Radio Suomi Turku

Kallen Kantapöytä: Mitä on toksinen positiivisuus?

  • 11 min
  • toistaiseksi

Ottaako aivoon kun kaveri on loputtomiin yltiöpositiivinen ja kehottaa myös sinua olemaan samanlainen? Vaikka ei juuri huvittaisi? Sitäkö se on se ”toksinen positiivisuus”?

Onko kyseessä ohimenevä ja turha muotitermi vai asia, jota sietää pohtia ihan tosissaan?

Kallen Kantapöytä päätyy pohdinnoissaan johonkin näiden vaihtoehtojen välimaastoon. Kuvan eturivissä virnettään esittelevä Marko Laihinen esittelee ohjelman aluksi toksisen positiivisuuden määritelmän ja lanseeraa lopuksi myös toisen jännittävän termin: ”botoksinen positiivisuus”.

Laihisen lisäksi Kantapöydän positiiviset kansalaiset ovat Niina Repo ja Pete Poskiparta. Eturivissä toksisen positiivisuuden termistä mielensä pahoittaa Kantapöydän isäntä Kalle Talonen.

Lähetykset

  • pe 26.4.2019 12.05 • Yle Areena

Jaksot

  • 1990-luvusta on yhtäkkiä kulunut 30 vuotta. Vaikka vuosikymmen oli Haddawayta discoissa, Sillanpäätä tanssilavoilla, matopeliä kännykällä ja roiskeläppäpitsoja mikroaaltouuneissa, oli se myös lamaa.

    Laman synkkyys jää kuitenkin muistoissa usein neonvärien ja discovalojen hehkun peittoon. Aikakausi muistetaan usein sille ominaisesta musiikista ja se kiteytyy erityisesti eurodanceen. Mutta ysäri antoi meille myös vihaisia naislaulajia, poikabändejä, voimaballadeja ja kotimaisia rakkauslauluja, jotka herkillä sanoituksillaan voitelivat särkyneitä sydämiä.

    Särkyneiden sydänten ja haaveilevien nuorten naisten mankoissa soi usein Neon 2. Heidän musiikkinsa elää uutta aikakautta ja tulee kuulumaan myös Uudessakaupungissa valmistumassa musikaalissa.

    Päivi Sappinen on uusikaupunkilainen käsikirjoittaja, freelancetoimittaja ja bloggari. Hänen käsikirjoittamansa musikaali Mannapuuroa ja mansikkaa tulee ensi-iltaan Uudessakaupungissa marraskuussa 2020.

  • Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle eli Turun yliopisto, maailman ensimmäinen suomenkielinen yliopisto täyttää 100 vuotta. Kallen Kantapöytä onnittelee vilipittömästi!

    Juhlapäivän kunniaksi Kantapöytään haalittiin kolme henkilöä, joilla on pitkä historia ja suhde Turun yliopiston kanssa.

    Markku Jokisipilä, Niina Repo ja Kimi Kärki keskustelevat Kalle Talosen kanssa muun muassa siitä mitä hyötyä on tutkia asioita, joista ei ole hyötyä.

  • Slämärit, eli itsetehdyt ystäväkirjat, olivat suuressa suosiossa 1990-luvun peruskoululaisten parissa. Nimen alkuperästä ei ole tietoa ja slämäriä kutsuttiin myös ainakin kiinalaisiksi ja amerikkalaisiksi päiväkirjoiksi.

    Yle Lounais-Suomen iltapäivätiimi teki oman slämärinsä, mitä kierrätettiin työikäisten parissa. Jos nuoruuden slämäreissä udeltiin ihastuksista, haaveista ja lempimusiikista, kyselimme aikuisilta mm. mistä he syttyvät, mitä he seuraavat somessa ja minkälaisia salaisia paheita heillä on.

    Mediatutkija ja dosentti Veijo Hietala tutustui sekä Ylen omaan slämäriin, että aitoihin ysärislämäreihin. Hietala kiinnitti huomiota slämäreiden somehenkiseen malliin.

    – Slämärit ovat olleen 90-luvun tapa brändätä itseään ystävien silmissä. Tämä antoi tilaisuuden päteä ja luoda itsestään tietynlaista kuvaa ihan kuin tänä päivänä somessa tehdään.

    Oli vastaaja sitten 12-vuotias, 17 tai noin nelikymppinen, tuntuu yksi asia olevan mielessä miespuolisilla vastaajilla joka ikäluokassa, vuosikymmenestä toiseen: tissit.

    – Arvojärjestys on hieman muuttunut, onneksi, sitten 15-vuotiaasta. Ikikiinnostava aihe, Hietala toteaa lisäten, että aikuisena sentään ensimmäisenä mielessä ovat lasten touhut ja sitten vasta tissit.

    Muuten seksi ei nykyaikuisten slämäreissä tunnu olevan esillä.
    – Se on yllättävää. Kysymykseen mikä saa syttymään yksikään ei vastannut seksi.

  • Kiss my Turku! Turun matkailumarkkinoinnissa on ennenkin osattu hyödyntää itserioniaa. Ristiriitaista julkisuutta saanut Kakolanmäen rinnehissi eli funikulaari on tuonut Turulle myös imagohyötyä olemalla kalliimpi kuin piti, myöhästymällä rakennusaikataulusta ja jumiutumalla rinteeseen. Tätä mieltä on ainakin osa Turun kaupunginvaltuustosta.

    Kantapöydässä pohdittiin valtuutettujen kommenttien innoittamana, pitääkö funikulaaria hävetä vai ottaa kaikki irti kansalliseksi vitsiksi nousseesta italialaisvalmisteisesta kabiinihissistä?

    Marko Laihinen esittelee ohjelmassa brändi-ideansa turkulaisille ravintoloille: funikulaaripizza, joka tulee myöhässä pöytään, on pienempi kuin piti ja maksaa hitosti.

    Mitä muita turkulaisia mokia voisi yrittää brändätä tai tuotteistaa? Näitä pohtimassa myös Roope Lipasti sekä Kakolanmäellä päivittäin töissä käyvä Anu Salminen. Kantapöydässa puhetta johtaa Kalle Talonen.

  • Turun kaupunginvaltuusto on aika tiukassa paikassa seuraavassa toriparkkiaiheisessa äänestyksessään.

    33 valtuutettua halusi palvelusopimuksen toriparkin päällisen kauppatorin lämmityksestä uuteen äänestykseen. Uuden lämmitysjärjestelmän tai muun lumenpoistojärjestelmän valitseminen saattaisi viivyttää uusien valitusten jälkeen työmaata vuosilla.

    Toriparkkiyhtiö on puolestaan uhannut miljoonien korvausvaatimuksilla Turun kaupunkia, mikäli vuonna 2016 tehty katusuunnitelma nyt kumotaan. Heidän mukaansa vahinkoa tulee jopa 500 000 euroa kuukaudessa.

    Kallen Kantapöydän kansalaiskeskustelussa kolme turkulaista tuntui olevan yhtä mieltä siitä, että kuoppa pitäisi saada umpeen mahdollisimman nopeasti. Lopuksi syntyy idea jännittävästä Toriparkki-elokuvasta, jonka päärooliin sovitellaan Kantapöydän jäsenistä näyttelijä Miska Kaukosta.

    Miskan lisäksi kantiksina mediatutkija Veijo Hietala sekä ensi kertaa ohjelmassa mukana oleva Turkuseuran toiminnanjohtaja Kati Leskinen. Kantapöydän nuijamestarina Kalle Talonen.

  • Erilaisten palkintogaalojen puheet toistavat aika usein itseään. Kiitetään tuotantoyhtiön setiä ja tätejä ja kollegoita ja faneja ja lopuksi perhettä.

    Vuonna 2013 Radio Suomen parhaana juontajana palkittu Kalle Talonen unohti luonnollisesti silloin puhua yhtään mitään palkinnon vastaanottaessaan tai kiittää ketään. Sen jälkeen ei ole pystejä tipahdellut. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin Talonen summasi Emma-gaalan alla Yle Radio Suomen iltapäivälähetyksessä kaikki tyypilliset kiitospuhe-elementit yhteen nippuun.

    Kuuntele ketkä kaikki saivat ansionsa mukaan! Kuvan patsas on muovia.

  • Voisiko palkintogaalojen kiitospuheissa puhua jotain muutakin kuin listata kiitettävien nimiä? Mitä elementtejä löytyy hyvästä puheesta? Mitä siellä ei pitäisi olla?

    Ammattipuhuja Juha Wiskari kertoo aluksi omat teesinsä. Kirjailijat Niina Repo ja Mikko Kalajoki säestävät.

    Kantapöydän puheenjohtaja Kalle Talonen kiinnittää huomiota mm. merkityksellisiin taukoihin sekä siihen, että Wiskari lisäilee puheensa väliin lyhyitä kysymyksiä: ”Eiks niin?”.

    Lopuksi lopetetaan puhe riittävän aikaisin.

  • Naiset ovat edelleen maailman merillä, etenkin päällystötehtävissä selkeä vähemmistö.

    Tuoreesta asiasta ei toki ole kysymys. Naismerenkulkijoita edustava Women's International Shipping & Trading Association perustettiin jo vuonna 1974.

    Suomen Wistan puheenjohtaja Leena Vedenpää kertoo, että maailmanlaajuisesti vain pari prosenttia merenkulkijoista on naisia. Heistä suurin osa työskentelee risteilijöillä "naisellisemmissa" ammateissa, ei niinkään päälliköinä tai konepuolella. Jouni Koutonen jututtaa Vedenpäätä.

  • Nainen laivan päällystötehtävissä, tai ylipäätään merenkulun ammatissa, on edelleen harvinaisuus. Suomessa se on sentään yleisempää kuin maailmalla, kaikkialla edes merenkulkuoppilaitosten ovet eivät avaudu naisille. Turkulainen Mareena Viljanen sai kipinän lähteä merelle jo pikkutyttönä, ja hän on työskennellyt viimeiset parikymmentä vuotta nin rahtilaivoilla, ruotsinlautoilla kuin risteilijöilläkin. Jouni Koutonen jututtaa Mareena Viljasta meren äärellä, Turun satamassa:

  • Mikä kumma siinä on, että suomalainen mies ei mene lääkäriin vaikka olis pää kainalossa ja puukko lyötynä käden läpi? Vai meneekö se?

    Aiheesta tehdään parhaillaan väitöstutkimusta Turun yliopistossa ja tämä sai Kantapöydän kokemusasiantuntijat innostumaan aiheesta.

    Mikko Kouki kertoo esimerkiksi omasta jääräpäisyydestään tarinan, joka päättyi vaimon tilaamaan ambulanssikyytiin ja lopulta myös televisioon Samuli Edelmannin roolihahmon tulkitsemaksi.

    Muina kantiksina Kalle Talosen kanssa Tuula Vainikainen ja Roope Lipasti.

  • Koripallon megatähti Kobe Bryantin kuolema oli kova paikka amerikkalaisen pitkäaikaiselle luottomiehelle, Paimiosta maailmalle lähteneelle Marko Yrjövuorelle. Yrjövuori työskenteli 12 vuotta Kobe Bryantin henkilökohtaisena fysiikkavalmentajana koripalloliiga NBA:n Los Angeles Lakersissa.

    Kobe Bryant tuli tunnetuksi valtavasta palosta treenaamiseen ja voittamiseen. Miehen ajatusmaailmassa vain kolmella asialla oli merkitystä: voittamisella, itsensä kehittämisellä ja perheellä. Bryant itse kutsui tätä omistautumistaan termillä ”Mamba Mentality”. Mies tunnettiin korisparketilla lempinimellä Mamba.

    Vain muutaman tunnin yössä nukkunen Kobe Bryantin voitonnälästä on jo vuosia liikkunut toinen toistaan hurjempia tarinoita. Kalle Mäkelä selvittää haastattelussa, kuinka suuri osa tarinoista pitää kutinsa.

    Koben myytistä kertoo Turussa asuva fysiikkavalmentaja Marko Yrjövuori, joka oli yksi harvoista, jotka Kobe Bryant päästi lähelleen. Ystävyys megatähden kanssa tarkoitti myös sitä, että Marko Yrjövuori pääsi kokemaan lähietäisyydeltä ”Mamba Mentalityn” - niin hyvässä kuin pahassa.

  • Hieman ennen joulua Iltalehti kertoi turkulaisesta miehestä, joka Turun yliopiston tohtoritutkinnosta huolimatta asui kodittomana metsässä. Turussa Pelastusarmeijan tuetun asumisen johtaja Eija Rouvali luki jutun ja ihmetteli, miksei kukaan ei auta miestä. Sitten hän huomasi, että hänhän voi itse auttaa. Mies pääsikin Rouvalin ja Pataksen avulla asuntoon. Seuraavana uutisissa esiintyi Kaarinassa ja Liedossa asuntoihin tunkeutunut, itseään "metsänpeikoksi" kutsunut koditon nainen. Rouvali sai vinkin ja lähti etsimään naista Turun Orikedon metsistä. Yllätyksekseen hän löysikin metsästä 60 vuotiaan miehen joka kertoi asuneensa metsissä 90-luvulta alkaen. Hän luuli ettei saa asuntoa velkojensa takia. Tälläkin miehellä on nyt asunto. Tarinoita asunnottomista kuulee ja heistä on tehty juttujakin. Osa jutuista kertoo ihmisistä jotka ovat metsissä omasta halustaan. Paljon on kuitenkin heitä, joilla ei jostain syystä ole muuta mahdollisuutta. Usein luullaan, että päihteet tai mielenterveysongelmat vievät asumaan metsään, mutta aina sekään ei ole syy.
    Eija Rouvali ja muutama vapaaehtoinen etsivät nyt Turun seudulla kodittomia metsästä. Kimmo Gustafsson tapasi Eija Rouvalin Orikedolla, jonkun matkan päässä jätteenpolttolaitokselta.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Etelä-Koreassa järjestetään elävien ihmisten joukkohautajaisia (fake funerals). Siellä uskotaan, että oman kuoleman kuvitteleminen opettaa arvostusta elämää kohtaan. Samaa ajatusta on pöytyäläisellä taiteilijalla Ilmari Wärrillä, joka on mietiskellyt paljonkin kuolemaa. Se on auttanut häntä näkemään paremmin elämän dynamiikan: hän on löytänyt arjen arvon.
    Ruumisarkkuja hänellä on monenlaisia: jäähallin plekseistä tehty läpinäkyvä arkku, Ikea-arkku, piikikäs arkku, Vieraskirja-arkku... Päivi Leppänen sovitteli Wärrin arkkuja turkulaisen B-gallerian näyttelyssä. Puhe kääntyi koko ajan kuolemasta elämään.

  • ”Mihin tämä maa on menossa?” Tämän tyyppisiä kommentteja kuultiin kun Raisio-konserni päätti 4000 ihmisen kuluttajatutkimuksen jälkeen vaihtaa Elovena-tytön ulkoasua puuropaketissa esimerkiksi Puolan ja Ruotsin markkinoille.

    Myös esimerkiksi pikaruokaketju Hesburgerin tavoitteet liharuokien osuuden vähentämisestä kuumentavat joidenkin tunteita.

    Mistä tämä johtuu ja mitä ajatuksia herättää? Kallen Kantapöydän kansalaiskeskustelussa asiaa pohtimassa viestintäasiantuntija Anna Sorainen, mentalisti Pete Poskiparta sekä yhteytensä Raisio-konserniin Kantapöydässä paljastava Marko Laihinen.
    Ohjelman kansikuvapoikana tuttuun tapaan Kalle Talonen.

  • Mattoja ei tarvitsekaan tampata! Siis koskaan. Ainakaan jos on hyvä imuri ja ruokasoodaa. Ja mitä tehdä illalla niille vaatteille, jotka ovat ovat käytettyjä, mutta eivät vielä kumminkaan pesukonekunnossa? Tai hieltä haiseville takeille, joita ei saa pestä koneessa?

    Mynämäen Wirmon Marttojen sankarimartta Katja Rippstein vastaa kuuntelijoiden kysymyksiin. Katja ei muuten ole Mynämäellä yksin, alle 8000 ihmisen kunnassa on 8 eri marttayhdistystä ja yli 300 marttaa!

    Lounais-Suomen Martat levittää 110-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi sankarimarttoja julkisille paikoille. Kalle Talonen pyysi sankarimartta Katjan Yle Turun studioon kertomaan vastauksen 10 kiperään kysymykseen.

  • Varissuo on Suomen monikulttuurisin lähiö. Siellä partioivan poliisin työ onkin muun muassa tästä syystä ihan omanlaisensa pesti. Vuoden poliisiksi 2019 valittu Varissuon aluepoliisi Vesa Jauhiainen on yksi Turun kolmesta lähiöpoliisista, muut löytyvät Halisista ja Pansio-Pernon alueelta. Jauhiaisen mukaan Varissuolla on nykyään turvallisempaa ja rauhallisempaa kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten.

    Jauhiainen olisi itse jo eläkeiässä, mutta sopivaa seuraajaehdokasta Varissuon aluepoliisiksi ja vanhemman kosntaapelin mentoroitavaksi ei ole vielä löytynyt poliisin vahvuudesta.

    Nyt vuoden poliisi on ehdolla myös Vuoden turkulaiseksi. Kalle Talonen partioi Vesa Jauhiaisen kanssa hänelle niillä kaikkein tutuimmilla kulmilla Varissuolla.

  • Näyttelijä Miska Kaukonen kertoo Kallen Kantapöydässä paukutelleensa limusiinin ovia ja samppanjapulloja nyt vuoden verran Vuoden turkulainen -tittelin hallitsijana. Nyt olisi kuitenkin aika siirtää mantteli uusille harteille.

    Miskan ja Kalle Talosen kanssa Kallen Kantapyödässä omia suosikkejaan valitsemassa Mikko Kalajoki sekä muutama vuosi sitten itsekin ehdokkaana ollut Satu Rasila.

    Vuoden turkulainen 2019 ehdokkaat ovat:

    1. Matti ja Teppo, artistiveljekset
    2. Timo Salmesmaa, Jetset-toimittaja
    3. Kaapo Kakko, jääkiekkoilija
    4. Laura Satamo, Mamma rimpuilee -bloggaaja
    5. Liisa Ketomäki, Turun musiikkijuhlasäätiön toimitusjohtaja
    6. Taika Koilahti, pituushyppääjä
    7. Jani Sormunen, tutkijatohtori
    8. Vesa Jauhiainen, aluepoliisi
    9. Markku Jokisipilä, Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja
    10. Turun Taiteilijaseura

  • Pikaruokaketju Hesburgerin perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Heikki Salmela sai uskonnollisen herätyksen vuosikymmeniä sitten. Silloinen ”kovanaamayrittäjä”, kuten hän entistä itseään kutsuu, pehmeni huomattavasti.

    Vanhemmalla iällä 73-vuotias ”nakkikauppias” sai puolestaan luontoherätyksen. Tämä herätys näkyy myös Hesburgerin linjauksissa.

    Hesburgerin tavoitteena on, että vuonna 2030 vähintään puolet myytävistä tuotteista ranskanperunat pois lukien olisi lihattomia. Vuonna 2019 osuus oli 6 %. ”Voiko hampurilaiketju luopua lihasta?” on huomiota herättävä slogan, joka on jopa suututtanut joitakin.

    Salmelan suuri satsaus tulevaisuuteen on Kaarinaan perustettu kasvisproteiinitehdas. Siellä kehitetty uusi kasvisproteiinipihvi on hänen mukaansa niin hyvä, että hän uskoo raavaiden lihansyöjämiestenkin syövän sitä.

    Turkulainen bisnesmies kertoo Kalle Talosen haastattelussa mm. siitä millaista bisnestä kasvisruoka on tulevaisuudessa sekä siitä miten hänen mielestään kaikki verotus tulisi muuttaa ympäristöperusteiseksi, jotta tuhottu luonto voidaan pelastaa.

    Lopuksi Salmela puhuu myös omasta elämäntapamuutoksestaan, jonka ansiosta esimerkiksi ylipainoon liittyvät lääkitykset ovat jääneet historiaan.

  • Kalle Talonen kysyy Kantapöydän uudelta jäseneltä, Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoiselta kysymyksen, jota Jounin itsensä mukaan kukaan ei ole kirkonmieheltä ja viiden lapsen isältä aikaisemmin uskaltanut kysyä.

    Muut kantapöytäläiset ovat tällä kertaa Kantapöydän kantahenkilökuntaan vuosia kuuluneet Satu Rasila ja Pete Poskiparta.

    Sytykkeenä spermanluovutuskeskusteluun on se, että esimerkiksi TYKS:issä aloitettiin vuodenvaihteessa lahjoitettujen sukusolujen käyttö muutaman vuoden tauon jälkeen ja nyt spermanluovuttajista on pulaa. Tauon yliopistosairaaloissa aiheutti johtajaylilääkärien linjaus rajata naisparit hedelmöityshoitojen ulkopuolelle. Kiistan aikana lahjoitettuja sukusoluja ei annettu myöskään heteropareille.

    Nyt hallinto-oikeuden linjauksen jälkeen spermaa luovutetaan jälleen niin hetero- ja naispareille kuin yksin lasta haluaville naisillekin.

  • Trump, Brexit, Suomen vaalit ja hallitukset ja sitten se lintu joka kakkasi Niinan takin rintapieleen elokuvateatterin edessä Turussa.

    Niin ja tietysti vanha kunnon Turun Toriparkki.

    Muuan muassa nämä nousevat esiin kun kantikset pohtivat vuoden 2019 satoa ja ennustavat vielä uutta vuotta ja vuosikymmentä.

    Kalle Talosen kanssa vuoden viimeisessä uudessa lähetyksessä mukana Marko Laihinen, Niina Repo ja Roope Lipasti.

  • Raskasta Joulua -konseptilla on tehty levyjä ja kirkkokonsertteja jo vuosikaudet, mutta mitä jos se joulumusa olisi ihan oikeasti raskasta?

    Tonttulakkiset black metal -hahmot paistamassa pentagrammin muotoisia torttuja ja laulamassa todella raskaita metalliversioita jouluklassikoista. Tällainen oli kaarinalaisen Jari Niemisen keksimän Youtube -hassuttelun alkupiste. Suosio on kasvanut ja moni kyselee jo etukäteen, milloin Jarmageddonin ja Juggothin jouluohjelma on tänä vuonna tulossa.

    Joulun tapakristillisyyttä kritisoivan Niemisen mukaan myös jotkut hevipuristit ovat onnistuneet loukkaantumaan Jarmageddonin ja Juggothin toilailuista. Tämän joulun ohjelmassa muun muassa joulusaunaa lämmitetään Raskasta Joulua -levyillä.

    Kalle Talonen tapasi tämän monipuolisen metallimiehen, joka myös joulupukkeilee ilmaiseksi vähävaraisissa perheissä. Aattona Jari ei onneksi ole Jarmageddon-hahmossaan perheissä vieraillessaan.

  • Niina Repo, Tuula Vainikainen ja Erkka Railo pohtivat Kalle Talosen kanssa Suomen uutta nuorten naisten johtamaa hallitusta ja sitä että meillä on nyt maailman nuorin pääministeri.

    Pitääkö nuoren naisen antaa julkisuudessa itsestään todellisuutta jäykempi ja virallisempi kuva, kun taas harmaatukkaiset ukot yrittävät rentoilla ja esittää nuorekkaampaa kuin ovat?

    Entä miten Sokoksen kassa liittyy pääministeriyteen tai viemärityömaat tasavallan presidenttiin? Aivan aluksi Kalle haluaa kuitenkin puhua liimasta.

  • Kontturin Grilli on siitä erikoinen paikka, että sieltä voi saada makkaraperunat tai krapulaburgerin, mutta myös ruumisarkun tai grillinpitäjän maalamaan taulun.

    Tiettävästi Suomen ja kenties maailman ainoa yhdistetty grilli ja hautaustoimisto löytyy Uudestakaupungista vilkasliikenteisen tien varrelta.

    Miehensä kanssa monitoimigrilliä pitävä Hanna Kontturi on itse tehnyt myös sivuhuoneesta löytyvä koristeelliset puuarkut.
    Hänen mukaansa grilliasiakkaiden virta hiljenee yleensä kummasti juuri silloin, kun paikalle saapuu hautaustoimistopalveluita tarvitsevia asiakkaita.

    Kalle Talonen pysähtyi Kontturin grillillä.

  • TAPANI: - Koko lakkoasia on nykyiselle pullamössösukupolvelle ihan vieras!

    KALLE: - Mikä on pullamössösukupolvi?

    TAPANI: - No kaikki jotka on syntyneet myöhemmin kuin Remun eka soolosingle ilmestyi. Lakkoon mennään sen takia, että ihmiset ei enää elä sillä palkalla, mitä maksetaan.

    Kallen Kantapöytä alkaa tänään Tapani Kinnusen voimakkailla lakkotukipuheilla. Lakkoasioita setvitään turkulaisnäkökulmasta, aiheena Turun kaupungin 98-prosenttisesti omistaman Arkean ja JHL:n ja Jytyn välinen kiista työehtosopimuksen vaihtamisesta työnantajalle edullisempaan.

    Olisiko siitä kenties kannattanut neuvotella etukäteen työntekijäpuolen kanssa, vaikka laki ei velvoittaisikaan?

    Kalle Talosen ja Tapani Kinnusen lisäksi Kantapöydän kansalaisraadissa Roope Lipasti ja Satu Rasila.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä