Välilevyjä

Välilevyjä: Tasaisen maan laulut

  • 54 min
  • ei kuunneltavissa

Mikäpä sopisi siniseen, mustaan ja valkoiseen talvipäivään paremmin kuin virolainen nykymusiikki, tarjoiltuna ECM-yhtiön minimalistisessa kääreessä! Mutta miten kummassa virolaisesta musiikista tuli sitä mitä se on? Välilevyjen toimitus etsiskelee tarinan sirpaleita kesäisen Hiidenmaan talomuseosta, 80-luvun musiikkileireiltä ja tyhjiltä laululavoilta, eikä yhtenäistä kuvaa synny. Muttei pitänytkään.

Satavuotista Viroa juhlistava ohjelma on uusinta marraskuulta 2016. Toimittajana Kare Eskola.

1. Tonu Korvits: Labyrinth VII (Tallinnan kamariorkesteri/Tonu Kaljuste)
2. Rudolf Tobias: Loppukuoro oratoriosta Joonan lähettäminen (Viron filharmoninen kamarikuoro ja Viron valtion SO/Neeme Järvi)
3. Jaan Rääts: Kamarikonsertto nro 1 (Keski-Pohjanmaan kamariork./Juha Kangas)
4. Koraalitoisinto Vormsista: Kas sureb nii mu koige armsam elu? (Heinavanker)
5. Arvo Pärt: Tabula Rasa (Gidon Kremer, Tatjana Gridenko ja Liettuan kamariork./Saulus Sondeckis
6. Arvo Pärt: Kuus, kuus kallike (Montserrat Figuers, Arianna Savall ja Hesperion XXI)
7. Erkki-Sven Tüür: L'ombra della croce (Tallinnan kamariorkesteri/Tonu Kaljuste)
8. Veljo Tormis: Tasase maa laul (Viron kansallinen mieskuoro/Ants Soots)
9. Tonu Korvits: Peegeldused tasasest maast (Tallinnan kamariorkesteri/Tonu Kaljuste)

Lähetykset

  • ma 19.2.2018 11.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Jousi- ja kitarasoittimien kehityshistorioista piirtyy esiin kaksi hyvin erilaista tietä soittimelliseen kukoistukseen. Kitarasoittimet ovat jakaantuneet lukemattomiin alalajeihin ja soitinperheisiin, jotka taidemusiikin kovan ytimen ulkopuolella ovat päässeet vapaasti kehittymään monimuotoiseksi joukoksi keskenään hyvin erilaisia soittimia. Jousisoitinten keskeisin länsimainen alalaji, viuluperhe, on puolestaan taidemusiikin kivijalka, joka historian kuluessa on monimuotoistumisen sijaan karsiutunut nykyiseen kompaktiin nelijäseniseen muotoonsa. Kitarat ja viulut ovat nykypäivän suosituimpia soittimia, mutta eri syistä ja erilaisten historiallisten polkujen muovaamina.

    Toimittajana Olli Virtaperko.

    1. Trad./Hendrix: Hey Joe (Jarmo Julkunen)
    2. Anon. ransk. tanssimusiikkia, 1500-luku (Daniel Estrem)
    3. Heinrich Ignaz Biber: Sonaatti viululle ja basso continuolle 12 (Monica Huggett, Trio Sonore)
    4. Johnny ”Guitar” Watson: Three Hours Past Midnight
    5. Johann Strauss II: Furioso Polka (Orchesta Anima Eterna, joht. Jos van Immerseel)
    6. Kaija Saariaho: Fleurs de neige (Meta4)
    7. John Dowland: Farwell (Hopkinson Smith)
    8. Frank Zappa: Sexual Harassement In The Workplace
    9. Punch Brothers: Three Dots And A Dash

  • Välilevyissä heittäydytään lyyrisiksi, mitä se sitten tarkoittaakaan - ainakaan se ei tarkoita lyyran säestyksellä esitettyä runoutta kuten entisvanhaan. Lukuisia ihastuttavan lyyrisiä kappaleita tarkastellessa käy selväksi, että lyyritön musiikki on mahdottomuus. Silti lyyrisyyttä hävetään - yhden lyyrisen sarjan vastapainoksi on syytä säveltää lyyritön sinfonia. Ohjelma on uusinta vuodelta 2011.

    Toimittajana Kare Eskola.

    Ohjelman musiikki:
    1. Johanna Juhola: Lyyrinen aikuisuus
    2. Erkki Melartin: Nocturne Lyyrisestä sarjasta nro 3 (Tampereen FO/John Storgårds)
    3. Leevi Madetoja: Paysage Lyyrisestä sarjasta (Eeva Rysä ja Jouko Laivuori)
    4. Edvard Grieg: Kaksi lyyristä kappaletta (Englantilainen vaskiyhtye)
    5. Lars-Erik Larsson: Alkusoitto Lyyrisestä sarjasta "Dagens stunder" (Malmön SO/James DePriest)
    6. Eyvind Solås: Skogens Öyne Lyyrisestä sarjasta "Skogens Öyne"(Trondheimin SO/Ole Kristian Ruud)
    7. Alban Berg: Andante amoroso, 2. osa Lyyrisestä sarjasta (Schönberg-jousikvartetti)
    8. Nicolas Bacri: Lyyrinen sonatiini (Ronald Van Spaendonck ja Eliane Reyes)
    9. Eduard Tubin: Andante un poco maestoso, 3. osa sinfoniasta nro 4"Lyyrinen" (Viron kansallinen SO/Arvo Volmer)

  • Johann Sebastian Bachin sooloviulu- ja soolosellomusiikki vihjaa polyfoniaan muutamalla sävelellä ja antaa kuulijan täydentää loput. Musiikin antama lupaus polyfonisesta musiikista melodiasoittimella on niin houkutteleva, että musiikkiin tartutaan milloin milläkin soittimella. Joskus tyylitaju pettää, joskus avautuu huikaisevia näkymiä. Mutta Bach myhäilee aina, jos sovittajan asenne on sama kuin luuttumestari Hopkinson Smithillä: "Istua yksin soittimensa kanssa, soittaa joskus kuulemiaan melodioita ja harmonioita ja tehdä niistä omiaan - tässä luovassa hetkessä on alkemiaa, joka on kuulunut muusikon maailmaan ajan alusta asti."

    Toimittajana Kare Eskola. Ohjelma on uusinta vuodelta 2013.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä