Ääniversumi

Hiljaiset kodit

  • 30 min
  • ei kuunneltavissa

Taina Riikosen ääniteos tarkastelee yksin asuvien ihmisten kotien äänimaisemia. Teos syntyi halusta herkistyä kuuntelemaan erilaisia hiljaisuuden rekistereitä. Minua kiinnostaa hiljaisuudessa sen pyhyys, erilaisten paikkojen erilaiset pyhyydet ja niiden hiljaiset äänten tekstuurit. Kodin hiljaisuudessa on jotain erityisen intiimiä. Kodin akustisten ominaisuuksien ja ulkoatulevien äänien lisäksi siellä värähtelevät eletyt ja elämättömät elämät, toiveet, pettymykset, ilot ja surut. Ei ole kahta samanlaisena väreilevää kodin hiljaisuutta.

Otin yhteyttä Yksinasuvien yhdistykseen, jonka verkkosivulla julkaistiin toiveeni päästä äänittämään yksinasuvien koteihin. Yhteydenottoja tuli useita, ja vierailin erilaisten ihmisten kodeissa äänittämässä. Vierailut olivat hyvin voimakkaita kokemuksia. Melkein kaikki tapaamani ihmiset halusivat kertoa omasta elämästään suoraan, välttelemättä kipeitä tai hankalia aiheita. Puhe oli heti täynnä sakeaa asiaa. Ihmisten elämät eivät kuulostaneet tavallisilta, saati kiiltokuvamaisilta. Oli tapahtunut monenlaista, myös surullisia ja traagisia asioita.

Hiljaiset kodit -ääniteos kysyy: Miten ihmisen elämän moninaisuus ja ristiriitaisuus voi kuulua kodin hiljaisuudessa?

Äänitykset tehtiin siten, että kodin asukas oli läsnä, mutta ei puhuvana, ainakaan toiselle keskustelevana henkilönä. Kotien hiljaisuus ei näissä äänityksissä ole äänettömyyttä, päinvastoin. Kuuluu monenlaisia puuhailun ääniä, arkista kolahtelua ja kahinaa. Joskus kuuluu ainoastaan hengitystä tai kellontikitystä. Teosta työstäessäni huomioni kiinnittyi erityisesti erilaisten kodinkoneiden ääniin, ja halusin antaa niille vahvan roolin kokonaisäänessä. Ilmastointikoneen humina muuntuu sameaksi kumuksi, ja alkaa pysähtyneisyydessään kuulostaa hiljaisuudelta. Koneiden tasainen hurina on kuin tiheä eriste kodin ja ulkomaailman välillä.

Tässä teoksessa kuuluu muutamissa kohdissa myös minun, koteja äänittävän ihmisen ruumiinääniä, kuten mikrofonin koskemista. Tavallisesti sellaiset äänet leikattaisiin pois, mutta tässä kohdin se olisi tuntunut väärältä. Ajattelen, että vierailuni näiden ihmisten kodeissa oli kuitenkin ehkä myös jonkinlainen väliintulo, häiriö, ja se voi kuulua ohikiitävinä välähdyksinä teoksessa.

Hiljaiset kodit -teoksessa haluan tarkastella yksinasumista ja hiljaisuutta voimaannuttavina ja myönteisinä asioina. Tekemisen meininkiä ja hektisyyttä ihannoivassa ajassamme yksinolemiseen ja hiljaisuuteen asettuminen voi olla pelottavaa, sillä se saattaa altistaa omalle haavoittuvuudelle. Tapaamani yksinasujat kertoivat saavansa kodin hiljaisuudesta voimaa ja rauhaa. He myös korostivat sitä, että heille on tärkeää voida kulkea omia polkuja. Vaikka tietynlaiset, ydinperhettä suosivat sosiaaliset odotukset tunnistetaan, niistä ei tarvitse välittää. Eletty todellisuus osoittaa, että vaikka asiasta keskustellaan paljon, erilaisten asumisen tapojen ja perhemuotojen yhdenvertaisuus ei kenties toteudu aivan siten kuin puheissa.

Yksinasuvia ihmisiä on Suomessa Tilastokeskuksen mukaan n. 11314200 (vuonna 2016). Kaikista asuntokunnista 42% on yhden hengen koteja. Yksin asuminen on yhä harvemmin mikään välivaihe elämässä, vaan päinvastoin; monille se on tietoinen valinta. Yksinasuvia on paljon, ja heidän kotiensa hiljaisuudet värähtelevät kaikki ainutlaatuisilla tavoillaan.

Tuotanto, Soila Valkama, Radioteatteri

Lähetykset

  • ke 16.5.2018 22.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Miltä kuulostaa paikassa, johon jäätikkö poikii vuosittain 20 miljardia tonnia jäätä? Mitä lapset leikkivät Grönlannissa? Grönlanti sulaa on Katri Henrikssonin ja Pentti Männikön toteuttama sanaton ääniteos. Se kertoo ilmastonmuutoksen muovaamasta luonnosta ja ihmisistä, jotka elävät elämäänsä tuossa kummallisessa paikassa. Autenttisista äänistä syntyy rytminen ja musiikillinen kudelma. Kuva: Björn Krause

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä