Tunteiden tiistai

Mitä vapaaehtoistyö minulle antaa?

  • 54 min
  • toistaiseksi

Vapaaehtoinen antaa toiselle arvokkainta mitä hänellä on - aikaa. Miksi hän tekee niin? Mitä vapaaehtoistyö tuo mukanaan? Keskustelemassa Heidi Vekkeli (OLKA-potilastukipisteen vertaistukihenkilö), Johanna Kupsu (Hope ry) sekä kouluvaari Veijo Honkanen. Juontajina Markus Turunen ja Paula Jokimies.

Miksi aloitit vapaaehtoistyön?

Heidi Vekkeli kertoo hakeutuneensa syövän alkuvaiheessa vertaistuen piiriin. Sieltä hän sai mielenrauhaa ja elämäniloa.
- Minulle tuli sellainen olo, että haluan jakaa tätä samaa hyvää eteenpäin. Vuoden verran olin ryhmässä ja sen jälkeen kouluttauduin Rintasyöpäyhdistyksen kroonikkojen vertaistukiryhmän vetäjäksi.

Johanna Kupsun ensimmäisen tyttären syntymä toimi lähtölaukauksena vapaaehtoistyölle.
- Lapset ovat aina olleet minulle tärkeitä ja kaverien kanssa usein pohdimme, että jotain pitäisi vähäosaisten lasten hyväksi tehdä. Päätin, että nyt haluan jotain tehdä itsekin tilanteen helpottamiseksi. Onneksi perhe ja tukiverkosto mahdollistavat sen, että nyt pystyn osallistumaan Hopen toimintaan. Toimin siellä asiakastyössä; otan vastaan vaate- ja lelu-lahjoituksia sekä vastaanotan apua hakevia asiakkaita.

Kouluvaari Veijo Honkasen houkutteli vapaaehtoistyöhön perhetuttu.
- Tuttavamme, opettaja Vantaan Pähkinärinteen koulusta kysyi minua ja vaimoani mukaan toimintaan vuonna 2009. Toimin nykyään sekä kouluvaarina että lukuvaarina.
Yhtenä päivänä viikossa olen kouluvaarina mukana luokan kaikessa toiminnassa. Lukuvaarin roolissa luen lapsen kanssa kaksistaan, yritän edesauttaa lapsen lukutaidon paranemista. Matematiikkaakin harjoittelemme mm. kertotaulua ja kymppipareja opiskelemme. Lukuvaarit ja -mummot ovat tarpeellinen lisä koulun henkilökunnalle ja lapsille.

Lähetykset

  • ti 10.4.2018 19.05 • Yle Radio Suomi Pohjanmaa

Jaksot

  • Kaksi ihmistä, kaksi kulttuuria ja yksi parisuhde. Miten erilaiset kulttuurit ilmenevät ​läheisyydessä​, huumorissa, ​lastenkasvatuksessa​ ja myös arvoissa​?​ Millaisissa asioissa sukset menevät ristiin ja mitkä tuovat lisää potkua elämään? Juontajina Paula Jokimies ja Markus Turunen. Osallistu keskusteluun lähettämällä viesti WhatsApp numeroon 044 421 0895.

  • Vapaaehtoinen antaa toiselle arvokkainta mitä hänellä on - aikaa. Miksi hän tekee niin? Mitä vapaaehtoistyö tuo mukanaan? Keskustelemassa Heidi Vekkeli (OLKA-potilastukipisteen vertaistukihenkilö), Johanna Kupsu (Hope ry) sekä kouluvaari Veijo Honkanen. Juontajina Markus Turunen ja Paula Jokimies.

    Miksi aloitit vapaaehtoistyön?

    Heidi Vekkeli kertoo hakeutuneensa syövän alkuvaiheessa vertaistuen piiriin. Sieltä hän sai mielenrauhaa ja elämäniloa.
    - Minulle tuli sellainen olo, että haluan jakaa tätä samaa hyvää eteenpäin. Vuoden verran olin ryhmässä ja sen jälkeen kouluttauduin Rintasyöpäyhdistyksen kroonikkojen vertaistukiryhmän vetäjäksi.

    Johanna Kupsun ensimmäisen tyttären syntymä toimi lähtölaukauksena vapaaehtoistyölle.
    - Lapset ovat aina olleet minulle tärkeitä ja kaverien kanssa usein pohdimme, että jotain pitäisi vähäosaisten lasten hyväksi tehdä. Päätin, että nyt haluan jotain tehdä itsekin tilanteen helpottamiseksi. Onneksi perhe ja tukiverkosto mahdollistavat sen, että nyt pystyn osallistumaan Hopen toimintaan. Toimin siellä asiakastyössä; otan vastaan vaate- ja lelu-lahjoituksia sekä vastaanotan apua hakevia asiakkaita.

    Kouluvaari Veijo Honkasen houkutteli vapaaehtoistyöhön perhetuttu.
    - Tuttavamme, opettaja Vantaan Pähkinärinteen koulusta kysyi minua ja vaimoani mukaan toimintaan vuonna 2009. Toimin nykyään sekä kouluvaarina että lukuvaarina.
    Yhtenä päivänä viikossa olen kouluvaarina mukana luokan kaikessa toiminnassa. Lukuvaarin roolissa luen lapsen kanssa kaksistaan, yritän edesauttaa lapsen lukutaidon paranemista. Matematiikkaakin harjoittelemme mm. kertotaulua ja kymppipareja opiskelemme. Lukuvaarit ja -mummot ovat tarpeellinen lisä koulun henkilökunnalle ja lapsille.

  • Facebook, Google, Instagram jne. haluavat yhä enemmän aikaamme, mitä voimme tehdä vastustaaksemme kiusausta? Onko some fiksu, mutta jokin on vain mennyt pieleen? Vieraana sosiaalisen median tutkija Suvi Uski. Juontajana Markus Turunen.

  • Elämä on ihan riittävän vakavaa, mutta kaiken tekemisen ei tarvitse olla. Missä aikuinen saa tyydyttää tarvetta leikkiä tai pelleillä tai liikkua ryhmässä vailla tulosvastuuta? Millaisia ihmisiä hakeutuu höntsä-porukoihin? Syntyykö harrastuksen ohessa "kevyt ystävyyttä" vai syvempia suhteita? Vieraina pääkaupunkiseudun Höntsäpelit Facebook- ryhmän aktiivi Mika Ylönen ja iloisella asenteella mm. sukellusta harrastava Silja Astren. Juontajina Paula Jokimies ja Markus Turunen.

  • Miten helppoa tai vaikeaa on muualla syntyneen sopeutua suomalaiseen elämänmenoon? Äidinkieli on portti syvimpiin tunteisiin. Tuletko riittävästi ymmärretyksi esim. parisuhteen ongelmatilanteissa ja kavereiden läpän heitossa? Seilaatko henkisesti kahden kotimaan välillä? Keskustelussa mukana Viipurista kotoisin oleva Anna Sidorova ja Romanian unkarilainen David Kozma. Juontajana Paula Jokimies.

  • Pakko-oireet ovat lievinä ja satunnaisesti hyvinkin yleisiä. Mistä tietää, että jostain tavasta tai ajatuksesta onkin tullut pakkomielle? Miten pakko-oireet vaikuttavat arkeen ja sosiaalisiin suhteisiin? Keskustelemassa kokemusasiantuntijat Jonas Pieniniemi ja Tuukka Hämäläinen. Juontajina Paula Jokimies ja Markus Turunen.

    Jonas Pieniniemen vaivana ovat pakkoajatukset, Tuukka Hämäläisellä on pakkotoimintoja, etenkin hygieniaan liittyviä.

    Tuukka Hämäläinen kertoo kokemukseensa nojaten, että oikeanlaisen hoidon pohjalta voi oppia hallitsemaan elämää siten, että oireet eivät valtavasti häiritse normaalia elämää. Oireet saadaan vaatimattomammiksi, mutta kokonaan ne tuskin häviävät.

    Milloin rutiinista tai tavasta tulee sairaus?

    Ulos lähdettäessä on ihan normaalia, että käy tarkistamassa, ovatko hellan levyt jääneet päälle. Jos ei ole tänään käyttänyt hellaa, mutta käykin viidettä kertaa tarkistamassa levyjä, silloin voidaan jo ehkä puhua pakko-oireista, huomauttaa Tuukka Hämäläinen.
    - Nämä asiat ovat kovin yksilöllisiä. Pakko-oireisesta häiriöstä on kyse silloin, kun oireet ovat toistuvia ja jatkuvia ja ne aiheuttavat merkittävää ahdistusta tai kärsimystä.

    Onko OCD jonkinlainen yritys tehdä sekavasta ja hallitsemattomasta maailmasta turvallinen?

    Jonas Pieniniemi muistelee kuulleensa joskus ruotsinkielisen sanan tvivel sjuga (suom. epäilytauti).
    - Minulle epävarmuuden sietäminen on todella hankalaa. Epävarmuudessa alan helposti suurennella asioita ja pahimmat pelot nousevat pintaan. OCD on pelkojeni ja huolieni ilkeä lisäosa.

    Tuukka Hämäläinen kertoo vertaisryhmissä nousevan useasti esiin lapsuudesta kumpuava turvattomuuden tunne. Pelko siitä, että menettää elämän hallinnan. Esimerkiksi jatkuva käsien pesu on yritystä kontrolloida maailmaa.

  • Onko nuukailu sinulle elämäntapa? Nuukuuteen yhdistyy yleensä vain negatiivisia mielleyhtymiä, mutta voiko pennin venyttämisestä saada kiksejä? Keskustelemassa Leila Saarivirta, joka kirjoittaa Pihin naisen elämää - blogia. Juontajina Paula Jokimies ja Markus Turunen.

    Saarivirta on kolmen lapsen äiti, nuorin lapsista on 7 viikkoinen. Heidän perheessään vauvaperheen tavarataivas ei ole toteutunut, koska uusia tarvikkeita ei ole turvakaukaloa lukuunottamatta ostettu. Olemme hankkineet paljon tavaroita kierrätyksestä, löysimme esim. 40 eurolla rattaat.

    Säästäväisyys on tullut minulle kodin perintönä, kertoo Saarivirta.
    - Meillä kotona 80-luvulla ajateltiin asioita jo aika ekologisesti, esim. kierrätimme, kompostoimme ja mietimme energian kulutustakin. Kotona oli seinillä tarroja, joissa muistutettiin, että ethän sauno yksin, säästimme myös veden käytössä. Nuukailimme myös harrastuksissa, mikä ei lapsen mielessä ollut niin hauskaa.

    Leila Saarivirran lastenkirja Nukkumatin vastaisku on juuri julkaistu. Kirjassa säästäväisyys teemaa myös sivutaan.
    - Säästäminen kuuluu niin vahvasti elämäntapaani, siksi kirjassakin aihetta käsitellään, mutta ei kuitenkaan paasaten. Aikuisten epäloogisuuksia vähän pohditaan. Voimme puhua lapsille, että ei saa haluta jotain lelua sen vuoksi, että kaverilla on sellainen. Aikuiset kyllä voivat käydä vaikkapa verkko-ostoksilla, ostamassa sellaista, mitä on nähnyt esim. blogeissa ja mainoksissa.

    Nuukan ihmisen elämästä ajatellaan usein, että se elämyksetöntä, kurjaa ja tylsää, pohtii Leila Saarivirta.
    - Mielestäni ostoskeskuksissa vietettävän ajan voi hyvin korvata, vaikka käymällä museoissa tai patikoimalla luonnossa. Nuukailijana voi viettää iloista elämää, paljon löytyy aineetonta ja ilmaistakin tekemistä. Blogissani yritän hälventää ajatusta, että nuukan ihmisen elämä on ikävää.

  • Pomon haukkuminen on työntekijöiden etuoikeus, mutta onhan maassamme oltava myös hyviä pomoja. Miten sovittaa yhteen firman ja työntekijöiden edut? Kuinka lähelle alaistaan johtajan on hyvä mennä, miten perusteellisesti työntekijät pitää tuntea? Miten pitää työpaikka hyvinvoivana firmana eikä päiväkotina?

    Keskustelemassa Kaunialan sairaalan avo- ja kotipalveluiden johtaja Merja Korhonen ja tamperelainen konepajayrittäjä Antti Saranko, joka on Saranco Oy:n tuotekehityksestä vastaava johtaja. Molemmat olivat mukana Helsingin Sanomien Suomen paras pomo -kisan finaalissa vuonna 2015. Juontajina Markus Turunen ja Paula Jokimies.

  • ATK otti paikkansa amorin apulaisena jo 80-luvulla. Nykyisin deittisovellus Tinderin käyttäjiä kukaan ei enää hämmästele. Millä kaikilla tavoin rakas onkaan löytynyt? Mitä mieltä olet deittisovelluksien käytöstä? Miten IEVA kätilöi pariskunnaksi Kaisu ja Markku Palosaaren vuonna -90 Oulun maatalousnäyttelyssä?

    Yksi pyyhkäisy oikealle muutti elämämme, tunnustavat Tinderin välityksellä toisensa löytäneet Satu-Marja Miilunpalo ja Ville Aaltonen.

    Satu-Marja ja Ville vakuuttavat molemmat, että deittisovelluksissa ensihuomio kiinnittyy kuvaan. Tapaatpa ihmisiä sitten kadulla tai kaupassa, ensivaikutelma tulee ulkonäöstä. Tinder ei siis ole yhtään sen pinnallisempaa tutustumista, kuin kontaktin luominen tosielämässä kasvotusten.

    Tinderistä, kuten monesta muustakin deittisovelluksesta sanotaan, että ne kannustavat "kevyt suhteiluun" eli keräillään deittikandidaatteja, joiden kanssa saatetaan päätyä lakanoidenkin väliin.
    Ville huomauttaa, että on ihan jokaisen oma asia, miten deittisovellusta käyttää. Kyseessä on aikuisten, täysikäisten paikka. Ihminen osaa käyttää väärin mitä tahansa, jos vain haluaa. Jos asioita tehdään yhteisymmärryksessä, se on ihan ok.

    Juontajina Paula Jokimies ja Markus Turunen.

  • Hedelmäpeli saattaa ryövätä ruokarahat kaupan eteisessä. Rahapelaamiseen liittyy paljon häpeää ja vaikenemista. Peli voi viedä perheen ja terveyden. Miten pitää pelihimo kurissa tai miten perheenjäsen voi puuttua pelaamiseen? Keskustelemassa Tiltin tukiohjaaja Hanna Karmakka-Asare ja Pelirajat on kokemusasiantuntija Jouko Vidgren. Juontajina Markus Turunen ja Paula Jokimies.

  • Miten pitää nenä pinnalla, kun tulee "kiitos, mutta ei kiitos" -postia? Voiko työtön olla onnellinen? Millaiset jäljet työttömyys jättää? Millaisia kokemuksia yli viisikymppisenä työnhakijana?
    Keskustelussa mukana vastikään vakinaisen työpaikan saanut Minna Huuhtanen ja Vantaan työnhakijat ry:n työkokeilussa mukana oleva Ari Ahokas. Juontajina Paula Jokimies ja Markus Turunen.

  • Millaista oli kasvaa perheen ainoana lapsena? Ovatko ainoat lapset itsekkäitä ja epäsosiaalisia vai rakastettuina kasvaneita ymmärtäjiä? Onko ainoalla lapsella parempi mielikuvitus, kuin sisarusparvessa kasvaneella?
    Markus Turusen ja Paula Jokimiehen kanssa keskustelemassa sisaruksetta kasvanut Eetu Alvik.
    Keskustelun lomassa arvuutellaan myös, kuka presidenttiehdokkaista on ainoa lapsi. Paula Jokimies ehtii jo julistaa Matti Vanhasen kisan voittajaksi, mutta nopeasti huomaa erheensä. Matti Vanhasella on kaksi veljeä. Kukaan presidenttiehdokkaista ei siis ole kasvanut ainoana lapsena.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä