Radio Variaatio

Pimeä valo.

  • 53 min
  • toistaiseksi

Pimeä valo radioeseessä luodaan katse kansainvälisen pankkitoiminnan verkostoon, jossa valuuttakeinottelun ja rahanpesun rahavirroin vaikutetaan erinäisiin kansallisiin poliittisiin prosesseihin. Kansallisen tason poliittinen päätöksentekokoneisto on jatkuvan yksityissektorin lobbauksen ja painostuksen kohde. Ajatus demokratiasta yksittäisen henkilön ja yhteisön edun ajajana lämmittää, mutta demokratiaksi kutsutun rakenteen takana jylläävät voimat, joiden intressit eivät välttämättä kohtaa hyvinvointivaltion kanssa, ja joille kansallinen säätely on turhaa jupinaa.
Teoksen ohjaajana ja säveltäjänä toimii palkittu säveltäjä, äänisuunnittelija Petri Kuljuntausta, jonka elektroniseen äänimaailmaan kutoutuu myös muusikko Tuomas Rounakarin perinnesoittimien äänimaailma.
Kuva: Juulia Niiniranta. Kuraattori: Outi Rossi. Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen / Radiogalleria.

Lähetykset

  • su 2.6.2019 18.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Radioessee tutkii liikuttumisen olemusta. Pohdinnassa ovat mukana filosofi, kirjailija ja dokumenttielokuvien tuottaja.

    “Viimeksi liikutuin kohdatessani hyvin toimivan terveydenhoitojärjestelmän ystäväni sairastuttua vakavasti. Liikutuksen aiheita löytyy ympäriltämme joka päivä. Niitä voivat olla musiikki, hauras vanhus bussipysäkillä tai elämää ihmettelevä lapsi. Liikuttua, to be moved, vara gripen, bewegt sein, etre touché, mozdít lenni. Monissa kielissä liikuttumisen käsitteeseen liittyy jotain käsin kosketeltavaa; liikettä tai liikkeessä olemista. Liikuttumiseen liittyy usein voimakas myötäelämisen kokemus. Liikuttuminen voi ilmetä myös kyynelinä, kuristavana tunteena kurkussa, kiihtyneenä sydämen sykkeenä.” (Päivi Takala)
    Tekijät: Päivi Takala, Juhani Liimatainen.
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen, Radiogalleria

  • Äskettäin Unescon Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon lisätty indonesialainen perinnelaiva pinisi on yhä edelleen tärkeä tavarankuljetuksessa kautta koko laajan saariston. Entisinä aikoina vapailla vesillä, ennen eurooppalaisten tuloa, tehtiin myös ulkomaanmatkoja.

    Tätä kaunista korkeareunaista ja tyypillisesti kaksimastoista purjelaivatyyppiä sanotaan rakennetun jo 1300-luvulta alkaen etenkin Sulawesin saaren eteläisissä rantakylissä. Laivanrakennukseen liittyy monia uskomuksia, seremonioita sekä historiallisia tarinoita. Pinisi-laivatyypistä on myös muodostunut eksoottinen huvipursi varakkaille länsimaalaisille.

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Reijo Lainela. Äänisuunnittelu: Tuomas Skopa, Artlab. Tuottaja: Kimmo Koskinen, Artlab.

  • Miltä lapsuus kuulostaa Helsingissä 2019? Megaradiohommeli seuraa kahden lapsen päivää antautuen heidän äänimaailmoilleen, kertoen heidän tarinoitaan ja kuunnellen heille kotona, koulussa ja harrastuksissa tarjottua opastusta. Mistä lapset puhuvat? Mitä maailmoja he kuuntelevat? Mitkä pyynnöt, neuvot tai käskyt ohjaavat heitä? Mikä on heidän vapautensa äänimaisema?

    Teos pohjaa dokumentaariseen materiaaliin ja tekoprosessiin on osallistunut aikuistaiteilijoiden lisäksi 4–10-vuotiaita lapsia. Kaikki musiikki on lasten säveltämää ja teoksessa käytetyt musiikilliset elementit perustuvat lasten eri tekniikoilla toteuttamiin ääniin.

    Sit ku mä vedän sen vaikeen tason, ni mä aion saada ihan sika paljon kamaa koska se on Demon. Ja se aikoo olla mun eka Demon, ja Demon on vaikein vaikeustaso. Ja must on outoo koska must tän ei pitäis olla Demon mun mielestä, vaan must tän pitäis olla Insane. Koska tää ei oo niin vaikee, mun
    mielestä.

    Ohjaus ja dramaturgia: Nora Rinne ja Pärttyli Rinne. Äänisuunnittelu: Kasperi Laine.
    Esiintyjinä, äänimateriaalin tuottajina ja muusikoina toimivat lapset: Aale Rinne, Aarni Rinne, Hugo Laine ja Väinö Laine. Myös kaikki teoksessa käytetty valmis tekstimateriaali (luetut lauseet ja tarinat), on lasten itsensä kirjoittamaa.
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen / Radiogalleria.

  • Esseisti Jaana Seppäsen ja äänisuunnittelija Tuomas Skopan kollaasimainen äänimatka kahteen kaupunkiin – siihen epäilevän sivustakatsojan likaisten ja hämärien nurkkien kaupunkiin, jossa valmistellaan vallankumousta ja aurinkoiseen Moskovaan, jonne pääsee Helsingistä junalla yhdessä yössä.
    Käsikirjoitus, ohjaus ja esiintyjä: Jaana Seppänen. Äänisuunnittelu: Tuomas Skopa.
    Tuotanto: Artlab ja Radiogalleria.

  • "Kyllä maailmaan ääntä mahtuu". Niin mahtuu, ja ihminen onkin varsin hyvin onnistunut
    täyttämään elinympäristönsä äänellä. Osa äänistä on tarpeellisia, ne auttavat hahmottamaan ympäristöä, osa on melua.

    Äänen lisääntyminen on tehnyt sekä kaupunkien että maaseudun äänimaisemista merkityksettömämpiä kuin ennen. Jatkuvat asumisen ja liikenteen äänet ovat muuttaneet
    vaihtelevia ääniympäristöjä latteammiksi ja samankaltaisiksi.

    Merkityksetön ääni on melua ja melu on ihmiselle haitallista, haluamme sitä tai emme.
    Suomesta alkaa olla vaikea löytää luonnonhiljaista paikkaa, jossa ei kuulu ihmisen
    aiheuttamia ääniä. Vaikka kaikkea muuta melua pääsisikin pakoon, niin lentoliikenteen
    ääniä on vaikea välttää.

    Missä ovat ne viimeiset neliömetrit, joissa voi kokea edes lyhytaikaisen hiljaisuuden? Kahdenkymmenen minuutin hiljaisuus riittää, ehkä kymmenenkin. Tunti on jo plussaa.
    Olisiko hiljaisuutta meren rannalla tai sellaisissa paikoissa, joissa näkyy tähtitaivas,
    tai suurissa metsissä?
    Eero Aro lähti etsimään ja löysi Suomen hiljaisimman neliömetrin. Mutta mistä?

    Käsikirjoitus, ohjaus ja äänisuunnittelu: Eero Aro. Lukija: Antti Virmavirta.
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen/ Radiogalleria.

  • Kun nuori mosulilainen perheenäiti päättää toimia rauhan puolesta, hän tietää asettavansa koko perheensä hengenvaaraan. Sodan raunioille Hind Ahmad Kamel perustaa Book Forum Mosul -taidekahvilan, jossa ihmiset voivat kokoontua ja lukea. Kahvilassa esiintyy myös Awtar Nergal -yhtye, jonka jäsenet ovat piilotelleet soittimiaan kotinsa kattolautojen välissä selviytyäkseen hengissä ISIS:in hirmuvallasta.
    Book Forumista kasvaa taide-elämän polttopiste ja vapauden tyyssija.

    Käsikirjoitus: Riikka Aaltonen ja Janne Körkkö.
    Ohjaus: Janne Körkkö.
    Lukijat: Katariina Jumppanen ja Janne Körkkö.
    Äänisuunnittelu: Janne Jankeri, Piippu Film Sounds.
    Musiikki: Awtar Nergal, Fairuz.
    Runojen suomennokset: Sampsa Peltonen.
    Kuva: Janne Körkkö.
    Tuotanto: Katariina Jumppanen ja Juha-Pekka Hotinen/Radiogalleria.

  • Radioessee kahdesta päivästä New Yorkissa ja siitä, mitä Manhattan tekee ihmiselle.
    Millainen on todellinen New York: rajattoman mielikuvituksen tuote vai julma asfalttiviidakko? Teatteriohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen ja kirjailija Riikka Pulkkinen vaeltavat läpi marraskuisen New Yorkin ja rakastuvat elämän keinotekoisuuteen sekä metrojen kolinaan.

    Radioessee on muokattu samojen tekijöiden podcast-sarjan materiaaleista. Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta. Podcast-sarja julkaistaan kokonaisuudessaan Areenassa elokuussa.

    Ohjaus ja käsikirjoitus, esiintyjät: Hilkka-Liisa Iivanainen ja Riikka Pulkkinen. Äänisuunnittelu: Tuomas Skopa.Tuottajat: Iira Halttunen, Juha-Pekka Hotinen / Radiogalleria. Kuva: Johanna Kannasmaa.

    Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta

  • Pimeä valo radioeseessä luodaan katse kansainvälisen pankkitoiminnan verkostoon, jossa valuuttakeinottelun ja rahanpesun rahavirroin vaikutetaan erinäisiin kansallisiin poliittisiin prosesseihin. Kansallisen tason poliittinen päätöksentekokoneisto on jatkuvan yksityissektorin lobbauksen ja painostuksen kohde. Ajatus demokratiasta yksittäisen henkilön ja yhteisön edun ajajana lämmittää, mutta demokratiaksi kutsutun rakenteen takana jylläävät voimat, joiden intressit eivät välttämättä kohtaa hyvinvointivaltion kanssa, ja joille kansallinen säätely on turhaa jupinaa.
    Teoksen ohjaajana ja säveltäjänä toimii palkittu säveltäjä, äänisuunnittelija Petri Kuljuntausta, jonka elektroniseen äänimaailmaan kutoutuu myös muusikko Tuomas Rounakarin perinnesoittimien äänimaailma.
    Kuva: Juulia Niiniranta. Kuraattori: Outi Rossi. Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen / Radiogalleria.

  • Länsimainen yhteiskunta rakentuu pääasiassa tieteellisen maailmankuvan ja tutkitun tiedon
    pohjalle. Se, mikä kulttuureissamme ja tiedeyhteisöissämme on hyväksyttävää tietoa, ei
    kuitenkaan ole yksiselitteistä. Alkuperäiskansojen tutkimuksen apulaisprofessori Pirjo Kristiina
    Virtanen Helsingin yliopistosta pohtii tieteen ja vallan välistä vuorovaikutusta radioesseessä
    Hiljainen tieto. Myös musiikin tekeminen pitää sisällään paljon ikiaikaista hiljaista tietoa.
    Ohjelmassa seurataan, mitä tapahtuu kun säveltäjä ja klarinetisti ottavat luonnon osaksi
    sävellysprosessia.

    käsikirjoitus, ohjaus ja musiikki: Riikka Talvitie
    asiantuntija: Pirjo Kristiina Virtanen
    muusikko: Fátima Boix
    kuva: Riikka Talvitie
    kuraattori: Outi Rossi
    tuottaja: Juha-Pekka Hotinen, Radiogalleria

  • Opetan lapsilleni oikeudenmukaisuutta. Jos rikkoo toisen leikin, se täytyy korjata. Jos satuttaa toista, täytyy pyytää anteeksi. Ihminen on moraalinen toimija hiekkalaatikolta EU-parlamenttiin. Mutta korjaanko itse aina sen vahingon, minkä toiselle aiheutan? Toiminko itse perustavanlaatuisten moraalisääntöjen mukaan? Toisen kädestä selvittää, millaista on yksilön tieto, valta ja mahdollisuus muutokseen uhkaavan ilmastokriisin aikana.

    Käsikirjoitus Juulia Niiniranta. Ohjaus Juulia Niiniranta ja Niko Votkin. Äänisuunnittelu ja musiikki Niko Votkin. Kuva: Juulia Niiniranta. Kuraattori Outi Rossi. Tuotanto. Radiogalleria/ Juha-Pekka Hotinen.

  • Nuorukainen näkee kuoleman kasvot ylittäessään Egeanmeren. Äiti tahtoo kuulla pienen tyttärensä laulun. Mitä heille on tapahtunut kotimaassaan ja miksi he ovat matkanneet Suomeen?

    2014 alkaen Eurooppaan on tullut kriisien seurauksena miljoonia turvapaikanhakijoita. Syyrian sisällissota ja levottomuudet Irakissa ovat muuttoliikkeen suurimmat yksittäiset syyt. Aihetta on käsitelty mediassa paljon ja se herättää myötätuntoa, pelkoa ja yhä enemmän myös välinpitämättömyyttä. Radioessee Laulu turvattomalle koettaa ymmärtää monimutkaista ilmiötä kahden kotinsa menettäneen turvapaikanhakijan kertomuksen ja tuntoisen äänikokemuksen kautta.

    Teoksen teksti perustuu syyrialaisen Damirin ja irakilaisen Wassanin kokemuksiin. He tulivat Suomeen turvapaikanhakijoina vuonna 2015.

    Konsepti: Anttoni Palm / Artlab
    Ohjaus ja äänisuunnittelu: Tuomas Skopa
    Käsikirjoitus ja esiintyjät: Tuomas Skopa, Suvi Tuuli Kataja
    Muissa äänissä: Kimmo Koskinen
    Kuva: Emmi Holopainen
    Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen/Radiogalleria

  • Radioaallot laajenevat tyhjyydessä kuin valo. Signaali pölyyntyy, heikentyy mutta jatkaa, työntyy galaksien poikki. Ehkä vääristyy siinä työntyessään, mutta jatkaa, laajenee kuin valo.

    Olemme reilun sadan vuoden ajan tallettaneet äänemme signaaleihin, jotka kiitävät tähtienvälisessä avaruudessa mutta kiertelevät myös ympärillämme. Radioaallot ovat ikuisia. Ehkä hengität kuolleiden sanoja sisääsi, ehkä juokset niiden läpi. Ehkä kaukaa lähetettyjen aaltojen vieraat ajatukset kiertelevät ympärilläsi ensi yönä, kun nukut.

    Me kuolemme, me säilymme.

    ”Ääniin säilötty” on radioessee, joka etenee viidenkymmenen vuoden kuluttua 480 biljoonan kilometrin päässä Maasta, siellä, missä nyt kiitävät 60-luvun loppupuolen perhekomediat ja pesuainemainokset. Radioaaltoihin on tallettunut ihmiskunnan muisti sadan vuoden ajalta. Emme voi poistaa sitä, mitä olemme radioaalloissa lähettäneet.

    Henkilökohtaisiin tarinoihin perustuva ”Ääniin säilötty” on essee säilömisen mahdottomuudesta. Voiko mitään säilöä ilman, että se katoaa, muuttuu säilykkeeksi, muistoksi, fiktioksi?

    Toteutus: Suvi Sinervo, Niklas Nybom ja Pekka Ruohoranta.

    Kertojana on ääni- ja esitystaiteilija Juha Valkeapää, haastateltavana valmistautuja, kuvataiteilija Henna Laininen ja radiotoimittajana näyttelijä Janna Räsänen.

    Tuotanto: Radiogalleria.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä