Ooppera

Kylmän maan kuningatar, Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen radio-ooppera

  • 2 h 5 min
  • ei kuunneltavissa

Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen Kylmän maan kuningatar on radiota varten tehty ooppera ja lajissaan ensimmäinen Suomessa lähes 70 vuoteen.

Aiemmat varta vasten radioon toteutetut oopperat ovat Ahti Sonnisen Merenkuninkaan tytär vuonna 1949 ja Tauno Pylkkäsen Sudenmorsian, joka oli voittoisa Prix Italia -kilpailussa vuonna 1950.

Kylmän maan kuningatar on episodimaisesti pyörteen lailla etenevä teos, joka ei pysähdy yhteen aikaan tai paikkaan. Kymmenet kansallishymnit, kalevalaiset myytit, erilaiset normit ja yritykset vapautua niistä sekoittuvat tarinaksi, jossa jokainen yrittää saada oman äänensä kuuluviin.

Radio-ooppera kahdessa näytöksessä

Libretto: Tommi Kinnunen ja Riikka Talvitie.
Dramaturgi: Juha-Pekka Hotinen.
Sävellys: Riikka Talvitie.

Ohjaus: Anni Klein.
Äänisuunnittelu: Heidi Soidinsalo.
Kapellimestari: Ruut Kiiski.
Ääniteknikko: Pentti Männikkö.
Tuotanto: Pekka Savolainen, Yle Radioteatteri.

Solistit:
Tyttö - Meeri Pulakka.
Emäntä - Päivi Nisula.
Miniä - Teppo Lampela.
Poika - Petri Bäckström.
Vanha mies - Tuukka Haapaniemi.
Takoja - Jussi Lehtipuu.
Neito - Aino Venna.

Muusikot:
Sampo Lassila, Harri Kuusijärvi ja Aleksi Trygg.
Radion sinfoniaorkesteri.

Oopperan väliajalla: Nationalismista keskustelevat Helsingin Sanomien toimittaja, tietokirjailija Heikki Aittokoski, Tukholman yliopiston mediatutkimuksen professori Anu Koivunen sekä Helsingin yliopiston dosentti, historioitsija Tuomas Tepora. Toimittaja Jakke Holvas haastattelee.

Illan toimittaa Outi Paananen, joka haastattelee ohjelman aluksi työryhmän jäseniä.

Teos on Ylen Suomi 100 -ohjelmistoa, ja sen on toteuttanut Radioteatteri yhteistyössä Radion sinfoniaorkesterin kanssa.

Henkilöt

Pohjolan emäntä

on ulkomaalaistaustainen naisjohtaja, joka saa osakseen vihapuhetta. Hän käy kauppaa tyttärestään Vanhan miehen kanssa naittaakseen tämän Takojalle. Emäntä toivoo vastineeksi Sampoa, konetta, joka tuo hänelle vapaan liikkuvuuden ja pääsyn maailman eri kolkkiin samanaikaisesti. Sammon saatuaan Emäntä tajuaa, että hän on tehnyt huonot kaupat. Hän saa Sammon, yhtenäiskulttuurin, joka säilyttää kaiken ennallaan. Miehet vievät tyttären, ja Emäntä katuu tekoaan. Kun tytär hukuttautuu koskeen, Emäntä syyttää itseään ja masentuu. Masennus kääntyy vähitellen aggressioksi ja Emäntä lähtee sotimaan hakeakseen sammon takaisin.

Emännän roolin laulaa sopraano/mezzosopraano Päivi Nisula.

Tytär

naitetaan väkisin Takojalle vaimoksi. Hän on katkera äidilleen ja vailla nimeä. Miehet vievät tyttären, joka päätyy lopulta tekemään itsemurhan hukuttautumalla koskeen.

Tytärtä esittää sopraano Meeri Pulakka.

Neito

päättää tulla raskaaksi keinohedelmöityksellä ilman isää. Hän kohtaa muiden naisten torjuvia asenteita raskauden vuoksi. Myös Vanha mies vastustaa raskautta. Lapsi syntyy keskelle sodan melskettä, ja se viedään heti sotimaan. Neito luulee synnyttäneensä pojan, mutta myöhemmin hän saakin kuulla, että lapsi on tyttö, joka saa nimen Kylmän maan kuningatar.

Neidon roolin esittää laulaja ja lauluntekijä Aino Venna, jonka äänialaa voisi luonnehtia kontra-altoksi.

Miniä

on aiemmassa liitossaan Saarelaisen kanssa pyrkinyt tasavertaiseen suhteeseen miehen ja naisen välillä. Hän ihmettelee Takojalle, miksei suhde kuitenkaan kestänyt. Miniä etsii läpi oopperan omaa ääntään yhtä epätoivoisesti kuin säveltäjät konsanaan.

Miniän roolin laulaa kontratenori Teppo Lampela.

Saarelainen

on tarinan ainoa nimetty henkilöhahmo. Hän avustaa Sammon takomisessa ja käy Pohjolan tyttären kanssa dialogia nimeämisen teemasta. Hän on myös aiemmin ollut parisuhteessa Miniän kanssa.

Saarelaista esittää tenori Petri Bäckström.

Takoja

etsii sukupuolista suuntautumistaan. Hän viihtyy pajassa takomassa. Kylillä ihmetellään, miksei Takojalla ole puolisoa. Hänen ystävänsä huolestuvat ympäristön puheista ja auttavat häntä etsimään vaimon. Vanha mies käy kauppaa Pohjolan tyttärestä Takojan puolesta. Takoja valmistaa ystäviensä kanssa Sammon, yhtenäiskulttuurin, jonka avulla hän saa puolison itselleen. Uusi puoliso, Pohjolan tytär, ei halua naimisiin ja ajautuu itsemurhaan. Takoja haluaisi antaa asian olla, mutta Vanha mies vaatii häntä lähtemään sotaan.

Takojan roolin esittää baritoni Jussi Lehtipuu.

Vanha mies

edustaa vanhaa maailmaa, toivetta yhtenäiskulttuurista ja kansallisvaltioiden säilymisestä. Hän toimii Takojan puhemiehenä.

Vanhaa miestä esittää Tuukka Haapaniemi, erittäin matala basso.

Oopperan tapahtumat

Ensimmäinen näytös

Prologissa naiset kuulevat, kuinka kansallisuusaate herää jälleen henkiin. Pohjolan emäntä yrittää repiä sen pois.

Ensimmäisessä kohtauksessa naiset saunovat ja haaveilevat siitä, minkälaisia runoja Elias Lönnrot olisi voinut kerätä Kalevalaan.

Toisessa kohtauksessa Vanha mies kosii Pohjolan Emännän tytärtä puolisoksi Takojalle, jonka seksuaalista suuntautumista on kylillä alettu epäillä. Vastalahjaksi Emännälle luvataan Sampo, kone jonka avulla hän voisi olla läsnä yhtä aikaa kaikkialla maailmassa ja tulla onnelliseksi.

Kolmannessa kohtauksessa saunan edustalla käy ilmi, että Neito on hankkiutunut raskaaksi keinohedelmöityksen avulla. Muut naiset epäilevät hänen ratkaisuaan. Kun Vanha Mies tuomitsee jyrkästi Neidon aikeet, muut naiset asettuvat puolustamaan Neitoa.

Neljännessä kohtauksessa Takoja ja Miniä uskoutuvat toisilleen. Takoja kertoo Miniälle yksinäisestä, mutta onnellisesta elämästään työnsä parissa. Miniä kertoo Takojalle entisestä miehestään, Saarelaisesta, joka lähti sillä ei kestänyt Miniän itsenäisyyttä. Takoja päättää näyttää kaikille epäilijöille ja mennä naimisiin.

Toinen näytös

Viidennessä kohtauksessa Pohjolan tytär odottaa kirkon pihalla häidensä alkua. Saarelainen saapuu lohduttamaan häntä.

Kuudennessa kohtauksessa häät alkavat. Alttarilla Emännälle paljastuu, ettei Sampo ollutkaan sellainen kuin hän toivoi. Miehet vievät Pohjolan Tyttären mennessään.

Seitsemännessä kohtauksessa Pohjolan Emäntä suree kosken rannalla, jonne hänen tyttärensä on hukuttautunut. Emäntä päättää kostaa tyttärensä kuoleman ja julistaa sodan.

Kahdeksannessa kohtauksessa sodan melskeen keskellä Neito synnyttää uuden lapsen, joka nimetään Kylmän maan kuningattareksi.
 

Libretto

Kylmän maan kuningatar

Radio-ooppera kahdessa näytöksessä

Henkilöt:

Pohjolan emäntä
Tytär
Neito
Miniä
Saarelainen
Takoja
Vanha mies

PROLOGI

I NÄYTÖS:

1. NAISTEN SAUNA
2. KAUPANKÄYNTI
3. NEIDON TARINA
4. TAKOJAN PAJA

II NÄYTÖS:

5. KIRKON PIHA
6. HÄÄT
7. EMÄNNÄN ITKUVIRSI
8. SOTA JA SYNTYMÄ

EPILOGI

 

I NÄYTÖS
 

PROLOGI

Naiset kuulevat, kuinka kansallisuusaate herää jälleen henkiin. Pohjolan Emäntä yrittää repiä sen pois.

MINIÄ

Missä me ollaan?

EMÄNTÄ

Outoa siritystä.

MINIÄ

Onko tämä joku huone tai tila?

NEITO

Täällä on vain ääntä ja tyhjyyttä.

TYTÄR

Ei jumalauta.

NEITO

Mitä?

TYTÄR

Ollaanko me nyt oopperassa?

NEITO

Niin kuin kuuntelemassa?

EMÄNTÄ

Ei kun mukana. Henkilöinä.

MINIÄ

Minä en ainakaan ole. Minä en osaa laulaa.

TYTÄR

Mikä tuo on?

NEITO

Mikä?

TYTÄR

Tuo tuollainen nätti. Odotas. Nyt taas kuului.

MINIÄ

Olisiko se oboe?

EMÄNTÄ

Ei kun se on Mauritania. Itsenäistyi 1960.

TYTÄR

Hieno.

EMÄNTÄ

Nyt soi Liberia. Julistautui itsenäiseksi jo 1847.

NEITO

Nyt se kansallisuusaate tulee taas.

EMÄNTÄ

Älä tunge sieltä senkin kansallisuusaate. Minä revin sinut pois!

MINIÄ (hyräilyä)

Emäntä repii kansallisuusaatetta.
 

1. NAISTEN SAUNA

Naiset saunovat ja haaveilevat siitä, minkälaisia runoja Elias Lönnrot olisi voinut kerätä Kalevalaan.

MINIÄ

Kaikki lauteille!

EMÄNTÄ

Morsiussauna.

TYTÄR

Kenen?

EMÄNTÄ

Riippuu kenen tarinoita kerrotaan. Että sitä Lönnrotiako vain?

MINIÄ

Naps, pois leikkasi kaikki naisten laulut, seikkailurunot se säilytti.

EMÄNTÄ

Ja onhan niitä, joita ei julkaistu missään.

NEITO

Millaisia?

EMÄNTÄ

Heitä vettä kiukaalle, niin lauletaan.

NAISET

Pillu koreana kunniasa

istui linnan akkunalla

valkiat sukat jalassa.

Näki kyrvän käydesähän,

lähti tuota ajamahan.

Kyrpä kuusehen kuhahti.

EMÄNTÄ

Tuo ei Eliakselle kelvannut. Liian mehevää multaa.

MINIÄ

On ihan siistejäkin.

TYTÄR

Millaisia?

MINIÄ

Se pelkäsi masentuneita naisia. Naps, naps – leikkasi tylsinä pois. Laittoi eri kirjaan.

NAISET

Kirjaan!

MINIÄ

Maistuuko?

EMÄNTÄ

Varmasti.

MINIÄ

Tämä on miesten tarina.

EMÄNTÄ

Jätkien omia ovat kaikki pitkät tarinat.

MINIÄ

Meille jää vain hetket kuolemien välissä.

TYTÄR

Jos se eepos olisi tässä.

NEITO

Rauhassa ihmisten kesken.

TYTÄR

Hetkessä, johon kukaan ei sanoja kaipaa.

NEITO

Hetkessä kuolemien välissä.

MINIÄ

Jos kerätään tarinat uudelleen?

TYTÄR

Eri paikoista kuin edellisellä kertaa.

EMÄNTÄ

Mitä ne olisivat?

NAISET

Omaishoitajien kosketuksen lämpö…lastentarhanopettajan lohtu…kun puhaltaa pieneltä pipiä pois…itsemurhan tehneen lapsen…äidin suru… kun hankkii lapsen…jolla ei ole isää…laborantin kysymys…tahdotko mieluummin maata verikokeen aikana… opettajan kuiskaus…miten oppilaalla oikeasti menee…onko kavereita…onko oikeasti tyttö vai poika…

MINIÄ

Erilaisiin lauluihin tarvitaan erilainen ääni.

TYTÄR

Oma ääni.

MINIÄ (etsii omaa ääntään)
 

2. KAUPANKÄYNTI

Vanha Mies kosii Pohjolan Emännän tytärtä puolisoksi Takojalle, jonka seksuaalista suuntautumista on kylillä alettu epäillä. Vastalahjaksi Emännälle luvataan Sampo, kone jonka avulla hän voisi olla läsnä yhtäaikaa kaikkialla maailmassa ja tulla onnelliseksi.

EMÄNTÄ

Haloo?

VANHA MIES

No se on minä täällä.

Tiedätte kuka,

tällaisessa tarinassa.

Sellaista minä

aloin soittelemaan:

että millä ehdoilla

Pohjolassa kauppaa käydään?

EMÄNTÄ

Ilmaiseksi älä mitään anna, vaan ota kaikesta maksu. Vihan saat ilmaiseksi, kaupan päälle. Sen tietävät ne naiset, jotka miesten maailmassa pelaavat. Se on hinta siitä, että pärjää.

Palaute tulee hyvinkin suorasanaisesti ja nimettömästi. Spreijattuna ulko-oveen: “Naama on kuin petolinnun perse, paskalla värjätty, painu kotiisi.”

EMÄNTÄ

Haloo?

VANHA MIES

Kysyin, että millä ehdoilla Pohjolassa kauppaa käydään?

EMÄNTÄ

Ei ilmaiseksi.

VANHA MIES

Ettei vaatisi liikoja?

EMÄNTÄ

Tuo Aurinko, niin saat tytön.

VANHA MIES

Aurinko?

EMÄNTÄ

Tai Maailmanpatsas!

VANHA MIES

Patsas!

EMÄNTÄ

Tuo Sampo!

VANHA MIES

Mikä se Sampo on?

EMÄNTÄ

Sen tarkoitus on tehdä minusta onnellinen elämän loppuun asti.

VANHA MIES

Kovaa kauppaa käyt naiseksi, mahtaako sisu kestää loppuun asti.

EMÄNTÄ

Mistä sen Sammon keksin?

Mitä sillä tarkoitin?

Onko kone vai

hämmentävä luonnonvoima?

Minä haluan liikkua esteittä,

nähdä toisaalle.

Miten voisin olla läsnä

kaikkialla yhtä aikaa?

Kone, jolla voisin rakastaa

Kone, jolla voisin vihata

toiselle puolelle maailmaa.

En ole syntynyt täällä, ja

vaikka kuinka tahtoisin.

Erotun joukosta, en puhu lailla toisten,

vaikka yrittäisin.

Minä haluan liikkua esteittä,

nähdä toisaalle.

Sampo tuokoon ratkaisun.

EMÄNTÄ

Ja kukas meille nyt soittaa?

VANHA MIES

Puhu sinne luuriin, Takoja, puhu.

EMÄNTÄ

Haloo?

VANHA MIES

En minä sitä itselleni kosinut.

TAKOJA

Miksi sitten?

VANHA MIES

Sinulle.

TAKOJA

Miksi?

VANHA MIES

Morsiameksi.

EMÄNTÄ

Ei kuulu minulle.

TAKOJA

Mitä varten?

VANHA MIES

Olisi sinullakin joku.

TAKOJA

Pitäisikö minulla olla?

SAARELAINEN

Kaikilla pitää.

VANHA MIES

Ei miestä voi muuten mieheksi sanoa.

SAARELAINEN

Kaikki puhuvat.

TAKOJA

Mitä puhuvat?

SAARELAINEN

Mikä vialla?

VANHA MIES

Eikö kiinnosta?

TAKOJA

Millä mina puheet lopetan?

VANHA MIES

Tao Sampo.

TAKOJA

En osaa.

VANHA MIES

Kyllä minä autan.

SAARELAINEN

Minäkin.

VANHA MIES

Ehkä olivat oikeassa?

SAARELAINEN

Ei löydy miestä.

TAKOJA

Sellaisia puhuvat?

VANHA MIES

Sellaisia.

TAKOJA

Minä niille Sammon näytän. Perkele.

MIEHET

Taotaan Sampo, niin loppuvat puheet.

Eivät naura enää.

Kun sitä potkii, syyllistää,

niin paikkansa lunastaa.

Hyvä veli, taotaan!

Hyvä veli, hitsataan!

Hyvä veli, hakataan kasaan

ja yhtenäistetään!

SAARELAINEN

Valmista tuli! Mikä se on?

VANHA MIES

Insinöörien suurin saavutus - yhtenäiskulttuuri.

TAKOJA

Tälläkö loppuvat puheet?

VANHA MIES

Tällä.

SAARELAINEN

Miten?

VANHA MIES

Nyt viedään tämä naisille ja saadaan tuolle morsian.
 

3. NEIDON TARINA

Saunan edustalla käy ilmi, että Neito on hankkiutunut raskaaksi keinohedelmöityksen avulla. Muut naiset epäilevät hänen ratkaisuaan. Kun Vanha Mies tuomitsee jyrkästi Neidon aikeet, muut naiset asettuvat puolustamaan Neitoa.

NEITO

Tuli tuuli kohtuiseksi

meri paksuksi panevi.

EMÄNTÄ

Jos ei tuo ole pieniin päin niin minä olen lammas. Oletkos löylyihin tulossa?

NEITO

En.

MINIÄ

No aiotkos kertoa meille?

TYTÄR

Kuka sinut paksuksi takoi?

NEITO

Ulkosalla minä olen ollut. Siellä ketään.

TYTÄR

Sitten se oli varmaan karhu.

NEITO

Sillä ei ole väliä, kuka sen isä on.

MINIÄ

Vai ei isää?

NEITO

Ei minkäänlaista. Pistelin nummella puolukan poskeen

NAISET

ja tässä nyt ollaan.

NEITO

Eikö riitä, että sillä on äiti?

EMÄNTÄ

Yksin tulee jäämään tässä maailmassa.

NEITO

Jätin kaiken kun kuulin puolukan kutsun. Miehet unohdin, ja itseni. Puolukan pinta on liukas ja kaunis. Marjaisa metsä tuoksuu kanervalle ja sammalelle. Kukaan ei huomannut, hiuksissa naavaa.

Suussa nauratti puolukan viipyilevä maku.

(Vanha Mies ilmestyy saunalle)

NEITO

Mitä sinä täällä?

VANHA MIES

Minä varoitin.

NEITO

Älä koske minuun.

VANHA MIES

Näin sitä Pohjolan rotua jalostetaan. Ensin klinikalla rastitetaan ruutuja ja valikoidaan geenejä.

Tahdotko musikaalisen lapsen? Vaiko urheilullista siementä?

EMÄNTÄ

Luuletko että tämä on ensimmäinen isätön? Kaikissa uskonnoissakin tärkein lapsi syntyy miehen koskematta.

NAISET

Aiotko teurastaa kaikki isättä syntyvät Pohjolassa?

VANHA MIES

Suu kiinni.
 

4. TAKOJAN PAJA

Takoja ja Miniä uskoutuvat toisilleen. Takoja kertoo Miniälle yksinäisestä, mutta onnellisesta elämästään työnsä parissa. Miniä kertoo Takojalle entisestä miehestään, Saarelaisesta, joka lähti sillä ei kestänyt Miniän itsenäisyyttä. Takoja päättää näyttää kaikille epäilijöille ja mennä naimisiin.

TAKOJA JA NAISET

Pillu koreana kunniasa

istui linnan akkunalla

valkiat sukat jalassa.

Lähti tästä kulkomahan:

nosti pappi lakkiahan,

kuningas kypärätänsä,

talonpojat polvillenhen.

Näki kyrvän käydesähän,

lähti tuota ajamahan.

Kyrpä kuusehen kuhahti.

Pillu katto kannon päästä,

sano sitten sanoilla näillä:

“Tule kulta kurkkuihini!”

Kyrpä vastasi vihasa:

“Tulkohon tuliset nuolet

sinun konna kurkkuhusi

ilkiä ikenihisi.

Kyllä muistan muinosetki:

pääni panit paljahaksi,

veden väänsit silmistäni,

nahkan korviini sivallit!”

TAKOJA

Ihmettelevät, mikä on miehessä vialla, kun ei naista löydy. Vai eikö kiinnosta.

MINIÄ (etsii omaa ääntään)

TAKOJA

En mina ketään tarvitse. Paja riittää, silmät kiinni löydän pihdit, vasarat ja lekat. Tunnen väristä metallin lämpötilat. Katson punaista, oranssia ja valkoista hehkua ja nauran. Ei sitä tarvitse kenenkään kanssa jakaa.

MINIÄ

Minä halusin jakaa.

TAKOJA

Miehen kanssa? Millaisen?

MINIÄ

Hän halusi pitää huolta,

olla vahva, elättää

ja kumartaa minulle

kolmesti päivässä.

Vapaasti sain mennä

yökerhoissa tyttökavereitten kanssa.

Elimme rinnakkain.

Ei edessä tai takana,

vaan rinnakkain.

TAKOJA

Mitä sitten tapahtui?

MINIÄ

Mies lähti.

TAKOJA

Oliko se Saarelainen?

MINIÄ

Se se oli.

TAKOJA

No, se se halusi saavuttaa kaiken, jokaisen,

MINIÄ

kantaa nimeään,

TAKOJA

rakentaa muistomerkkejä.

MINIÄ

Minä sain töitä, se jäi kotiin.

TAKOJA

Sanovat, että jokaisella on sama muisto menneisyydestä, sama mielikuva pakkasesta ja kädessä

lämpimän järven tuntu. Joka mies osaa rivissä paikkansa kyselemättä, kyseenalaistamatta.

MINIÄ

Ehkä ne kylillä olivat oikeassa.

TAKOJA

Ei minusta miestä löydy,

mutta minäpä lähetän terveisiä.

Terveisiä äidille,

ainoalle naiselle

jolle kelpasin.

Riitin.

Terveisiä äidille:

nyt on nainen.

En tiedä millainen,

mutta voi jo alkaa kutoa.

Lapselle sukkaa.

 

II NÄYTÖS
 

5. KIRKON PIHA

Pohjolan Tytär odottaa kirkon pihalla häidensä alkua. Saarelainen saapuu lohduttamaan häntä.

TYTÄR

Emännällä on nimi. Emännällä on valta

lähettää minut vaikka toiselle puolelle maailmaa.

Kuinka monelle hän minua myy?

Käsi sille, tukka tälle, jalat kolmannelle.

Entä tissit, yhdessä vai erikseen?

Saako kaksi yhden hinnalla?

SAARELAINEN

Kuka sinä olet?

TYTÄR

Sinulla on nimi, Saarelainen, minulla ei.

Tyttö, äiti, sisar!

SAARELAINEN

Eikö sinulle omaa anneta?

TYTÄR

Sinä et ehdi omaasi kuunnella.

SAARELAINEN

Olen nimen vanki.

TYTÄR

Ja minä nimettömyyden.

Katoan vailla ominaisuuksia.

SAARELAINEN

Minut muistetaan sellaisena, jota en ollut.

SAARELAINEN

Mutta nyt täytyy mennä.

TYTÄR

Minne?

SAARELAINEN

Häihin.

TYTÄR

Kenen?

EMÄNTÄ

Sinun.

TYTÄR

Onko Sampo valmis?

VANHA MIES

On se.
 

6. HÄÄT

Häät alkavat. Alttarilla Emännälle paljastuu, ettei Sampo ollutkaan sellainen kuin hän toivoi. Miehet vievät Pohjolan Tyttären mennessään.

EMÄNTÄ

Odottavat alttarilla jo.

TYTÄR

Meillä on kirkkokäytävän matka yhteistä aikaa.

EMÄNTÄ

Toivat taas Sammon.

Sinun täytyy mennä.

Niin sovittiin, niin toimitaan.

Niin tämä tarina kulkee.

TYTÄR

Toivat taas Sammon.

Minun täytyy mennä.

Niin sovittiin, niin toimitaan.

Niin tämä tarina kulkee.

EMÄNTÄ

Kunnon miehen sait. Eikö?

Älä puhu unelmista,

älä rakkaudesta.

TYTÄR

Uskotko sinä tuohon.

EMÄNTÄ

Minä koossa pidän itseni,

en ajattele.

TYTÄR

Minä en suostu tuohon elämään.

EMÄNTÄ

Pakko on. En arvannut, että saivat Sammon tehtyä.

TYTÄR

Niin.

EMÄNTÄ

Ei äiti tarkoituksella västäräkkiään pois hätistänyt.

Minä laskin väärin.

TYTÄR

Tiedän sen.

EMÄNTÄ

Perillä ollaan.

EMÄNTÄ

Kenelle teistä tämä on varattu?

VANHA MIES

Tuolle se on. Sano päivää vaimollesi.

TAKOJA

Päivää.

TYTÄR

En minä suostu.

EMÄNTÄ

Anteeksi.

TYTÄR

Minulla on oma nimi ja kieli.

SAARELAINEN

Maassa maan tavalla!

VANHA MIES

Tai maasta pois!

TYTÄR

Minne muka? Olen syntynyt täällä.

EMÄNTÄ

Anna anteeksi.

VANHA MIES

Tällainen. Mitä sanotaan?

TAKOJA

Kiitos.

VANHA MIES

Tässä on Sampo.

EMÄNTÄ

Mitä tekee se tällä kertaa?

SAARELAINEN

Se on kone, joka säilyttää kaiken ennallaan.

EMÄNTÄ

En minä tällaista tahdo.

MIEHET

Sait sen pyytämättä ja kysymättä.

Meille tämä, jota on pyydelty ja kyselty.
 

7. EMÄNNÄN ITKUVIRSI

Pohjolan Emäntä suree kosken rannalla, jonne hänen tyttärensä on hukuttautunut. Emäntä päättää kostaa tyttärensä kuoleman ja julistaa sodan.

EMÄNTÄ

Kun en oisi kurja raukka

luotu tänne ollenkana,

näille päiville pahoille,

ilmoille ilottomille.

Parempi minun olisi,

syntymättä, kasvamatta,

tämän ilman tuntematta,

näkemättä nämä päivät.

Kun oisin kuollut kuusiöisnä,

kaonnut kaheksan-öisnä.

En oisi paljoa vaatinut

pikkaraisen pientaretta,

kyynärän pyheä maata,

Eroon itkua vähäsen.

Se meni koskeen. Sellainen loppu ei ole kaunis. Se nielee vettä, yrittää päästä pinnan ylle, muttei onnistu. Hakkautuu kiviin, lyö päänsä töyrääseen, iskeytyy pohjaan. Vielä kerran se yrittää saada henkeä, mutta keuhkot täyttyvät vedellä. Keskellä koskea kuohuu veren värinen noro, takaraivosta lähtenyt.

Monta vuotta,

usean ihmisiän verran,

olen ollut hiljaa.

Nyt on pakko sanoa, kun sanoja on.

Ne veivät sen, perkeleen varikset.

Miehet. Ne veivät tytön

ja tekivät sellaisen,

mitä se ei ollut. Tappoivat tytön!

Nokin niiltä silmät päästä. Minä otan omani. Alas en enää taivu. SOTA!
 

8. SOTA JA SYNTYMÄ

Sodan melskeen keskellä Neito synnyttää uuden lapsen, joka nimetään Kylmän maan

Kuningattareksi.

NEITO

Mitä siellä tapahtuu?

MINIÄ

Me sodimme. Tämä on kerrottu niin monesti.

EMÄNTÄ

Tarujen mukaan me taistelemme siitä koneesta.

MINIÄ

Vaan ei kukaan sitä lopulta saa.

EMÄNTÄ

Nyt on sinun aikasi.

NEITO

Minunko?

EMÄNTÄ

Aika synnyttää.

(sota)

NAISET

Kantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata,

Kuuta yheksän satoa, eikä synny syntyminen,

Luovu luomatoin sikiö.

(sota)

TAKOJA

En minä lähde sinne sotimaan.

VANHA MIES

Miksi et?

TAKOJA

Ei se sen äidin vika ollut.

VANHA MIES

Se oli laillinen kauppa se sinun vaimosi. Itse päätät.

TAKOJA

Tuleeko muita?

VANHA MIES

Kaikki.

TAKOJA

Vasta uudelleen syntyneetkin?

NAISET

Tule tänne ilman impi, ilman kaiken kannattaja.

Päästä piika pintehestä, vaimo vatsanvääntehestä.

Kansallisuusaate herää jälleen.
 

EPILOGI

MINIÄ

Mitä tapahtui?

NEITO

Jäikö se lapsi henkiin?

MINIÄ

Jäi, lähti sotimaan.

NEITO

Saiko se nimen?

MINIÄ

Sai, sitä kutsuttiin Kylmän maan Kuningattareksi.

NEITO

Kuningatar! Oliko se tyttö?

MINIÄ

Oli. Sillä oli kikkara tukka.

NEITO

Puolukka maistuikin erilaiselta.

EMÄNTÄ

Kylmän maan Kuningatar.

NEITO

Hieno nimi.

EMÄNTÄ

Minä taisin menettää kruununi.

 

Lähetykset

  • la 2.12.2017 19.03 • Yle Radio 1

Jaksot

  • 3-näytöksinen ooppera. Libretto: Selma Lagerlöf. Musiikinjohto: Marit Strindlund. Göteborgin oopperan kuoro ja orkesteri. Päärooleissa: Ingeborg - Julia Sporsén, sopraano. Fritiof - Markus Pettersson, tenori. Kuningas Helge - Mats Almgren, basso. Guatemi - Ann-Kristin Jones, mezzosopraano. Kuningas Ring - Carl Ackerfeldt, baritoni. Hilding - Anders Lorentzson, basso. Björn - Pater Loguin, basso. (Äänitetty 8.3.) - Väliajalla musiikintutkija Liisamaija Hautsalo ja kirjailija Tapio Koivukari keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä. Toimittajana Risto Nordell.

    Oopperan juoni:

    Fritjiof ja Ingeborg rakastavat toisiaan mutta sota ja valtapolitiikka erottavat heidät. Ingeborgin veli Helge antaa hänet vaimoksi kuningas Ringille. Fritjiof polttaa Balderin pyhäkön, lähtee maanpakoon ja viikinkiretkelle ja menee lopulta kuolemaa tekevän kuningas Ringin luo, joka luovuttaa hänelle valtakuntansa ja Ingeborgin

    1. NÄYTÖS
    Ensimmäisessä näytöksessä Fritjiof on jo kosinut Ingeborgia ja kuningas Ringin hyökkäys on alkanut. Naiset pakenevat sitä turvaan pyhitetylle alueelle, Balderin temppeliin. He vievät mukanaan Gautemin, jonka he haluavat surmata. Gautemi on Finnmarkin noita ja hän on harjoittanut noituuttaan Balderin temppelissä, mutta Ingeborg pelastaa kälynsä. Kuningas Ring on asettanut rauhan ehdoksi sen, että hän saisi Ingborgin puolisokseen. Gautemi haluaa pelastaa Ingeborgin joutumasta vaimoksi vanhalle ukolle. Hän kertoo kaikille, että Ingeborg rakastaa. Fritjiofia. Kuningas Ring vihastuu näistä puheista ja Ingeborg on vaarassa joutua häpeään Gautemin puheiden tähden. Ring tajuaa, että Ingeborg on viaton ja päättää kuitenkin ottaa hänet vaimokseen

    2. NÄYTÖS
    Ensimmäisen ja toisen näytöksen välissä on kulunut pitkä aika. Gautemi ja Helge ovat Balderin temppelissä. Gautemi haluaa pukea rannerenkaan pohjoisesta tuomalleen omalle jumalalleen, jonka nimi myös oopperan tekstissä on Jumala. He korvaavat Balderin patsaan Jumalan kuvalla, pukevat sille Balderin asusteet ja uhraavat sille. Muutkin noidat tietävät, mitä on tekeillä. Fritjiof palaa retkeltään Orkney-saarilta Angantyrin kanssa. Hän näkee rannerenkaan vieraan jumalan kädessä, riisuu sen ja sytyttää temppelin tuleen.

    Toisen näytöksen lopussa kaikki on liekkien vallassa. Ingeborg on nyt kuningatar ja hän on vierailulla kotipuolessa. Kuningas Ring on ymmärtänyt, että Ingeborg kaipaa meri-ilmaa. Fritjiof on lähdössä maanpakoon temppelin polttamisen jälkeen ja tulee tapaamaan Ingeborgia. Heidän tavatessaan Fritjiof haluaa ottaa Ingeborgin väkisin mukaansa. Keskustelun lopuksi Fritjiof lähtee pois. Gautemi nostattaa myrskyn, mutta Ingeborgin rukoukset tyynnyttävät sen ja Fritjiof purjehtii turvassa pois.

    3. NÄYTÖS
    Kolmannessa näytöksessä vietetään joulua kuningas Ringin juhlasalissa. Ingeborg pitää iäkkäästä puolisostaan ja on hänen lastensa äiti. Ring laulaa kuolinlaulunsa ja Ingeborg, että jokin on vialla. Juhlien aikana saliin saapuu kolme ihmistä. Pelästynyt orja kertoo nähneensä tiellä aseistautuneita miehiä. Ring lähettää hänet pois, mutta ilmapiiri käy huolestuneeksi. Sitten tulee Gautemi joka on pakosalla Helgen kuoleman jälkeen- tämä kun jäi kaatuvan Jumalan patsaan alle. Viimeinen tulija on, Fritjiof joka pukeutunut vanhaksi mieheksi. Ingeborg tunnistaa hänet. Kun tulee nukkumaanmenon aika, Fritjiof käy pitkäkseen salin penkille. Gautemi yrittää pakottaa hänet taistelemaan ja ottamaan aseet, mutta hän kieltäytyy. Fritjiofin teeskennellessä nukkuvaa, Ingeborg ilmoittaa, että hän haluaa nähdä hänet hyvänä miehenä. Gautemi yllyttää Björniä ja viikinkejä hyökkäämään, mutta Fritjiof estää sen ja rikkoo miekkansa takkaa vasten. Lopulta hän lyö tikarillaan kilpiin herättääkseen palvelijat. Björn ja viikingit pakenevat ja myös Gautemi katoaa taianomaisesti. Kuningas Ring kannetaan saliin. Hän on haavoittanut itseään keihäällä ja tekee kuolemaa. Hän velvoittaa Fritjiofin pitämään huolta Ingborgista ja lapsista. Kuningas kuolee ja Fritjiof on päässyt voitolle kostonhimostaan. Hän lupaa rakentaa polttamansa temppelin uudestaan.

  • Jaakko Kuusiston Jää

    Teos perustuu Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittuun romaaniin (2012)
    Libretto: Juhani Koivisto

    Suomen kansallisoopperan orkesteri ja kuoro
    Musiikinjohto: Jaakko Kuusisto

    Rooleissa:
    Marjukka Tepponen - Mona Kummel
    Ville Rusanen - Petter Kummel
    Sointu Vestman - Sanna Kummel
    Jussi Merikanto - lukkari
    Jenny Carlstedt - Irina Gyllen
    Jenni Lättilä - Adele Bergman
    Pekka Kuivalainen - Elis Bergman
    Hannu Niemelä - Artur Manström
    Tiina Penttinen - Lydia Manström
    Matias Haakana - suntio
    Tove Åman - Francine
    Jyrki Korhonen - piispa
    Hannu Forsberg - Fredrik Berg
    Petri Vesa - asessori
    Jarmo Ojala - surutalon isäntä
    Helinä Siltanen - naisääni
    Arto Hosio - itäsaarelainen
    Marko Nykänen - länsisaarelainen

    Ohjaaja Anna Kelo
    Lavastus Kati Lukka
    Puvut Marja Uusitalo
    Valaistus- ja videosuunnittelu Thomas Hase
    Äänisuunnittelu Antti Murto
    Koreografi Ari Numminen.

    Ohjelman toimittavat Ainomaija Pennanen ja Inari Tilli.

    Oopperan tapahtumat:

    1. Näytös

    Posti-Anton tuo saarelle uuden papin, Petter Kummelin ja hänen vaimonsa Monan ja pienen tyttärensä Sannan. Pappilassa keskustellaan sillan rakentamisesta. Ilmenee, että länsi- ja itäluotolaiset ovat kaikesta eri mieltä. Petter ja Mona ovat tyytyväisiä ja uskovat jäävänsä saarelle.

    Petter tuskailee ensimmäisen saarnansa kanssa ja käyttää lopulta apuna salkusta löytyvää viimevuotista saarnaa. Kellot ja urut soivat, kirkko on täynnä väkeä, ja Petterin ensimmäinen saarna sujuu hyvin. Seurakuntalaiset näyttävät pitävän hänestä, etenkin nuoret naiset, mitä Mona katsoo vihaisena.

    Saaren lääkäri Irina Gyllen kertoo, miten hän oli joutunut pakenemaan Suomeen ja jättämään
    lapsensa Neuvostoliittoon.

    Petter on vesillä Posti-Antonin kanssa. Anton kertoo, miten häntä autetaan merellä suunnistaessa. Hän näkee oppaita, kuolleita ihmisiä, joita muut eivät näe.

    Talvi on tullut ja jää peittänyt meren, kaikki pääsevät nyt kulkemaan ja saarten väki kokoontuu yhteen. Samalla puhutaan myös kunnan jakautumisesta kahteen saareen ja päätetään sillanrakentamiskomiteasta.

    2. Näytös

    Jäät lähtevät, kuoro kertoo arkielämästä saarella, kesä vieraineen tulee. Syksyllä Posti-Anton lähtee viemään mantereelle Petteriä, jonka pitää suorittaa pastoraalitutkinto.

    Saareen palattuaan Petter kertoo, että tutkinto meni huonosti, vaikka se hyväksyttiin. Petter oli
    väsynyt, sillä hän oli saanut matkustajakodissa vieraakseen heidän entisen palvelijansa Hildan, joka oli puhunut myöhään yöhön. Mona kysyy mustasukkaisena mitä Hilda tahtoi, sillä hän tietää, mitä Petter oli nuorena kokenut Hildan kanssa.

    On joulu, myrskyää, laiva on uponnut Utön edustalla. Petter pitää jumalanpalvelusta ja rukoilee miehistön puolesta ja saarelaiset puhuvat laivan kohtalosta.

    3. Näytös

    On kesä, Petter vihitään kirkkoherraksi, kuoro laulaa jään murtumisesta ja kaikki iloitsevat. Posti-Antonilla on kuitenkin aavistuksia.

    Petter lähtee pitämään muistotilaisuutta taloon, josta on kuollut lapsi. Paluumatkalla hän putoaa jäihin eikä kuule oppaiden neuvoja, on jo pääsemässä ylös, mutta tavoittelee vielä salkkuaan eikä jaksa enää nousta.

    Petter löydetään ja tuodaan pappilaan. Mona ei aluksi ymmärrä hänen kuolleen ja haluaa jäädä Petterin kanssa kaksin. Hän kaipaa Petteriä ja on samalla vihainen siitä, että jää nyt yksin. Mona
    alkaa järjestellä käytännön asioita ja huolehtia hautajaistarjoiluista.

    Samaan aikaan kun Petter on kuollut, Irina Gyllen on saanut tiedon, että hänen poikansa on turvassa.

    Saarelaiset kokoontuvat saattamaan Monaa ja Sannaa, jotka lähtevät saarelta. Silta on valmis, saarella on uusi pappi. Posti-Anton ja kuoro laulavat siitä, miten muistot etääntyvät ja pian papista ja hänen kohtalostaan on tullut tarina, jota saarella kerrotaan.

  • Jacques Offenbachin viisinäytöksinen ooppera Hoffmannin kertomukset

    Libretto Jules Barbier
    Perustuu Jules Barbier'n and Michel Carrén samannimiseen näytelmään

    Musiikinjohto Patrick Fournillier
    Ohjaus Johannes Erath
    Lavastus Heike Scheele
    Puvut Gesine Völlm
    Valaistus Fabio Antoci
    Videot Alexander Scherpink

    Runoilija Hoffmann - Dominik Sutowicz, tenori
    Muusa - Jenny Carlstedt, mezzosopraano
    Olympia - Rocío Pérez, sopraano
    Antonia - Helena Juntunen, sopraano
    Giulietta - Measha Brueggergosman, sopraano
    Lindorf / Coppelius / Dapertutto / Mirakel - Franco Pomponi, baritoni
    Andreas/ Cochenille/ Pitichinaccio/ Frantz - Dan Karlström, tenori
    Palanzani - Roland Liiv, tenori
    Schlemihl / Hermann - Robert McLoud, basso
    Crespel - Luther - Koit Soasepp, basso
    Äidin ääni - Sari Nordqvist, mezzosopraano
    Nathanael - Matias Haakana, tenori
    Wilhelm - Ari Hosio, basso

    Oopperan väliajalla ja päätteeksi oopperalaulaja Johanna Bister, korrepetiittori Tero Valtonen ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä.

    Äänitetty Kansallisoopperassa 16.11.2018

    OOPPERAN TAPAHTUMAT

    Ennen varsinaisen oopperan alkua on tiedossa, että runoilija Hoffmann ja oopperalaulaja Stella ovat olleet toisiinsa intohimoisesti rakastuneita, mutta siinä missä Stellan ura on ollut yhtä nousukiitoa, Hoffmann on jäänyt raapustamaan runojaan entisiin ympyröihinsä. Ainoat tunnustukset hän saa kapakassa tarinoidessaan. Niinpä rakastavaiset ovat eronneet.

    1. näytös
    Kun ooppera alkaa tapaamme Muusan, joka esittäytyy Hoffmannin suojelijana ja ilmoittaa haluavansa kamppailla laulajatar Stellan kanssa Hoffmannin rakkaudesta ja taiteesta. Sitten Muusa muuntautuu opiskelijapoika Niklaukseksi sulautuakseen muiden nuorukaisten joukkoon.
    Stella esiintyy juuri Mozartin Don Giovannissa. Stella on lähettänyt Hoffmannille kirjeen, mutta synkeä Lindorf , yksi runoilija Hoffmannia matkan varrella vainoavista pahiksista, nappaa kirjeen.
    Lindorf pilkkaa naisia jotka suosivat menestymätöntä taiteilijaa hänen sijastaan.

    Lutherin viinikellarissa kokoontuva seurue kaipailee Hoffmannia. Kun hän alakuloisena ilmaantuu paikalle, seurue pyytää häntä viihdyttämään heitä tarinalla kääpiöstä nimeltä Klein-Zack. Hoffmann täyttää pyynnön, kadottaa kuitenkin ajatuksen kesken laulun ja kuvaileekin epämuotoisen kääpiön sijasta ihannenaistaan, Stellaa. Lindorfin ja ystävien yllyttämänä Hoffmann alkaa kertoa kolmesta rakastetustaan.

    2. näytös
    Monsieur Spalanzaninin luona Hoffmann ja Muusa tapaavat uskomattoman kauniin Olympian. Hoffmann ihastuu häneen ensi silmäyksellä eikä piittaa kumppaninsa varoituksista. Silloin ilmestyy salaperäinen Coppelius, joka myy "silmiä" ja tekee kauppoja myös Hoffmannin kanssa. Coppelius ja Spalanzani kiistelevät "heidän" Olympiansa hinnasta. Myöhemmin Spalanzani esittelee kutsuvierailleen Olympian ”tyttärenään” - kaikki ovat ihastuneita hänen täydellisyyteensä, erityisesti Hoffmann, joka rauhallisella hetkellä tunnustaa hänelle rakkautensa. Yhteisen valssin aikana Olympiaa ei saada pysähtymään ennen kuin Coppelius rikkoo hänet. Vasta nyt Hoffmann tajuaa rakastuneensa mekaaniseen nukkeen.

    3. näytös
    Laulajatar Antonia odottaa kaivaten Hoffmannia, jonka kanssa hän kerran musisoi yhdessä. Sittemmin hänen isänsä Crespel on vienyt hänet toiseen kaupunkiin ja kieltänyt häntä laulamasta.

    Antonia tapaa pikaisesti Hoffmannin, joka sen jälkeen seuraa merkillisen tohtori Miraklen, jälleen yksi pahanilman lintu, Antonialle antamaa salaperäistä hoitoa. Hoffmann kuulee nyt sairaudesta, joka aiheuttaa kuoleman, jos Antonia laulaa. Samaan sairauteen on kuollut jo Antonian äiti, kuuluisa laulajatar.

    Hoffmann ja Antonia vannovat toisilleen rakkautta, ja Antonia lupaa, ettei enää koskaan laula. Tuskin Hoffmann on poistunut, kun Miracle ilmaantuu ja herättää Antonian kunnianhimon. Antonia on kuulevinaan äitinsä äänen, puhkeaa taas laulamaan – ja kuolee.

    4. näytös
    Tämän kertomuksen nainen on venetsialainen kurtisaani Giulietta. Hoffmann on kuitenkin päättänyt luopua rakkaudesta. Demoninen Dapertutto, neljäs paholaishahmo, lupaa Giuliettalle kimaltavan timantin, jos tämä viettelee Hoffmannin ja ottaa vielä tämän peilikuvan. Aiemmin hän oli jo varastanut Schlemihlin varjon. Giulietta onnistuu herättämään Hoffmannin intohimon, ja Hoffmann on valmis antamaan hänelle mitä vain, jos vain saa elää Giuliettan kanssa. Liian myöhään Hoffmann tajuaa, että menettäessään peilikuvansa hän menettää itsensä.

    5. näytös
    Muusa huomaa, että Hoffmannin kolmen epäonnisen rakkauden, nuken, taiteilijan ja kurtisaanin piirteet yhdistyvät yhdessä naisessa, Hoffmannin vanhassa rakkaudessa Stellassa. Menetyksien kalvama Hoffmann ei kuitenkaan enää löydä Stellaa. Muusa lohduttaa Hoffmannia: Ihmisen tekee suureksi rakkaus, mutta vielä suuremmaksi kyyneleet, mutta Hoffmannin sielun yllä on jo Lindorfin varjo.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä