Kalle Haatanen

Suomalaisen sananvapauden historia

  • 53 min
  • toistaiseksi

Sananvapauden merkitys alkoi kasvaa Euroopassa 1600-luvulla porvariston nousun myötä. Kauppiaiden ja käsityöläisten sujuva ammatinharjoitus vaati jossain määrin vapaata ilmaisun vapautta.
Ruotsin suurvalta-aseman menetys 1700-luvun alussa johti kuninkaan vallan heikkenemiseen ja tämä loi edellytykset laajenevalle sananvapaudelle. Merkittävä virstanpylväs oli vuoden 1766 painovapauslaki, joka vapautti ennakkosensuurista kaiken paitsi uskonnolliset ja ulkomaiset painotuotteet. Laki toisin kumottiin muutaman vuoden päästä. Autonomian aikana sananvapauden rajat vaihtelivat suuresti sen mukaan kuinka vahva kulloinenkin tsaari oli ja kuinka vahva on Venäjän lainsäädännön yhtenäistämishalu oli. 1800-luvun loppua kohti suomalaisten sanomalehtien määrä kasvoi mutta samalla lisääntyivät myös sensuuritoimet.
Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvonen on tutkinut Suomen sananvapauden kehitystä. Hän ei pidä nykyistä aikaa sananvapauden kannalta mitenkään erityisen poikkeuksellisena. Monet nykyaikana hämmästellyt ilmiöt ovat tuttuja historiasta. Sisällissodan aikana harrastettiin räikempää vihapuhetta kuin nykyään. Valelehdistöstä puhuttiin Saksassa jo 1800-luvulla. Someaikana uutta on se, että tavallisen kansalaisen mielipide tai kannanotto voi saada nopasti hyvn laajan yleisön.

Lähetykset

  • pe 27.7.2018 10.01 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Kun Suomen suurimmat kaupungit alkoivat kasvaa 1800-luvun jälkipuolella, heijastui kaupungistuminen myös aatteelliseen keskusteluun. Jo silloin alkoi itää ajatus, että nykyaika on positiivista ja radikaalia ja vanha aika oli pysähtynyttä ja konservatiivista. Siitä rakentuivat rintamat, joissa kaupunki edusti kehitystä ja nykyaikaa ja maaseutu konservatiivisuutta. Tämä johti myös keskusteluun siitä, asuiko aito suomalaisuus maaseudulla vai voisiko myös kaupungistunut Suomi edustaa kansakunnan identiteettiä.
    Maaseudun ja kaupungin jännite on hyvin vanhaa eurooppalaista perua.
    Suomessa kuten monissa muissakin maissa kansallista identiteettiä pyrittiin rakentamaan maaseudun elämäntavan ja arvojen varaan. Kaupungit nähtiin paheellisina synninpesinä, jotka eivät kelvanneet puhtaiden ja ylevien kansallisten arvojen perustaksi.
    Uusimmassa kirjassaan Koti, katu, kortteli professori Laura Kolbe on tutkinut kaupunkilaisen identiteetin syntyä ja olemusta sekä kaupunkien roolia modernisaation murroksessa.

  • Vauvan tarve kiinnittyä hoivaajaansa on hyvin primaarinen eikä siinä ole ollenkaan kyse tunteista tai rakkaudesta, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Vauva oppii vähitellen suosimaan sellaista käytöstä joka tuo hoivaajan lähelle ja ennen pitkää myös välttämään sellaista käytöstä, joka vie hoivaajan loitommalle. Kun tämä vauvan ja hoivaajan suhde kehittyy pitemmälle, alkaa kehittyä kiintymys ja rakkaus.
    Lapsena koettu turvallinen kiintymyssuhde on eräänlainen elämän valttikortti. Siitä on paljon hyötöä myöhemmällä iällä. Se perustuu siihen, että lapsi on elänyt maailmassa, jossa on rutiineja ja säännönmukaisuutta. Tätä kautta lapsi oppii turvallisen ja luotettavan vuorovaikutuksen.
    Perinteinen suomalainen kasvatusperinne, jossa välteltiin hellyyttä ja lapsen kiittämistä, on johtanut käänteiseen ajatteluun, joka sekään ei ole välttämättä ole kovin hyvä, sanoo Jari Sinkkonen. Moni vanhan kasvatuksen saanut haluaa antaa omille lapsilleen paljon vapauksia ja haluaa neuvotella lapsen kanssa kaikesta. Kuitenkaan lapsi ei oikeasti tällaista vapautta tarvitse eikä halua.
    Kiintymyssuhteet ovat hyvin tärkeitä myös aikuisille. Rakkaan läheisen menettäminen voi johtaa vakaviin sairauksiin ja jopa enneaikaiseen kuolemaan. Moni sairastuu, kun hän välttelee läheisten kuormittamissa omilla sydänsuruillaan.
    Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on perehtynyt laajasti kiintymysteorioihin ja alan tutkimukseen. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

  • Suomen vuonna 1809 saama valtiollinen autonomia muutti Suomessa monia asioita. Autonomian aikaan syntyi myös niin sanottu kielikysymys eli kamppailu siitä, millä kielellä uusi kansakunta toimii. Vielä 1700-luvulla kieli ei ollut Suomessa tärkeä identiteetin määrittäjä. Tärkeämpiä identiteetin tekijöitä olivat muun muassa sääty, uskonto ja asuinpaikka.

    Hegeliläisen kansallisvaltioaate sai ennen pitkää Suomessakin kannatusta. Sen ihanteiden mukaan valtiossa tuli olla yksi yhteinen kansallinen kieli. Kansallisvaltioaate teki kielistäkin poliittisia.
    1800-luvun jälkipuolella kielikysymys kärjistyi suorastaan kielitaisteluksi. Tämä kiista synnytti myös uuden kansallisen identiteetin: suomenruotsalaisuuden.

    Kalle Haatasen ohjelmassa puhutaan siitä, miten suomenruotsalainen identiteetti syntyi. Vieraana on historiantutkija Johanna Wassholm.

  • Nationalismi on osa modernisaatiota, sanoo professori Janne Saarikivi. Hän on uusimmassa kirjassaan Suomen kieli ja mieli pohtinut kielen, kulttuurin ja kansallisen identiteetin välisiä suhteita.
    Nationalismille on ominaista se, että se on ottanut suuret ihmismassat rakentamaan yhdessä yhteiskuntaa. Tämän edellytyksenä on ollut koulutus ja lukutaito. Voi sanoa, että nationalismi on lisännyt tasa-arvoa. Saarikiven mukaan kaikkien maiden nationalismi on perusteiltaan samanlaista. Kaikkien kansojen myytit ovat suurin piirtein samanlaisia: meidän kansa on työteliäs, hiljainen ja rehellinen ja rohkea sodassa. Kansalliseksi sanottu taidekin on suurin piirtein samanlaista eri maissa. Niinpä voi sanoa, että nationalismi myös globalisaatiota. Se väittää korostavansa eri kansojen erilaisuutta, mutta samalla se tekee kaikista kansoista samanlaisia.

    Kansallisen identiteetin syntyyn vaikuttavat hyvin monet voimat. Euroopassa yksi tärkeä tekijä oli paperin hinta. Paperin hinta laski jyrkästi 1800-luvun jälkipuoliskolla kun paperia alettiin tehdä selluloosasta. tämä helpotti koulunkäyntiä ja mahdollisti lehtien ja kirjojen levittämisen kaikelle kansalle.
    Sekä kirjakielet että kansalliset identiteetit ovat rakentamalla rakennettuja järjestelmiä, joiden luominen on aina myös tuhonnut kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta.

  • Jatkosodan aikana 1400 suomalaista sotilasta taisteli itärintamalla Saksan Waffen-SS:n joukoissa. Suomalaiset olivat osa osa SS-divisioona Wikingiä, johon rekrytoitiin ulkomaalaisia vapaaehtoisia.

    Dosentti André Swanström on tutkinut suomalaisten SS-miesten taustoja ja kohtaloita.
    Swanströmin mukaan suomalaiset nuoret miehet lähtivät Saksan armeijaan monista eri syistä.
    Hyvin monet lähtijöistä olivat natsi-Saksan ideologian kannattajia. Arkistotietojen mukaan suuri osa oli joko IKL:n tai suomalaisten natsiryhmittymien kannattajia. Osalla motivaationa oli puhdas seikkailunhalu tai isänmaallinen ajatusmaailma. Jotkut toivoivat, että Saksan kautta heille voisi avautua hyviä uranäkymiä uudessa Saksan johtamassa Euroopassa.

    Swanström on sitä mieltä, että aiempi historiantutkimus on pyrkinyt vähättelemään suomalaisten SS-miesten fasismisympatioita. Vaikka Wiking-divisioona joutui rintamalla koviin paikkoihin, suomalaiset olivat hyvin uskollisia sotureita. He ajattelivat, että suomalais-saksalaista aseveljeyttä ei voi pettää. Näin oli siitäkin huolimatta, että saksalaiset upseerit simputtivat suomalaisia joskus hyvinkin raa´asti.

    Swanströmin mukaan on selvää, että suomalaiset syyllistyivät Saksan armeijassa myös sotarikoksiin ja siitä on myös dokumentteihin perustuvaa näyttöä.

  • Nuorten kaupungilla hengailusta on tullut liki uhanalaista kulttuuriperintöä, sanoo kaupunkitutkija Noora Pyyry. Varsinkin keskiluokkaisten nuorten vapaa-aika on nykyään hyvin aikataulutettua. Vanhemmat kuljettavat lapsia harrastuksesta toiseen.

    Nuorten hengailu on siirtynyt kaduilta kauppakeskuksiin. Tähän on monta syytä. Kauppakeskukset tarjoavat lumoavia ärsykkeitä ja toisaalta myös nuorten vanhemmat pitävät niitä katua turvallisempina tiloina, koska kauppakeskuksissa on jatkuva valvonta. Toisaalta hengailevat nuoret eivät aina ole olleet kauppakeskuksissa toivottuja vieraita, koska he eivät osta paljon. Noora Pyyryn mukaan viimeaikoina nuoriin on alettu kuitenkin suhtautua myönteisemmin. Suomessa kauppakeskuksiin on alettu rakentaa myös nuorisotiloja.

    Pyyryn mielestä on jossain määrin huolestuttavaa, että yhteinen julkinen tila alkaa Suomessa merkitä samaa kuin kauppakeskus. Niissä kaikki toiminta tapahtuu kuitenkin viime kädessä kaupallisuuden ehdoilla. Paras julkinen tila olisi sellainen, jonne kaikki olisivat tervetulleita ja jossa voisi viettää aikaa monin eri tavoin.

  • Itsenäisyyden ajan alku oli Suomessa monella tapaa ristiriitaista aikaa. Toisaalta aikaa leimasi voimakas sisäänpäin kääntynyt kansallismielisyys mutta toisaalta oli myös tarve luoda uusia kansainvälisiä suhteita ja avata yhteyksiä muuhun Eurooppaan. Molempia aatesuuntia yhdisti ajatus, että Suomi voi nousta tasavertaiseksi kansaksi kansakuntien joukkoon vain kulttuurin avulla.

    1920-luvulla Suomi koki myös voimakkaan taloudellisen nousukauden, koska metsäteollisuuden tuotteet kävivät hyvin kaupaksi. Elintason nousu vahvisti myös kulttuurielämää. Kirjallisuudessa astui esille modernistien sukupolvi ja uudet aikakauslehdet avarsivat suomalsiten maailmankuvaa.

    Itsenäisyyden ajan alkuvuosikymmenten kulttuuri-ilmapiiriä tutkinut tietokirjailija Pekka Valtonen näkee sotien välisen ajan kulttuuririntamissa yhtäläisyyksiä nykyajan kanssa.
    1900-luvun alussa kansallismieliset olivat sitä mieltä, että suomalainen kulttuuri voi olla vahva vain jos se puhtaana ulkomaisista vaikutteista. Sen sijaan kosmopoliittien mielestä kansainväliset kontaktit rikastaisivat kulttuuriamme. Samanlaisilla argumenteilla käydään kulttuurikeskustelua vielä tänäkin päivänä.

  • 1800-luvun jälkipuolella moni asia Suomessa muuttui . Nälkävuodet 1860-luvulla johtivat moniin uudistuksiin ja vuosisadan lopulla kehitys kiihtyi monella alalla.
    Suomi oli pitkään jakaantuneena kahteen erilaiseen kulttuuriin joiden raja noudatteli väljästi Pähkinäsaaren rauhan rajaa. Raja oli muun muassa leipäkulttuureissa. Lännessä syötiin kuivaa leipää ja idässä syötiin pehmeää leipää.
    1800-luvun säätyläiset pitivät suomalaista rahvasta usein takapajuisena ja ennakkoluuloisena. Esimerkiksi savupirteistä ja kaskiviljelystä luovuttiin varsin myöhään. Suomalaisten elinolosuhteita tutkinut filosofian tohtori Ulla Koskinen ymmärtää entisten sukupolvien muutosvastarintaa. Kovassa ilmastossa ja köyhissä oloissa uusien tapojen ja viljelymenetelmien omaksuminen oli aina suuri riski, joka saattoi johtaa katastrofiin.
    Tavallisen elinolosuhteet ennen 1800-luvun lopun teollistumista olivat Suomessa todella kovat. Nälkä oli alituinen uhka muulloinkin kuin suurina nälkävuosina. Huonoja satoja tuli tuon tuosta ja usein normaalina satovuotenakin piti turvautua pettuleipään.
    Tilattoman väestön elinolot olivat 1800-luvulla niin huonot, että raskas ja epäterveellinen tehdastyökin nähtiin parannuksena. Jopa lapsityövoiman käyttöä tehtaissa perusteltiin sillä, että työ takasi lapsille ruoan, toisin kuin maatyö.

  • Tutkimuksen mukaan ihminen voisi elää täydellisen ihanteellisissa olosuhteissa jopa 160 vuotta.
    Ikuinen elämä ei kuitenkaan ole ihmiselle mahdollista, sillä solujen rappeutuminen on koodattu jo ihmisen ja useimpien muidenkin eläinten geeneihin. Kuoleminen alkaa jo syntymästä.
    Miksi vanhenemme ja kuolemme? Kuinka evoluutio ohjaa elämän pituutta?
    Trondheimin yliopiston väitöskirjatutkija Marja Katajavuori on perehtynyt sekä yksilötason että kokonaisten sivilisaatioiden elinkaariin ja niiden lainalaisuuksiin. Katajavuori pohtii myös sitä, onko ihmisen tapa käyttää luonnonvaroja holtittomasti aivan lajityypillinen ominaisuus. Resurssien ylikulutusta tavataan myös muilla eliölajeilla.

  • Aiemmin ajateltiin että nauru on yksin ihmisen ominaisuus. Nykytutkimuksen valossa näyttää kuitenkin siltä että myös jotkin eläimet osaavat myös nauraa.
    Tutkijatohtori Jarno Hietalahti on perehtynyt huumorin olemukseen ja filosofiaan.
    Naurun ja huumorin alkuperää ja merkitystä on pohdittu jo antiikin filosofeista lähtien.
    1600-luvun filosofi Thomas Hobbes määritteli, että nauru on merkki äkillisestä ylemmyyden tunteesta, jota me tunnemme heikompaa kohdetta kohtaan. Nauru liittyy Hobbesin mukaan siis valta-hierarkiaan.
    Sigmund Freud selitti huumoria huojennusteoriansa avulla. Freudin mukaan ihminen kamppailee jatkuvasti intohimojensa ja sivistyksen ristipaineissa. Tähän paineeseen voi huumori tuoda aika ajoin vapautuksen, joka purkautuu nauruna.
    Nykyään useimmat huumorin tutkijat lähtevät liikkeelle yhteensopimattomuusteorioista. Meillä on oletuksia siitä, miten asiat menevät ja kun ne eivät menekään ennakko-odotusten mukaisesti, muodostuu ristiriita, josta huumori kumpuaa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi se kun mies pukeutuu naiseksi tai kun eläin käyttäytyy kuin ihminen.
    Huumori on ollut hyvin olennainen osa ihmisyyttä pitkin historiaa eikä ihminen ei halua luopua siitä edes ääriolosuhteissa. Siksi huumori elää jopa diktatuureissa tai keskitysleireillä.

  • Pohjoiset maat alkoivat jo 1600-luvulta lähtien suuntautua Atlantin kautta Amerikkaan, Afrikkaan ja muille kaukaisille alueille. Tämä varhainen globalisaatio syntyi siirtolaisuuden, kaupankäynnin ja myös tieteellisten tutkimusmatkojen kautta. Sen vaikutus oli merkittävä. Kaupan ja siirtolaisuuden mukana tuli uutta tietoa, uusia kulutustottumuksia ja myös uusia aatteita.

    Hollanti tuli 1600-luvulla mukaan siirtomaiden valloitukseen aiempien merimahtien, Portugalin ja Englannin rinnalle. Tämä innoitti myös Pohjoismaita, Ruotsia ja Tanskaa mukaan merentakaiseen kaupankäyntiin. Myös Ruotsi yritti luo itsestään siirtomaavaltaa. Se perusti Delawareen siirtokunnan ja nykyisen Ghanan rannikolle orjakaupan tukikohdan.

    Filosofian tohtori Lauri Tähtinen on tutkinut globalisaation aatehistoriaa ja Pohjoismaiden varhaisten suhteiden syntymistä kaukomaihin. Hän on Kalle Haatasen vieraana.

  • Propagandalla on kautta aikojen edistetty sekä hyviä että huonoja pyrkimyksiä. Nykyään propagandalla on yleisesti huono maine. Näin ei ole kuitenkaan ollut aina, muistuttaa propagandan historiaa tutkinut Ville-Juhani Sutinen. Esimerkiksi sekä Neuvostoliitossa että Suomessa propaganda-sanalla oli neutraali merkitys aina toiseen maailmansotaan saakka. Natsi-Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto aiheuttivat sitten valtiolliselle propagandalle kielteisen maineen.
    Propagandalla on kautta historian ollut merkittävä rooli valtioiden syntymisessä ja vakiinnuttamisessa. Propagandan avulla on lietsottu vallankumouksia ja kun valta on saatu, on aloitettu kansalaisten integrointiin pyrkivä propaganda. Integraatiopropaganda on nykyvaltioissakin jatkuvasti meneillään. Se on usein näkymätöntä piilovaikuttamista johon kansalaiset totutetaan.
    Integraatiopropagandaan voidaan kuitenkin alkaa ujuttaa agitaatiopropagandan sisältöjä pikku hiljaa ja totuttaa tällä tavoin kansalaiset omaksumaan aivan uusia aatteita. Ville-Juhani Sutisen mukaan esimerkiksi Donald Trump toimii juuri näin. Integraatiopropanda onkin juuri meidän aikamme vaikutuskeino. Enää ei yleensä pyritä tekemään suuria vallankumouksia agitaation avulla vaan mielipiteitä muokataan väsytystaktiikalla integraaatiopropagandan keinoin.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä