Tiedeykkönen Extra

Zoonoosit: Miten lepakon tauti karkasi sivettikissan kautta ihmisen kimppuun eli miten eläinsairaus muuttuu

  • 8 min
  • toistaiseksi

Osa 3/4. Onko meillä ihmisen omia Homo sapiensin tauteja ollenkaan? Monet ihmisten taudit ovat peräisin eläimiltä. Ihmisellä on edelleen tapana ängetä liian liki villejä eläimiä. Lähikontaktissa niistä hankitaan uusia tauteja ihmiskunnan riesoiksi. Villieläimiä ei ole syytä metsästää ja nylkeä, jos ei halua hankkia vaivoikseen Ebolaa tai muita zoonooseja.
Muinaiset ihmiset hankkivat meille tauteja myös kesyttämistään hyötyelämistä, mutta se on jo vanha juttu ja niiden kanssa pärjätään. Uudet eläinkunnasta haetut taudit sen sijaan ovat usein tappavia. Miten vanhojen ja uusien tautien kanssa pärjätään, sitä selvittävät professori Olli Vapalahti ja Leena Mattila.
Äänisuunnittelu Katja Kostiainen.

Kuva: Tuuli Laukkanen/Yle

Lähetykset

  • ma 18.12.2017 14.50 • Yle Areena

Jaksot

  • Osa 4/4. Yhdysvaltalainen Jonathan Trent työskenteli parikymmentä vuotta NASAn tutkijana ja teki töitä sen eteen, kuinka Marsissa tuotetaan ruokaa ja energiaa. Mutta huoli ihmiskunnan tulevaisuudesta ja isoista globaaleista ongelmista sai hänet siirtämään huomionsa avaruudesta Maahan. Trentille oli karttunut osaamista suljetusta kierrosta ja mikrobeista. Tiedemiehenä hän koki vastuun kotiplaneetan tilasta ja halusi hyödyntää tietämystään Maan auttamiseksi.

    Jonathan Trent on rakentanut suljetun kierron systeemin, joka toimii luonnollisessa tai keinotekoisessa lammessa. Siinä viljellään nopeasti kasvavaa mikrolevää ja kaloja, joiden jätökset ruokkivat mikroleviä. Levien happi päätyy taas kaloille, mikä kasvattaa kalansaaliita. Trent testasi mikrolevien osuutta Kaliforniassa San Franciscon lahdella. Kiertävä systeemi toimi jätevedessä, ja samalla vesi puhdistui. Näin syntynyt biomassa muunnettiin biopolttoaineeksi. Kestävyystieteen professori Helena Kahiluoto Lappeenrannan yliopistosta pitää tällaista vesiviljelysysteemiä hyvänä, koska se ei tarvitse maata.

    Euroopan astrobiologit ovat perustamassa virtuaalista eurooppalaista astrobiologian instituuttia. Tämä tutkijoiden verkosto julkaisi kesällä 2018 nk. valkoisen paperin, jossa käydään läpi astrobiologian vaikutusta yhteiskuntaan tämän päivän Euroopassa. Yksi raportin teemoista on ympäristö ja kestävä kehitys. Elämän alkuperän ja levittäytymisen tutkimuksen lisäksi on pohdittava elämän kestävää tulevaisuutta maapallolla. Avaruuden kaivostoiminta ja mahdollinen asuttaminen pitää tehdä kestävällä tavalla. Dosentti Kirsi Lehto Turun yliopistosta miettii, miten avaruutta voidaan hyödyntää kestävällä tavalla.

    Toimittaja on Teija Peltoniemi. Äänisuunnittelija Katri Koivula.

    Kuuntele myös Astrobiologiaa-sarjan aiemmat, huhtikuussa 2018 julkaistut jaksot!

  • Osa 3/4. Elämän syntyminen ja kehittyminen on yksi keskeinen astrobiologian tutkimusaihe. Miljardien vuosien takaisia vaiheita biomolekyyleistä soluiksi emme tunne juurikaan, sillä kaikki välivaiheet ovat kuolleet sukupuuttoon. Mitä tiedetään esisolujen kalvorakkuloista ja niiden vaiheista aidoksi soluksi? Tätä selvittää tutkija Anni Kauko. Hän hakeutui tekemään töitä dosentti Kirsi Lehdon kanssa, koska elämän synty sekä varhainen evoluutio kiehtoivat.

    Elämän puun kolme haaraa, alkeistumalliset bakteerit ja arkeonit sekä aitotumalliset eukaryootit, ovat tärkeässä roolissa, kun elämän kehittymistä tutkitaan. Bakteerit ja arkit ovat niin kutsuttuja prokaryootteja. Ne ovat yksisoluisia eikä niissä ole tumaa. Eukaryootit, joihin kuuluvat niin ihmiset, eläimet ja kasvit kuin myös ameebat ja sienet, ovat polveutuneet jostain – minkälainen oli viimeinen aitotumallisten yhteinen esi-isä? Kuinka alkeellisista yksisoluisista kasvoi monimutkaisia ja monimuotoisia eliöitä?

    Elämä on enemmän kuin osiensa summa. Monimutkainen elämä vaatii keskeisten järjestelmien olemassaoloa, että elämää syntyy. ”Tästä seuraa paljon muna-kana-ongelmia, mikä oli ensin?”, tietää Anni Kauko. Hän on tutkinut solun alkuperää, ja nyt työn alla on aitotumallisten eli eukaryoottien polveutuminen. Nämä molemmat asiat ovat oleellisia sen ymmärtämiselle, mistä me tulemme ja voisiko muilla planeetoilla olla tuttua elämää. Aitotumallisten synnyn yhteydessä kehittyi paljon uusia proteiinilaskoksia. Minkälaisia nämä proteiinilaskokset ovat?

    Toimittaja on Teija Peltoniemi. Äänisuunnittelija Katri Koivula.

    Kuuntele myös Astrobiologiaa-sarjan aiemmat, huhtikuussa 2018 julkaistut jaksot!

  • Osa 2/4. Jos Marsissa on elämää, vaikkapa vain alkeellisia pieneliöitä, meidän pitää jättää sellainen elämä marsilaisille. Näin sanoi aikoinaan tähtitieteilijä Carl Sagan. Dosentti Kirsi Lehdon mielestä Marsiin on syytä mennä nimenomaan tutkimusmielessä eikä niinkään varmistamaan, että siellä on ihmiselle paikka maapallon elinolojen rappeuduttua. Tutkimuspäällikkö Pekka Janhusen mielestä Marsin mikrobien miettimiseen ei ole syytä, ennen kuin niitä sieltä todella löydetään. Hyvin todennäköisesti asteroideilla ei ole elämää, joten ne olisivat parempi kohde avaruuden kaivostoiminnalle ja ne tarjoaisivat materiaalia asuinsijoihin.

    Elämä pitää itsekkäästi puoliaan ja pyrkii leviämään. Jos elämä ihmisen muodossa leviää asteroidivyöhykkeelle, joka oli ennen eloton, kukaan ei häviä, sanoo Pekka Janhunen.
    Kirsi Lehtoa harmittaa ihmisen loputon ahneus, jolta ei säästy avaruuskaan. Tuhlaaminen ja taloudellinen kasvu asetetaan etusijalle.

    Toisaalta ihmiskunta on hyötynyt suuresti avaruustutkimuksesta. “Meillä on käytössämme paikannus- ja tietoliikennejärjestelmät ympäri maapallon. Nykyinen elämänmuoto ei olisi mahdollista ilman näitä satelliitteja”, muistuttaa Janhunen. Hänen mukaansa avaruustutkimuksen anti ja sen taloudellinen hyöty on moninkertainen verrattuna siihen, mitä tutkimukseen on laitettu.

    Toimittaja on Teija Peltoniemi. Äänisuunnittelija Katri Koivula.

    Kuuntele myös Astrobiologiaa-sarjan aiemmat, huhtikuussa 2018 julkaistut jaksot!

  • Osa 1/4. Astrobiologian kiehtova kysymys on, kuinka elämä sai alkunsa ja kehittyi yksinkertaisista molekyyleistä. Nyt ihminen haluaa levittäytyä avaruuteen, mutta minkälaisissa oloissa tämä Maa-planeetalla syntynyt elämä pärjää, kun asutusta suunnitellaan Marsiin ja asteroidivyöhykkeelle.

    Marsin oloissa riittää haasteita. Tämän planeetan ilmakehä on suureksi osaksi vain hiilidioksidia, ja sitähän ihminen ei voi hyödyntää muuta kuin kasvien välityksellä. Lisäksi Marsin ilmanpaine on huomattavasti alhaisempi kuin Maan. Painovoima on vain kolmasosa maapallon gravitaatiosta. Kylmäkin siellä on. Siksi ihmisen suojaksi tarvitaan vahvoja paineen kestäviä kupuja, joissa olisi meille sopiva ilman koostumus. Voisiko ihminen asettua Marsin sata metriä syviin laavatunneleihin, pohtii dosentti Kirsi Lehto Turun yliopistosta. Hän on tutkinut, miten alkeelliset yhteyttävät syanobakteerit pärjäisivät Marsin matalassa ilmanpaineessa. Lehto osallistui Pyhäsalmen kaivoksessa seminaariin, jossa pohdittiin Marsin olojen simulointia.

    Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Pekka Janhunen puolestaan suuntaisi katseen asteroideille. Ne ovat ihmisille vaarallisia, koska asteroidi voi törmätä maahan. Siksi asteroidit pitäisi ottaa haltuun. Janhunen visioikin mineraalien louhimisesta asteroidivyöhykkeellä sekä noin kilometrin läpimittaisista asuinsijoista. Asteroidien kaivostoiminta ja isojen kiertävien kapselien rakentaminen kulkisivat käsi kädessä. Janhusen kehittämä sähköpurje olisi keino päästä asteroidivyöhykkeelle. Hänen mielestään olisi hyvä asia, jos meidän kaltaistamme elämää leviäisi myös avaruuteen. Näin elämä säilyisi, mikäli maapallo tuhoutuisi.

    Toimittaja on Teija Peltoniemi. Äänisuunnittelija Katri Koivula.

    Kuuntele myös Astrobiologiaa-sarjan aiemmat, huhtikuussa 2018 julkaistut jaksot!

  • Osa 6/6. Vuosien mittaan valtameriin on imeytynyt suuret määrät lämpöä ja hiilidioksidia. Hiilidioksidipäästöt ilmaan ovat kasvaneet jatkuvasti, mutta ilman CO2-pitoisuus ei ole niin korkea kuin voisi luulla, sillä suuri osa hiilidioksidista on imeytynyt meriveteen. Maapallon lämpeneminen on lämmittänyt myös meriä jäämeriltä päiväntasaajalle. Eniten lämpötilat ovat nousseet napa-alueilla.

    Napa-alueiden lämmönnousua selittää se, että lumen ja jään sulaessa napaseutujen albedo vähenee eli auringon säteilyn heijastuminen takaisin avaruuteen vähenee. Valkoinen lumi heijastaa 90 % auringon säteilystä takaisin, mutta jään alta paljastunut tumma meri imee 90 % auringon säteilystä. Ennestään lumettomilla alueilla muutos ei ole yhtä suuri.

    CO2-lisäys merivedessä haittaa monella tavalla merten ekosysteemejä. Hiilidioksidi happamoittaa merivettä ja aiheuttaa ongelmia korallieläimille, simpukoille ynnä muille kalkkia kaipaaville meren eliöille. Kohonnut meriveden lämpötila on myös haitaksi vakaisiin oloihin sopeutuneille lajeille, Maailman suurin koralliriutta Iso Valliriutta on jo osittain kuollut, koska korallieläimet eivät siedä lämmön nousua.

    Varsinkin Pohjoinen Jäämeri on lämmennyt. Koillisväylä ja Luoteisväylä ovat olleet auki, ja meriliikenne on tunkeutumassa näille reiteille. Turistiliikennettä hoitavat jo useat alukset. Jopa ilman jääluokitusta olevat Karibian risteilyalukset ovat seilanneet Luoteisväylää jäävuorten seassa. Lämpimät meret lykkäävät talven tuloa napa-alueille, ja se aiheuttaa lisää ongelmia jäätiköille. Merentutkimusyksikön päällikkö, tutkimusprofessori Jari Haapala Ilmatieteen laitokselta on seilannut myös pohjoisella jäämerellä.

    Toimittaja on Leena Mattila, äänisuunnittelija Katri Koivula.

  • Osa 5/6. Sademetsät ovat ikivanhoja, siis ne ovat, joita ihminen ei ole hävittänyt. Trooppisten sademetsien kannalta ihminen on haitallinen tuholainen. Amazonas on pärjännyt trooppisena sademetsänä yli 200 000 vuotta, mutta nyt ihminen on ahneuksissaan hävittänyt sitäkin ruokottomasti.

    Sademetsiä on hävitetty karjan laidunten sekä laajojen soija- tai öljypalmuplantaasien tieltä. Epäselvien maanomistusolojen vuoksi maankaappaajat ovat saaneet hankittua suuria maa-alueita, joilta on raivattu sekä metsät että paikkakunnan asukkaat. Paikalliset viljelijät raivataan kaupunkien slummeihin ja bisnes kukoistaa - ympäristön ja ihmisten kustannuksella. Plantaaseilla tuotettu soija syötetään Euroopan sioille ja öljypalmusta saadaan biopolttoainetta teollisuusmaihin.

    Kun sademetsiä hävitetään soija- tai öljypalmuplantaasien tieltä, niin puhutaan biodiversiteetin köyhtymisestä. Yleensä silloin tarkoitetaan lajidiversiteettiä eli lajien monimuotoisuutta. Runsaslajinen sademetsä hävitetään ja tilalle perustetaan monokulttuuri, missä viljellään vain yhtä lajia esim. soijaa tai öljypalmua.

    Ilmasto ja ihminen vaikuttavat sademetsiin, ihminen usein haitallisesti. Vastaavasti sademetsän hävitys ja maankäytön muutos vaikuttavat ilmastoon, sademääriin ja sitä kautta ihmisten oloihin. Ihminen ei kuitenkaan ole täysin toivoton tapaus. Ihmisen toiminnasta löytyy hyviäkin esimerkkejä, kertoo uusiutuviin luonnonvaroihin perehtynyt trooppisen metsätieteen professori Markku Kanninen Helsingin yliopistosta ja Helsingin kestävyystieteen instituutista. Brasilia on rajoittanut karjatilojen ja plantaasien pinta-alojen lisäämistä ja Costa Rica lopetti sademetsien hävittämisen ja vaihtoi elinkeinoksi ekoturismin.
    Toimittaja on Leena Mattila, äänisuunnittelija Katri Koivula.

  • Osa 4/6. Kaataako raju talvimyrsky viimeisenkin kuusen Suomesta, ja mitä tulee tilalle vai tuleeko? Entä palaako helteen kuivaksi paahtama Siperian taiga metsäpaloissa taivaan tuuliin? Kuumat ja kuivat kesät paahtavat maastoa ja puustoa, joten metsäpalot saavat puhtia riehua. Venäjällä, Välimeren maissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa yleiset suuret metsäpalot voivat yleistyä myös meillä pohjoismaissa.

    Leutoina talvina maa pysyy sulana ja talvimyrskyt kaatavat metsää kuin heinää. Normaalin roudan puute on riesa varsinkin kuuselle. Kuusen juurakko on lähellä maanpintaa eikä jaksa pitää sulassa maassa puuta pystyssä, kun talvimyrsky iskee.

    Näiden riesojen lisäksi metsien kimppuun käyvät tuholaiset. Nykyiset metsätuholaiset tuottavat lisäsukupolven pitkän kesän turvin, lisäksi lämpö tuo myös uusia tuholaisia pohjoisiin metsiin.

    Boreaalisen havumetsävyöhykkeen metsät toimivat hiilinieluina tehokkaammin kuin trooppiset metsät, koska eloperäinen hiilipitoinen aines ei lahoa viileässä yhtä nopeasti. Myös boreaalisen vyöhykkeen metsämaa on merkittävä hiilen sitoja. Maassa on satojen vuosien aikana kertyneet hiilivarastot. Maankäytön muutokset voivat muuttaa hiiltä sitovan metsänpohjan hiilenlähteeksi. Avohakkuun jälkeen paljastunut metsämaa lämpiää ja lahottajat saavat vauhtia, joten kuntasta alkaa vapautua hiiltä. Avohakkuut lisäävät myös tulvariskiä ja lumivyöryjen riskiä vuoristoisilla alueilla.

    Sekametsät ovat varsinkin muuttuvissa oloissa monokulttuureja kestävämpiä. Tietty tauti tai tuholainen voi vahingoittaa yhden puulajin monokulttuurimetsää pahasti. Toisaalta mikään tauti tai tuholainen ei hävitä kaikkia puulajeja sekametsästä. Lisäksi lehtipuut havupuiden seassa pienentävät metsäpalon riskiä.
    Metsien ja metsämaan hiilinielua pitäisi hyödyntää paremmin, sanoo metsäekologian dosentti Timo Kuuluvainen Helsingin yliopistosta. Sarjan toimittaja on Leena Mattila. Äänisuunnittelusta vastaa Katri Koivula.

  • Osa 3/6. Siirtomaa-aika on täällä taas. Land grabbing, maan kaappaus, on iskenyt uudelleen entisiin "merentakaisiin siirtomaihin". Rikkaat maat, firmat ja sijoittajat ovat kaapanneet viljelymaata omiin tarpeisiinsa Afrikasta, Kaakkois-Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Moderni riistomaavalta ei ryövää muiden mantereiden viljelymaita voimakeinoin. Nykyaikainen maan valtaus hoituu rahalla vallanpitäjien kanssa. Paikalliset viljelijät päätyvät orjatyövoimaksi tulokkaiden plantaaseille ja loput ajetaan nälkäpakolaisiksi.

    Kiinassa ja Intiassa omat viljelymaat eivät riitä ruuantuotantoon kasvavalle väestölle. Osittain maat on pilattu viljelykelvottomiksi, joten valtavia peltoaloja on hankittu muilta mantereilta. Ruotsi ja monet muut rikkaat maat ovat mukana tässä maankaappaajien Land Grabbing -clubissa. Köyhien maiden pellot otetaan riistomaaherrojen käyttöön, tuotetaan rikkaille ruokaa halvalla, ja paikalliset kärsivät aliravitsemuksesta.

    Ilmastonmuutos muuttaa maapallon sade- ja kuivuusalueita. Kuivuus lisääntyy tärkeillä viljanviljelyalueilla ja ruuantuotannon epävarmuus lisääntyy. Katovuodet nostavat viljan maailmanmarkkinahintaa ja konemainen ketjureaktio nostaa myös muiden elintarvikkeiden hintoja. Koska vesi on rajallinen resurssi, se sanelee missä viljelyä voidaan jatkaa tulevaisuudessa. Pitkään jatkuva keinokastelun tie johtaa umpikujaan, koska se aiheuttaa maan suolaantumisen viljelykelvottomaan kuntoon.

    Afrikassa kuivuus, liikalaidunnus ja maankaappaus, land grabbing, kutistavat paikallisten asukkaiden viljelymaita. Lisääntyvä kuivuus ja ihmisen pahentama eroosio haittaavat maanviljelyä ja aiheuttavat aliravitsemusta. Tämä voi johtaa levottomuuksiin ulkomaisten maankaappaajien kanssa ja ajaa jo nyt ihmisiä nälkäpakolaisiksi.

    Ihmisen aiheuttamia ongelmia ovat myös metsien ja sademetsien hävityksestä johtuvat pahentuneet tulvat ja vesieroosio. Kun metsät eivät enää pidätä sadevesiä ja sido maaperää, käy kuten Välimeren ympäristössä pari tuhatta vuotta sitten. Sateet ryöppyävät tulvina ja vievät mennessään irtonaisen maan.

    Välillä kannattaisi miettiä mistä ruoka tulee. Onko se tuotettu epäekologisesti, epäeettisesti tai sosiaalisesti epäoikeudenmukaisesti ympäristön tai viljelijöiden kustannuksella. Agroekologien professori Juha Helenius on myös Helsingin yliopiston Kestävyystieteiden instituutin kuvioissa. Ruuantuotantoa pohditaan Helsingin Viikissä.

    Toimittajana on Leena Mattila. Äänisuunnittelusta vastaa Tuomas Vauhkonen.

  • Osa 2/6. Muuttuvatko maailman suot hiilinieluista hiilen lähteiksi? Kas siinä pulma, joka johtuu paljolti ihmisistä.

    Siperian sulavista soista ryöppyävät metaani ja sitäkin voimakkaampi kasvihuonekaasu, ilokaasu, vauhdittavat ilmaston lämpenemistä enemmän kuin tarpeeksi. Siperian turve on yhteyttänyt iät ajat ja pistänyt pakkaseen tonneittain hiilidioksidia. Kymmenien tuhansien vuosien aikana kertynyt hiilivarasto on säilynyt lahoamatta hyisen Siperian oloissa. Nyt sulavista soista voi vapautua kerta rysäyksellä suuria määriä metaania. Metaania syntyy, kun märkä turve mätänee hapettomissa oloissa. Tuhansia vuosia turpeeseen varastoitunut typpi karkaa ilokaasuna, typpioksiduulina

    Kuivatut suot, sekä pohjoiset että trooppiset suot, muuttuvat hiilinieluista hiilen ja metaanin sekä ilokaasun lähteiksi. Tuhansien vuosien aikana kertynyt lahoamaton turve alkaa maatua, kun suo kuivataan. Kuivatun suon hapellisissa oloissa turve lahoaa mullaksi ja hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään. Pahimmassa tapauksessa kuiva suo palaa ja tukahduttaa valtavat alueet kitkerään savuun.

    Indonesian puuturvesoiden palaminen on aiheuttanut savuongelmia myös naapurivaltioissa. Paloalueiden lähiseuduilla joudutaan sulkemaan koulut ja työpaikat sankan savun vuoksi, ja koko ajan kytevät paksut turvekerrokset aiheuttavat jatkuvasti terveysongelmia. Myös meren takana Malesiassa kärsitään savuista, sillä kytevän turvepalon savupilvet eivät välitä valtionrajoista. Suuri osa paloista johtuu ihmisen holtittomasta tulen käsittelystä – jopa palomiehet tupakoivat vastasammutetulla paloalueella, kertoo suometsätieteen professori Harri Vasander.

    Turpeeseen varastoitunut hiilidioksidi vapautuu turhan nopeasti ja runsaasti. Homo sapiens voisi ajatella omaa tulevaisuuttaan ja jättää suot kuivattamatta, koska niistä vapautuvalla hiilidioksidilla pilataan omia elinoloja. Leena Mattila tapasi suometsätieteen professori Harri Vasanderin Helsingin yliopiston Metsätieteiden talossa Viikissä. Äänisuunnittelu Katri Koivula.

  • Osa 1/6. Miten ihmeessä Homo sapiens, viisas ihminen, ei opi virheistään? Muinaisessa Neuvostoliitossa tehtiin järjetön päätös ja otettiin viljelyyn liian kuivia alueita Keski-Aasiassa. Kazakstanin ja Uzbekistanin pelloilla viljeltiin keinokastelun varassa mm. riisiä ja puuvillaa. Kuivan maan keinokasteluun tärvättiin valtavat määrät Aral-järveen laskevien jokien vettä, joten järveen asti vettä ei piisannutkaan. Järven pinta alkoi laskea, mutta hölmöläisten hommaa jatkettiin. Nyt maailman neljänneksi suurimman järven tilalla on pieniä järviä, pölyävää suola-aavikkoa ja hiekkamyrskyjä.

    Kasteluoperaation lopputulos on surkea, järvi ja kalastuselinkeino on tuhottu, pellot ovat suolaantuneet ja alueen ilmasto on muutettu mantereiseksi eli kesät ovat tukalan kuumia ja talvet jäätävän kylmiä. Ilmasto muuttui, koska Aralin valtava vesimassa tasasi ennen suuria lämpötilojen vaihtelua, vaan ei tasaa enää. Järveen laskevien jokien vesi tuhlataan edelleen kuivan ja suolaantuneen maan kasteluun.

    Kuivia alueita viljellään puoliväkisin keinokastelun voimalla muuallakin. Peltoja sekä hedelmä- ja vihannesviljelmiä kastellaan mm. Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Etelä-Afrikassa, Välimeren maissa, Intiassa, Kiinassa. Monilla seuduilla kastellaan jo pohjavedellä, koska kuivuusalueet ovat kasvaneet eikä jokien vesi enää riitä. Keinokastelu aiheuttaa maan suolaantumista ja suolaantuminen pilaa maan viljelykelvottomaksi.

    Pohjoismaihin rahdataan tonneittain vettä kuivuudesta kärsiviltä alueilta. Vesipitoisten kasvisten ja hedelmien tuonti kuivuudesta kärsiviltä alueilta kasvattaa myös suomalaisten vesijalanjälkeä. Vesitalouden professori Olli Varis ja vanhempi yliopistolehtori Marko Keskinen Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulun yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitokselta ovat olleet ratkomassa erilaisia vesiongelmia ympäri maailmaa. Lopuksi perehdytään myös vesidiplomatiaan, missä järki joskus voittaa valtionrajat.
    Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohtivan podcast-sarjan toimittaa Leena Mattila. Äänisuunnittelusta vastaa Katri Koivula.

  • Osa 5/5. Ennen huuliherpes eli yskänrokko oli ihmisen yläpäässä ja genitaaliherpes alapäässä, näin ei aina ole enää. Molemmat Herpes simplex -virukset, HSV-1 ja HSV-2, voivat elellä ihmisen kummassakin päässä.

    Kuten HIV, myös Herpes-virukset jäävät loppuiäksi ihmiseen. Herpes jää pesimään hermotumakkeeseen, ja sieltä se pullahtelee ajoittain pintaan. Herpes uusii vakioalueellaan ja aiheuttaa kivuliaita rakkuloita. Uusiutumisen voi laukaista esimerkiksi vilustuminen, auringon UV-säteily, kuukautiset tai stressi.

    Yksillä herpes uusii tiuhaan tahtiin ja toisilla se pysyy täysin näkymättömissä. Herpes-virusta ei toistaiseksi pystytä hävittämään ihmisestä, mutta sen lisääntymistä voidaan hillitä viruslääkkeillä.

    Papilloomaviruksia on satoja, ihmiselläkin papilloomia on parisataa. Ne aiheuttavat sekä syyliä että syöpiä niin naisille kuin miehillekin. Yli 80 % HPV-infektioista paranee itsekseen ajan kanssa. Pieni osa infektioista jatkuu ja kehittyy aikaa myöten syöväksi.

    Visvasyylät eli kondyloomat ovat papilloomien kesyimmästä päästä. Kondyloomat ovat papilloomavirusten aiheuttamia syyliä sukuelinten alueella. Ne näkyvät paljaalla silmällä ja ne on helppo hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

    Toista laitaa ovat suuren riskin virustyypit HPV 16 ja 18. Ne aiheuttavat noin 70 % kohdunkaulansyövistä, ja niitä vastaan on kehitetty HPV-rokote. Samat virustyypit lisäävät myös penissyövän riskiä.

    Herpes- ja papilloomaviruksesta jatkavat iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back ja Leena Mattila. Äänisuunnittelu Katja Kostiainen.

  • Osa 4/5. Tippuri lisääntyy Suomessa rivakkaa tahtia. Nykyään Suomesta löytyy 600 tapausta vuodessa, kun 10 vuotta sitten jäätiin alle sataan. Tippuri yleistyy nimenomaan nuorilla aikuisilla.

    Leviämiseen vaikuttaa myös se, että suuri osa tippuritapauksista on oireettomia. Ja oireettomat taudinkantajat levittävät tautia tietämättään. Uusi yhdistelmätesti löytää myös oireettomat tippurit ja klamydiat samalla kertaa.

    Tartunnan löytyminen edellyttää, että ihmisillä on älliä käydä testeissä. Oireiden odottelu ei välttämättä johda mihinkään muuhun kuin taudin leviämiseen ja jälkitauteihin.

    Myös HIV voi olla aluksi vähäoireinen, joten infektion toteamiseen tarvitaan testi.
    Nykyinen tehokas lääkitys voi pysäyttää myös HIV-infektion etenemisen. Jos lääkehoito aloitetaan jo oireettomassa alkuvaiheessa, niin sairastuminen AIDSiin voidaan mahdollisesti estää.

    Alkanutta lääkehoitoa ei saa keskeyttää. Katkot lääkityksessä lisäävät riskiä, että virus kehittää vastustuskyvyn lääkkeille ja niiden teho menetetään.

    - Säännöllinen pysyvä lääkitys estää viruksen lisääntymisen ja taudin tartuttamisen, sanoo erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back.

    Leena Mattila tapasi Hiltunen-Backin HYKS:in sukupuolitautien poliklinikalla. Äänisuunnittelu Katja Kostiainen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä