Salahankkeita Karjalankannaksella. Karjalankannas jäi Suomen sisällissodan jälkeen vuosiksi sodan ja rauhan väliseen tilaan. Levottoman rajan yli kulkivat niin salakuljettajat, punaisten kuriirit, valkoiset aktivistit kuin ulkomaiden agentitkin.

Antti Rämäsen toimittamassa kolmiosaisessa sarjassa seurataan suomalaisten liikkeitä maailmansodan jälkeisinä vuosina 1918-20, jolloin kaikki tuntui olevan hetken aikaa mahdollista.

Jaksot

  • Osa 3/3: Suomen sotilaallinen tiedustelu ja poliittinen valvonta alkoivat muodostua vähitellen sisällissodan jälkeen. Nuoren valtion turvaksi tarvittiin salainen poliisi, joka tunnettiin vuodesta 1919 lähtien nimellä Etsivä keskuspoliisi. Sen päätehtävänä oli estää valtiopetoshankkeet, joita pelättiin tulevan ennen kaikkea sodan hävinneiden punaisten maanalaisista organisaatioista.

    EK onnistui pidättämään useita kommunistien salahankkeita järjestelleitä henkilöitä, joita tuotiin tuomioistuinten eteen näyttävän mediapelin saattelemana. Osansa saivat jälleen myös avunannolla vyyhtiin sotkeutuneet työläiset.

    Samaan aikaan vasemmisto kuitenkin pääsi hämmästyttävän nopeasti mukaan poliittiseen päätöksentekoon. Myös vuoden 1918 kapinaan osallistuneita armahdettiin asteittain, vaikka epäluulo valkoisen Suomen ja punaisten välillä pysyi voimakkaana.

    Haastateltavina Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Tauno Saarela ja historiantutkija Aleksi Mainio sekä Turun yliopiston poliittisen historian tutkija Mika Suonpää.

    Toimittaja Antti Rämänen.

  • Osa 2/3: Sisällissodan kaoottisessa loppuvaiheessa Viipurista Pietariin paenneet Suomen punajohtajat alkoivat nopeasti organisoida Neuvosto-Venäjän puolella pakolaishuoltoa sinne paenneiden jopa 10 000 suomalaisen ruokkimiseksi. Pakolaishuollosta siirryttiin pian poliittiseen toimintaan, kun Suomalainen kommunistinen puolue, SKP perustettiin loppukesästä 1918.

    Samaan aikaan valkoisen Suomen aktivistit halusivat päästä mukaan ratkaisemaan omassa sisällissodassaan rypevän Venäjän tulevaisuutta. Sabotaasit ja suoranaiset terroriteot nousivat yleiseksi toimintamuodoksi, kun aktivistit pyrkivät hukuttamaan Suomea uhanneen Pietarin takaisin Nevan suohon. Myös Suomen valtiojohto alkoi neuvotella joukkojen lähettämisestä Pietarin sotaretkelle.

    Haastateltavina Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Tauno Saarela ja historiantutkija Aleksi Mainio.

    Toimittaja Antti Rämänen.

  • Osa 1/3: Rajan tulo keväällä 1918 katkaisi Karjalankannaksen väestön vuosisatoja jatkuneen liikenteen Pietarin suuntaan yhdellä rysäyksellä. Kaikki eivät kuitenkaan käsittäneet kahden valtion välistä rajaa pysyvänä muutoksena, sillä suomalaiset talonpojat olivat jo tottuneet saamaan leipänsä viemällä elintarvikkeita Pietariin ja tarjoamalla palveluita Suomen puolella lomailleelle varakkaalle venäläisväestölle.

    Liikennettä saapui Terijoelle suitsimaan rajamaan komendantti, jolle myönnettiin lähes diktaattorin oikeudet. Rajavalvonta jouduttiin kuitenkin polkaisemaan tyhjästä, jolloin Suomen valkoisen armeijan, suojeluskuntien, tullimiesten ja eri poliisiviranomaisten tehtävät menivät rajaseudulla pahasti ristiin.

    Paikallisten asukkaiden passiivinen vastarinta, käsiin räjähtänyt salakuljetus sekä jatkuva uuden kapinan pelko tekivät viranomaisten työstä äärimmäisen vaikeaa.

    Haastateltavina tullimuseon hoitaja ja tietokirjailija Janne Nokki sekä Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Timo Soikkanen.

    Toimittaja Antti Rämänen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä