Radio Variaatio

Ääniin säilötty

  • 35 min
  • 30 pv

Radioaallot laajenevat tyhjyydessä kuin valo. Signaali pölyyntyy, heikentyy mutta jatkaa, työntyy galaksien poikki. Ehkä vääristyy siinä työntyessään, mutta jatkaa, laajenee kuin valo.

Olemme reilun sadan vuoden ajan tallettaneet äänemme signaaleihin, jotka kiitävät tähtienvälisessä avaruudessa mutta kiertelevät myös ympärillämme. Radioaallot ovat ikuisia. Ehkä hengität kuolleiden sanoja sisääsi, ehkä juokset niiden läpi. Ehkä kaukaa lähetettyjen aaltojen vieraat ajatukset kiertelevät ympärilläsi ensi yönä, kun nukut.

Me kuolemme, me säilymme.

”Ääniin säilötty” on radioessee, joka etenee viidenkymmenen vuoden kuluttua 480 biljoonan kilometrin päässä Maasta, siellä, missä nyt kiitävät 60-luvun loppupuolen perhekomediat ja pesuainemainokset. Radioaaltoihin on tallettunut ihmiskunnan muisti sadan vuoden ajalta. Emme voi poistaa sitä, mitä olemme radioaalloissa lähettäneet.

Henkilökohtaisiin tarinoihin perustuva ”Ääniin säilötty” on essee säilömisen mahdottomuudesta. Voiko mitään säilöä ilman, että se katoaa, muuttuu säilykkeeksi, muistoksi, fiktioksi?

Toteutus: Suvi Sinervo, Niklas Nybom ja Pekka Ruohoranta.

Kertojana on ääni- ja esitystaiteilija Juha Valkeapää, haastateltavana valmistautuja, kuvataiteilija Henna Laininen ja radiotoimittajana näyttelijä Janna Räsänen.

Tuotanto: Radiogalleria.

Lähetykset

  • su 14.1.2018 18.01 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Kanssani täällä on toisenlainen todellisuus. Sinne päästäkseni tarvitsen älypuhelimen, lähettimen, anturin tai sirun. Teknologia kietoutuu meihin: ihmiskunnalle kehitetään jopa uusia aisteja kuten ultraviolettisäteiden näkeminen ja magneettisen pohjoisen tunteminen kehossa. Omat salaisuutemme alkavat paljastua meille itsellemme, kun tekoälyn avulla voimme muuttaa ajatuksia kuviksi.

    Olen suhtautunut digitaaliseen murrokseen ja tekoälyn kehitykseen yhtä luonnollisesti kuin vaihtuvaan vuodenaikaan, mutta enää en näe, mitä täällä tapahtuu. En ehkä osaa edes katsoa oikeaan suuntaan.

    Siksi matkustin tapaamaan tekoälyn kehittäjiä, huippututkijoita, ihmisten mikrosiruttajaa ja kyborgi Neil Harbissonia, joka puhuu itsestään translajisena, osana teknologiaa. Tapaan Erican, joka on robotti. Mitä Erica ajattelee kuolemasta? Mikä on hänen tehtävänsä täällä, ihmiskunnan kanssa?

    Radioessee Vierasta värähtelyä kertoo ihmisen ja teknologian sulautumisesta ja kysyy, mitä on elää ihmisenä täällä. Teos on syntynyt osittain niistä tilanteista, joita Iiris Härmä on kohdannut kuvatessaan dokumenttielokuvaa Outouden laakso (Guerilla Films, 2019).

    Käsikirjoitus, ohjaus: Iiris Härmä
    Äänisuunnittelu, musiikki: Jukka Herva
    Esiintyjä: Jussu Pöyhönen
    Muissa äänissä: Androidi Erica, Neil Harbisson, Iiris Härmä, Hiroshi Ishiguro, Yukiyasu Kamitani, Suvi Sinervo, Peter Stone, Jowan Österlund
    Kuraattori: Suvi Sinervo
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen / Radiogalleria

    Ohjelma on osa Suvi Sinervon kuratoimaa Kanssa / With -kokonaisuutta.

  • Voiko ilmaston lämpenemisen kokea kehossaan? Hengitän jäätä kuin rakastettua, joka on huomenna lähdössä. Kun Arktis sulaa, paljastuu jäähän sitoutunutta mikromuovia, esihistoriallisia viruksia, kauppareittejä, öljy- ja kaasuvarantoja. Ja paljastuu muutakin: riippuvaisuutemme toisista ihmisistä ja toisista lajeista.

    Kukaan ei ole saari – edes saari ei ole saari. Olemme yhteydessä toisiimme, hengittäviä soluja, vettä, joka haihtuu ilmakehään ja valuu valtameriin. Vaikka miljoonat erilaiset kehot kokevat lämpenemisen samaan aikaan kanssani, ajattelen tulevaisuutta yksin. En uskalla puhua planetaarisista muutoksista vastaantulijoiden kanssa, koska jaettuna niistä tulisi enemmän totta. Ajatteletko sinäkin jäätä, joka sulaa?

    ”Sulamisvesissä” on henkilökohtaisiin äänikirjeisiin perustuva radioessee lämpenemisen ja sulamisen kokemisesta. Se on kirjoitettu ja äänitetty Kuvan Residenssiyhdistys ry:n Utön residenssissä vuorovaikutuksessa saaren sääolosuhteiden kanssa. Lisäksi teoksessa kuullaan sulavia jäätiköitä Islannista ja Norjasta. Radioesseen rinnalla toteutetaan ääni-installaatio Sulamisvesissä II, joka on esillä Archipelago Mountain -ryhmänäyttelyssä Kuvataideakatemian Exhibition Laboratory -galleriassa 28.11.-12.12.2018. Essee ja installaatio ovat osa Henna Lainisen tohtorin opinnäytetyötä, jota ovat tukeneet Tiina ja Antti Herlinin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Taideyliopisto.

    Käsikirjoitus, ohjaus: Henna Laininen.
    Äänisuunnittelu: Eero Nieminen, Henna Laininen
    Jäätikköäänitykset ja sävellys: Eero Nieminen, Tom Lönnqvist
    Esiintyjät: Jonnakaisa Risto, Seela Sella
    Muissa äänissä: Mikael Hildén, Solveig Kovanen, Henna Laininen, Eero Nieminen, Jan Saikkonen, Eeva Kemppainen, Ole Øwre
    Kuraattori: Suvi Sinervo
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen Radiogalleria

    Ohjelma on osa Suvi Sinervon kuratoimaa Kanssa / With -kokonaisuutta.

  • Sami Kojonen on 25-vuotisen näyttelijäuran tehnyt teatteriammattilainen, ja Jari Veromaa on yli 30-vuotisen lentouran nähnyt lentokapteeni. Sami olisi aina halunnut olla lentäjä. Jari taasen on ajautunut lentouralle omien sanojensa mukaan sattumalta. Voisiko Sami sittenkin olla lentäjä. Millainen oikea lentäjä luonteeltaan on? Sitä lähtee Sami selvittämään tässä dokumentissa. Voiko joku olla sattumalta ammattilentäjä? Käsikirjoitus ja ohjaus: Sami Kojonen. Äänisuunnittelu: Kai Rantala.Tuottaja: Hannu Karisto.

  • Syksyn Dokkari-illan vieraana on toimittaja, dokumentaristi, ohjaaja Tuula Rajavaara. Hän on työskennellyt tähän asti televisiossa, mutta viime vuosina sukeltanut myös radion maailmaan. Hänen tv- ja radiodokumenttinsa Olen jossain kertovat muistisairaan äidin tarinaa. Millaista oli tehdä ensimmäistä radiodokkaria? Kun käytössä onkin vain ääni ja äänimaailmat.

    Dokkari-illassa kuullaan Tuulan radiodokumentti Olen jossain. Lisäksi kuuntelijoille tarjoillaan maistiaisia alkuvuonna lähettävästä mustan huumorin kyllästämästä Mahamonologeja-sarjasta. Siinä Tuula Rajavaara valmistautuu lihavuusleikkaukseen.

    Radiodokumentteja luonnehditaan joskus aiheiltaan synkiksi. Tätä käsitystä murretaan nyt Sami Kojosen ensi-iltansa saavalla radiodokumentilla Sattumalentäjä. Kun Samista ei tullutkaan lentäjää…

    Dokkari-illassa muistellaan myös syyskuussa kuollutta näyttelijää ja lausujaa Martti Mäkelää. Hän on vuosien varrella ollut mukana tekemässä kymmeniä radiodokumentteja.

    Suoran lähetyksen isäntänä on tuottaja Hannu Karisto.

  • Viro juhlii tänä vuonna tasavaltana olonsa 100-vuotisjuhlaa.Miljoonien Suomenlahden yli tehtyjen turistimatkojen takia voisi kuvitella, että eteläinen naapurimaamme on meille suomalaisille todella tuttu. Mutta millaista Virossa on oikeasti elää ja asua? Miten Virossa kohtaavat uusi ja vanha maailma, länsi ja itä? Virossa pitkään asuneet Jorma Rotko sekä Tiina ja Kimmo Linkama kertovat miltä Viro ja virolaiset näyttävät ja tuntuvat suomalaissilmin? Käsikirjoitus ja ohjaus: Riikka Rahi. Äänisuunnittelu: Kai Rantala. Tuottaja: Hannu Karisto.

  • Mies, kaksi lasta, omakotitalo, auto ja ehkä koirakin. Nämä olivat Minnan haaveita lapsuudesta asti. Vuodet vierivät ja matkalla oli pitkiä, hyviä parisuhteita. Biologinen kello alkoi tikittää. Miehellä oli jo lapsia edellisestä suhteesta, eikä toive yhteisestä lapsesta kohdannut. Ajatus lähteä hankkimaan lasta yksin kypsyi Minnan mielessä pitkään, mutta lopulta hän oli täysin varma asiasta. Vaikka päätös tarkoitti parisuhteen loppumista, unelma omasta lapsesta oli liian suuri sivuutettavaksi.

    Mutta – vaikka suuri päätös on tehty, asiassa on vielä monta mutkaa. Tällä matkalla kaikki ei ole itsestä kiinni. Onko luonto Minnan puolella vai onko ehkä jo liian myöhäistä?

    Dokumentti Solo Mama kertoo oman lapsen kaipuusta, unelmista, sinnikkyydestä, uhrauksista, kasvamisesta, perhesuhteista, ystävyydestä.

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Mervi Leino. Äänisuunnittelu: Kai Rantala. Tuottaja: Hannu Karisto.

  • Taiteilijaryhmä Honkasalo-Niemi-Virtanen käsittelee esseessään myyttistä Leväluhdan lähdettä ja nykyistä kuolemankulttuuriamme. Miksi kuolema on niin näkymätön arkipäivässämme? Teos sukeltaa rauta-aikaisen suokalmiston ääreltä polveilevaan rihmastoon kirjoja, myyttejä, mielikuvitusta ja arkistoja, etsien vastauksia krematoriosta ja entisestä ruumiinavaussalista.

    Ohjelma on toteutettu binauraalisella äänitekniikalla. Tilallinen kokemus saavutetaan parhaiten kuulokkeilla kuunneltaessa.

    Konsepti, käsikirjoitus ja ohjaus: taiteilijakollektiivi Honkasalo-Niemi-Virtanen.
    Äänisuunnittelu: Tatu Nenonen.
    Esiintyjät: Sinna Virtanen, Akuliina Niemi, Felicia Honkasalo, Anna Wessman, Patrik Lassus, Kyllikki ja Martti Arkkola
    Kuraattori: Saara Kanerva Tamminen Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen

    Ohjelma on osa Saara Kanerva Tammisen kuratoimaa Kummia kaikuja -kokonaisuutta

  • Vuonna 1959 oopperalaulaja Friedrich Jürgenson tallentaa nauhalle selittämättömiä ääniä, jotka muistuttavat ihmisen puhetta. Vuosien mittaan Jürgenson nauhoittaa tuhansia viestejä, ja kehittyy ilmiö nimeltä EVP (electronic voice phenomena). Radioessee pohtii, voiko teknologia toimia meidän ja jonkin meille vielä tuntemattoman välikappaleena. Ovatko haamuäänet todellisuuteemme vaikuttava luonnonilmiö vai omien ajatustemme ja kaipuumme ilmentymää?

    Konsepti ja toteutus: Kirsi Korhonen ja Katja Lautamatti
    Esiintyjät: Oona Airola, Dick Idman, Jari Männynsalo, Antti Ahonen, Otto Urpelainen
    Dramaturginen konsultaatio: Riikka Pelo. Kuraattori: Saara Kanerva Tamminen Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen
    Ohjelma on osa Saara Kanerva Tammisen kuratoimaa Kummia kaikuja -kokonaisuutta.

  • Miten suhtautua äitiyteen ilmastonmuutoksen aikakaudella? Ihmislajin jatkaminen tuntuu ristiriitaiselta, kun elämä maapallolla on vaakalaudalla ihmisen toiminnan johdosta. Radioessee pohtii äitiyden teemaa suhteessa Alien-elokuviin ja kuljettaa kohti tuntematonta maastoa, jossa ainoastaan monilajinen yhteistyö voi mahdollistaa elämän jatkumisen vaurioituneella planeetalla.

    Käsikirjoitus ja puhuja: Elina Minn. Ohjaus: Elli Salo Äänisuunnittelu: Johannes Vartola. Kuraattori: Saara Kanerva Tamminen. Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen.
    Ohjelma on osa Saara Kanerva Tammisen kuratoimaa Kummia kaikuja -kokonaisuutta

  • Miltä tuntuu joutua vankeuteen siksi, että ei halua osallistua isänmaan puolustukseen asein tai
    siviilipalveluksessa. Miksi jotkut valitsevat vankeuden vakaumuksensa vuoksi?

    Panta jalassa -dokumentti seuraa kahta totaalikieltäytyjää puolen vuoden rangaistuksensa ajan. Miehet ovat saaneet tuomion, koska ovat kieltäytyneet sekä asepalveluksesta että siviilipalveluksesta. Toinen kärsii rangaistusta kotonaan ja toinen Suomenlinnan avovankilassa. Molempien rangaistusta valvotaan jalkapannan avulla.

    Miku Hännisen panta laitettiin jalkaan kotona syyskuussa. Vankeuden aikana Miku sai poistua kotoaan vain käydäkseen töissä, kaupassa ja kuntoilemassa. Miltä tuntuu kärsiä rangaistusta omassa kodissaan, josta ei saa poistua kuin muutaman kerran viikossa?

    Risto Miinalainen valitsi rangaistuspaikakseen Suomenlinnan avovankilan, josta hän sai käydä Ressun lukiota. Ristolla oli menossa lukion viimeinen vuosi ja laudaturit ovat yo-kirjoitusten tavoitteena. Miten sujuu koulu ja puoli vuotta avovankilassa huume- ja talousrikollisten kanssa?
    Molempia miehiä valvoo tukipartio, joka voi koska tahansa tehdä yllätystarkastuksen ja puhalluttaa tai
    vaatia virtsakokeisiin. Partio valvoo, että panta jalassa kulkeva vanki noudattaa annettuja määräyksiä.

    Sekä Miku että Risto perustelevat omia valintojaan totaalikieltäytyjinä. Kumpikin haluaa kantaa vastuuta yhteisestä hyvästä ja isänmaasta omalla tavallaan.

    Dokumentin on käsikirjoittanut ja ohjannut Helena Itkonen, äänisuunnittelu Jukka Herva ja Kai Rantala, tuottaja Hannu Karisto.

    Kuva: Aseistakieltäytyjäliitto.

  • Kolme katsetta kameraan. Kolme erilaista luontokuvaajaa. Kullakin on oma tapansa havainnoida ja tehdä työtään. Ritva Kovalainen tunnetaan erityisesti puiden ja metsän kuvaajana. Kari Heliövaara on erikoistunut hyönteiskuvaukseen ja Jaana Kotamäki erilaisiin liikkeen rytmeihin.

    Kuuntele, sulje silmäsi ja lähde mukaan luontokuvaajan matkaan.

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Tiina Harpf. Äänisuunnittelu: Joonatan Kotila. Tuottaja: Hannu Karisto.

    Kuva: Jaana Kotamäki.

  • Emi täytti vastikään 30 vuotta mutta on jo ajautunut etäälle kaikesta - opiskelusta, työstä, parisuhteesta, kodista, riennoista ystävien kanssa. Pakosalle hänet ajoi home. Miten elämä järjestyy?

    Käsikirjoitus ja ohjaus Päivi Leino, äänisuunnittelu Tiina Luoma, musiikki Emi, Olli Haapakangas, Hannu Haikonen, tuottaja Hannu Karisto.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä