Radio Variaatio

Ääniin säilötty

  • 35 min
  • 8 kk 24 pv

Radioaallot laajenevat tyhjyydessä kuin valo. Signaali pölyyntyy, heikentyy mutta jatkaa, työntyy galaksien poikki. Ehkä vääristyy siinä työntyessään, mutta jatkaa, laajenee kuin valo.

Olemme reilun sadan vuoden ajan tallettaneet äänemme signaaleihin, jotka kiitävät tähtienvälisessä avaruudessa mutta kiertelevät myös ympärillämme. Radioaallot ovat ikuisia. Ehkä hengität kuolleiden sanoja sisääsi, ehkä juokset niiden läpi. Ehkä kaukaa lähetettyjen aaltojen vieraat ajatukset kiertelevät ympärilläsi ensi yönä, kun nukut.

Me kuolemme, me säilymme.

”Ääniin säilötty” on radioessee, joka etenee viidenkymmenen vuoden kuluttua 480 biljoonan kilometrin päässä Maasta, siellä, missä nyt kiitävät 60-luvun loppupuolen perhekomediat ja pesuainemainokset. Radioaaltoihin on tallettunut ihmiskunnan muisti sadan vuoden ajalta. Emme voi poistaa sitä, mitä olemme radioaalloissa lähettäneet.

Henkilökohtaisiin tarinoihin perustuva ”Ääniin säilötty” on essee säilömisen mahdottomuudesta. Voiko mitään säilöä ilman, että se katoaa, muuttuu säilykkeeksi, muistoksi, fiktioksi?

Toteutus: Suvi Sinervo, Niklas Nybom ja Pekka Ruohoranta.

Kertojana on ääni- ja esitystaiteilija Juha Valkeapää, haastateltavana valmistautuja, kuvataiteilija Henna Laininen ja radiotoimittajana näyttelijä Janna Räsänen.

Tuotanto: Radiogalleria.

Lähetykset

  • su 14.1.2018 18.01 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Kirjailija Juha Seppälän kertomus mielikuvituksen voimasta, ajatuksen kahlitsemattomuudesta ja mitä siitä voi seurata. Ohjelmassa tehdään jännittävä matka oikeaan ja mielikuvituksen muumimaailmaan. Käsikirjoitus: Juha Seppälä. Äänisuunnittelu:Kai Rantala. Ohjaus: Satu Härkönen. Lukijat: Pekka Heikkinen ja Riina Mäenpää. Tuottaja: Hannu Karisto.

  • Suomen ensimmäinen feature-ohjelma oli tämä Martti Silvennoisen käsikirjoittama ja ohjaama työ, jonka ensilähetys oli 31.5.1959. Tästä ohjelmasta käynnistyi suomalainen featureohjelmien laji, joka paljon myöhemmin jatkui ja kehittyi Radioateljee-nimisenä. Nykyisin feature-ohjelmia lähetetään Radio Variaation ohjelmapaikalla.

    Silvennoisen vierailu Schweitzerin luona tämän perustamassa afrikkalaisessa tropiikkisairaalassa on paitsi kunnianosoitus lähes rannattoman monipuolisesti lahjakkaalle taiteilijalle, tiedemiehelle ja rauhannobelistille ja tämän humaanille filosofialle, myös ilmaisuvoiman osoitus radiona, mediana.

    ”Ohjelmassa on monia ansioita. Kokonaisuus on tasapainoinen, selväpiirteinen juoni, stoori. Rytmi on ajateltu, studiojuonnot ja alkuperäisselostukset vaihtelevat onnistuneesti.” (Pertti Salomaa, 1981)
    Käsikirjoitus,ohjaus, esiintyjä: Martti Silvennoinen.
    Uusinta vuodelta 1959.

  • Ohjelma on muistomerkki vuoden 1918 ihmisille.

    Vuonna 1918 suomalaisia yhdisti ainakin yksi asia: kaipaus. Äidit ja isät menettivät poikansa, morsiamet sulhasensa, sisarukset veljensä, lapset isänsä, vaimot miehensä. Kuolleissa oli niin ikään tyttäriä, äitiä ja vaimoja. Suomi oli täynnä ihmisiä, jotka kaipasivat.

    Vuosi 1918 tarkoitti valtavaa määrää kuolleita, samoin valtavaa määrää surevia. Heillä kaikilla oli nimi. Kuolleet olivat rakastettuja, kaivattuja, ainokaisia, unohtumattomia. Vuosi 1918 kosketti loppumatonta määrää ihmisiä, joiden elämä lopetettiin tai joiden tulevaisuus tuhottiin.

    Rakastavia sanoja ei säästelty kuoleman kohdatessa. Kaipaus ilmaistiin pakahduttavin sanoin ja säkein.

    Ohjelma perustuu vuonna 1918 sanomalehdissä julkaistuihin kuolinilmoituksiin ja ilmoitusaineistoon.

    Lukija: Erja Manto.
    Äänisuunnittelu: Jukka Herva.
    Käsikirjoitus: Katri Maasalo.
    Tuottaja: Hannu Karisto.

  • Valkoisten ylipäällikkö Mannerheim päättää puhkaista punaisten pohjoisen rintaman 15.3. alkavalla voimakkaalla saarrostavalla hyökkäyksellä. Tampereen ympäristökunnista kaupunkia lähestyvät everstit Wilkman, Wetzer, Hjalmarson ja Linder aloittavat joukkoineen kaupungin 22 päivää kestäneen saarrostuksen. Näin luotiin puitteet Tampereen kukistumiselle.

    Kovin harvoin kuullaan 1918 tapahtumat kokeneiden muisteluksia. Tässä ohjelmassa aikalaiset ovat äänessä. Eino Lahdensuo, Matti Pispa, Hermanni Musturi ja Anna Boman kertovat mitä tapahtui.

    Käsikirjoitus ja toteutus Heikki Ylikankaan tekstiin: Tapio Kalliomäki. Äänisuunnittelu: Janne Perttula. Kertoja: Ahti Jokinen. Tuottaja: Hannu Karisto, dokumenttiryhmä.

  • Heikki Tapio Niemisen varhainen featurehelmi Berliinistä. Mitä jumala tarkoittaa Berliinissä? Miten jumalalle on käynyt natsien Berliinissä, kulttuurien sulatusuunina toimivassa Berliinissä, modernissa Berliinissä? Uusinta vuodelta 1966.

  • Natsi-Saksan T-4 -eutanasiaohjelma käynnistyi naisten keskitysleirillä Ravensbrückissa marraskuussa 1941. Psykiatri Friedrich Mennecken tehtävänä oli karsia vankien joukosta kaikista hyödyttömimmät naiset: vammaiset, mielisairaat, vanhukset, syfilistä sairastavat tai muuten vain epäkelpoiset. Eutanasiaohjelma toimi kansanmurhan kenraaliharjoituksena.

    Viime vuosikymmeninä nopeasti kehittynyt geneettinen insinöröinti avaa huimia näkymiä perinnöllisten sairauksien hoidolle - ja eliittiin kuuluvien ihmisten parantelulle ja jalostamiselle. Digitaalisen kumouksen myötä pian suuri osa vaativistakin työtehtävistä voidaan digitalisoida. Mitä ihmisten ihmisten enemmistölle tapahtuu?

    Digitaalinen tekniikka antaa myös ihmisten mielten muokkaamiseen ennennäkemättömät keinot. Onko demokratia jo muuttumassa datakratiaksi? - Entä kun ihmisessä on lähitulevaisuudessa enemmän konetta kuin ihmistä? Merkitseekö se lopun alkua Homo sapiensille?

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Tapio Tamminen.
    Esiintyjät: Minna Haapkylä, Elsa Saisio, Aki Raiskio.
    Äänisuunnittelu: Hanna-Helena Kinnunen.
    Tuottaja: Pekka Ruohoranta, Radiogalleria.

  • Neljä tekniikan opiskelijaa tekee huhtikuussa 1916 loppuelämänsä kannalta ratkaisevan päätöksen: he lähtevät jääkäreiksi Saksaan. Samalla heistä tulee rikollisia, maanpettureita. Kiinnijäävää odottaa Siperia tai muu karu kohtalo. Santarmeja suuremmaksi vaaraksi osoittautuu kuitenkin keväinen Merenkurkku, joka uhkaa viedä hengen tai ainakin järjen.

    Jäätikköseikkailu 1916 on niin tosi kuin muistinvarainen tarina voi olla. Siinä puhuu omalla äänellään yksi pojista, joka äänitti muistelmansa 1960-luvulla – siis ”vain” noin 50 vuotta tarinamme tapahtumien jälkeen. Toinen kertojaääni perustuu päiväkirjoihin, joita yksi nuorukaisista piti. Kumpikin lähde on autenttinen, ensimmäistä kertaa julkisuudessa kuultava. Jäätikköseikkailu 1916 on poikain seikkailukertomus vailla poliittisia latauksia. Sillä sellaista oli näiden neljän toveruksen elämä 101 vuotta sitten tsaarin Venäjällä, ennen kuin kaikki muuttui.

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Anu Valve. Äänisuunnittelu: Kai Rantala. Tuottaja: Hannu Karisto.

  • "Voi tyttörukkaa, sust ei tykkää kukkaa. Mekko päälle, muut ei huoli mutrusuuta mukkaa…" Dokumentaarisessa äänikollaasissa Sonja, Fanni, Katja, Jessica ja Ina miettivät tyttöyttä ja naiseutta oman elämänsä kautta. Arkistoista on kaivettu esiin kaikuja menneisyydestä. Millaista on tyttöys ja naiseus 2010-luvulla? Käsikirjoitus ja ohjaus: Pauliina Motturi. Äänisuunnittelu: Tiina Luoma. Tuottaja: Hannu Karisto.

  • Tieteen ja politiikan suhteessa on tapahtunut suuri muutos. Tämä tuli viimeistään selväksi presidentti Trumpin vaalikampanjan aikana. Perinteinen media vajosi ja some nousi. Tosiasiat menettivät merkityksensä, ohi menivät mielipiteet ja tunne. Valeuutiset, manipulointi ja poliittinen lobbaus ovat tätä päivää.

    On puhuttu totuuden jälkeisestä politiikasta, jossa epätotuudet, huhut ja salaliittoteoriat ovat ohittaneet asiantuntijat ja tutkimuksen. Mutta tieteen merkitys on nykyään entistä suurempi, ajatellaan vaikka tekoälyä tai ilmastonmuutosta. Jos tiede, tutkimus ja koulutus rapautuvat, on vaarana että ajaudutaan kohti autoritääristä valtaa.

    Onneksi suomalaisten luottamus tutkimustietoon on pysynyt melko vakaana. Ehkä emme vielä elä tiedon jälkeistä aikaa?

    Ohjelmassa mukana Esa Väliverronen, Matti Klinge, Tuula Huhtala. Käsikirjoitus ja ohjaus: Desiree Räsänen. Äänisuunnittelu: Kai Rantala. Tuottaja: Hannu Karisto.

    Kuva: Pixabay.

  • Mitä vihapuhe on? Euroopan neuvosto on määritellyt vihapuheeksi kaiken sellaisen ilmaisun, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuviha, muukalaisviha, antisemitismi tai muunlainen viha, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.

    Vihapuhetta on monenlaista ja sitä syntyy mitä erilaisimmissa yhteisöissä ja ympäristöissä kaikenlaisten ihmisten tuottamana. Kielenkäyttömme kertoo mitä olemme sisimmässämme, mutta käytöllä pitää olla rajat ja siitä on oltava vastuussa. Voi sanoa, että sanojemme varassa on elämä ja kuolema.

    Käsikirjoitus ja ohjaus Desiree Räsänen, äänisuunnittelu Kai Rantala, tuottaja Hannu Karisto.

  • Vuoden 1987 uudissana oli kulutusjuhla, ja kansahan kulutti ennennäkemättömän janoisesti. Valuuttalainoitus vapautui Suomessa 1980-luvun lopulla. Lainaa sai, kun kehtasi hakea ja oikein kehotettiin hakemaan. Pörssikauppaa saattoi opetella lainarahalla, ja säästeliäs kansa riehaantui kuluttamaan.
    Nousukiidossa kertoo iloisesta kulutusjuhlan ajasta, kun jupeista tuli nuorisoihanteita. Teos on fragmentteja ajasta, jolloin uskottiin taloudelliseen kasvuun ja hyvinvointiin.

    Käsikirjoitus: Anna-Liisa Haavikko. Ohjaus: Anna-Liisa Haavikko, Tuomas Norvio ja Tapani Rinne. Äänisuunnittelu: Tuomas Norvio. Musiikki: Tuomas Norvio ja Tapani Rinne.
    Esiintyjät: Minna Haapkylä ja Antti Reini. Tuottaja: Pekka Ruohoranta, Radiogalleria.

  • Suomalaiset ryhtyivät harrastamaan joogaa yllättävän myöhään. 1960-luvun alussa muutama asiasta kiinnostunut opiskeli joogaa ulkomaisista kirjoista. Vähitellen samanhenkiset ihmiset löysivät toisensa, alkoi syntyä joogakursseja ja lopulta joogaopisto. Joogasta omaksuttiin silloin suomalainen versio: gurujen perässä ei mennä, tärkeintä on oman ruumiin tunteminen, oman tavan ja hiljaisuuden löytäminen. Toteutus: Teija Peltoniemi, Hanna-Helena Kinnunen ja Hannu Karisto.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä