Ykkösaamun kolumni

Jari Ehrnrooth: Valtaako kommunistisen kapitalismin lohikäärme lännen?

  • 5 min
  • toistaiseksi

Painolevy helähtää kuin kahle. Nousen kyykystä tempauksen loppuasenoon, tuijotan valkoista lakanaa ja luen Yksi maailma, yksi unelma! Pekingin olympialaisten virallinen tunnus on koristanut voimailusalin tiiliseinää kohta kymmenen vuotta. Toistuvat tyhjyyden hetket rautojen alla ovat kaivertaneet mieleeni vastakysymyksen: Kenen maailma, mikä unelma?

Pahaenteisen vastauksen antoi taannoin elokuvanäyttelijä Richard Gere, joka on vastustanut Tiibetin miehitystä ja kertoo siksi jääneensä vaille rooleja Hollywood-tuotannoissa, joita Kiina rahoittaa.

Klassisen liberalismin mukaan elinkeinovapaus ei voi toimia kansojen parhaaksi ilman sanan vapautta ja muita kansalaisoikeuksia. Nyt voittoisat eurooppalaiset yritysjohtajat kuitenkin sanovat, että Kiinassa taloutta voidaan kehittää esteettömästi, koska kaikki katsovat samaan suuntaan.

Tästä ilmiselvästä ja tosiasiallisesta ristiriidasta voidaan päätellä maailmanhistorian kolmannen vuosituhannen tärkein kysymys. Johtaako markkinatalouden kehitys Kiinassa liberaaliin demokratiaan, vai johtaako kommunistisen Kiinan taloudellinen maailmanvalta myös lännessä vapaan ja avoimen yhteiskunnan taantumiseen?

Sivilisaatiohistorialliselta kannalta kommunistisen kapitalismin ihme (sen ei pitänyt olla mahdollista) perustuu konfutselaiseen traditioon, jossa yksilön tehtävänä on palvella järjestelmää. Ylempien kunnioitus, viralliset hyveet ja standardit antavat mallin jonka mukaan hyvää kiinalaista elämää rakennetaan.

Juutalais-kristillisessä lännessähän ihminen tulee ensin ja valtio on kehittynyt suojaamaan yksilöä, joka kaikkein pyhimmin omistaa itsensä, elämänsä ja vapautensa. Siksi kollektivistinen kommunismi ei voinut onnistua Euroopassa, Venäjälläkään. Marxin piti matkustaa Kiinaan ja syntyä Maoksi.

Kommunistisen puolueen johdolla toteutettava talousohjelma kantaa nimeä Yksi vyö, yksi tie. Investointien, talousavun ja infrastruktuurihankkeiden keinoin suurvallan talous kytketään yhä tiiviimmin Euraasian ja Afrikan maiden talouksiin. Myös Suomi kuuluu hankkeen piiriin.

Välimeren keskeinen satama Pireus Ateenan edustalla on jo siirtynyt kiinalaisomistukseen. Jos Jäämerelle suunniteltu satamahanke ja Suomenlahden alikulkutunneli Tallinnaan toteutuvat, sylkee kaksipäinen lohikäärme ensi vuosikymmenellä kiinalaisia tavarakontteja etelästä ja pohjoisesta Euroopan markkinoille.

Näin Suomi saa rahtaajan paikan kommunistisen kapitalismin muurahaispesässä ja kulttuurityön silkkihansikkaat silottelevat vaikutelmaa viehkeäksi. Helsingin yliopistoon on perustettu Konfutse-instituutti, Pandat sulattavat sydämiä Ähtärissä ja Finnkino näyttää elokuvia kiinalaisomistuksessa.

Viisaat imperialistit  kuten roomalaiset  ovat arvostaneet rauhaa ja antaneet alusmaiden säilyttää ihanteensa, uskonsa ja tapansa, samalla kun ovat ottaneet kansojen varallisuudesta ja osaamisesta kaiken hyödyn irti. Mutta universalisminsa vuoksi länsimainen yksilön vapaus, perusoikeudet ja ihmisoikeudet, on vaikea arvojärjestelmä nieltäväksi jopa kiinalaiselle lohikäärmeelle.

Henkilöpalvonnan kohteeksi diktaattorin asemaan noussut Kiinan kommunistisen puolueen puheenjohtaja Xi Jinping on kansallisen turvallisuuden säädöksillä ja ohjeilla käynnistänyt hyökkäyksen vapaamielisiä tuontiaatteita vastaan. Uhkatekijöiksi nimetään länsimainen demokraattinen ajattelu, monipuoluejärjestelmä, sanan vapaus, riippumaton oikeuslaitos, vapaat ammattiyhdistysliikkeet ja kansalaisjärjestöt.

Toisin kuin lännessä odotimme, kapitalismin hyökyaalto Kiinassa ei ole johtanut vapautumiseen, vaan päinvastoin kommunistisen hallinnon ote kansasta on tiukentunut. Internet on puolueen kontrollissa ja ilmiantojärjestelmät toimivat tehokkaasti sekä kotimaassa että ulkokiinalaisten parissa. Vähemmän kuin joka kymmenes kiinalainen omistaa passin ja ulkomaille päästetään lähinnä puolueelle uskollisia.

Suomessa tuli taannoin julkisuuteen turvallisuuskomitean kaikin puolin järkevä ja illuusioton uhkaluettelo venäläisestä vaaleihin vaikuttamisesta. Poliitikot kommentoivat sitä niin suomettuneesti, että se kävi farssista.

Turvallisuushan on nimenomaan sitä, että voimme säilyttää itsenäisen vapautemme, sanoa mitä ajattelemme ja kehittää yhteiskuntaa arvojemme mukaisesti. Tältä kannalta katsoen kehys laajenee sivilisaatioiden kamppailun tasolle.

Minusta länsimaisen arvojärjestelmän strategisten uhkien kärkeen tulisi  myös Suomessa - kirjata kommunistisen kapitalismin kasvava vaikutus ja Kiinan pehmeä valta.

Ainakin pitäisi olla suomettumatta tanssivan lohikäärmeen vyöttäessä maailmaa.

Jari Ehrnrooth: Valtaako kommunistisen kapitalismin lohikäärme lännen? Ykkösaamun kolumni 20.11.2017

Lähetykset

  • ma 20.11.2017 8.10 • Yle Areena

Jaksot

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä