Koe uusi yle.fi
Ykkösaamun kolumni

Jussi Viitala: Turkimusoja on luonnon ja ihmisen suhde pienoiskoossa

  • 5 min
  • toistaiseksi

Luonnonsuojelu koostuu usein pienistä teoista pienten kohteiden hyväksi. Monista sellaisista yhdessä rakentuu kuitenkin maailmanlaajuinen rintama yhä ahtaammalle joutuvan luonnon, eliöiden ja niiden elinympäristöjen puolustamiseksi.

Muutama vuosi sitten Hämeenkyrössä herättiin luonnonsuojeluinnostukseen, kun taajaman keskustan läpi virtaavasta 4,5 km mittaisesta purosta löydettiin uhanalaisia jokihelmisimpukoita eli raakkuja. Vajaan kilometrin matkalla elää noin 1 800 raakkua.

Hyvässä raakkujoessa tuo määrä mahtuu muutamalle neliömetrille. Joen yläjuoksu on pilaantunut, koska liian korkealla oleva tierumpu on padonnut sen seisovan veden altaaksi. Nykyisin varttuneessa keski-iässä olevat ihmiset kertoivat, että siellä heidän lapsuudessaan oli niin paljon simpukoita, ettei kahlatessa tiennyt, mihin olisi jalkansa laittanut.

Turkimusojassa on tierummun lisäksi muitakin taimenen nousuesteitä. Taimen on raakun lisääntymiselle välttämätön, sillä se on raakun toukkien isäntäeläin. Toukat glokidiot - elävät ensimmäisen vuotensa taimenen poikasen kiduslehtiin kiinnittyneenä. Sen jälkeen ne pudottautuvat joen pohjalle ja kaivautuvat syvälle pohjan soraan. Muutaman vuoden päästä ne nousevat ylös ja aloittavat elämänsä ravintoa vedestä suodattaen. Niiden hengitys ja hylkysifonit ovat silloin pohjan yläpuolella. Jos soran päälle ja sisään kertyy lietettä, toukat tukehtuvat ennen aikuistumistaan tai eivät pääse ollenkaan kaivautumaan soraan.

Yli kolme kilometriä puron alajuoksusta on jo rakennetuilta tonteilta valuvien hulevesien tähden liettynyt nuorille simpukoille elinkelvottomaksi. Sähkökalastuksessa purosta löytyi lähes kolmekymmentä taimenen poikasta ja jokaisella oli kiduksissaan glokidioita eli raakun toukkia. Huono uutinen oli, että kaikki pyydetyt taimenet olivat sisaruksia. Se tarkoittaa, että vain yksi naarastaimen oli onnistunut purossa kutemaan.

Näyttää siltä, että Turkimusojan raakun ja taimenen pelastamiseen herättiin aivan viime tipassa eikä vielä ole ollenkaan kirkossa kuulutettu, miten pelastustoimessa onnistutaan.

No, mitä väliä on yhden puropahasen raakuilla ja tammukoilla, vaikka Turkimusojassa onkin eteläisen Suomen ainoa vaikkakin pieni lisääntyvä raakkukanta? Mikä merkitysylipäätään on yhdellä lajilla? Merkitys on se, että sama toistuu eri mittakaavoissa sekä Suomessa että kaikkialla maapallolla.

Käymme hyvin monella rintamalla viivytystaistelua kuudetta massasukupuuttoa vastaan ja siinä taistelussa jokainen laji on tärkeä. Siinä on viime kädessä kysymys myös ihmisen omasta hyvinvoinnista.

Suomen noin neljäkymmentä rannikkojokea ovat turkimusojia paljon suuremmassa mittakaavassa. Ne ovat olleet joko meritaimenen tai merilohen tai molempien kutujokia ja monissa on ollut myös raakkuja. Lohijokia on enää kolme, Torniojoki, Simojoki ja Teno, ja niitä uhkaa villilohen kalastus merellä.

Etelä-Suomen pieniä puroja on onnistuttu vapaaehtoisvoimin ja ELY-keskusten tuella kunnostamaan äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen kutujoiksi ja taimen on palannut jopa lähes Helsingin keskustaan. Sama voitaisiin tehdä useimmille rannikkojoille. Se edellyttäisi kunnollisten kalateiden rakentamista voimaloiden ohi. Muutamia hyvin toimivia kalateitä onkin jo rakennettu, koskia ennallistettu ja kutusorakoita rakennettu.

Voimayhtiöiden vastahangan takia kalateiden rakentaminen kaikkiin voimaloihin luultavasti edellyttäisi lainsäädäntöä, jossa jokaiselle yksittäiselle padolle asetettaisiin niin suuri uhkasakko, että niiden ohi joko rakennettaisiin kunnollinen molempiin suuntiin toimiva kalatie tai padot jouduttaisiin purkamaan.

Lukumääräisesti suurin osa jokien voimaloista on pieniä tippavoimaloita, joiden taloudellinen hyöty on haittoja pienempi. Kalateiden rakentaminen, pienten voimaloiden purkaminen ja kutusorakoiden kunnostaminen olisi vaelluskalojen pelastamisen kannalta välttämätöntä, sillä ei meritaimentakaan voi pitää vielä pelastettuna.

Vaelluskalojen palauttamisella luotaisiin kalastusmatkailun kautta myös kipeästi kaivattuja maaseudun työpaikkoja. Niiden ansiosta joesta kalastetun kalan arvo on vähintään kymmenkertainen merestä kalastettuun verrattuna. Oma lukunsa ovat Saimaan järvilohi ja nieriä, joiden uhkana on myös holtiton verkkokalastus.

Kun puolustamme pikkuista Turkimusojaa ja sen muutamaa raakkua ja taimenta, suojelemme pientä luontohelmeä. Suuressa mittakaavassa raakun ja vaelluskalojen kohtalo taas mittaa taas sitä, onko Suomi vielä sivistysvaltio.

 

 

 

Lähetykset

  • ma 13.11.2017 8.10 • Yle Areena

Jaksot

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä