Havaintoja ihmisestä

Onnen jahtaaminen tekee onnettomaksi

  • 33 min
  • toistaiseksi

"On täysin kohtuuton vaatimus, että pitäisi tulla jotenkin valmiiksi ihmiseksi ennen kuin onnea voisi saavuttaa ja kokea", toteaa kolmekymppinen Annika.

Onnellisuutta on tutkittu jo sadan vuoden ajan. Hyvinvointiyhteiskunnassa eläminen lisää ihmisen mahdollisuutta onnellisuuteen, mutta monet asiat voivat olla myös sen esteenä. Psykologian professori emeritus Markku Ojanen kertoo, että muun muassa alkoholi ja onnellisuuden jahtaaminen vähentävät onnellisuutta.

Mitkä tutkitusti tekee meidät ihmiset onnellisiksi? Mikä estää meitä olemasta onnellisia? Mitä onnellisuus oikeastaan on?

Toimittajana on Satu Kivelä ja äänisuunnittelijoina ovat Mikko Lohenoja ja Laura Koso. Ohjelman tuottaja on Salla Matusiak.

Ohjelmassa kuullaan myös ihmisten lähettämiä henkilökohtaisia tarinoita, joiden lukijoina toimivat Kaisa Joustie, Salla Matusiak, Hannele Kurkela ja Riikka Rahi.

Lähetykset

  • to 17.5.2018 12.10 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Miksi suoritamme kohtuuttomasti? Mikä on sen hinta? Millaista voisi olla kohtuullinen elämä ja arki?

    Moni meistä painii riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteiden kanssa. Vimmaisen suorittamisen pyörää polkevat niin nuoret kuin aikuisetkin joskus myös vapaa-ajalla.

    "Olen haaveillut leppoisammasta elämästä ja työuupumuksen kohdattuani olen myös leppoistanut", kertoo nimimerkki bioanalyytikko viestissään.

    HelsinkiMission nuorille suunnatussa Minä riitän -ryhmässä moni kokee riittämättömyyden tunteita. Nuoret ovat sanoittaneet kokemuksiaan muun muassa näin:

    "En tykkää itsestäni ilman suorittamista."
    "On pakko tehdä ja tuottaa. Ei saa vaan olla, koska silloin ei ole minkään arvoinen."
    "Lepääminen ja rentoutuminen on laiskuutta eikä vapaa-aika ole koskaan lataavaa syyllisyyden vuoksi."

    HelsinkiMission tiiminvetäjä Heidi Rouhiaisen mukaan kilpailuyhteiskunnan menestymisen paine tulee yksilön ongelmaksi ja rasittaa nuorten mielenterveyttä.

    Kasvatustieteen professori Juha T. Hakalan mukaan olemme vieneet monet asiat äärimmäisyyksiin. "Maraton ei ole enää mitään, pitäisi olla ultrajuoksija tai hypätä lentokoneesta ilman laskuvarjoa", pohtii Juha T. Hakala.

    Vapaa toimittaja ja Anna Vihervaarasta -blogin kirjoittaja Anna Kauhala on huomannut vasta aikuisena oman armottomuutensa ja vaativuutensa itseään kohtaan.

    "Nuorempana se on näkynyt siinä, että olen tavoitellut tietynlaista kehoa. Olen myös edellisessä parisuhteessa luonut täydellistä kotia ja parisuhdetta. Lähiaikoina olen ruoskinut itseäni siitä, että olenko kunnianhimoton, kun haluan olla vapaa toimittaja enkä tähtää toimituspäälliköksi tai päätoimittajaksi", kertoo vapaa toimittaja Anna Kauhala.

    Ohjelman toteuttanut työryhmä:
    Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
    Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen
    Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
    Tuottaja: Salla Matusiak
    Lukijat: Ida-Maria Bergman, Rainer Korhonen, Jami Liukkonen, Salla Matusiak ja Teemu Sipilä
    Kuvat: Tuuli Laukkanen

    Yhteistyössä mukana:
    HelsinkiMissio

  • Mihin ihminen tarvitsee tylsyyttä? Miksi tylsyys on toisille rentouttavaa ja toisille ahdistavaa? Mitkä asiat estävät meitä kokemasta tylsyyttä?

    "Haaveilen, että minulla olisi enemmän aikaa tylsyyteen. Päivät täyttyvät työstä, opiskeluista, arjen huoltotoimista ja kaiken kruunaa eri viestimistä tulvivat ärsykkeet. Koen, että aivoni kuormittuvat tästä liikaa ja tarvitsen tylsyyttä vastapainoksi", kertoo nimimerkki Salla viestissään.

    Monelle väkevimmät muistot tylsyydestä ovat syntyneet lapsuudessa. Eikä mikään ihme, sillä tylsyystutkijoiden mukaan lapsuus ja tylsyys ovat rinnakkaiskäsitteitä. Tylsyys on tunteena hyvin tasa-arvoinen.

    "Tylsyys ei kierrä ketään. Tulotasosta riippumatta ihminen voi kokea tylsyyttä ja ikävystymistä. Erityisesti niille meistä, joilla on mahdollisuutta hankkia materialistista hyvää ympärille, niin siellä on matalalla herkkyys tylsistyä", sanoo kasvatustieteen professori Juha T. Hakala.

    Toisille tylsyys on palauttavaa ja rentouttavaa. Yksi heistä on nimimerkki Elähdyttävä tylsyys.

    "Ikävystyminen ja tylsyys ovat luovuuden elinehto ja hyvin tarpeellinen tila, siksi odotan ja tarvitsen hetkiä, jolloin mikään pakottava ei vaadi huomiotani. Ne hetket kuuluvat elähdyttävimpiin elämässäni", kertoo nimimerkki Elähdyttävä tylsyys.

    Tutkijat ovat havainneet, että ikävystyneisyydessä piilee luovuus. Tämä kaikki vaatii aikaa, jota ei ole tarkkaan kellotettu.

    "Tylsyyttä ei tulisi kaihtaa saati vihata. Meidän pitäisi sittenkin ajatella, että tylsyys on tervetullut asukas kehossamme. Kun tylsyys uhkaa koputella tajuntamme kamarin ovea, voisimme ihmetellen kysyä, että mitä se on meille viestimässä", pohtii kasvatustieteen professori Juha T. Hakala.

    Ohjelman toteuttanut työryhmä:
    Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
    Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen ja Laura Koso
    Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
    Tuottaja: Salla Matusiak
    Lukijat: Annina Aho, Kaija Kellman, Jouni Kenttämies, Jami Liukkonen ja Salla Matusiak
    Kuvat: Tuuli Laukkanen

    Yhteistyössä mukana:
    AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

  • Mitä empatia on evoluution ja biologian näkökulmasta? Miksi koemme empatiaa? Voiko empatiaa käyttää väärin? Miten empatiaa voi vahvistaa?

    "Oli kuumaa, pölyistä ja ahdasta, otolliset olosuhteet reviiririidoille, kun jokainen yritti saada itseään siedettävään asentoon. Kukaan ei tiennyt tulevaisuudesta tai ulkomaailmasta mitään, oli vain siinä ja silloin. Muistan katselleeni "monttu auki" kuinka eräs jääkäri jakoi pullostaan vettä muille", kertoo Skom kokemuksistaan
    Empatia on ominaisuus, joka on kehittynyt evoluution myötä. Se on auttanut lajiamme selviytymisessä.

    "Se mahdollistaa harmonisen yhteistyön, motivoi auttamaan toisia ja estää vahingoittamasta toisia", sanoo vapaana empatiatutkijana työskentelevä Sami Keto.

    Kognitiivisessa empatiassa havaitsemme toisten tunteita, mutta emme ota niihin osaa. Voimme huomata, että joku on peloissaan, mutta emme tunnetasolla kohtaa toisen ihmisen tunnetta.
    Empatiaa voidaan käyttää väärin, jos siitä poistetaan moraalinen näkökulma, ja halu sekä kyky asettua tunnetasolla toisen asemaan. Täydellinen empatiavaje on pahuutta.

    "Kilpailuasenteella on empatiaa heikentävä vaikutus", kertoo Keto.

    Ympäristö, jossa elämme vaikuttaa siihen koemmeko empatiaa. Kovenevassa ympäristössä empatia helposti latistuu ja vaimentuu.

    Ohjelman toteuttanut työryhmä:
    Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
    Äänisuunnittelu: Laura Koso
    Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
    Tuottaja: Salla Matusiak
    Lukijat: Timo Asikainen, Kaija Kellman, Salla Matusiak, Riikka Rahi ja Teemu Sipilä
    Kuvat: Tuuli Laukkanen

    Yhteistyössä mukana:
    AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

  • Miksi koemme häpeää? Millaista on hyvä tai huono häpeä? Miten häpeästä voi vapautua?

    “Häpeän työttömyyttäni. Minun iässäni pitäisi työuran olla jo hyvin aluillaan. Minä olen kuitenkin ryöminyt lähtöviivasta vain muutaman metrin eteenpäin muiden jo laukatessa iloisesti horisontissa”, kertoo nimimerkki työtön FM.

    Voimme kokea häpeää monenlaisista asioista kuten esimerkiksi työttömyydestä, ulkonäöstä, sairaudesta, yksinäisyydestä, taustasta, taloudellisesta tilanteesta, jostain mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä.

    “Häpeä voi kasvaa kiinni ihmisen identiteettiin. Ihminen pienestä pitäen kokee olevansa muita huonompi ja heikompi”, sanoo sosiaalipsykologi Janne Viljamaa.

    Häpeä on yksi ihmisen perustunteista. Hyvä häpeä saa meidät punnitsemaan tekojamme etukäteen, joten häpeä voi suojata meitä. Liiallinen häpeä taas voi ottaa ihmisen panttivangikseen.

    “Häpeä ehdollistuu vahvasti mieleen. Kaikki mitä meille on elämän aikana tapahtunut on meidän pitkäkestoisessa muistissa. Jokin tietty ärsyke palauttaa muiston mieleen. Paljon häpeää liittyy juhlapyhiin”, sanoo sosiaalipsykologi Janne Viljamaa.

    Ohjelman toteuttanut työryhmä:
    Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
    Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen
    Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
    Tuottaja: Salla Matusiak
    Lukijat: Annina Aho, Kaija Kellman, Hannele Kurkela, Salla Matusiak ja Teemu Sipilä
    Kuvat: Tuuli Laukkanen

    Yhteistyössä mukana:
    AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

  • Mikä ihmistä motivoi työssään? Mikä lannistaa? Millä keinoilla ihmisen kokemusta merkityksellisestä työstä voidaan vahvistaa?

    "Yhtä tärkeä motivaattori on se, että tiedän työni olevan välittömästi hyödyllistä ammattikunnalleni ja välillisesti koko ihmiskunnalle", kertoo Ekaterina.

    Yksi ihmisen psykologisista perustarpeista on hyväntahtoisuus ja hyvän tekeminen. Se kuuluu ihmislajin sosiaaliseen luonteeseen.

    "Se on voimavara, joka pitäisi työelämässä valjastaa paremmin käyttöön. Tuotaisiin entistä enemmän esille, että millä tavalla voit työsi kautta kontribuoida yhteiseen hyvään. Millainen vaikutus työroolilla, työyhteisöllä ja organisaatiolla on yhteiskunnallisella tasolla", pohtii organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa.

    Jaakko Sahimaa toimii myös Meaningful Work Finland ry:n toiminnanjohtajana. Sahimaalla on missio on tehdä suomalaisesta työelämästä merkityksellisempää niin työntekijöille kuin työnantajille. Suomalaisessa työelämässä on haasteita merkityksellisyyden kokemuksen näkökulmasta.

    "Mikromanageerauksella viedään autonomian kokemus eli mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön. Jos osaamisen hyödyntämisen kenttää kavennetaan, silloin työ muuttuu monotoniseksi eikä osaamista pääse hyödyntämään laajasti", kertoo Sahimaa.

    Nimimerkki Temmu kertoo elämänsä tuntuvan työn osalta täysin tarkoituksettomalta. Temmun mukaan työttömät on niin demonisoitu ja kurjistettu Suomessa, ettei työstä ole varaa luopua. Sahimaan mukaan ihminen voi kokea sisäistä ristiriitaa, jos arvot ja teot eivät kohtaa.

    "Huomaamattaan ihminen muuttaa arvoja tai ajatuksiaan tai vaihtaa työpaikkaa. Lohdullista on se, että ei se aina tarvitse tarkoittaa sitä. On myös sovinnollisempia keinoja olemassa", kertoo psykologi Jaakko Sahimaa.

    Ohjelman toteuttanut työryhmä:
    Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
    Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen
    Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
    Tuottaja: Salla Matusiak
    Lukijat: Annina Aho, Tuula Hyttinen, Miika Lauriala, Salla Matusiak ja Teemu Sipilä
    Kuvat: Tuuli Laukkanen

    Yhteistyössä mukana:
    AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

  • Mistä työn merkityksellisyys syntyy? Toimittaja Satu Kivelä tapasi AntroBlogin päätoimittajan Ninnu Koskenalhon kahvilassa, Helsingissä.

  • Mitkä asiat lisäävät työuupumuksen riskiä? Voiko siitä toipua? Millä keinoilla työuupumuksen syntymistä voi ennaltaehkäistä?

    Suomessa joka neljäs työntekijä kokee stressiä työssä. Pitkään jatkunut kuormitus voi johtaa työuupumukseen.

    "Olen kokenut työuupumuksen, joka laukaisi masennuksen. Minulla on uupumukselle altistavia ominaisuuksia, kuten itseeni kohdistuva vaativuus ja täydellisyyden tavoittelu sekä liiallinen sinnikkyys. Näihin olen oppinut yrittäjäperheessä kasvaessa. Työuupumuksen syntyyn liittyi kuitenkin olennaisesti myös epämiellyttävät esimiehet sekä huono johtaminen", Laura kertoo.

    Työuupumus määritellään krooniseksi stressioireyhtymäksi, jonka yleisin oire on pitkään jatkunut väsymys. Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitokselta on tutkinut parikymmentä vuotta työuupumusta ja työn imua.

    "Kaikista vahvin tutkimusnäyttö on epäedullisista työoloista. Jatkuvasta työn paljoudesta, kiireestä, aikapaineista, roolikonflikteista, epäselvistä tavoitteista työssä ja työn epävarmuudesta. Nykyisessä työelämässä näitä tekijöitä on monella työpaikalla", sanoo Hakanen.

    Jos ihminen on työn imussa, se suojelee häntä työuupumukselta. Tutkimusten mukaan myös työntekijöiden resurssit, kyvyt ja mahdollisuus vaikuttaa lisäävät innostusta työhön. Myös johtamisen tavalla on merkitystä.

    Ohjelman toteuttanut työryhmä:
    Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
    Äänisuunnittelu: Laura Koso
    Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
    Tuottaja: Salla Matusiak
    Lukijat: Annina Aho, Hannele Kurkela, Miika Lauriala ja Salla Matusiak
    Kuvat: Tuuli Laukkanen

    Yhteistyössä mukana:
    Työterveyslaitos

  • "Se kuolema tuli hyvin lähelle. Se on siellä edelleen. Olen oppinut tiedostamaan, että minä kuolen, mun lapsi kuolee, mun läheiset kuolee. Elämä on sellainen, että syksy tulee aina", kertoo kokemuksistaan Henna Mäkelin.

    Lapsen vakava sairastuminen pakotti toimittaja ja tietokirjailija Henna Mäkelinin pohtimaan kuolemaa. Lapsi parantui ja myöhemmin syntyi Mäkelinin kirjoittama Kuolema, kaikki mitä olet halunnut tietää -kirja. Teokseen on haastateltu asiantuntijoita, ammattilaisia, kuoleman koskettamia ja menetyksen kokeneita läheisiä. Menetyksen myötä maailma muuttuu.

    “Isäni kuolemasta on aikaa vielä alle vuosi ja vaikka suru ei ole enää joka päiväisessä arjessa, on se yhä koko ajan taustalla. Olen vielä vaiheessa, jossa minun on vaikea ymmärtää niin läheisen ihmisen poismenoa. Välillä tuntuu, että sen myötä katosi myös omaa menneisyyttä, lapsuutta ja sen muistoja. Tärkein apu on ollut sisarukset, ilman heitä olisin hukassa”, kertoo Minttu.

    Uskontotieteilijä ja surukouluttaja Mari Pulkkinen on perehtynyt suruun väitöskirjan verran. Pulkkisella on myös omakohtaisia kokemuksia menetyksistä.

    Surututkimuksessa on jo 1990-luvun lopulta lähtien ajateltu, että on normaalia ja tervettä, ettei surevien tarvitse katkaista siteitään.

    "Yhteys voi kuolleisiin läheisiin jatkua. Monien surevien kertomuksissa näkyy se, että yhteys jatkuu, suhde voi vielä kehittyä sen jälkeen, kun suhteen toinen osapuoli on kuollut", sanoo Mari Pulkkinen.

    Millainen on hyvä kuolema? Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman hetkellä? Miten menetys vaikuttaa meihin ihmisiin?

    Ohjelman toteuttanut työryhmä:
    Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
    Äänisuunnittelu: Laura Koso
    Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
    Tuottaja: Salla Matusiak
    Lukijat: Salla Matusiak ja Pasi Nevalaita
    Kuvat: Tuuli Laukkanen

    Yhteistyössä mukana:
    AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

  • "23-vuotias poikani kuoli sairauteen yli kahdeksan vuotta sitten. Sana suru ei oikeastaan kuvaa sitä, miltä oman lapsen kuolema tuntuu. Suru yrittää kuvata jotakin, mikä ympäröi, puristaa ja vallitsee kaikkialla ja kaikessa. Kehossa, sielussa, mielessä ja ennen kaikkea sydämessä", kertoo kokemuksistaan Marjatta.

    Henry Liukko-Sipin elämä muuttui menetysten ja lapsen sairastumisen myötä.

    "Isäni, ja vaimoni isä ja setä menehtyivät samoihin aikoihin. Kun oma lapsi sairastuu vakavasti. Se pistää miettimään oman elämän rajallisuutta ja liikahdus omassa arvopohjassa tapahtuu. Elämän koko kuva konkretisoituu", sanoo Henry Liukko-Sipi.

    Uskontotieteilijä ja surukouluttaja Mari Pulkkisen mielestä suru on kokemus eikä häiriötila.

    "Se on jotain sellaista, jonka ei tarvitse lähteä ihmisestä, vaan se jättää aina jälkensä. Voisimme ymmärtää laajemmin omaa suruamme ja kohdata muita surevia", sanoo uskontotieteilijä Mari Pulkkinen.

    Mitä suru oikein on? Miten suru vaikuttaa meihin? Miten voisimme tukea toisiamme?

    Ohjelman toteuttanut työryhmä:
    Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
    Äänisuunnittelu: Laura Koso
    Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
    Tuottaja: Salla Matusiak
    Lukijat: Ida-Maria Bergman, Tommi Koskenheimo, Hannele Kurkela, Salla Matusiak, Riikka Rahi ja Kirsi Väänänen
    Kuvat: Tuuli Laukkanen

    Yhteistyössä mukana:
    AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

  • Ohjelmassa pohditaan tällä kertaa perhettä. Tutkimusten mukaan suomalaisessa kulttuurissa perhe rajataan koskemaan juuri ydinperhettä. Millä muulla tavoin perheen voi määritellä? Onko normaalia perhettä olemassakaan?

    Toimittaja Satu Kivelä tapasi AntroBlogin päätoimittajan Ninnu Koskenalhon kahvilassa, Helsingissä.

  • "Lapsenlapseni syntyivät vuoden ikäerolla ja siinä vaiheessa, muutaman vuoden ajan, olin paljon hoitoapuna. Lapset olivat jo aivan vauvoina yötä mummulassa, mistä on seurannut syvä kiintyminen molemmin puolin", kertoo Selma kokemuksistaan.

    Isovanhemmuus ei ole lajityypillistä käyttäytymistä vain ihmiselle. Hoivaavaa otetta jälkikasvua kohtaan on havaittu useilla kädellisillä isoäideillä kuten esimerkiksi vapaina elävinä simpansseilla, paviaaneilla ja vangittuina elävillä gorilloilla, kerrotaan Väestöliiton julkaisussa: Isovanhemmat, vanhempien lastenhankinta ja lasten hyvinvointi.

    Suomessa on 1,1 miljoonaa isovanhempaa, joista 20 % ei ole mukana lastenlasten elämässä.

    "Siellä on hyvin iäkkäitä, vaikka 100-vuotiaita, sairaita tai niitä, jotka asuu kaukana. Mutta sitten siltikin jää jäljelle iso joukko isovanhempia, jotka eivät saa osallistua ihmissuhdeongelmien vuoksi", kertoo perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa Väestöliitosta.

    Miksi kaikki isovanhemmat eivät saa olla mukana lastenlasten elämässä? Millaisia odotuksia perheellisillä on isovanhempia kohtaan ja toisinpäin? Millaisia vaikutuksia isovanhemmilla on lapsenlapsen elämään?

    Ohjelman toteuttanut työryhmä:
    Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
    Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen
    Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
    Tuottaja: Salla Matusiak
    Lukijat: Ida-Maria Bergman, Tuula Hyttinen, Salla Matusiak, Tatu Tamminen ja Kirsi Väänänen
    Kuvat: Tuuli Laukkanen

    Yhteistyössä mukana:
    AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

  • "Yhteen hiileen puhaltaminen on yllättävän vaikeaa, kun perhe hajoaa ja ero tulee kuvioihin. Kuka pitää lapset? Kenen luona kirjat? Onko oikein, että isä näkee lapsia yhtäkkiä vaan joka toinen viikonloppu?" kertoo Sanna vanhemmuudesta eron jälkeen.

    Perustuslaki edellyttää, että vanhempia ja vanhemmuutta tuetaan tärkeässä kasvatustehtävässään, mutta palveluiden saatavuus vaihtelee. Vanhempien tukiverkot ovat ohentuneet ja järjestöt paikkaavat aukkoa vapaaehtoisten voimin.

    Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaan mukaan vanhemmuus muuttaa ihmistä monella tavalla. Vanhemmat kokevat paineita erilaisista asioista

    "Jotkut kertovat, että on vaikea kestää omaa murrosikäistä tai että uhmaikäisen raivokohtaukset on täysin sietämättömiä. Äitiryhmissä puhutaan, kuinka vaikeaa on ottaa vastaan oman lapsen aggressiota vastaan", sanoo Oulasmaa.

    Millaista on hyvä vanhemmuus? Miten vanhemmuus muuttaa elämää?

    Ohjelman toteuttanut työryhmä:
    Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
    Äänisuunnittelu: Laura Koso ja Tuomas Vauhkonen
    Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
    Tuottaja: Salla Matusiak
    Lukijat: Annina Aho, Salla Matusiak, Teemu Sipilä, Susanna Vainiola ja Marja Vehkanen
    Kuvat: Tuuli Laukkanen

    Yhteistyössä mukana:
    AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä