Kalle Haatanen

Senecan ajatuksia elämän lyhyydestä

  • 53 min
  • toistaiseksi

Seneca (n. 4 eaa. – 65 jaa) oli roomalainen valtiomies, opettaja ja stoalainen filosofi.
Teoksissaan Seneca pohti muun muassa onnellisuutta, elämän tarkoitusta ja ihmisen suhdetta omaan kuolevaisuutensa.
Teologian tohtori Juhana Torkki on suomentanut Senecan teoksen ”Elämän lyhyydestä.”
Torkki sanoo, että hämmästyttävää Senecan teksteissä on niiden ajankohtaisuus. Ne puhuttelevat hyvin syvästi myös nykyajan ihmistä.
Elämän lyhyydestä –teoksessa Seneca toteaa, että aika on ihmisen arvokkain omaisuus ja siksi se pitäisi osata käyttää mahdollisimman hyvin. Senecan mielestä onnellisen elämän ainekset syntyvät elämän ihmeiden uteliaasta tarkastelusta ja oppimisesta, aktiivisesta osallistumisesta yhteiskunnan toimintoihin sekä itsensä hemmottelusta ja nautiskelusta. Senecan mielestä nautiskelu elämän päämääränä on kuitenkin huonoin valinta. Senecan mielestä ihmisen kannattaa ottaa aikansa hallinta omiin käsiinsä, eikä aikaa pidä tuhlata muiden sanelemiin tarkoituksiin. Oman aikansa roomalaisten ihmisten tapa torjua ajatukset kuolemasta ärsytti Senecaa. Hän oli sitä mieltä, että ihmisen pitäisi joka päivä muistaa kuolevaisuutensa koska se kirkastaa elämän arvon ja merkityksen.

Lähetykset

  • pe 8.6.2018 9.59 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Kautta aikain on kerrottu tarinoita naissotureista ja jopa naisista armeijoiden päälliköinä. Koska historiaa ovat useimmin kirjoittaneet miehet, leimaa naissoturitarinoita ja –myyttejä usein ihmettely siitä, miten nainen kykenee miehille varattuihin tehtäviin ja rooleihin.

    Tunnetuin naissoturimyytti on antiikin tarinoissa esiintyvät amatsonit. Ei ole varmuutta siitä, perustuvatko amatsoni tarinat johonkin oikeaan historialliseen naissoturiperinteeseen. Arvellaan, että tarinoiden esikuvana voisivat olla muinaiset skyytit. Skyyttinaisten tiedetään osanneen ratsastaa ja metsästää ja he osallistuivat myös taisteluihin.
    Antiikin Kreikan amatsonitarinoissakin korostetaan toiseutta eli sitä että amatsonit olivat kerta kaikkiaan erilainen kansa kuin kreikkalaiset. Amatsonit esitettiin barbaareina, jotka olivat sivistyneen Kreikan vihollisia. Antiikin amatsonitarinat ovat voimakkaasti vaikuttaneet länsimaiseen populaarikulttuuriin aina meidän päiviimme asti.
    Tietokirjailija Karolina Kouvola on tutkinut eri maiden naissoturitarinoita ja –myyttejä. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Käsitys ”pimeästä keskiajasta” on säilynyt ihmeen kauan sekä populaarikulttuurissa että myös jossain määrin tutkimuskirjallisuudessa. Pimeydellä on tarkoitettu sivistymättömyyttä ja väkivaltaisuutta.
    Keskiajan tutkija Jaakko Tahkokallio sanoo, että näissä käsityksissä on mukana sekä virheellistä tietoa että oikean tiedon murusia. Keskiajan pimeys keksittiin jo renessanssin aikana, jolloin aiempina vuosisatoina kirjoitettua latinan kieltä alettiin pitää rappeutuneena ja rumana.
    Myös valistusajalle keskiaika oli hyvä vihollinen, koska sieltä löytyi hyviä esimerkkejä kirkon harjoittamasta sorrosta.
    Tahkokallion mukaan yksi keskiaikaa koskeva myytti on se, että koko Eurooppa olisi elänyt pienten ruhtinaskuntien harjoittamassa feodaalitaloudessa. Feodalismin aikakausi oli lyhyt eikä se koskenut koko Eurooppaa. Toinen virheellinen käsitys on että keskiaika olisi ollut erityisen väkivaltaista aikaa. Yhtä väkivaltaisia ajanjaksoja on ollut ennen keskiaikaa ja myös sen jälkeen. Tietysti nykyajan Euroopan tilanteeseen nähden väkivallan tekoja tehtiin paljon.
    Jaakko Tahkokallion on perehtynyt keskiaikaa koskeviin virheellisiin käsityksiin. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Suomen kannalta ensimmäinen maailmasota oli harjoitus toista maailmansotaa varten, sanoo Suomen itsenäisyyden ensi vuosikymmeniä tutkinut Risto Volanen. Sotien lähtökohdat ja lopputuloksetkin näyttävät Suomen suunnasta katsottuna samanlaisilta. Saksalaiset tulevat joka tapauksessa, mitä tehdään? Saksa hävisi sodan, mitä tehdään? Nuori Suomi joutui itsenäisyytensä alkuvuosina toimimaan hyvin epävakaassa ja huonosti ennustettavassa ympäristössä. Suurvaltojen turvallisuuspolitiikkaa oli hyvin vaikea ennakoida. Esimerkiksi yllättävä käänne oli se, että entiset veriviholliset Saksa ja Neuvosto-Venäjä aloittivat sotilasyhteistyön jo 1920-luvulla.
    Yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen on uusimmassa kirjassa tutkinut Suomen turvallisuuspoliittista pelitilaa ja ratkaisuja sotien välisenä aikana.

  • Antiikin kreikassa psykopatia tarkoitti sielun kärsimystä. Vaikka käsitykset psykopatian luonteesta ja olemuksesta ovat muuttuneet paljon vuosisatojen aikana, on tämä kärsimyksen ajatus säilynyt siinä meidän päiviimme asti. Nykyäänkin ajatellaan että psykopatia aiheuttaa kärsimystä joko yksilölle itselleen tai yhteiskunnalle tai usein jopa molemmille.

    Psykopatia on aina ollut hyvin yhteiskunnallinen termi, sanoo tutkija Katariina Parhi. Se on vetänyt rajaa normaalin ja sairaan ihmisen välille.

    Suomessa psykopatian käyttö diagnoosien terminä lopetettiin vuonna 1968. Psykopatia-termin tieteellisyyttä alettiin kyseenalaistaa jo 1940-luvulla. Monet psykiatrit pitivät psykopatia-diagnooseja potilaita leimaavina tai hyödyttöminä.

    Psykopatiaa käytettiin psykiatriassa joskus ”kaatoluokkana”, johon heitettiin kaikki potilaat, joihin eivät muut diagnoosit päteneet. Toisaalta usein psykopatialle annettiin myös hyvin tarkkarajaiset määritykset.

    Vaikka psykopatia on poistunut tautiluokituksena, termi elää edelleen sekä kansan suussa että asiantuntijapuheessa.

    Tutkija Katariina Parhi on perehtynyt psykopatian historiaan. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Donald Trump on muuttanut radikaalisti USA:n politiikan kieltä ja toimintatapoja. Trumpin kausi on vaikuttanut paljon myös republikaanisen puolueeseen. Toimittaja Markus Tiittulan mukaan Trump on muuttanut puolueen herrakerhosta ääriliikkeeksi, jonka taktiikat muistuttavat fasistien toimintatapoja. Trump on saanut luotua republikaaniseen puolueeseen pelon ilmapiirin, jossa kukaan ei uskalla vastustaa häntä. Kaikki pelkäävät Trumpin uudelleen valintaa, jonka jälkeen vastustajat menettäisivät asemansa. Uskonnollisen oikeiston suhtautuminen Trumpiiin on muuttunut. Viime vaaleissa uskovien mielestä rivosuinen Trump oli pienempi paha kuin Hillary Clinton. Nyt uskonnollinen äärioikeisto ihailee Trumpia estoitta.

    Toimittaja Markus Tiittula on seurannut USA:n äärioikeiston nousua Trumpin presidenttikaudella. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Suomalaiset vaalivat mielellään itsestään sellaista kuvaa. että heillä olisi jokin erityinen suhde luontoon ja erityisesti metsään. Tietokirjailija Riikka Kaihovaaran mukaan tuo käsitys on melko romanttinen ja sen voi monin tavoin kyseenalaistaa. Luonto on pistetty myös usein palvelemaan poliittisia tarkoitusperiä.
    Kuvataiteeseen ikuistetuissa kansallismaisemissa toistuvat tietyt samat elementit, vaikka hyvin monenlaisia maisematyyppejä olisi tarjolla. Koskematonta villiä luontoa on kauan pidetty aitona ja ihanteellisena, vaikka sitä on ollut melko vähän siitä lähtien kun metsäteollisuus tuli Suomeen. Toisaalta villi luonto ei ole jossain kaukana erämaissa vaan se on yhtä hyvin kaatopaikoilla, kaupunkien takapihoilla ja ihmisen vatsassa mikrobien ekosysteeminä.

    Riikka Kaihovaaran mukaan luonnon romantisoiminen johtaa helposti ajatukseen, että ihminen ei ole osa luontoa. Ihminen on paha ja luontoon sopimaton mutta luonto itse on hyvä Äiti Maa. Romanttinen käsitys luonnosta johtaa helposti petolliseen moralismiin.

    Riikka Kaihovaara on pohtinut ihmisen ja luonnon monimutkaista suhdetta sekä menneessä ajassa että nykyaikana.

  • Monet kotimaiset keksinnöt ovat muuttaneet merkittävästi suomalaisten arkipäivää. Suomalaisia keksintöjä on leimannut käytännönläheisyys. Kuivauskaapit säästivät perheenäitien työaikaa ja AIV-rehu vähensi raskasta heinätyötä.

    Uudet innovaatiot ovat olleet keskeinen tekijä Suomen modernisaatiossa. Itsenäisyyden ajan alussa Suomi oli vielä köyhä kehitysmaa, jossa elintaso, koulutustaso ja jopa hygienia olivat alhaisella tasolla. Uudet keksinnöt helpottivat monin tavoin työtä ja lisäsivät vapaa-aikaa. Nyttemmin suomalainen innovointi on menestynyt paremmin teollisuuden laitteiden kehittelyssä kuin kuluttajatuotteissa.

    Tietokirjailija Mari Heikkilä on tutkinut innovaatioiden vaikutusta suomalaisten arkeen.

  • Metafysiikka tutkii olemisen merkitystä ja luonnetta. Filosofit ovat jo antiikin ajoista lähtien pohtineet sitä, mitä on olemassaolo ja minkä tyyppisiä asioita ylipäätään on olemassa. Aristoteelinen metafysiikka yritti ymmärtää luontoa ja sen ihannejärjestystä. Uudella ajalla metafysiikka koetti ratkoa myös teologiasta kumpuavia kysymyksiä pohtimalla maailmankaikkeuden alkuperää ja jumalan olemassaoloa.

    Teoreettisen filosofian dosentti Riku Juti on perehtynyt metafysiikan historiaan. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Elokuvaohjaaja Erkki Karu perusti Suomen Filmiteollisuus Oy:n Suomi-Filmin kilpailijaksi sen jälkeen kun hän oli joutunut jättämään Suomi-Filmin. Karu sai houkuteltua uuden yhtiön johtoon elokuvasta innostuneen pankkimiehen T. J. Särkän, josta tulikin filmiyhtiön kantava voima.

    Vuonna 1934 perustetusta Suomen Filmiteollisuudesta tuli maan johtava elokuvayhtiö vuosikymmeniksi. Sen tarina loppui vasta v. 1963, kun television suosio murensi kotimaisen elokuvan kannattavuuden. Neljässä vuosikymmenessä yhtiö tuotti 237 pitkää näytelmäelokuvaa. Parhaimmillaan Filmiteollisuudella oli kolme elokuvastudiota eri puolilla Helsinkiä.
    T.J. Särkän linjana oli tehdä riittävästi kepeitä yleisöön meneviä elokuvia, jotta niiden tuotolla saatettiin kustantaa myös taiteellisesti kunnianhimoisempia tuotantoja.
    Kalle Haatasen vieraana on Suomen Filmiteollisuuden vaiheita tutkinut Juha Seitajärvi.

  • -Suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun ongelma on se, että tutkimustieto ei juurikaan ohjaa sitä.
    Näin sanoo ekonomisti Heikki Pursiainen. Hän on kirjoittanut kriittisen pamfletin suomalaisesta keskustelukulttuurista otsikolla ”Olette kaikki väärässä”. Pursiaisen mukaan suomalainen dialogi on usein nurkkapatrioottista ja sisäänpäin lämpiävää. Usein keskustelussa tulee esille uskomus, että Suomi on jokin muusta maailmassa erillään oleva itsenäinen saareke. Ulkomainen tutkimus tai ulkomaiset näkökulmat tulevat hyvin harvoin mukaan keskusteluun.

  • USA:n suuri lama 1920-luvulla synnytti miljoonien kulkureiden joukon. Yhdysvaltain ja Kanadan rautateillä matkusti paikasta toiseen sesonkityöläisiä, kerjäläisä ja seikkailijoita. Nämä "hobot" matkustivat pummilla tavaravaunuissa tai junien katoilla.
    Junakulkurien elämäntapa oli toki syntynyt jo 1800-luvulla mutta suuren laman myötä siitä tuli yleinen ilmiö ja hobosta amerikkalainen arkkityyppi.

    Tässä joukossa oli paljon myös amerikansuomalaisia, jotka eivät olleet onnistuneet vaurastumaan uudessa kotimaassaan. Esimerkiksi myöhemmin Suomen pääministeriksi valittu Oskari Tokoi oli Amerikan vuosinaan elänyt kulkurina.
    Vaikka kulkureista on Amerikassakin sepitetty romanttisia tarinoita, oli hobon elämä todellisuudessa rankkaa ja vaarallista. Tuhansia suomalaisiakin kulkumiehiä katosi jäljettömiin tapaturmien tai rikosten uhreina.
    Toimittaja Jenni Stammeier on tutkinut suomalaiskulkureiden kohtaloita USA:ssa ja Kanadassa.

  • Suomen viimeinen pyöveli oli virassaan 1820-luvulla. Entisajan Suomessa pyöveliä pidettiin yhteiskunnan välttämättömänä virkamiehenä mutta toisaalta pyöveleitä myös karsastettiin ja pelättiin. Pyöveleitä vieroksuttiin muun muassa siksi että pyövelin virassa oli usein entisiä rikollisia ja siksi että ajateltiin, pyövelillä on hallussaan mystisiä voimia. 1700-luvulta lähtien pyövelin yhteiskunnallinen asema parani kun kuningas Kaarle XXII paransi asetuksilla pyöveleiden oikeuksia ja statusta.

    Ruotsinvallan aikana mestaukset olivat julkisia ja ne olivat suosittua kansanhuvia. Suomalaisissa mestauksissa yleisöä saattoi olla tuhansia. Myös valtio ja kirkko halusivat, että julkiset mestaukset toimisivat sekä pelotteena ja yhteiskuntarauhan vahvistajana.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä