Radio Variaatio

Runoja köyhyydestä

  • 48 min
  • ei kuunneltavissa

”Tästä talosta ei kukaan enää lähde töihin
ja tällaisia taloja syrjässä metsän reunalla
on koko ajan enemmän
niin että meistä tulee kaupunginosia ja kyliä
jonne hyvät ihmiset eivät halua ollenkaan astua,
tähän suuntaan tälle alueelle näihin taloihin
joista kukaan ei lähde töihin.”

”Professori kannustaa taas, miksi en pian valmistuisi?
Vaan gradu ei etene, suuri osa elämääni on kirjoitettu
jo ennen syntymää. Professori ei väitä mitään, on lukenut
että köyhyys periytyy, tyhmää jättää lukemisen takia
puolukat metsään?”

”Kahvipöydässä poikani tuumaa että pärjäisin
paljon paremmin jos en koskaan olisi saanut lapsia.
Kun patistelen häntä läksyihin, tiuskaisee mitä väliä,
ei ponnistelu minuakaan ole minnekään vienyt,
johon on vaikea väittää mitään
juuri leipäjonossa käyneenä.”

Tämä on suurta puhetta. Talous ei kasva ja valtio velkaantuu ja se on meidän syy, jotka asumme näissä taloissa syrjässä metsän reunalla. Kahden teinin yksinhuoltaja ja yliopisto-opiskelija ilmestyy Yleisradiosta.

Käsikirjoitus: Eeva-Maria Grekula. Ohjaus: Eeva-Maria Grekula, Tom Östling, Tiina Luoma. Äänisuunnittelu: Tiina Luoma. Esiintyjä: Noora Dadu. Tuottaja: Hannu Karisto

Lähetykset

  • su 10.6.2018 18.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Miten suhtautua äitiyteen ilmastonmuutoksen aikakaudella? Ihmislajin jatkaminen tuntuu ristiriitaiselta, kun elämä maapallolla on vaakalaudalla ihmisen toiminnan johdosta. Radioessee pohtii äitiyden teemaa suhteessa Alien-elokuviin ja kuljettaa kohti tuntematonta maastoa, jossa ainoastaan monilajinen yhteistyö voi mahdollistaa elämän jatkumisen vaurioituneella planeetalla.

    Käsikirjoitus ja puhuja: Elina Minn. Ohjaus: Elli Salo Äänisuunnittelu: Johannes Vartola. Kuraattori: Saara Kanerva Tamminen. Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen.
    Ohjelma on osa Saara Kanerva Tammisen kuratoimaa Kummia kaikuja -kokonaisuutta

  • Fanittaminen voi olla totista ja vakavaa tai leikillistä ja itseironista. Fanittaminen voi pelastaa yksinäisyydeltä ja kantaa vaikeiden aikojen yli tai sitten iloista ryhmätoimintaa, jossa painottuu hauskanpito ja yhteisöllisyys.

    Oasis-yhtye on yksi aikakautemme suurimmista ja tunnetuimmista bändeistä ja musiikillisista ilmiöistä. Oasiksen suurimpiin hitteihin kuuluu 90-luvulla julkastu Wonderwall eli vapaasti suomennettuna Ihmeseinä on noussut Britanniassa epäviralliseksi kansallislauluksi, joka lyö edelleenkin ilmat keuhkoista ja polvet veteläksi myös bändin suomalaisilta faneilta. Riikka Rahin toimittamassa ohjelmassa tarkastellaan faniuden eri puolia klubitoiminnasta aina kiihkeimpiin tuntemuksiin asti.

    Bändin suomalaisfanit Kalle Valkama, Kaisa Haatanen, Satu Kurvinen ja Pertti Ylikojola kertovat Riikka Rahin toimittamassa dokumentissa siitä, mitä fanitus parhaimmillaan tai absurdeimmillaan voi olla. Äänisuunnittelusta vastaa Kai Rantala ja tuottajana on Hannu Karisto.

  • Toukokuussa 1995 vaaleanruskea Mazda 323 lähti Pietarsaaresta kohti Uuttakaarlepyytä. Autossa oli kolme alle 20-vuotiasta nuorta ystävystä: Mia, Kirsi ja Minna.

    He etsivät Pohjanmaan valoisassa kesäyössä turkistarhoja. Kun sopiva löytyi, kolmikko hiipi varjo- taloille, joiden häkeissä oli vieri vieressä tarhakettuja. Nuoret ryhtyivät avaamaan häkkien ovia kovalla kiireellä. Mukana olleita voimapihtejä ei tarvittu. Varjotalon päätyyn he sprei- jasivat uhmakkaita iskulauseita: "Sota on alkanut", "Tulemme takas". Kolmikko teki iskuja neljälle tarhalle kahtena yönä.

    Tyttöjen tietämättä tarhaiskuista oli tullut valtakunnan ykkösuutinen. Media puhui terroristeista ja näytti kuvia kuolleista pennuista. "Kettutytöistä" tuli muutamassa päivässä käsite. Keskusrikospoliisi otti tutkinnan itselleen ja ryhtyi etsimään tekijöitä. KRP otti kiinni Mian ja Minnan, ja kuulusteli myös pietarsaarelaista Kirsiä.

    Janne Junttilan radiodokumentissa kuullaan näyttelijöiden lukemana mitä kuuluisa tyttökolmikko kertoi poliisin kuulusteluissa. Kuka murtuu ensin? Haastateltavana on myös nyt yli 40-vuotias Mia Takula.

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Janne Junttila. Äänisuunnittelu: Kai Rantala. Tuottaja: Hannu Karisto. Lukijoina: Outi Vuoriranta, Maija Andersson ja Janne Junttila.

  • "Isä oli viiden kun lähti Ruotsiin. Halusi kuulemma itse lähteä kun Kapulaisen Paavokin lähtee."

    Millaisia jälkiä sotalapsuus jättää lapseen, entä periytyvätkö sankaruus, reippaus, pelot ja haavoittuvuus jälkipolville? Teoksessa fiktiivinen ja dokumentaarinen, menneisyydessä ja nykyhetkessä etenevät matkat yhdistyvät kertomukseksi erään perheen sotaretkestä; naisen ja tämän lasten tarinaksi selviytymisestä sodan jaloissa. Teoksen keskiössä on Outin isä, joka oli sotalapsena Smålandissa, Outi Rossi ja hänen poikansa.

    Käsikirjoitus: Outi Rossi. Ohjaus ja äänisuunnittelu: Outi Rossi ja Hanna-Helena Kinnunen.
    Uusinta vuodelta 2013.

  • Miltä tuntuu joutua vankeuteen siksi, että ei halua osallistua isänmaan puolustukseen asein tai
    siviilipalveluksessa. Miksi jotkut valitsevat vankeuden vakaumuksensa vuoksi?

    Panta jalassa -dokumentti seuraa kahta totaalikieltäytyjää puolen vuoden rangaistuksensa ajan. Miehet ovat saaneet tuomion, koska ovat kieltäytyneet sekä asepalveluksesta että siviilipalveluksesta. Toinen kärsii rangaistusta kotonaan ja toinen Suomenlinnan avovankilassa. Molempien rangaistusta valvotaan jalkapannan avulla.

    Miku Hännisen panta laitettiin jalkaan kotona syyskuussa. Vankeuden aikana Miku sai poistua kotoaan vain käydäkseen töissä, kaupassa ja kuntoilemassa. Miltä tuntuu kärsiä rangaistusta omassa kodissaan, josta ei saa poistua kuin muutaman kerran viikossa?

    Risto Miinalainen valitsi rangaistuspaikakseen Suomenlinnan avovankilan, josta hän sai käydä Ressun lukiota. Ristolla oli menossa lukion viimeinen vuosi ja laudaturit ovat yo-kirjoitusten tavoitteena. Miten sujuu koulu ja puoli vuotta avovankilassa huume- ja talousrikollisten kanssa?
    Molempia miehiä valvoo tukipartio, joka voi koska tahansa tehdä yllätystarkastuksen ja puhalluttaa tai
    vaatia virtsakokeisiin. Partio valvoo, että panta jalassa kulkeva vanki noudattaa annettuja määräyksiä.

    Sekä Miku että Risto perustelevat omia valintojaan totaalikieltäytyjinä. Kumpikin haluaa kantaa vastuuta yhteisestä hyvästä ja isänmaasta omalla tavallaan.

    Dokumentin on käsikirjoittanut ja ohjannut Helena Itkonen, äänisuunnittelu Jukka Herva ja Kai Rantala, tuottaja Hannu Karisto.

    Kuva: Aseistakieltäytyjäliitto.

  • Kolme katsetta kameraan. Kolme erilaista luontokuvaajaa. Kullakin on oma tapansa havainnoida ja tehdä työtään. Ritva Kovalainen tunnetaan erityisesti puiden ja metsän kuvaajana. Kari Heliövaara on erikoistunut hyönteiskuvaukseen ja Jaana Kotamäki erilaisiin liikkeen rytmeihin.

    Kuuntele, sulje silmäsi ja lähde mukaan luontokuvaajan matkaan.

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Tiina Harpf. Äänisuunnittelu: Joonatan Kotila. Tuottaja: Hannu Karisto.

    Kuva: Jaana Kotamäki.

  • Emi täytti vastikään 30 vuotta mutta on jo ajautunut etäälle kaikesta - opiskelusta, työstä, parisuhteesta, kodista, riennoista ystävien kanssa. Pakosalle hänet ajoi home. Miten elämä järjestyy?

    Käsikirjoitus ja ohjaus Päivi Leino, äänisuunnittelu Tiina Luoma, musiikki Emi, Olli Haapakangas, Hannu Haikonen, tuottaja Hannu Karisto.

  • Esseisti Jaana Seppänen kulkee Pariisin kaduilla ja museoissa. Kaupungissa eletään terrori-iskujen takia jo kolmatta vuotta poikkeustilaa. Konekiväärein varustetut sotilaat partioivat vaikenevine aseineen, mutta linnut laulavat, ja ihmiset nostavat luottavaisina kasvonsa kohti lämmittävää aurinkoa.
    Seppänen miettii, millaisia henkisiä testamentteja kaupunki on ihmiselle jättänyt ja kuinka se, mitä on testamentattu, saattaakin muuttua joksikin aivan muuksi: marmoripatsas pronssiksi, elävä luonto kuolleeksi, rehellinen puhe valheeksi, petetty rakkaus väkivallaksi. Taide kuitenkin testamenttaa vapautta ja siitä perinnöstä on pidettävä kiinni. Rodinin marmoriin veistetyt rakastavaiset eivät koskaan kyllästy toisiinsa.
    Käsikirjoitus ja lukija: Jaana Seppänen. Ohjaus ja äänisuunnittelu: Elli Salo ja Juhani Liimatainen.
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen.

  • Ki, chi, prana, pneuma, ruah, orenda tai mana, nämä eri kulttuureissa esiintyvät sanat viittaavat kaikkialla virtaavaan elämänvoimaan. Maailmankaikkeudessa virtaa energiaa, jota ei vielä voida tieteellisesti todistaa.

    Dokumentintekijät matkasivat Japanin pyhille paikoille. Maassa energiahoitojen traditiot ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Energiaharjoitusten ja -hoitojen, kuten qigongin, reikin ja shiatsun, päämääränä on mielen ja kehon luonnollisen tasapainon saavuttaminen.

    Kuumistä lähteistä tunnetussa Kusatsussa he tapasivat tunnetun shiatsu ja kiko sensei Nakazawa “Gary” Yoshiakin, hänen ryokanissaan.

    Dokumentissa haastatellaan myös suomalaisia energiahoitamisen pioneereja Kari Paulusta ja Kauko Uusoksaa.

    Fyysikko, kirjailija ja reiki-opettaja Johanna Blomqvist pohtii sitä kuinka voimme ymmärtää kokemuksellista tietoa ja toisaalta todentaa elämänenergian olemassaoloa.

    Japanilainen qigong sensei Tsumura Takashi opettaa suomalaisille metsä-qigongia Keuruulla. Kuinka aistia puiden energioita ja saada yhteys luontoon.

    Ki:n sanotaan olevan jokaisen universumissa havaittavan ja havaitsemattoman asian takana oleva voima.

    Käsikirjoitus ja ohjaus Katariina Kaila ja Kai Rantala. Äänisuunnittelu Kai Rantala. Tuottaja Hannu Karisto.

  • Kiinalaisia tarinoita perustuu paljolti sinologi Pertti Seppälän omiin kokemuksiin Kiinassa. Päätarina liittyy buddhalaisuuteen.
    Buddhalaisten teemojen lisäksi tarinoiden pyörteissä törmätään moniin nyky-Kiinan ilmiöihin, jotka eivät ole länsimailla välttämättä erityisen tunnettuja.

    Käsikirjoitus ja kertoja: Pertti Seppälä
    Ohjaus: Henri Tuulasjärvi
    Äänisuunnittelu: Jani Orbinski
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen

    Yle Radio 1 on jo vuodesta 2005 valinnut heinäkuuksi yhden teeman, jota käsitellään kautta ohjelmiston eri näkökulmista. Tänä vuonna vietetään Itämaista heinäkuuta. Radio Variaation Kiinalaisia tarinoita on tämän vuoden teeman ohjelmistoa.

  • Viimeisetkin tanssiravintolat ovat lopettaneet toimintansa 2000-luvun aikana. Tanssiravintoloiden myötä katosi ravintolamuusikoiden ammattikunta, jonka kulta-ajat olivat 1960- ja 70-luvuilla. Ravintolasoittajista oli tuolloin niin kova pula, että varsinkin basistiksi saatettiin hätätapauksessa pestata kuka tahansa kadunmies.

    Kapakkabändit soittivat aina kuukauden tai kaksi kerrallaan samassa paikassa, joten soittaja ei välttämättä tarvinnut omaa asuntoa ollenkaan.

    Iloisille poikamiehille kiertolaiselämä sopi mainiosti, mutta perhe-elämän kanssa ravintolamuusikon työtä oli hankalaa sovittaa yhteen.

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Mikko Järvinen. Äänisuunnittelu: Kai Rantala. Tuottaja: Hannu Karisto.

  • On kesä ja yö, kun diskokuningatar Eini ajaa Suomen pitkiä taipaleita ja tapaa suomalaisia. On kesä ja yö Syvälahden tanssilavalla, huoltoasemilla, Tallinnan laivalla. Janne Junttilan radiodokumentissa tavataan Eini Pajumäki show'n jälkeen, takahuoneissa ja keikkalavan reunalla. Samalla tavataan tavallisia suomalaisia vapaalla ja viihteellä.

    Eini julkaisi ensimmäisen albuminsa 40 vuotta sitten vuonna 1978. 1980-luvulla tanssilavakulttuuri meni Einin mielestä sairaaksi: jokaisen artistin piti alkaa esittää humppaa ja muuta tanssilavamusiikkia. Tästä seurasi kriisi ja alkoi pitkä etsintä: kuinka löytää takaisin juurilleen, kuinka hyväksyä itsensä, hyväksyä ikääntyminen. Eini Pajumäen lisäksi dokumentissa kuullaan lukuisten suomalaisten ajatuksia Einistä, elämästä ja ikääntymisestä.

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Janne Junttila: Äänisuunnittelu: Joonatan Kotila. Tuottaja: Hannu Karisto.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä