Ykkösaamun kolumni

Roope Mokka: Luovan luokan lupaus petti, kaupunkien taloudellinen malli on rikki.

  • 5 min
  • toistaiseksi

Vielä 90-luvulla kaupunkeja johdettiin kuin teollisia tuotantolaitoksia. Infrastruktuurin piti

vastata karkeasti ihmisten tarpeisiin. Tarvitaan kaikille kaupunkilaisille asuntoja,

työpaikkoja ja palveluita. Isolla kynällä ja sen kummemmin yksilöitä miettimättä. Tällä

aikakaudella kaupunkien kehittäminen tarkoitti sitä, että betonidemarit suunnittelivat

liikenteen runkolinjoja ja uusia asuinalueita, massojen asuttamiseen ja liikuttamiseen.

Viisitoista vuotta sitten tapahtui jotain käänteentekevää. New Jerseystä kotoisin oleva

kaupunkitutkija Richard Florida uskoi löytäneensä ohituskaistan tulevaisuuteen. Hän väitti,

että kaupunkien hyvinvoinnin määrää tietty uudenlainen yhteiskuntaluokka. Tämä

uskomus muutti kaikki suuret kaupungit.

Florida nimittäin väitti, että " luova luokka" - eli yrittäjät, taiteilijat, muotoilijat, teknologia-

työntekijät ja muut tietotyöläiset - saa aikaan talouskasvua siellä missä asuu. Heidän

suvaitsevaisuutensa, joustavuutensa ja epämuodollisuutensa ikään kuin liuottaa

kaupunkien teollisen tuotannon jäykät rakenteet ja korvaa työpaikoilla ja lähiympäristöillä,

jotka houkuttelivat enemmän nuoria osaajia.

Ja katso: kohta kansainväliset investoinnit ja yritykset säntäävät luovan luokan perässä.

Tämä oli merkittävä muutos. Ennen luultiin, että ihmiset seuraavat työpaikkoja ja pääomia,

nyt kaikki oli toisin: ensin tulevat ihmiset, joita seuraavat työpaikat.

Maineensa huipulla Florida teki niin sanotun gay-indeksin. Sen mukaan alueen

"homoseksuaalitiheys" selittää suoraan sen taloudellista kasvua. Niinpä tietyn

ihmisryhmän - luovan luokan - suosiminen ei ole epäreilua. Luova luokka ei tullessaan

ainoastaan kasvata taloutta vaan se muuttaa koko kaupungin kulttuuria ja sen asukkaiden

arvoja avoimemmiksi. Kaupunkeja pyörittää teknologia, suvaitsevaisuus ja korkea

osaaminen.

Kaupunkien kehittämisen valtasi uusi ortodoksia. Kaupunkien tehtävänä ei ollutkaan enää

tuottaa palveluita asukkailleen, vaan houkutella luovaa luokkaa.

Ja kaupungit todellakin muuttuivat. Lähes täydellisesti Richard Floridan teorian mukaisesti.

Nykyään on erittäin vaikeaa löytää kaupunkia, jossa ei olisi startup-keskittymää,

yhteistyöskentelytilaa, artistien omistamia gallerioita, ykköstason kulttuuri-rakennusta,

kansainvälistä festivaalia sekä alkuviinibaaria usein vielä satojen metrien päässä

toisistaan. Juuri näillä alueilla kansainväliset osaajat haluavat asua.

Tämä kaikki on tavallaan totta, mutta vain toinen puoli tarinasta. Se unohtaa luovan tuhon.

Luova luokka on myös tuhoava luokka.

Luova luokka tekee kaupungista haavoittuvaisen. Sen kehittämät teknologiat tuhoavat

nopeammin ei-rutiininomaisia töitä kun luovat niitä. Niinpä erikoistuminen ei toimi

kaupungin taloudellisena strategiana automaation aikana. Se asettaa seudun

haavoittuvaiseksi automatisoinnille.~

Luovan luokka tuhoaa myös asuntomarkkinat. Hyvätuloisen ja rikkaan luovan luokan

suosiminen on johtanut siihen, että entisillä keskiluokalla ei ole varaa asua kaupunkien

 

keskustoissa. Niinpä kohtuuhintainen asuminen on nyt kaikkien "floridalaisten" luovien

kaupunkien strategioissa. Tämä onkin kaupunkien kilpailukyvyn uusi paradoksi: Ollakseen

kilpailukykyinen, kaupungista tulee liian kallis asua keskiluokalle.

Luova luokka on tuhonnut myös uskon kasvuunsa. Ei meistä kaikista tullutkaan

suvaitsevia tietotyöläisiä. Nyt suomalaisissa kaupungeissa kasvaa lähinnä rakentaminen,

finanssi- ja julkinen sektori. Eli odotukset tulevaisuuden kasvusta kasvavat ja kasvattavat

taloutta.

Richard Florida onkin myöntänyt, että ei mitään luovaa luokkaa olekaan. Tarkemmin

aineistoaan tarkasteltuaan hän myöntää, että luovan luokan nuoret olivatkin vain rikkaiden

ja hyvinkoulutettujen perheiden lapsia, joilla on globaalit työmarkkinat. Luovan luokan

strategia onkin tehnyt rikkaista entistä rikkaampia.

Helsinki on kenties maailman paras esimerkki luovan luokan strategian onnistuneesta

toimeenpanosta. Vielä 90-luvulla se oli harmaa ja tylsä kaupunki, josta matkustettiin

Tukholmaan, Berliiniin, Lontooseen tai avautuvaan itäblokkiin rosojen ja toleranssin

perässä. Sitten teollisuuden taakseen jättämät punatiilirakennukset valtasi luova luokka.

Nyt Helsingissä on maailman parhaimmistoon kuuluva yöelämä, startup-

teknologiakulttuuri, ravintolatarjonta, paahtimoskene. Myös olutharrastaja pärjää täällä

hyvin. Huippuosaamista löytyy kaikilta aloilta. Suvaitsevaisuutta ei tarvitse etsiä. Tänään

kaupunkimme tapahtumiin matkustetaan ympäri maailmaa roson ja toleranssin perässä.

Samaan aikaan arviolta lähes puolet kaupunkimme työpaikoista uusiutuu seuraavan

1020 vuoden aikana. Luovan luokan tuoma työpaikkojen kasvu ei ole merkittävää, jopa

päinvastoin, se on automaation ansiosta jopa negatiivista. Asumisen hinta

pääkaupunkiseudulla on taas yhtä kova kuin sen ravintolatarjonta.

Olemme siis uuden kaupunkitaloudellisen ortodoksian syntymisen edessä. Se ei enää voi

perustua erikoistuneeseen ja korkea-arvoiseen työhön, vaan sen pitää kohdistua kaikkiin

kaupunkilaisiin. Ei vain tiettyyn luokkaan. Uuden kaupunkitalouden lähtökohtana pitää olla

koko inhimillisen pääoman reilu ja fiksu käyttöönotto, ei vain erikoistuneiden ja hyvin

tienaavien työntekijöiden verottaminen, jotta saadaan syrjäytynyt enemmistö hoidettua.

Luova luokka. Olit liian hyvä ollaksesi totta.

 

Roope Mokka: Luovan luokan lupaus petti, kaupunkien taloudellinen malli on rikki. 8.11.2017 Ykkösaamun kolumni.

 

Lähetykset

  • ke 8.11.2017 8.50 • Yle Areena

Jaksot

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä