Ääniversumi

Withering Sounds - An Archeology for Four Pianos

  • 46 min
  • ei kuunneltavissa

Withering Sounds - An Archeology for three Pianos
on Merzougan, Kölnissä asuvan Janko Hanushevskyn ja Eva Pöpplein, äänellinen tutkielma huoneista pianoineen ja Pianon muistista.

Piano ei vaeltele. Usein se saa seistä vuosikymmeniä samassa huoneessa todistamassa suvun elämää sukupolvesta toiseen, hiljaisena (tai ei). Vuorovaikutuksessa huone-ilmasto ja sen omistajien soittotavat muuttavat sitä hitaasti vuosikymmenten saatossa. Se on kuin aikamatkaaja, jota aika ja ympäristö muokkaavat. Äänitaiteilija Eva Poepplein ja Janko Hanushevsky äänittivät kolmea vanhaa pianoa, joita aika ja tila olivat virittäneet kauniisti, huoneissa joita ne olivat hallinneet kauan. Hei eivät ole pianisteja ja päättivät käyttää pianoja ääni-generaattoreina. He taustoittivat ääniteostaan haastattelemalla pianojen nykyisiä omistajia pianojen historiasta ja äänittivät niiden ympäristölle tärkeitä ja leimallisia ääniä.
Pianojen ympärillä kehivät tarinat innoittivat heitä luomaan kolmijaksoiseen sävellykseen, jotka kukin on omistettu yhdelle kolmesta pianosta.
1.jakso “Svendborg”. 1950 – luvun piano jonka pariskunta löysi Brechtin talosta Tanskasta. Talosta jossa Bertold Brecht oleskeli natseilta piilossa. Sävellys heijastelee sodan ajan epävakautta herkkää tasapainoa rauhallisten hetkien ja nurkan takana vaanivan vaaran välillä.
2. jakso “Holte”. Vanhan maalaistalon Romupiano, köyhällä maaseudulla, Saksassa. Suurimman osan vuotta talo on kylmä ja tyhjillään. Elämä oli ennen ollut ankaraa, tiukasti luonnon ja rankan työn muokkaamaa.
3. jakso “Wien, Düsseldorf”. Vanha taffelipiano joka kerran kuului, Eduard Hanslickille, kuuluisalle itävaltalaiselle musiikkikriitikolle ja Wagnerin viholliselle. Perheessä kiertää huhu että itse Brahms on soittanut tätä pianoa. Nyt piano on Düsseldorfilais asunnossa Hanslickin siskon lapsenlapsella, joka itse on barokkisellisti ja kokeellisen musiikin tekijä ja jonka vaimo on taidemaalari. Urbaani piano jota ympäröi musiikki.
4.jakso rakentuu kaikkien kolmen pianon äänimaailmoista. Äänimatka loppuu ÄÄNEEN, jossa kaikki ajat ja paikat sulautuvat toisiinsa.

Merzouga kiittää pianojen omistajia tilaisuudesta päästä soittamaan pianoja ja kuulemaan niistä tarinoita: Kirsten Skou Nicolaisen and Brecht Hus Society Svendborg, Frauke & Rüdiger Hundsdörfer & Family, Leonhard Bartussek & Sabrina Haunsperg.

Tuotanto, Radioteatteri, Soila Valkama

Lähetykset

  • ke 10.1.2018 22.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Ajassa soi, Ääniversumi ja EBU:n Ars Acustica ryhmä juhivat tänä
    vuonna Fluxuxs-taiteilija Robert Filloun kunniaksi Taiteen
    miljoonatta ja 56. syntymäpäivää.

    Tänään on kulunut 56 vuotta siitä kun Robert Filliou julisti taiteen syntyneen miljoona vuotta sitten:”kun pesusieni pudotettiin veteen”.

    Tänävuonna meillä ei ole omaa juhlateostamme, mutta kuulemme viimevuotisen lahjamme taiteelle, teoksen: Birth of Uncool. Teoksen esittää Singularitat, elektroakustinen duo, Jussi Kärkkäinen ja Jukka Hannukainen, käyttäen modularisyntetisaattoreita, efektipedaaleja, sähkökitaraa, kontaktimikrofoneja ja radiovastaanotinta.

    Hyvää Taiteen syntymäpäivää!

    Lisää tietoa Art's Birthday:sta löytyy osoitteesta:
    http://artsbirthday.ebu.ch

  • Nyt, kun homma on lähtenyt aivan lapasesta, kurkistamme tämän ajan ulkopuolelle. Universumille ei ole väliä, tapahtuuko jokin liike miljardissa vai yhdessä vuodessa. Maapallomme historia on ihmisen näkökulmasta ollut vain odottelua, mutta planeetalle se on vain pyöriskelyä avaruudessa.

    Pysähdymme eri aikakerrostumiin kuuntelemaan tapahtuvia muutoksia. Bakteerimeri kuhisee. Myrsky, joka sekoittaa merien vedet antaen alkueläimille mahdollisuuden levittää perimäänsä. Maapallo alkaa hengittää ja luo itse otollisen ympäristön elämälle kaasuttaen suojan ympärilleen. Lämpötilan pysyessä sopivana karvat alkavat rehottaa. Pinta ei ole kiinteä vaan vuoret voi helposti siirtyä tai vaikka kääntyä ylösalaisin.

    Eero Savelan ja anders Wikstenin äniteos käyttää pääasiallisena materiaalina tekijöidensä soittimia: trumpettia ja rumpuja. Niistä muokkataan modernia radiofoniaa; perinteitä tutkien ja vanhoja työtapoja herätellen tähän päivään. Teos ei etene tarinallisesti – Materiaali luodaan teemojen mukaan soiviksi ääniksi, jotka silputaan paloiksi, kootaan yhteen ja muokataan kerrospannukakuksi. Maistuu erikoiselle, mutta niin tutulle. Onko tämä avantgardea, no tottahan toki! Onko tämä dadaa? Ehkä ennemminkin tädää!
    Tuotanto: Radioteatteri, Soila Valkama

  • Elementit on elokuvaäänisuunnittelija Antti Onkilan esikoisradiofonia. Teos pohtii ihmisen suhdetta kolmeen klassiseen alkuaineeseen: veteen, maahan ja ilmaan. Se ammentaa materiaalinsa luonnon äänistä jotka törmäävät ja sulautuvat toisiinsa sekä ihmisen tuottamaan äänimaailmaan.Urbaani- ja maalaismiljöö sekoittuvat.

    Tuotanto Radioteatteri, Soila Valkama

  • Hildegard Von Bingen Variations

    Alku ennen alkua oli ei mitään, mikä verhoutui läpäisemättömän säteilyn näkymättömään kuvaan, äänettömään ääneen. Yhtenäinen värähtely, mikä samanaikaisesti oli ei minkään kuva ja ääni, liikkumaton alkuliike, purkautumaton ykseys, ilmentymätön täydellisyys.
    Tämä on nimeämätön, minkä voimme vain kiertäen määritellä, mihin vain mielivaltaisesti liitämme uskomme ja tarpeemme mukaan siihen soveltuvat nimitykset, valikoiden jo maailmankaikkeudesta paljastuneista palasista, jotta voisimme puhua siitä sanoinkuvaamattomasta.
    Eräänä käsittämättömänä ja saavuttamattomana hetkenä tämä nimeämätön, tämä sanoinkuvaamaton määritteli itse itsensä, päättäen liikkua pois omasta liikkumattomuudestaan ja alkoi herätä vaikka ei koskaan nukkunut.
    Ruumiitonta ruumistaan varovaisesti venytellen, yhtenäistä värähtelyään laajentaen. Kakisteli kurkkuaan, ravisteli jäseniään, näin itsensä tarkastaen totesi, että kaikki oli hyvää ja alkoi tulvimaan, jotta täyttyisi tuo tyhjyys, mikä aina oli ollut hänestä täynnä.
    Antoi laulunsa virrata ja ajattomuuden ikuisen läsnäolon kautta värisytti tulevien asioiden ja olentojen pintoja ja syvyyksiä, kasvatti aaltoja hiljalleen muotoutuvissa osissa. Tämä tuli oleman alun alku, nimetön logos, ääni, joka luo ja jonka tulviva voima työnsi liikkeelle ikuisen purkautumisen.

    Teos on kahden unkarilaissyntyisen Suomessa asuvan taiteilijan, Sándor Vályn Júlia Heégerin yhteinen päivitys Hildegard Bingeniläisen lauluista.

    Sándor Vály on koulutukseltaan kuvataiteilija. Hänen taiteelleen ominaista on konseptualistinen ja filosofinen lähsetymistapa. Kuvataiteen lisäksi hänen taiteensa ulottuu niin musiikkiin-, elokuvan-, performanssitaiteen- kuin kirjallisuudeenkin alueelle. Hänen musiikillinen taustansa on 80-luvun unkarilainen Punk sekä kokeellinen- ja idustiaalinen musiikki.

    Júlia Heéger on laulaja ja valmistunut maisteriksi opiskeltuaan Franz Liszt musiikkiakatemiassa ja Sibeliusakatemiasta. Hän on esiintynyt mm. Suomen Kansallisoopperan-ja Savonlinnan Oopperajuhlien kuorossa. Sekä ollut laulukiertueilla Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa.

  • Miltä kuulostaa paikassa, johon jäätikkö poikii vuosittain 20 miljardia tonnia jäätä? Mitä lapset leikkivät Grönlannissa? Grönlanti sulaa on Katri Henrikssonin ja Pentti Männikön toteuttama sanaton ääniteos. Se kertoo ilmastonmuutoksen muovaamasta luonnosta ja ihmisistä, jotka elävät elämäänsä tuossa kummallisessa paikassa. Autenttisista äänistä syntyy rytminen ja musiikillinen kudelma. Kuva: Björn Krause

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä