Välilevyjä

Lapsille?

  • 55 min
  • ei kuunneltavissa

Se tavallinen lastenmusiikki tarkoittaa populaarimusiikin genrepastisseja, jotka kertovat eläimistä. Jos vaihtelun vuoksi haluaa tarjota lapselle taidemusiikkia, tarjolla on:

pedagogista musiikkia jota lapset soittavat aikuisille
pedagogista musiikkia jota aikuiset soittavat lapsille
aikuisille sävellettyjä lastenrunoja
aikuisille sävellettyjä lapsen maailmaan eläytyviä runoja
musiikkia joka käsittelee lapsen ideaa
koko perheen satuoopperoita ja satubaletteja

Lasten taidemusiikki on vaikea määritellä mutta helppo tunnistaa.
Mutta kelpaako mennyt nykylapselle?

Toimittajana Kare Eskola.

1. Eugene Goossens: Kaleidoscope (Melbournen SO/Andrew Davis)
2. Sergei Prokofjev: Pekka ja susi (Lasse Pöysti ja RSO/Jukka-Pekka Saraste)
3. Benjamin Britten: Young person's guide to the orchestra (Birminghamin SO/Simon Rattle)
4. Engelbert Humperdinck: Piparkakkunoidan kohtaus oopp. Hannu ja Kerttu (Maiju Kuusoja, 5. Marja-Liisa Örri ja Marja Eskola sekä RSO/Ulf Söderblom)
6. Claude Debussy: Kohtaus baletista La boite a joujoux (Lontoon SO/Michael Tilson Thomas)
7. Jukka Linkola: Rosvotanssi baletista Ronja Ryövärintytär (Kansallisoopperan orkesteri/Jukka Linkola)
8. Kimmo Hakola: Marssi, Avohakkuu ja Suru sarjasta Valjoppi (Tom Tom Duo)
9. Erkki Melartin: Oravan jäljillä (Matti Tuloisela ja Ilkka Kuusiston yhtye)
10. Timo Klemettilä (sov. Jarkko Kiiski): Yö saapuu ja Ullakolla (Tarja Luoma, Ulla Piispanen ja Matti Tegelman sekä Tapiola Sinfonietta/Jozsef Hars)

Lähetykset

  • ma 11.3.2019 11.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Jousi- ja kitarasoittimien kehityshistorioista piirtyy esiin kaksi hyvin erilaista tietä soittimelliseen kukoistukseen. Kitarasoittimet ovat jakaantuneet lukemattomiin alalajeihin ja soitinperheisiin, jotka taidemusiikin kovan ytimen ulkopuolella ovat päässeet vapaasti kehittymään monimuotoiseksi joukoksi keskenään hyvin erilaisia soittimia. Jousisoitinten keskeisin länsimainen alalaji, viuluperhe, on puolestaan taidemusiikin kivijalka, joka historian kuluessa on monimuotoistumisen sijaan karsiutunut nykyiseen kompaktiin nelijäseniseen muotoonsa. Kitarat ja viulut ovat nykypäivän suosituimpia soittimia, mutta eri syistä ja erilaisten historiallisten polkujen muovaamina.

    Toimittajana Olli Virtaperko.

    1. Trad./Hendrix: Hey Joe (Jarmo Julkunen)
    2. Anon. ransk. tanssimusiikkia, 1500-luku (Daniel Estrem)
    3. Heinrich Ignaz Biber: Sonaatti viululle ja basso continuolle 12 (Monica Huggett, Trio Sonore)
    4. Johnny ”Guitar” Watson: Three Hours Past Midnight
    5. Johann Strauss II: Furioso Polka (Orchesta Anima Eterna, joht. Jos van Immerseel)
    6. Kaija Saariaho: Fleurs de neige (Meta4)
    7. John Dowland: Farwell (Hopkinson Smith)
    8. Frank Zappa: Sexual Harassement In The Workplace
    9. Punch Brothers: Three Dots And A Dash

  • Välilevyissä heittäydytään lyyrisiksi, mitä se sitten tarkoittaakaan - ainakaan se ei tarkoita lyyran säestyksellä esitettyä runoutta kuten entisvanhaan. Lukuisia ihastuttavan lyyrisiä kappaleita tarkastellessa käy selväksi, että lyyritön musiikki on mahdottomuus. Silti lyyrisyyttä hävetään - yhden lyyrisen sarjan vastapainoksi on syytä säveltää lyyritön sinfonia. Ohjelma on uusinta vuodelta 2011.

    Toimittajana Kare Eskola.

    Ohjelman musiikki:
    1. Johanna Juhola: Lyyrinen aikuisuus
    2. Erkki Melartin: Nocturne Lyyrisestä sarjasta nro 3 (Tampereen FO/John Storgårds)
    3. Leevi Madetoja: Paysage Lyyrisestä sarjasta (Eeva Rysä ja Jouko Laivuori)
    4. Edvard Grieg: Kaksi lyyristä kappaletta (Englantilainen vaskiyhtye)
    5. Lars-Erik Larsson: Alkusoitto Lyyrisestä sarjasta "Dagens stunder" (Malmön SO/James DePriest)
    6. Eyvind Solås: Skogens Öyne Lyyrisestä sarjasta "Skogens Öyne"(Trondheimin SO/Ole Kristian Ruud)
    7. Alban Berg: Andante amoroso, 2. osa Lyyrisestä sarjasta (Schönberg-jousikvartetti)
    8. Nicolas Bacri: Lyyrinen sonatiini (Ronald Van Spaendonck ja Eliane Reyes)
    9. Eduard Tubin: Andante un poco maestoso, 3. osa sinfoniasta nro 4"Lyyrinen" (Viron kansallinen SO/Arvo Volmer)

  • Johann Sebastian Bachin sooloviulu- ja soolosellomusiikki vihjaa polyfoniaan muutamalla sävelellä ja antaa kuulijan täydentää loput. Musiikin antama lupaus polyfonisesta musiikista melodiasoittimella on niin houkutteleva, että musiikkiin tartutaan milloin milläkin soittimella. Joskus tyylitaju pettää, joskus avautuu huikaisevia näkymiä. Mutta Bach myhäilee aina, jos sovittajan asenne on sama kuin luuttumestari Hopkinson Smithillä: "Istua yksin soittimensa kanssa, soittaa joskus kuulemiaan melodioita ja harmonioita ja tehdä niistä omiaan - tässä luovassa hetkessä on alkemiaa, joka on kuulunut muusikon maailmaan ajan alusta asti."

    Toimittajana Kare Eskola. Ohjelma on uusinta vuodelta 2013.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä