Ääniversumi

Daily war, A day

  • 29 min
  • ei kuunneltavissa

Kaikki taistelemme tässä sodassa. Joka päiväisessä sodassa vastassamme on asioita, ajatuksia, ilmasto ja tietenkin aika, aika ja sitä edustava -pöly.

Voitto on tietysti ajan puolella. Me olemme häviäjiä. Aika hajoittaa kaiken. Jauhaa sanamme hitusiksi, sekoittaa kieliä muuttaen suuren osan kaikesta tomuksi. Ja ympäröi tilan täyttämällä sen tällä hienolla painottomalla puuterilla.

Mitä jää jäljelle? Korostus. Sade. Toisin sanoen ääni. Kipu selässä ja merkityksetön muuttoliike.

Käytät pölynimuria. Sähköhammasharjaa. Laitat romppeesi pesukoneeseen, käynnistät tiskikoneen. Sähköllä näyttää olevan yliote ajasta. Voiko pöly jäljittää universumin valonnopeudella?

Si vis pacem, para bellum: Jos haluat rauhaa, varaudu sotaa. No...

---

Daily War, osa yksi: A day

Käsikirjoitus, ohjaus ja tuotanto, sekä miesääni: Dmitri Plax
Musiikki, äänitykset: Dmitri Plax, Philippe Tschmyr

Erityiskiitokset: Michael Johanssonille and Lena Samuelssonille

Lähetykset

  • ke 30.5.2018 22.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Hanasaari B on Taina Riikosen ääniteos Helsingissä sijaitsevan Hanasaaren kivihiilivoimalan äänistä.
    Voimala valmistui Sörnäisiin 1974, ja tuotti tuolloin puolet helsinkiläisten sähköstä ja
    kolmanneksen kaukolämmöstä. Nyt on päätetty, että Hanasaari B suljetaan vuoteen 2024
    mennessä, mutta vielä tänään se kohisee tonnikaupalla hiilidioksidia ilmakehään.
    Teoksen materiaalina on käytetty ääniä, joita tekijä keräsi voimalan sisällä: turbiinisalin,
    kattilahallin ja rikinpoistohuoneen ääniä. Teoksen muotoa ja tekstuuria ohjaa ajatus
    kivihiilen synnystä. Kivihiili on maakerrosten väleissä miljoonien vuosien aikana
    puristunutta kasviainesta. Äärimmäinen tiiviys ja puristuminen, ja toisaalta loputon, miltei
    kaasumainen aikajatkumo kohtaavat hiilessä. Kaikki se, mikä on kivettynyt satoja miljoonia
    vuosia, kulutetaan nykyisessä elämäntavassa sekunnissa.
    Tuotanto: Radioteatteri, Soila Valkama.

  • Toisena kuultava teos: "Muisto" on vapaa fantasia.
    Muisti on häilyvää, välähtelevää, kerroksellista, assosioivaa. Tai loputtoman vanhaa ja hidasta, ikuisessa muutoksen tilassa. Onko varmaa, että kaikki ei ole jo tapahtunut, ja että aika kulkee vain yhteen suuntaan?
    Materiaalina käytetty Eva Tigerstedtin soittamaa Kaija Saariahon ja Johann Sebastian Bachin musiikkia, vanhoja lapsuuden äänitteitä 1970-luvulta ja uusia 2010-luvulta.
    Uusinta viime vuodelta
    Ääniteoksen käsikirjoitus ja ohjaus: Eva Tigerstedt
    Äänisuunnittelu: Anders Wiksten
    Tuotanto, Radioteatteri, Soila Valkama

  • Heinz-Juhani Hofmann:
    … isä, isä, isä!
    Radiofoninen teos

    Sävellys ja teksti, Heinz-Juhani Hofmann
    Laulu ja puhe, Annika Fuhrmann
    Äänitys ja miksaus, Matti Strahlendorff

    Isäni, kuoronjohtaja Heinz Hofmann (1919-1987), oli minulle etäinen ja pelottava hahmo. Koin, ettei hän välittänyt minusta, minä en ollut hänelle tärkeä, ja ajattelenkin nykyään että me olimme täysin erilaisia, toistemme vastakohdat. Kaikesta tällaisesta johtuen isä oli, ja on yhä minulle elämäni tärkein ja vaikutusvaltaisin hahmo. Ajattelen häntä jatkuvasti. Peilaan itseäni häneen, tai oikeastaan peilaan itseäni johonkin sellaiseen, minkälainen kuvittelin hänen olevan, sillä en tuntenut häntä juuri ollenkaan, tai en ehtinyt oppia tuntemaan, ihan miten vain, mutta ajoittain minusta kuitenkin tuntuu siltä, että olen rakentanut koko aikuisen identiteettini isän muiston varaan, tai päälle, ja että kaikki tekoni ovat jotenkin suhteessa isään. Se on aika pelottava ajatus.
    Isä saneli päiväkirjaansa kaseteille vuosina 1978-1986, alussa hyvinkin tunnollisesti ja lopussa harvemmin. Isä kuoli kesäkuussa 1987 68-vuotiaana. Siitäkin puhun tässä teoksessa. Olin silloin 14-vuotias, aika nuori.
    Kesällä 2018 kuuntelin isän kasetit. Kaikki 106 kappaletta. Olin lykännyt niitten kuuntelemista vuosia. Toivoin löytäväni niiltä jotain, joka auttaisi minua päästämään isästä irti, tai jopa antamaan hänelle anteeksi, jotta voisin vihdoinkin jatkaa, tai oikeastaan aloittaa oman elämäni. Tämä oli tietysti lapsellista. Ymmärrän sen nyt.
    Isä puhuu kaseteilla lähinnä työasioista, eikä niistäkään mitenkään kiinnostavasti, vaan jotenkin rutiininomaisesti, ja pitkäveteisesti. Minusta isä puhuu kaseteilla hyvin vähän, mutta siitä huolimatta kasettien kuunteleminen nosti minussa pintaan kipeitä muistoja ja tunteita. Näistä syntyi tämä teos. Siinä keski-ikäinen pieni poika kurkottaa epätoivoisesti isä kohti, syyttää, anelee, huutaa tyhjyyteen. Ja kaikki tämä tietenkin turhaan, sillä isä on kuollut.

  • Kristiina Wallinin: Lyyrinenaudioessee ajasta, muistista ja valosta Teos puhuufragmentaarisesti ja kehämäisesti ajasta, muistista ja valosta. Sekuljettaa huoneeseen, joka on varjo tai häivähdys ja josta käsin voitutkia lapsuuden ja aikuisuuden rajapintaa sekä muistamisenmekaniikkaa. Assosiatiivinen teos on runoa ja hengitystä, se on kokonaan ihmisääntä.
    Käsikirjoitus ja ohjaus: Kristiina Wallin
    Esiintyjä: Marja Skaffari
    Äänisuunnittelu: Anders Wiksten
    Tuotanto Radioteatteri Soila Valkama
    Uusinta viime vuodelta

  • Anders Wiktsenin: Ajan paikka.
    Se on äänisuunnittelijan teos teoksen teosta. Anders tekee ääniteosta nyt.Hän äänittää äitiään ja tytärtään. Kolme sukupolvea ja kolme kieltä kohtaavat yhteisessä ajassa jatkaen omaa elämäänsä.
    Ääniteoksen käsikirjoitus, ohjaus ja äänisuunnittelu: Anders Wiksten.
    Tuotanto Radioteatteri Soila Valkama.
    Uusinta viime vuodelta

  • Miltä kuulostaa paikassa, johon jäätikkö poikii vuosittain 20 miljardia tonnia jäätä? Mitä lapset leikkivät Grönlannissa? Grönlanti sulaa on Katri Henrikssonin ja Pentti Männikön toteuttama sanaton ääniteos. Se kertoo ilmastonmuutoksen muovaamasta luonnosta ja ihmisistä, jotka elävät elämäänsä tuossa kummallisessa paikassa. Autenttisista äänistä syntyy rytminen ja musiikillinen kudelma. Kuva: Björn Krause

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä