Ooppera

Kylmän maan kuningatar, Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen radio-ooppera

  • 2 h 5 min
  • ei kuunneltavissa

Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen Kylmän maan kuningatar on radiota varten tehty ooppera ja lajissaan ensimmäinen Suomessa lähes 70 vuoteen.

Aiemmat varta vasten radioon toteutetut oopperat ovat Ahti Sonnisen Merenkuninkaan tytär vuonna 1949 ja Tauno Pylkkäsen Sudenmorsian, joka oli voittoisa Prix Italia -kilpailussa vuonna 1950.

Kylmän maan kuningatar on episodimaisesti pyörteen lailla etenevä teos, joka ei pysähdy yhteen aikaan tai paikkaan. Kymmenet kansallishymnit, kalevalaiset myytit, erilaiset normit ja yritykset vapautua niistä sekoittuvat tarinaksi, jossa jokainen yrittää saada oman äänensä kuuluviin.

Radio-ooppera kahdessa näytöksessä

Libretto: Tommi Kinnunen ja Riikka Talvitie.
Dramaturgi: Juha-Pekka Hotinen.
Sävellys: Riikka Talvitie.

Ohjaus: Anni Klein.
Äänisuunnittelu: Heidi Soidinsalo.
Kapellimestari: Ruut Kiiski.
Ääniteknikko: Pentti Männikkö.
Tuotanto: Pekka Savolainen, Yle Radioteatteri.

Solistit:
Tyttö - Meeri Pulakka.
Emäntä - Päivi Nisula.
Miniä - Teppo Lampela.
Poika - Petri Bäckström.
Vanha mies - Tuukka Haapaniemi.
Takoja - Jussi Lehtipuu.
Neito - Aino Venna.

Muusikot:
Sampo Lassila, Harri Kuusijärvi ja Aleksi Trygg.
Radion sinfoniaorkesteri.

Oopperan väliajalla: Nationalismista keskustelevat Helsingin Sanomien toimittaja, tietokirjailija Heikki Aittokoski, Tukholman yliopiston mediatutkimuksen professori Anu Koivunen sekä Helsingin yliopiston dosentti, historioitsija Tuomas Tepora. Toimittaja Jakke Holvas haastattelee.

Illan toimittaa Outi Paananen, joka haastattelee ohjelman aluksi työryhmän jäseniä.

Teos on Ylen Suomi 100 -ohjelmistoa, ja sen on toteuttanut Radioteatteri yhteistyössä Radion sinfoniaorkesterin kanssa.

Henkilöt

Pohjolan emäntä

on ulkomaalaistaustainen naisjohtaja, joka saa osakseen vihapuhetta. Hän käy kauppaa tyttärestään Vanhan miehen kanssa naittaakseen tämän Takojalle. Emäntä toivoo vastineeksi Sampoa, konetta, joka tuo hänelle vapaan liikkuvuuden ja pääsyn maailman eri kolkkiin samanaikaisesti. Sammon saatuaan Emäntä tajuaa, että hän on tehnyt huonot kaupat. Hän saa Sammon, yhtenäiskulttuurin, joka säilyttää kaiken ennallaan. Miehet vievät tyttären, ja Emäntä katuu tekoaan. Kun tytär hukuttautuu koskeen, Emäntä syyttää itseään ja masentuu. Masennus kääntyy vähitellen aggressioksi ja Emäntä lähtee sotimaan hakeakseen sammon takaisin.

Emännän roolin laulaa sopraano/mezzosopraano Päivi Nisula.

Tytär

naitetaan väkisin Takojalle vaimoksi. Hän on katkera äidilleen ja vailla nimeä. Miehet vievät tyttären, joka päätyy lopulta tekemään itsemurhan hukuttautumalla koskeen.

Tytärtä esittää sopraano Meeri Pulakka.

Neito

päättää tulla raskaaksi keinohedelmöityksellä ilman isää. Hän kohtaa muiden naisten torjuvia asenteita raskauden vuoksi. Myös Vanha mies vastustaa raskautta. Lapsi syntyy keskelle sodan melskettä, ja se viedään heti sotimaan. Neito luulee synnyttäneensä pojan, mutta myöhemmin hän saakin kuulla, että lapsi on tyttö, joka saa nimen Kylmän maan kuningatar.

Neidon roolin esittää laulaja ja lauluntekijä Aino Venna, jonka äänialaa voisi luonnehtia kontra-altoksi.

Miniä

on aiemmassa liitossaan Saarelaisen kanssa pyrkinyt tasavertaiseen suhteeseen miehen ja naisen välillä. Hän ihmettelee Takojalle, miksei suhde kuitenkaan kestänyt. Miniä etsii läpi oopperan omaa ääntään yhtä epätoivoisesti kuin säveltäjät konsanaan.

Miniän roolin laulaa kontratenori Teppo Lampela.

Saarelainen

on tarinan ainoa nimetty henkilöhahmo. Hän avustaa Sammon takomisessa ja käy Pohjolan tyttären kanssa dialogia nimeämisen teemasta. Hän on myös aiemmin ollut parisuhteessa Miniän kanssa.

Saarelaista esittää tenori Petri Bäckström.

Takoja

etsii sukupuolista suuntautumistaan. Hän viihtyy pajassa takomassa. Kylillä ihmetellään, miksei Takojalla ole puolisoa. Hänen ystävänsä huolestuvat ympäristön puheista ja auttavat häntä etsimään vaimon. Vanha mies käy kauppaa Pohjolan tyttärestä Takojan puolesta. Takoja valmistaa ystäviensä kanssa Sammon, yhtenäiskulttuurin, jonka avulla hän saa puolison itselleen. Uusi puoliso, Pohjolan tytär, ei halua naimisiin ja ajautuu itsemurhaan. Takoja haluaisi antaa asian olla, mutta Vanha mies vaatii häntä lähtemään sotaan.

Takojan roolin esittää baritoni Jussi Lehtipuu.

Vanha mies

edustaa vanhaa maailmaa, toivetta yhtenäiskulttuurista ja kansallisvaltioiden säilymisestä. Hän toimii Takojan puhemiehenä.

Vanhaa miestä esittää Tuukka Haapaniemi, erittäin matala basso.

Oopperan tapahtumat

Ensimmäinen näytös

Prologissa naiset kuulevat, kuinka kansallisuusaate herää jälleen henkiin. Pohjolan emäntä yrittää repiä sen pois.

Ensimmäisessä kohtauksessa naiset saunovat ja haaveilevat siitä, minkälaisia runoja Elias Lönnrot olisi voinut kerätä Kalevalaan.

Toisessa kohtauksessa Vanha mies kosii Pohjolan Emännän tytärtä puolisoksi Takojalle, jonka seksuaalista suuntautumista on kylillä alettu epäillä. Vastalahjaksi Emännälle luvataan Sampo, kone jonka avulla hän voisi olla läsnä yhtä aikaa kaikkialla maailmassa ja tulla onnelliseksi.

Kolmannessa kohtauksessa saunan edustalla käy ilmi, että Neito on hankkiutunut raskaaksi keinohedelmöityksen avulla. Muut naiset epäilevät hänen ratkaisuaan. Kun Vanha Mies tuomitsee jyrkästi Neidon aikeet, muut naiset asettuvat puolustamaan Neitoa.

Neljännessä kohtauksessa Takoja ja Miniä uskoutuvat toisilleen. Takoja kertoo Miniälle yksinäisestä, mutta onnellisesta elämästään työnsä parissa. Miniä kertoo Takojalle entisestä miehestään, Saarelaisesta, joka lähti sillä ei kestänyt Miniän itsenäisyyttä. Takoja päättää näyttää kaikille epäilijöille ja mennä naimisiin.

Toinen näytös

Viidennessä kohtauksessa Pohjolan tytär odottaa kirkon pihalla häidensä alkua. Saarelainen saapuu lohduttamaan häntä.

Kuudennessa kohtauksessa häät alkavat. Alttarilla Emännälle paljastuu, ettei Sampo ollutkaan sellainen kuin hän toivoi. Miehet vievät Pohjolan Tyttären mennessään.

Seitsemännessä kohtauksessa Pohjolan Emäntä suree kosken rannalla, jonne hänen tyttärensä on hukuttautunut. Emäntä päättää kostaa tyttärensä kuoleman ja julistaa sodan.

Kahdeksannessa kohtauksessa sodan melskeen keskellä Neito synnyttää uuden lapsen, joka nimetään Kylmän maan kuningattareksi.
 

Libretto

Kylmän maan kuningatar

Radio-ooppera kahdessa näytöksessä

Henkilöt:

Pohjolan emäntä
Tytär
Neito
Miniä
Saarelainen
Takoja
Vanha mies

PROLOGI

I NÄYTÖS:

1. NAISTEN SAUNA
2. KAUPANKÄYNTI
3. NEIDON TARINA
4. TAKOJAN PAJA

II NÄYTÖS:

5. KIRKON PIHA
6. HÄÄT
7. EMÄNNÄN ITKUVIRSI
8. SOTA JA SYNTYMÄ

EPILOGI

 

I NÄYTÖS
 

PROLOGI

Naiset kuulevat, kuinka kansallisuusaate herää jälleen henkiin. Pohjolan Emäntä yrittää repiä sen pois.

MINIÄ

Missä me ollaan?

EMÄNTÄ

Outoa siritystä.

MINIÄ

Onko tämä joku huone tai tila?

NEITO

Täällä on vain ääntä ja tyhjyyttä.

TYTÄR

Ei jumalauta.

NEITO

Mitä?

TYTÄR

Ollaanko me nyt oopperassa?

NEITO

Niin kuin kuuntelemassa?

EMÄNTÄ

Ei kun mukana. Henkilöinä.

MINIÄ

Minä en ainakaan ole. Minä en osaa laulaa.

TYTÄR

Mikä tuo on?

NEITO

Mikä?

TYTÄR

Tuo tuollainen nätti. Odotas. Nyt taas kuului.

MINIÄ

Olisiko se oboe?

EMÄNTÄ

Ei kun se on Mauritania. Itsenäistyi 1960.

TYTÄR

Hieno.

EMÄNTÄ

Nyt soi Liberia. Julistautui itsenäiseksi jo 1847.

NEITO

Nyt se kansallisuusaate tulee taas.

EMÄNTÄ

Älä tunge sieltä senkin kansallisuusaate. Minä revin sinut pois!

MINIÄ (hyräilyä)

Emäntä repii kansallisuusaatetta.
 

1. NAISTEN SAUNA

Naiset saunovat ja haaveilevat siitä, minkälaisia runoja Elias Lönnrot olisi voinut kerätä Kalevalaan.

MINIÄ

Kaikki lauteille!

EMÄNTÄ

Morsiussauna.

TYTÄR

Kenen?

EMÄNTÄ

Riippuu kenen tarinoita kerrotaan. Että sitä Lönnrotiako vain?

MINIÄ

Naps, pois leikkasi kaikki naisten laulut, seikkailurunot se säilytti.

EMÄNTÄ

Ja onhan niitä, joita ei julkaistu missään.

NEITO

Millaisia?

EMÄNTÄ

Heitä vettä kiukaalle, niin lauletaan.

NAISET

Pillu koreana kunniasa

istui linnan akkunalla

valkiat sukat jalassa.

Näki kyrvän käydesähän,

lähti tuota ajamahan.

Kyrpä kuusehen kuhahti.

EMÄNTÄ

Tuo ei Eliakselle kelvannut. Liian mehevää multaa.

MINIÄ

On ihan siistejäkin.

TYTÄR

Millaisia?

MINIÄ

Se pelkäsi masentuneita naisia. Naps, naps – leikkasi tylsinä pois. Laittoi eri kirjaan.

NAISET

Kirjaan!

MINIÄ

Maistuuko?

EMÄNTÄ

Varmasti.

MINIÄ

Tämä on miesten tarina.

EMÄNTÄ

Jätkien omia ovat kaikki pitkät tarinat.

MINIÄ

Meille jää vain hetket kuolemien välissä.

TYTÄR

Jos se eepos olisi tässä.

NEITO

Rauhassa ihmisten kesken.

TYTÄR

Hetkessä, johon kukaan ei sanoja kaipaa.

NEITO

Hetkessä kuolemien välissä.

MINIÄ

Jos kerätään tarinat uudelleen?

TYTÄR

Eri paikoista kuin edellisellä kertaa.

EMÄNTÄ

Mitä ne olisivat?

NAISET

Omaishoitajien kosketuksen lämpö…lastentarhanopettajan lohtu…kun puhaltaa pieneltä pipiä pois…itsemurhan tehneen lapsen…äidin suru… kun hankkii lapsen…jolla ei ole isää…laborantin kysymys…tahdotko mieluummin maata verikokeen aikana… opettajan kuiskaus…miten oppilaalla oikeasti menee…onko kavereita…onko oikeasti tyttö vai poika…

MINIÄ

Erilaisiin lauluihin tarvitaan erilainen ääni.

TYTÄR

Oma ääni.

MINIÄ (etsii omaa ääntään)
 

2. KAUPANKÄYNTI

Vanha Mies kosii Pohjolan Emännän tytärtä puolisoksi Takojalle, jonka seksuaalista suuntautumista on kylillä alettu epäillä. Vastalahjaksi Emännälle luvataan Sampo, kone jonka avulla hän voisi olla läsnä yhtäaikaa kaikkialla maailmassa ja tulla onnelliseksi.

EMÄNTÄ

Haloo?

VANHA MIES

No se on minä täällä.

Tiedätte kuka,

tällaisessa tarinassa.

Sellaista minä

aloin soittelemaan:

että millä ehdoilla

Pohjolassa kauppaa käydään?

EMÄNTÄ

Ilmaiseksi älä mitään anna, vaan ota kaikesta maksu. Vihan saat ilmaiseksi, kaupan päälle. Sen tietävät ne naiset, jotka miesten maailmassa pelaavat. Se on hinta siitä, että pärjää.

Palaute tulee hyvinkin suorasanaisesti ja nimettömästi. Spreijattuna ulko-oveen: “Naama on kuin petolinnun perse, paskalla värjätty, painu kotiisi.”

EMÄNTÄ

Haloo?

VANHA MIES

Kysyin, että millä ehdoilla Pohjolassa kauppaa käydään?

EMÄNTÄ

Ei ilmaiseksi.

VANHA MIES

Ettei vaatisi liikoja?

EMÄNTÄ

Tuo Aurinko, niin saat tytön.

VANHA MIES

Aurinko?

EMÄNTÄ

Tai Maailmanpatsas!

VANHA MIES

Patsas!

EMÄNTÄ

Tuo Sampo!

VANHA MIES

Mikä se Sampo on?

EMÄNTÄ

Sen tarkoitus on tehdä minusta onnellinen elämän loppuun asti.

VANHA MIES

Kovaa kauppaa käyt naiseksi, mahtaako sisu kestää loppuun asti.

EMÄNTÄ

Mistä sen Sammon keksin?

Mitä sillä tarkoitin?

Onko kone vai

hämmentävä luonnonvoima?

Minä haluan liikkua esteittä,

nähdä toisaalle.

Miten voisin olla läsnä

kaikkialla yhtä aikaa?

Kone, jolla voisin rakastaa

Kone, jolla voisin vihata

toiselle puolelle maailmaa.

En ole syntynyt täällä, ja

vaikka kuinka tahtoisin.

Erotun joukosta, en puhu lailla toisten,

vaikka yrittäisin.

Minä haluan liikkua esteittä,

nähdä toisaalle.

Sampo tuokoon ratkaisun.

EMÄNTÄ

Ja kukas meille nyt soittaa?

VANHA MIES

Puhu sinne luuriin, Takoja, puhu.

EMÄNTÄ

Haloo?

VANHA MIES

En minä sitä itselleni kosinut.

TAKOJA

Miksi sitten?

VANHA MIES

Sinulle.

TAKOJA

Miksi?

VANHA MIES

Morsiameksi.

EMÄNTÄ

Ei kuulu minulle.

TAKOJA

Mitä varten?

VANHA MIES

Olisi sinullakin joku.

TAKOJA

Pitäisikö minulla olla?

SAARELAINEN

Kaikilla pitää.

VANHA MIES

Ei miestä voi muuten mieheksi sanoa.

SAARELAINEN

Kaikki puhuvat.

TAKOJA

Mitä puhuvat?

SAARELAINEN

Mikä vialla?

VANHA MIES

Eikö kiinnosta?

TAKOJA

Millä mina puheet lopetan?

VANHA MIES

Tao Sampo.

TAKOJA

En osaa.

VANHA MIES

Kyllä minä autan.

SAARELAINEN

Minäkin.

VANHA MIES

Ehkä olivat oikeassa?

SAARELAINEN

Ei löydy miestä.

TAKOJA

Sellaisia puhuvat?

VANHA MIES

Sellaisia.

TAKOJA

Minä niille Sammon näytän. Perkele.

MIEHET

Taotaan Sampo, niin loppuvat puheet.

Eivät naura enää.

Kun sitä potkii, syyllistää,

niin paikkansa lunastaa.

Hyvä veli, taotaan!

Hyvä veli, hitsataan!

Hyvä veli, hakataan kasaan

ja yhtenäistetään!

SAARELAINEN

Valmista tuli! Mikä se on?

VANHA MIES

Insinöörien suurin saavutus - yhtenäiskulttuuri.

TAKOJA

Tälläkö loppuvat puheet?

VANHA MIES

Tällä.

SAARELAINEN

Miten?

VANHA MIES

Nyt viedään tämä naisille ja saadaan tuolle morsian.
 

3. NEIDON TARINA

Saunan edustalla käy ilmi, että Neito on hankkiutunut raskaaksi keinohedelmöityksen avulla. Muut naiset epäilevät hänen ratkaisuaan. Kun Vanha Mies tuomitsee jyrkästi Neidon aikeet, muut naiset asettuvat puolustamaan Neitoa.

NEITO

Tuli tuuli kohtuiseksi

meri paksuksi panevi.

EMÄNTÄ

Jos ei tuo ole pieniin päin niin minä olen lammas. Oletkos löylyihin tulossa?

NEITO

En.

MINIÄ

No aiotkos kertoa meille?

TYTÄR

Kuka sinut paksuksi takoi?

NEITO

Ulkosalla minä olen ollut. Siellä ketään.

TYTÄR

Sitten se oli varmaan karhu.

NEITO

Sillä ei ole väliä, kuka sen isä on.

MINIÄ

Vai ei isää?

NEITO

Ei minkäänlaista. Pistelin nummella puolukan poskeen

NAISET

ja tässä nyt ollaan.

NEITO

Eikö riitä, että sillä on äiti?

EMÄNTÄ

Yksin tulee jäämään tässä maailmassa.

NEITO

Jätin kaiken kun kuulin puolukan kutsun. Miehet unohdin, ja itseni. Puolukan pinta on liukas ja kaunis. Marjaisa metsä tuoksuu kanervalle ja sammalelle. Kukaan ei huomannut, hiuksissa naavaa.

Suussa nauratti puolukan viipyilevä maku.

(Vanha Mies ilmestyy saunalle)

NEITO

Mitä sinä täällä?

VANHA MIES

Minä varoitin.

NEITO

Älä koske minuun.

VANHA MIES

Näin sitä Pohjolan rotua jalostetaan. Ensin klinikalla rastitetaan ruutuja ja valikoidaan geenejä.

Tahdotko musikaalisen lapsen? Vaiko urheilullista siementä?

EMÄNTÄ

Luuletko että tämä on ensimmäinen isätön? Kaikissa uskonnoissakin tärkein lapsi syntyy miehen koskematta.

NAISET

Aiotko teurastaa kaikki isättä syntyvät Pohjolassa?

VANHA MIES

Suu kiinni.
 

4. TAKOJAN PAJA

Takoja ja Miniä uskoutuvat toisilleen. Takoja kertoo Miniälle yksinäisestä, mutta onnellisesta elämästään työnsä parissa. Miniä kertoo Takojalle entisestä miehestään, Saarelaisesta, joka lähti sillä ei kestänyt Miniän itsenäisyyttä. Takoja päättää näyttää kaikille epäilijöille ja mennä naimisiin.

TAKOJA JA NAISET

Pillu koreana kunniasa

istui linnan akkunalla

valkiat sukat jalassa.

Lähti tästä kulkomahan:

nosti pappi lakkiahan,

kuningas kypärätänsä,

talonpojat polvillenhen.

Näki kyrvän käydesähän,

lähti tuota ajamahan.

Kyrpä kuusehen kuhahti.

Pillu katto kannon päästä,

sano sitten sanoilla näillä:

“Tule kulta kurkkuihini!”

Kyrpä vastasi vihasa:

“Tulkohon tuliset nuolet

sinun konna kurkkuhusi

ilkiä ikenihisi.

Kyllä muistan muinosetki:

pääni panit paljahaksi,

veden väänsit silmistäni,

nahkan korviini sivallit!”

TAKOJA

Ihmettelevät, mikä on miehessä vialla, kun ei naista löydy. Vai eikö kiinnosta.

MINIÄ (etsii omaa ääntään)

TAKOJA

En mina ketään tarvitse. Paja riittää, silmät kiinni löydän pihdit, vasarat ja lekat. Tunnen väristä metallin lämpötilat. Katson punaista, oranssia ja valkoista hehkua ja nauran. Ei sitä tarvitse kenenkään kanssa jakaa.

MINIÄ

Minä halusin jakaa.

TAKOJA

Miehen kanssa? Millaisen?

MINIÄ

Hän halusi pitää huolta,

olla vahva, elättää

ja kumartaa minulle

kolmesti päivässä.

Vapaasti sain mennä

yökerhoissa tyttökavereitten kanssa.

Elimme rinnakkain.

Ei edessä tai takana,

vaan rinnakkain.

TAKOJA

Mitä sitten tapahtui?

MINIÄ

Mies lähti.

TAKOJA

Oliko se Saarelainen?

MINIÄ

Se se oli.

TAKOJA

No, se se halusi saavuttaa kaiken, jokaisen,

MINIÄ

kantaa nimeään,

TAKOJA

rakentaa muistomerkkejä.

MINIÄ

Minä sain töitä, se jäi kotiin.

TAKOJA

Sanovat, että jokaisella on sama muisto menneisyydestä, sama mielikuva pakkasesta ja kädessä

lämpimän järven tuntu. Joka mies osaa rivissä paikkansa kyselemättä, kyseenalaistamatta.

MINIÄ

Ehkä ne kylillä olivat oikeassa.

TAKOJA

Ei minusta miestä löydy,

mutta minäpä lähetän terveisiä.

Terveisiä äidille,

ainoalle naiselle

jolle kelpasin.

Riitin.

Terveisiä äidille:

nyt on nainen.

En tiedä millainen,

mutta voi jo alkaa kutoa.

Lapselle sukkaa.

 

II NÄYTÖS
 

5. KIRKON PIHA

Pohjolan Tytär odottaa kirkon pihalla häidensä alkua. Saarelainen saapuu lohduttamaan häntä.

TYTÄR

Emännällä on nimi. Emännällä on valta

lähettää minut vaikka toiselle puolelle maailmaa.

Kuinka monelle hän minua myy?

Käsi sille, tukka tälle, jalat kolmannelle.

Entä tissit, yhdessä vai erikseen?

Saako kaksi yhden hinnalla?

SAARELAINEN

Kuka sinä olet?

TYTÄR

Sinulla on nimi, Saarelainen, minulla ei.

Tyttö, äiti, sisar!

SAARELAINEN

Eikö sinulle omaa anneta?

TYTÄR

Sinä et ehdi omaasi kuunnella.

SAARELAINEN

Olen nimen vanki.

TYTÄR

Ja minä nimettömyyden.

Katoan vailla ominaisuuksia.

SAARELAINEN

Minut muistetaan sellaisena, jota en ollut.

SAARELAINEN

Mutta nyt täytyy mennä.

TYTÄR

Minne?

SAARELAINEN

Häihin.

TYTÄR

Kenen?

EMÄNTÄ

Sinun.

TYTÄR

Onko Sampo valmis?

VANHA MIES

On se.
 

6. HÄÄT

Häät alkavat. Alttarilla Emännälle paljastuu, ettei Sampo ollutkaan sellainen kuin hän toivoi. Miehet vievät Pohjolan Tyttären mennessään.

EMÄNTÄ

Odottavat alttarilla jo.

TYTÄR

Meillä on kirkkokäytävän matka yhteistä aikaa.

EMÄNTÄ

Toivat taas Sammon.

Sinun täytyy mennä.

Niin sovittiin, niin toimitaan.

Niin tämä tarina kulkee.

TYTÄR

Toivat taas Sammon.

Minun täytyy mennä.

Niin sovittiin, niin toimitaan.

Niin tämä tarina kulkee.

EMÄNTÄ

Kunnon miehen sait. Eikö?

Älä puhu unelmista,

älä rakkaudesta.

TYTÄR

Uskotko sinä tuohon.

EMÄNTÄ

Minä koossa pidän itseni,

en ajattele.

TYTÄR

Minä en suostu tuohon elämään.

EMÄNTÄ

Pakko on. En arvannut, että saivat Sammon tehtyä.

TYTÄR

Niin.

EMÄNTÄ

Ei äiti tarkoituksella västäräkkiään pois hätistänyt.

Minä laskin väärin.

TYTÄR

Tiedän sen.

EMÄNTÄ

Perillä ollaan.

EMÄNTÄ

Kenelle teistä tämä on varattu?

VANHA MIES

Tuolle se on. Sano päivää vaimollesi.

TAKOJA

Päivää.

TYTÄR

En minä suostu.

EMÄNTÄ

Anteeksi.

TYTÄR

Minulla on oma nimi ja kieli.

SAARELAINEN

Maassa maan tavalla!

VANHA MIES

Tai maasta pois!

TYTÄR

Minne muka? Olen syntynyt täällä.

EMÄNTÄ

Anna anteeksi.

VANHA MIES

Tällainen. Mitä sanotaan?

TAKOJA

Kiitos.

VANHA MIES

Tässä on Sampo.

EMÄNTÄ

Mitä tekee se tällä kertaa?

SAARELAINEN

Se on kone, joka säilyttää kaiken ennallaan.

EMÄNTÄ

En minä tällaista tahdo.

MIEHET

Sait sen pyytämättä ja kysymättä.

Meille tämä, jota on pyydelty ja kyselty.
 

7. EMÄNNÄN ITKUVIRSI

Pohjolan Emäntä suree kosken rannalla, jonne hänen tyttärensä on hukuttautunut. Emäntä päättää kostaa tyttärensä kuoleman ja julistaa sodan.

EMÄNTÄ

Kun en oisi kurja raukka

luotu tänne ollenkana,

näille päiville pahoille,

ilmoille ilottomille.

Parempi minun olisi,

syntymättä, kasvamatta,

tämän ilman tuntematta,

näkemättä nämä päivät.

Kun oisin kuollut kuusiöisnä,

kaonnut kaheksan-öisnä.

En oisi paljoa vaatinut

pikkaraisen pientaretta,

kyynärän pyheä maata,

Eroon itkua vähäsen.

Se meni koskeen. Sellainen loppu ei ole kaunis. Se nielee vettä, yrittää päästä pinnan ylle, muttei onnistu. Hakkautuu kiviin, lyö päänsä töyrääseen, iskeytyy pohjaan. Vielä kerran se yrittää saada henkeä, mutta keuhkot täyttyvät vedellä. Keskellä koskea kuohuu veren värinen noro, takaraivosta lähtenyt.

Monta vuotta,

usean ihmisiän verran,

olen ollut hiljaa.

Nyt on pakko sanoa, kun sanoja on.

Ne veivät sen, perkeleen varikset.

Miehet. Ne veivät tytön

ja tekivät sellaisen,

mitä se ei ollut. Tappoivat tytön!

Nokin niiltä silmät päästä. Minä otan omani. Alas en enää taivu. SOTA!
 

8. SOTA JA SYNTYMÄ

Sodan melskeen keskellä Neito synnyttää uuden lapsen, joka nimetään Kylmän maan

Kuningattareksi.

NEITO

Mitä siellä tapahtuu?

MINIÄ

Me sodimme. Tämä on kerrottu niin monesti.

EMÄNTÄ

Tarujen mukaan me taistelemme siitä koneesta.

MINIÄ

Vaan ei kukaan sitä lopulta saa.

EMÄNTÄ

Nyt on sinun aikasi.

NEITO

Minunko?

EMÄNTÄ

Aika synnyttää.

(sota)

NAISET

Kantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata,

Kuuta yheksän satoa, eikä synny syntyminen,

Luovu luomatoin sikiö.

(sota)

TAKOJA

En minä lähde sinne sotimaan.

VANHA MIES

Miksi et?

TAKOJA

Ei se sen äidin vika ollut.

VANHA MIES

Se oli laillinen kauppa se sinun vaimosi. Itse päätät.

TAKOJA

Tuleeko muita?

VANHA MIES

Kaikki.

TAKOJA

Vasta uudelleen syntyneetkin?

NAISET

Tule tänne ilman impi, ilman kaiken kannattaja.

Päästä piika pintehestä, vaimo vatsanvääntehestä.

Kansallisuusaate herää jälleen.
 

EPILOGI

MINIÄ

Mitä tapahtui?

NEITO

Jäikö se lapsi henkiin?

MINIÄ

Jäi, lähti sotimaan.

NEITO

Saiko se nimen?

MINIÄ

Sai, sitä kutsuttiin Kylmän maan Kuningattareksi.

NEITO

Kuningatar! Oliko se tyttö?

MINIÄ

Oli. Sillä oli kikkara tukka.

NEITO

Puolukka maistuikin erilaiselta.

EMÄNTÄ

Kylmän maan Kuningatar.

NEITO

Hieno nimi.

EMÄNTÄ

Minä taisin menettää kruununi.

 

Lähetykset

  • la 2.12.2017 19.04 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Oopperailta New Yorkin Metropolitanissa
    Giuseppe Verdi: La Traviata - 3-näytöksinen ooppera

    Libretto Francesco Maria Piave

    Musiikinjohto Yannick Nézet-Séguin
    Metropolitan-oopperan kuoro ja orkesteri

    Violetta - Diana Damrau, sopraano
    Alfredo - Juan Diego Flórez, tenori
    Germont - Quinn Kelsey, baritoni
    Flora - Kirstin Chavéz, mezzosopraano
    Annina - Maria Zifchak, sopraano
    Gaston - Scott Scully, tenori
    Paroni Douphol - Dwayne Croft, baritoni
    Markiisi d'Obigny - Jeongcheol Cha, basso
    Tohtori Grenvil - Kevin Short, basso
    Giuseppe, Violettan palvelija - Marco Antonio Jordão, tenori
    Lähetti - Ross Benoliel, baritoni.

    - Suoran lähetyksen aikana teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat oopperalaulajat Riikka Hakola ja Jaakko Kortekangas sekä Risto Nordell.

    OOPPERAN TAPAHTUMAT

    I näytös - Lokakuu

    Kurtisaani Violettan salongissa juhlitaan, illan emäntä keskustelee vieraitten kanssa. Ystävykset Alfredo ja Gaston saapuvat yhdessä. Violetta saa kuulla Alfredon olevan rakastunut häneen. Violettan tuolloinen seuralainen paroni Douphol on mustasukkainen Alfredolle.

    Alfredo yllytetään laulamaan juomalaulu "Libiamo ne'lieti calici" (Juokaamme ilon malja). Juomalaulun toisen säkeistön laulaa Violetta. Vieraat siirtyvät viereiseen salonkiin. Violetta jää paikalleen saatuaan yskänkohtauksen. Alfredo ja kertoo rakastavansa Violettaa. Alfredo haluaa tavata Violettan uudelleen, ja Violetta antaa kameliankukan ja sanoo, että Alfredo voi palauttaa kuihtuneen kukan.
    Violetta jää yksin kaikkien poistuttua. Hän muistelee Alfredoa suuressa näytöksen päättävässä aariassaan "É strano! - Ah, fors'è lui che l'anima". Lopuksi hän on kuitenkin sitä mieltä, että hänen kaltaisensa nainen ei voi löytää kestävää rakkautta.

    II näytös - Tammikuu

    1. kohtaus
    Violetta ja Alfredo ovat muuttaneet yhteen ja asuvat Pariisin ulkopuolella. Alfredo iloitsee elämästään Violettan kanssa. Alfredo kuulee Anniinalta, että Violetta on päättänyt myydä omaisuuttansa. Alfredo lähtee Pariisiin järjestämään raha-asiat kuntoon.

    Violetta on saanut kutsun ystävättärensä Floran juhliin samana iltana, mutta hän ei ole aikeissa mennä sinne. Alfredon isä Giorgio Germont on tullut keskustelemaan Violettan kanssa. Isä on huolissaan siitä, Germontin suvun maine on vaarassa ja heidän tyttärensä ei pääse kunniallisiin naimisiin, mikäli Violettan ja Alfredon häpeällinen suhde jatkuu. Giorgio Germont vetoaa Violettaan. Aluksi Violetta kieltäytyy, mutta lopulta taipuu ja uhraa oman rakkautensa.

    Germontin lähdettyä Violetta kirjoittaa myöntävän vastauksen Floran kutsuun. Annina lähtee viemään sitä ja hänen poistuttuaan Violetta kirjoittaa jäähyväiset Alfredolle. Alfredo saapuu yllättäen ja Violetta pyytää Alfredoa rakastamaan häntä niin kuin hän on aina rakastanut Alfredoa. Violetta poistuu ja jättää hämmästyneen Alfredon yksin.

    Lähetti tuo Alfredolle Violettan jäähyväisviestin ja Giorgio Germont saapuu lohduttamaan poikaansa. Alfredo toteaa Violettan menneen Floran juhliin ja lähtee perään kosto mielessään.

    2. kohtaus
    Floran juhlissa esiintyvät mustalais-, ja matadoritanssiryhmät. Alfredon jälkeen saapuu Violetta käsipuolessaan paroni Douphol. Alfredo pelaa ja voittaa. Paroni pelaa Alfredoa vastaan ja Alfredo voittaa edelleen. Vieraat siirtyvät salonkiin.

    Violetta tapaa Alfredon kahden. Hän pyytää Alfredoa poistumaan ja sopimuksen mukaan hän sanoo rakastavansa paronia. Alfredo kutsuu raivoissaan kaikki sisään ja heittää pelivoittonsa Violettan jalkoihin maksuksi tämän kanssa viettämästään ajasta. Vieraat tyrmistyvät ja Violetta pyörtyy. Loppuensemblessä Alfredon isä on paikalla. Hän ymmärtää tilanteen ja tuomitsee poikansa käytöksen, Alfredo sopertelee anteeksipyyntöä ja Violetta purkaa sydänsuruaan itsekseen. Paroni Douphol heittää kaksintaisteluhaasteen Alfredolle.

    III näytös - Helmikuu

    Violetta herää makuuhuoneessaan heikkona. Tuberkuloosi on jo vienyt kaikki voimat. Tohtori Grenvil sanoo käyntinsä jälkeen Anniinalle, että Violettalla on enää muutamia tunteja elinaikaa jäljellä.
    Violetta lukee isä Germontilta saamansa kirjeen. Kaksintaistelu pidettiin ja paroni haavoittui. Alfredo tietää totuuden ja on tulossa pyytämään anteeksi. Violetta tuntee kuoleman lähestyvän. Kadulta kuuluu karnevaalihumua. Alfredo astuu sisään ja mikään ei voi erottaa heitä enää. Violetta saa kohtauksen, ja Alfredo lähettää hakemaan tohtorin. Violetta tuntee kuolevansa, Giorgio Germont, tohtori Grenvil ja Annina saapuvat ja näkevät La Traviatan muistelevan onnensa ensi hetkiä. Violetta kuolee Alfredon käsivarsille

  • 3-näytöksinen ooppera

    Musiikinjohto Aapo Häkkinen

    Esityksen konsepti Erik Söderblom
    Ohjaus Ville Sandqvist

    Helsingin Barokkiorkesteri
    Helsingin kamarikuoro

    Solistit:
    Gustaf Ericsson Wasa - Mario Zeffiri, tenori
    Christiern II - Cornelius Uhle, baritoni
    Sevrin Norrby - Niall Chorell, tenori
    Christina Gyllenstierna - Martina Janková, sopraano
    Cecilia af Eka - Helena Juntunen, sopraano
    Margaretha Wasa - Monica Groop, mezzosopraano
    Sveriges Skydds-ängel - Tuuli Lindeberg, sopraano

    Oopperan väliajalla ja sen päätteeksi professori Veijo Murtomäki, muusikko Jukka Rautasalo ja toimittaja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Outi Paananen.

    Kustaa Vaasa kertoo Ruotsin kuninkaan taistelusta Tanskan kuningas Kristianin johtamia valloittajia vastaan Ruotsin valtakunnassa 1500-luvulla.

    Kadonneeksi luultua oopperaa ei ole koskaan esitetty säveltäjänsä elinajan jälkeen. Kozeluch (1747-1818) oli Mozartin merkittävä kilpailija, ja aikalaisten keskuudessa näistä kahdesta jopa arvostetumpi.

    Huikeassa videoteknisessä toteutuksessa Musiikkitalon konserttisali muuntuu keskiaikaisen valtataistelun areenaksi.

    SYNOPSIS

    Alkusoitto:
    Søren Norby saapuu Helsingin Musiikkitalolle. Hän kävelee salista toiseen, kunnes saapuu linnan tyrmään.

    I NÄYTÖS
    Kustaa Vaasan äiti Cecilia ja sisko Margareta, jonka puoliso Joakim Brahe mestattiin Tukholman verilöylyssä, ovat vangittuina Tukholman linnassa.

    Vangittujen naisten ja lasten joukkoon liittyy myös Sten Sturen leski Kristina Gyllenstierna. Kristiina kertoo kapinaliikkeen johtajan Kustaa Vaasaan olevan kaupungin ulkopuolella. Naiset panevat kaiken toivonsa Kustaa Vaasaan.

    Søren Norby astuu tyrmään ja ilmoittaa, että naiset viedään Kristian II:n, Tukholman verilöylyn toimeenpanijan, luokse.

    Kalmarin unionikuningas, Tanskan Kristian II, lisänimeltään Tyranni, kävelee kunnian kentillä pitkin Tukholman linnan saleja.

    Saavuttuaan perille Kristian saa kuulla Norbyltä Kustaa Vaasan ruotsalaisjoukkoineen olevan lähettyvillä. Norby kehottaa Kristiania maltillisuuteen. Kristian uhoaa tuhoavansa vihollisen ja käyttävänsä Kustaan äitiä panttivankina.

    Naiset tuodaan Kristianin eteen. He raivoavat Kristianille, syyttävät tätä miestensä murhaamisesta ja sanovat olevansa valmiita kuolemaan myös itse.

    Kristian päättää lähettää Kristiinan taivuttelemaan ruotsalaisia perääntymään välittömästi. Mikäli Kustaa kieltäytyy, hän tulee saamaan äitinsä pään lahjana heti seuraavana päivänä. Cecilia, Kustaan äiti, kehottaa Kristiinaa kieltäytymään ja toteaa mieluummin kuolevansa.Kristiina suostuu kuitenkin Kristianin lähettilääksi ja lähtee Norbyn kanssa.

    Kustaa Vaasan kapinaleiri piirtyy esiin kaupungin laitamilla.

    II NÄYTÖS
    Auringon laskiessa Kustaa Vaasa pohtii elämän katoavaisuutta. Yhdessä sotilaittensa kanssa
    hän rukoilee kerettiläisten protestanttista Jumalaa suojelemaan Ruotsia ja antamaan voimia
    vihollisen lyömiseen. Kustaa määrää hyökkäyksen alkamaan aamunkoitteessa.

    Norby ja Kristiina saapuvat. Kustaa hämmästyy luullessaan Sten Sturen lesken toimivan yhteistyössä vihollisen kanssa. Kristiina kertoo Kristianin tappavan Kustaan äidin, mikäli hän
    ei peräänny. Kristiina kehottaa Kustaata siitä huolimatta hyökkäämään. Norby ei ole osannut
    odottaa tällaista käännettä.

    Kustaa ahdistuu ja epäröi, ei tiedä mitä tehdä. Hyökkääminen johtaa hänen äitinsä kuolemaan,
    perääntyminen valtakunnan menetykseen. Hän kysyy neuvoa sotilailtaan, jotka ilmoittavat
    olevansa valmiita uhraamaan Ruotsin puolesta kaiken. Kustaa lähettää Norbyn viemään
    Kristianille sanan, että hän on valmis taistelemaan kuolemaan saakka. Kristiinaa hän pyytää
    sanomaan jäähyväiset äidilleen.

    Jäätyään yksin Kustaa kiroaa Kristianin julmuuden ja kutsuu taivaallisia voimia tuhoamaan
    tämän. Lopulta hän vaipuu uneen.

    Ruotsin Suojelusenkeli ilmestyy. Hän kutsuu ihanat henget paikalle lahjoittamaan Kustaalle
    autuaat, voimia antavat unet.

    Henget laulavat ja tanssivat nukkuvalle Kustaalle. Uneen ilmestyy Voitto, jota seuraa Maine, joka laakeroi Kustaan. Mainetta seuraa Kunnia, jolta hän saa kruunun ja valtikan. Sen jälkeen saapuu Rakkaus, joka johdattaa Kustaan hänen äitinsä luokse, ja lopulta he yhdessä kohtaavat Kuolemattomuuden, joka korkealla ilmassa kantaa kuvaa Kustaa Vaasasta.

    Suojelusenkeli ilmoittaa, että Kustaa Vaasa tulee hallitsemaan Ruotsia. Suojelusenkeli
    pyytää Ceciliaa antamaan pojalleen palmunlehden merkkinä tehtävän täytäntöön panosta, maan
    pelastamisesta.

    III NÄYTÖS
    Cecilia viruu yksin tyrmässä. Hän rukoilee pojalleen voimia pysyä päätöksessään. Hän ei pelkää
    kuolemaa. Hän jopa uskoo sen olevan siunaukseksi pojalleen.

    Kristiina saapuu ja kertoo käynnistään Kustaan leirissä. Kustaa on päättänyt pysyä hyökkäyssuunnitelmassaan.

    Cecilia ylistää poikaansa. Norby saapuu hakemaan Ceciliaa Kristianin luokse. Hänet on määrä viedä laivalle, näkyvälle paikalle, estämään hyökkäystä.

    Kristian on nähnyt painajaisunta. Raivottaret ovat ryöstäneet häneltä kruunun ja valtikan.
    Tukholman verilöylyssä mestatut, Kustaan isä Erik Johansson Vasa, Sten Sture ja Joakim Brahe,
    ilmestyvät kukin vuorollaan. Tultuaan tolkkuihinsa Kristian vannoo voittoa Kustaasta.

    Norby saapuu. Hän kertoo ruotsalaisten olevan linnan porteilla ja yrittää taivutella Kristiania
    vapauttamaan Kustaan äidin, sillä teko voisi saada ruotsalaiset luopumaan hyökkäysaikeista.
    Kristian ei aio missään nimessä luopua pantistaan. Hän haluaa nähdä ruotsalaisen veren vuotavan.
    Norbyn ja Kristianin välille kehkeytyy eripura. Kristian uhkaa Norbyä väkivallalla. Norbyn
    mielestä Kristianin olisi pikemminkin syytä olla huolissaan ruotsalaisten väkivallasta. Kristian
    sanoo hänellä olevan tikari heille molemmille. Silloin trumpetit kutsuvat taisteluun.

    Hyökkäys! Kustaa Vaasa on joukkoineen linnan muureilla. Valtaus. Cecilia ja Kustaa kohtaavat,
    Kristiina ja Margareta ovat turvassa. Norby liittyy ruotsalaisten joukkoihin. Kristian pakenee,
    häipyy alas Musiikkitalon uumeniin ja palaa takaisin Tanskaan.

    Cecilia kertoo, kuinka Søren Norby järjesti hänen pakonsa ja pelasti hänet. Kaikki ylistävät
    Kustaa Vaasaa, Ruotsin kuningasta.

  • Libretto Michael Baran ja Jyrki Linjama. Ohjaus Michael Baran. Lars Levi Laestadius - Esa Ruuttunen, baritoni. Enkeli Sofia, sekä naisia Laestadiuksen ja lestadiolaisuuden vaikutuspiiristä - Laura Mäkitalo, mezzosopraano. Kamariorkesteri Soli Deo Gloria. Musiikinjohto Juhani Lamminmäki. Oopperan väliajalla illan oopperasta ja sen esityksestä keskustelevat Risto Nordellin vieraina säveltäjä Kimmo Hakola ja tutkija Johanna Hurtig.
    Äänitetty Turun tuomiokirkossa 11.2.

    SYNOPSIS
    Ooppera tapahtuu Laestadiuksen kuolinvuoteella, tajuttomuuskohtauksen aikana,
    hetki ennen kuolemaa. Ajan ja paikan rajat katoavat: Laestadius kohtaa
    enkelin, kokee takaumia omasta elämästään ja saa kirjeitä tulevaisuudesta,
    oman aikamme naisilta.
    PROLOGI
    Enkeli Sofia laulaa Laestadiuksen sielunmessua. Enkeli kertoo Laestadiukselle,
    että tämän seuraajat tekevät pahoja tekoja. Laestadiuksen kysymyksiin Sofia
    lupaa vastauksen kolmen kirjeen muodossa. Seuraa ylimeno ja sen osana
    ensimmäinen raamattumeditaatio, katkelma Vuorisaarnasta.
    ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Laestadius on nuori kasvitieteilijä kenttätyössä. Hän löytää uuden sannikkaislajin
    ja iloitsee siitä. Sofia tutkii Raamatun luomiskertomusta.
    2. KOHTAUS
    Laestadius on vanha ja turhautunut kansatieteilijä. Hän saa 1. kirjeen tulevaisuudesta,
    oopperalaulajalta, Ailalta, jota 1900-luvun lestadiolaiset ovat yrittä-
    neet estää valitsemasta laulajan ammattia. Laestadius pitää parannussaarnan.
    Lopussa Sofia tutkii jälleen Raamattua: ”Cantate Domino canticum novum”:
    Laulakaa Herralle uusi laulu.
    VÄLIAIKA
    TOINEN NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Nuoren Laestadiuksen kihlautuminen ja avioituminen Brita-Kajsan kanssa.
    Seuraa siirtymä: Brita-Kajsan kehtolaulu ja Sofian laulama sielunmessu johdattavat
    2. kirjeeseen. Siinä Liisa kertoo oman kokemuksensa avioitumisesta
    körttipapin kanssa sekä kokemuksensa lestadiolaisesta hoitokokouksesta
    1980-luvun Suomessa. Laestadius järkyttyy. Sitten hän alkaa muistella oman
    elämänsä naisia.
    2. KOHTAUS
    Keski-ikäinen Laestadius kohtaa Lapin Marian. Tämä saarnaa Laestadiukselle
    synnit anteeksi. Marian työnäyn innoittamana Laestadius pitää toisen saarnansa.
    Lopussa saarna katkeaa siihen, ettei hän kykene aloittamaan Isä meidän
    -rukousta.
    KOLMAS NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Laestadius kipuilee isättömyyttään, elää uudelleen 3-vuotiaana kuolleen poikansa
    ruumiinsiunauksen ja putoaa siitä omaan varhaislapsuuteensa, juopon
    isän väkivallan kohteeksi. Isä sammuu ja Laestadiuksen saamelaisen äidin
    kehtolaulu lohduttaa ja ilahduttaa pikkupoikaa.
    2. KOHTAUS
    Laestadius saa 3. kirjeen tulevaisuudesta, Maijalta, joka on lapsena joutunut
    seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja jonka lestadiolaisyhteisö on asettunut
    tekijöiden puolelle ja Maijaa vastaan. Laestadius murtuu täysin. Hän kykenee
    kuitenkin tekemään oikeita kysymyksiä. Silloin Sofia ilmestyy hänelle näkyvä-
    nä, ja he lukevat yhdessä katkelman Ilmestyskirjasta, Jumalan Karitsasta, joka
    yksin kykenee ”avaamaan kirjan”. He käyvät vielä läpi kaikki kirjeet. Kello kutsuu
    Laestadiusta viimeiselle rajalle. Sofia rukoilee hänen puolestaan.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä