Tiedeykkönen Extra

Ilmastonmuutos: Kestääkö pohjoinen havumetsävyöhyke ilman kunnon talvea?

  • 46 min
  • toistaiseksi

Osa 4/6. Kaataako raju talvimyrsky viimeisenkin kuusen Suomesta, ja mitä tulee tilalle vai tuleeko? Entä palaako helteen kuivaksi paahtama Siperian taiga metsäpaloissa taivaan tuuliin? Kuumat ja kuivat kesät paahtavat maastoa ja puustoa, joten metsäpalot saavat puhtia riehua. Venäjällä, Välimeren maissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa yleiset suuret metsäpalot voivat yleistyä myös meillä pohjoismaissa.

Leutoina talvina maa pysyy sulana ja talvimyrskyt kaatavat metsää kuin heinää. Normaalin roudan puute on riesa varsinkin kuuselle. Kuusen juurakko on lähellä maanpintaa eikä jaksa pitää sulassa maassa puuta pystyssä, kun talvimyrsky iskee.

Näiden riesojen lisäksi metsien kimppuun käyvät tuholaiset. Nykyiset metsätuholaiset tuottavat lisäsukupolven pitkän kesän turvin, lisäksi lämpö tuo myös uusia tuholaisia pohjoisiin metsiin.

Boreaalisen havumetsävyöhykkeen metsät toimivat hiilinieluina tehokkaammin kuin trooppiset metsät, koska eloperäinen hiilipitoinen aines ei lahoa viileässä yhtä nopeasti. Myös boreaalisen vyöhykkeen metsämaa on merkittävä hiilen sitoja. Maassa on satojen vuosien aikana kertyneet hiilivarastot. Maankäytön muutokset voivat muuttaa hiiltä sitovan metsänpohjan hiilenlähteeksi. Avohakkuun jälkeen paljastunut metsämaa lämpiää ja lahottajat saavat vauhtia, joten kuntasta alkaa vapautua hiiltä. Avohakkuut lisäävät myös tulvariskiä ja lumivyöryjen riskiä vuoristoisilla alueilla.

Sekametsät ovat varsinkin muuttuvissa oloissa monokulttuureja kestävämpiä. Tietty tauti tai tuholainen voi vahingoittaa yhden puulajin monokulttuurimetsää pahasti. Toisaalta mikään tauti tai tuholainen ei hävitä kaikkia puulajeja sekametsästä. Lisäksi lehtipuut havupuiden seassa pienentävät metsäpalon riskiä.
Metsien ja metsämaan hiilinielua pitäisi hyödyntää paremmin, sanoo metsäekologian dosentti Timo Kuuluvainen Helsingin yliopistosta. Sarjan toimittaja on Leena Mattila. Äänisuunnittelusta vastaa Katri Koivula.

Lähetykset

  • pe 5.10.2018 13.40 • Yle Areena

Jaksot

  • Osa 6/6. Vuosien mittaan valtameriin on imeytynyt suuret määrät lämpöä ja hiilidioksidia. Hiilidioksidipäästöt ilmaan ovat kasvaneet jatkuvasti, mutta ilman CO2-pitoisuus ei ole niin korkea kuin voisi luulla, sillä suuri osa hiilidioksidista on imeytynyt meriveteen. Maapallon lämpeneminen on lämmittänyt myös meriä jäämeriltä päiväntasaajalle. Eniten lämpötilat ovat nousseet napa-alueilla.

    Napa-alueiden lämmönnousua selittää se, että lumen ja jään sulaessa napaseutujen albedo vähenee eli auringon säteilyn heijastuminen takaisin avaruuteen vähenee. Valkoinen lumi heijastaa 90 % auringon säteilystä takaisin, mutta jään alta paljastunut tumma meri imee 90 % auringon säteilystä. Ennestään lumettomilla alueilla muutos ei ole yhtä suuri.

    CO2-lisäys merivedessä haittaa monella tavalla merten ekosysteemejä. Hiilidioksidi happamoittaa merivettä ja aiheuttaa ongelmia korallieläimille, simpukoille ynnä muille kalkkia kaipaaville meren eliöille. Kohonnut meriveden lämpötila on myös haitaksi vakaisiin oloihin sopeutuneille lajeille, Maailman suurin koralliriutta Iso Valliriutta on jo osittain kuollut, koska korallieläimet eivät siedä lämmön nousua.

    Varsinkin Pohjoinen Jäämeri on lämmennyt. Koillisväylä ja Luoteisväylä ovat olleet auki, ja meriliikenne on tunkeutumassa näille reiteille. Turistiliikennettä hoitavat jo useat alukset. Jopa ilman jääluokitusta olevat Karibian risteilyalukset ovat seilanneet Luoteisväylää jäävuorten seassa. Lämpimät meret lykkäävät talven tuloa napa-alueille, ja se aiheuttaa lisää ongelmia jäätiköille. Merentutkimusyksikön päällikkö, tutkimusprofessori Jari Haapala Ilmatieteen laitokselta on seilannut myös pohjoisella jäämerellä.

    Toimittaja on Leena Mattila, äänisuunnittelija Katri Koivula.

  • Osa 5/6. Sademetsät ovat ikivanhoja, siis ne ovat, joita ihminen ei ole hävittänyt. Trooppisten sademetsien kannalta ihminen on haitallinen tuholainen. Amazonas on pärjännyt trooppisena sademetsänä yli 200 000 vuotta, mutta nyt ihminen on ahneuksissaan hävittänyt sitäkin ruokottomasti.

    Sademetsiä on hävitetty karjan laidunten sekä laajojen soija- tai öljypalmuplantaasien tieltä. Epäselvien maanomistusolojen vuoksi maankaappaajat ovat saaneet hankittua suuria maa-alueita, joilta on raivattu sekä metsät että paikkakunnan asukkaat. Paikalliset viljelijät raivataan kaupunkien slummeihin ja bisnes kukoistaa - ympäristön ja ihmisten kustannuksella. Plantaaseilla tuotettu soija syötetään Euroopan sioille ja öljypalmusta saadaan biopolttoainetta teollisuusmaihin.

    Kun sademetsiä hävitetään soija- tai öljypalmuplantaasien tieltä, niin puhutaan biodiversiteetin köyhtymisestä. Yleensä silloin tarkoitetaan lajidiversiteettiä eli lajien monimuotoisuutta. Runsaslajinen sademetsä hävitetään ja tilalle perustetaan monokulttuuri, missä viljellään vain yhtä lajia esim. soijaa tai öljypalmua.

    Ilmasto ja ihminen vaikuttavat sademetsiin, ihminen usein haitallisesti. Vastaavasti sademetsän hävitys ja maankäytön muutos vaikuttavat ilmastoon, sademääriin ja sitä kautta ihmisten oloihin. Ihminen ei kuitenkaan ole täysin toivoton tapaus. Ihmisen toiminnasta löytyy hyviäkin esimerkkejä, kertoo uusiutuviin luonnonvaroihin perehtynyt trooppisen metsätieteen professori Markku Kanninen Helsingin yliopistosta ja Helsingin kestävyystieteen instituutista. Brasilia on rajoittanut karjatilojen ja plantaasien pinta-alojen lisäämistä ja Costa Rica lopetti sademetsien hävittämisen ja vaihtoi elinkeinoksi ekoturismin.
    Toimittaja on Leena Mattila, äänisuunnittelija Katri Koivula.

  • Osa 4/6. Kaataako raju talvimyrsky viimeisenkin kuusen Suomesta, ja mitä tulee tilalle vai tuleeko? Entä palaako helteen kuivaksi paahtama Siperian taiga metsäpaloissa taivaan tuuliin? Kuumat ja kuivat kesät paahtavat maastoa ja puustoa, joten metsäpalot saavat puhtia riehua. Venäjällä, Välimeren maissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa yleiset suuret metsäpalot voivat yleistyä myös meillä pohjoismaissa.

    Leutoina talvina maa pysyy sulana ja talvimyrskyt kaatavat metsää kuin heinää. Normaalin roudan puute on riesa varsinkin kuuselle. Kuusen juurakko on lähellä maanpintaa eikä jaksa pitää sulassa maassa puuta pystyssä, kun talvimyrsky iskee.

    Näiden riesojen lisäksi metsien kimppuun käyvät tuholaiset. Nykyiset metsätuholaiset tuottavat lisäsukupolven pitkän kesän turvin, lisäksi lämpö tuo myös uusia tuholaisia pohjoisiin metsiin.

    Boreaalisen havumetsävyöhykkeen metsät toimivat hiilinieluina tehokkaammin kuin trooppiset metsät, koska eloperäinen hiilipitoinen aines ei lahoa viileässä yhtä nopeasti. Myös boreaalisen vyöhykkeen metsämaa on merkittävä hiilen sitoja. Maassa on satojen vuosien aikana kertyneet hiilivarastot. Maankäytön muutokset voivat muuttaa hiiltä sitovan metsänpohjan hiilenlähteeksi. Avohakkuun jälkeen paljastunut metsämaa lämpiää ja lahottajat saavat vauhtia, joten kuntasta alkaa vapautua hiiltä. Avohakkuut lisäävät myös tulvariskiä ja lumivyöryjen riskiä vuoristoisilla alueilla.

    Sekametsät ovat varsinkin muuttuvissa oloissa monokulttuureja kestävämpiä. Tietty tauti tai tuholainen voi vahingoittaa yhden puulajin monokulttuurimetsää pahasti. Toisaalta mikään tauti tai tuholainen ei hävitä kaikkia puulajeja sekametsästä. Lisäksi lehtipuut havupuiden seassa pienentävät metsäpalon riskiä.
    Metsien ja metsämaan hiilinielua pitäisi hyödyntää paremmin, sanoo metsäekologian dosentti Timo Kuuluvainen Helsingin yliopistosta. Sarjan toimittaja on Leena Mattila. Äänisuunnittelusta vastaa Katri Koivula.

  • Osa 3/6. Siirtomaa-aika on täällä taas. Land grabbing, maan kaappaus, on iskenyt uudelleen entisiin "merentakaisiin siirtomaihin". Rikkaat maat, firmat ja sijoittajat ovat kaapanneet viljelymaata omiin tarpeisiinsa Afrikasta, Kaakkois-Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Moderni riistomaavalta ei ryövää muiden mantereiden viljelymaita voimakeinoin. Nykyaikainen maan valtaus hoituu rahalla vallanpitäjien kanssa. Paikalliset viljelijät päätyvät orjatyövoimaksi tulokkaiden plantaaseille ja loput ajetaan nälkäpakolaisiksi.

    Kiinassa ja Intiassa omat viljelymaat eivät riitä ruuantuotantoon kasvavalle väestölle. Osittain maat on pilattu viljelykelvottomiksi, joten valtavia peltoaloja on hankittu muilta mantereilta. Ruotsi ja monet muut rikkaat maat ovat mukana tässä maankaappaajien Land Grabbing -clubissa. Köyhien maiden pellot otetaan riistomaaherrojen käyttöön, tuotetaan rikkaille ruokaa halvalla, ja paikalliset kärsivät aliravitsemuksesta.

    Ilmastonmuutos muuttaa maapallon sade- ja kuivuusalueita. Kuivuus lisääntyy tärkeillä viljanviljelyalueilla ja ruuantuotannon epävarmuus lisääntyy. Katovuodet nostavat viljan maailmanmarkkinahintaa ja konemainen ketjureaktio nostaa myös muiden elintarvikkeiden hintoja. Koska vesi on rajallinen resurssi, se sanelee missä viljelyä voidaan jatkaa tulevaisuudessa. Pitkään jatkuva keinokastelun tie johtaa umpikujaan, koska se aiheuttaa maan suolaantumisen viljelykelvottomaan kuntoon.

    Afrikassa kuivuus, liikalaidunnus ja maankaappaus, land grabbing, kutistavat paikallisten asukkaiden viljelymaita. Lisääntyvä kuivuus ja ihmisen pahentama eroosio haittaavat maanviljelyä ja aiheuttavat aliravitsemusta. Tämä voi johtaa levottomuuksiin ulkomaisten maankaappaajien kanssa ja ajaa jo nyt ihmisiä nälkäpakolaisiksi.

    Ihmisen aiheuttamia ongelmia ovat myös metsien ja sademetsien hävityksestä johtuvat pahentuneet tulvat ja vesieroosio. Kun metsät eivät enää pidätä sadevesiä ja sido maaperää, käy kuten Välimeren ympäristössä pari tuhatta vuotta sitten. Sateet ryöppyävät tulvina ja vievät mennessään irtonaisen maan.

    Välillä kannattaisi miettiä mistä ruoka tulee. Onko se tuotettu epäekologisesti, epäeettisesti tai sosiaalisesti epäoikeudenmukaisesti ympäristön tai viljelijöiden kustannuksella. Agroekologien professori Juha Helenius on myös Helsingin yliopiston Kestävyystieteiden instituutin kuvioissa. Ruuantuotantoa pohditaan Helsingin Viikissä.

    Toimittajana on Leena Mattila. Äänisuunnittelusta vastaa Tuomas Vauhkonen.

  • Osa 2/6. Muuttuvatko maailman suot hiilinieluista hiilen lähteiksi? Kas siinä pulma, joka johtuu paljolti ihmisistä.

    Siperian sulavista soista ryöppyävät metaani ja sitäkin voimakkaampi kasvihuonekaasu, ilokaasu, vauhdittavat ilmaston lämpenemistä enemmän kuin tarpeeksi. Siperian turve on yhteyttänyt iät ajat ja pistänyt pakkaseen tonneittain hiilidioksidia. Kymmenien tuhansien vuosien aikana kertynyt hiilivarasto on säilynyt lahoamatta hyisen Siperian oloissa. Nyt sulavista soista voi vapautua kerta rysäyksellä suuria määriä metaania. Metaania syntyy, kun märkä turve mätänee hapettomissa oloissa. Tuhansia vuosia turpeeseen varastoitunut typpi karkaa ilokaasuna, typpioksiduulina

    Kuivatut suot, sekä pohjoiset että trooppiset suot, muuttuvat hiilinieluista hiilen ja metaanin sekä ilokaasun lähteiksi. Tuhansien vuosien aikana kertynyt lahoamaton turve alkaa maatua, kun suo kuivataan. Kuivatun suon hapellisissa oloissa turve lahoaa mullaksi ja hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään. Pahimmassa tapauksessa kuiva suo palaa ja tukahduttaa valtavat alueet kitkerään savuun.

    Indonesian puuturvesoiden palaminen on aiheuttanut savuongelmia myös naapurivaltioissa. Paloalueiden lähiseuduilla joudutaan sulkemaan koulut ja työpaikat sankan savun vuoksi, ja koko ajan kytevät paksut turvekerrokset aiheuttavat jatkuvasti terveysongelmia. Myös meren takana Malesiassa kärsitään savuista, sillä kytevän turvepalon savupilvet eivät välitä valtionrajoista. Suuri osa paloista johtuu ihmisen holtittomasta tulen käsittelystä – jopa palomiehet tupakoivat vastasammutetulla paloalueella, kertoo suometsätieteen professori Harri Vasander.

    Turpeeseen varastoitunut hiilidioksidi vapautuu turhan nopeasti ja runsaasti. Homo sapiens voisi ajatella omaa tulevaisuuttaan ja jättää suot kuivattamatta, koska niistä vapautuvalla hiilidioksidilla pilataan omia elinoloja. Leena Mattila tapasi suometsätieteen professori Harri Vasanderin Helsingin yliopiston Metsätieteiden talossa Viikissä. Äänisuunnittelu Katri Koivula.

  • Osa 1/6. Miten ihmeessä Homo sapiens, viisas ihminen, ei opi virheistään? Muinaisessa Neuvostoliitossa tehtiin järjetön päätös ja otettiin viljelyyn liian kuivia alueita Keski-Aasiassa. Kazakstanin ja Uzbekistanin pelloilla viljeltiin keinokastelun varassa mm. riisiä ja puuvillaa. Kuivan maan keinokasteluun tärvättiin valtavat määrät Aral-järveen laskevien jokien vettä, joten järveen asti vettä ei piisannutkaan. Järven pinta alkoi laskea, mutta hölmöläisten hommaa jatkettiin. Nyt maailman neljänneksi suurimman järven tilalla on pieniä järviä, pölyävää suola-aavikkoa ja hiekkamyrskyjä.

    Kasteluoperaation lopputulos on surkea, järvi ja kalastuselinkeino on tuhottu, pellot ovat suolaantuneet ja alueen ilmasto on muutettu mantereiseksi eli kesät ovat tukalan kuumia ja talvet jäätävän kylmiä. Ilmasto muuttui, koska Aralin valtava vesimassa tasasi ennen suuria lämpötilojen vaihtelua, vaan ei tasaa enää. Järveen laskevien jokien vesi tuhlataan edelleen kuivan ja suolaantuneen maan kasteluun.

    Kuivia alueita viljellään puoliväkisin keinokastelun voimalla muuallakin. Peltoja sekä hedelmä- ja vihannesviljelmiä kastellaan mm. Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Etelä-Afrikassa, Välimeren maissa, Intiassa, Kiinassa. Monilla seuduilla kastellaan jo pohjavedellä, koska kuivuusalueet ovat kasvaneet eikä jokien vesi enää riitä. Keinokastelu aiheuttaa maan suolaantumista ja suolaantuminen pilaa maan viljelykelvottomaksi.

    Pohjoismaihin rahdataan tonneittain vettä kuivuudesta kärsiviltä alueilta. Vesipitoisten kasvisten ja hedelmien tuonti kuivuudesta kärsiviltä alueilta kasvattaa myös suomalaisten vesijalanjälkeä. Vesitalouden professori Olli Varis ja vanhempi yliopistolehtori Marko Keskinen Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulun yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitokselta ovat olleet ratkomassa erilaisia vesiongelmia ympäri maailmaa. Lopuksi perehdytään myös vesidiplomatiaan, missä järki joskus voittaa valtionrajat.
    Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohtivan podcast-sarjan toimittaa Leena Mattila. Äänisuunnittelusta vastaa Katri Koivula.

  • Osa 5/5. Ennen huuliherpes eli yskänrokko oli ihmisen yläpäässä ja genitaaliherpes alapäässä, näin ei aina ole enää. Molemmat Herpes simplex -virukset, HSV-1 ja HSV-2, voivat elellä ihmisen kummassakin päässä.

    Kuten HIV, myös Herpes-virukset jäävät loppuiäksi ihmiseen. Herpes jää pesimään hermotumakkeeseen, ja sieltä se pullahtelee ajoittain pintaan. Herpes uusii vakioalueellaan ja aiheuttaa kivuliaita rakkuloita. Uusiutumisen voi laukaista esimerkiksi vilustuminen, auringon UV-säteily, kuukautiset tai stressi.

    Yksillä herpes uusii tiuhaan tahtiin ja toisilla se pysyy täysin näkymättömissä. Herpes-virusta ei toistaiseksi pystytä hävittämään ihmisestä, mutta sen lisääntymistä voidaan hillitä viruslääkkeillä.

    Papilloomaviruksia on satoja, ihmiselläkin papilloomia on parisataa. Ne aiheuttavat sekä syyliä että syöpiä niin naisille kuin miehillekin. Yli 80 % HPV-infektioista paranee itsekseen ajan kanssa. Pieni osa infektioista jatkuu ja kehittyy aikaa myöten syöväksi.

    Visvasyylät eli kondyloomat ovat papilloomien kesyimmästä päästä. Kondyloomat ovat papilloomavirusten aiheuttamia syyliä sukuelinten alueella. Ne näkyvät paljaalla silmällä ja ne on helppo hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

    Toista laitaa ovat suuren riskin virustyypit HPV 16 ja 18. Ne aiheuttavat noin 70 % kohdunkaulansyövistä, ja niitä vastaan on kehitetty HPV-rokote. Samat virustyypit lisäävät myös penissyövän riskiä.

    Herpes- ja papilloomaviruksesta jatkavat iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back ja Leena Mattila. Äänisuunnittelu Katja Kostiainen.

  • Osa 4/5. Tippuri lisääntyy Suomessa rivakkaa tahtia. Nykyään Suomesta löytyy 600 tapausta vuodessa, kun 10 vuotta sitten jäätiin alle sataan. Tippuri yleistyy nimenomaan nuorilla aikuisilla.

    Leviämiseen vaikuttaa myös se, että suuri osa tippuritapauksista on oireettomia. Ja oireettomat taudinkantajat levittävät tautia tietämättään. Uusi yhdistelmätesti löytää myös oireettomat tippurit ja klamydiat samalla kertaa.

    Tartunnan löytyminen edellyttää, että ihmisillä on älliä käydä testeissä. Oireiden odottelu ei välttämättä johda mihinkään muuhun kuin taudin leviämiseen ja jälkitauteihin.

    Myös HIV voi olla aluksi vähäoireinen, joten infektion toteamiseen tarvitaan testi.
    Nykyinen tehokas lääkitys voi pysäyttää myös HIV-infektion etenemisen. Jos lääkehoito aloitetaan jo oireettomassa alkuvaiheessa, niin sairastuminen AIDSiin voidaan mahdollisesti estää.

    Alkanutta lääkehoitoa ei saa keskeyttää. Katkot lääkityksessä lisäävät riskiä, että virus kehittää vastustuskyvyn lääkkeille ja niiden teho menetetään.

    - Säännöllinen pysyvä lääkitys estää viruksen lisääntymisen ja taudin tartuttamisen, sanoo erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back.

    Leena Mattila tapasi Hiltunen-Backin HYKS:in sukupuolitautien poliklinikalla. Äänisuunnittelu Katja Kostiainen.

  • Osa 3/5. Klamydiaa voisi sanoa nuorisotaudiksi, sillä 65 % tartunnoista löydetään alle 25-vuotiailta. Joka neljäs todettu tartunta on alle 20-vuotiaalla. Klamydia on myös Suomen yleisin seksitauti: vuodessa löytyy noin 14 000 tapausta.

    Oireeton klamydia jää helposti hoitamatta ja taudinkantaja levittää sitä tietämättään. Ongelmia tuovat myös jälkitaudit. Hoitamattomana klamydia voi arpeuttaa munanjohtimia ja riski lapsettomuuteen kasvaa. Miehille hoitamaton klamydia voi aiheuttaa lisäkivestulehduksen. Klamydia voi vaikuttaa myös miesten hedelmällisyyteen.

    Chlamydia trachomatis -bakteeri löydettiin vasta 70-luvulla. Solunsisäinen pieni bakteeri löydettiin, kun laboratoriomenetelmät kehittyivät riittävästi ja taudinaiheuttaja saatiin esiin.

    - Nykyään klamydia voidaan todeta geenimonistusmenetelmällä, kertoo iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back.

    Uutta tulemista historian hämäristä tekee Euroopasta kertaalleen melkein kadonnut LGV-tauti eli sankkeri. Se on klamydia-bakteerin aggressiivinen muoto, jota löytyy jälleen Euroopastakin. Leena Mattila perehtyy klamydiaan ja muihinkin seksitauteihin HYKS:in Iho- ja allergiasairaalassa, sukupuolitautien poliklinikalla. Äänisuunnittelu Katja Kostiainen.

  • Osa 2/5. Kuppa eli syfilis koituu edelleen kuolemaksi, jos sitä ei hoideta. Ennen penisilliinin keksimistä kuppa eteni kolmessa vaiheessa haavasta hulluuden kautta hautaan. Useita reipasta seuraelämää viettäneitä taiteilijoita ja kuninkaallisia hoidettiin elämänsä viime vaiheissa mielisairaalassa, kun kuppa eteni aivoihin asti.

    Kupan tunnistamista helpottavia haavoja ei kannata turhaan odottaa. Odottaessa voi käydä huonosti, ja lisäksi oireeton kantaja voi levittää tautia tietämättään. Jos harrastaa suojaamatonta seksiä, niin verikoe selvittää, tuliko hommattua syfilis.

    Kuppaakaan ei enää tarvitse hakea ulkomaan matkoilta. Sitä löytyy nykyään koto-Suomestakin. Varsinkin löytyy sitä vähäoireista, joka on jäänyt tunnistamatta ja hoitamatta.

    Kuppaa aiheuttava Treponema pallidum on siitä outo bakteeri, että se ei ole kehittänyt antibioottiresistenssiä. Sama vanha kunnon penisilliini, jolla kuppaa lääkittiin jo sotien jälkeen, puree siihen edelleen.

    Kupasta eli syfiliksestä kertoo erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back. Leena Mattila jututtaa häntä HYKS:in sukupuolitautien poliklinikalla. Äänisuunnittelu Katja Kostiainen.

  • Osa 1/5. Iso osa sukupuolitaudeista on nykyään kavalasti oireettomia. Oireettomina ne jäävät löytymättä ja ehtivät siksi levitä laajalle ennen paljastumistaan. Vilkasta seura- ja seksielämää viettävän kannattaa ajoittain käydä testeissä ja varmistaa, ettei itse ole oireeton seksitaudin kantaja.

    Luonnonvalinta on karsinut pelistä oireita aiheuttavat seksitautimikrobien tyypit. Selvästi oireilevat taudit löydetään ja hoidetaan nopeasti. Itsensä paljastavat tautimikrobit tapetaan, ennen kuin ne ehtivät levittäytyä ympäri maailmaa. Koska oirehtivat seksitaudit löytyvät ajoissa, niiden leviäminen on helppo pysäyttää ja tartuntaketju katkaista.

    Oireettomat seksitaudit ehtivät levitä ympäri kyliä ja maasta toiseen ennen kuin ne löydetään ja lääkitään pois pelistä.
    - Nykyään monet taudinkantajat ovat oireettomia ja levittävät tartuntaa tietämättään, kertoo iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back.

    Nykymaailmassa ei kannata odotella seksitaudin oireita ennen tutkimuksiin menoa. Niitä oireita ei ehkä tule ikinä, mutta pitkään muhinut tauti ehtii kyllä aiheuttaa liudan vakavia lisävaivoja.
    Leena Mattila perehtyy seksitauteihin HYKS:in Sukupuolitautien poliklinikalla.
    Äänisuunnittelu Katja Kostiainen.

  • Suru auttaa hidastamaan tahtia ja pysähtymään silloin, kun menetämme jotain merkityksellistä, jota ei voi saada takaisin. Suru auttaa myös näkemään, mikä on itselle tärkeää. Suru tekee meidät helpommin lähestyttäväksi ja antaa muille mahdollisuuden lohduttaa. Jos surun mitätöi tai se jatkuu liian kauan, voi se muuttua masennukseksi.
    Psykologi Katja Myllyviita kertoo surun tunteesta. Kehon tunnekartasta selviää, missä päin kehoa ja millä tavoin suru tuntuu.
    Toimittaja on Jaana Sormunen. Äänisuunnittelu Katja Kostiainen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä