Ääniversumi

Hiljaiset kodit

  • 30 min
  • ei kuunneltavissa

Taina Riikosen ääniteos tarkastelee yksin asuvien ihmisten kotien äänimaisemia. Teos syntyi halusta herkistyä kuuntelemaan erilaisia hiljaisuuden rekistereitä. Minua kiinnostaa hiljaisuudessa sen pyhyys, erilaisten paikkojen erilaiset pyhyydet ja niiden hiljaiset äänten tekstuurit. Kodin hiljaisuudessa on jotain erityisen intiimiä. Kodin akustisten ominaisuuksien ja ulkoatulevien äänien lisäksi siellä värähtelevät eletyt ja elämättömät elämät, toiveet, pettymykset, ilot ja surut. Ei ole kahta samanlaisena väreilevää kodin hiljaisuutta.

Otin yhteyttä Yksinasuvien yhdistykseen, jonka verkkosivulla julkaistiin toiveeni päästä äänittämään yksinasuvien koteihin. Yhteydenottoja tuli useita, ja vierailin erilaisten ihmisten kodeissa äänittämässä. Vierailut olivat hyvin voimakkaita kokemuksia. Melkein kaikki tapaamani ihmiset halusivat kertoa omasta elämästään suoraan, välttelemättä kipeitä tai hankalia aiheita. Puhe oli heti täynnä sakeaa asiaa. Ihmisten elämät eivät kuulostaneet tavallisilta, saati kiiltokuvamaisilta. Oli tapahtunut monenlaista, myös surullisia ja traagisia asioita.

Hiljaiset kodit -ääniteos kysyy: Miten ihmisen elämän moninaisuus ja ristiriitaisuus voi kuulua kodin hiljaisuudessa?

Äänitykset tehtiin siten, että kodin asukas oli läsnä, mutta ei puhuvana, ainakaan toiselle keskustelevana henkilönä. Kotien hiljaisuus ei näissä äänityksissä ole äänettömyyttä, päinvastoin. Kuuluu monenlaisia puuhailun ääniä, arkista kolahtelua ja kahinaa. Joskus kuuluu ainoastaan hengitystä tai kellontikitystä. Teosta työstäessäni huomioni kiinnittyi erityisesti erilaisten kodinkoneiden ääniin, ja halusin antaa niille vahvan roolin kokonaisäänessä. Ilmastointikoneen humina muuntuu sameaksi kumuksi, ja alkaa pysähtyneisyydessään kuulostaa hiljaisuudelta. Koneiden tasainen hurina on kuin tiheä eriste kodin ja ulkomaailman välillä.

Tässä teoksessa kuuluu muutamissa kohdissa myös minun, koteja äänittävän ihmisen ruumiinääniä, kuten mikrofonin koskemista. Tavallisesti sellaiset äänet leikattaisiin pois, mutta tässä kohdin se olisi tuntunut väärältä. Ajattelen, että vierailuni näiden ihmisten kodeissa oli kuitenkin ehkä myös jonkinlainen väliintulo, häiriö, ja se voi kuulua ohikiitävinä välähdyksinä teoksessa.

Hiljaiset kodit -teoksessa haluan tarkastella yksinasumista ja hiljaisuutta voimaannuttavina ja myönteisinä asioina. Tekemisen meininkiä ja hektisyyttä ihannoivassa ajassamme yksinolemiseen ja hiljaisuuteen asettuminen voi olla pelottavaa, sillä se saattaa altistaa omalle haavoittuvuudelle. Tapaamani yksinasujat kertoivat saavansa kodin hiljaisuudesta voimaa ja rauhaa. He myös korostivat sitä, että heille on tärkeää voida kulkea omia polkuja. Vaikka tietynlaiset, ydinperhettä suosivat sosiaaliset odotukset tunnistetaan, niistä ei tarvitse välittää. Eletty todellisuus osoittaa, että vaikka asiasta keskustellaan paljon, erilaisten asumisen tapojen ja perhemuotojen yhdenvertaisuus ei kenties toteudu aivan siten kuin puheissa.

Yksinasuvia ihmisiä on Suomessa Tilastokeskuksen mukaan n. 11314200 (vuonna 2016). Kaikista asuntokunnista 42% on yhden hengen koteja. Yksin asuminen on yhä harvemmin mikään välivaihe elämässä, vaan päinvastoin; monille se on tietoinen valinta. Yksinasuvia on paljon, ja heidän kotiensa hiljaisuudet värähtelevät kaikki ainutlaatuisilla tavoillaan.

Tuotanto, Soila Valkama, Radioteatteri

Lähetykset

  • ke 16.5.2018 22.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Ääniversumi: "Dutch Futurismo - Festival of Misfits" on kahden muusikon, Éva Polgárin ja Mikael Jurmun sekä kahden visuaalisen taiteilijan, Nea Lindgrenin ja Sándor Vályn yhteisprojekti.
    Se on kahden mantereen välillä työskentelevän konserttipianistin, kokeilevan muusikon, taidemaalarin sekä kuvataiteilijan yhteistyön loppusumma.

    Dutch Futurismon instrumentit on rakennettu roskalavoilta ja kaduilta löydetystä materiaalista. Arte Povera ja Dada kohtaavat toisensa tässä projektissa, jossa monella tasolla rikotaan musiikin tekemiseen liittyviä lakeja. Ei ole viritystä, ei ole sointua. Jokainen instrumentin rakentamiseen käytetty materiaali elää omaa elämäänsä ja värähtelyänsä.Soittimet eivät ole erikoisia ainoastaan ääneltään vaan jokainen yksittäinen soitin on myös veistos.

    Teoksen musiikki on urbaania tribal -musiikkia.Sen musiikki on leikkisien haasteiden, improvisaatioiden, outojen ratkaisujen ja mahdottomien tilanteiden kavalkaadi, joka on äänitetty Espanjassa kaduilla, merenrannoilla,asunnoissa ja ateljeissa yhdellä mikrofonilla ja itse rakennetuilla instrumenteilla Jälkikäsittelyn aikana lisättiin kokonaisuuteen sello, kitara ja piano.

    Tekstiosuudet ovat runoja ja julistuksia dadaisminaikakauden taitelijoilta: Kurt Scwitters, Hugo Ball, Hans Arp,Francis Picabia.

    Dutch Futurismon onkunnianosoitus Dadalle.

    Äänen masterointi: Pentti MännikköTuotanto
    Yle Draama, Radioteatteri, Soila Valkama
    Uusinta vuodelta 2016, jolloin Dadaismi täytti sata vuotta

  • Ajassa soi, Ääniversumi ja EBU:n Ars Acustica ryhmä juhivat tänä
    vuonna Fluxuxs-taiteilija Robert Filloun kunniaksi Taiteen
    miljoonatta ja 56. syntymäpäivää.

    Tänään on kulunut 56 vuotta siitä kun Robert Filliou julisti taiteen syntyneen miljoona vuotta sitten:”kun pesusieni pudotettiin veteen”.

    Tänävuonna meillä ei ole omaa juhlateostamme, mutta kuulemme viimevuotisen lahjamme taiteelle, teoksen: Birth of Uncool. Teoksen esittää Singularitat, elektroakustinen duo, Jussi Kärkkäinen ja Jukka Hannukainen, käyttäen modularisyntetisaattoreita, efektipedaaleja, sähkökitaraa, kontaktimikrofoneja ja radiovastaanotinta.

    Hyvää Taiteen syntymäpäivää!

    Lisää tietoa Art's Birthday:sta löytyy osoitteesta:
    http://artsbirthday.ebu.ch

  • Nyt, kun homma on lähtenyt aivan lapasesta, kurkistamme tämän ajan ulkopuolelle. Universumille ei ole väliä, tapahtuuko jokin liike miljardissa vai yhdessä vuodessa. Maapallomme historia on ihmisen näkökulmasta ollut vain odottelua, mutta planeetalle se on vain pyöriskelyä avaruudessa.

    Pysähdymme eri aikakerrostumiin kuuntelemaan tapahtuvia muutoksia. Bakteerimeri kuhisee. Myrsky, joka sekoittaa merien vedet antaen alkueläimille mahdollisuuden levittää perimäänsä. Maapallo alkaa hengittää ja luo itse otollisen ympäristön elämälle kaasuttaen suojan ympärilleen. Lämpötilan pysyessä sopivana karvat alkavat rehottaa. Pinta ei ole kiinteä vaan vuoret voi helposti siirtyä tai vaikka kääntyä ylösalaisin.

    Eero Savelan ja anders Wikstenin äniteos käyttää pääasiallisena materiaalina tekijöidensä soittimia: trumpettia ja rumpuja. Niistä muokkataan modernia radiofoniaa; perinteitä tutkien ja vanhoja työtapoja herätellen tähän päivään. Teos ei etene tarinallisesti – Materiaali luodaan teemojen mukaan soiviksi ääniksi, jotka silputaan paloiksi, kootaan yhteen ja muokataan kerrospannukakuksi. Maistuu erikoiselle, mutta niin tutulle. Onko tämä avantgardea, no tottahan toki! Onko tämä dadaa? Ehkä ennemminkin tädää!
    Tuotanto: Radioteatteri, Soila Valkama

  • Elementit on elokuvaäänisuunnittelija Antti Onkilan esikoisradiofonia. Teos pohtii ihmisen suhdetta kolmeen klassiseen alkuaineeseen: veteen, maahan ja ilmaan. Se ammentaa materiaalinsa luonnon äänistä jotka törmäävät ja sulautuvat toisiinsa sekä ihmisen tuottamaan äänimaailmaan.Urbaani- ja maalaismiljöö sekoittuvat.

    Tuotanto Radioteatteri, Soila Valkama

  • Hildegard Von Bingen Variations

    Alku ennen alkua oli ei mitään, mikä verhoutui läpäisemättömän säteilyn näkymättömään kuvaan, äänettömään ääneen. Yhtenäinen värähtely, mikä samanaikaisesti oli ei minkään kuva ja ääni, liikkumaton alkuliike, purkautumaton ykseys, ilmentymätön täydellisyys.
    Tämä on nimeämätön, minkä voimme vain kiertäen määritellä, mihin vain mielivaltaisesti liitämme uskomme ja tarpeemme mukaan siihen soveltuvat nimitykset, valikoiden jo maailmankaikkeudesta paljastuneista palasista, jotta voisimme puhua siitä sanoinkuvaamattomasta.
    Eräänä käsittämättömänä ja saavuttamattomana hetkenä tämä nimeämätön, tämä sanoinkuvaamaton määritteli itse itsensä, päättäen liikkua pois omasta liikkumattomuudestaan ja alkoi herätä vaikka ei koskaan nukkunut.
    Ruumiitonta ruumistaan varovaisesti venytellen, yhtenäistä värähtelyään laajentaen. Kakisteli kurkkuaan, ravisteli jäseniään, näin itsensä tarkastaen totesi, että kaikki oli hyvää ja alkoi tulvimaan, jotta täyttyisi tuo tyhjyys, mikä aina oli ollut hänestä täynnä.
    Antoi laulunsa virrata ja ajattomuuden ikuisen läsnäolon kautta värisytti tulevien asioiden ja olentojen pintoja ja syvyyksiä, kasvatti aaltoja hiljalleen muotoutuvissa osissa. Tämä tuli oleman alun alku, nimetön logos, ääni, joka luo ja jonka tulviva voima työnsi liikkeelle ikuisen purkautumisen.

    Teos on kahden unkarilaissyntyisen Suomessa asuvan taiteilijan, Sándor Vályn Júlia Heégerin yhteinen päivitys Hildegard Bingeniläisen lauluista.

    Sándor Vály on koulutukseltaan kuvataiteilija. Hänen taiteelleen ominaista on konseptualistinen ja filosofinen lähsetymistapa. Kuvataiteen lisäksi hänen taiteensa ulottuu niin musiikkiin-, elokuvan-, performanssitaiteen- kuin kirjallisuudeenkin alueelle. Hänen musiikillinen taustansa on 80-luvun unkarilainen Punk sekä kokeellinen- ja idustiaalinen musiikki.

    Júlia Heéger on laulaja ja valmistunut maisteriksi opiskeltuaan Franz Liszt musiikkiakatemiassa ja Sibeliusakatemiasta. Hän on esiintynyt mm. Suomen Kansallisoopperan-ja Savonlinnan Oopperajuhlien kuorossa. Sekä ollut laulukiertueilla Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa.

  • Miltä kuulostaa paikassa, johon jäätikkö poikii vuosittain 20 miljardia tonnia jäätä? Mitä lapset leikkivät Grönlannissa? Grönlanti sulaa on Katri Henrikssonin ja Pentti Männikön toteuttama sanaton ääniteos. Se kertoo ilmastonmuutoksen muovaamasta luonnosta ja ihmisistä, jotka elävät elämäänsä tuossa kummallisessa paikassa. Autenttisista äänistä syntyy rytminen ja musiikillinen kudelma. Kuva: Björn Krause

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä