Radio Variaatio

Rouva Peluri

  • 38 min
  • ei kuunneltavissa

Kioskeilla, ruokakaupoissa ja huoltoasemilla välkehtivät hedelmäpelit eivät ole harmitonta viihdettä, vaan ne tuhoavat monen suomalaisen elämän. Rahapelit ovat myös helposti saatavilla netissä.

Rahapeliongelmiin liittyy paljon häpeää ja vaikenemista. Monelle onkin yllätys, että vaikeista peliongelmista kärsiviä ongelmapelaajia löytyy Suomesta yli 100 000. Kuvaan kuuluu, että juuri ongelmapelaajat tuottavat merkittävän osan suomalaisen peliyhtiön voitoista. – Se on tuskaista rahaa, sanoo dokumentin päähenkilö.

Rouva Peluri -nimisessä dokumentissa seurataan vuoden ajan henkilöä, joka on pelannut omaisuutensa, työnsä ja miltei avioliittonsakin. Ohjelmassa tarkastellaan, mitä ongelmapelaajan mielessä liikkuu ja miltä hänen arkensa näyttää.

Kuva: Ulla Kettunen.

Tavanomainen asiointi ruokakaupassa on todella hankalaa. Kassan jälkeen on mahdotonta ottaa suuntaa suoraan ovelle, koska jalat väistämättä vievät pelikoneen luokse. Lisäksi kuulija pääsee seuraamaan päähenkilön kahvihetkeä toisen peliongelmaisen kanssa sekä avun hakemista ammattilaiselta. Dokumentin päähenkilö on hakenut ja saanut monenlaista apua peliongelmaansa jo viiden vuoden ajan. Aika kuluu, mutta hellittääkö peliongelma koskaan?

Ongelmia pelaamisen hallinnan kanssa on noin 200 000 suomalaisella. Kun myös peliongelmasta kärsivien läheiset huomioidaan, liiallisen rahapelaamisen aiheuttama hätä ja pahoinvointi ulottuu laajalle suomalaiseen yhteiskuntaan.

Dokumentin toteutus: Katarina Blomqvist.

Lähetykset

  • su 4.2.2018 18.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Pimeä valo radioeseessä luodaan katse kansainvälisen pankkitoiminnan verkostoon, jossa valuuttakeinottelun ja rahanpesun rahavirroin vaikutetaan erinäisiin kansallisiin poliittisiin prosesseihin. Kansallisen tason poliittinen päätöksentekokoneisto on jatkuvan yksityissektorin lobbauksen ja painostuksen kohde. Ajatus demokratiasta yksittäisen henkilön ja yhteisön edun ajajana lämmittää, mutta demokratiaksi kutsutun rakenteen takana jylläävät voimat, joiden intressit eivät välttämättä kohtaa hyvinvointivaltion kanssa, ja joille kansallinen säätely on turhaa jupinaa.
    Teoksen ohjaajana ja säveltäjänä toimii palkittu säveltäjä, äänisuunnittelija Petri Kuljuntausta, jonka elektroniseen äänimaailmaan kutoutuu myös muusikko Tuomas Rounakarin perinnesoittimien äänimaailma.
    Kuva: Juulia Niiniranta. Kuraattori: Outi Rossi. Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen / Radiogalleria.

  • Länsimainen yhteiskunta rakentuu pääasiassa tieteellisen maailmankuvan ja tutkitun tiedon
    pohjalle. Se, mikä kulttuureissamme ja tiedeyhteisöissämme on hyväksyttävää tietoa, ei
    kuitenkaan ole yksiselitteistä. Alkuperäiskansojen tutkimuksen apulaisprofessori Pirjo Kristiina
    Virtanen Helsingin yliopistosta pohtii tieteen ja vallan välistä vuorovaikutusta radioesseessä
    Hiljainen tieto. Myös musiikin tekeminen pitää sisällään paljon ikiaikaista hiljaista tietoa.
    Ohjelmassa seurataan, mitä tapahtuu kun säveltäjä ja klarinetisti ottavat luonnon osaksi
    sävellysprosessia.

    käsikirjoitus, ohjaus ja musiikki: Riikka Talvitie
    asiantuntija: Pirjo Kristiina Virtanen
    muusikko: Fátima Boix
    kuva: Riikka Talvitie
    kuraattori: Outi Rossi
    tuottaja: Juha-Pekka Hotinen, Radiogalleria

  • Opetan lapsilleni oikeudenmukaisuutta. Jos rikkoo toisen leikin, se täytyy korjata. Jos satuttaa toista, täytyy pyytää anteeksi. Ihminen on moraalinen toimija hiekkalaatikolta EU-parlamenttiin. Mutta korjaanko itse aina sen vahingon, minkä toiselle aiheutan? Toiminko itse perustavanlaatuisten moraalisääntöjen mukaan? Toisen kädestä selvittää, millaista on yksilön tieto, valta ja mahdollisuus muutokseen uhkaavan ilmastokriisin aikana.

    Käsikirjoitus Juulia Niiniranta. Ohjaus Juulia Niiniranta ja Niko Votkin. Äänisuunnittelu ja musiikki Niko Votkin. Kuva: Juulia Niiniranta. Kuraattori Outi Rossi. Tuotanto. Radiogalleria/ Juha-Pekka Hotinen.

  • Nuorukainen näkee kuoleman kasvot ylittäessään Egeanmeren. Äiti tahtoo kuulla pienen tyttärensä laulun. Mitä heille on tapahtunut kotimaassaan ja miksi he ovat matkanneet Suomeen?

    2014 alkaen Eurooppaan on tullut kriisien seurauksena miljoonia turvapaikanhakijoita. Syyrian sisällissota ja levottomuudet Irakissa ovat muuttoliikkeen suurimmat yksittäiset syyt. Aihetta on käsitelty mediassa paljon ja se herättää myötätuntoa, pelkoa ja yhä enemmän myös välinpitämättömyyttä. Radioessee Laulu turvattomalle koettaa ymmärtää monimutkaista ilmiötä kahden kotinsa menettäneen turvapaikanhakijan kertomuksen ja tuntoisen äänikokemuksen kautta.

    Teoksen teksti perustuu syyrialaisen Damirin ja irakilaisen Wassanin kokemuksiin. He tulivat Suomeen turvapaikanhakijoina vuonna 2015.

    Konsepti: Anttoni Palm / Artlab
    Ohjaus ja äänisuunnittelu: Tuomas Skopa
    Käsikirjoitus ja esiintyjät: Tuomas Skopa, Suvi Tuuli Kataja
    Muissa äänissä: Kimmo Koskinen
    Kuva: Emmi Holopainen
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen/Radiogalleria

  • Radioaallot laajenevat tyhjyydessä kuin valo. Signaali pölyyntyy, heikentyy mutta jatkaa, työntyy galaksien poikki. Ehkä vääristyy siinä työntyessään, mutta jatkaa, laajenee kuin valo.

    Olemme reilun sadan vuoden ajan tallettaneet äänemme signaaleihin, jotka kiitävät tähtienvälisessä avaruudessa mutta kiertelevät myös ympärillämme. Radioaallot ovat ikuisia. Ehkä hengität kuolleiden sanoja sisääsi, ehkä juokset niiden läpi. Ehkä kaukaa lähetettyjen aaltojen vieraat ajatukset kiertelevät ympärilläsi ensi yönä, kun nukut.

    Me kuolemme, me säilymme.

    ”Ääniin säilötty” on radioessee, joka etenee viidenkymmenen vuoden kuluttua 480 biljoonan kilometrin päässä Maasta, siellä, missä nyt kiitävät 60-luvun loppupuolen perhekomediat ja pesuainemainokset. Radioaaltoihin on tallettunut ihmiskunnan muisti sadan vuoden ajalta. Emme voi poistaa sitä, mitä olemme radioaalloissa lähettäneet.

    Henkilökohtaisiin tarinoihin perustuva ”Ääniin säilötty” on essee säilömisen mahdottomuudesta. Voiko mitään säilöä ilman, että se katoaa, muuttuu säilykkeeksi, muistoksi, fiktioksi?

    Toteutus: Suvi Sinervo, Niklas Nybom ja Pekka Ruohoranta.

    Kertojana on ääni- ja esitystaiteilija Juha Valkeapää, haastateltavana valmistautuja, kuvataiteilija Henna Laininen ja radiotoimittajana näyttelijä Janna Räsänen.

    Tuotanto: Radiogalleria.

  • Kuinka voimme herkistyä kuuntelemaan kokemuksia, joista ei voi puhua? Miten kuulla ja ilmaista omalla äänellä sitä, mitä olemme?

    Essee Sairaalasinfonia 3.0. tutkii kokemuksellista rajaa sairauden ja terveyden, minun ja toisen välillä. Esseessä soivat kahdeksan HYKS Psykiatriassa hoitoa saaneen ihmisen, sairaanhoitaja Heimo Spelmanin sekä taiteilija-tutkija Fastin yhteinen ääni.

    Äänessä olemme olemassa värähtelyinä: tunnen kehossani, kuinka vaikutun ja vaikutan. Virittymällä ihmisäänen sanattomaan ulottuvuuteen voimme tuntea myös pilkahduksen siitä, miten liitymme toisiimme. Toisiinsa lomittuvat äänet eivät kuulu enää vain minulle tai sinulle: ne luovat laajemman kentän ympärillemme ja muistuttavat, ettemme ole yksin.

    ”Et vois olla tosiaan vaan silleen äänen kautta yhteydessä, että sanathan voi viedä harhaan ja ajatukset muualle, mut se on niin kun aika paljasta."

    Radioessee on kolmas ja viimeinen osa sarjasta, jonka ensimmäinen teos ”Laulunpesä” on toteutettu sairaalatilaan ja toinen ”Hospital Symphonies” konserttisaliin. Sarja on syntynyt Fastin ja psykiatrista apua tarvinneiden ihmisten sanattomista, äänellisistä kohtaamisista, ja on osa Fastin taiteellista väitöstutkimusta, jota on rahoittanut Koneen Säätiön Vuorovaikutus ja rajankäynti-hanke ja Aalto-yliopisto. Potilailta on saatu suostumus siihen, että heidän ääntään kuullaan teoksessa.

    Ohjaus, käsikirjoitus: Heidi Fast
    Äänisuunnittelu: Heidi Fast ja Markus Kärki
    Esiintyjät: Sofia Koski, Pietari Kylmälä, Markus Kärki, Milo Mäkelä ja Tuukka Pasanen
    Muissa äänissä: Heidi Fast, Sami Pirkola, Heimo Spelman, Katja Tenhovirta ja kahdeksan HYKS Psykiatriassa hoitoa saanutta ihmistä
    Kuva: Milka Alanen.
    Tuottajat: Suvi Sinervo, Juha-Pekka Hotinen/ Radiogalleria

  • Martti Silvennoisen radioessee sai ensilähetyksensä 1954. Tuolloin arkistokortille kirjattiin seuraava, nykysilmin hellyttäväkin sisältökuvaus:

    "Puhelinsoitto aloittaa kiireen analysoinnin. Erilaisia välähdyksiä. F.E. Sillanpää: mitä kiire hyödyttää. Kiire hänen elämässään. Fransun ja Miinan suhde kiireeseen. Erään rouvan lausunto.
    Työtehoseuran toimitusjohtaja tri Martti Sipilä: kiire nykyajan elämässä. Työnjohto-opiston maisteri Mielonen: kiire nykyajan elämässä, sen tuomat haitat. Kiireenehkäisykeinot. Perheenemännän kiire teatterista kotiin. Maatalousministeriön ylijohtaja Veikko Vennamo: sanoisin elämääni työntäyteiseksi. Vireänä pysyminen eriasioihin perehtymällä. Ajan ja työn järjestelyn tärkeys.
    Professori Tauno Pyökäri: kiireen aikaansaamat positiiviset muutokset tuotantoelämässä. Ylilääkäri professori Donner: kiire elämässämme. Levähdä hetkinen kiirehtiessäsikin. Kiireen vaikutus terveyteen. Pääseekö nykyajan ihminen kiireestään.
    Kysymys kiireestä jää ratkaisematta. Sasu Haapanen lukee Ollin pakinan kiireestä.

  • Martti Silvennoisen varhainen radioessee MItä kiire hyödyttää? peräti vuodelta 1954 - mutta uutena, nykypäivän äänisuunnittelun ryydittämänä editiona. Teos tarkastelee kiirettä ja "nykyajan rientävää ihmistä", koneellistumisen vaikutusta elämäntapaan ja kiireen kokemusta mielenterveysongelmien taustalla.

    Silvennoisen mainiossa radioesseessä näkemyksensä esittävät mm. Nobel-kirjailija F. E. Sillanpää, maatalousministeriön ylijohtaja Veikko Vennamo sekä ylilääkäri Sven Donner. Muutenkin huumoria tihkuva teos päättyy Sasu Haapasen lukemaan Ollin pakinaan.
    Käsikirjoitus ja ohjaus, esiintyjä: Martti Silvennoinen. Uuden edition äänisuunnittelu: Tuomas Skopa / Artlab. Kuva: Ruht Träskman/Tero Vuorinen. Tuotanto: Radiogalleria ja Artlab
    Uusinta vuodelta 1954.

  • Listening to failure – radioessee epäonnistumisesta

    ”Let’s fail.” Teos on kuuden tekijän ja kuuden päivän yhteissumma. Se syntyi Vilnan kaupungissa ja on saanut alkunsa ennen kaikkea siellä sijaitsevasta hylätystä urheiluareenasta. Hylätty, tyhjä ja tarkoituksessaan epäonnistunut areena synnytti halua ymmärtää mitä epäonnistuminen on, miten se tapahtuu ja mitä se tarkoittaa.
    Listening to failure on niiden tutkimusten alku ja lopputulos, sekä ennen kaikkea kunnianosoitus epäonnistumiselle.

    Teos on syntynyt syksyllä 2018 osana Sustainable Theatre Artist –nimistä kurssia ja samannimistä hanketta. Hanke on osa pohjoismaisten ja Baltian teatterikorkeakoulujen välistä Norteas-verkoston yhteistyötä. Listening to failure -teoksen tekijät ovat teatterikorkeakouluopiskelijoita Suomesta, Islannista, Liettuasta ja Tanskasta.
    Tekijät: Stefán Ingvar Vigfússon,Goda Simonaitytė, Saana Rautavaara, Jussi-Petteri Peräinen, Simon Kongsted, Heli Hyttinen.

  • - ”Rakastan ukkosta toukokuun”
    Kun salama iskee jossain päin maailmaa, blitzortung.org -sivusto näyttää sen leimahduksena kartalla, reaaliaikaisesti. Blitzortungin kartta toimii matkaoppaana venäläiselle radiodokumentaristille Vladimir Krjutsheville. Hän lähtee katsomaan, mitä löytyy lähiseudun paikoista, jonne salama on iskenyt.
    Ukkosen johdattama matka vie kohtaamisiin myrskynjälkeisissä maisemissa liikkuvien ihmisten kanssa. Yksi on lammaspaimeneksi ryhtynyt entinen merimies, toinen Donetskista paennut mummo, kolmas myrskybongari ja niin edelleen. Ihmiset puhuvat ukkoskokemuksistaan, mutta myös haaveistaan ja peloistaan, elämänsä suurista käännekohdista. Ukkoset ja salamat ovat se liima, joka yhdistää muuten eri maailmoista kumpuavia tarinoita ja niiden kertojia.
    Radiodokumentin kenttä-äänitykset on tehty binauraali-tekniikalla, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa kuulokekuuntelussa.
    Alkuperäisen dokumentin käsikirjoitus, ohjaus, tekninen toteutus ja tuotanto: Vladimir Krjutšev. Suomennos: Jaana Seppänen. Suomenkielisen version ohjaus: Matti Ripatti. Äänisuunnittelu: Anders Wiksten. Kertojat: Minna Haapkylä ja Timo Välisaari.
    Tuotanto: Juha-Pekka Hotinen, Radiogalleria.

  • Kurkistus maputolaisräppäreiden mielenmaisemaan

    Mosambikin räp on elinvoimaista, ilmaisuvoimaista ja omaperäistä. Se rikastaa kieltä, tuo esiin vaiennettuja ääniä ja muovaa kollektiivista muistia. Samoran lapset pyrkii tekemään ymmärrettäväksi maailmaa, jossa maputolaisräppärit luovat maailmaa muokkaavaa taidettaan.

    Käsikirjoitus ja tutkimustyö: Janne Rantala. Ohjaus: Eero Nieminen ja Manoel Pinto.

    Rooleissa:
    Manoel Pinto, Horacio Guiamba, Absalao Narduela ja Universidade Eduardo Mondlanen Escola de Comunicação e Artesin näyttelijäntyön kolmas vuosikurssi.

    Äänisuunnittelu: Eero Nieminen.
    Kenttänauhoitukset: Ozias Macoo, Janne Rantala ja Eero Nieminen
    Tuotanto: Radiogalleria / Juha-Pekka Hotinen

  • Mitä näkymätöntä jää valmiiksi kirjoitetun rakkausspektaakkelin taakse? Mitä yhteistä on algoritmeilla, hyönteisillä ja rakkaudella? Mitä tarkoittaa "olla jonkun kanssa"?

    "Sukupolveni elää rakkauden dystopiaa. Olemme siinä saumassa, jossa rakkaustarinasta pitää luopua. Rakkaus on vain mielikuva, kuin unta, josta herätään. Ja tämä havahtuminen on ihanaa ja kamalaa, vapaata, turvatonta ja pelottavaa. Samalla tiedän, että omat lapsenlapseni tulevat ihmettelemään minun aikani käsitystä rakkaudesta, koska se on niin poissulkeva."

    Nimim. Terminatorgirl87

    Ohjaus: Suvi Tuuli Kataja, Aino Kivi
    Käsikirjoitus ja äänisuunnittelu: Suvi Tuuli Kataja
    Esiintyjät: Elli Salo, Arttu Kurttila
    Asiantuntijat: Silja Heikkilä, Matti Nelimarkka, Markku Soikkeli
    Muissa äänissä: Suvi Tuuli Kataja, Tuukka Pasanen, Kasper Salonen, Marja Vehkanen
    Lähdemateriaali: Markku Soikkeli: Tuttua lemmentouhua, Mikko Suominen: Parviälykkyys ja muurahaispohjaiset algoritmit (pro gradu), Jack Halberstam: Gaga Feminism
    Kuva: Terhikki Kataja
    Kuraattori: Suvi Sinervo
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen / Radiogalleria

    Ohjelma on osa Suvi Sinervon kuratoimaa Kanssa / With -kokonaisuutta.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä