1918 - Äänien kirja

Dramatisoitu dokumenttisarja nuoren Suomen synnytyskivuista

Vuosi 1918 oli mustaakin mustempi yö itsenäistyvän Suomen aamussa. Sisällissodan melskeessä ihmisten kohtalot ja tarinat sekoittuivat väkivaltaan ja kuolemaan.

Tapani Ripatin ja Heikki Kiseleffin toimittama dramatisoitu dokumenttisarja vie nuoren Suomen synnytyskipuihin. 1918 - Äänien kirjassa soivat aatteiden lihamyllyssä jauhetut sävelet sekä lepattavat toivon liekit. Ihmiset puolustavat vakaumuksensa kiihkolla omia tekemisiään ja samalla tuomitsevat toiset.

Sama toistuu tänäkin päivänä eri puolilla maailmaa. Kuuntele, eläydy ja koe, miten tavallisten ihmisten arki voi muuttua vihan ja kuoleman täyttämäksi helvetiksi.
Kuva: Tampere 1918, kuvaaja Oscar Sundberg, Vapriikin kuva-arkisto.

Jaksot

  • Suomi soi tuskaa ja voitonmarsseja. Hennalan kuolemanleirillä ammutaan myös naisia.
    Teloitusta odottavat kirjoittavat viestejä Kuolemankopin seiniin. Sama toistuu jokaisella
    kuolemanleirillä. Wilhelm Salminen kirjoittaa Suomenlinnassa viimeisen kirjeen vaimolleen.

    Pika-ajuri Jokinen kerää punaisten ruumiita joukkohautoihin. Suomi on hävinneille Danten
    ”Helvetti”. Kenraali Mannerheim ratsastaa Helsinkiin valkoisen armeijan ylipäällikkönä. Hetki
    on voittajille Taivas. Se oli Pyhä sota. Jumala siunasi voittajien aseet.

    Viimeiset vangit teloitetaan Hennalassa lokakuussa. Nainen löytää miehensä hiekkakuopasta
    Kokkolassa. Se merkitsi hänelle onnea. Anna Uskali palaa Raumalle, mutta hänen tuskansa ei
    pääty vielä.

    Riku Rouanne palaa Hennalan joukkohautojen luo v. 1922.

    AIKALAISÄÄNET:
    Toimi Sunell ja Kerttu Lampinen kertovat Hollolan kirkon tapahtumista
    Eino Mäkinen muistelee taivaltaan Hollolan kunnantuvalta Fellmanin pellon kautta Hennalan
    kuolemanleirille.

    Verna Warén kirjoittaa viimeiset rivit päiväkirjaansa päästyään ripille 30.8.1918. Hän saa
    rovastilta muistolauseen: ”Olkaa uskollisia kuolemaanne saakka, niin minä tahdon antaa teille
    elämän kruunun.” Päiväkirja ja Äänien kirja sulkeutuvat.

  • Saima raastetaan hiuksistaan ammuttavaksi. Jaalan lentävän komppanian päällikkö Sulo
    Nykänen miehineen sekä Viipurin tapahtumat edustavat saman väkivallan mustinta ydintä.

    Sotahuuto-lehdessä Pelastusarmeija vertaa voittoa juhlivia juoppoja sioiksi. Hämeenkosken
    kirkkoherra E.V. Salonen hämmästelee punaisten raakuutta ja ihastelee valkokaartin
    jumalisuutta. Jokioisilla teloitetun Oskari Selkälän poika Sulo tallentaa tuntojaan
    päiväkirjaansa.

    Anna Uskali näkee Herralassa, kun jääkärit tuovat resiinalla vankeja teloitettaviksi.
    Punaiset laskevat aseensa. Von Brandenstein tehtävä on suoritettu, mutta Hans Tröbst on
    huolissaan. Hän ei tiedä, miten saa vietyä ryöstämänsä sotasaaliin Saksaan.

    Vangeiksi jääneiden punaisten Via Dolorosa alkaa. Sotavankien kasvatusosaston päällikkö
    pitää heitä Jumalan lahjana Suomen kansalle.

    AIKALAISÄÄNET:
    Eino Mäkelä kertoo tiestään Hollolan Kunnantuvalle pikaoikeuden eteen.

  • Saksalaiset valtaavat Lahden. Punaisia aletaan sulloa väliaikaisvankiloihin.

    Osa punaisista syyllistyy perääntyessään mielettömään väkivaltaan; esimerkkeinä Mustialan
    maamiesopiston oppilaiden -sekä Kymiyhtiön henkilöstön murhat. Vihtori Hymander selviää
    kuin ihmeen kaupalla teloittajien luodeista.

    Punaisten länsijoukot ja näiden mukana vaeltavat siviilipakolaisten laumat vyöryvät
    saksalaisten yli Syrjäntakana. Anna Uskali jatkaa miehensä ja lastensa kanssa pakoaan, mutta
    matka päättyy Herralan pysäkille.

    Helka kirjoittaa Viipurista rakkaalle Antilleen herkän kirjeen. Sanitääri Lauri Hämäläinen kohtaa
    sodan hirvittävimmän näyn astuessaan täysosuman saaneeseen panssarijunaan Taavetissa.

    Verna Warén kertoo päiväkirjassaan saksalaisen sotilaan hautajaisista Orimattilassa. Ilmari
    Kianto kirjoittaa oodin huhtikuussa kuolleelle, 15-vuotiaalle Onni Kokolle,

    AIKALAISÄÄNET:
    Aarne Lehtinen muistelee Vesivehmaan Härkälän taistelua. Hän seurasi kaverinsa kanssa, kun
    punaisia teloittettiin ja haudattiin Vierumäelle.
    Eino Mäkelä kertoo hurjasta pakomatkastaan läpi palavan Huljalan kylän.

  • E.K. Louhikko tapaa Maiju Lassilan Työmies-lehden toimituksessa. Saksalaiset valtaavat
    Helsingin. Taistelujen veriset jäljet näkyvät Pitkälläsillalla, Kallion kaduilla sekä Turun
    kasarmilla. Von der Goltz järjestää pääkaupungissa saksalaisten voitonparaatin.

    Joensuun lähellä ratsujääkärit teloittavat ajankuluksi satakunta venäläistä sotilasta ja
    punakaartilaista.

    Von Brandensteinin johtamat saksalaiset katkaisevat Pietarin radan. Verna Warén kirjoittaa
    Orimattilan verisestä taistelusta. Hans Kalmin joukot valtaavat Vääksyn. Punaiset alkavat
    vetäytyä Länsi-Suomesta kohti itää.
    Raumalainen Anna Uskali aloittaa kertomuksensa omasta pakomatkastaan lastensa kanssa
    kohti Luvattua maata.

    AIKALAISÄÄNET:
    Hilkka Vikman kertoo kahdesta murhasta Putulan Järvenpään kylässä.
    Tapio Rantala muistelee tapahtumia Nastolassa ja Uudessakylässä.

  • Tässä hän on; vuoden 1918 merkittävin mediapersoona, Hans Kalmin neuvotteleva avustaja
    Tahko Pihkala!

    Vilppulan rintama romahtaa ja taistelut siirtyvät Tampereelle. Arvid Pakkala kirjoittaa
    Tampereelta viimeisen kirjeen vaimolleen. Luutnantti Johan Wickström näkee, kun
    venäläisvankeja arkebuseerataan ratapiha-alueella.

    Karjalassa punaiset lähtevät epätoivoiseen läpimurtoyritykseen saarretusta Raudusta.
    Kylmänojannotko täyttyy mustista, liikkumattomista mytyistä. Metallityöväenliiton sihteeri E.K.
    Louhikko vie liiton varat Moskovaan.

    Sanitääri Lauri Hämäläinen kertoo Olga Malmin kuolemasta Savitaipaleella.

    Viina virtaa rintaman molemmin puolin. Hans Kalm järjestää tanssiaiset Padasjoella.
    Saksalaiset nousevat maihin Suomessa.

    AIKALAISÄÄNET:
    Toimi Sunell kertoo erään punaisen naisvangin viimeisestä toiveesta Tampereella.

  • Johannes Jääskeläinen murhataan Pietarsaaressa punavankien mukana. Oliko syynä se, että
    hän oli suomenkielinen?
    Punaiset ottavat hallintaansa valloittamiensa alueiden sanomalehdet. Tampereella kutsutaan
    naisia punakaartiin. Hans Kalmin miehet tappavat Harmoisten sairastupaan vietyjä punaisia
    potilaita.

    Sanitääri Lauri Hämäläinen saapuu Savitaipaleella. Hän ryhtyy kertomaan toiminnastaan
    keskisellä rintamalla. Suojeluskuntalaiset muistelevat Lusin taistelun jälkeisiä teloituksia.
    Längelmäen kirkkoherran tytär kertoo punaisten raakuuksista pappilassa.

    Kenraali Mannerheim vaatii saksalaisia pikaisesti Suomeen.

    AIKALAISÄÄNET:
    Kaarlo Salmenkivi kertoo Mouhun – Mäntyharjun taisteluista.

  • Pohjanmaan körttisotilaat käyvät Pyhää Sotaa.
    Valemedia jauhaa huhuja. Totta kuitenkin on, että Ruotsi miehittää Ahvenanmaan ja että
    venäläiset mustapaidat lähtevät Tampereelta Vaasaa valloittamaan.

    Varkaudessa järjestetään Huruslammen arpajaiset. Kymenlaaksossa syntyy käsite ”Kouvolan
    murhapiiri”. Mannerheim pitää kuuluisan ”Miekkavala”-puheensa sekä antaa ”Ammutaan
    paikalle”-ohjeensa. Ruusa Siven ammutaan Jämsässä, koska hän oli mädätyksen turmelema,
    mielenvikainen kverulantti,

    Verna Varén kirjoittaa päiväkirjaansa Orimattilan punaisesta terrorista. Samaan aikaan
    murhataan myös Nastolassa lukuisia siviilejä.

    Jääkärit palaavat Suomeen. Hans Kalm aloittaa toimintansa Kuhmalahdessa. Lahdessa
    vietetään punaisten sankarihautajaisia.

  • Orimattilan kunnanlääkärin 15-vuotias tytär Verna Warén kirjoittaa 5. tammikuuta 1918
    päiväkirjaansa, että nyt Suomi on itsenäinen.

    Karjala nousee. Vallankumous julistetaan alkaneeksi. Ristiriitoja Vaasassa. Mannerheim
    lanseeraa verbin ”arkebuseerata”. Suojeluskunta testaa sitä Leonard Knuutilaan. Trotski
    lanseeraa puolestaan käsitteen ”punainen terrori.” Punakaartit toteuttavat sitä Nummelassa
    sekä Suinulassa. Käkisalmen nuori valiokaarti vannoo uskollisuutta vallankumoukselle.

    Pelastusarmeija ryhtyy lieventämään hengellistä ja aineellista hätää rintamalinjojen molemmin
    puolin. Sortavalassa siunataan vapaustaistelun uhri Einar Nissinen.

    AIKALAISÄÄNET:
    Tyyne Arponen muistaa, milloin hän ensikerran kuuli, että Suomi on itsenäinen.
    Kaarlo Salmenkivi kertoo linnoitustöistä ja värväreistä Mäntyharjulla.

  • Lauri Mankki palaa 50-vuoden jälkeen Hennalan kuolemanleirille.

    Ylevä suomalaisuusaate ei riittänyt, vaan Hakaniemen kahakan ja Laukon torpparilakon
    kaltaiset tapahtumat kertoivat, että maassamme eivät kaikki voineet hyvin. II-Maailmansota
    teki lopullisesti Suomesta vain kaoottisen nappulan suurvaltojen pelilaudalle.

    Tässä osassa torpparit, jääkärit, venäläisten matruusien kapinan kokeneet sivulliset sekä
    elintarvikepulasta kärsivä kansa pukevat 1900-luvun ilmapiirin ääniksi.

    AIKALAISÄÄNET:
    Raimo Laaksonen, Kaarlo Salmenkivi, Toimi Sunell, Tyyne Arponen sekä Eino Mäkisen tuovat
    Äänien kirjaan omat tarinansa ja muistonsa noista tapahtumista.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä