Kalle Haatanen

Kalle Haatanen: Suomalaisen sananvapauden historia

  • 55 min
  • toistaiseksi

Sananvapauden merkitys alkoi kasvaa Euroopassa 1600-luvulla porvariston nousun myötä. Kauppiaiden ja käsityöläisten sujuva ammatinharjoitus vaati jossain määrin vapaata ilmaisun vapautta.
Ruotsin suurvalta-aseman menetys 1700-luvun alussa johti kuninkaan vallan heikkenemiseen ja tämä loi edellytykset laajenevalle sananvapaudelle. Merkittävä virstanpylväs oli vuoden 1766 painovapauslaki, joka vapautti ennakkosensuurista kaiken paitsi uskonnolliset ja ulkomaiset painotuotteet. Laki toisin kumottiin muutaman vuoden päästä. Autonomian aikana sananvapauden rajat vaihtelivat suuresti sen mukaan kuinka vahva kulloinenkin tsaari oli ja kuinka vahva on Venäjän lainsäädännön yhtenäistämishalu oli. 1800-luvun loppua kohti suomalaisten sanomalehtien määrä kasvoi mutta samalla lisääntyivät myös sensuuritoimet.
Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvonen on tutkinut Suomen sananvapauden kehitystä. Hän ei pidä nykyistä aikaa sananvapauden kannalta mitenkään erityisen poikkeuksellisena. Monet nykyaikana hämmästellyt ilmiöt ovat tuttuja historiasta. Sisällissodan aikana harrastettiin räikempää vihapuhetta kuin nykyään. Valelehdistöstä puhuttiin Saksassa jo 1800-luvulla. Someaikana uutta on se, että tavallisen kansalaisen mielipide tai kannanotto voi saada nopasti hyvn laajan yleisön.

Lähetykset

  • pe 27.7.2018 10.00 • Yle Radio 1
  • pe 27.7.2018 22.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Kiina päätti virallisesti lopettaa 70-luvun alussa aloitetun yhden lapsen politiikan tämän vuoden alusta alkaen. Nyt Kiinassa on lupa synnyttää kaksi lasta. Yhden lapsen politiikan tarkoituksena oli vähentää köyhyyttä koska ajateltiin että nopea väestönkasvu aiheuttaa ja ylläpitää köyhyyttä.
    Vaikka alussa yhden lapsen linjasta pidettiin tiukasti kiinni mutta vähitellen joudutiin tekemään myönnytyksiä. Esimerkiksi maaseudulla voitiin antaa lupa myös toiseen lapseen mikäli ensimmäinen lapsi oli tyttö. Poikalapsen katsottiin olevan välttämätöntä vanhempien vanhuuden turvaksi.
    Yhden lapsen politiikka toi kiinalaiseen yhteiskuntaan monia traagisia ongelmia. Politiikka johti muun muassa tyttölasten hylkäämisiin, pakkoabortteihin ja perhe-elämän tarkkaan valvontaan.

    Myös kansalaisten usko poliittiseen järjestelmään horjui, koska eri alueilla viranomaiset noudattivat määräyksiä eri tavoin. Joillakin alueilla viranomaiset jopa kannustivat toisen lapsen hankintaan voidakseen rahastaa ylimääräisistä lapsista koituvilla sakkomaksuilla.
    Kalle Haatasen vieraana on toimittaja Mari Manninen.

  • Ensimmäisenä eurooppalaisena ihmesatuna pidetään Apuleiuksen teokseen Kultainen aasi sisältyvää tarinaa Cupido ja Psykhe. Teos kirjoitettiin 100-luvulla. Satu kertoo siitä, miten kaunis Psykhe joutuu voittamaan monia vastoinkäymisiä saadakseen komean Cupidon omakseen. Antiikin satujen hahmot olivat joko jumalia tai eläimiä. Keskiajalla satujen hahmoiksi nousivat taas haltijat, pirut ja peikot.
    Eurooppalaisen sadun perinteessä näkyy selvästi yhteiskunnan patriarkaalisuus, sanoo Helsingin yliopiston folkloristiikan professori emerita Satu Apo. Tämä näkyy muun muassa siinä, että naisen arvo on erityisesti hänen kauneudessaan. Usein toistuvat ilkeiden sisarusten tai pahan äitipuolen teemat korostavat naisellista pahuutta. Lähes kaikki satukirjailijat olivat miehiä ja se näkyy satujen arvomaailmassa.
    Erikoinen poikkeus on satu Kaunottaresta ja hirviöstä, joka on naisten kirjoittama. Sadun kaunotar Belle on aktiivinen nainen, joka uskaltaa tehdä omia valintoja.
    Kautta aikojen saduilla on ollut monta eri päämäärää. Iltapuhteen huvituksen ohella sadut ovat välittäneet sekä yhteisöjen arvoja että myös poliittisia kannanottoja. Satujen kautta voitiin tehdä pilkkaa aatelisista, kirkonmiehistä ja jopa kuninkaista. Grimmin veljesten sadut pönkittivät nousevaa saksalaista idealismia ja nationalismia. Grimmit väittivät, että heidän satunsa perustuivat saksalaiseen suulliseen kerrontaperinteeseen vaikka tosiasiassa heidän saduissaankin oli muista kielistä käännettyjä tarinoita.

  • Populismilla tarkoitetaan tavallisimmin poliittista aatetta tai liikettä , joka rakentaa kuvaa väheksytystä tai unohdetusta kansasta, jonka eliitti on unohtanut tai jota eliitti ei ota päätöksenteossa huomioon. Populistiset liikkeet syntyvät usein jonkinlaisesta taloudellisesta tai poliittisesta kriisistä, jolloin ihmiset menettävät uskoaan poliittiseen järjestelmään tai puolueisiin.

    Ensimmäiset modernit populistiset liikkeet syntyivät USA:ssa ja Venäjällä 1800-luvulla, sanoo akatemiatutkija Juha Herkman. Näitä olivat muun muassa USA:n Kansanpuolue ja Venäjän narodnikit.
    Varhaiseen populismiin liittyi usein maaseudun ihannointi ja maaseutuväestön oikeuksien ajaminen ja kaupunkilaiseliitin vastustaminen. Ajatuksena oli, että kaupungin eliitti on vieraantuntu oikeasta, luonnollisesta elämäntavasta. Nykyajan populismi sen sijaan pyrkii usein kyseenalaistamaan asiantuntijavallan. Asiantuntijaeliitti sanelee yhteiskunnan kehityksen suunnan ja kansa joutuu tottelemaan. Sosiaalinen media mahdollistaa vaihtoehtoisen informaation levittämisen tehokkaasti.
    Populismiin liittyy usein myös voimakas vastakkainasettelu sekä uhka- ja viholliskuvien rakentaminen.
    Juha Herkman toteaa, että populismi ei kuitenkaan ole vain populististen liikkeiden ominaisuus. Populistisia keinoja käyttävät hyvin monet puolueet ja poliitikot.
    Viime vuosikyymeninä popuolismista on tullut merkittävä polittinen voimatekijä. Esimerkiksi Turkissa, Puolassa ja U nkarissa populistisina kansanliikkeenä aloittanet puolueet ovat päässeet sellaisenn valta-asemaan, että ne ovat pystyneet murtamaan perinteisiä demokraattisia rakenteita.
    Akatemiatutkija Juha Herkman on perehtynyt populismin historiaan ja kehitykseen. Hän nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Seneca (n. 4 eaa. – 65 jaa) oli roomalainen valtiomies, opettaja ja stoalainen filosofi.
    Teoksissaan Seneca pohti muun muassa onnellisuutta, elämän tarkoitusta ja ihmisen suhdetta omaan kuolevaisuutensa.
    Teologian tohtori Juhana Torkki on suomentanut Senecan teoksen ”Elämän lyhyydestä.”
    Torkki sanoo, että hämmästyttävää Senecan teksteissä on niiden ajankohtaisuus. Ne puhuttelevat hyvin syvästi myös nykyajan ihmistä.
    Elämän lyhyydestä –teoksessa Seneca toteaa, että aika on ihmisen arvokkain omaisuus ja siksi se pitäisi osata käyttää mahdollisimman hyvin. Senecan mielestä onnellisen elämän ainekset syntyvät elämän ihmeiden uteliaasta tarkastelusta ja oppimisesta, aktiivisesta osallistumisesta yhteiskunnan toimintoihin sekä itsensä hemmottelusta ja nautiskelusta. Senecan mielestä nautiskelu elämän päämääränä on kuitenkin huonoin valinta. Senecan mielestä ihmisen kannattaa ottaa aikansa hallinta omiin käsiinsä, eikä aikaa pidä tuhlata muiden sanelemiin tarkoituksiin. Oman aikansa roomalaisten ihmisten tapa torjua ajatukset kuolemasta ärsytti Senecaa. Hän oli sitä mieltä, että ihmisen pitäisi joka päivä muistaa kuolevaisuutensa koska se kirkastaa elämän arvon ja merkityksen.

  • Yksi sitkeimmistä feminismiin liittyvistä uskomuksista on se, että feministit vihaavat miehiä, sanoo kirjailija Eveliina Talvitie. Talvitie arvelee, että tätä myyttiä pidetään yllä, koska se tehokas keskustelun tyrehdyttäjä. Argumenttina sen kuitenkin huono, koska pelkästään vihan avulla on nykypäivänä vaikea vaikuttaa yhteiskuntaan.
    Eveliina Talvitie korostaa, että feminismin tavoitteena on yksinkertaisesti tasa-arvoisempi yhteiskunta. Täydellisen tasa-arvon saavuttamiseksi on kuitenkin joskus otettava käyttöön ikäviltäkin tuntuvia keinoja, kuten sukupuolikiintiöt.
    Toinen sitkeä feminismiin liitetty myytti on ”ovenavaamismyytti”. Jotkut miehet uskovat, että feminismi hävittää maailmasta herrasmiesmäiset hyvät tavat ja kohteliaisuuden kun tasa-arvosyistä mies ei voi enää edes avata ovea naiselle. Eveliina Talvitien mielestä tämä on absurdi väite, jonka perimmäinen tavoite on vain tappaa keskustelu tasa-arvosta.
    Feminismiin liitettyjä harhakäsityksiä tutkinut Talvitie ei kuitenkaan ihmettele sitä, että monet pitävät feministejä ilottomina tiukkapipoina. Feminismi on kuitenkin vallankumouksellinen liike, ja asioiden muuttaminen vaatii sitä, että pieniäkin epäkohtia otetaan esille. On tarpeen tarkkailla koko ajan missä seksismi ja epäoikeudenmukaisuus pesii.
    -Ehkä feministien pitäisi olla enemmän iloisia ja ylpeitä tiukkapipoja.

  • Valtioiden harjoittama tiedustelu on yhtä vanha ilmiö kuin valtiokin. Jo faaraoiden Egypti ja antiikin Kreikka ja Rooma harjoittivat tiedustelua. 1900-luvun alusta lähtien tiedustelu on kokenut monta murrosta. Lennättimen keksiminen moninkertaisti tiedustelutiedon määrän ja olennaisen tiedon seulominen tietotulvasta tuli entistä tärkeämmäksi. Maailmansotien aikana tiedustelun menetelmät kehittyivät merkittävästi ja tiedustelulla oli suuri vaikutus jopa sotatapahtumien lopputuloksiin.
    Toisen maailmansodan jälkeen tiedustelun päämäärät ovat muuttuneet etenkin länsimaissa. Kun ennen hallitsija pyrki tiedustelun kautta säilyttämään oman valtansa, niin nykyään valtiollisen tiedustelun ensisijaisena tavoitteena on taata kansalaisten turvallisuus sekä ihmisoikeuksien ja demokratian toteutuminen.
    Rikoskomisario Mikko Porvali on perehtynyt tiedustelun värikkääseen historiaan. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Helsingin Sanomien omistajilla Eljas ja Aatos Erkolla olivat vahvat suhteet USA:han ja Englantiin. Myös poliittisesti Erkot olivat vahvasti suuntautuneita länteen ja läntisiin arvoihin. Kuitenkin kylmän sodan aikana Erkot joutuivat sovittamaan maailmankuvansa Kekkosen ajan realiteetteihin.

    Vuoden 1956 presidentin vaalien alla Eljas Erkko vastusti Kekkosta ja tämä antipatia näkyi Helsingin Sanomien sivuilla.

    Eljas Erkko halusi vähentää Neuvostoliiton vaikutusta julkaisemalla Helsingin Sanomissa läntisten uutistoimistojen uutisia. Erkko toi Suomeen myös Valitut Palat ja Aku Ankan.

    Vaaran vuosina Helsingin Sanomat ei arvostellut suoraan Neuvostoliittoa mutta muista itäblokin maista saatettiin kirjoittaa hyvin kriittisesti.

    Filosofian tohtori Aleksi Mainio on tutkinut Erkon dynastian suhdetta Suomen politiikkaan ja sen vaikutusta suomalaiseen mediaan.

    Toimittajana on Kalle Haatanen.

  • Kotirintaman työvoimapula ja vaikea elintarviketilanne pakottivat Suomen jatkosodan aikana siirtämään tuhansia venäläisiä sotavankeja töihin maatiloille. Vangeille tällainen komennus oli yleensä onnenpotku. Maataloissa olot olivat inhimillisemmät kuin vankileirillä ja siellä sai kunnon ruokaa.

    Vaikka valvovat viranomaiset antoivat tiukkoja ohjeita vankien kohtelusta, suhtautuivat isäntäperheet vankeihin mutkattomasti. Joskus vangista tuli lähes perheenjäsen tai jopa rakastettu. Sodan loputtua monessa perheessä yritettiin anoa, että tuttu vanki saisi jäädä Suomeen.
    Ira Vihreälehto on tutkinut suomalaisten ja maatöihin sijoitettujen sotavankien suhteita. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Oikeudenmukaisuuden tarpeesta ollaan yleensä yhtä mieltä. Mutta kun ruvetaan määrittelemään, mitä oikeudenmukaisuus on, törmätään nopeasti hyvin erilaisiin käsityksiin. Yhdelle oikeudenmukaisuus tarkoittaa ehdotonta yksityisomaisuuden suojaa, toiselle taas laajaa yhteisvastuuta. Viime aikoina Suomessakin oikeudenmukaisuuden moninaisuus on tullut esille aina kun on keskusteltu siitä, millainen nykyajan hyvinvointivaltion tulisi olla. Aalto yliopiston johtamisen filosofian professori Matti Häyry on pohtinut oikeudenmukaisuuden ja liberalismin suhdetta. Jos oikeudenmukaisuuden nimissä suhtaudutaan suvaitsevasti esimerkiksi toisiin uskontoihin niin pitääkö hyväksyä myös toisten vapautta rajoittamaan pyrkivät uskonnot? Kalle Haatasen ohjelmassa pohditaan oikeudenmukaisuuden ominaispiirteitä ja vapauden ja oikeudenmukaisuuden vaikeaa suhdetta.

  • Sosiologi Erving Goffmanin mukaan sosiaalinen kanssakäyminen on esittämistä. Me esitämme itseämme eri tavoin eri tilanteissa yhteiskunnan näyttämöillä. Me yritämme saada aikaan hyvä vaikutelma, jotta saisimme edistettyä pyrkimyksiämme.
    Yhteiskuntatieteiden tohtori Sari Kuusela on sitä mieltä, että työyhteisön tilaa ja rakennetta voi tutkia dramaturgian keinoin. Jokaisessa työyhteisössä syntyy jatkuvasti lukuisia tarinoita, jotka kertovat paljon siitä, miten yhteisö voi ja mihin suuntaan se on kehittymässä. Me jäsennämme maailmaa tarinoiden ja kertomusten kautta ja jaamme mielellämme näitä tarinoita muille. Klassisten tarinoiden roolit toistuvat usein myös työyhteisöjen sisäisissä tarinoissa. Jokaisella yhteisöllä on omat sankarinsa, auttajansa ja vastustajansa ja on voittajia ja häviäjiä. Sari Kuusela on työelämän ja johtamisen asiantuntija. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Suomalaisen tiedepolitiikan arvomaailma on ollut viime vuosien ajan murroksessa, sanoo Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Sari Kivistö.

    Nykyään korostetaan dynaamisuutta ja ketteryyttä ja yliopistolaitosta pidetään vanhanaikaisena.
    Kuitenkin monet tutkimuksen prosessit ovat väistämättä hitaista ja tieteen vaikutustakin voimaan usein arvioida vain pitkällä aikavälillä. Varsinkin humanististen aineiden ominaispiirre on se, että niissä tavoitellaan tietoa ja totuutta itsearvoisina eikä välttämättä pyritä ratkaisemaan ongelmia. Kaikkea tutkimusta ei voi tuotteistaa.

    Kivistön mukaan tutkijoiden tulee osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun mutta heidän pitää osallistua siihen kriittisesti ja omilla ehdoillaan.

    Nykyajan tiedepolitiikka pyrkii moniin tavoin rajoittamaan akateemista vapautta. Tieteeltäkin vaaditaan tiukkaa profiloitumista, brändäämistä ja painopisteiden hakemista. Tämä kaventaa tutkimuksen moninaisuutta ja rikkautta.

    Kirjallisuuden tutkija Sari Kivistö on pohtinut akateemisen sivistyksen perusluonnetta, merkitystä ja arvoa sekä Suomen tiedepoltiikkaa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Suomalaisten enemmistö haluaisi kuolla kotonaan. Tämä toive ei useinkaan toteudu, sillä suurin osa suomalasista kuolee nykyään hoitolaitoksessa. Terho-kodin lääkäri Juha Hänninen sanoo, että monikaan ei kuitenkaan tiedä oikeasti, mitä kotona kuoleminen merkitsee. Usein voi olla niin, kuolevan viime toiveet ja tarpeet voidaan paremmin toteuttaa asiantuntevassa hoitolaitoksessa.
    Työskentely kuoleman läheisyydessä saattaa muuttaa ihmisen näkökulmaa elämään, pitkään saattohoitotyötä tehnyt Juha Hänninen pohtii. Kuolevat ihmiset ovat usein mukavia. He puhuvat tärkeistä asioista ja haluavat selvittää asioita. Pienet, mitättömät asiat menettävät silloin merkityksensä.
    Juha Hänninen on nähnyt monta kuolemaa ja hän pohtinut kuolemaa monelta eri näkökannalta. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä