Tulevaisuudentutkija Roope Mokka pohtii autojen kohtaloa, ja mitä se tarkoittaa.

- - - - -

Autoista on tulossa seuraavien vuosikymmenten aikana samanlainen kulkuväline kuin hevoset
ovat nykyään. Se mitä auton häviäminen tarkalleen ottaen tarkoittaa, on vaikea ennakoida.
Vertaus hevoseen on toki hieman ontuva. Todellisuudessa olemme samanlaisessa tilanteessa kuin
New Yorkissa oltiin 1800-luvulla. Kaupunki oli keskittynyt Manhattan-niemen kärkeen, niillä
paikkeilla, jossa on nyt Wall Streetiksi kutsuttu alue, jolla pankit ennen sijaitsivat.
Oli kova tarve laajentaa kaupunkia, mutta viranomaiset jarruttivat kehitystä. Syynä oli huoli
hevosenlannasta. Jos niemen väkiluvun nimittäin annettaisiin kasvaa vielä huomattavasti, hukkuisi
se hevosen kiinteisiin päästöihin.
Samaan aikaan jossain marginaalissa oli meneillään teknologinen vallankumous. Polttomoottori oli
liitetty vaunuihin, eli auto oli keksitty. Autoja kutsuttiinkin pitkään hevosettomiksi vaunuiksi, jotka
levisivät myöhemmin marginaalista lähes kaikkien käyttöön.
Olemme nyt tässä samassa tilanteessa. Autojen määrä, niiden viemä tila ja niiden päästöt eivät
enää mahdu maailmaan. Samaan aikaan jälleen marginaalissa kehitellään uusia keksintöjä.
Puhutaan sähköautoista, itseään ajavista autoista, liikkumisesta palveluna, puhutaan auton
jakamispalveluista ja puhutaanpa edelleen jopa lentävistä autoista.
Auton ehdoton valtti on sen joustavuus. Samalla välineellä voi kulkea yksi ihminen tai viisi ihmistä.
Tästä joustavuudesta syntyy hirveä määrä hukkakapasiteettia. Tuhannen kilon teräsmassa
kuljettaakin keskimäärin 1.3 ihmistä ja hänen lompakkoaan, töihin ja harrastuksiin.
Autot muuttuvat kovaa vauhtia sähkökäyttöisiksi. Mikäli mineraalit riittävät akkuihin, on ihan
turvallista odottaa autokannan olevan pääosin sähköinen seuraavassa kahden-kolmen kymmenen
vuoden kuluessa.
Lisäksi autoihin tulee prosessointitehoa, antureita ja robotiikkaa. Ne voivat toimia ilman ihmisen
jatkuvaa ohjausta. Jo nyt autot ajavat rajattuja reittejä ja parkkeeraavat paremmin kuin ihmiset.
Kohta ihmisten ei anneta ajaa autoja liikojen riskien takia. Ihminen on aina heikoin lenkki.
Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että edessämme on uudenlainen väline, joka voi tuottaa saman
joustavan kyydin huomattavasti tehokkaammin. Voit esimerkiksi lähteä kauppaan yhtä ihmistä
kuljettamaan suunnitellulla "autolla", joka voi pääväylällä liittyä osaksi isompaa
"joukkoliikennevälinettä" ja palatessasi ostoksilta saat sopivan kyydin käyttöösi.
Auto on jo nyt epäkäytännöllinen. Autosta on pidettävä huolta, pestä, katsastaa, ostaa,
parkkeerata ja vakuuttaa. Tämän lisäksi tulevaisuuden liikenneväline tulee tarjoamaan parempaa
palvelua. Ensinnäkin se vapauttaa ajamiseen käytetyn ajan esimerkiksi lasten kanssa leikkimiseen,
työn tekoon tai rakasteluun.
Tutkimusten mukaan suurin osa meistä kärsii ajamisesta, erityisen onnettomia olemme
työmatkoilla. Ajamiseen menevään ajan kustannus on kansantaloudellisesti mittava. Pelkästään
auto-onnettomuudet maksavat 3% globaalista bruttokansantuotteesta.
Lisäksi autot ovat kalliita. Niistä maksetaan vaikka niitä ei käytettäisi ja niiden käyttäminenkin
maksaa. Siksi on aivan selvä, että liikenneväline, joka tarpeen mukaan kuskaa sinua, on
tehokkaampi eli halvempi vaihtoehto. Kenties se on jopa ilmainen kuten suuri osa nykyajan
verkkopalveluista.
Entäs status? Suuret autot merkitsevät niihin liittyvistä vitseistä huolimatta useille meistä korkeaa
statusta. Voisiko tämä estää uuden teknologian leviämistä? Kyllä. Nyt tosin näyttää siltä, että
uusien teknologioiden ja korkean statuksen suhde on voimakkaampi kuin ison auton ja korkean
statuksen. Tavalliselta autolta näyttävä Tesla on arvokkaampi kuin bensakäyttöinen loistoauto.
Palataan vielä vuosisadan vaihteen New Yorkiin. 1900-luvun alun kaupungit olivat surkeita
paikkoja asua. tehtaiden, kaivosten, konttorien, virastojen ja kulttuurilaitosten lähelle piti ahtautua
ennennäkemätön määrä ihmisiä. Ilman laatu oli hirveä, asumistiheys suunnaton ja ihmisten väliset
ristiriidat suuria.
Auto muutti tämän. 1945-New Yorkin maailman näyttelyssä esiteltiin näkymä uudenlaisesta
kaupungista. Kaupungin eri toiminnot oli jaettu osiin ja levitelty ympäriinsä. Oli teollisuusalue,
kulttuurikeskus, ostoskeskus, asuinalue ja niin edelleen. Nämä alueet erotti toisistaan teiden
verkosto, jota pitkin kulkevat autot jälleen yhdisti ne toisiinsa. Niinpä auto loi kaupungit,
omakotitalot, teollisuusalueet, työmatkat ja mökkikulttuurin.
Nyt suuri kysymys on mitä edessämme oleva uusi kulkuväline, autoton auto tuo mukanaan?