta silloin Väinämöinen poistaa Sammon päällä olevan verhon ja ihmemyllyn kirkkaus sokaisee pohjolalaiset väistymään.

    Väinämöinen laulaa Louhen ja Pohjolan väen jääpatsaiksi. Kalevan väki lähtee kotimatkalle (libreton mukaan nousee laivaan ja suuntaa kohti Suomen rantoja) ja pyytää Ukkoa suojaamaan heidän kotimatkaansa.

  • 3-näytöksinen ooppera. Libretto: säveltäjä. Ohjaus: Kasper Holten.
    Musiikinjohto John Fiore.
    Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri.

    Hollantilainen - Johan Reuter, bassobaritoni, Senta - Camilla Nylund, sopraano. Daland - Gregory Frank, basso, Erik - Mika Pohjonen, tenori. Mary - Sari Nordqvist, mezzosopraano, Perämies - Tuomas Katajala, tenori. - Suoran radio- ja verkkolähetyksen toimittaa Outi Paananen. Oopperan väliajalla ja päätteeksi Risto Nordell, Juha Uusitalo ja Laura Åkerlund keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös
    Oopperan päähenkilö on hollantilainen merikapteeni, joka rangaistukseksi jumalanpilkasta on tuomittu ikuisesti harhailemaan maailman merillä. Tuomio ei ole kuitenkaan ehdoton. Hollantilainen saa kerran seitsemässä vuodessa tilaisuuden noustsa maihin, ja mikäli hän onnistuu tuolloin löytämään vaimon, joka on uskollinen ja uhrautuvainen, päättyy rangaistus ja hollantilaisen piinattu sielu saa rauhan.

    Oopperan alussa seitsemän vuotta on jälleen kulunut, ja hollantilainen purjehtii vuonoon Norjan rannikolla. Hänen mielialansa on synkkä, sillä hän tietää aiempien kokemustensa perusteella, että uskollisen vaimon löytäminen on lähes mahdotonta. Samaan vuonoon on aiemmin purjehtinut myrskyä pakoon norjalainen laiva, jota komentaa kapteeni Daland. Kun hollantilainen saa kuulla, että Dalandilla on naimaton tytär, hän esittelee Dalandille rikkauksiaan. Daland vakuuttuu siitä, että hollantilainen on hyvä sulhasehdokas hänen tyttärelleen.

    II näytös
    Dalandin tytär Senta on jo pitkään haaveillut tutustuvansa hollantilaiseen. Hän on kuullut merimiesten tarinoita hollantilaisen onnettomasta kohtalosta ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että juuri hän on tuo hollantilaisen etsimä uskollinen vaimo. Kun Daland sitten esittelee matkalla tapaamansa hollantilaisen Sentalle, on tunnelma dramaattinen. Hollantilainen ja Senta tuntevat välittömästi kuuluvansa toisilleen ikuisesti.

    III näytös
    Dalandin laivan miehistö juhlii kotiinpaluutaan. Juhliminen ja meluaminen herättävät hollantilaisen laivan miehistön, joka koostuu kammottavista haamuista. Seuraa laulukilpailu Dalandin merimiesten ja hollantilaisen haamujen välillä, jonka haamut voittavat. Sitten siirrytään seuraamaan Erikin ja Sentan välistä riitaa. Erik on mustasukkainen, sillä hän on pitänyt Sentaa morsiamenaan, ja nyt hollantilainen on vietellyt tämän. Hollantilainen kuulee Erikin puheet ja tekee niistä johtopäätöksen, että Senta on pettänyt häntä Erikin kanssa. Hän ryntää epätoivoisena laivalleen ja valmistautuu aloittamaan seuraavan seitsemän vuoden purjehduksen. Sentalle ei jää nyt muuta vaihtoehtoa kuin heittäytyä rantajyrkänteeltä alas, jotta hänen äärimmäinen uskollisuutensa hollantilaiselle tulisi todistetuksi.
    Hollantilaisen rangaistus on päättynyt. Lopussa yleisö näkee, kuinka aavelaiva uppoaa ja miten hollantilaisen sekä Sentan toisiaan syleilevät sielut nousevat taivaaseen, kohti ikuista rauhaa ja autuutta.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä