Kuusi kuvaa

SPR:n Kalle Lööviä kannustaa yhdessä tekeminen

  • 43 min
  • toistaiseksi

Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi on tehnyt koko työuransa Punaisessa Ristissä. Tie avustusjärjestöön vei nuorena sattumalta, mutta sille tielle hän jäi. Yhdessä tekemisen aatos koukutti hänet mukaansa. Katastrofista toiseen kulkeminen ei ole saanut häntä turhautumaan. Hän keskittää energiansa aina siihen, mitä pystytään tekemään eikä siihen, mihin ei voida vaikuttaa. Joulun hän viettää rauhassa perheensä kanssa Valkeakosken kodissaan, mikäli mikään katastrofi ei vie häntä juuri silloin avustusoperaatioon.

Kalle Löövi, 65, on työskennellyt Punaisella Ristillä kaikilla tasoilla: erilaisissa päällikkötehtävissä kotimassa sekä Genevessä kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun operaatiopäällikkönä. Löövi on kehittänyt kadonneiden etsintäpalvelua, minikokoon meneviä kenttäsairaaloita ja katastrofiavun valmiusjärjestelmiä. Kaikkein tärkeimmäksi hän kuitenkin itse arvostaa vapaaehtoistyönsä ennen varsinaisen uransa alkamista. SPR kun nojaa toimintansa juuri vapaaehtoistyöhön.

- Se on perusta kaikelle myöhemmälle työlleni, että olen tehnyt töitä niin monien suomalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. He ovat ammattilaisia omalla alallaan, aivan huipputyyppejä. Heiltä olen oppinut asioita, joita olen voinut maailmalla hyödyntää. Kansainvälisissä tehtävissä vaikkapa Afganistanissa, Irakissa tai Tunisiassa on ihan eri juttu kun sikäläiset vapaaehtoistyöntekijät samaistuvat minuun ja meihin, ja ymmärtävät, että olen tehnyt samaa hommaa kuin he. Puhumme samaa ”punaistaristiä” kaikkialla maailmassa. Vapaaehtoistyöntekijöiden kautta olen saanut ymmärrystä, miten vieraassa kulttuurissa jokin operaatio kannattaisi toteuttaa, Kalle Löövi kiittelee.

Yhdessä tekeminen on se, mikä Kalle Lööviä on kaikki nämä vuodet innostanut Punaisen ristin toiminnassa. - Pidän kaikesta, mikä on kivaa. Ja yhdessä tekeminen on kivaa. ”Porukalla mennään ja yhdessä tehdään” kuten poikani sanoo.

Kalle Löövi on työnsä puolesta joutunut näkemään ihmisten äärimmäistä kärsimystä sodan keskellä, pakolaisleireillä ja maanjäristysalueilla. Isonkaan katastrofin edessä hän ei kuitenkaan koskaan lamaannu eikä kyynisty.

- Ajattelen niin, että teen sen, minkä pystyn. En pysty välttämättä estämään katastrofien syntymistä, mutta pystyn auttamaan ihmisiä. Enkä pysty välttämättä auttamaan kaikkia, mutta autan niitä, joita pystyn. Ja loppujen lopuksi auttamistyössä on kysymys aina yksittäisten ihmisten kohtaamisista. Sain tästä muistutuksen Armenian maanjäristysalueella joulukuussa 1988, kun kävin päivittäin tapaamassa melkein 4-vuotiasta tyttöä sairaalassa tämän isän pyynnöstä. Tyttö oli menettänyt järistyksessä äitinsä ja jalkansa. Hän ilahtui vierailuistani ja alkoi opettaa minua laulamaan armenialaista lastenlaulua. Nena-tyttöä en unohda koskaan.

- Maailmassa on 195 itsenäistä valtiota ja meillä on 190 jäsenorganisaatiota eli toimimme lähes kaikkialla. Meillä on parikymmentä miljoonaa vapaaehtoistyöntekijää, mutta loppupelissä on tärkeintä, että meillä on se yksi yksittäinen ihminen, joka mahtuu pieneenkin koloon ja pystyy siellä auttamaan – ja se on se Punaisen Ristin voima.

Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

Lähetykset

  • la 23.12.2017 8.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Tampereen taidemuseon ja vasta perustetun Muumimuseon johtaja Taina Myllyharjua on kiinnostanut kuvataide ihan pienestä pitäen. Lapsuudessaan Raumalla hän piirsi paljon yhdessä Tiina-siskonsa kanssa sekä kävi maamme ensimmäistä kuvataidekoulua. "Sain historiasta ja kuvaamataidosta kympin koulussa, joten ehkä nämä olivat enteitä siitä, että tarvitsen kumpaakin elämässäni."

    Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Suomen "viralliseksi Muumimammaksi" hän ei olisi kuvitellut tulevansa. Hän piti kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen suuri Star Trekin fani. Lapsuuteen liittyi vahva nallekarhujen keräilyvaihe ja hän omistaa edelleen siskonsa kanssa suuren kokoelman nallepehmoleluja.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Professori, kuvataiteilija, graafikko, animaatioelokuvataiteilija ja kirjailija Riitta Nelimarkka tunnetaan huikeasta, värikylläisestä ja materiaaleja kokeilevasta taiteestaan. Hänen yhdessä miehensä Jaakko Seeckin kanssa työstämä Seitsemän veljestä (1979) oli ensimmäinen pitkä, kotimainen animaatioelokuva. Siitä valmistui 2011 ranskankielinen versio, jota on esitetty elokuvafestivaaleilla eri maissa. Suomen juhlavuotena 2017 valmistui Riitta Nelimarkan isoisästä Eero Nelimarkasta työstämä dokumenttielokuva.

    Riitta Nelimarkan taiteessa toistuvat, sympaattiset otukset ovat muunnelmia hahmosta nimeltä Elise, joka on vapaa, kokeileva, ihmettelevä ja kyseenalaistava eli hänen alter egonsa. Nosce te ipsum (tunne itsesi) on Riitta Nelimarkan keskeisiä tunnuslauseita. Kansainvälisesti tunnettu kuvataiteilija kertoo elämästään keskeisten valokuvien kautta Helsingin Marjaniemessä, värejä räiskyvässä ateljeekodissaan meren rannalla.

    Ohjelman on toimittanut Sini Sovijärvi.

  • Nuotio on yksi hienoimmista lämmönlähteistä. Sillä voi kypsentää hiilloksella, siinä voi loimuttaa, käristää tai valmistaa ruokaa astiassa. Tuli on lähentävä elementti. Se on vähän kuin keittiö, jossa on aina hauskimmat jutut, nauraa keittiömestari Markus Maulavirta, joka 50-vuotiaana irtisanoutui ravintolatyöstä ja lähti Lappiin eräoppaaksi.

    Markus Maulavirta intohimo puhtaisiin raaka-aineisiin syttyi nuorena kokkina, kun hän työskenteli Michelin-tähdenkin saaneessa ravintola Georgessa. Lähiruuan puolestapuhujana hän iloitsee suomalaisesta ruuasta, joka on hieno valttikortti maailmalla. Suomalaisessa ruokakulttuurissa on menty askel eteenpäin, sillä aistit on päästetty valloilleen ja nautiskelu sallitaan, iloitsee Maulavirta. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi on tehnyt koko työuransa Punaisessa Ristissä. Tie avustusjärjestöön vei nuorena sattumalta, mutta sille tielle hän jäi. Yhdessä tekemisen aatos koukutti hänet mukaansa. Katastrofista toiseen kulkeminen ei ole saanut häntä turhautumaan. Hän keskittää energiansa aina siihen, mitä pystytään tekemään eikä siihen, mihin ei voida vaikuttaa. Joulun hän viettää rauhassa perheensä kanssa Valkeakosken kodissaan, mikäli mikään katastrofi ei vie häntä juuri silloin avustusoperaatioon. Kalle Löövin tapasi Sari Valto.

  • Turun vanhan keskusta ja Turun tuomiokirkon seudun joenvarsi ovat olleet arkkitehti Benito Casagranden elämässä monella tapaa merkityksellisiä. Pikkupoikana joenranta tarkoitti paikkaa, missä hän leikki ystävänsä Keijo Ketosen kanssa. Valmistuessaan kiitettävillä arvosanoilla arkkitehdiksi Benito Casagrande ihastui vanhaan suurtoriin ja historialliseen jokimiljööseen ja teki siitä diplomityönsä. Monet diplomityössä ehdotetut ajatukset ovat 40 vuoden jälkeen käyneet toteen. Yksi hänen näkyvimmistä töistään on Turun Hansakorttelin kauppakeskuksen suunnittelu.

    Benito Casagranden merkityksellisemmät elämänvaiheet kulminoituvat joen rannassa olevaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennukseen, jonka turkulaiset tuntevat Ingmanin talona. Benito Casagranden isoisä Antonio Casagranden piti samaisessa talossa 1900-luvun alussa piskuista lelukauppaa. Casagranden ansiosta rakennus kunnostettiin museoviraston valvonnassa ja nykyään talo tunnetaan Casagranden talona. Ikkuna ikkunalta ja metri metriltä Benito Casagrande hankki talon omistukseensa ja sinne rakennettiin hänen toivomuksestaan katolinen kappeli. Hän toivoo tulevansa puolisonsa kanssa myös haudatuksi sinne.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Sota-aikana lasten elämässä oli vähän leikkiä, sillä arki oli täynnä töitä ja huolia. Lähes 80 vuotta sitten evakkomatkalle lähtenyt Kaarina Peltola on entinen lotta ja aina avulias sotaveteraani. Talvisodan alkaaessa vain 13-vuotias Kaarina Peltola osallistui monenlaisiin töihin pikkulottana sekä talvi- että jatkosodan aikana. Mieluisimpia töitä hänestä oli leipominen. Hänen tuli myös ommella lumipukuja, viljellä hyötykasveja, auttaa kotiaskareissa ja huolehtia pienemmistä sisaruksistaan. Ohjelman on toimittanut rita Trötschkes.

  • Hyppäys solistin tehtävästä oopperan johtoon oli Lilli Paasikivelle mahdollisuus, johon piti tarttua heti, vaikka laulajan uralla oli ja on vielä paljon tarjolla. Laulamista hän ei kiireenkään keskellä ole jättänyt vaan esiintyy syksyn aikana isoissa tehtävissä mm. Yhdysvalloissa ja Japanissa.

    Suomen kansallisooppera on mullistusten keskellä kun sekä pääjohtaja, että baletin johtaja vaihtuvat. Siihen liittyy hänen ajatuksissaan sekä haikeutta, että kiehtovia mahdollisuuksia.

    Hallintotyöt eivät Lilli Paasikiveä ahdista. Haasteet on tehty voitettaviksi. Jos rahat ovat tiukassa, pitää toiminta sopeuttaa sen mukaan. Lilli korostaa, että hän on diplomi-insinöörin tytär ja arvostaa tehokkaita ratkaisuja. Hänen ihanteensa on myös renessanssi-ihminen, jolta löytyy monenlaista osaamista.

    Ohjelman Lilli Paasikiven kuudesta kuvasta on toimittanut Ari Meriläinen.

  • Kulttuurin monitoimimies, espoolainen Ilkka Aaltonen tunnetaan parhaiten teekkarilauluperinteen ylläpitäjänä ja uudistajana. Diplomi-insinööritaustainen Aaltonen on säveltänyt ja/tai sanoittanut satoja kappaleita ja julkaissut kymmeniä nuottivihkoja. Aaltonen on myös Hummeripojat- laulukvintetin perustajana. Häntä ovat työllistäneet lisäksi kuunnelmien ja näytelmien käsikirjoittaminen, sarjakuvapiirtäminen, graafisen alan työt. Ilkka Aaltosen elämän kuuden kuvan äärellä on toimittaja Esa Viherä.

  • Kirjailija Niina Hakalahtea kiinnostavat hallitsemattomuuden ja erillisyyden teemat. Molempia hän on käsitellyt kirjoissaan, joille tyypillistä on hersyvä huumori. Palkittu lastenkirja kertoo Tuukka-Omarin elämästä, josta hän on kirjoittanut peräti neljä romaania. Niinan lastenkirjoissa mukana on piirteitä myös omista pojista.Kirjailijan omassa kahden kulttuurin kodissa puhutaan suomea ja arabiaa, sillä aviomies Muhannad on syyrialainen. Kulttuurien kohtaamisen Niina kokee hedelmälliseksi kirjailijan työn kannalta, sillä Muhannad toimii Niinalle ikään kuin haamukirjoittajana: arvioi tarinoita ja ehdottaa juonen käänteitä. Hän myöntää, että läheiset ihmiset joutuvat usein saaliiksi kun kirjailijan henkinen metallinetsin tekee työtään. Tärkeä teemä hänelle on ystävyys, josta hän on kirjoittanut eräänlaisen parisuhdekirjan.

    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Tanssija, koreografi ja laulaja Jorma Uotinen ei ole 67-vuotiaana jäänyt eläkkeelle, vaan tekee yhä paljon tanssin parissa töitä ja esiintyy lisäksi laulajana. Hän ei haikaile nuoruutta eikä murehdi tulevaisuutta, vaan elää vahvasti tässä päivässä. Kuusi kuvaa –ohjelmassa hän käy nyt toimittaja Sari Valton kanssa läpi itselleen tärkeitä valokuvia elämänsä varrelta.

  • Kirjailija Katriina Järvinen on elämänsä aikana joutunut etsimään itseään tavanomaista enemmän. Lapsuusperheen tiukka uskonnollisuus oli rikkonut hänen minuutensa ja identiteettiä piti alkaa rakentaa nuorena aikuisena alusta. Itsensä etsimisestä on merkkinä Katriinan hankkima monipuolinen pätevyys: Hän on paitsi kirjailija myös psykoterapeutti, kulttuuriantropologi, sosiaalipsykologi ja kouluttaja. Katriina Järvinen tuli isomman yleisön tietoisuuteen vuonna 2007 julkaistuaan yhdessä historian professori Laura Kolben kanssa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa –kirjan. Ohjelman on toimittnut Sari Valto.

  • Koko kansan viherpeukalo Aarno Kasvi on omistanut koko elämänsä puutarhoille. Hän on tehnyt lukemattomia hauskoja radio- ja televisio-ohjelmia puutarha-asioista, kirjoittanut kirjoja sekä opastanut puutarhavieraita Suomessa ja ulkomailla Elämäntyönsä hän on tehnyt kahdessa kasvitieteellisessä puutarhassa, joista toinen on Turun Ruissalossa ja toinen Ruotsin Uppsalassa. Puutarhaneuvos, emeritus ylipuutarhuri Aarno Kasvin unelma on ostaa iso maalaistalo puutarhoineen, josta hän tekisi nähtävyyden. Toimittaja on Rita Trötschkes.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä