Ääniversumi

Withering Sounds -An Archeology for Four Pianos

  • 46 min
  • ei kuunneltavissa

Withering Sounds - An Archeology for three Pianos
on Merzougan, Kölnissä asuvan Janko Hanushevskyn ja Eva Pöpplein, äänellinen tutkielma huoneista pianoineen ja Pianon muistista.

Lähetykset

  • ke 10.1.2018 22.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Äänimatka aurinkoiselle hiekkarannalle, sateen jälkeen.

    Kyseinen, Anders Wikstenin, teos on tehty osaksi, EBU:n "Lokaatio -podcast" projektia, johon on kerätty eri puolilla maailmaa äänitettyjä julkisia tiloja ja paikkoja, joista sitten on tehty teoksia joista voi nauttia kotisohvalla tai sitten Helsingin metrossa voikin kuunnella Tokion metroa tai puistossa istuessa Kroatian rannikkoa.

    Teos on binauraalinen, joten se on parhaimmillaan kuunneltaessa kuulokkeilla.

    Tuotanto: Radioteatteri, Soila Valkama

  • Jari-Pekka Kohon elektroakustinen matka vie kuulijan auditiiviselle talviuintiretkelle.
    Teoksessa kuultava kenttä-äänimateriaali ja haastattelut on poimittu talteen kevättalvella 2019 Itä-Helsingin rannoilta,
    keskeisenä sijaintina Marjaniemen uimarannan talviuintipaikka. Eri lokaatioissa tallennetun äänimateriaalin lisäksi teoksessa
    kuullaan sekä elektronisia että akustisia ääniä, jotka yhdessä muun äänimateriaalin kanssa muodostavat kokemuksellisen äänikudoksen.

    Teokseen haastatellut:
    Otto Ihalainen
    Riitta Lampela
    Emilia Lindbohm
    Rauli Suikkanen
    ja Liisa Teitti

    Äänisuunnittelu, käsikirjoitus ja ohjaus: Jari-Pekka Koho

    Tuotanto: Radioteatteri, Soila Valkama

  • Taina Riikosen äänitutkielma fetisismistä.

    Himon anatomia on äänitutkielma fetisismistä. Teos koostuu pääosin yhdestä äänityksestä, jossa kosketellaan lateksipukua. Äänitystä on hidastettu äärimmilleen, ja hidastusprosessin tuloksena lateksin nahkea ääni muuntuu suhinaksi, kuin etäiseksi tuuleksi. Materia(ali) muovautuu äänessä toiseksi.

    Fetisisti nauttii viipyilevästä kontaktista materiaaleihin, esineisiin ja asioihin. Hän kiihottuu hypistelystä, saumojen ja erojen tunnustelusta, rajalla häilymisestä. Päämäärä ei ole rajan ylittäminen, vaan rajan tunteminen yhä uudelleen. Fetisismin ydin on ratkaisemattomuudessa, kahden vaiheilla olemisen kuminauhamaisessa jatkumossa.

    Ratkaisemattomuuden viehätys on vetoa tuntemattomaan. Fetisisti haluaa tutkia esineitä ja materiaaleja siten, että niissä ei tunnu menneisyys eikä tulevaisuus vaan ainoastaan välähdyksenä häilähtävä tyhjä merkki, nyt-hetki. Jos tätä ohikiitävää nyt-hetkeä venyttää, altistaa itsensä fetisistisen odotuksen jännitteelle. Kyseistä fetisististä odotusta on Himon anatomia -teoksessa kuvattu äänessä (ja äänellä) hyvin konkreettisesti venyttämällä yksittäistä äänitiedostoa editointiohjelmalla kymmenestä minuutista kolmen tunnin mittaiseksi. Tuloksena on loputtomasti jatkuva, ratkaisematon ääni.

    Fetissin viehätys perustuu myös sen kykyyn luoda kokijan ja itsensä välille eräänlainen kolmas ulottuvuus. Tässä ulottuvuudessa oma arkinen persoona liudentuu fetissin kohtaamisessa syntyvään erityiseen ruumiillisuuteen, jossa itseä/toista/anonyymiä voi tunnustella etäältä ja jonkin läpi. Fetissin kanssa voi olla itselleen vieras. Kolmas ulottuvuus on kuin erillinen ja samalla hyvin läheinen materian himo.

    Se, miten erilaisten materiaalien tuntu ja ääni limittyvät toisiinsa on aina kiinnostanut minua. Kymmenisen vuotta sitten aloin tehdä äänityksiä, joissa hypistelin erilaisia materiaaleja kuten silkkiä, samettia, nahkaa, muovia ja lateksia. Suuntasin mikrofonin materiaaleihin ja kuuntelin luurit korvilla, miten materiaalin tuntu ja äänet kietoutuivat erottamattomasti toisiinsa. Havainto mullisti ajatuksiani kuuntelun epistemologiasta eli akustemologiasta, siitä miten kuuntelemalla voi tietää. Myös äänten moniaistisuus tuntui voimakkaana.

    Lateksi on materiaali, johon palaan yhä uudestaan. Se on kuin toinen iho, mutta silti eri. Se muuttaa itsen toiseksi. Lateksin kuminen tuoksu ja äänet sekoittuvat toisiinsa kuin sakea, pyörryttävä parfyymi.

    Himon anatomia esitettiin installaatioversiona Galleria Akusmatassa Helsingissä syyskuussa 2019. Installaatiossa oli esillä hajonneita lateksipukuja.

    Taina Riikonen on helsinkiläinen äänitaiteilija ja kulttuurisen äänentutkimuksen dosentti.
    Hänen ääni- ja kirjoitustöissään toistuvia teemoja ovat ruumillisuus, seksuaalisuus, hengitys, koneäänet ja erilaiset hiljaisuudet. Riikosen YLElle tekemä radiofoninen ääniteos Satuttava syleily sai ensimmäisen palkinnon Kroatiassa Prix Marulic -kilpailussa 2014. Tällä hetkellä Riikonen tutkii suomalaisten maaseutukylien hiljaisuuksia Koneen Säätiön rahoittamana post doc -tutkijana Tampereen yliopistossa.

  • Mikko H. Haapojan vuosina 2016 ja 2019 äänittämässä
    binauraalisessa kollaasissa kuunnellaan Manhattania
    ympäröivien vesien ja Atlantin aaltoja. Teoksessa liikutaan
    Rockawaystä Queensista Brooklynin Coney Islandin rannalle,
    sieltä Dumboon, Williamsburgiin ja Greenpointiin East Riverin
    äärelle ja lopulta Hudsonjoen rannalle.

    Mikko H. Haapoja (MuM) on äänitaiteilija, musiikin tuottaja ja
    multi-instrumentalisti Helsingistä. Haapoja yhdistää työssään
    vaikutteita niin suomalais-skandinaavisesta perinnemusiikista,
    indie popista kuin elektroakustisesta musiikistakin.
    Äänitaiteessaan Haapoja keskittyy usein luonto- ja
    kaupunkiäänimaisemien rajamaille. Sooloprojektissaan
    Unheard Landscapes Haapoja yhdistää elektronista
    jouhikonsoittoa kenttä-äänityksiin eri puolilta maailmaa. Läpi
    2010-luvun Haapoja on taltioinut Helsingin äänikuvaa
    projektissaan Helsingin reitit – äänimaisemasävellyksiä,
    mediataideinstallaatioita ja monitaiteisia esityksiä luoden.
    Haapojan media- ja äänitaideteoksia on esitetty useissa
    gallerioissa ja kaupunkitilassa Helsingissä ja muun muassa
    New Yorkissa sekä Helsingin metroverkostossa, Musiikkitalolla
    ja kaupunginmuseolla. Haapojan ja Ilja 'illmari' Lehtisen folkräpkollektiivi
    on julkaissut kaksi albumia. Monivaikutteista
    taidepoppia esittävälle GEAlle Haapoja on tuottanut niin ikään
    kaksi albumia; kaksikon ensisingle Followers soi osana Emmypalkitun
    ohjaajan Michele Josuen Netflix-sarjaa Happy Jail.

    Kyseinen teos on tehty osaksi, EBU:n "Lokaatio -podcast" projektia, johon on kerätty eri puolilla maailmaa äänitettyjä julkisia tiloja ja paikkoja, joista sitten on tehty teoksia joista voi nauttia kotisohvalla tai sitten Helsingin metrossa voikin kuunnella Tokion metroa tai puistossa istuessa Kroatian rannikkoa.

    Teos on binauraalinen, joten se on parhaimmillaan kuunneltaessa kuulokkeilla.

  • Valtameri. Aallot ja vedenalaiset äänet. Kroatiassa.

    Teos perustuu Petri Kuljuntaustan äänityksiin Splitin rannikolta.
    Alussa 2.5 minuuttia meren aaltoja, sitä seuraa 2.5 minuuttia vedenalaista äänimaisemaa ja lopussa palataan takaisin pinnan yläpuolelle ja meren aaltoihin 2.5 minuutin ajaksi. Hiljaisuus veden pinnan alla yllättää. Tässä äänityksessä pinnan alla on kuitenkin enemmän tapahtumia sillä äänityksessä kuuluu pinnanalaisten merivirtauksien ääniä. Myös vieressä olevat veneet tuottavat silloin tällöin natisevia ääniä. Pieniä kaloja oli aivan hydrofonin (vesimikrofonin) vieressä koko äänityksen ajan mutta arvattavaksi jää minkälaisia ääniä nämä tuottivat äänitykseen. Äänitys antaa viitteitä siitä kuinka erilainen ympäristö on rannalla ja pinnan alla. Vain muutaman metrin päässä pinnan alla on monenlaisia mereneläviä. Mutta niin rannallakin kun ryhtyy tarkkailemaan. Huomasin todella pienten taskurapujen kisailun rantakivillä. Kun olin lähellä äänittämässä ne menivät nopeasti piiloon, kun menin hieman kauemmaksi ne kipittivät heti takaisin kivelle. Pienimmän vauvaravun kilven halkaisija oli vain 1-1,5 cm.

    Kyseinen teos on tehty osaksi, EBU:n "Lokaatio -podcast" projektia, johon on kerätty eri puolilla maailmaa äänitettyjä julkisia tiloja ja paikkoja, joista sitten on tehty teoksia joista voi nauttia kotisohvalla tai sitten Helsingin metrossa voikin kuunnella Tokion metroa tai puistossa istuessa Kroatian rannikkoa.

    Teos on binauraalinen, joten se on parhaimmillaan kuunneltaessa kuulokkeilla.

  • Miltä kuulostaa paikassa, johon jäätikkö poikii vuosittain 20 miljardia tonnia jäätä? Mitä lapset leikkivät Grönlannissa? Grönlanti sulaa on Katri Henrikssonin ja Pentti Männikön toteuttama sanaton ääniteos. Se kertoo ilmastonmuutoksen muovaamasta luonnosta ja ihmisistä, jotka elävät elämäänsä tuossa kummallisessa paikassa. Autenttisista äänistä syntyy rytminen ja musiikillinen kudelma. Kuva: Björn Krause

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä