Ooppera

Oopperailta Suomen Kansallisoopperassa: Richard Wagnerin Parsifal

  • 5 h 3 min
  • ei kuunneltavissa

KANSALLISOOPPERASSA RICHARD WAGNERIN PARSIFAL
3-näytöksinen musiikkidraama. Musiikinjohto Pinchas Steinberg. Ohjaus Harry Kupfer.
Suomen Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro.
Musiikin johto Pinchas Steinberg
Solistit: Nikolai Schukoff - Parsifal.
Jyrki Korhonen - Gurnemanz.
Tuija Knihtilä - Kundry.
Tommi Hakala - Amfortas.
Jukka Rasilainen - Klingsor.
Koit Soasepp - Titurel.
Nicholas Söderlund ja Matias Haakana - Graalin ritarit.
Jussi Miilunpalo ja Jussi Salonen - Neljä knaapia.
Anna-Kristiina Kaappola ja Elli Vallinoja - Neljä knaapia ja kukkaistytöt.
Tove Åman, Leena Liimatainen, Jeni Packalen ja Tatjana Romanova-Vorontsova - Kukkaistytöt. –
Lavastus Hans Schavernoch ja puvut Yan Tax.
Suomen Kansallisoopperassa 19.5. taltioidun lähetyksen toimittaa Risto Nordell.
Illan aikana teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat Joel Haahtela, Juha Uusitalo ja Risto Nordell.

Oopperan tapahtumat

I Näytös

Gurnemanz istuu suuren puun juurella kaksi nuorta ritaria mukanaan. Linnasta kuuluu ehtoollismusiikki, ja kaikki kolme polvistuvat. Riivattu nainen, Kundry, saapuu villisti ratsastaen ja ojentaa pienen kristallipullon Gurnemanzille annettavaksi Amfortakselle. Ritarit epäilevät Kundryn olevan ilkeä ja veljeskuntaa vastaan, mutta Gurnemaz keroo tämän auttaneen heitä suuresti – minkä Kundry itse kuitenkin kiistää.

Gurnemanz kertoo Pyhästä keihäästä O wunden-wundervoller heiliger Speer! (Ihmehavan pyhä keihäs) ja siihen liittyvästä historiasta. Amfortas tuodaan kylpemään. Gurnemanz kertoo Durich mitleid wissend, der reine Tor; harre sein' den ich erkor (myötätunnon avulla ymmärtävä puhdas houkka, odota sitä, jonka olen valinnut).

Lammelta kuuluu hälinän syyksi paljastuu ammuttu joutsen. Veljeskunnan pyhä eläin tuodaaan nuolen lävistämänä Gurnemanzille, ja Parsifal seuraa ritarien ympäröimänä. Nuhtelujen jälkeen, Gurnemanzin vakuututtua Parsifalin viattomuudesta ja tietämättömyydestä hän kyselee kuka nuorukainen on. Parsifal ei tiedä nimeään eikä omaisiaan. Gurnemanz toivoo Parsifalin oleva kauan odotettu "puhdas houkka". Kundry kertoo Parsifalin isän Gamuretin kuolleen taistelussa ja hänen äitinsä Herzeleiden (Sydänsuru) kuolleen suruun. Parsifal on hyökätä Kundryn kimppuun kuultuaan äitinsä kuolemasta ja Gurnemaz joutuu torumaan häntä jälleen. Gurnemanz kutsuu Parsifalin seuraamaan Graalin paljastuksen pyhää toimitusta linnaan Wer ist der Gral? (Kuka on Graal?) kysyy tietämätön Parsifal.

Näyttämökuva vaihtuu välisoiton aikana temppeliksi. Saliin saapuu ritareita puoliympyrään. Amfortas kannetaan sisälle, ja palvelijat tuovat peitetyn Graalin temppelin keskelle.

Titurel pyytää Amfortasta suorittamaan pyhän tehtävän – paljastamaan Graalin. Amfortasta kiduttaa hänen syntinsä, ja hän kieltäytyy ensin, mutta lopulta hän paljastaa Graalin. Kirkas valonsäde osuu pyhään astiaan. Rituaali on ohi, kuningas kannettu pois ja ritarit poistuneet temppelistä. Gurnemanz kysyy: Weisst du, was du sahst? (Tiedätkö mitä näit?), Parsifal pudistaa päätään. Gurnemanz on pettynyt, koska Parsifal ei ollutkaan ' puhdas houkka' ja avaa oven ajaakseen Parsifalin tiehensä. Taivaallinen ääni toistaa Durich mitleid wissend, der reine Tor.

II Näytös

Näytös alkaa Klingsorin, Lumouksen ja Katumuksen Motiiveilla. Klingsor tarkkailee ympäristöä ja kaikkea mikä lähestyy linnaa. Hän kutsuu kirouksen voimalla Kundryn luokseen. Kundry tietää tetävänsä: hänen on tuhottava Parsifal. Klingsor seuraa Parsifalin ja omien ritariensa taistelua. Parsifal selviää voittajana. Seuraavaksi ansaksi Klingsor lähettää Kukkaistytöt. Hekään eivät onnistu, ja pian kuuluu Kundryn ääni: Parsifal! Weile! (Parsifal, odota). Vaellusvuosinaan kukaan ei ollut kutsunut häntä tällä unohtuneella nimellä. Kundry kertoo tarinan sekä Gamuretin että Herzeleiden kuolemista ja lopuksi painaa suudelman Parsifalin huulille. Suudelman vaikutus on päinvastainen kuin mitä Kundry halusi. Se tuo Parsifalille muistot Graalin linnasta, Amfortaksen haavan ja kärsimykset. Parsifal tuntee Amfortaksen kivun itsessään ja muistelee Graalia. Amfortas! – Die Wunde! – Die Wunde! (Amforta! – Haava! – Haava!)

Parsifal työntää Kundryn luotaan. Kundry yrittää saada Parsifalia pelastamaan itsensä omilla ehdoillaan ja kertoo kirouksensa syyn: hän nauroi nähdessään Kristuksen ristillä. Parsifal sanoo pystyvänsä pelastamaan, muttei sillä tavalla kuin Kundry haluaisi. Kundry pyytää viettämään hetken sylissään, mutta Parsifal torjuu yhä Kundryn.

Kundry raivoissaan kutsuu Klingsoria apuun. Klingsor ilmestyy linnan muurille Pyhä Keihäs kädessään ja sinkoaa sen Parsifaliin. Keihäs jää ilmaan Parsifalin yläpuolelle ja Parsifalin tehtyä ristinmerkin linna ja puutarha raunioituvat. Parsifal kutsuu Kundrya ja sanoo, mistä hänet löytää ja lähtee etsimään tietä Graalin linnaan. Nyt Parsifal tietää tehtävänsä ja velvollisuutensa.

III Näytös

Muutamia vuosia myöhemmin pitkäperjantaina Gurnemanz on edelleen vartiossa Graalin mailla. Kundry makaa maassa hänen vieressään ja näkee ensin lähestyvän mustan ritarin. Gurnemanzille tulija on pyhään paikkaan pyhänä päivänä tuleva aseellinen tunkeutuja. Ritari on hiljaa ja nyökkää vain Gurnemanzin kyselyihin ja istuutuu.

Ritari nousee, iskee kantamansa Pyhän Keihään maahan Gurnemanzin eteen ja riisuu varusteensa. Gurnemanz tunnistaa tulijan, ja hänen kasvoilleen tulee hämmästys ja liikutus tunnistaessaan myös aseen.

Gurnemanz kertoo Titurelin kuolleen ja sanoo, että Parsifalin täytyisi virkistäytyä pyhässä lähteessä. Kundry pesee Parsifalin jalat, voitelee ne ja lopuksi kuivattaa ne omilla hiuksillaan. Gurnemanz tyhjentää voidepullon sisällön Parsifalin päähän ja voitelee hänet Graalin ritareiden kuninkaaksi. Ensimmäiseksi tehtäväkseen Parsifal ottaa lähteestä ja kastaa Kundryn sekä suutelee tätä kevyesti otsalle. Koko luomakunta on kauneimmillaan ja orkesterista soi Wagnerin kaunein säveltunnelataus, Pitkäperjantain Lumous.

Linnassa Titurelin paarit ovat katafalkilla Amfortaksen istuimen lähellä. Parsifal lähestyy Amfortasta hiljaa ja koskettaa haavaa Keihään terällä, ja haava parantuu. Parsifal paljastaa Graalin, ja se säteilee valoa kaikkialle. Parsifal siunaa ritarit Graalilla ja valkoisen kyyhkysen leijuessa hänen päänsä päällä. Kundry katsoo kiitollisena Parsifaliin ja kuolee anteeksiannettuna

Lähetykset

  • la 19.5.2018 19.02 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Claude Debussy: Pelléas ja Mélisande - viisinäytöksinen ooppera

    Libretto pohajutuu Maurice Maeterlinckin samannimiseen näytelmään

    Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri
    Musiikinjohto - Esa-Pekka Salonen

    Rooleissa:
    Pelléas - Ville Rusanen, baritoni
    Mélisande - Camilla Tilling, sopraano
    Golaud - Laurent Naouri, baritoni
    Arkel - Jyrki Korhonen, basso
    Geneviève - Lilli Paasikivi, mezzosopraano
    Yniold - Mia Heikkinen, sopraano
    Lääkäri - Jussi Merikanto, baritoni
    Pelléasin isä - Hannu Tuomi, baritoni

    - 25.5. äänitetyn esityksen väliajalla Risto Nordell ja oopperalaulajat Jenny Carlstedt ja Jorma Hynninen keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

    Oopperan tapahtumat:

    Tapahtuu Allemonden kuningaskunnassa

    I näytös

    1. KOHTAUS
    Eksynyt Golaud kohtaa veden äärellä vieraan naisen, joka on hämmentynyt ja kieltäytyy avusta. Hän sanoo vain nimensä: Mélisande. Vedessä näkyvä kruunu muistuttaa hänen menneisyydestään. Golaud haluaa viedä hänet pois, mutta Mélisande uhkaa surmata itsensä. Kun Golaud kertoo itsekin olevansa eksyksissä, Mélisande suostuu lähtemään hänen kanssaan.

    2. KOHTAUS
    Kuusi kukautta myöhemmin Allemondessa. Pelléas on saanut velipuoleltaan Golaud’lta kirjeen, jossa hän ilmoittaa avioituneensa Mélisanden kanssa. Jos perhe ei sitä hyväksy, hän ei palaa Allemondeen. Golaud pelkää, että hänen isoisänsä Arkel ei hyväksy tätä avioliittoa, sillä hänellä on ollut pojanpojalleen muita avioliittosuunnitelmia. Geneviève, Pelléasin ja Golaud’n äiti, lukee patriarkalle kirjeen, ja hän myöntyy. Pelléas haluaisi jättää Allemonden saatuaan ystävältään avunpyynnön. Koska Pelléasin isä on edelleen sairas, Arkel kieltää häntä lähtemästä.

    3. KOHTAUS
    Mélisande valittaa Allemonden pimeyttä. Geneviève kertoo, että hänenkin piti tottua siihen. Yhdessä Pelléasin kanssa Mélisande uskoo näkevänsä laivan, joka toi hänet. Se lähtee merelle alkavasta myrskystä huolimatta. Pelléas puhuu mahdollisesta lähdöstään.

    II näytös

    1. KOHTAUS
    Pelléas vie Mélisanden lähteelle, jonka vesi on aikanaan tehnyt ihmeitä, ja kysyy hänen suhteestaan Golaud’hin. Mélisande väistää hänen kysymyksensä leikkimällä sormuksella. Sormus putoaa veteen.

    2. KOHTAUS
    Samaan aikaan Golaud on joutunut onnettomuuteen. Mélisande hoitaa häntä ja paljastaa, miten onneton hän on Allemondessa. Golaud uskoo hänen tyytymättömyytensä olevan vain raskauden vaikutusta. Hän huomaa sormuksen puuttumisen, ja Melisande valehtelee kadottaneensa sen luolaan, jossa hän oli etsimässä simpukoita pienelle Ynioldille, Golaud’n pojalle ensimmäisestä avioliitosta. Golaud pakottaa hänet etsimään sormusta vielä samana yönä yhdessä Pelléasin kanssa.

    3. KOHTAUS
    Pelléas vie Melisanden luolalle, jotta hän voisi myöhemmin kuvaila Golaud’lle sormuksen etsimistä. He kohtaavat nälänhädän uhreja ja perääntyvät

    III näytös

    1. KOHTAUS
    Mélisande laulaa unelmoiden. Pelléas aloittaa viattoman leikin hänen hiuksillaan ja kietoutuu niihin intohimoisesti. Silloin Golaud yllättää heidät

    2. KOHTAUS
    Golaud vie Pelléasin kuoleman altaille.

    3 ja 4 KOHTAUS
    Päästyään pimeydestä, Pelléas näkee etäällä Mélisanden. Golaud varoittaa häntä uudelleen ja käskee välttämään Melisandea. Mustasukkainen Golaud yrittää kuulustella poikaansa Ynioldia Pelléasin ja Melisanden suhteesta.

    IV näytös

    1. ja 2. KOHTAUS
    Pelléas kertoo Mélisandelle, että hänen isänsä on lopultakin terve. Isä on vannottanut häntä matkustamaan pois. Pelléas ja Mélisande sopivat viimeisestä tapaamisesta. Arkel on tyytyväinen Pelléasin isän parantumisesta ja toivoo, että lasta odottavalle Mélisandelle ja koko perheelle koittaisi onnellisempi aika. Epäilevä Golaud loukkaa Mélisandea ja pahoinpitelee häntä, kunnes Arkel yrittää saada hänet taas järkiinsä.

    3. JA 4. KOHTAUS
    Yniold etsii leikkikaluaan. Hän näkee miten lampaat kuolevat. Pelléas ja Mélisande tunnustavat toisilleen rakkautensa. Kun portit suljetaan, he ovat valmiita pakenemaan yhdessä. Golaud estää sen ja surmaa Pelléasin.

    V näytös

    Mélisande on lapsen ennenaikaisen syntymän heikentämä. Golaud yrittää viimeisen kerran saada häneltä selville totuuden. Turhaan.

  • Jaakko Kuusiston Jää

    Teos perustuu Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittuun romaaniin (2012)
    Libretto: Juhani Koivisto

    Suomen kansallisoopperan orkesteri ja kuoro
    Musiikinjohto: Jaakko Kuusisto

    Rooleissa:
    Marjukka Tepponen - Mona Kummel
    Ville Rusanen - Petter Kummel
    Sointu Vestman - Sanna Kummel
    Jussi Merikanto - lukkari
    Jenny Carlstedt - Irina Gyllen
    Jenni Lättilä - Adele Bergman
    Pekka Kuivalainen - Elis Bergman
    Hannu Niemelä - Artur Manström
    Tiina Penttinen - Lydia Manström
    Matias Haakana - suntio
    Tove Åman - Francine
    Jyrki Korhonen - piispa
    Hannu Forsberg - Fredrik Berg
    Petri Vesa - asessori
    Jarmo Ojala - surutalon isäntä
    Helinä Siltanen - naisääni
    Arto Hosio - itäsaarelainen
    Marko Nykänen - länsisaarelainen

    Ohjaaja Anna Kelo
    Lavastus Kati Lukka
    Puvut Marja Uusitalo
    Valaistus- ja videosuunnittelu Thomas Hase
    Äänisuunnittelu Antti Murto
    Koreografi Ari Numminen.

    Ohjelman toimittavat Ainomaija Pennanen ja Inari Tilli.

    Oopperan tapahtumat:

    1. Näytös

    Posti-Anton tuo saarelle uuden papin, Petter Kummelin ja hänen vaimonsa Monan ja pienen tyttärensä Sannan. Pappilassa keskustellaan sillan rakentamisesta. Ilmenee, että länsi- ja itäluotolaiset ovat kaikesta eri mieltä. Petter ja Mona ovat tyytyväisiä ja uskovat jäävänsä saarelle.

    Petter tuskailee ensimmäisen saarnansa kanssa ja käyttää lopulta apuna salkusta löytyvää viimevuotista saarnaa. Kellot ja urut soivat, kirkko on täynnä väkeä, ja Petterin ensimmäinen saarna sujuu hyvin. Seurakuntalaiset näyttävät pitävän hänestä, etenkin nuoret naiset, mitä Mona katsoo vihaisena.

    Saaren lääkäri Irina Gyllen kertoo, miten hän oli joutunut pakenemaan Suomeen ja jättämään
    lapsensa Neuvostoliittoon.

    Petter on vesillä Posti-Antonin kanssa. Anton kertoo, miten häntä autetaan merellä suunnistaessa. Hän näkee oppaita, kuolleita ihmisiä, joita muut eivät näe.

    Talvi on tullut ja jää peittänyt meren, kaikki pääsevät nyt kulkemaan ja saarten väki kokoontuu yhteen. Samalla puhutaan myös kunnan jakautumisesta kahteen saareen ja päätetään sillanrakentamiskomiteasta.

    2. Näytös

    Jäät lähtevät, kuoro kertoo arkielämästä saarella, kesä vieraineen tulee. Syksyllä Posti-Anton lähtee viemään mantereelle Petteriä, jonka pitää suorittaa pastoraalitutkinto.

    Saareen palattuaan Petter kertoo, että tutkinto meni huonosti, vaikka se hyväksyttiin. Petter oli
    väsynyt, sillä hän oli saanut matkustajakodissa vieraakseen heidän entisen palvelijansa Hildan, joka oli puhunut myöhään yöhön. Mona kysyy mustasukkaisena mitä Hilda tahtoi, sillä hän tietää, mitä Petter oli nuorena kokenut Hildan kanssa.

    On joulu, myrskyää, laiva on uponnut Utön edustalla. Petter pitää jumalanpalvelusta ja rukoilee miehistön puolesta ja saarelaiset puhuvat laivan kohtalosta.

    3. Näytös

    On kesä, Petter vihitään kirkkoherraksi, kuoro laulaa jään murtumisesta ja kaikki iloitsevat. Posti-Antonilla on kuitenkin aavistuksia.

    Petter lähtee pitämään muistotilaisuutta taloon, josta on kuollut lapsi. Paluumatkalla hän putoaa jäihin eikä kuule oppaiden neuvoja, on jo pääsemässä ylös, mutta tavoittelee vielä salkkuaan eikä jaksa enää nousta.

    Petter löydetään ja tuodaan pappilaan. Mona ei aluksi ymmärrä hänen kuolleen ja haluaa jäädä Petterin kanssa kaksin. Hän kaipaa Petteriä ja on samalla vihainen siitä, että jää nyt yksin. Mona
    alkaa järjestellä käytännön asioita ja huolehtia hautajaistarjoiluista.

    Samaan aikaan kun Petter on kuollut, Irina Gyllen on saanut tiedon, että hänen poikansa on turvassa.

    Saarelaiset kokoontuvat saattamaan Monaa ja Sannaa, jotka lähtevät saarelta. Silta on valmis, saarella on uusi pappi. Posti-Anton ja kuoro laulavat siitä, miten muistot etääntyvät ja pian papista ja hänen kohtalostaan on tullut tarina, jota saarella kerrotaan.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä