Ääniversumi

...isä,isä,isä!

  • 26 min
  • ei kuunneltavissa

Heinz-Juhani Hofmann:
… isä, isä, isä!
Radiofoninen teos

Sävellys ja teksti, Heinz-Juhani Hofmann
Laulu ja puhe, Annika Fuhrmann
Äänitys ja miksaus, Matti Strahlendorff

Isäni, kuoronjohtaja Heinz Hofmann (1919-1987), oli minulle etäinen ja pelottava hahmo. Koin, ettei hän välittänyt minusta, minä en ollut hänelle tärkeä, ja ajattelenkin nykyään että me olimme täysin erilaisia, toistemme vastakohdat. Kaikesta tällaisesta johtuen isä oli, ja on yhä minulle elämäni tärkein ja vaikutusvaltaisin hahmo. Ajattelen häntä jatkuvasti. Peilaan itseäni häneen, tai oikeastaan peilaan itseäni johonkin sellaiseen, minkälainen kuvittelin hänen olevan, sillä en tuntenut häntä juuri ollenkaan, tai en ehtinyt oppia tuntemaan, ihan miten vain, mutta ajoittain minusta kuitenkin tuntuu siltä, että olen rakentanut koko aikuisen identiteettini isän muiston varaan, tai päälle, ja että kaikki tekoni ovat jotenkin suhteessa isään. Se on aika pelottava ajatus.
Isä saneli päiväkirjaansa kaseteille vuosina 1978-1986, alussa hyvinkin tunnollisesti ja lopussa harvemmin. Isä kuoli kesäkuussa 1987 68-vuotiaana. Siitäkin puhun tässä teoksessa. Olin silloin 14-vuotias, aika nuori.
Kesällä 2018 kuuntelin isän kasetit. Kaikki 106 kappaletta. Olin lykännyt niitten kuuntelemista vuosia. Toivoin löytäväni niiltä jotain, joka auttaisi minua päästämään isästä irti, tai jopa antamaan hänelle anteeksi, jotta voisin vihdoinkin jatkaa, tai oikeastaan aloittaa oman elämäni. Tämä oli tietysti lapsellista. Ymmärrän sen nyt.
Isä puhuu kaseteilla lähinnä työasioista, eikä niistäkään mitenkään kiinnostavasti, vaan jotenkin rutiininomaisesti, ja pitkäveteisesti. Minusta isä puhuu kaseteilla hyvin vähän, mutta siitä huolimatta kasettien kuunteleminen nosti minussa pintaan kipeitä muistoja ja tunteita. Näistä syntyi tämä teos. Siinä keski-ikäinen pieni poika kurkottaa epätoivoisesti isä kohti, syyttää, anelee, huutaa tyhjyyteen. Ja kaikki tämä tietenkin turhaan, sillä isä on kuollut.

Lähetykset

  • ti 4.12.2018 20.57 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Jean-Claude Kunerin ääniteos rakentuu ennen julkaisemattomasta materiaalista. Se on yhdysvaltalaisen multimediataiteilijan, David Wojnarowicz, äänittämän materiaalin ensi-ilta.

    David Wojnarowicz oli multimediataiteilija jo kauan ennen kuin siitä tuli valtavirtaa.
    Hänen alaansa olivat maalaustaide, valokuvaus, elokuva, installaatiot ja piirrokset sekä äänitaide ja musiikki, jota hän teki yhtyeensä ”3 Teens Kill 4”. Hänen vaikutuksennsa Act-up -liikkeessä ja ristiriitansa taiteen kansallisen taiderahaston kanssa 90-luvun alussa teki hänestä roolimalli USA:n poliittisesti valveutuneille taiteilijoille aina tähän päivään asti.
    Kuollessaan AIDS: in 1992 vasta 37-vuotiaana hän jätti taiteensa lisäksi laajan äänimateriaalin, joka on ollut varastoituna vuosikymmeniä New Yorkin Fales-kirjastossa.Teoksen pyrkimyksenä on rekonstruoida Wojnarowiczin jättämän äänimateriaalin avulla hänen persoonaansa ja elämäänsä aikakautta. Teoksen käyttämä materiaaali on myös harvinainen sisäinen näkymä taiteilijan intiimimmistä ajatuksista suhteessa elämään, taiteeseen ja hänen pelkoihinsa liittyen ihmisenä- ja taiteilijana olemiseen.
    SOUNDS FROM DISTANCE käyttää lähes yksinomaan taiteilijan itsensä tallentamaa materiaalia lukuun ottamatta kahta Marion Scemaman ja Wendy Olsoffin kanssa teosta varten tehtyä haastattelua.

    Teoksessa puhuvat:
    David Wojnarowicz
    Julie Hair
    Kikki Smith
    Tommy Turner
    Marion Scemama
    ja
    Wendy Olsoff

  • ”Sanatonna suu” on katsaus Suomen sisällissodan lauluihin. Radiofonian 2. osa pureutuu Jääkäriliikkeeseen ja vankileirien kauheuksiin mm.Tammisaaressa ja Hennalassa. Teos rakentuu historiallisesta aineistosta. Kertojan äänenä ja laulujen tulkitsijana toimii räppäri Karri
    ”Paleface” Miettinen.
    Palefacen valitsemat ja tulkitsemat laulut on sovitettu jousikvartetille ja haitarille. Sovittajana on toiminut haitaristi Niko Kumpuvaara. Kappaleet säestää Kamus-kvartetti: Terhi Paldanius (viulu), Jukka Untamala (viulu), Jussi Tuhkanen
    (alttoviulu) ja Petja Kainulainen (sello). Teknisestä tuotannosta vastaa Jyri Sariola.

    Tuotanto, Radioteatteri, Soila Valkama

  • Paleface, Niko Kumpuvaara & Kamus-kvartetti:
    Sanatonna suu - Suomen sisällissodan laulut osat 1 & 2

    ”Sanatonna suu” on hyytävä katsaus Suomen sisällissodan lauluihin. Narratiivi rakentuu historiallisesta aineistosta. Kertojan äänenä ja laulujen tulkitsijana toimii räppäri Karri ”Paleface” Miettinen. Hän on tutkinut viime vuosina myös perinnemusiikkia.

    Nämä laulut ovat kuin aikakapseli. Ne ovat tallentaneet yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymisen juuri ennen sodan syttymistä, taistelevien joukkojen sankaritarinat, vihapuheen ja mustan huumorin sekä aatteenpalon ja idealismin molemmilla puolilla rintamaa, Miettinen kertoo.

    Laulujen tekstit piirtävät eteemme vaihtoehtoisen, sensuroimattoman historiankirjoituksen. Teos yhdistää Suomen sisällissodan musiikin kaunistelemattomiin ja kouriintuntuviin aikalaiskuvauksiin sodan melskeestä. Aineistona on käytetty sodan pyörteisiin joutuneiden suomalaisten päiväkirjoja, uutistekstejä ja todistajanlausuntoja. Tunnelma on selkäpiitä karmiva ja toisaalta inhimillinen. Tavalliset ihmiset yrittävät selviytyä sekasortoisten olosuhteiden keskellä, samalla kun tilanne on ryöstäytymässä lopullisesti hallinnasta. Ja ennen kaikkea heistä jokainen uskoo omaan aatteeseensa. Valkoisten ja punaisten kuplien todellisuudet eivät kohtaa.

    Teos sisältää tuokiokuvia eri puolilta Suomea, muun muassa Kälviältä, Jämsästä, Haminasta ja rautatienrakennustöiden keskeltä Jyväskylän-Pieksamäen rataosalta. Palefacen valitsemat ja tulkitsemat punakaartilais- ja suojeluskuntalaislaulut on sovitettu jousikvartetille ja haitarille. Sovittajana on toiminut haitaristi Niko Kumpuvaara. Kappaleet säestää Kamus-kvartetti: Terhi Paldanius (viulu), Jukka Untamala (viulu), Jussi Tuhkanen (alttoviulu) ja Petja Kainulainen (sello). Teknisestä tuotannosta vastaa Jyri Sariola.

    Ohjelmisto sisältää sekä tunnetumpia marsseja ja työväenlauluja, että harvemmin kuultuja värssyjä arkistojen kätköistä. Mukana on muun muassa kokonaisuuden aloittava vanha arkkiveisu Laulu Maailmansodasta, jota suojeluskunnissa laulettiin nimellä Vöyrin Marssi. Vuoden 1918 tapahtumat heräävät eloon intensiivisessä kokonaisuudessa, jossa tunteita ei säästellä.

    Tämä on Suomen todellista historiaa, eikä me voida leikkiä, etteikö sitä olisi koskaan tapahtunut, päättää Paleface.

  • Miltä kuulostaa paikassa, johon jäätikkö poikii vuosittain 20 miljardia tonnia jäätä? Mitä lapset leikkivät Grönlannissa? Grönlanti sulaa on Katri Henrikssonin ja Pentti Männikön toteuttama sanaton ääniteos. Se kertoo ilmastonmuutoksen muovaamasta luonnosta ja ihmisistä, jotka elävät elämäänsä tuossa kummallisessa paikassa. Autenttisista äänistä syntyy rytminen ja musiikillinen kudelma. Kuva: Björn Krause

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä