Radio Suomi Rovaniemi

Inkeri Yritys kertoo Kittilän kunnan tilanteesta

  • 10 min
  • toistaiseksi

Yle Rovaniemen toimittaja Jarmo Siivikko haastattelee Kittilän kunnanvaltuuston 2. varapuheenjohtajaa Inkeri Yritystä (OMK) Kittilän tilanteesta.

Lähetykset

  • ke 20.12.2017 11.04 • Yle Areena

Jaksot

  • Romaani Katri Valan ja Olavi Paavolaisen vaiheista sotakeväänä 1942 on haikeuden täyttämä kuvaus nuoruudesta ja unelmista. Katria vaivaa parantumaton keuhkotauti, samoin huoli perheestä ja sodan uhreista. Pommejakin enemmän helsinkiläiset pelkäävät puhua. Katrin lähipiiri ryhtyy uhkarohkeasti vastarintaan rauhan puolesta. Kameleonttimainen Olavi pakenee sodan ristiriitoja omiin muistoihinsa. Hän haluaa vielä kerran tavata nuoruudenystävänsä Katrin ja pelastaa tämän viimeiset runot. 1920-luvulla Katri ja Olavi elivät valon juhlaa, mutta nälkätalvena 1942 suursodan synkkä varjo pimentää koko Euroopan. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Otava)

  • Sensuuri on iskenyt populaarimusiikkiin sen satavuotisen historian aikana joka puolella maailmaa. Se ei ole ainoastaan totalitarististen järjestelmien vaan myös länsimaisten demokratioiden todellisuutta. Levyjä on kielletty niin politiikan, uskonnollisen puhdasoppisuuden kuin sodan takia. Milloin on haluttu rajoittaa seksiin, huumeisiin tai alkoholiin liittyviä tekstejä, milloin motiivit ovat olleet puhtaasti rasistisia.

    Musiikkitoimittaja Jake Nymanin kirjoittama 'Kielletyt levyt' kuljettaa lukijaansa maailman ympäri toinen toistaan erikoisempiin kieltotapauksiin 1920-luvun Yhdysvalloista natsi-Saksaan ja Euroopan rautaesiripun taakse. Eikä sensuurin aika missään nimessä ole ohi.

    Suomea koskeva luku kuvaa, kuinka meillä sensuurin vaikuttimena oli paitsi yleinen moralismi myös ulkopolitiikka. Kiinnostavat arkistolöydöt todistavat surkuhupaisasta mekanismista, jolla musiikkia kiellettiin itsevaltaisin päätöksin.

    Kirjasta kertoo tuttuun tapaansa Juha Pikkarainen. (Kuva: Gummerus)

  • Osa Tove Janssonin teksteistä ei koskaan päätynyt kirjoiksi. Hän julkaisi ensimmäiset novellinsa 1930-luvulla lehdissä, joita hän samaan aikaan kuvitti.

    Moni varhaisnovelli sijoittuu Euroopan kaupunkeihin; ne kertovat rakastavaisista ja nuorten taiteilijoiden kommelluksista Pariisissa, syrjäytyneen naisen Veronasta tai yksinäisestä miehestä Dresdenin rautatieasemalla.

    Myös Juha Pikkarainen on avannut Janssonin kirjan. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi)

  • Botswanassa on mennyt hyvin jo 50 vuotta, koko itsenäisyyden ajan. Ei sotia naapureiden kanssa eikä varsinkaan maan sisällä. Botswana on noussut köyhyydestä keskituloisten maiden joukkoon eikä tarvitse kehitysapua.

    Lapset ovat ilmaisessa koulussa ja ilmainen terveydenhuolto toimii erinomaisesti. Maan johto on aina vaihtunut demokraattisesti ja vaalituloksia kunnioitetaan. Korruptio on Afrikan vähäisintä ja rikollisuus kohtuuden rajoissa.

    Eteläisestä Afrikasta jo vuosikymmeniä kirjoittanut Pekka Peltola on tehnyt viime vuosina kolme matkaa Botswanaan selvittääkseen menestyksen syyt. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Into Kustannus Oy)

  • Rovaniemeläisen Jarmo Huhtalan eräkirja vie Lapin jokivarsille tarinoin ja kuvin. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannus HD)

  • Svetlana Aleksijevits sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015. Hänen toinen teoksensa "Sodalla ei ole naisen kasvoja" on tunnustus, dokumentti ja muistelma. Siinä saa äänen yli 200 toiseen maailmansotaan osallistunutta tyttöä ja naista, jotka unelmoivat opinnoista ja avioliitosta, mutta joista vuonna 1941 tulikin sotilaita.

    Yli puoli miljoonaa neuvostonaista osallistui toiseen maailmansotaan, ei ainoastaan sairaanhoitajina vaan etulinjassa tarkka-ampujina, sillanräjäyttäjinä, tappajina. He kokivat velvollisuudekseen tappaa vihollisia, jotka olivat julmasti hyökänneet heidän maansa, kotiensa ja lastensa kimppuun.

    Rehellisesti kuvatut sodan kauhut ja niiden vaikutus yksilön myöhempään elämään tekevät kirjasta voimakkaasti sodanvastaisen, ja sen julkaiseminen sallittiin Neuvostoliitossa vasta 1985 Gorbatsovin tultua valtaan. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Tammen Keltainen Kirjasto)

  • 'Barbarian paluu' on tunnetun kulttuurikriitikon Timo Vihavaisen arvio yhteiskunnasta, jossa elämme. Vihavaisen tarkastelussa ovat eurooppalaisen sivilisaation murrokset, jotka ovat viitoittaneet tietä nykytilaan.

    Onko Eurooppa matkalla suvaitsevaisuudesta pysyvään konfliktiin ja kansanryhmien eriytymiseen – ja uuteen barbariaan? Onko eurooppalainen sivilisaatio vielä pelastettavissa? Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Otava)

  • Jenni Linturin kolmas romaani on teos äidinrak­kaudesta ja painosta, jonka edelliset sukupol­vet pakottavat seuraaville. Teoksen henkilöhahmot rakentuvat usko­mattomalla tarkkuudella kaikessa hellyydes­sään, heikkoudessaan, hädässään. Vaikka sota on päättynyt, tulevaisuutta ei heille näy. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusoakeyhtiö Teos)

  • Fjodor Dostojevski kuuluu venäläisen ja koko länsimaisen kirjallisuudenhistorian tärkeimpiin nimiin. Hänen vaikutuksensa psykologisen romaanin kehitykseen ja moderniin ihmiskuvaan on keskustelun yläpuolella, mutta siitä huolimatta hänestä keskustellaan jatkuvasti.

    Oliko hän profeetta vai väärä profeetta? Oliko hän anteeksiannon apostoli vai antisemiitti ja kiihkonationalisti? Toisin kuin moni niin sanottu klassikko, Dostojevski tuntuu jatkuvasti ajankohtaiselta. Miksi?

    Muun muassa näihin kysymyksiin etsivät vastausta 'Dostojevski – kiistaton ja kiistelty' -esseekokoelman neljätoista kirjoittajaa, jotka ovat kaikki alojensa arvostettuja vaikuttajia.

    Kirjan ovat toimittaneet Martti Anhava, Tomi Huttunen ja Pekka Pesonen. Ja kirjasta kertoo tuttuun tyyliinsä Kirjakammin isäntä Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Siltala Oy)

  • Uusi auto loistaa jalokiven lailla lapsen silmissä. Pikkupoika ei tiedä, että sellaiseen aarteeseen on sodanjälkeisessä Virossa varaa vain valtion turvallisuuspalvelulla. Autonkuljettaja ajeluttaa autoista innostunutta pikkupoikaa. Luottavainen lapsi tulee kyydissä kertoneeksi perheestään yhtä ja toista, asioita jotka myöhemmin johtavat isän katoamiseen.

    Ilmar Taskan esikoisromaani "Pobeda 1946" on ajankuva sodanjälkeisestä Virosta, jossa ihmiset yrittivät elää normaalia elämää puutteen ja pelon keskellä. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: WSOY)

  • 'Suon neljä vuodenaikaa ja muita kertomuksi'a on novellikokoelma ihmisen ja luonnon välisestä kanssakäymisestä. Taisto Tammelan esikoisteoksessa hehkuu metsän taika vesineen, kasveineen ja eläimineen. Kirjakammimies Juha Pikkarainen on kirjan parissa. (Kuva: Jukka Brusila)

  • Yksi sekunti voi muuttaa koko elämän. Rakastettunsa luo kiireellä ajava Aamu vilkuilee ratissa kännykkäänsä eikä huomaa Miroa ja Nadjaa, jotka lähestyvät pyörällä risteystä. Onnettomuus on kuin pommi, jonka sirpaleet tekevät tuhoa kaikkialla minne lentävät.

    Annamari Marttinen kuvaa tarkkavaistoisesti henkilöitään, jotka pahaa aavistamatta kulkevat kohti hetkeä, joka mullistaa heidän elämänsä. Olisiko ollut mahdollista valita toisin?

    Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi)

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Radio Suomen Lapin lauantaissa keskustelimme 15.9.2018 yliluonnollisesta Anni Tolpin juontamana.
    Kysyimme teema-aamussa aluksi lappilaisilta ihmisiltä, oliko heille tai jollekulle tutulle sattunut jotain, mitä ei järjellä pystynyt selittämään.
    Anni Tolppi kävi vierailulla meedion luona ja Mia Sivula kysyi Rovaniemen teatterin näyttämömestari Seppo Kemppaiselta, kenen askeleet kaikuvat teatterin kellarissa silloinkin, kun ketään ei näy.
    Myös kuuntelijat kertoivat lähetyksessä omista yliluonnollisista kokemuksistaan.

  • Entä miksi miehet, ja erityisesti nuoret miehet, hakeutuvat seksuaaliterapeutin vastaanotolle?
    Mia Sivula haastattelee seksuaalineuvoja, seksuaaliterapeutti Tarja Taavoa.
    Taavo kertoo myös siitä, miksi varhaislapsuus on ihmisen seksuaalisuuden kehittymisen kannalta tärkeää aikaa.

  • Toimittaja Sonja Huhtaniska eli Sonkkeli kertoo tehneensä huomionkipeydestä uuden ammatin. Sonja on free-lancer toimittaja, Some-koomikko, stand-up koomikko ja tapahtumajuontaja. Yksi titteli on myös Some-jumala. Jos olet facebookissa mene etsimään Sonkkeli ja löydät poskettomia videoita joissa seikkailevat Sonkkelin sivupersoonat usein noloissa tilanteissa. Kolmekymppinen Sonkkeli asuu nykyään Tampereella, mutta töitä riittää myös kotikaupungissa Rovaniemellä. Anni Tolppi haastattelee. (Kuva: Sonja Huhtaniskan albumi)

  • Nyt kannattaa mennä Arktikumiin, jossa avattiin näyttely Lapin matkailun historiasta vuosilta 1930-1950. Näyttelyssä "Arktisia unelmia" on kaksi lyhytelokuvaa, joista vanhempi näyttää mykkäelokuvan keinoin, millaista oli Pallaksen matkailu 1930-luvulla.

    Toinen kertoo elävän kuvan ja äänen keinoin, miltä Rovaniemi näytti vuonna nolla eli heti toisen maailmansodan jälkeen. Näkymä järkyttää ja muistuttaa nykypäivän Syyrian Aleppoa mutta 1940-luvun lopun lappilaiselle se oli parasta aikaa vuosiin. Näyttelykuraattori Harri Hautajärvi esittelee näyttelylä Tapani Niemelle.

    Kuvassa Pallastunturin hotelli 1930-luvun lopulla. Kuva: Aho&Soldan © Arkkitehtuurimuseo

  • Mistä ihminen on pois? Mitä hän pitää kotipaikkanaan? Onko se synnyin- vain pitkäaikainen asuinpaikka? Näitä asioita joutuu ajattelemaan, kun kuuntelee innokasta lapinkävijää.

    Jukka Tobiasson on tunnetun lapinpapin Yrjö Aittokallion tyttärenpoika ja hän asui lapsena 1960-luvulla kuusi vuotta Pelkosenniemellä. Nyt Jukka on asunut yli puolet elämästään Turunmaan saaristossa mutta silti saariston hiljaisuus ja luonnonrauha eivät riitä hänelle vaan hän kaipaa koko ajan Lappiin.

    Tapani Niemi tapasi lapsuudenystävänsä Jukka Tobiassonin, kun hän palasi jokasyksyiseltä Ruijan ja Jäämeren reissulta. (Kuva: Jukka Tobiasson)

  • Santeri Seppälä syntyi tytön kehoon, mutta tiesi jo päiväkoti-iässä, että oli oikeasti poika.
    Millainen oli Santerin kasvu nuoreksi mieheksi?
    Mia Sivula haastattelee.

    Valokuva: Venla Keski-Lusa

  • Mediassa käydään kiivasta keskustelua, kuka on saamelainen ja kuka lappalainen. Keskustelua on käyty useampi vuosikymmen ja kiihkeys liittynee ILO-sopimuksen eri tulkintoihin. Suomen sana saamelainen yleistyi 1960-luvulla ja sen saamelainen kantasana ”sapmelas”, joka on yli 2000 vuotta vanha, kuten viime viikolla kuulimme.

    Kielitieteilijä Pekka Sammallahti sanoo, että myös sana lappalainen on ikivanha. Se tulee suomen sanasta ”lape” ja tarkoittaa syrjäseudun asukasta, joka asui talonpoikaiskylistä katsoen lapissa eli syrjässä. Lappalainen harjoitti lapinelinkeinoja, hän keräisi luonnontuotteita, kalasti, metsästi ja hoiti muutamia poroja. Nykyään sana lappalainen on haukkumasana, ainakin saamelaiset kokevat sanan halventavana. Vanha sananlasku sanoo, että ”lappalainen poikariepu, ei siitä tule herraa”.

    Toimittaja: Tapani Niemi. (Kuva: Pekka Sammallahti)

  • Viime vuosina julkisissa keskusteluissa, esimerkiksi Facebookissa, on toisteltu ajatusta, että sana saamelainen on hyvin nuori, itse asiassa keksitty vasta 1960-luvulla, jolloin saamelaiset alkoivat aktiivisesti puuttua siihen keskusteluun, jota heistä käytiin. Saamelaisen väitetään olevan poliittisesti tarkoitushakuinen sana, jolla korvattiin vanha nimitys lappalainen.

    Kielitieteilijät ajattelevat toisin. On olemassa selvät todisteet, että suomen sana saamelainen pohjautuu saamelaiseen sapmelas-sanaan, jota kaikki saamelaiset kansat käyttävät ja ovat aina käyttäneet itsestään. Siis suomen sana saamelainen on vain käännetty saamesta suomeen. Sapmelas-sanaa käyttivät itsestään myös niin sanotut pitäjälappalaiset, jotka asuivat Tukholman eteläpuolella.

    Tapani Niemi tapasi kielitieteilijä Pekka Sammallahden Utsjoen Vetsikossa. (Kuva: Pekka Sammallahti)

  • Sampo Kaulanen oli lapsena ylivilkas, ja keskittyminen koulutyöhön ei aina onnistunut. Aikuisena hän lähti etsimään sähläämiselleen syitä.
    Löytyikö niitä? Mia Sivula haastattelee.

  • Veneen hiomista, kahvikuppien kilistelyä, porojen hätistelyä ja hyppy järveen. Sellainen oli Heiskarin perheen kesäpäivä Norvajärven mökillä.

    Mia Sivula haastatteli.

  • Pirjo Maijalalla on 40 vuoden kokemus hoitotyöstä. Kun hänen läheisensä joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle, Maijala vietti siellä paljon aikaa. Hän kirjoitti havainnoistaan ja kokemuksistaan runokirjan.

    Pirjo Maijala kertoo Mia Sivulan haastattelussa, millaisia tunteita terveyskeskuksen vuodeosastolla vietetty aika herätti, ja millaisena ikäihmisten hoito hänelle näyttäytyi.

  • Kerimäellä asuvat veljekset Matti Hämäläinen, 65, ja Esko Hämäläinen, 81, polkivat 700 kilometriä Suomen kesätaivaan alla päästäkseen Rovaniemelle festareille.

    Miten kävi Matille, jonka kimppuun mäkäräiset hyökkäsivät? Entä Eskolle, kun hän ryhtyi auton kanssa alamäkikilpaan? Entä mikä on elämässä lopulta kaikkein tärkeintä?

    Mia Sivula haastattelee.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä