Ääniversumi

Withering Sounds - An Archeology for Four Pianos

  • 46 min
  • ei kuunneltavissa

Withering Sounds - An Archeology for three Pianos
on Merzougan, Kölnissä asuvan Janko Hanushevskyn ja Eva Pöpplein, äänellinen tutkielma huoneista pianoineen ja Pianon muistista.

Piano ei vaeltele. Usein se saa seistä vuosikymmeniä samassa huoneessa todistamassa suvun elämää sukupolvesta toiseen, hiljaisena (tai ei). Vuorovaikutuksessa huone-ilmasto ja sen omistajien soittotavat muuttavat sitä hitaasti vuosikymmenten saatossa. Se on kuin aikamatkaaja, jota aika ja ympäristö muokkaavat. Äänitaiteilija Eva Poepplein ja Janko Hanushevsky äänittivät kolmea vanhaa pianoa, joita aika ja tila olivat virittäneet kauniisti, huoneissa joita ne olivat hallinneet kauan. Hei eivät ole pianisteja ja päättivät käyttää pianoja ääni-generaattoreina. He taustoittivat ääniteostaan haastattelemalla pianojen nykyisiä omistajia pianojen historiasta ja äänittivät niiden ympäristölle tärkeitä ja leimallisia ääniä.
Pianojen ympärillä kehivät tarinat innoittivat heitä luomaan kolmijaksoiseen sävellykseen, jotka kukin on omistettu yhdelle kolmesta pianosta.
1.jakso “Svendborg”. 1950 – luvun piano jonka pariskunta löysi Brechtin talosta Tanskasta. Talosta jossa Bertold Brecht oleskeli natseilta piilossa. Sävellys heijastelee sodan ajan epävakautta herkkää tasapainoa rauhallisten hetkien ja nurkan takana vaanivan vaaran välillä.
2. jakso “Holte”. Vanhan maalaistalon Romupiano, köyhällä maaseudulla, Saksassa. Suurimman osan vuotta talo on kylmä ja tyhjillään. Elämä oli ennen ollut ankaraa, tiukasti luonnon ja rankan työn muokkaamaa.
3. jakso “Wien, Düsseldorf”. Vanha taffelipiano joka kerran kuului, Eduard Hanslickille, kuuluisalle itävaltalaiselle musiikkikriitikolle ja Wagnerin viholliselle. Perheessä kiertää huhu että itse Brahms on soittanut tätä pianoa. Nyt piano on Düsseldorfilais asunnossa Hanslickin siskon lapsenlapsella, joka itse on barokkisellisti ja kokeellisen musiikin tekijä ja jonka vaimo on taidemaalari. Urbaani piano jota ympäröi musiikki.
4.jakso rakentuu kaikkien kolmen pianon äänimaailmoista. Äänimatka loppuu ÄÄNEEN, jossa kaikki ajat ja paikat sulautuvat toisiinsa.

Merzouga kiittää pianojen omistajia tilaisuudesta päästä soittamaan pianoja ja kuulemaan niistä tarinoita: Kirsten Skou Nicolaisen and Brecht Hus Society Svendborg, Frauke & Rüdiger Hundsdörfer & Family, Leonhard Bartussek & Sabrina Haunsperg.

Tuotanto, Radioteatteri, Soila Valkama

Lähetykset

  • ke 10.1.2018 22.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Hanasaari B on Taina Riikosen ääniteos Helsingissä sijaitsevan Hanasaaren kivihiilivoimalan äänistä.
    Voimala valmistui Sörnäisiin 1974, ja tuotti tuolloin puolet helsinkiläisten sähköstä ja
    kolmanneksen kaukolämmöstä. Nyt on päätetty, että Hanasaari B suljetaan vuoteen 2024
    mennessä, mutta vielä tänään se kohisee tonnikaupalla hiilidioksidia ilmakehään.
    Teoksen materiaalina on käytetty ääniä, joita tekijä keräsi voimalan sisällä: turbiinisalin,
    kattilahallin ja rikinpoistohuoneen ääniä. Teoksen muotoa ja tekstuuria ohjaa ajatus
    kivihiilen synnystä. Kivihiili on maakerrosten väleissä miljoonien vuosien aikana
    puristunutta kasviainesta. Äärimmäinen tiiviys ja puristuminen, ja toisaalta loputon, miltei
    kaasumainen aikajatkumo kohtaavat hiilessä. Kaikki se, mikä on kivettynyt satoja miljoonia
    vuosia, kulutetaan nykyisessä elämäntavassa sekunnissa.
    Tuotanto: Radioteatteri, Soila Valkama.

  • Toisena kuultava teos: "Muisto" on vapaa fantasia.
    Muisti on häilyvää, välähtelevää, kerroksellista, assosioivaa. Tai loputtoman vanhaa ja hidasta, ikuisessa muutoksen tilassa. Onko varmaa, että kaikki ei ole jo tapahtunut, ja että aika kulkee vain yhteen suuntaan?
    Materiaalina käytetty Eva Tigerstedtin soittamaa Kaija Saariahon ja Johann Sebastian Bachin musiikkia, vanhoja lapsuuden äänitteitä 1970-luvulta ja uusia 2010-luvulta.
    Uusinta viime vuodelta
    Ääniteoksen käsikirjoitus ja ohjaus: Eva Tigerstedt
    Äänisuunnittelu: Anders Wiksten
    Tuotanto, Radioteatteri, Soila Valkama

  • Heinz-Juhani Hofmann:
    … isä, isä, isä!
    Radiofoninen teos

    Sävellys ja teksti, Heinz-Juhani Hofmann
    Laulu ja puhe, Annika Fuhrmann
    Äänitys ja miksaus, Matti Strahlendorff

    Isäni, kuoronjohtaja Heinz Hofmann (1919-1987), oli minulle etäinen ja pelottava hahmo. Koin, ettei hän välittänyt minusta, minä en ollut hänelle tärkeä, ja ajattelenkin nykyään että me olimme täysin erilaisia, toistemme vastakohdat. Kaikesta tällaisesta johtuen isä oli, ja on yhä minulle elämäni tärkein ja vaikutusvaltaisin hahmo. Ajattelen häntä jatkuvasti. Peilaan itseäni häneen, tai oikeastaan peilaan itseäni johonkin sellaiseen, minkälainen kuvittelin hänen olevan, sillä en tuntenut häntä juuri ollenkaan, tai en ehtinyt oppia tuntemaan, ihan miten vain, mutta ajoittain minusta kuitenkin tuntuu siltä, että olen rakentanut koko aikuisen identiteettini isän muiston varaan, tai päälle, ja että kaikki tekoni ovat jotenkin suhteessa isään. Se on aika pelottava ajatus.
    Isä saneli päiväkirjaansa kaseteille vuosina 1978-1986, alussa hyvinkin tunnollisesti ja lopussa harvemmin. Isä kuoli kesäkuussa 1987 68-vuotiaana. Siitäkin puhun tässä teoksessa. Olin silloin 14-vuotias, aika nuori.
    Kesällä 2018 kuuntelin isän kasetit. Kaikki 106 kappaletta. Olin lykännyt niitten kuuntelemista vuosia. Toivoin löytäväni niiltä jotain, joka auttaisi minua päästämään isästä irti, tai jopa antamaan hänelle anteeksi, jotta voisin vihdoinkin jatkaa, tai oikeastaan aloittaa oman elämäni. Tämä oli tietysti lapsellista. Ymmärrän sen nyt.
    Isä puhuu kaseteilla lähinnä työasioista, eikä niistäkään mitenkään kiinnostavasti, vaan jotenkin rutiininomaisesti, ja pitkäveteisesti. Minusta isä puhuu kaseteilla hyvin vähän, mutta siitä huolimatta kasettien kuunteleminen nosti minussa pintaan kipeitä muistoja ja tunteita. Näistä syntyi tämä teos. Siinä keski-ikäinen pieni poika kurkottaa epätoivoisesti isä kohti, syyttää, anelee, huutaa tyhjyyteen. Ja kaikki tämä tietenkin turhaan, sillä isä on kuollut.

  • Kristiina Wallinin: Lyyrinenaudioessee ajasta, muistista ja valosta Teos puhuufragmentaarisesti ja kehämäisesti ajasta, muistista ja valosta. Sekuljettaa huoneeseen, joka on varjo tai häivähdys ja josta käsin voitutkia lapsuuden ja aikuisuuden rajapintaa sekä muistamisenmekaniikkaa. Assosiatiivinen teos on runoa ja hengitystä, se on kokonaan ihmisääntä.
    Käsikirjoitus ja ohjaus: Kristiina Wallin
    Esiintyjä: Marja Skaffari
    Äänisuunnittelu: Anders Wiksten
    Tuotanto Radioteatteri Soila Valkama
    Uusinta viime vuodelta

  • Anders Wiktsenin: Ajan paikka.
    Se on äänisuunnittelijan teos teoksen teosta. Anders tekee ääniteosta nyt.Hän äänittää äitiään ja tytärtään. Kolme sukupolvea ja kolme kieltä kohtaavat yhteisessä ajassa jatkaen omaa elämäänsä.
    Ääniteoksen käsikirjoitus, ohjaus ja äänisuunnittelu: Anders Wiksten.
    Tuotanto Radioteatteri Soila Valkama.
    Uusinta viime vuodelta

  • Miltä kuulostaa paikassa, johon jäätikkö poikii vuosittain 20 miljardia tonnia jäätä? Mitä lapset leikkivät Grönlannissa? Grönlanti sulaa on Katri Henrikssonin ja Pentti Männikön toteuttama sanaton ääniteos. Se kertoo ilmastonmuutoksen muovaamasta luonnosta ja ihmisistä, jotka elävät elämäänsä tuossa kummallisessa paikassa. Autenttisista äänistä syntyy rytminen ja musiikillinen kudelma. Kuva: Björn Krause

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä