Radio 1 vastaa

Kaj Färm: Muutoksen mahdottomuudesta

  • 4 min
  • toistaiseksi

Kaiken maailman työelämägurut ja life style -oppaat hokevat hokemasta päästyään, että "muutos on mahdollisuus".  Sitten on näitä tosielämän guruja, jotka ovat sitä mieltä, että muutos on mahdottomuus tai ainakin kaikki muutos on aina pahasta.
Odotetusti olen törmännyt tähän jälleen näin vuodenvaihteessa, kun ohjelmistoa on uusittu osin aika reippaastikin. Kritiikkiä on tullut sekä vanhojen ohjelmien päättymisestä kuin uusien ohjelmien alkamisestakin. Joidenkin uutislähetysten lyhentynyt kesto on myös kohdannut kovaa kritiikkiä. On jopa epäilty, että Suomen kansaa tarkoituksella tyhmennetään, kun vähennetään taustoittavan tiedon jakelua.
Tähän voin suoraan vastata, että nimenomaan taustoittavan tiedon tarjonta tulee Yle Radio yhdessä lisääntymään, kun Ykkösaamun uudistus saadaan toteutumaan. Se ei aivan ehtinyt tähän vuodenvaihteeseen, mutta helmikuun lopussa pääsette jo siitä nauttimaan.

On esitetty voimakas epäily siitä, että radiokanavia uudistetaan pelkästään uudistamisen riemusta. Näin ei ole. Esitän tässä nyt kaksi pääasiallista syytä muutoksiimme:
Kuluneena vuotena ja vuodenvaihteessa harvinaisen moni Yle Radio 1:n toimittajista jäi eläkkeelle kuten kirjallisuusohjelmien Seppo Puttonen ja Eeva Luotonen, musiikkitoimituksen Helena Hannikainen sekä Juha Kulmanen, joka tuotti muun muassa eurooppalaisia, amerikkalaisia ja kolmannen maailman puheenvuoroja sekä Julkista sanaa. He kaikki olivat selkeästi oman korkean profiilinsa omaavia tekijöitä, ja siksi juuri samanlaisten tuotteiden tekemistä ei kenenkään muun ollut mielekästä jatkaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei kirjallisuus- ja musiikkiohjelmia enää tehtäisi, vaan niitä tekevät nyt muut omalla otteellaan. Myös eurooppalaisia näkemyksiä tullaan kuulemaan kokeneen toimittajan Jorma Mattilan tuottamassa sarjassa "Moniääninen Eurooppa", mikä kuullaan lauantaisin kello 12.30 ja toisena lähetyksenä keskiviikkoisin kello 17.30. Itse odotan paljon tältä sarjalta.
Toisaalta jaan kyllä sen huolen, että kuulemmeko enää niin sanotun kolmannen maailman ääntä täällä Radio yhdessä. Useinhan on niin, että valtaosa maailmaa näyttäytyy meille ainoastaan uutisissa sotien ja katastrofien yhteydessä ikään kuin siellä ei muuta elämää olisikaan. Tärkeää on, että kuulemme esimerkiksi Afrikasta afrikkalaisten itsensä kertomana eikä pelkästään länsimaisten toimittajien analyyseissä. Tätä täytyy pitää silmällä ja onhan meillä siihen välineitä, kuten useita keskusteluohjelmia, sarjoja ja tietenkin klassikko-ohjelma ”Maailmanpolitiikan arkipäivää”. Se kuullaan muuten ensilähetyksenä juuri ennen Moniäänistä Eurooppaa eli lauantaisin kello 12.10 ja toisena lähetyksenä tiistai-iltana kello 21.30.

Toinen erittäin tärkeä syy muutoksiin on se, että maailma muuttuu, kuuntelijat tai ainakin heidän tarpeensa muuttuvat ja mediakenttä muuttuu. Radio yksi ei halua kalkkeutua, jäykistyä tai dementoitua toistamaan menneen maailman sanomaa. Tämä kanava haluaa pysyä dynaamisena kulttuurin, asiapuheen ja monipuolisen musiikin ehdottoman laadukkaana sivistyksen soihtuna. Se edellyttää harkittua, mutta määrätietoista evoluutionaarista kehitystä, ja sitä me tässä nyt koetamme saada aikaan.

Kertokaa te hyvät kuuntelijat, kuinka me siinä onnistumme. Palautetta voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi.  Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille.
 

Kaj Färm

Radio 1 vastaa 13.1.2018

Lähetykset

  • la 13.1.2018 12.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Nyt olemme kuulkaapa suuren äärellä. Muistatte varmaan kun noin kolme vuotta sitten Radio yhdessä luettiin Koraani kannesta kanteen niin, että jokaista osiota myös kommentoitiin. Kommentoijina olivat imaami Anas Hajjar ja professori Jaakko Hämeen-Anttila.
    Silloin kyseltiin, että aiommeko lukea myös muiden uskontokuntien pyhiä kirjoituksia. Kristittyjen raamattuahan meillä käsitellään monta kertaa viikossa niin aamu- ja iltahartauksissa kuin sunnuntain jumalanpalveluksissakin, mutta muut uskonnot jäävät huomattavasti vähemmälle. Lupasimme taannoin laajentaa tätä lukuperinnettä ja nyt on tullut sen aika:

    Huomenna sunnuntaina kello 16.15 alkaa yli vuoden mittainen ohjelmasarja "Pyhiä juutalaisia kirjoituksia".

    Sarjassa luetaan tekstejä juutalaisuuden merkittävistä kirjoista, kuten Vanhasta testamentista ja Talmudista. Mukana on myös muita pyhiä juutalaisia tekstejä. Jokaiseen jaksoon sisältyy luentaa taustoittavia keskusteluosuuksia. Keskusteluissa pyhät kirjoitukset asetetaan kulttuuriseen, uskonnolliseen ja historialliseen asiayhteyteen.

    Asiantuntijoina ja keskustelemassa ovat Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbiini Simon Livson, Helsingin yliopiston seemiläisten kielten professori emeritus ja seemiläisten kielten ja kulttuurien dosentti Tapani Harviainen sekä Lähi-idän tutkimuksen yliopistonlehtori, FT Riikka Tuori Helsingin yliopistosta. Toimittajana on Juha-Pekka Hotinen ja lukijana Pekka Savolainen ja tämäkin sarja on Yle Draaman tuotantoa.

    Radiosarjaa varten on käännetty ensimmäistä kertaa suomeksi keskeisiä jaksoja Talmudista. Samaa käännösmateriaalia on käytetty myös alkuviikosta julkaistussa Tuorin ja Harviaisen toimittamassa ja suomentamassa Pyhiä juutalaisia kirjoituksia -kirjassa, mikä sopii hyvin oheislukemistoksi sarjaa kuunnellessa.

    Pyhiä juutalaisia kirjoituksia -radiosarja on yleissivistävä kulttuurisarja, joka pyrkii lisäämään tietoa ja kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärrystä moniarvoistuvassa maailmassa. Samalla se antaa tietoa myös suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvasta uskonnosta. Kyseessä ei siis ole hartausohjelma vaan sarja on tarkoitettu kaikille, joita kulttuuri ja uskontojen historia kiinnostaa.

    Huomenna kuultava avausjakso taustoittaa tulevaa sarjaa. Siinä kysytään kuka on oikeastaan juutalainen. Määrittyykö juutalaisuus äidin vai isän kautta ja ovatko juutalaiset oikeasti kansa. Paljon hyviä kysymyksiä ja parhaan juutalaisen tradition mukaan vastauksia ja lisäkysymyksiä on runsaasti luvassa. Suosittelen erittäin vahvasti.

    Lukemiseen liittyy seuraava palautekin:

    "Kiitoksia Lukupiiristä, jossa käsiteltiin Matti Yrjänä Joensuun tuotantoa. En ole muuten kovin kiinnostunut dekkareista tai muusta jännityskirjallisuudesta, mutta Joensuun kirjoja rakastan. Kyse onkin ehkä siitä, että ne eivät oikeastaan ole dekkareita, vaan todenmukaisia kertomuksia elämästä Suomessa. Ne kertovat enemmän yhteiskunnastamme kuin kymmenen sosiologian väitöskirjaa, jos hieman kärjistän. Oli todella viihdyttävä lauantai-ilta erinomaisessa seurassa. Kiitokset koko toimittajaporukalle ja vieraille."

    Tämä viesti tuli Sirkalta Helsingistä. Myös monet muut ovat kiitelleet tuota kaksi viikkoa sitten tullutta Lukupiiriä. Se on muuten yhä kuultavissa Areenasta.

    Kiitoksia taas palautteestanne ja lähettäkää ihmeessä lisää aiheesta kuin aiheesta. Sitä voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti käy. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Syksy on oikeastaan hienoa aikaa. Nautitaan siitä.

    Kaj Färm

  • Heti alkuun riemu-uutinen, minkä kyllä valppaimmat ovat jo ehtineet huomata, mutta kerron sen vielä minäkin:

    Italiassa, Tyrrhenan meressä, Napolin lahdessa sijaitsevalla uskomattoman kauniilla Caprin saarella järjestettiin jo seitsemänkymmenen kerran Radio- Televisio- ja nykyään myös verkkosisältöjä arvioiva ja palkitseva kansainvälinen Prix Italia-festivaali ja kilpailu.

    Kilpailussa on kaiken kaikkiaan seitsemän kategoriaa ja yhdessä niissä, Radio Music -kategoriassa pääpalkinnon voitti Yle Radio 1:ssä kuultu radio-ooppera ”Kylmän maan kuningatar”!

    Tämä Riikka Talvitien säveltämä sekä Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen käsikirjoittama ooppera on nimenomaan radio-ooppera. Sitä ei ole koskaan esitetty millään näyttämöllä, vaan se on toteutettu eri studioissa ja konserttisaleissa. Tuotanto oli Ylen draamaosaston.

    Prix Italian jury kiitteli erityisesti käsikirjoituksen oivaltavaa ja hauskaa tapaa yhdistää kalevalalaisia myyttejä nykyajan universaaleihin ongelmiin. Myös oivaltava ja tekstiä hyvin tukeva moderni, mutta silti helposti lähestyttävä musiikki sai kiitosta. Onnea kaikille tekijöille.

    ”Kylmän maan kuningatar” oli osa Ylen Suomi 100 -juhlavuotta 2017, mutta saa tämän palkintonsa kunniaksi uuden lähetyksen kahden viikon kuluttua eli lauantaina 27.10. kello 19. Kannattaa olla kuulolla, silloinkin.

    Sitten vähemmän juhlaviin, mutta yhtä lailla tärkeisiin asioihin:

    "Hei. Parannusehdotus Ykkösaamu-ohjelmaan. Olen lähes jokapäiväinen Ykkösaamun melko tyytyväinen kuuntelija. Ohjelman aiheet, niiden ajankohtaisuus ja tärkeys sekä juontajat ovat kiinnostavia ja, raikkaita. Kuitenkin ohjelmassa käydään lyhyesti läpi päivän uutisotsikoita. Ja kas, puolen tunnin päästä ne tulevat uutisissa. Luulisin, että monet YA:n
    ystävät kuuntelevat tai ovat kuunnelleet aamu-uutiset. Eli nykykäytäntö tuo aivan turhaa toistoa.
    Kehitys- ja syysterveisin Jussi Oulusta."

    Kiitoksia Jussi, ideoita ja ajatuksia kaivataan aina.

    En aluksi ollut aivan varma, mitä tarkoitit noilla uutisotsikoilla, mutta mitä ilmeisimmin kyse on ohjelman alussa noin kello puoli kahdeksan tulevasta osiosta. Silloin käydään ensin läpi aamun Ykkösaamun aiheet ja sitten tosiaan lyhyesti myös uutistilanne ylipäätään.

    On aivan totta, että tuolloin on edellisistä uutisista kulunut puolisen tuntia ja seuraaviin uutisiin on saman verran aikaa. Kuitenkin juuri aamuisin tuo puoli tuntia saattaa monille olla pitkä aika kahvinkeiton, aamiaisenteon, lapsien kouluunlähettämisten ja oman töihinlähdön keskellä. Siksi haluamme tarjota lyhyen välähdyksen uutisaiheisiin ennen kuin käymme käsiksi Ykkösaamun omiin aiheisiin. Koetamme tehdä sen niin sujuvasti ja sutjakkaasti, että se ei liikaa häiritsisi niitäkään kuuntelijoita, jotka pystyvät kuuntelemaan lähetystä pidempään.

    Kiitos joka tapauksessa mielenkiinnosta Jussi.

    Kaarina palaa vielä parin viikon takaiseen lauantai-iltaan:

    "Voi kuinka vieläkin mieltäni sykähdyttää Muistojen bulevardin Sävel on vapaa-ilta. Kiitoksia Jake Nyman ja kiitoksia Susanna Vainiola. Tässä on vain sellainen ongelma, että kun saa jotain noin ihanaa, niin sitä haluaa lisää. Milloin, oi milloin saamme uudelleen Muistojen bulevardin lauantai-illan?"

    Tätä kyselee Kaarina. Niin, tuo ilta oli todella onnistunut, täytyy myöntää. Mistään lähetyspäivästä ei vielä ole ollut puhetta, mutta on minunkin mielestäni päivän selvää, että tällainen ilta olisi järjestettävä vähintään kerran tai kaksi vuodessa. Katsotaan nyt.
    Mutta sitä odotellessa on hyvä muistaa, että tuo kuultu Muistojen bulevardin Sävel on vapaa löytyy vielä parin viikon ajan Areenasta eli lohtua voi vielä hakea sieltä. Ja löytyyhän sieltä Areenasta kaikkea muutakin herkullista ja ravitsevaa.

    Kiitos taas palautteesta, mitä sopii yhä lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kaunista syysviikonloppua kaikille.

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 13.10.2018

  • "Ja tapahtui niinä päivinä, että professori Hiilamo aloitti vaalikamppailunsa Ylen kanavilla".

    Näin aloittaa viestinsä Seppo ja viittaa keskiviikkona Ykkösaamussa kuultuun professori Heikki Hiilamon kolumniin, jonka otsikkona oli "Eriarvoistava kotitalousvähennys". Se on herättänyt paljon keskustelua vähän siellä sun täällä. Mutta antaa Sepon vielä jatkaa:

    "Hiilamoa kauhistuttaa ajatus, että joillakin on enemmän varoja kuin toisilla - tämähän ei ole uutinen. Se, että näitä rahoja käytetään esimerkiksi kotitaloustyön kautta merkittävään työllistämiseen, ei professoria lohduta, sillä kotitalousvähennys alentaa veroja ja ainoastaan keski- ja hyvätuloiset maksavat niitä. Verovähennykset ovat siis väärin, sillä niistä eivät pääse nauttimaan muut kuin ne, jotka veroja maksavat. Tosin näin on myös veronmaksun nautinnon kanssa."

    Näin siis Seppo. Monet eläkeläisetkin ovat pahoittaneet mielensä Hiilamon kolumnista.

    "Kotitalousvähennys on minulle ainoa mahdollinen tapa saada apua kodinhoitoon, ikkunoiden pesuun ja pieniin remontteihin. Olen pitkän työurani jälkeen keskituloinen eläkeläismummo ja yhä sinkku. En todellakaan ole rikas, mutta sen verran hyvätuloinen, etten mitään kunnallista apua voisi saada. Miksi minun pitäisi syyllistyä siitä?"

    Pertti jatkaa aiheesta:

    "Oliko kansantaloudellisesti fiksumpaa teettää pikkuremontit pimeänä tai kossupullolla? Nykyään töistä maksetaan oikeasti, valtio saa veronsa ja työntekijä eläke- ja muut maksunsa. Mikä tässä on vialla?"

    Luetaan vielä yksi kirjoitus tästä paljon mielipiteitä kirvoittaneesta aiheesta. Näin kirjoittaa Ville:

    "En ole mikään kroisos, mutta tulen eläkkeelläni ihan mukavasti toimeen. Minulla käy joka toinen viikko siivooja ja teetätän silloin tällöin pieniä remppoja paikallisella yrittäjällä vanhan omakotitaloni ylläpitämiseksi. Ilman kotitalousvähennystä en pystyisi näitä millään teettämään. Oikein vihaksi pistää tuo professorin ajatuksenkulku siitä, että pienikin varallisuus on rikollista. Onko niin, että vasta kaikkien köyhdyttäminen olisi sitä oikeata tasa-arvoa? Sopii professorin lähteä vaikka Pohjois-Koreaan nauttimaan siitä ihanuudesta."

    Ymmärrän oikein hyvin kaikkia kirjoittajia, mutta ei nyt olla lähettämässä ketään minnekään. Länsimaiseen demokratiaan kun kuuluu, että kukin saa yrittää tehdä maastaan sellaisen kuin itse pitää hyvänä - toki lakia noudattaen. Tämä koskee niin Villeä kuin professori Hiilamoakin.

    No onhan tällä viikolla muustakin puhuttu:

    "Tämänviikkoinen lähetys muodista on yksi parhaimmista ohjelmista Sari Valtolta. Kiitos ohjelmassa haastatelluille loistavasta ja yksinkertaistetusta ajatusten avaamisesta ja ymmärtämisestä, mistä
    kaikesta muodissa onkaan kysymys."

    Näin kiitteli Helena Sari Valton ohjelmaa "Pikamuodista ekomuotiin". Ohjelma on saanut paljon kiitosta ja herättänyt myös ajatuksia:

    "Ohjelman ajatukset pätevät myös muihinkin aloihin kuin pelkästään vaatetusalaan. Työskentelen itse korualalla ja mielestäni kehitys näkyy myös täällä. Nuorten arvostukset ovat muuttuneet: erikoisjuomat, matkustelu, ja muut sellaiset ovat sitä mitä nuoret nykyään kuluttavat."

    Niin, nuorissa on tulevaisuus. Sari Valton ohjelma kuullaan muuten tiistaisin kello kymmenen, mutta niin tämä "Pikamuodista ekomuotiin" kuin muutkin sarjan jaksot ovat yhä kuunneltavissa Areenasta.

    Kiitoksia taas palautteesta ja mielipiteistä. Keskustelu tekee hyvää.
    Lähettäkää lisää ajatuksianne, toiveitanne tai mitä tahansa palautetta joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhaisaa viikonloppua.

    Kaj Färm

  • Yhä on arka paikka tuo Neuvostoliitto, no ainakin joillekin. Kalle Haatasen vieraana perjantaina oli Suomen ja Neuvostoliiton välisiä kulttuurisuhteita tutkinut Leena Sharma ja siitähän meteli syntyi:

    "Miten Kalle Haatanen viitsii alentua tällaiseen roskaan. Haastateltavan toimittaja Sharman asenteellisuus ja halveksunta kaikkea vasemmistolaista kulttuuria kohtaan on todella säälittävää. Hienoa että teillä on näin valtavasti yhteistä hauskaa hekoteltavaa. Voi että miten tätä rouvaa naurattaa. Heko heko hih hih."

    Näin kirjoitti Jaakko ja pääsi myös muistuttamaan haastateltavan sukupuolesta, kuten myös Antti, joka pääsi jo tytöttelyasteelle näin:

    "Tämä tyttö ei ollut vielä syntynytkään, kun näitä asioita hoideltiin. Suomen ja Neuvostoliiton väliset kulttuurisuhteet olivat ainakin täältä tehtaan lattiatasolta katsottuna aidot ja vilpittömät. Itse olin osallisena useammassakin ammattiyhdistykseni järjestämässä kulttuurireissussa esimerkiksi Petroskoissa ja lämpimät tunteet olivat molemminpuolisia toisin kuin nyt, kun Natoon hingutaan."

    No niinpä niin. Toki kiitostakin on Kalle saanut:

    "Kiitos sekä toimittajalle että haastateltavalle! Mielenkiintoista kuultavaa tuo keskustelu Neuvostoliiton suhteistamme. Erityisesti kun opiskelin 1960-luvulla ylioppilasvallankumouslaisten touhutessa ja aloitin työt taistolaisten valvomassa työpaikassa."

    Samalla asialla on vielä Hannakin:

    "Erittäin hyvä keskustelu ja tärkeä aihe yhä. Joillekin vaan tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeata tunnustaa tuon ajan typeryydet. Enkä puhu tässä pelkästään Paavo V:stä. Toki Suomen asema oli hankala ja meidän oli otettava Neuvostoliiton edut huomioon ulkopolitiikassamme, mutta oliko todella pakko päästää heidät päättämään myös sisä- ja jopa kulttuuripolitiikastamme? Siinä rypesimme todella syvässä mutalammikossa."

    Tuosta olen kyllä Hannan kanssa samaa mieltä, joskin muistutan jälkiviisauden vaaroista. Joka tapauksessa Kalle osui taas jollei arkaan niin ainakin hieman aristavaan paikkaan, ja jollet kuullut ohjelmaa, hae se ensi tilassa Areenasta. Ohjelman nimi on siis: "Kalle Haatanen: Ikuinen ystävä Neuvostoliitto".

    On meille toki tullut seesteisempääkin palautetta, esimerkiksi Suomen Turusta:

    "Syystervehdys Turusta! On mukava antaa hyvää palautetta Yle Radio 1:n ohjelmista! Erityisesti haluan kiittää aamuhetkistä, jolloin toivotetaan hyvät huomenet, auringon nousut ja laskut, kuuluisuuksien merkkipäivät, kansanperinteen ja kirkollisen tradition siihen hetkeen liittyvät uskomukset, tavat ja juhlat. Miten rikasta! Hienoa päästä tällä tavalla mukaan päivään. Erityiskiitos myös toimittaja Ahti Paunulle, joka monien konserttien yhteydessä on tuonut lisäsyvyyttä ohjelmaan. Hänen vieraiden kielten lausumisensa on ihailtavaa, varsinkin saksankielen, joka ei aina suomalaisten suussa oikein hyvältä kuulosta, hänen suomenkielensä on selkeää ja rikasta. Lisäksi hän osaa ääntää oikein b-, d- ja g-kirjaimet, jotka nekin tuottavat usein vaikeuksia suomenkielisille. Häntä on ilo kuunnella!"

    Olen aivan samaa mieltä. Ahti Paunu on hyvä lisä toimittajakaartiimme.

    Kiitoksia taas kaikesta palautteesta. Tässä jäi kokonaan käsittelemättä esimerkiksi Kaisa Pulakan juuri alkanut "Kauhee akka"-sarja, joka on herättänyt ansaittua huomiota, mutta palaan siihen ensi viikolla.

    Palautetta voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Syksy on oikeastaan ihan kivaa aikaa. Nautitaan sen haikeudesta.

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 15.9.2018

  • Dystopian hurmaavuus!, otsikoi kirjoituksensa Reija.

    "Mistä juontuu tämä jatkuva viehätys kauhukuviin? Mitä synkeämpiä näkyjä näkee, sitä fiksumpana ihmistä pidetään. Ihmettelin sitä jo Erno Paasilinnan ja Pertti Linkolan huippuvuosina, mutta sama jatkuu. Väliäkö sillä, etteivät ennusteet pidä paikkaansa: Rooman klubin mukaan öljyn olisi pitänyt loppua maailmasta jo neljäkymmentä vuotta sitten, kolmannen maailmansodan olisi pitänyt syttyä jo lukuisia kertoja ja ympäristömyrkkyjen olisi pitänyt tukahduttaa meidät jo sukupolvi sitten. Puhumattakaan asteroideista, uudesta jääkaudesta ja nyt sitten liiasta lämpenemisestä. Kuolema tulloo! sanottiin kotipitäjässäni jo lapsuudessani. Kuulin juuri kuinka kirjailija Leena Krohn ikipessimismissään pohti tuhoutuuko maailma ensin ydinsotaan vai ilmastonmuutokseen. Mutta tuhoutua pitää.
    Minusta tällainen on lähinnä puberteettista angstia, ei kovin fiksua."

    No siinä tuli täysilaidallinen Reijalta. Täytyy tosin myöntää, että itsekin olen usein pohtinut tätä tarvettamme pelkoon ja uhkakuviin. Dystopiat viehättävät ehkä eniten silloin kun asiat ovat hyvin. Kirjallisuudessa, elokuvissa ja monessa muussakin kulttuurigenressä kauhu ja epätoivo kiehtoo muitakin kuin teinejä. Sietää pohtia.

    Lisää kritiikkiä:

    "Miksi ihmeessä Ylen kirjallisuusohjelmat ovat käyneet niin vähiin? Jostakin vanhasta vastauksestasi luin, että kun kolme kokenutta kirjallisuustoimittajaa jäi eläkkeelle, niin ei ole pystytty paikkaaman vajetta. Tämä on hieman outo vastaus. Eikö eläkkeelle jäämiset ole tiedossa hyvissä ajoin, joten se ei pitäisi olla syynä.
    Kaipaisin etenkin kotimaisten klassikkojen läpikäyntiä, samoin nykykirjallisuuden esittelyä sekä myös esim. 1900-luvun toisen puoliskon kirjallisuuden esittelyä jossain muodossa. Esimerkiksi radion lukupiiri on mainio ohjelma, mutta tulee liian harvoin. Joskus on sunnuntaiaamuisin tullut jotain pätkiä klassikkokirjallisuudesta, mutta siihenkin vähään oli laitettu musiikkia väliin. Miksi ihmeessä näin on?"

    Tätä kysyy Merja. Olemme erittäin tietoisia kirjallisuusohjelmien vajauksesta ja onneksi asia korjautuu ainakin jonkin verran jo syksyn kuluessa. Tuo eläköitymisasia meni muuten niin, että kutistetun rahoituksen takia yhtiö teki periaatepäätöksen, ettei eläköityviä toimittajia enää automaattisesti korvata. Tämä on sitten seuraus. Mutta toivotaan parempaa tulevaisuutta.

    Sitten vaikuttavaa palautetta eläköityneeltä suurlähettiläältä, josta käytämme tässä koodinimeä Vesa:

    "Minulla on palautetta vain yhdestä ohjelmasta; Riston valinnasta, vaikka Yle Radio 1:n musiikkiohjelmista ja muistakin löydän vain positiivista sanottavaa. Yle Radio 1 on helmi. Mutta Riston valinta on super. Ja viimeksi kun hän musiikin lomassa kertoili tattien keräilystä ja kuivaamisesta - se oli minulle ylittämätön. Satun olemaan sienifriikki ja tatit ovat sitä parasta kun ne itse löytää ja valmistaa. Kun siihen yhdistää hienon musiikin niin mikä voisi olla parempaa."

    No eipä juuri mikään. Risto Nordell tosiaan palasi kesätauolta puotiinsa, mikä on suuri ilo.
    Sitten Eskon kommentti:

    "Rupesin kuuntelemaan keskiviikon 5.9. Muistojen bulevardia kesken ensimmäisen kappaleen, joten en kuullut ohjelman alkukuulutusta.
    Pitkin matkaa upeaa, melodista, rauhallista, tunnelmallista, kaunista musiikkia. Aloin puolivälin maissa ajatella, että aivan kuin olisi Jake Nymanin laatima kokonaisuus. Ja olihan se! Että osaa olla yhteneväinen musiikkimaku. Olen siitä iloinen ja kiitän sydämestäni levykonsertista, jonka aion kuunnella vielä monesti."

    Niin kannattaakin. Tuo Jaken Muistojen bulevardi kuin kaikki muutkin mainitut ohjelmat ovat vielä kuultavissa Areenassa eli suin päin sinne.

    Kiitoksia jälleen palautteesta ja lisää sopii lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Nyt kai voi jo toivottaa kaunista syksyä.

    Kaj Färm

    (Radio 1 vastaa 8.9.2018)

  • Yle Radio 1 vastaa 1.9.2018: Orjia vai vankeja?

    Eräs kuuntelijamme lähestyi meitä mielenkiintoisella kysymyksellä:
    ”Hei! Sunnuntaina elokuun 19. päivä Minna Lindgrenin ohjelmassa kuulin toimittajan kertovan Verdin "Nabucco"- oopperasta ja maininnan "hebrealaisten vankien kuoro". Ei siis orjien. Ihmettelin asiaa ja päätin kysyä, että mistä ja keneltä käännös on. On iso ero edellä mainittujen sanojen merkityksissä. "Ebrei incatenati e costretti al lavoro" tarkoittaa heprealaisia kahleissa ja pakkotyössä eli kyllä orjuudesta on kyse. Kysynkin nyt että kenen käännöstä ohjelmassa käytettiin? Kiitos etukäteen vastauksesta.”

    Kiitos Tiinalle erinomaisesta kysymyksestä. Tätä asiaa on nyt nimittäin pohdittu useammankin asiaa tuntevan voimin. Itsellenikin molemmat versiot ovat tuttuja, mutta Ylen arkistojärjestelmissä teos kulkee nimellä ”Hebrealaisten vankien kuoro”.
    Ehkä parhaan selvityksen antoi kokenut ja nyt jo eläkkeelle jäänyt äänilevystön arkistovirkailija. Luen otteita hänen vastauksestaan:

    "Nabucco on siis suomeksi Nebukadnessar.
    Nebukadressar on tunnettu Juudan ja Jerusalemin valloituksistaan, joista sai alkunsa juutalaisten pakkosiirtolaisuus, ns. Baabelin vankeus, sekä monumentaalisista rakennustöistään pääkaupungissaan Babylonissa.

    Babylonian kuningas Nebukadnessar II. hävitti Jerusalemin temppelin vuonna 587 eaa ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan. Oopperan tunnetuin kohtaus on hebrealaisten kuoron laulama ”Va, pensiero,.” -kuorokohtaus

    Raamatun mukaan Nebukadnessar vei suuren osan Jerusalemin asukkaista vankeuteen Babyloniin Juudan kuningas Joojakinin aikana Myöhemmin, Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, Sidkian hallitessa, Jerusalem hävitettiin piirityksen jälkeen täysin ja koko väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen.[3].
    Joka tapauksessa Molempia muotoja kuorokohtauksesta löytyy. Joskus 1970-luvulla Ylessä puhuttiin hebrealaisten orjien kuorosta. Englanniksi taitaa olla yleensä Chorus of the hebrew slaves, saksaksi Gefangenenchor. Eli orjat ja vangit.
    En osaa sanoa, kumpi muoto olisi oikeampi tai parempi. Helpointa olisi sanoa vain: kuoro. Jos minun pitäisi valita, ottaisin vankien kuoron. Orjien kuoro siis vanhempi muoto."
    Näin siis alan asiantuntija: molemmat muodot ovat vakiintuneita ja sinänsä oikein. englanninkielisessä käännöksessä puhutaan orjista, saksankielisessä vangeista.
    Suoraan sanoen minulla on tässä yhteydessä hieman vaikeata erottaa näiden käsitteiden eroa. Jos siis suuri joukko ihmisiä ensin vangitaan ja viedään valloittajan kotimaahan pakkotyöhön, ovat he toki vankeja, mutta epäilemättä myös orjia. Näinhän afrikkalaisille tehtiin vielä 1800-luvulle saakka ja orjistahan heidän yhteydessä puhuttiin.

    Tämän sinänsä äärimmäisen tärkeän asian selvitys vei tämänviikkoisen ajan kokonaan, mutta ensi viikolla palataan muihin asioihin, joten lähettäkää palautetta joko joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Myös perinteinen posti käy. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Mukavaa syyskuun alkua.

    Kaj Färm

  • Tällä viikolla on tullut erityisen paljon kiitoksia musiikkiohjelmista:

    "Kiitos ihanasta perjantain aamusoiton konsertin alusta. Nyt kahvin keittoon aamusoiton tahdissa. Ja kiitos Radio 1:n monipuolisesta ohjelmatarjonnasta."

    Kuuntelija tarkoittaa Jari Rantschukoffin laatiman Aamusoiton avannutta Antonio Vivaldin konserttoa nokkahuilulle, viululle, oboelle, fagotille ja continuolle: "La Pastorelle" eli Paimentyttö. Se onkin kovin viehättävää musiikkia ja eilinen Aamusoitto löytyy vielä Areenasta, jos haluaa herkistellä.

    Emilia Oulusta on myös musiikin asialla:

    "Klassista kahteen on hyvä, aina niin mukava kuunnella päiväsaikaankin klassista musaa."

    Olen aivan samaa mieltä Emilian kanssa. Klassinen musiikki ei suinkaan ole pelkästään iltojen ja öiden ilo. Se kuuluu päivään jokaiseen…

    Minna Lindgrenin musiikkiesitelmät saavat viikosta toiseen silkkaa kiitosta. Tässä ote Julian viestistä:

    "Minna Lindgren palauttaa klassisen musiikin säveltäjät ja esittäjät tavallisten ihmisten joukkoon heillekin varmaan epämukavalta estradilta. Olen löytänyt klasariin aivan uuden tulokulman maisteri Lindgrenin takia. Hieno musiikki avautuu kokonaan eri tavalla, kun oppii ymmärtämään sen inhimilliset puolet. Aivan uusin musiikki ei kuitenkaan vieläkään minulle oikein avaudu. Ehkä olen juuri tuon kahdeksankymmentä vuotta musiikin tekijöiden jäljessä ymmärryksessäni."

    Hieno havainto Julialta ja uskon, että aika moni pystyy siihen samaistumaan.

    Siirrytään sitten puheohjelmiin:

    "Aivan upea haastattelu psykopatian käsitteistä ja historiasta, kiitos! Kun tutkija Katariina Parhi osaa asiansa ja suullinen keskustelutaito on miellyttävän osaavaa, niin tulos on huippu. Kiitos haastattelijalle ja koko toimitukselle!"

    Kuuntelija viittaa tässä perjantaiseen Kalle Haatasen ohjelmaan "Psykopatian historia". Haastateltavana oli siis historiantutkija Katariina Parhi, joka on tutkinut psykopatiadiagnooseja eri vuosikymmeniltä. Tuo erittäin kiehtova ohjelma on tietenkin yhä kuultavissa Areenasta.

    Sitten hypätään Brysselin koneeseen. Maija Elonheimon toimittma Brysselin kone on jälleen herättänyt ajatuksia. Tämänviikkoinen ohjelma-aihe oli "Minkälaista on Ruotsin EU-politiikka" ja haastateltavana oli dosentti Johan Strang. Eräs kuuntelija halusi puuttua historiakäsitteisiin seuraavalla tavalla:

    "Toimittajalle tiedoksi, Kalmarin unioniin (1397 - 1523) kuuluivat Tanska, Norja ja Ruotsi. Suomi siihen ei kuulunut, koska Suomea ei ollut olemassakaan vielä satoihin vuosiin. Kuten ei koskaan ollut Ruotsi-Suomeakaan, oli vain Ruotsi."

    No niin. Voi asian noinkin sanoa ja varsinkin viimeinen toteamus on juuri niin: mitään Ruotsi-Suomea ei ole koskaan ollutkaan. Mutta oliko sitten Norjaa olemassa vai oliko vain Tanska? Entä oliko sittenkin niin, että Ruotsikin syntyi kunnolla vasta Tanskan johtaman Kalmarin unionin jälkeen, kun Kustaa Vaasa pani tuulemaan? Ja toisaalta, vaikka Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa, tunnustettiin sen erllisyys jo niinäkin vuosisatoina.

    Ei oikeastaan kannata olla kovin suorasyöttöinen näissä kysymyksissä - siis omasta mielestäni.

    Kiitoksia taas kaikesta pohdinnasta ja palautteesta. Sitä saa vastakin toimittaa meille esimerkiksi nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista viikonloppua

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 25.8.2018

  • Kiitoksia kuuntelijoille siitä, että helteitten keskelläkin olette jaksaneet lähettää meille runsaasti ja monipuolisesti palautetta.

    Itämaista heinäkuuta on kehuttu paljon ja muistutankin, että suurin osa teemaheinäkuun ohjelmista on yhä kuunneltavissa Areenassa. Vain osa musiikkia sisältävistä ohjelmista on tekijänoikeussyistä jouduttu sieltä poistamaan. On sekin muuten omituinen asia, mutta ei mennä siihen nyt.

    Teemaheinäkuun puheohjelmat sieltä ainakin yhä löytyvät ja on ne löydettykin. Esimerkiksi Markus Leikolan sarja ”Itämaiden imagot” kerää yhä paljon kuuntelua Areenassa. Tästä viisiosaisesta sarjasta tosin vain kaksi viimeistä eli Intiaa ja Japania käsittelevät ovat enää juuri tuon musiikkiasian takia kuunneltavissa, joten joutukaa sielut.

    Mutta paljon on hienoja ohjelmia yhä kuunneltavissa kirjallisuuden, draaman, filosofian, uskontojen ja monen muun asian saralta. Areenasta nuo teemakuukauden ohjelmat löytyvät kätevästi koottuna ”Itämainen heinäkuu” teemasivulta.

    Mutta on elokuussakin oltu mieltä. Tällä viikolla Sauli Niinistöstä julkaistut kaksi kirjaa ja niiden käsittely ennen kaikkea Ykkösaamussa on kirvoittanut paljon mielipiteitä. Osa on hieman kummeksunut keskustelua, osa näkee siinä salajuonia ja osa vaatii presidentille rutkasti lisää valtaoikeuksia.

    Näistäkin asioista saadaan varmaan kuulla lisää itse hevosen suusta, jos tällainen ilmaus tässä yhteydessä sallitaan. Presidentti Sauli Niinistö juhlistaa nimittäin 70-vuotispäiviään täällä Yle Radio 1:ssä viikon kuluttua lauantaina 25.8.2018 kello 13-14. Silloin kuullaan ylimääräinen "Tasavallan presidentin kyselytunti". Se on meille paitsi suuri kunnia, niin myös oiva tilaisuus kuulla Sauli Niinistön mielipiteitä ja aatoksia.

    Myös Iiro Rantalan tämänviikkoinen ohjelma on herättänyt paljon ja ristiriitaisia tunteita. Kotikäynnillä Iiron pianohuoneessa oli pappi Hilkka Olkinuora ja aiheena oli kepeän kesäisesti kuolema. Yllätysvieraaksi saapui - kukas muukaan kuin Minna Lindgren!

    Luen muutamia kommentteja:

    "Kiitoksia Iiro Rantalalle, taas hyvä ohjelma! Vihdoinkin ohjelma jossa
    kuolemasta puhutaan asiallisesti, mutta inhimillisesti."

    "Vain tässä elämässä toteutuu. Molemmat puhuvat samasta. Taivas voi
    toteutua kyllä taivaassa, vaikka täällä olisi 'helvetti'. Pelastus on armoa, ei tekoja. Aina pitää pyrkiä hyvään elämään, mutta se ei pelasta."

    Ja vielä lopuksi:

    "Lindgren häpäisi itsensä ja esitteli ohjelmassa ateistista uskonnolista maailmankuvaansa ja puhui puutaheinää kristinuskosta."

    No niin. Aivan epäilemättä tuokin ohjelma kannattaa kuunnella Areenasta.

    Otetaan loppuun vielä sipoolaisen Matin palaute:

    "Radio 1 on Ylen helmi ja sen kirkkain yksilö on Minna Lindgren. Tämän
    päivän eli keskiviikon musiikkiesitelmä, encore - eli koko nimeltään "Vielä kerran, vaikka ette haluaisi", on ylivoimaisesti parasta, mitä radiosta on tullut tänä kesänä - kaikki kanavat mukaan lukien."

    Kiitoksia Matille ja kaikille muillekin palautteen antajille. Lomat on minulta lomailtu eli istun täällä kuin tatti - joita ei tänä kesänä taida muuten juuri näkyä - ja odotan palautettanne. Sitä sopii lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Monet lähettävät viestinsä myös perinteisen postin kautta, ja sehän sopii. Osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kesä jatkuu vaikka hieman muuttaakin luonnettaan. Iloitaan siitä.

    Kaj Färm

    (Radio 1 vastaa 18.8.2018)

  • Viime viikkoina Radio 1:ta on kiitelty etenkin monipuolisesta Itämaisesta heinäkuusta. Tässä eräs posti:

    Kiitos Yle Radio Ykkösen koko tuotanto- ja toimittajapoppoolle tasapuolisesti sekä myös vierailijoille hienosta kuukauden valistavasta ja virkistävästä ja monipuolisesta kokonaisuudesta! Ainoa lisä, mitä olisi voinut toivoa olisi että, Shubh Surin ohjelmasarja Intialaisen musiikin historiasta olisi ollut mukava myös ladata aivan opiskelumielessä. Laittakaa joskus uusiona jos mahdollista, kiitos!

    Ainakaan lähiaikoina tuota sarjaa ei olla uusimassa, mutta Intian musiikin historiaan voi sukeltaa vielä kolmen jakson verran Yle Areenassa. Sarjan ensimmäinen osa on jo poistunut Areenasta, koska musiikin tekijänoikeussopimukset näin määräävät. Samasta syystä sarjaa ei voi ladata itselleen.

    Jos tuo sarja Mogulien loisteliasta Intiaa etsimässä meni heinäkuussa ohi korvien, vielä ehtii tutustua esimerkiksi punjabilaisten balladeihin ja sadonkorjuulauluihin. Samalla saa kuulla, kuinka sarjaa toimittanut, aikoinaan Nokialla insinöörinä työskennellyt Shubh Suri muistelee sukujuuriaan ja kertoo Indusjoen laakson kielistä ja kulttuurista.

    Sitten ote iittiläisen radionkuuntelijan postista:

    Ihan parasta on Yle 1 ylipäätään ja erityisesti Syötävät Sävelet. Ihan sattumoisin olen kuunnellut esim. Beethoven-jakson ainakin kahdesti ja katsellut sen kerran telkkarista; se on aina yhtä tuore, älykäs, luonteva, ei-kosiskeleva! Susanna Välimäki ja Janne Koskinenhan sen ohjelman tekevät niin ihanaksi; heillä synkkaa hyvin vaikka ovat niin erilaisia tai juuri siksi. Ja taatusti heillä ei ole käsistä, he ovat luontevia, hauskoja, älyllisiä ja tietävät paljon sekä omaavat hyvän huumorintajun.

    Ja ne hiljaisuudet kaiken keskellä, kun keskitytään johonkin ruoanlaiton yksityiskohtaan, se on aivan ihanaa korville, kuuluu vain pilkkomisen äänet, kuuman voin roiskeet ja voi melkein haistaa ne ruoat, mitä tehdään.

    Jatkan kohta tätä samaa palautetta, mutta muistutan tässä välissä, että Syötävissä sävelissä kokattavien ruokien reseptit löytyvät Areenasta radio-ohjelmien ohesta. Jos tekee mieli vaikka Clara Schumannin sipulista ja etikkaista salaatinkastiketta tai Giuseppe Verdin milanolaista risottoa, ohjeet ovat netissä.

    Iitistä lähetetty palaute jatkuu näin:

    Hartaat Sävelet on toinen lempparini, se tulee harmillisen aikaisin ja onko se vielä lyhentynytkin? Ja vähän liikaa Johanna Iivanaista, pitäis olla vähän jykevämpää ja klassisempaa!!

    Yle 1 on kyllä Ylen pelastus kaiken kaikkiaan, toivottavasti uusi johtaja Merja Ylä-Anttila ei tule pilaamaan sitä, koska nykyisellään sen kaikki ohjelmat täyttävät normaaliälylliselle ihmiselle tehtävän ohjelman kriteerit, kiitos todellakin siitä:)

    No, ainakin minä luotan Merja Ylä-Anttila arvostelukykyyn, vaikka en häntä tunnekaan.

    Viime vuosina hengellistä musiikkia on tallennettu radiota varten paljon lisää, jotta hartausmusiikin ja Hartaitten sävelten valikoima olisi monipuolinen. Esittäjissä on sekä klassisen musiikin taitajia että esimerkiksi kansanmuusikoita ja poplaulajia.

    Kiitos kaikista posteista, joita kanavalle tulee! Lähettäkää meille kysymyksiä, toiveita ja näkemyksiä radio-ohjelmista. Palaute on arvokasta. Palauteosoite on yle.radio1@yle.fi tai sitten kirjeitse Yle Radio 1, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Anna Simojoki
    Mukavaa viikonloppua!

  • ”Kyllä tuo Risto sitten osaa!” kirjoittaa Leena. Hän tarkoittaa perjantaista ”Kohtauspaikkaa”, jossa Risto Nordellin vieraana oli kirjailija ja kolumnisti Antti Nylen. ”Virkistävää keskustelua minullekin tärkeistä asioista. Tällaista viisasta puhetta jaksaisi kuunnella vaikka kuinka ja kauan.”
    Niinhän se on. Ja tämäkin keskustelu on kuultavissa vielä Areenassa.

    Kuten monet kiinnostavat ohjelmat, niin myös tiistaisin kello 11 kuultava Susanna Välimäen ja Janne Koskisen toimittama ”Syötävät sävelet” jakaa melko lailla mielipiteitä. Luen ensiksi osan Kalevin viestistä:

    ”Onpa hauska ohjelma, tulee ihan nälkä sitä kuunnellessa. Aion todellakin kokeilla tuota Verdin keltaista risottoa, vaikka minullakaan ei ole tuoretta tryffeliä sattumalta kaapissani”.

    Mutta aivan eri mieltä on Ria:

    ”Jos pitäisi tai voisi äänestää, Radio 1:n kamalin ohjelma olisi se ”Syötävät Sävelet”. Epäselvää puhetta naurun pyrähdysten lomassa ja ruoka suussa puhumista. Susanna Välimäki nauraa kikattaa ynnä muuta sellaista. Hyi! Kauhistelin jo viime vuonna ja nyt uusinnat. Toivottavasti loppuu ja ei enää ensi kesänä tule tai koskaan. Kuuntelin kerran ja riitti. Nyt se vain tulee ennen päivän mietelausetta jonka haluan kuulla ja avaankin radion kello 11.50, joten joudun sen lopun kuuntelemaan. Muut musiikkiohjelmat, Minna Lindgren, Kare Eskola, Risto Nordell ja Outi Paananen ovat hyviä ja informatiivisia ja hauskojakin. Ovat lempiohjelmiani. Hyvää kesää ja kiitos kaikista hienoista ohjelmista ja illan konserteista.”

    Tätä mieltä oli siis Ria. Taitaa olla näiden musiikkiohjelmien laita sama kuin ruokienkin eli makuasioita. Ja niistähän voi aina kiistellä.

    Sen sijaan pelkkää kiitosta on saanut maanantainen Kulttuuriykkönen:
    ”Kiitoksia paljon Berndt Arellin mielenkiintoisesta haastattelusta! Mielenkiintoinen ja monitahoinen persoona, hyvin haastateltu.” Näin kirjoitti Marja-Leena eikä ollut yksin mielipiteineen. Berndt Arellia haastatteli maanantaina Vesa Kytöoja ja Areenasta löytyy.

    Sitten vielä huomio Karilta Itä-Suomesta:
    ”No onkos tullut kesä, talven keskelle? On se kumma, kun kaikissa ohjelmissa taivastellaan sitä, että kesällä paistaa aurinko ja on lämmin sää. Tai eihän se edes ole lämmintä ja kaunista, vaan heti siitä tuli ”ahdistava helle”. Aina täytyy valittaa jostain. Minä ainakin nautin kauniista kesäsäästä ja vähennän vain vaatetta, jos tuppaa tulemaan hiki. Vaikka se ehkä jonkinlainen esteettinen ympäristörikos taitaa ollakin. Omapahan on mökkini.”

    Näin tuumaili siis Kari ja minä taidan olla aika lailla samaa mieltä. Sitä paitsi nyt kun on saatu ensimmäiset sateet viikkokausiin, taidankin lähteä tästä lomalle. Oikein hyvää kesää kaikille!

    Kaj Färm

  • Itämainen heinäkuu on tuskin vielä puolessavälissä, mutta menestys se on jo nyt:

    Monet yksittäiset ohjelmat ja ohjelmasarjat ovat saaneet paljon kiitosta kuten Markus Leikolan ”Itämaiden imagot”, myös ohjelmat ”Kaukaiset ystävät: Suomi ja Japani”, Brysselin koneen ”Itä-Aasian kehitys ja EU” sekä lukuisat musiikkiohjelmat RSO:n itämaishenkisistä konserteista erilaisiin musiikkiohjelmiin, Aamusoitosta Faunin iltapäivään. Hyvin on otettu vastaan.

    Eritysmaininnan vielä eilen saivat Jorma Mattilan tuottama ”Moniääninen Eurooppa”, minkä tämänviikkoinen jakso oli ”Euroislam näyttää tietä muslimien uuteen ajatteluun” sekä perjantainen Tiedeykkönen, minkä aiheena taas oli ”Itämainen syklinen aikakäsitys”. ”Uskomattoman kiehtova ohjelma!” kiitteli kuuntelijamme Raili Keravalta. Runsaasti on kiitetty myös Satu Kivelän ja Salla Matusiakin toimittamaa ”Itämainen makumatka”-sarjaa.

    Kaikki nämä ja paljon muuta löytyy yhä Areenasta.

    Mutta on moitettakin tullut. Presidenttien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tuleva tapaaminen Helsingissä kiihdyttää mieliä paitsi uutistoimituksissa, myös kuuntelijoide parissa. Kuvaava, joskin ehdottomasti asiallisimmasta päästä on tämä kommentti:

    ”Sekä Yle:n uutistoimitus että Helsingin Sanomat ovat tehneet kaikkensa
    antaakseen erittäin negatiivisen kuvan tulevasta huippukokouksesta ja
    varsinkin sen kahdesta pääosanottajasta. Oltakoon kahdesta presidentistä
    ja heidän politiikasta mitä mieltä tahansa, jonkinlainen harkintakyky,
    kohtuus, korrektius ja myös asiantuntijuus olisi suotavaa uutisoinnissa.”

    Tätä toivoi Erkki T. Paljon kärkevämpääkin viestiä on tullut. Useammassakin yhteydessä on ihmetelty sitä, miten joku toimittaja, kolumnisti tai haastateltava, voi esittää näkemyksiä, ”jotka ovat Suomen virallisen ulkopolitiikan vastaisia”. Nyt, nyt olisi korkea aika päivittää jokin tiedosto. Nuo ajat jäivät taakse onneksi jo vuosikymmeniä sitten. Vapaan länsimaisen demokratian – jollainen Suomikin on – yksi olennainen piirre on, että niin tiedotusvälineet kuin yksittäiset kansalaiset eivät ole sidottuja mihinkään ”valtion viralliseen linjaan”, vaan voivat esittää vapaasti näkemyksiään. Näinhän ei suinkaan ole läheskään kaikissa maissa edes lähialueillamme, joten olkaamme iloisia tästä oikeudesta ja käyttäkäämme sitä säästelemättä.

    Unohdetaan maailmanpolitiikka ja keskittykäämme tärkeämpiin asioihin kuten kauniiseen kesään, puutarhanhoitoon ja kalastukseen. Sen lisäksi pyytäisin kiinnittämään huomion siihen, että Lontoossa ovat juuri alkaneet maailman suurimmat vuotuiset klassisen musiikin festivaalit, nimittäin BBC Proms -festivaalit. Niiden avajaiskonsertti kuultiin eilen ja jo tänä iltana se kuullaan myös Suomessa sekä Yle Radio 1:ssä että sisarkanavalla, digitaalisella Yle Klassisella. Ohjelmistossa Royal Albert Hallissa on monenlaista musiikkia Holstin planeetoista lähtien ja konsertin kapelimestarina on – yllätys, yllätys: Sakari Oramo.

    Jokavuotiseen tapaan ennen kaikkea Yle Klassinen seuraa Promsia erityisen tarkkaan ja sieltä voi kuulla kaiken kaikkiaan yli neljäkymmentä proms-konserttia ja mukana ovat kaikki suomalaissankarit eli Oramon lisäksi myös Esa-Pekka Salonen, Osmo Vänskä, John Storgårds sekä solistina viulisti Pekka Kuusisto. Lisää tietoa kannattaa etsiä Yle Klassisen nettisivuilta tai Areenasta.

    Kiitos taas mielenkiinnostanne ja oikein hyvää kesän jatkoa.

    Kaj Färm

  • Muistellaan hetki vielä mennyttä juhannusta:

    "Suuret kiitokset juhannusaaton Risto Nordellin ohjelmasta. Minulta usein jää nimenomaan
    Riston ohjelma kuulematta, ja tällä kertaa palattuani kotiin ostosmatkalta, satuin
    kuulemaan siitä vain loppuosan. Ja tällä kertaa jäin kuuntelemaan ohjelman loppuun, sillä
    ei siellä tullutkaan vain Bachia, Buxtehudea ja muita "yleviä" barokkihengen biisejä, joita
    Risto niin mielellään soittaa. Sieltä tuli nimenomaan minun sukupolvelleni (synt.v, -40) niin
    mieluista juhannusaattoon sopivaa musiikkia. Onneksi se tulee vielä uusintana, niin voin
    vielä kuulla sen kokonaisuudessaan. Mutta myös olen sitä mieltä, että se uusinta voitaisiin
    lähettää hieman "inhimillisempään" aikaan kuin klo 7 sunnuntaiaamuna."

    Tätä mieltä oli Tytti Lohjalta. Hänelle ja muillekin muistutan Areenan olemassaolosta.
    Sieltä mainittu Risto Nordellin "Juhannus on meillä herttainen"-ohjelmakin löytyy vielä
    ainakin kolmen viikon verran.

    Paljon on kiitelty myös juhannuspäivän "Lapsuuden laulut"-ohjelmaa, jonka toteuttivat
    kuuntelijoiden toiveiden ja tarinoiden pohjalta Paula Jokimies ja Kirsi Väänänen. Mutta
    eräs hankala piirre näissä toiveohjelmissa on ja siihen puuttui myös kuuntelijamme:

    "Olen pettynyt etten kuullut omaa toivettani - Niitähän oli kyllä kolme. Haluaisin tietää miksi toivomukseni ei toteutunut. Kuinka monta muuta toivojaa jäi ilman toiveensa toteutumista, vai olenko jopa ainoa, jolle kävi näin?"

    Voi, et todellakaan ollut. Vaikka ohjelmassa onnistuttiin soittamaan peräti
    kaksikymmentäneljä toivelaulua, jäi valtaosa toiveista toteutumatta. Niitä tuli itse asiassa
    niin paljon, että olemme ajatelleet soittaa näitä toiveita tarinoineen omana pienenä
    ohjelmatuokiona syksystä lähtien. Ei siis kannatta menettää toivoansa, melko varmasti ne
    omatkin toiveet vielä toteutuvat, kun hieman malttaa. Näinhän elämässä usein käy. Kerron
    tästä ohjelmasta lisää, kunhan suunnitelmat täsmentyvät.

    Mutta nyt nostamme katseet kohti huomenna alkavaa heinäkuuta. Kuten on jo kerrottu, Yle
    Radio yhden teemana tämän vuoden heinäkuulle on "Itämainen heinäkuu". Kuten
    sanottua, on aihe tarkoituksella hieman provokatiivinen: onhan "itämaisuus" ja orientalismi
    lähtökohtaisesti länsimainen ajattelutapa, missä on vahvahko kolonialismin ja kulttuuri-
    imperialismin tuoksahdus. Mutta se on myös kiehtova teema, kun sen oikein laajasti
    ymmärtää, ja niin se on myös ymmärretty. Itämaisen heinäkuun ohjelmisto on todella
    laaja-alainen kattaus musiikkia, draamaa, puheohjelmaa, dokumenttia, kulttuuria ja mitä
    niitä nyt onkaan. Hyvä esimerkki saadaan jo heti huomenna, heinäkuun ensimmäisenä
    päivänä:

    Aamusta "Musiikkia vanhasta Euroopasta"-ohjelmassa kello 9.05 saadaan kuulla
    länsimaisessa musiikissa niin suositusta orientalismista Mozartista lähtien. Myös Klassista
    kahteen on itämaisissa tunnelmissa. Kello 17.10 kuulemme taas Jani Tanskasen ohjelman siitä, kuinka Romeon ja Julian tarinan alkuperä on Lähi-Idästä. Haastateltavana on Edinburghin yliopiston professori Jaakko Hämeen-Anttila. Sen jälkeen kuulemme taas Salla Matusiakin kokoaman ohjelman
    "Satumaista musiikkia" samasta teemasta. Radio Variaatiossa puolestaan kysytään, "mitä Kiinassa tapahtuu nyt?" ohjelmassa "Kiinalaisia tarinoita" tasan kello kahdeksantoista.

    Tässä oli siis ainoastaan vilkaisu heinäkuun ensimmäisen päivän tarjontaan, mutta jo se
    antaa hyvän kuvan "Itämaisen heinäkuun" moninaisuudesta. Heinäkuussa saattaa tietenkin olla muutakin tekemistä, kuin kuunnella herkeämättä radiota ja siksi näistä teemaheinäkuun ohjelmista tehdään kuuntelupaketti myös Areenan puolelle.

    "Olen lapsi ma heleän heinäkuun, minä kaipaan kaunista säätä", runoili Eino Leino lähes
    puoli vuosisataa ennen minun syntymääni, mutta oikeaan osui. Siksipä jään tästä pariksi
    viikoksi lomalle ja toivotan kaikille muillekin heleää heinäkuuta.

    Kaj Färm

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä